LÄX NOKIA

[Lemmy]

Saloon tarvitaan nyt lisää maahanmuutajia. Paikkaamaan työvoimapulaa ja tuomaan kunnalle tuloja.

[maltti on valttia]

Professori: Irtisanotuille ei löydy saman alan töitä

Matkapuhelinalan vaikutukset koko Suomen kansantalouteen ovat Pohjolan mukaan valtaisat.

Vielä vuonna 2008 tieto- ja viestintäteknologian osuus Suomen bruttokansantuotteesta oli kuusi prosenttia. Nyt sama luku on kolme prosenttia.

Muutos on paljon hurjempi kuin metsäteollisuuden supistuminen, toteaa Pohjola.

...

Suomessa Nokia vähentää 3 700 työpaikkaa. Samalta toimialalta vastaavia työpaikkoja ei maastamme löydy. Esimerkiksi ohjelmistoala toimii aika vähäisellä työpanoksella.

HS.fi

3700 suomalaista etsintäkuuluttavat työvoimapulaa!

Onko väärän värisiä vai miksi syrjitty?

[Joe]

Tulipa Nokialta 8+ työvuodelta semmoinen kokemus, että kyllä me isinöörisluontoiset ihan laatutyötä tehtiin, johtamispuoli oli aina hiukkasen hakusessa, jollei ihan hukkasessa.

Siinä tekijä, missä näkijä...

Viturallaa menee, vai oisko nyt kultamunien aika kuoriutua ja pelastaa bwana, suuri valkoinen mies.

[ile]

Eräs kommentti on syöpynyt mieleen vuodelta 2005 tai 2006. Eräs tuttu sanoi: "sitten kun Applelta tulee puhelin, niin se on game over". Ja niin se näyttää vähän olevan.

Nokia ei ottanut iPhonea tarpeeksi vakavasti 2007, eikä pitkään sen jälkeenkään, vaikka itsekin pitkään odottelin että koska jotain tapahtuu. Näin se näyttää mun silmiin.

[siviilitarkkailija]

Puhelimien tarve on olemassa. Kuluvana laitteena olisi mukava jos voisi kilpailla nokian kanssa markkinoista osoittaen yhtiön erehdykset. Valitettavasti käynnistyskulut ja suomalaisen yhteiskunnan verotusrakenteet ovat sellaisia että tämä tappaa yhdessä korporatiivisen hallinnon kanssa yrittämishalut. Toisaalta mitä suurempi vasta-aalto, sitä komeampi surffi.

Ongelma tosiaan ei ollut työvoimassa vaan johtamisessa. Johtamisen määrä ja laatu olivat täysin yliarvostettuja sekä myyntiponnistelut nokialla olivat itseriittoista puuhastelua. Minusta nyt olisi hyvä hetki laukaista vaikka sitten valtion tuella kilpaileva järkevä puhelinvalmistus. Näille on tarvetta nyt ja tulevaisuudessa. Mutta nokian kokoisia yrityksiä ja niiden korporatiiviskommunista vallankäyttöä ja näille persoja poliitikkoja olisi syytä tulevaisuudessa vältellä.

[Jouko]

Kaikki Nokian saamat valtionavustukset on ulosmitattava korkoineen päivineen. Ihan kaikki.  Siihen ei riitä edes Salon tehtaan tontit ja kiinteistöt.

[Jouko]

Sanonpa vielä että Nokian poispotkitut eivät ole mitään kovapalkkaisia, vaan edustavat teollisuuden keskitasoa alempaa palkkatasoa huolimatta korkeasta koulutustasostaan. Semmoinen korjaus erääseen kommenttiin Salon Seudun Sanomissa.  Väitän että palkkataso on paljon alempi kuin viisivuotisen suojan saaneilla kunnan työntekijöillä kuntaliitoksessa. Nyt siihenkin sompaillaan jatkoa. Aika hävytöntä!

