Jussi Halla-ahon kirjoituksia

[Jussi Halla-aho]

Eihän koko asiasta kukaan keskustelisi, jos homoliittojen sallimisesta ei olisi kellekään hyötyä.

Itse näen homoliittojen ajamisen hyökkäyksenä perinteistä avioliittoinstituutiota kohtaan, ts. haluna loukata niitä, joiden mielestä avioliitto on miesten ja naisten välinen juttu.

En usko, että kyse on homojen oikeuksien puolustamisesta. Jos homojen parisuhteissa on juridisia ongelmia, ne voidaan ratkaista säätämällä lakia rekisteröidystä parisuhteesta. Tämä olisi järkevämpää kuin tehdä avioliittolaista sukupuolineutraali ja sitten lisätä siihen klausuuli, jolla todetaan, että adoptio-oikeus ei koske samaa sukupuolta olevien avioliittoja.

Adoptio-oikeuden osalta homo- ja heteroparien ei mielestäni pidäkään olla tasa-arvoisia.

[Jussi Halla-aho]

http://www.halla-aho.com/scripta/sulavatko_suvaitsevaiston_aivot.html

[IDA]

Olisi mielenkiintoista, jos joku tekisi vertailevan tutkimuksen Goebbelsin johtaman propagandan ja nykyisen suvaitsevaiston levittämän propaganda välillä. Väittäisin, että yhtäläisyydet olisivat melkoiset ilman mitään natsikorttejakin.

[OTU]

Olisi mielenkiintoista, jos joku tekisi vertailevan tutkimuksen Goebbelsin johtaman propagandan ja nykyisen suvaitsevaiston levittämän propaganda välillä. Väittäisin, että yhtäläisyydet olisivat melkoiset ilman mitään natsikorttejakin.

Niin. Tai miten olisi vertailut Kiinan kansantasavallan propagandaan.

[Nanfung]

Monikulttuurisuus toimii parhaiten silloin kun sitä ei juurikaan huomaa, eli silloin kun kulttuurit eivät kannata väkivaltaa ja suvaitsemattomuutta ongelmanratkaisukeinona yhteiskunnallisiin asioihin.

Luettuani tämän ketjun kirjoitukset, niin siitä huolimatta minulle jäi hieman epäselväksi se, mitä monikulttuurisuus oikein tarkoittaa? Onko se monikulttuurisuutta, missä erilaisuudet täydentävät toisiaan, kuten polkupyörässä, jossa toinen pyörä on neliskulmainen ja toinen pyöreä?

[IDA]

Niin. Tai miten olisi vertailut Kiinan kansantasavallan propagandaan.

Ei toimi. Kiinan kansantasavallan propagandassa on tiettyä tyyliä kuitenkin. Ja jotain hyvin todellista.

[Histon]

En ole filosofi, joten voisitko Jussi tai joku muu selventää minulle mitä tarkoittaa a priori -arvot? Olen aina luullut että a priori tietoa ei ole muu kuin deduktiivisella päättelyllä hankittu tieto ja ehkä Kantin ymmärryksen kategoriat.

Tässä kontekstissa ilmaisu todennäköisemmin tarkoittaa hieman vapaammin sellaista, että arvo tai uskomus on syntynyt ennen sen suurempaa tarkastelua asian suhteen. Kantin tapainen määrittely termille ei liene tässä kysymyksessä, sillä ihmisten arvopohja yleensä rakentuu ainakin joltain osin aistikokemuksen jälkeiseen näkemykseen. A priorinen lienee asiayhteydessä jonkinlainen synonyymi ns. perstuntumalle.

Proposition alkuperäinen esittäjä korjannee, jos olen tulkinnut väärin.

Kiitos tulkinnasta! Pelkäänpä että tässä homoliittokysymyksessä Jussin argumentointi hieman pettää, ja kylmän rationaalisen omista perusarvoista johdettujen argumenttien sijasta hän tyytyy vetoamaan "a-priori arvoon". Homoliittokysymys (kielteinen tai myönteinen kanta) ei ole vapauden, tasarvon ja turvallisuuden tapainen perusarvo, jonka suurin osa ihmisistä hyväksyy, ja joka voitaisiin esittää "a-priori" ilman perusteluja.

