Kokemusasiantuntijuus politiikassa

[D-con]

Olen aiemminkin puhunut kokemusasiantuntijuuden ja vertaistyön merkityksestä vaikeissa elämäntilanteissa olevien voimaantumisessa, muutosprosessissa ja näiden prosessien tukemisessa. Jos olen ehdokkaana ensi vuoden kunnallisvaaleissa, yksi vaaliteemani voisi olla pyrkimys lisätä vertaistyön ja kokemusasiantuntijuuden, "kentän äänen" käyttämistä ja kuulemista ammatillisen työn rinnalla, kuten Sosiaali- ja terveysministeriölle valmistuneessa mielenterveys- ja päihdetyön suunnitelmassa vuoteen 2015 asti ehdotetaan (Mieli 2009 –työryhmä). Paljon resursseja ja hyvää yritystä hukataan puhumalla eri kieltä, törmäämällä rajoittaviin ja joskus itseään toteuttaviin ennakko-odotuksiin ja ylhäältä alaspäin tylyttämällä. Vertaistoiminta on todettu hyvin vaikuttavaksi toimintatavaksi monissa ihmisten kokemissa ja usein vaikeahoitoisissa ongelmissa, ja se on vastavuoroinen, kahdensuuntainen ja itseään uusintava prosessi, jossa todellakin antamalla saa.

A-klinikkasäätiö kertoo verkkosivuillaan: Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat jatkuvassa muutoksen tilassa. Palvelukokonaisuuksien hahmottaminen ei ole helppoa alan ammattilaisillekaan. Päihde- ja mielenterveyspalveluilla on ensimmäistä kertaa yhteinen kansallinen kehittämissuunnitelma vuoteen 2015. Selkein yhteisen työn alue lienee molempia palveluita samanaikaisesti tarvitsevien asiakkaiden/potilaiden palveluiden kehittäminen. Yhteisenä haasteena on niin ikään vertaistoiminnan ja nk. kokemusasiantuntijoiden mukaan ottaminen palvelukokonaisuuden osaksi.

Samaa kokemusasiantuntijuutta ja kansalaislähtöistä toimintaa monet poliittiset puolueemme arvostavat ja peräänkuuluttavat, ainakin virallisissa julkilausumissaan:



Kiinnostuksemme kohteena ovat yhteiskunnallisen vaikuttamisen kaikki alueet, ja se palvelee arvoperustansa pohjalta kaikkia kansalaisryhmiä. Etsimme kussakin asiakysymyksessä yhteistyötä tavoitteiltaan samansuuntaisten ryhmien kanssa.

Sana "-demokraattinen" puolueen nimessä viittaa siihen, että haluamme edistää demokratian toimivuutta ja aktiivista kansalaisyhteiskuntaa.

Korostamme aktiivisen kansalaistoiminnan keskeistä merkitystä osana toimivaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Valtion ja kuntien tulee tukea kansalaisyhteiskunnan toimintaa eikä korvata sitä. Kansalaisten ja heidän yhteisöjensä aloitteellisuutta ja vastuullista vapautta tulee edistää.


- Kristillisdemokraattien periaatteet -



Edellä olevan pohjalta teemme puolueena seuraavan SOPIMUKSEN SUOMALAISTEN KANSSA

Muutamme yhdessä suomalaisen yhteiskunnan inhimillisemmäksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Poistamme kansalaisia välinpitämättömäksi tekevän holhoamisen ja virkavaltaisen kohtelun. Oikeusistuinten tuomiot on aina perusteltava, eivätkä ne saa loukata kansan oikeustajua. Jokaisen kansalaisen perusoikeuksia on kaikissa olosuhteissa kunnioitettava; virkakoneisto ei myöskään saa toimia mielivaltaisesti. Meidän kaikkien on voitava olla oikeusvaltion täysivaltaisia kansalaisia riippumatta asemastamme, koulutuksestamme, varallisuudestamme, asuinpaikastamme jne.

-  PERUSSUOMALAISEN PUOLUEEN YLEISOHJELMA 26.11.1995 –



Osaaminen ja kansanläheisyys eivät ole toistensa vastakohtia, joten päätöksentekojärjestelmän on aina mahdollistettava henkilöiden valikoituminen päättäjiksi kansan syvistä riveistä.