[far angst]

Ollila tuli Nokian Isoksi Pomoksi 1992, jolloin matkapuhelinhommaan oli syntynyt myötätuuli, jota ei edes Ollilan edeltäjä Vuorilehto saanut pilattua.  Vuorilehdon muistamme todellisena intellektuellina, joka kehua retosteli omistavansa maailman kalleimman purjeveneen.  Se oli vene, jonka hän osti myytyään Nokian osakkeensa juuri ennen niiden arvon nousemista pystysyöksyssä.  Tämän verran siis Vuorilehto ymmärsi johtamansa firman tuotteista, tulevaisuudesta ja arvosta.  Joku toinen vähemmän intellektuelli ehkä ei noin paljastavasti kuitenkaan kertoisi itsestään, n'est ce pas?

Käsittääkseni Ollila nimitettiin juuri Vuorilehdon pontevan lobbauksen avulla. Ja mikäettei, Kairamon selästä kun pitkät puukot olivat jo vapautuneet seuraavaan keikkaan.   Vuorilehto kun teki kaikkensa, että hänen inhoamansa Isokallio ei nousisi Isoksi Pomoksi, kuka tahansa muu oli parempi vaihtoehto.  Kuka tahansa!
Tässäkin Vuorilehto näytti kerrassaan ainutlaatuisia johtajankykyjään ja vastuuntuntoaan.

Ollila tuli firmaan, joka oli parhaassa mahdollisessa vaiheessa; kilpailua ei merkittävästi ollut, markkinat olivat rajattomat ja linjalta tuleva kamaa revittiin käsistä.  Ollila tuli siis valmiille joka suhteessa.

Kun firmaan tulee uusi Iso Pomo, on tämän ensimmäinen tehtävä luoda Organisaatiouudistus.  Se kun antaa kuvan dynaamisesta johtajasta, joka ei pelkää haasteita, on ajan hermolla ja käärii hihansa.  Organisaatiouudistuksen vähemmän reklameerattuna hyvänä puolena on, että sen tekijä saa karsittua pois tai ainakin ohjattua autiomaahan päättyville sivuraiteille kaikki vaaralliset (=kyvykkäät) kilpailijansa organisaation sisällä, saa perustettua oman hovinsa ja nimitettyä kannattajansa pienvisiireiksi pienvisiirien paikalle. 
Mutta ennen kaikkea Organisaatiouudistus antaa Isolle Pomolle lisää aikaa. Organisaatiouudistuksen tekeminen alkaa analyysilla, joka kestää vuoden – kaksi.  Organisaatiouudistuksen tekeminen kestää kaksi – kolme vuotta ja sen sisäänajo pari – kolme vuotta.  Uudistuksen todellisia vaikutuksia siis voi ensimmäisen kerran ihan tuotantoajossa  kuuden – seitsemän vuoden kuluttua.  Taitava peluri osaa erilaisin hämäyksin tuohon pelata lisäaikaa vielä muutaman vuoden. 

Organisaatiouudistus tehdään, koska se turvaa tekijänsä töissäpysymisen moneksi vuodeksi.  Aivan riippumatta siitä, tarvitaanko organisaatiouudistusta ja kuinka pahasti kiville mentiin koko puuhastelun kanssa.  Organisaatiouudistus on hyödyllinen nimen omaan kesken ollessaan, sillä kaiken se selittää,  kaiken se sotkee ja kaiken se antaa anteeksi.

Ollila teki Organisaatiouudistuksen.  Sen seurauksena Nokialla kohta oli valtava määrä keskenään kannibaalituotteina toimivia puhelimia, joita kyllä mahdollisesti tarvittiinkin markkinoille tunkeutuisvaiheessa, kun muokataan kuluttajatottumuksia siihen, että kyseessä ei olekaan kestokulutustuote – perintökello – vaan aina uudistamista vaativa, muotiin perustuva kertakäyttötuote, Swatch.

Pahempi juttu sen sijaan oli, että tuotekehitys oli hajautettu niin, että kaikki kehitteleiksivät erilaisia kääreitä samoihin karkkeihin, mutta kukaan ei kehittänyt jotain todella uutta ja uraa uurtavaa.  Kun menetelmäkehityskin oli hajautettu niin, että samoja asioita tehtiin monella eri tavalla, oli keskenään yhteensopimattomien samantasoisten värkkien soppa valmis.  Tuotekehitys oli petkeleen leveä terä eikä keihään kärki.

