2010-01-22 Yliopisto: Saman pöydän ääreen (Somalia)

[Femakko]

Ensinnäkin toivon todella, että Somaliaan saadaan pysyvä rauha (mutta toivottavasti ei kuitenkaan uutta terrorismipesäkettä). Tsemppiä ja realismia siis rauhan hieromiseen Abdilelle ja muille! Kuitenkin tässä jää huolestuttamaan se, että veronmaksajien varoilla ja UM:n johdolla pyritään "vahvistamaan uskonnollisten ja perinteisten johtajien roolia rauhanneuvotteluissa" (kts. lihavoitu lause lopussa).

Lisäksi alleviivasin jutun ristiriitaisuudet koskien somalialaisten rauhantahtoa: koittakaa nyt päättää, halutaanko siellä taistella vai ei.. (Valitettavasti ei ole skanneria, eikä tätä juttua löydy netistä.)

Somalian katastrofiin pitää tarttua uusin ottein, Mahdi Abdile vaatii.

Kuvateksti: Mogadishussa kasvanut Mahdi Abdile tuli Suomeen 20-vuotiaana pakolaisena vuonna 1990. Abdile on opiskellut valtiotieteitä Lontoossa ja Helsingissä.

Somalian väestöstä yli puole on alle 30-vuotiaita. Selkkausten keskelle syntyneet nuoret eivät tiedä muusta kuin sotimisesta, jota on jatkunut lähes 20 vuotta.
- En ole tavannut Somaliassa ketään, joka enää haluaisi taistella, rauhantutkimukseen erikoistunut Mahdi Abdile painottaa.
Abdilella ja hänen hengenheimolaisillaan on edessä aikamoinen urakka: saada rauha maahan, jonka perustuslaki on viisitoistasivuinen vihkonen. Abdile on syntyjään somalialainen, mutta hän asuu Suomessa ja tekee väitöskirjaa kehitysmaatutkimuksen laitoksella Helsingin yliopistossa. Tutkimuksen aihe on konfliktinratkaisu Afrikan sarven alueella.
Abdile työskentelee erikoisasiantuntijana Kirkon Ulkomaanavussa, joka käyttää paikallisen yhteistyökumppanin toimistoa Somalimaan pääkaupungissa Hargeisassa. Somalian pohjoispuolella sijaitseva Somalimaa, Iso-Britannian entinen siirtomaa, on suhteellisen vakaata aluetta.
- Tosin Hargeistastakin olemme joskus joutuneet pakenemaan saman tien. Viime keväänä niin kävi pari kertaa.
Tällä hetkellä Somaliassa, Italian entisessä siirtomaassa, pitää valtaa siirtymäkauden hallitus eli Transitional Federal Government, jonka jäsenet edustavat Somalian aiempaa hallitusta, oppositiota ja muualla asuvia somalialaisia.

Rauhaan ei voi pakottaa

YK ja Afrikan unioni ovat molemmat pyrkineet sovittelemaan rauhaa sisällissotien riivaamaan Somaliaan, mutta tulokset eivät ole häävejä.
- Olemme samassa pisteessä kuin 20 vuotta sitten, Abdile toteaa ykskantaan.
- Nyt on mietittävä, miksi rauhanneuvottelut eivät ole onnistuneet. Ainoa ratkaisu on, että kaikki taistelevat ryhmät kokoontuvat samaan pöytään keskustelemaan.
YK pitää itseään kaikkia osapuolia edustavana toimijana.
YK ja Afrikan unioni ovat kuitenkin Abdile mukaan osasyyllisiä Somalian konfliktien sitkeyteen.
- Ne yrittävät rauhaan pakottamista, kuten Yhdysvallat 1990-luvulla. YK ja Afrikan unioni ovat konfliktin osapuolia, koska auttavat nykyhallitusta. Tästä syystä väliaikaishallitusta vastustavat ryhmät pitävät niitä vihollisinaan.
Abdile uskoo, että YK ja Afrikan unioni tietävät itsekin olevansa väärillä linjoilla. Somalian konfliktia pitkittää myös yksittäisen vanhan armeijan puuttuminen.
- Paikallisten ihmisten tulee tuntea rauhanprosessi ja siinä tehdyt ratkaisut omikseen, vaikka ulkopuoliset sovittelijat auttavat ongelmien selvittelyssä.