[Histon]

1) Maahanmuuttopoliittinen näkemykseni ei perustu a priori -arvoihin, joille olen jälkikäteen hakenut rationaalisilta kuulostavat perustelut. Nimenomaan asian rationaalinen tarkastelu on tehnyt minusta maahanmuuttokriittisen.

Ei. Kyllä sinun maahanmuuttokritiikkisikin perustuu a priori -arvoille. Rationaalisella tarkastelulla tarkoitat sitä, että loogisesti johdat niistä a priori arvoista yhdistettynä empiirisiin havaintoihin ympäristöstä sen, että "maahanmuutto on huono asia" tjsp. Pelkillä empiirisillä havainnoilla ja logiikalla et tähän pääse, koska empiria ei tunne käsitettä "huono" tai "hyvä".

3) Näkemykseni homojen avioliittoasioista perustuvat puhtaasti a priori -arvoihin. En pysty rationaalisesti perustelemaan, miksi homojen ei pitäisi saada mennä vaikkapa kirkossa naimisiin. Se vain ei tunnu minusta oikealta.

Tämä tuntuu varsin kummalliselta, koska kyse on kuitenkin varsin monimutkaisesta asiasta, eikä mistään perusarvosta. ...

Toiseksi tietenkin homoliittojen kieltämisestä on haittaa joillekin yhteiskunnan jäsenille, nimittäin homoille. Eihän koko asiasta kukaan keskustelisi, jos homoliittojen sallimisesta ei olisi kellekään hyötyä. Sinä väität nyt, että puhtaan a priori -arvon avulla pidät tätä haittaa pienempänä kuin sitä haittaa, mikä syntyisi liittojen sallimisesta. Aivan samalla tavoin joku voi pitää "somalit tuntuvat kivoilta" -arvoa korkeampana kuin sitä haittaa, mikä somalien maahanmuutosta syntyy. Jos mitään perusteluja, jotka pohjautuvat perustavammanlaatuisiin arvoihin (ja joiden suhteen on löydettävissä todennäköisesti suurempi yksimielisyys), empiiriaan ja logiikkaan, ei tarvita homoliittojen kohdalla, niin ei sitä sitten tarvita tuon somalien maahanmuutonkaan kohdalla.

Komppaan tässä sr:ää. Jussin maahanmuuttopolitiikan kritiikki perustuu hänen nationalistisille arvoilleen, samoin kuin homoliittojen vastustuksenkin on perustuttava jollekin perustavanlaatuiselle arvolle. Jälkimmäinen on totta varsinkin siksi, koska homoliittojen vastustaminen rikkoo perusarvoa "tasa-arvo", joten arvo jolla Jussi tämän perustelee on hänelle varmasti erittäin tärkeä. Toinen vaihtoehto on, että hän ei ole ajatellut asiaa tarpeeksi.

[Histon]

Eihän koko asiasta kukaan keskustelisi, jos homoliittojen sallimisesta ei olisi kellekään hyötyä.

Itse näen homoliittojen ajamisen hyökkäyksenä perinteistä avioliittoinstituutiota kohtaan, ts. haluna loukata niitä, joiden mielestä avioliitto on miesten ja naisten välinen juttu.

En usko, että kyse on homojen oikeuksien puolustamisesta. Jos homojen parisuhteissa on juridisia ongelmia, ne voidaan ratkaista säätämällä lakia rekisteröidystä parisuhteesta. Tämä olisi järkevämpää kuin tehdä avioliittolaista sukupuolineutraali ja sitten lisätä siihen klausuuli, jolla todetaan, että adoptio-oikeus ei koske samaa sukupuolta olevien avioliittoja.

Adoptio-oikeuden osalta homo- ja heteroparien ei mielestäni pidäkään olla tasa-arvoisia.