Nyt jälki näkyy, nyt ei enää pystytä asioita selittelemään organisaatiouudistuksella, markkinatilanteen muutoksella tai millään muullakaan poisselittelyllä. Nyt korjataan todellisten johtamistaitojen hedelmiä.  Entinen alan ehdoton johtajuus on vaihtunut eloonjäämistaisteluksi ja rotat ovat jättämässä laivan ja kokonainen tehdaskaupunki vaihdetaan oljenkorteen. 

Kohta paikalle lehahtavat haaskalinnut ja ruumiinryöstäjät.

Ollila on Suomen kannalta yhtä vahingollinen kuin oli Mauno Koivisto, Tarja Halonen, Astrid Thors ja monet muut pienemmät nilkit, jotka hekin Suomen kustannuksella harrastelivat oman maailmankuvansa ja karriäärinsä toteuttamista.  Seurauksista välittämättä, vastuuta kantamatta.

Ensimmäinen suurempi jupakka Ollilasta oli julkisuudessa, että hän oli vetänyt nokkansa solmuun, kun joku skribentti oli kertonut, miten suuri vastuu olikaan Ollilan "hennoilla hartioilla".   

Miten enteellistä!  Hentoja ne olivat Ollilan hartiat.

[tyhmyri]

[...]Vuorilehto kun teki kaikkensa, että hänen inhoamansa Isokallio ei nousisi Isoksi Pomoksi, kuka tahansa muu oli parempi vaihtoehto.[...]

Kalle Isokallion suurin johtajauraan vaikuttanut ansio oli hänen appiukkonsa, Mika Tiivola. Isokallion omat näytöt eivät todellakaan olleet erityisemmin vakuuttavia, päin vastoin. En mitenkään kykene mieltämään, että Isokallio olisi ollut parempi johtaja kuin Ollila. Tämä täysin riippumatta Ollilan kyvyistä, joihin en varsinaisesti ota kantaa.

[Jouko]

Nokiaa tarjottiin silloin Ericssonille, joka ylpeästi kieltäytyi ostamasta halvallakaan. Vähän kuten Decca-levy-yhtiö kieltäytyi Beatlesista. Ihmisten piilevät voimavarat eivät ole aina näkyviä ja kuultavia.

[Jouko]

Salossa katkeaa pitkä elektroniikkateollisuuden perinne ja jatkumo, joka ei koskaan palaa takaisin. Teki aikansa leipää suomalaisille. Ja vähän sitä särvintäkin päälle. Optiomiljonäärejäkin tehtiin muutama ihan paikallisista. Reste Im Pace

[far angst]

,,,,,,,
Minusta Nokian ongelmia on turha hakea 10 vuoden takaa. Jokainen johtaja tekee virheitä ja aina välillä tulee ohareita. Olennaista on kuitenkin ymmärtää missä markkinatilanteessa eletään ja mitä hyviä asioita yrityksellä on ja näiden perusteella kehittää liiketoiminta. Ei ole mitään mieltä lakkauttaa kaikki tuottava liiketoiminta ja aloittaa nollasta jollain ihan uudella tuntemattomalla bisneksellä kuten Elop teki.

Kymmenen vuotta onkin aivan liian lyhyt ajanjakso mihinkään muuhun kuin katastrofiraportointiin. Pitemmältä ajalta ongelmat yleensä johtuvatkin, jolleivät sitten johdu jostain äkillisestä ja odottamattomasta katastrofista tms. Nokian ongelmat ovat rakenteissa ja ihmisissä, joten tarkastelujakso tulee ollakin pitempi.
Ja ilmeisesti sitten ei tuona pitenpänäkään ajanjaksona ole ymmärretty markkinatilannetta ja liiketoiminnan kehitystä, koska näin radikaaleihin toimenpiteisiin on jouduttu. Nyt ei ole kysymys pienistä ohjausliikkeistä, pienistä kurssinkorjauksista. 

Nyt koetetaan selvitä hirmumyrskystä, sumusta, jäävuorista ja tulipalosta samaan aikaan.

[yks vaan]

Sukulainen sai fudut alihankkijafirmasta Salossa edellisten vähennysten aikana. Nyt sitten lähti ne loputkin.
Nauratti kyllä kun lehdessä oli "yllätys päättäjille" Jokainen salolainen tuon on tietänyt jo 5 vuotta, odoteltu vaan koska lähtee.