Radikaaliryhmät värväävät

Somaliassa tapeltiin jo ennen valtion muodostamista vedestä, ruoasta ja klaanien raja-alueista. Kiistat ratkottiin klaanien kesken, järjestelmä toimi oikeuslaitoksen tavoin. Kolonialismi toi Somaliaan 1900-luvun alkupuolella moderneja instituutioita, jotka syrjäyttivät pitkään käytetyt järjestelmät.
- Kun sisällissota syttyi 1990-luvun alussa, valtio romahti ja perinteiset järjestelmät ryhtyivät taas hoitamaan suurinta osaa valtion tehtävistä, Abdile kertoo.
Perinteeseen kuuluu kuunnella vanhuksia, joilla on tietoa aiempien kiistojen sovittelemisesta.
- Moni länsimaiden rahoittama kehitysprojekti tukee moderneja instituutioita unohtaen paikalliset tavat.
Oppositiolta puuttuu virallinen rooli rauhanneuvotteluissa. Islamistinen Al-Shabaab ja muut siirtymäkauden hallitusta vastaan taistelevat osapuolet on jätetty ulkopuolelle.
- Pelätään, että jos uskonnollinen johtaja saisi valtaa, syntyisi uusi Taleban-tyyppinen hallinto.

Ja miksi näin ei kävisi? Eikö kehitys ole jo mennyt vahvasti siihen suuntaan? Alla lisäksi todetaan, että osalle uskonnollisista ryhmistä sharian noudattaminen politiikassa on niin tärkeää, että ne ovat "valmiita taistelemaan saadakseen intresseilleen tunnustuksen".

Ulos sulkeminen johtaa kuitenkin huolestuttaviin ilmiöihin, etenkin nuorten parissa.
- Kun oppositioryhmillä ei ole vaikuttamisen kanavaa, ne radikalisoituvat.
Nuoret kärsivät koulutus- ja työmahdollisuuksien puutteesta, mutta radikaaliryhmien riveissä taistelemalla he saavat 200 dollaria kuussa tai enemmän.
- Samalla nuoret aivopestään. Parin viime vuoden aikana värväystoiminta on vahvistunut, Abdile huokaa.
Osa uskonnollisista ryhmistä kokee uskonnon jääneen sivuseikaksi valtion rakentamisessa. Ne ovat valmiita taistelemaan saadakseen intresseilleen tunnustuksen.