Mielestäni homoille tulisi sallia avioliitto, vaikka rekisteröidyn parisuhteen oikeudet voitaisiin säätää täysin avioliittoa vastaaviksi. Kyse on tasa-arvosta seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta, ja tasa-arvo on itselleni yksi perusarvoista. Asiaan liittyy sitten tietysti myös arvoltaan vähäisempiä perusteluja kuten se, että nyt rekisteröidyissä parisuhteissa elävät joutuvat esimerkiksi työhakemuksissa faktuaalisesti ilmoittamaan seksuaalisen suuntautumisensa, mikä voi vaikeuttaa työn saantia.

[OTU]

Niin. Tai miten olisi vertailut Kiinan kansantasavallan propagandaan.

Ei toimi. Kiinan kansantasavallan propagandassa on tiettyä tyyliä kuitenkin. Ja jotain hyvin todellista.

Voipi olla, että osuvampi propagandalinko löytyy. Arveluni perustuu muistikuvaan kiinalaisesta uutisoinnista 60-70 luvuilta.

[gloaming]

Tässä kontekstissa ilmaisu todennäköisemmin tarkoittaa hieman vapaammin sellaista, että arvo tai uskomus on syntynyt ennen sen suurempaa tarkastelua asian suhteen. Kantin tapainen määrittely termille ei liene tässä kysymyksessä, sillä ihmisten arvopohja yleensä rakentuu ainakin joltain osin aistikokemuksen jälkeiseen näkemykseen. A priorinen lienee asiayhteydessä jonkinlainen synonyymi ns. perstuntumalle.

Kiitos tulkinnasta! Pelkäänpä että tässä homoliittokysymyksessä Jussin argumentointi hieman pettää, ja kylmän rationaalisen omista perusarvoista johdettujen argumenttien sijasta hän tyytyy vetoamaan "a-priori arvoon". Homoliittokysymys (kielteinen tai myönteinen kanta) ei ole vapauden, tasarvon ja turvallisuuden tapainen perusarvo, jonka suurin osa ihmisistä hyväksyy, ja joka voitaisiin esittää "a-priori" ilman perusteluja.

Olennaista tässä asetelmassa on käsite tieto. Perusasetelma (mitä ei mitenkään erityisesti tarvitse sitoa kanttilaiseen filosofiaan) on seuraava:

1. On olemassa jotakin ilmiötä koskeva a priorinen tila (arvostelma), joka perustuu arvoihin, havaintoihin, kokemukseen, (olennaisesti vajaisiin) tietoihin jne.
2. Tätä ilmiötä koskien saadaan lisää (laadukasta) tietoa (tieteellistä tietoa, empiria jne.)
3. Ilmiötä koskeva arvostelma muuttuu ja siirrytään a posterioriseen tilaan.

Soveltaen Jussin numerointiin ja termien käyttöön: Kohdassa yksi suhtautuminen maahanmuuttopolitiikkaan on aluksi indifferentti ja asioista selvää ottamisen jälkeen restriktiivistä maahanmuuttopolitiikkaa kannattava. Kohdassa kaksi suhtautuminen aselupapolitiikkaan on aluksi salliva ja asioista selvää ottamisen jälkeen edelleen salliva. Kohdassa kolme siis väitetään, että homoavioliitto/-adoptiokysymyksessä (tieteellisellä, kokemusperäisellä) tiedolla ei ole saavutettavissa argumentaatioon kovinkaan kummoista lisäarvoa, vaan kyseessä on enemmänkin arvo- ja vakaumuspohjalta ratkaistava asia. Itse asiassa itsekin vetoat asiaa koskien jonkinlaisen universaalin (kaikki ilmiöt kattavan) tasa-arvon ideaaliin, et esimerkiksi (seuranta-ajaltaan ja otannoiltaan riittämättömiin) homoadoptiotutkimuksiin.

[sr]

Eihän koko asiasta kukaan keskustelisi, jos homoliittojen sallimisesta ei olisi kellekään hyötyä.

Itse näen homoliittojen ajamisen hyökkäyksenä perinteistä avioliittoinstituutiota kohtaan, ts. haluna loukata niitä, joiden mielestä avioliitto on miesten ja naisten välinen juttu.