[Leijona78]

Ollila on Suomen kannalta yhtä vahingollinen kuin oli Mauno Koivisto, Tarja Halonen, Astrid Thors ja monet muut pienemmät nilkit, jotka hekin Suomen kustannuksella harrastelivat oman maailmankuvansa ja karriäärinsä toteuttamista.  Seurauksista välittämättä, vastuuta kantamatta.

Tähän voisi hassuna kurisoiteettina lisätä vielä Ahtisaari, koska ex. presidenttimme poika Marko on Nokialla hommissa. Ei tainnut saada kenkää hän.

[Jouko]

Saloon tarvitaan nyt lisää maahanmuutajia. Paikkaamaan työvoimapulaa ja tuomaan kunnalle tuloja.

Voisi ruveta tekemään mamubisnestä massamitassa. Tiloja nimittäin piisaa. Ikioma keskitysleiri Saloon. Tarvitsee vain kytkeä jännite niihin aitoihin hehtaarihallien ympärillä. Ainoa vartiotorni on sijoitettu startegisesti siten että näkee helposti yli koko alueen.

[yks vaan]

Tosiaan jos toimitiloja hakee niin Salosta löytyy halvalla. Ja läheltä keskustaa, Saloran konttori ja Nokian tilat kohta vierekkäin, oikea business park.

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Ollila tuli Nokian Isoksi Pomoksi 1992, jolloin matkapuhelinhommaan oli syntynyt myötätuuli, jota ei edes Ollilan edeltäjä Vuorilehto saanut pilattua.  Vuorilehdon muistamme todellisena intellektuellina, joka kehua retosteli omistavansa maailman kalleimman purjeveneen.  Se oli vene, jonka hän osti myytyään Nokian osakkeensa juuri ennen niiden arvon nousemista pystysyöksyssä.  Tämän verran siis Vuorilehto ymmärsi johtamansa firman tuotteista, tulevaisuudesta ja arvosta.  Joku toinen vähemmän intellektuelli ehkä ei noin paljastavasti kuitenkaan kertoisi itsestään, n'est ce pas?

Käsittääkseni Ollila nimitettiin juuri Vuorilehdon pontevan lobbauksen avulla. Ja mikäettei, Kairamon selästä kun pitkät puukot olivat jo vapautuneet seuraavaan keikkaan.   Vuorilehto kun teki kaikkensa, että hänen inhoamansa Isokallio ei nousisi Isoksi Pomoksi, kuka tahansa muu oli parempi vaihtoehto.  Kuka tahansa!
Tässäkin Vuorilehto näytti kerrassaan ainutlaatuisia johtajankykyjään ja vastuuntuntoaan.

Ollila tuli firmaan, joka oli parhaassa mahdollisessa vaiheessa; kilpailua ei merkittävästi ollut, markkinat olivat rajattomat ja linjalta tuleva kamaa revittiin käsistä.  Ollila tuli siis valmiille joka suhteessa.

Kun firmaan tulee uusi Iso Pomo, on tämän ensimmäinen tehtävä luoda Organisaatiouudistus.  Se kun antaa kuvan dynaamisesta johtajasta, joka ei pelkää haasteita, on ajan hermolla ja käärii hihansa.  Organisaatiouudistuksen vähemmän reklameerattuna hyvänä puolena on, että sen tekijä saa karsittua pois tai ainakin ohjattua autiomaahan päättyville sivuraiteille kaikki vaaralliset (=kyvykkäät) kilpailijansa organisaation sisällä, saa perustettua oman hovinsa ja nimitettyä kannattajansa pienvisiireiksi pienvisiirien paikalle. 
Mutta ennen kaikkea Organisaatiouudistus antaa Isolle Pomolle lisää aikaa. Organisaatiouudistuksen tekeminen alkaa analyysilla, joka kestää vuoden – kaksi.  Organisaatiouudistuksen tekeminen kestää kaksi – kolme vuotta ja sen sisäänajo pari – kolme vuotta.  Uudistuksen todellisia vaikutuksia siis voi ensimmäisen kerran ihan tuotantoajossa  kuuden – seitsemän vuoden kuluttua.  Taitava peluri osaa erilaisin hämäyksin tuohon pelata lisäaikaa vielä muutaman vuoden. 