– PS, "Arvomaailmamme" –



No, me kaikki tiedämme että julkilausumat ovat julkilausumia, ja että juhlapuheet ja vaalilupaukset ovat enemmänkin toimintaa joskus enemmän, joskus vähemmän suuntaavia ihanteita kuin täyttä todellisuutta. Sosiaalisiin tilanteisiin ja kokouskäytäntöihin tottumaton mielenterveyspuolen, päihdehuollon tai rikosseuraamusalan kokemusasiantuntija saatetaan todellisessa tilanteessa sosiaali- ja terveyspuolen  ammattilaisten kanssa toimintaa suunnittelemassa kokea voimavaraksi ja rikkaudeksi samassa (ironisessa) merkityksessä kuin mitä meille on viimeiset 20 vuotta opetettu maahanmuuton itseisarvoisesti olevan. Ja aktiivinen, kansan syvistä riveistä tullut kysyvä, kyseenalaistava, röyhkeä ja suorasukainen kansalaistoimija voi myös olla yhtä tervetullut vahvistus kuin norsu posliinikaupassa, varsinkin jos tiedetään tai oletetaan vastapuolen odottavan kieli pitkällä uusia meheviä paljastuksia ja kömmähdyksiä, joilla iskeä vastustajaa vyön alle. Miten sitten viisas toimisi, loiskauttaisiko lapsen pesuveden mukana menemään vai astuuko suoraan median miinaan niin että jalka on tohjona polveen asti? Vai olisiko hiljaa kuin kusi sukassa ja odottaisi että paha menee pois kun ei tee mitään?

Näistäkin olen jo aiemmin kirjoittanut, mm. http://harrieerikäinen.fi/blogi/2011/07/18/55. Pähkinänkuoressa näin: Ollessani Perussuomalaisten jäsen ennen 22.5.2009 tapahtunutta eroani oli rikos- ja päihdetaustani vuoksi sovittu, että en voi olla puolueessa missään näkyvässä roolissa. Lähdin mukaan perustamaan Muutos 2011 ry:tä, joka kannattajakorttien keräämisen jälkeen sai puoluestatuksen loppuvuodesta 2010, ja kuuluin sen ensimmäiseen hallitukseen. Hallituspaikkani yhdistyneenä avoimesti esiin tuomiini taustoihini aiheutti jonkin verran pahennusta mm. Hommaforumilla http://harrieerikäinen.fi/blogi/2010/03/16/12. Arvioin itse, kenenkään hallituksen jäsenen minua siihen painostamatta, että olisin vallitsevassa tilanteessa aloittelevalle puolueelle enemmän painolasti kuin hyödyllinen toimija, ja pyysin eroa hallituksesta. Nykyisin en ehkä enää säikkyisi nimimerkkikirjoittelijoiden tunnekuohuja.

Muutoksen osalta penkin alle menneiden vaalien ja sitä edeltäneiden monivaiheisten ja väliin surkuhupaistenkin tapahtumien jälkitunnelmissa päädyin 13.7.2011 kirjoittamaan Timo Soinille ja Perussuomalaisten puoluehallituksen jäsenille sähköpostit, joissa tiedustelin olisiko "Jytkyn" jälkeisellä puolueella tarvetta useammallekin paljoon tekemiseen tottuneelle tekijälle, mukaan lukien itseni. En saanut vastauksia.

Käännyin Kristillisdemokraattien puoleen, mutta en saanut muuta vastausta toiminnan edellytyksiä koskeviin kysymyksiini kuin sen, että asiat selviävät parhaiten hakemalla jäsenyyttä. Hain jäsenyyttä, ja huolellisten keskusteluiden jälkeen minut hyväksyttiin 13.10.2011 KD:n jäseneksi. 11.1.2012 KD:n piirihallitus päätti etten taustani vuoksi kelpaa ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa. Ilmoitin 13.1.2012 eroavani KD:sta.

Lähetin Perussuomalaisten jäsenhakemuksen postikonttoriin viemällä 7.5.2012. Ennen tätä olin ilmoittanut sähköisen ilmoittautumisen kautta olevani käytettävissä PS:n ehdokasasettelussa seuraavissa kunnallisvaaleissa. Ilmoitin molemmista myös Hommaforumin Perussuomalaisten osiossa kunnallisvaaleja käsittelevässä ketjussa ja Perussuomalaisten Facebookryhmässä. 29.5.2012 blogissani oli pienehkö kävijäpyrähdys, kuitenkin suurempi kuin erään iltapäivälehden kerrottua vaalien alla rikostaustastani.