Ensinnäkin ohitit kaiken oleellisen. Oleellinen kysymys oli se, että on erittäin epätodennäköistä, että sinulla on a priori -arvona juuri se, että avioliitto on miehen ja naisen välinen juttu, koska kyse on monimutkaisesta asiasta, jossa pitää pohtia sitä, mikä on avioliittoinstituutti jne. On siis todennäköisempää, että johdat suhtautumisesi avioliittoon jostain syvemmästä a priori -arvosta (et tykkää homoista, uskot raamattuun auktoriteettinä tässä asiassa, jne.). Olin kiinnostunut siitä, mikä tämä a priori -arvo on.

Kyse on siis samasta kuin siinä, että vaikkapa maahanmuutosta keskusteltaessa asetat suomalaisten edun korkeammaksi kuin ulkomaalaisten. Tämä on a priori -arvo ja tästä sitten johdat rationaalisia perusteluja käyttäen käytännön kysymyksiin kannanotottosi (vaikkapa siihen, miten pitää suhtautua maahanmuuttajiin, joiden tulosta Suomeen on haittaa suomalaisille).

Toiseksi, itse puolustan homoliittojen sallimista ja yhtenä tärkeänä argumenttina pidän juuri avioliittoinstituutin vahvistamista siitä, mitä se nykyisin lukuisine avioeroineen, avoliittoineen jne. on. Minusta on aika perusteeton väite, että haluaisin siis loukata niitä, jotka kannattavat avioliittoa yhteiskunnan yhtenä peruspilarina. Mitä kukaan tuollaisesta loukkaamisesta edes hyötyisi? Loukatahan voi sanoin (niin kuin HO sanoi sinun tehneesi islamin suhteen). Ei tähän mitään lainsäädäntöä tarvita.

En usko, että kyse on homojen oikeuksien puolustamisesta. Jos homojen parisuhteissa on juridisia ongelmia, ne voidaan ratkaista säätämällä lakia rekisteröidystä parisuhteesta. Tämä olisi järkevämpää kuin tehdä avioliittolaista sukupuolineutraali ja sitten lisätä siihen klausuuli, jolla todetaan, että adoptio-oikeus ei koske samaa sukupuolta olevien avioliittoja.

(nyt mennään homoliittokeskustelun puolelle, joten modet siirtäköön tämän sinne, jos täällä ei saa asiasta keskustella).

Minusta taas jos homojen parisuhteesta tehdään täsmälleen samanlainen kuin avioliitosta, sitä ei ole mitään järkeä kutsua muulla nimellä kuin avioliitto. Edes sana avioliitto ei sisällä mitään viittausta osapuolien sukupuoliin, joten siinäkään mielessä ei mitään ongelmaa ole. Jos kyse on siitä, että ei-uskonnollista avioliittoa kutsutaan samalla nimellä kuin kirkossa papin vihkimään liittoa, niin tällä ei sitten ole enää mitään tekemistä homoliiton kanssa, vaan ongelma on syntynyt jo siinä vaiheessa, kun siviilivihittyjä liittoja on alettu kutsua avioliitoiksi.

Adoptio-oikeuden osalta homo- ja heteroparien ei mielestäni pidäkään olla tasa-arvoisia.

Onko tämäkin joku a priori -arvo vai onko sinulle tähän jostain toisesta arvosta rationaalisille päättelyllä johdettu kanta? Lasten kehityksestä on homoliittokeskustelussa jo keskusteltu, eikä toistaiseksi aiheesta ole tullut esiin kuin yksi tieteellinen tutkimus, jossa lesboparien kasvattamien lasten havaittiin kehittyvän yhtä hyvin tai paremmin kuin heteroparien kasvattamien lasten. Toki jo kyse on a priori -kannasta, niin millään tällä ei ole mitään merkitystä, mutta a priori -kannoista näin spesifisissä ja monimutkaisissa asioissa kirjoitin jo yllä.

[Jussi Halla-aho]

Ei minulla ole oikeastaan mitään lisättävää homoasiaan. Sr yrittää nyt vain elää sen kanssa, että minulla on asiasta mielipide, jota en edes yritä perustella.