Organisaatiouudistus tehdään, koska se turvaa tekijänsä töissäpysymisen moneksi vuodeksi.  Aivan riippumatta siitä, tarvitaanko organisaatiouudistusta ja kuinka pahasti kiville mentiin koko puuhastelun kanssa.  Organisaatiouudistus on hyödyllinen nimen omaan kesken ollessaan, sillä kaiken se selittää,  kaiken se sotkee ja kaiken se antaa anteeksi.

Ollila teki Organisaatiouudistuksen.  Sen seurauksena Nokialla kohta oli valtava määrä keskenään kannibaalituotteina toimivia puhelimia, joita kyllä mahdollisesti tarvittiinkin markkinoille tunkeutuisvaiheessa, kun muokataan kuluttajatottumuksia siihen, että kyseessä ei olekaan kestokulutustuote – perintökello – vaan aina uudistamista vaativa, muotiin perustuva kertakäyttötuote, Swatch.

Pahempi juttu sen sijaan oli, että tuotekehitys oli hajautettu niin, että kaikki kehitteleiksivät erilaisia kääreitä samoihin karkkeihin, mutta kukaan ei kehittänyt jotain todella uutta ja uraa uurtavaa.  Kun menetelmäkehityskin oli hajautettu niin, että samoja asioita tehtiin monella eri tavalla, oli keskenään yhteensopimattomien samantasoisten värkkien soppa valmis.  Tuotekehitys oli petkeleen leveä terä eikä keihään kärki.

Nyt jälki näkyy, nyt ei enää pystytä asioita selittelemään organisaatiouudistuksella, markkinatilanteen muutoksella tai millään muullakaan poisselittelyllä. Nyt korjataan todellisten johtamistaitojen hedelmiä.  Entinen alan ehdoton johtajuus on vaihtunut eloonjäämistaisteluksi ja rotat ovat jättämässä laivan ja kokonainen tehdaskaupunki vaihdetaan oljenkorteen. 

Kohta paikalle lehahtavat haaskalinnut ja ruumiinryöstäjät.

Ollila on Suomen kannalta yhtä vahingollinen kuin oli Mauno Koivisto, Tarja Halonen, Astrid Thors ja monet muut pienemmät nilkit, jotka hekin Suomen kustannuksella harrastelivat oman maailmankuvansa ja karriäärinsä toteuttamista.  Seurauksista välittämättä, vastuuta kantamatta.

Ensimmäinen suurempi jupakka Ollilasta oli julkisuudessa, että hän oli vetänyt nokkansa solmuun, kun joku skribentti oli kertonut, miten suuri vastuu olikaan Ollilan "hennoilla hartioilla".   

Miten enteellistä!  Hentoja ne olivat Ollilan hartiat.

Ny sie unohdat että 1992 Salossa oli 2 kännykkäfirmaa joissa oli Jorma niminen nokialainen johtajana. Toinen meni jo parikuukautta sitten konkaan 10 vuoden kooman jälkeen. Toinen taas on entinen kuihtuva jättiläinen. Ei Nokia olisi tuolle tasolle noussut ilman Ollilaa.

[far angst]

,,,,
Ny sie unohdat että 1992 Salossa oli 2 kännykkäfirmaa joissa oli Jorma niminen nokialainen johtajana. Toinen meni jo parikuukautta sitten konkaan 10 vuoden kooman jälkeen. Toinen taas on entinen kuihtuva jättiläinen. Ei Nokia olisi tuolle tasolle noussut ilman Ollilaa.

Em mnää vaa sunkka unhotakka Benefoni, enk myäskä unhott, ett oli kysymys kahdesta täysin eri kuviosta, jotka toimivat täysin lähdöistä ja eri resurssein.  Apples and watermelons. 
Benefon sortui muun muassa aivan alkeelliseen markkinointiin, jota itse varsin läheltä hiukset kauhusta pystyssä seurasin Kaakkois-Aasiassa.