1.6.2012 pidetyssä Perussuomalaisten puoluehallituksen kokouksessa ei asiaani oltu käsitelty. Soitin 4.6.2012 kahdelle eri puoluehallituksen kansanedustajajäsenelle, jotka eivät kuitenkaan muistaneet suuren hakemusmäärän joukosta yksittäistä nimeä. Puoluesihteerikään ei suoraan muistanut, mutta hänellä oli käsillä lista josta nimeä ei kuitenkaan hyväksytyistä löytynyt. Ei kyllä ollut jätetty hyväksymättäkään, sen hän olisi muistanut. Palveluhenkinen mukava mies lupasi selvitellä asiaa. Perussuomalaisten jäsenrekisterivastaava tai sijaisensa ei ole vastannut tuolloin eikä tänään jättämiini soittopyyntöihin. Kotkan Perussuomalaisiin minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi kerrottuani Facebookissa hassuista sattumuksista jäseneksi hakemisen ohdakkeisilla poluilla.

Olen antanut itselleni kertoa, ettei hakemukseni katoaminen ja kyselyihin vastaamattomuus ole mitenkään yksittäistapaus, vaan sitä tapahtuu koko ajan. Tieto on sinänsä myönteinen, sillä se kertoo siitä, että uusille tekijöille on tarvetta ja tilausta, ja ettei kyse ole välttämättä siitä, etteikö tiettyihin yhteiskunnallisiin ongelmiin ja niiden ratkaisuihin omakohtaista kokemusta omaavien henkilöiden panos olisi tervetullut, ettei puolueella olisi kiinnostusta etsiä ratkaisuja näihin kysymyksiin, tai etteivät tietyn, jo monella tavalla marginaalissa olevan suomalaisen kansanosan asiat kuuluisi puolueen agendalle.

http://www.harrieerikäinen.fi/blogi/2012/06/06/75

[D-con]

13.6.2012 yhteenvetoa, tarkennusta ja väliaikatietoa:

4.6 kysyessäni jäsenyyshakemukseni käsittelystä 1.6 pidettyyn puoluehallituksen kokoukseen osallistuneelta kansanedustaja Juha Väätäiseltä, ei tämä muistanut eikä ollut paikallakaan koko aikaa eikä ollut käsillä tarvittavaa listaa. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner "ei mitenkään voinut muistaa" yksittäistä nimeä, puoluesihteeri Ossi Sandvik olisi varmasti muistanut jos olisi käsitelty ja jätetty hyväksymättä, ja lupasi ensi tilassa selvittää asiaa. Jäsenrekisterivastaava Heidi Ronkainen ei vastaa puhelimeen eikä soittopyyntöihin, Sandvikia en myöskään tavoittanut enää 12.6 puhelimitse. Tänään (13.6) jätin hänelle soittopyynnön.

Asioista perillä oleva taho jonka rehellisyyteen luotan on minulle kertonut hakemukseni olevan vielä pöydällä, koska näitä kertaalleen eronneiden entisten jäsenten hakemuksia harkitaan vähän tarkemmin, kun on se Soinin pyöröovi-lausuntokin olemassa. Ensi viikonlopun kokouksessa kuitenkin varmaan ratkeaa...

Kuka tai ketkä päättivät jättää hakemuksen pöydälle ja missä tämä tapahtui, sitä en vielä tiedä. Se ei varmastikaan voinut tapahtua 1.6.2012 puoluehallituksen kokouksessa, koska kolme hyvämaineista Perussuomalaisten toimijaa kokoukseen osallistuttuaan minulle näin vakuuttivat, eikä pöydälle jättäminen voinut myöskään perustua keskusteluihin tai linjauksiin, joista he tai kolme muuta puoluetoimiston henkilökuntaan tai Perussuomalaisten eduskuntaryhmään kuuluvaa olisivat olleet tietoisia.

---

Iltapäivän päätteeksi Ossi Sandvik soitti. Hakemukseni oli löytynyt. Sen kateissa olo saattoi kuulemma liittyä muuttopuuhiin tms. Nyt hakemus kuitenkin siis on käsillä, mutta se ehditäänkö sitä käsittelemään tulevan viikonlopun kokouksessa ei ole mitenkään varmaa. Seuraavassa kokouksessa (jonka ajankohtaa ei vielä tiedetä) kuitenkin sitten varmasti.