[sr]

Ei minulla ole oikeastaan mitään lisättävää homoasiaan. Sr yrittää nyt vain elää sen kanssa, että minulla on asiasta mielipide, jota en edes yritä perustella.

Ei sinun kantojesi perustelemattomuudella tietenkään minun elämääni mitään merkitystä ole. Ennemminkin sillä on merkitystä sinun elämällesi, koska sinähän tässä olet itsesi panemassa likoon vaaleissa. Olen täsmälleen samaa mieltä Histonin kanssa, että oikeasti homoliittovastustuksesi perustuu jollekin perustavammalle arvolle. Et nyt vaan jostain syystä halua sitä kertoa, mihin sinulla tietenkin on yksityishenkilönä täysi oikeus, mutta poliitikkona sinua saattaa haitata tuollainen inttolinja, mitä a priori -arvojen taakse hakeutuminen aina on. Yleensä siitä ei vaan ole haittaa, koska esim. se a priori -kantaa, josta näin sinun johtavan maahanmuuttokritiikkisi (suomalaiset ennen ulkomaalaisisa), hyväksytään usein sellaisenaan. Se hyväksytään jopa silloin, kun ollaan eri mieltä siitä, mihin se rationaalisella päättelyllä empiirisiä faktoja ja logiikkaa käyttäen johtaa käytännön politiikkaa pohdittaessa.

Ongelmia tulee niistä a priori -kannoissa, jotka eivät ole yleisesti hyväksyttyjä ja mitä enemmän poliitikot niitä käyttävät päästäkseen joutumatta perustelemaan kantaansa, sitä enemmän he vaikuttavat pikkunippeli-inttäjiltä sen sijaan, mitä itse halusit, eli antaisivat perusarvot päätöksenteolle ja sallisivat sitten rationaalisen faktoihin perustuvan virkakoneiston raksuttaa. Se vaikuttaa ihan yhtä typerältä kuin sekin, että sanoisi, että haluan verorahoja kaadettavan X euroa somalien kotouttamiseen ja tämä on minun a priori -arvo ja sillä sipuli.

Avioliittokysymykseen on lukuisia perusarvoista rationaalisella päättelyllä johdettavia kantoja, myös sille ei-puolelle. Vaikka olen Päivi Räsäsen kanssa eri mieltä suunnilleen kaikesta, niin hänellä on sentään rohkeutta kertoa ne perusarvonsa ja johtaa niistä kantansa asiaan.

[Histon]

Tässä kontekstissa ilmaisu todennäköisemmin tarkoittaa hieman vapaammin sellaista, että arvo tai uskomus on syntynyt ennen sen suurempaa tarkastelua asian suhteen. Kantin tapainen määrittely termille ei liene tässä kysymyksessä, sillä ihmisten arvopohja yleensä rakentuu ainakin joltain osin aistikokemuksen jälkeiseen näkemykseen. A priorinen lienee asiayhteydessä jonkinlainen synonyymi ns. perstuntumalle.

Kiitos tulkinnasta! Pelkäänpä että tässä homoliittokysymyksessä Jussin argumentointi hieman pettää, ja kylmän rationaalisen omista perusarvoista johdettujen argumenttien sijasta hän tyytyy vetoamaan "a-priori arvoon". Homoliittokysymys (kielteinen tai myönteinen kanta) ei ole vapauden, tasarvon ja turvallisuuden tapainen perusarvo, jonka suurin osa ihmisistä hyväksyy, ja joka voitaisiin esittää "a-priori" ilman perusteluja.

Olennaista tässä asetelmassa on käsite tieto. Perusasetelma (mitä ei mitenkään erityisesti tarvitse sitoa kanttilaiseen filosofiaan) on seuraava:

1. On olemassa jotakin ilmiötä koskeva a priorinen tila (arvostelma), joka perustuu arvoihin, havaintoihin, kokemukseen, (olennaisesti vajaisiin) tietoihin jne.
2. Tätä ilmiötä koskien saadaan lisää (laadukasta) tietoa (tieteellistä tietoa, empiria jne.)
3. Ilmiötä koskeva arvostelma muuttuu ja siirrytään a posterioriseen tilaan.