Minä kans haluan esittää pelkkää spekulatsioneerausta: Nokia olisi noussut vallan helvetin paljon nopeammin, korkeammalle, pysyvämmin jos johdossa olisi ollut vaikkapa sitten Isokallio.  Muista sinäkin, että tuo sinun Jormasi esitti kykyjään ei ainoastaan sotkemalla organisaation aivan sekaiselle ruvelle, vaan myös valitsemalla (tilapäisen) seuraajansa Kallasvuon.   MOT!

[AstaTTT]

Tulipa Nokialta 8+ työvuodelta semmoinen kokemus, että kyllä me isinöörisluontoiset ihan laatutyötä tehtiin, johtamispuoli oli aina hiukkasen hakusessa, jollei ihan hukkasessa.

Siinä tekijä, missä näkijä...

9.5 vuotta Networksillä ja muutama vuosi opiskeluaikana Transmission systemsillä.

Ensimmäinen palkka oli 9000 markkaa eli puolitoistatuhatta euroa eli enemmän kuin nyt tienaan siivoojana, 18 vuotta myöhemmin.

Kun menin Nokialle töihin, Nokian organisaatio oli tasa-arvoinen. Oli rooleja, mutta ihmiset olivat kuitenkin jollakin tavalla samalla viivalla. Vuosien aikana organisaatiomuutokset, jotka ravisuttivat rakenteita säännönmukaisesti kahdesti vuodessa, ja varsinkin matriisiorganisaation rakentaminen (linjaorganisaatiolle ja projektiorganisaatiolle oma hallinta), roolien ja vastuiden tarkka kuvaus ja ihmisten lokeroiminen rooleihin saivat aikaan sen, että organisaatio stalinistui. Tie "huipulle" vei takapuolia nuolemalla, kyynärpäätaktiikalla ja selän takana puhumisella.

Nokian nousu ja tuho. Täysin itseaiheutettu, kun ei voitu luottaa suomalaisuuteen vaan piti pakottaa yrityskulttuuri globaalien mallien mukaiseksi. Ja yritys globalisoituikin niin, että Suomeen jäivät vain rippeet, joita nytkin pyyhitään parhaan mukaan pois häiritsemästä kehitysmaissa tuotettavan entisen länsimaisen yrityksen, nykyisen "globaalin yrityksen" imagoa.

Jorma Ollila, Bilderberg. Näin se visio etenee suuryritys suuryritykseltä.

[siviilitarkkailija]

Nokian johtajien valintaperusteet olivat yllättävän poliittisia ja valtionhallinnollisia. Ja Ollilan toimintaa yrityksen johdossa voidaan arvioida tietysti hyvinkin hellästi koska äijä on suunnattoman herkkänahkainen. Ja pitkävihainen.

Yksi mielenkiintoinen johtaja josta olisi kiva tietää vähän enemmän on Sari Baldauf. Siinä on aika mielenkiintoinen ihminen joka osasi vetää oikeat johtopäätökset.

Pääsääntönä nokian hallintokulttuurista oli laatikkoleikki. Työntekijöiden rekrytoinnissa tekemä eläintarha-peli oli myös huvittava. Tiedä mitä ja millaisia johtopäätöksiä siitä leikistä vedettiin. Mutta johtajien työstä lopputulos oli surkea laatikkoleikki jossa muutoksia ja muutosjohtamista ryhdyttiin tekemään muuttamisen ilosta. Ei siis siksi että jotain tehtäisiin paremmin ja halvemmalla vaan ihan siksi että n+1 kpl nokiajohtajalle olisi itselleen tekemistä. Tätä samaa on kaikissa korporaatiokommunistissa organisaatioissa.

Kaikkein karmeimmat lopputulokset saatiin kun johtajat pyytelivät kysymyksiä ja keskustelua. Johtajat nokialla ovat kauttaaltaan täysin yhteistyöhaluttomia ja omien ylemmiltä esimiehiltään saamien määräysten alaisia. Tähän pakettiin ei kertakaikkiaan ole mahdollista sijoittaa työntekijän mielipidettä ja hyvä jos edes kysymystä sallitaan. Mutta kohteliaisuus- ja yritysetiketin mukaan johtajien oli pakko esittää asiat aivan kuin niissä olisi keskusteltavaa tai edes kuunneltavaa.