Sivuttiin myös omaa henkilöhistoriaani, eroamistani Perussuomalaisista 2009 ja sen jälkeistä toimintaani mm. Muutos 2011:ssä, rikos- ja päihdetaustaani. Kerroin tuoreesta Kristillisdemokraattien linjauksesta joka oli samanlainen kuin Perussuomalaisissa Raimo Vistbackan ilmoittamana jäsenyysaikanani siellä: Ei mihinkään näkyvään rooliin. Puhuttiin myös politiikan ja median suhteesta, eli että kaikki tullaan kaivamaan esiin (no minun tapauksessani ei tarvitse erityisemmin kaivella) ja käyttämään lyömäaseena. Erityisesti Perussuomalaisten kyseessä ollessa.

Näihin sanoihin ja tunnelmiin päättyneen keskustelun jälkeen todettiin että jäädään odottamaan ja katsotaan mihin jäsenyysasiassa päädytään. Hakemus on nyt joka tapauksessa löytynyt, ja vastaus, "kyllä" tai "ei" on muodossa tai toisessa ennemmin tai myöhemmin tulossa. Vastaus piirtää sitten myös kuvaa siitä, millainen on suomalaisessa demokratiassa median valta toimijoita yhteiskunnallisen elämän eri alueille seulottaessa, tai millainen valta sille suostutaan antamaan.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_rikoksista_tuomituista_kansanedustajista

[Marko Parkkola]

Asioista perillä oleva taho jonka rehellisyyteen luotan on minulle kertonut hakemukseni olevan vielä pöydällä, koska näitä kertaalleen eronneiden entisten jäsenten hakemuksia harkitaan vähän tarkemmin, kun on se Soinin pyöröovi-lausuntokin olemassa.

Tämä on sinällään ihan hyvä linjaus, sillä tiedän erään casen eräästä kunnasta/kaupungista (en ala julkisesti sanomaan nimiä), joka on puhunut suoraa kakkaa PS jäsenistä, pyörinyt puolueesta toiseen ja saanut potkuakin takamukseen joissakin ja nyt mukamas pyrkii PS:n listoilta valtuustoon.

Itse tuohon vertaisasiaan. Tuo oli minulla 4 vuotta sitten hieman pinnalla ollessani Kokoomuksen (kyllä, häpeän tätä lopun elämääni) riveissä. Kokoomuksella oli hienot puheet vertaistuesta, kansalaisjärjestöistä jne. jne. Teot olivat kuitenkin pyöreät nolla.

Tuosta löytyisi kuitenkin mielestäni paljonkin voimaannuttavia (hauska sana) asioita. Ongelma on siinä, että Suomessa ollaan totuttu siihen, että julkinen valta hoitaa asiamme aina ja iänkaikkisesti. Vertaisverkkojen kuvitellaan olevan jotenkin pois ... jostain, en tiedä mistä, koska se ei ole suoraan julkisen vallan järjestämää. On kuitenkin muistettava, että vertaistoimintaan tulee kaiken muun päälle, ei tilalle, ja vertaistoimintaan voi jopa hakea rahallista tukea kunnalta tarvittaessa.

[D-con]

Tämä on sinällään ihan hyvä linjaus, sillä tiedän erään casen eräästä kunnasta/kaupungista (en ala julkisesti sanomaan nimiä), joka on puhunut suoraa kakkaa PS jäsenistä, pyörinyt puolueesta toiseen ja saanut potkuakin takamukseen joissakin ja nyt mukamas pyrkii PS:n listoilta valtuustoon.

Ehdottomasti samaa mieltä. Jos ei osaa päättää onko tekemässä jotain vai ei, on varmasti parempi miettiä sitä muualla kuin pyöriä tekijöiden jaloissa ja harmina. Mulla toi liikkuvuus on pohjautunut enemmänkin haluun päästä oikeasti tekemään jotain, ja sen kyselemiseen missä puolueessa se minun kaltaiselleni olisi mahdollista.

Vertaistyö on vaikea kombinaatio, mutta yhä enemmän muissakin kansalaisia koskevissa asioissa (hoitotestamentit, parisuhteet jne.) ollaan ollaan tuohon "oman elämänsä asiantuntijuuteen" menossa ja poispäin kansalaisia välinpitämättömäksi tekevästä holhoamisesta ja virkavaltaisesta kohtelusta. Näin se minusta vapaassa, demokraattisessa yhteiskunnassa pitää ollakin.