Ääniä rajojen takaa

Ulkomailla asuvat somalialaiset vaikuttavat entisen kotimaansa tilanteeseen eri tavoin. Esimerkiksi Somalian kolme tärkeintä yliopistoa ovat diasporassa elävien somalialaisten perustamia tai heidän tukemiaan, samoin kaksi maan ihmisoikeusjärjestöä.
Aina kaukoapu ei ole kovin hyvin harkittua.
- Eräs ulkomailla vaikuttava aloitti kehitysprojektin klaanien kiistelyllä raja-alueella kysymättä kenenkään kantaa asiaan. Tarkoitus oli tukea maanviljelijöitä, mutta seurauksena yhteenottoja, Abdile toteaa.
Pois muuttaneiden tietämättömyyttä kotimaan tapahtumista saatetaan käyttää hyväksi.
- Klaanipäällikkö soittaa ulkomailla asuville ja kertoo tarvitsevansa rahaa puolustukseen, koska ihmisiä on tapettu ja naisia raiskattu. Sitten raha-apu käytetään aseisiin, Abdile kertoo.
Väitöskirjan materiaalia Abdile on saanut tuoretta tietoa kentältä. Hän on haastatellut poliitikkoja, asiantuntijoita, perinteisiä johtajia, naisjohtajia, uskonnollisia johtaja, liikemiehiä ja ulkomailla asuvia somalialaisia. Lisäksi Abdile on kerännyt historiallisia asiakirjoja. Tutkimuksen kirjoitustyö on vasta alussa.
Tähän mennessä on varmistunut, että ihmiset ovat läpeensä kyllästyneitä sotaan. Tosin väliaikaishallitusta ja oppositioryhmiä edustavien poliitikkojen asenteet ovat kaksijakoisia. He haluaisivat konfliktien loppuvan, mutta toisaalta myös saada viimeisen sanan neuvotteluissa.
Uskonnollisten johtajien vaikutusvalta on Somaliassa suuri. Tämä pitäisi Abdile mielestä ottaa huomioon poliittisessa päätöksenteossa ja rauhanneuvotteluissa.
- Islamilaisessa maailmassa ihmiset menevät perjantaisin moskeijaan rukoilemaan. Kukaan poliitikko ei pysty kokoamaan niin paljon ihmisiä yhteen.
Abdile on mukana ulkoministeriön rahoittamassa kolmivuotisessa projektissa, joka pyrkii vahvistamaan uskonnollisten ja perinteisten johtajien roolia rauhanneuvotteluissa.
- Olemme vierailleet Somalimaassa ja Puntmaassa myös alueilla, joilla on ollut yhteenottoja. Aloitamme neuvottelut, joihin taistelevat osapuolet nimittävät rauhanvälittäjät. Mukana on poliitikkoja, uskonnollisia johtajia, perinteisiä johtajia ja naisjohtajia. Järjestämme kokoontumisille tilat, teemme tapaamisista muistiinpanoja sekä tarjoamme ruokaa ja vettä.
Jos joku tärkeä ihminen puuttuu, projektityöntekijät hakevat hänet paikalle. Pitäähän kaikkien osapuolten sopia saman pöydän ääreen.

[jupeli]

"Aina toisinaan kuulee ääneen lausuttavan, että, hädänalaisia ihmisiä pitäisi auttaa heidän kotimaissaan. Tähän ohjeeseen voi Haitin katastrofin yhteydessä tarttua."

Miksei kyseinen juttu toimi Somaliassa?

[Shawast]

He haluaisivat konfliktien loppuvan, mutta toisaalta myös saada viimeisen sanan neuvotteluissa.

Tämä taitaa olla suurin syy sodan jatkumiseen. Tuolla päin maailmaa kompromissin teko nähdään heikkoutena, joten rauhaa on hankala, ellei jopa mahdotonta, saada aikaan.

Verratkaapa esimerkiksi Suomea, täällä 95 prosenttia kansasta solidaarisuuden vuoksi on valmis opettelemaan vähemmistön kielen. Kun taas täällä asuvat Somalit eivät kaikki halua opetella edes uuden kotimaansa kieltä.

[Femakko]

He haluaisivat konfliktien loppuvan, mutta toisaalta myös saada viimeisen sanan neuvotteluissa.

Tämä taitaa olla suurin syy sodan jatkumiseen. Tuolla päin maailmaa kompromissin teko nähdään heikkoutena, joten rauhaa on hankala, ellei jopa mahdotonta, saada aikaan.

Unohdin kommentoida tätä: tämä on yleisinhimillinen piirre, jonka vuoksi varsinkin sisällissotia on hankala saada loppumaan, jos yksi osapuoli ei ole niin vahva, että voi pakottaa muut rauhaan. Eivät suomalaiset olisi vastaavassa tilanteessa kovin paljon halukkaampia moiseen heikkouteen. Meilläkin sisällissota ratkaistiin sotimalla toinen puoli voittoon, ei neuvottelupöydässä.

Verratkaapa esimerkiksi Suomea, täällä 95 prosenttia kansasta solidaarisuuden vuoksi on valmis opettelemaan vähemmistön kielen.

Tiedä tuosta solidaarisuudesta ja valmiudesta. Jos 95 prosenttia on niin solidaarisia, miksi pakkoruotsista jupistaan niin laajasti... Itse nimittäisin sitä solidaariseksi vasta, jos 95 prosenttia kansasta opettelee vähemmistön kieltä, vaikka heidän ei olisi pakko.

