Venäjä-myönteisyys esiin

[Rafael K.]

Olen kiireinen, joten en ehdi tarkastaa, onko tästä jo keskustelua Hommassa.

Minusta yksi osoitus ääliömäisestä suhtautumisesta Venäjää kohtaan ovat Kataisen äskeiset kommentit Venäjän taloudesta. Käteinen emämokuttajana ei todellakaan puolusta Suomen tai suomalaisten etua elintärkeissä kysymyksissä, mutta kuitenkin vittuilee Venäjälle tällaisessa täysin tyhjänpäiväisessä rehentelytarkoituksessa. Hän on mukamas sankari, mukamas uljas ja rohkea käydessään avautumaan isolle karhulle. Hän kuitenkin "nousee ylös" ja avautuu aivan väärässä asiassa. Kun hän vihdoin saa suunsa auki, on hän valtion, ei kansan asialla. Kansan selkänahkaa hän edelleen kumppaneineen nylkee mitä niljakkaimmilla tavoilla.

Itse asiassa Kataisen toiminta ei edistä edes Suomen valtion etua. Vaikka hän nyt esiintyy haastavasti ja uhmakkaasti talousasioissa, ei hän haasta muuta kuin riitaa. Hän riskeeraa Suomen taloudelliset edut, jotta voisi päästellä omia höyryjään ja esittää kovista.

Katainen ja A. Stubb koittavat peitellä maanpetturuuttaan (pakolaispolitiikka, rahojen heittäminen Kreikan kankkulan kaivoon) vetoamalla näihin perittyihin isänmaallisuustunteisiin, joissa Venäjä on Suomen uhka numero 1. Samaa tekevät hesari ja muut Suomen natottajat. Isänmaallisuus tarkoittaa nyt jotakin länsimaisten arvojen puolustamista, joihin kai sitten kuuluu oikeus peppuseksiin ja kunnallispolitiikan korruptioon, ainakin Suomen suosituimmista uutisaiheista päätellen.

[Pöllämystynyt]

Minusta yksi osoitus ääliömäisestä suhtautumisesta Venäjää kohtaan ovat Kataisen äskeiset kommentit Venäjän taloudesta. Käteinen emämokuttajana ei todellakaan puolusta Suomen tai suomalaisten etua elintärkeissä kysymyksissä, mutta kuitenkin vittuilee Venäjälle tällaisessa täysin tyhjänpäiväisessä rehentelytarkoituksessa.
(...)

Katainen ja A. Stubb koittavat peitellä maanpetturuuttaan (pakolaispolitiikka, rahojen heittäminen Kreikan kankkulan kaivoon) vetoamalla näihin perittyihin isänmaallisuustunteisiin, joissa Venäjä on Suomen uhka numero 1. Samaa tekevät hesari ja muut Suomen natottajat.
(...)

Tältä osin olen miettinyt samaa. Jotenkin vaikuttaa siltä, että Katainen ja kaverinsa yrittävät nyt esittää Suomen ja suomalaisten etujen puolustajaa, ja omien virheiden myöntämisen ja suunnan korjaamisen sijaan teeskentelevät sitä tällaisella retorisella sijaistoiminnalla. Tämä on sitä populismia. Tosin tämä ei onneksi enää kovin moneen uppoa.

Toivoisin, että valtapolitiikka jatkaisi tällaista provokatiivista hölmöilyä muissakin asioissa, jotta ampuisi toden teolla itseään jalkaan. Sen parempi se olisi kriitikoille ja suomalaisille.

[Teslaisto]

Venäjä on viimevuosikymmenen aikana kehittynyt vahvasti taloudellisesti sekä sosiaalisesti: infrastruktuuria on paranneltu, kaupunkeja ja niiden taloja remontoidaan, yksityisyrittäjien sekä yritysten määrä kasvaa, ja perusvenäläisen elintaso suurkaupungissa vastannee kohta perussuomalaista. Käytännössä ero alkaa olla jo aika pieni, kun ottaa huomioon elintason ostovoimakorjattuna: hedelmäkori maksaa vähemmän Venäjällä ja tällöin pienemmällä palkalla verrattuna suomalaiseen saa suunnilleen yhtä hyvän hedelmäkorin. Korruptiokin vähenee pikku hiljaa: miliisi muutettiin poliisiksi ja palkkoja nostettiin.

Venäjä on myös hyvä sisämarkkina-alue asukasluvun ollessa jotain 140-miljoonaa. Tällöin vaikka Venäjän valtion ja sen kanssa kimpassa olevien yritysten alkuainekauppakin menisikin pipariksi, niin ei se taloutta juurikaan hetkauta. Venäjä on täynnä venäläisiä tuotteita ja jopa siellä on oma Facebook. Lisäksi vaikka venäläisten syntyvyys on aika surkeaa, niin eiköhän siellä ala jonkinlainen takaisinkytkentä: Venäjän valtio maksaa tukiaisia lapsista tai jotain. Tällöin Venäjä ei todellakaan kuole pois, vaan jatkaa olemassaoloaan.