Soveltaen Jussin numerointiin ja termien käyttöön: Kohdassa yksi suhtautuminen maahanmuuttopolitiikkaan on aluksi indifferentti ja asioista selvää ottamisen jälkeen restriktiivistä maahanmuuttopolitiikkaa kannattava. Kohdassa kaksi suhtautuminen aselupapolitiikkaan on aluksi salliva ja asioista selvää ottamisen jälkeen edelleen salliva. Kohdassa kolme siis väitetään, että homoavioliitto/-adoptiokysymyksessä (tieteellisellä, kokemusperäisellä) tiedolla ei ole saavutettavissa argumentaatioon kovinkaan kummoista lisäarvoa, vaan kyseessä on enemmänkin arvo- ja vakaumuspohjalta ratkaistava asia. Itse asiassa itsekin vetoat asiaa koskien jonkinlaisen universaalin (kaikki ilmiöt kattavan) tasa-arvon ideaaliin, et esimerkiksi (seuranta-ajaltaan ja otannoiltaan riittämättömiin) homoadoptiotutkimuksiin.

Hmm, mielenkiintoinen näkökulma, mutta olen yhä taipuvainen ajattelemaan, että hyvin harva asia on arvo-indifferentti, vaan argumentointi on yleensä pelkistettävissä takaisin perusarvoihin. Maahanmuuttopolitiikka on mielestäni malliesimerkki aiheesta, joka ei oikein voi olla arvo-indifferentti, vaan mielipiteenmuodostusta ohjaa aina jotkin arvot (esim. nationalistiset ja konservatiiviset tai globaalit ja liberaalit arvot).

[sr]

Soveltaen Jussin numerointiin ja termien käyttöön: Kohdassa yksi suhtautuminen maahanmuuttopolitiikkaan on aluksi indifferentti ja asioista selvää ottamisen jälkeen restriktiivistä maahanmuuttopolitiikkaa kannattava. Kohdassa kaksi suhtautuminen aselupapolitiikkaan on aluksi salliva ja asioista selvää ottamisen jälkeen edelleen salliva. Kohdassa kolme siis väitetään, että homoavioliitto/-adoptiokysymyksessä (tieteellisellä, kokemusperäisellä) tiedolla ei ole saavutettavissa argumentaatioon kovinkaan kummoista lisäarvoa, vaan kyseessä on enemmänkin arvo- ja vakaumuspohjalta ratkaistava asia.

Olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että Jussi väittää noin asian olevan. Se, onko se niin, on sitten toinen asia. Esim. tuossa adoptiokysymyksessä hyvin suuri osa sitä vastustavista keskustelijoista perustelee kantansa sillä, että homojen adoptio ei ole hyväksi lapselle. Tämä on jo askel poispäin siitä, että oltaisiin a priori itse adoptiota vastaan. Tällöin a priori -arvo on se, että adoption pitää olla hyväksi lapselle. Tätä a priori -arvoa hyvin harva kyseenalaistaa sen puoleen homoadoption vastustajien kuin puolustajienkaan joukossa. Se on siis "fiksu" a priori -arvo keskustelulle, koska silloin vältetään puhdas a priori -arvoilla inttäminen, joka ei tietenkään johda mihinkään, koska luonnollisestikaan a priori -arvot eivät voi muuttua tai ainakaan ne eivät voi muuttua rationaalisen argumentaation seurauksena.

Ja tästä perusarvosta askel siihen homojen adoption hyväksyntään taas voi hyvinkin riippua tieteen tuottamasta tiedosta siitä, mitä lasten kasvaminen homoperheessä on verrattuna heteroperheeseen.

Itse asiassa itsekin vetoat asiaa koskien jonkinlaisen universaalin (kaikki ilmiöt kattavan) tasa-arvon ideaaliin, et esimerkiksi (seuranta-ajaltaan ja otannoiltaan riittämättömiin) homoadoptiotutkimuksiin.