[Doodle]

saada rauha maahan, jonka perustuslaki on viisitoistasivuinen vihkonen.


No ei se Suomenkaan perustuslaki mikään 2000-sivuinen opus ole, 20-sivuinen vihkonen.

D

[nimetönkeskustelija]

Itse olen alkanut uskoa siihen, että länsimaiden pitäisi jättää esimerkiksi Somalia oman onnensa nojaan. Mitä me siellä tehdään? Meillä ei ole käsitystä heidän tavoistaan, kulttuurin rakenteesta jne. Yritämme ajaa käärmettä pyssyyn kun yritämme saada heidät rakentamaan länsimaisen yhteiskunnan. Heidän tulee sotia kuolla ja lopulta sopia asiat keskenään. Jos alueelle jää radikaali islam, se on sen alueen asukkaiden oma asia.

Esimerkiksi Suomi ja Neuvostoliitto sopivat jatkosodan päätteeksi rauhanehdoista keskenään. Sopimus ei ollut meille edullinen. Menetimme omia alueitamme ja saimme rankat sotakorvaukset maksettavaksi. Totuus oli että me hävisimme ylivoiman alla. Oleellista on kuitenkin se, että siitä alkoi rauha ja molemmat valtiot saivat mahdollisuudet kehittyä omanlaisekseen.

[Taikakaulin]

Uutisia liityen Somaliaan. Onko rauha vihdoin saatavissa Afrikan sarveen?

"Somalian tulevaisuus on kuitenkin somalialaisten omissa käsissä"

Kaksipäiväisessä Somalia-kokouksessa suunnitellaan jälleenrakennusta ja neuvotellaan sen rahoittamisesta.

Yritystoiminta on jälleen viriämässä Somalian pääkaupungissa Mogadishussa. Jos jälleenrakennus jatkuu myös muualla, maahan voidaan saada rauha yli 20 vuotta jatkuneen poliittisen kaaoksen ja verenvuodatuksen jälkeen.

Näin arvioi Turkin varapääministeri Bekir Bozdag torstaina Istanbulissa alkaneessa Somalia-kokouksessa, johon osallistuu edustajia 54 maasta. Paikalla on myös YK:n pääsihteeri Ban Ki Moon.

Kaksipäiväisessä kokouksessa suunnitellaan jälleenrakennusta ja neuvotellaan sen rahoittamisesta.

– Somalian tulevaisuus on kuitenkin somalialaisten omissa käsissä, sanoi Somalian pääministeri Abdiweli Mohamed Ali.

Äärijärjestö al-Shabaabin, sotapäälliköiden ja merirosvojen valvonnassa on edelleen suuria alueita. Myös Mogadishussa tehdään räjähdeiskuja viikoittain.

http://www.verkkouutiset.fi/index.php/ulkomaat/35-ulkomaat-stt/102371-somalian-tulevaisuus-on-kuitenkin-somalialaisten-omissa-kasissa


YLE - Somalian islamistit menettivät tärkeän kaupungin

omalian hallituksen ja Afrikan unionin joukot ovat vallanneet islamistikapinallisilta keskeisen Afmadowin kaupungin Somalian eteläosassa.

Sekä al-Shabaab-kapinalliset että hallituksen joukot ovat vahvistaneet valtauksen.

Al-Shabaabin edustajan mukaan he vetäytyivät kaupungista taktisista syistä ilman taisteluja. Hän vakuuttaa kuitenkin, että taistelu kaupungista jatkuu.

Afmadowia oli valtaamassa kenialaisia Afrikan unionin joukkoja. Kaupunki on ollut kenialaisjoukojen keskeinen kohde sen jälkeen, kun ne  tunkeutuivat lokakuussa Etelä-Somaliaan. Kenialaiset tulivat jahtaamaan al-Shabaab-kapinallisia, jotka ovat tehneet iskuja myös naapurimaassa Keniassa. Sittemmin kenialaiset ovat liittyneet osaksi Afrikan unionin joukkoja.