Eniten kyllä mietityttää muslimit. Venäjällä tataarit vaikuttaa suhteellisen tolkulliselta porukalta: eivät silvo pikkupoikien peniksiä, eivät pistä jätesäkkeihin naisiaan ja muuten vaan vaikuttavat aika maallistuneilta. Venäjän muslimitilanteesta on erittäin vaikea saada selkeää kuvaa. Toisaalta venäläiset ovat kansallistuntoista väkeä ja ylpeitä historiastaan - jotain sellaista, mitä länsimaalaiset halveksivat ja kituvat itseinhossa. Täten uskon, että kun muslimit ovat maallistuneita ja venäläiset kansallistuntoisia, niin perusslaavilaisuus tulee säilymään.

Lisäksi suomalaisilla ja venäläisillä on yhteisiä juuria: osalla suomalaisista geenit tulee idästä. Samoin itsellänikin isoäidin isoäidin isä muutti Venäjältä Suomeen. Venäjähän antoi Suomelle autonomian, oman pankin, markan ja niin edelleen. Mitä Ruotsin vallan aikana Suomelle annettiin? Ei mitään, vaan sen sijaan Herrakansa tapatti suomalaisia omissa turhissa sodissaan ja suomalaiset olivat tyyliin orjan asemassa.

Eipä ole juuri mitään moitittavaa Venäjästä. Ihmisiä siinä missä mekin.

[Gommi]

Venäjästä puhuttaessa on muistettava, että siellähän tapahtui juuri äskettäin tuo sama yhteiskunnallinen siirtymä kuin mikä Ranskassa tapahtui 1789. Ei Ranskassakaan homma toiminut demokraattisesti vuonna 1799.

Uskon että venäjä on ajanut pitkäksi aikaa itsensä umpikujaan. Rajalinja on täynnä vihollisia Virosta Georgiaan, joilla on hampaankolossa vähän suurempia asioita kuin hävitty talvisota. Kiina kummittelee yli miljardilla ihmisellä ja siellä on ulkomaalainen kolonialismi ja hävitty oopiumsota vielä hyvässä muistissa.

Kulttuurissamme, kuten kaikkialla Venäjää ympäröivissä maissa on melkoinen Venäjä-inho: kieltä ei opiskella, vaikka sille löytyisi käyttöä eniten englannin jälkeen. Venäläinen musiikki ja elokuva on lähinnä vitsi. Minkä takia esim. englannista on tullut käytännössä yleiskieli: suureksi osaksi musiikin ja elokuvien takia.

Venäjän väkimäärä vähenee miljoonalla vuodessa. Melkoisen rajua

Henkilökohtaisesti olen hiukan russofiili ja kenties vähän ylpeäkin siitä. Monta kertaa olen brassaillut kielitaidollani ja tietämykselläni venäläisestä kulttuurista ja venäläisyydestä. Mutta uskon että olen sukupuuttoon kuolemassa oleva laji.

[Teslaisto]

Uskon että venäjä on ajanut pitkäksi aikaa itsensä umpikujaan. Rajalinja on täynnä vihollisia Virosta Georgiaan, joilla on hampaankolossa vähän suurempia asioita kuin hävitty talvisota. Kiina kummittelee yli miljardilla ihmisellä ja siellä on ulkomaalainen kolonialismi ja hävitty oopiumsota vielä hyvässä muistissa.

Eiköhän Virot ja Georgiat ole päässeet yli venäjäinhostaan viimeistään seuraavan sukupolven aikana, kun miehityksestä on kulunut useampi vuosikymmen. Lisäksi kyseisissä maissa on varsin äänekkäät venäläiset vähemmistöt lobbaamassa Venäjän etuja. Lisäksi kielikin kuuluu indoeurooppalaiseen kielikuntaan ja on lähellä Venäjää. Kyseiset viholliset tuskin ovat vihollisia sanan varsinaisessa merkityksessä.

Kiinassa toki on kymmenenkertaa enemmän ihmisiä, mutta Venäjän ydinaseet pitävät kiinalaiset kaukana Siperiasta.