Nokia ei kysy, ei pyydä eikä kuuntele. Se käskee, vaatii ja huutaa. Nokiajohtaja esittää asian kuin asian ja lopettaa sen muodolliseen pyyntöön esittää asiasta kysymyksiä ja avointa keskustelua. Tämä on suoraan sanottuna määräys pitää turpa kiinni. Ja aina löytyi joku joka ei ymmärtänyt tätä nokialaista faktaa ja tuhosi oman uransa vain pelkän mielenkiinnon ja erehdyksen johdosta.

[AstaTTT]

Ja aina löytyi joku joka ei ymmärtänyt tätä nokialaista faktaa ja tuhosi oman uransa vain pelkän mielenkiinnon ja erehdyksen johdosta.

Ei-takamuksennuolija, ei-kyynärpäätaktikoija ja ei-takanapäinpuhuja allekirjoittaa kirjoituksesi. 

Jorma Ollilasta sanottiin aikanaan, että hän valitsi alaisensa tarkkaan, koska heidän ei haluttu vuotavan kokoushuoneen ulkopuolelle Ollilan vihanpuuskia, joissa esim. tavarat lensivät pitkin seiniä. Sari Baldauf oli yksi Ollilan suojelija.

[JoKaGO]

Ollilan henkilöhistoriaan kuuluu hengailu sosialistisen nuorison leireillä DDR:ssä vuosittain Esko Ahon, Ilkka Kanervan, Jaakko Laakson jne. kanssa.

Elopille lyötiin paska kouraan, ja raukka koitti karistaa sen kädestään kääntämällä käden, eli meegot ja symbianit hiuksista vittuun ja windows tilalle. Mitä itse olisit tehnyt, jättänyt kuolion leviämään molemmissa jaloissa ylöspäin vai amputoinut molemmat jalat polven kohdalta? Vaikeaa on kävely nyt, mutta ei ole pakko olla pyörätuolissa.
Osakkeenomistajan kannalta olisi toki ollut parempi, että Elopia ei olisi palkattu ollenkaan, vaan laitettu firma lihoiksi vielä, kun se oli lihassa. Henkilöstölle ei asioilla liene isoakaan eroa.

[JoKaGO]

Salossa katkeaa pitkä elektroniikkateollisuuden perinne ja jatkumo, joka ei koskaan palaa takaisin. Teki aikansa leipää suomalaisille. Ja vähän sitä särvintäkin päälle. Optiomiljonäärejäkin tehtiin muutama ihan paikallisista. Reste Im Pace

Montakos näitä putiikkeja jäi jäljelle Länsi-Eurooppaan? 80-luvulla jo tiedettiin, että bulkkituotteita ei kannata valmistaa Euroopassa. 30 vuodessa ei ollut opittu mitään? Valtion tuilla Salossa tehtiin tuottamatonta työtä viimeiset 30 vuotta, ja tarkoitan nyt puhelimien ym. kokoonpanoa.

[ile]

Ei ole niin, että maailmassa olisi tilaa vain yhdelle valmistajalle ja yhdelle puhelintyypille.

Olen samaa mieltä kirjoituksesi kanssa - ei iPhone sinänsä ollut se ongelma, vaan Nokian reagointi/sen puute.

Silti ajattelen että peli oli ohi 2007, koska Nokia ei pystynyt vastaamaan haasteeseen.

[JoKaGO]

Esimerkiksi joku, edesmenneen Tauno Matomäen kaltainen johtaja.

Tiedätkö jotain, mitä me muut emme tiedä? Tiedot miehen kuolemasta lienevät kuitenkin liioittelua ja enneaikaisia! Miehen lempinimi oli aktiivivuosina "hymyilevä kuolema", koska saneerasi uransa aikana monta firmaa eloon.
En epäile hetkeäkään, ettei Matomäki olisi aktiivivuosiensa iskussa pitänyt Nokian henkselit kunnossa, järjettömän nopeaa kasvua järkevöittäen ja sen tukemana myöhempää alasajoa lieventäen.

[l'uomo normale]

Saataisiinkohan se Guggenheim-museo Espooseen Nokian pääkonttorin taloon sitten kun Nokia ei tarvitse sitä enää?

[Vesisade]

Ja aina löytyi joku joka ei ymmärtänyt tätä nokialaista faktaa ja tuhosi oman uransa vain pelkän mielenkiinnon ja erehdyksen johdosta.