Mitä tulee Venäjän syntyvyyteen, niin se on jatkuvasti noussussa ja venäläiset on sen verran isänmaallista väkeä, että ei kyseinen kulttuuri häviä minnekään. Venäläiset elokuvat eivät ole koskaan juuri lyönneet itseään läpi, mutta itse Venäjällä kyseisillä elokuvilla menee ihan hyvin. Siellä on varsin mittava oma elokuvateollisuus. Venäläinen musiikki soi toistaiseksi vielä venäjällä. Jotenkin englannin kieli iskee paremmin kuin mikään muu kieli lukuun ottamatta Vamos Ala Playan latinorimputusta.

[Adolf Stege]

Viljakin kasvaa siellä nopeemin, kuin muualla.

[Teslaisto]

Kyllä nyt harmittaa suomalaisten puolesta. Suomalaiset ovat varsin rasistista kansaa, kun ottaa huomioon tämän tutkimuksen ja lisäksi yhden artikkelin Demissä venäläisiä kohtaan koetusta vihasta:


Eurooppalaisen Gallup Internationalin mielipidemittauksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan toiseksi Venäjä-vastaisin kansa kosovolaisten jälkeen: 62 % suomalaisista suhtautui kielteisesti Venäjään.

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=1&id=2646

Kaksivuotiaana Suomen Lappeenrantaan Siperiasta muuttanut Anna Pitchenko, 16, luuli ala-asteella, että huora oli hänen lempinimensä. Suomeen hänen perheensä oli hakeutunut tytön ollessa vasta 2-vuotias ja perheen toiveena olikin ollut turvallinen elinympäristö. Tavoite tuntuu huvittavalta jälkeenpäin ajateltuna. Nuori nainen kertoo uusimmassa Demi-lehdessä tarinansa kunnioitettavan rohkeasti.

Kiusaaminen oli alkanut jo kolmannella luokalla. Hänen suomenkielen taitonsa oli tuolloin ollut vielä huono ja vanhemmat pojat olivat ottaneet hänet silmätikuksi. Huorittelu oli alkanut jo ala-asteella, eikä tyttöparka vielä tuolloin ollut tiennyt mitä sana oli tarkoittanut.

Viidennellä luokalla siirtyminen suomalais-venäläiseen kouluun oli tapahtunut kiusaamisen estämiseksi. Seuraavat kaksi vuotta olivatkin menneet Annan mukaan mukavasti mukavasti. Seitsemännellä luokalla oli kuitenkin alkanut helvetti.

Hän sai pelätä koulutovereita, jotka väänsivät yhä hirvittävämpiä haukkusanoja. Hänen puhelimeensa alkoi tulla vieraiden tyttöjen uhkauspuheluita. Hänen kuviaan IRC-galleriassa kommentoitiin härskisti. Hän oli ryssä ja huora, hän pelkäsi fyysisen terveytensä puolesta ja odotti pahoinpidellyksi tulemista.

Lopulta hän harkitsi itsemurhaa, koska kiusatuksi tuleminen oli sen verran rankkaa. Perhe ja urheiluseura olivat hänen tukenaan ja Anna on kiitollinen selviämisestään. Kääntyminen koulun rehtorin puoleen ei ollut auttanut. Vasta kun tyttö oli itse nauhoittanut uhkailusoiton ja printtaillut nettikirjoitukset, alkoi tapahtumaan helpotusta.

Rasismi oli saanut tytön itkemään ja häpeämään juuriaan sekä kotikieltään Venäjää. Anna itse pohtii rasismin syitä ja on sitä mieltä, että muut purkivat häneen omaa pahaa oloaan ja olivat kateellisia, koska hänellä meni hyvin. Anna kuitenkin toteaa, ettei anteeksipyyntö enää auttaisi, sillä arvet ovat jääneet häneen jo loppuiäksi.

Käsittämätöntä russofobiaa Suomessa

Moni on aiheesta huolissaan Suomen ja Venäjän välisistä suhteista ja niiden ajautumisesta heitteille nykyisen oikeistolaisen hallintovallan käsissä. Sivistynyt kansanosa ymmärtää Venäjän suhteiden merkityksen ja niiden rajattomat mahdollisuudet, mutta valitettavasti valtaosa kansasta tuntuu juurtuneen russofobiseen tilaan – valtiovallan kumartaessa Brysseliin, perse kääntyy kohti Moskovaa. Suomi-neidon tulisikin niiata, kohteliaasti, itään sekä länteen.

Tuntuu surulliselta, että russofobia periytyy jo varhaisella iällä, yhä nykyäänkin, ja Annan tarina onkin syytä ottaa huolellisen ajattelun aiheeksi. Näitä huora-ryssittelyjä kun ei syntyisi, elleivät asenteet nuorten kotona niitä pohjustaisi – tai valtamedia ei niitä piiloviestinnässään kylväisi. Haluamme sitä taikka emme, suhteemme Venäjään ratkaisee kansakuntamme kohtalon.