Ei-takamuksennuolija, ei-kyynärpäätaktikoija ja ei-takanapäinpuhuja allekirjoittaa kirjoituksesi. 

Jorma Ollilasta sanottiin aikanaan, että hän valitsi alaisensa tarkkaan, koska heidän ei haluttu vuotavan kokoushuoneen ulkopuolelle Ollilan vihanpuuskia, joissa esim. tavarat lensivät pitkin seiniä. Sari Baldauf oli yksi Ollilan suojelija.

Hänen puhettaan joskus katselleena sitä vain ihmetteli etteikö niinkin isosta talosta muka löydy...
Mutta samahan se on poliitikoittenkin kanssa, suhteilla valitaan.

[siviilitarkkailija]

Saataisiinkohan se Guggenheim-museo Espooseen Nokian pääkonttorin taloon sitten kun Nokia ei tarvitse sitä enää?

Aivan mielettömän hyvä idea!!!

[Mika]

Herätkää nyt hyvät Nokian omistajat ja äänestäkää tämä pelle pois ruorista, niin kauan kun firmasta edes on jotain jäljellä!!

Taitaa olla jo liian myöhäistä.  Sitäpaitsi Elopin johtajasopimukseen on todennäköisesti kirjattu niin iso kultainen kädenpuristus, ettei Nokialla pian ole varaa edes maksaa häntä ulos firmasta:)

[siviilitarkkailija]

Ehkä meidän täytyy opetella olemaan kiitollinen Elopille. Hän tuhoaa Nokian. Se on kansantaloudelle hyvä työ. Nokia oli liian suuri, liian soluttautunut ja liian lähellä maan hallituksia ollakseen yhteiskunnalle hyödyllinen ja toimiva osa kansantaloutta.

Suomalainen ei ehkä kykene ymmärtämään mitä hyötyä Nokian alasajosta on. Kokoomuslainen ministeri tuhosi kaiken kilpailun Nokialta. Nokiasta tuli sanelija. Hallitukset tekivät Nokialle lait ja säätelivät kaiken mieleisekseen. Yhdysvalloissa on käynyt samalla tavalla kun ministerit alkoivat käsittelmään Yhdysvaltojen etua yhtäläisensä General Motorsin edun kanssa. Samalla tavalla kun kepulihuijarikomissaari valehtelee Euroopan edun olevan aina yhtenevän Suomen edun kanssa.

Ehkä kansalliseen itsetuntoon liian läheisesti liittyvä Nokia Saga on pakko rikkoa kuten kalevalan Sampo. Sampo jauhoi iloa ja onnea ja epäterve kilpailu suisti sen meren pohjaan. Mutta jäipä pieniä paloja iloksi kalevalaisen kansan. Niistä nättiä elämää rakentamaan...

Siitä sampoa tavoitti sormella nimettömällä.
Sammon vuoalti vetehen, kaatoi kaiken kirjokannen
punapurren laitimelta keskelle meren sinisen:
siinä sai muruiksi sampo, kirjokansi kappaleiksi.

Niin meni muruja noita, sammon suuria paloja
alle vienojen vesien, päälle mustien murien;
ne jäivät ve'en varaksi, ahtolaisten aartehiksi.
Siitäp' ei sinä ikänä, kuuna kullan valkeana
vesi puuttune varoja, ve'en Ahto aartehia.

Jäipä toisia muruja, pienempäisiä paloja
selälle meren sinisen, meren laajan lainehille,
tuulen tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi.

Niitä tuuli tuuitteli, meren läikkä läikytteli
selällä meren sinisen, meren laajan lainehilla.
Tuuli maalle työnnytteli, aalto rannallen ajeli.

Vaka vanha Väinämöinen näki tyrskyn työntelevän,
hyrskyn maalle hylkeävän, aallon rannallen ajavan
noita sampuen muruja, kirjokannen kappaleita.

Hän tuosta toki ihastui. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tuost' on siemenen sikiö, alku onnen ainiaisen,
tuosta kyntö, tuosta kylvö, tuosta kasvu kaikenlainen!
Tuosta kuu kumottamahan, onnen päivä paistamahan
Suomen suurille tiloille, Suomen maille mairehille!"