Niin, tuossa se a priori -arvo on tasa-arvo. Tämäkin on paljon perustavamman laatuinen arvo kuin se, onko homoliitto ok vai ei. Siitä ei myöskään ole lähellekään yhtä suurta erimielisyyttä ihmisten kesken. Siksi tähän a priori -arvoon (ja luonnollisesti sitten rationaaliseen päättelyyn siitä, mihin se johtaa homoliittokysymyksessä) homoliittokantansa nojaaminen on paljon vahvemmalla pohjalla kuin paljas a priori -arvo homoliittoon. Jopa homoliiton vastustajat ovat koittaneet tätä tietä sanomalla, että jo nykyinen laki on tasa-arvoinen (eli he hyväksyvät sen ajatuksen, että lain pitää olla tasa-arvoinen), mutta eroavat homoliiton kannattajista siinä, että kannattajat eivät pidä tasa-arvona sitä, että jokainen saa vapaasti solmia heteroavioliiton.

[gloaming]

Hmm, mielenkiintoinen näkökulma, mutta olen yhä taipuvainen ajattelemaan, että hyvin harva asia on arvo-indifferentti, vaan argumentointi on yleensä pelkistettävissä takaisin perusarvoihin. Maahanmuuttopolitiikka on mielestäni malliesimerkki aiheesta, joka ei oikein voi olla arvo-indifferentti, vaan mielipiteenmuodostusta ohjaa aina jotkin arvot (esim. nationalistiset ja konservatiiviset tai globaalit ja liberaalit arvot).

Tarkoitin lähinnä, että suhtautuminen koko asiaan on indifferenttiä, jolloin ajaudutaan gallupin kategoriaan en-osaa-sanoa. Lienee mahdotonta, että inhimillinen kognitiivinen toiminta ylipäätään voisi olla täysin arvoista riippumatonta, koska arvot vaikuttavat minimissään siihen, mitä tietoa haemme, miten sen tulkitsemme ja painotamme. Eipä tässä kuitenkaan ymmärtääkseni mitään absoluuttisia kategorioita tavoiteltukaan, vaan yritettiin kuvata, millä komponentilla (arvot vs. tieto) on missäkin kysymyksessä (subjektiivisen käsityksen mukaan) suurin lataus.

[Lentomestari]

Minulla on sellainen etiäinen, että vaalien jälkeen saamme todistaa Armi Aavikon reinkarnaatiota. Vaalien jälkeen hän laskeutuu nosturin korissa keskuuteemme, kuminauhoihin sotkeutuneena. Hän  seuraa mainekkaiden julkimoiden kaartia kansanedustajana, onhan nytkin kansanedustuslaitoksessamme entinen missi.

Itse en pidä näistä julkimoedustajista, nyt viimeaikainen tapahtumajärjestys aiheutti sen, että olen tahtomattani rahallisesti tukenut Armin edustajatointa. Armi oli aivan kiva missi ja kohtuullinen estraaditaiteilija, mutta rahallista tukea en hänelle olisi antanut, ennemmin olisin tukenut taloudellisesti vaikka "Jänö-Jussia", etenkin kun pikkupilttinä pidin kovasti "jänöjussin mäenlasku" laulusta, Jänöjussi uskalti laskea mäen ja näin kannusti minuakin mäenlaskuun.

---senpituinense----

[Hiidenlintu]

Nythän hommalaisilla ja punavihreillä on ainakin yksi jaettu toive: Molemmat haluavat nähdä Jussi Halla-ahon köyden jatkona.

[Jack]

Uusimmassa Scriptan kirjoituksessa mainitaan vihollisen demonisointi, josta esitetään todisteena muutamia esimerkkejä. Vastaavaa demonisointia harrastaa suurin osa ihmisistä, mutta asiaa ei välttämättä omalla kohdalla huomata. Joku voisi väittää Halla-ahonkin harrastavan demonisointia. Muslimimiehet, erityisesti arabit, ovat hänen kuvauksissaan vastuuta vailla olevia raiskaajia, joiden ainoa sosiaalisesti hyväksyttävä tapa lähestyä naista on väkivalta, ja  jotka reagoivat kaikkeen epämiellyttävään väkivallalla ja aivottomalla mölinällä. Naiset, jotka torjuvat miesten lähentelyn, piestään. Sarvia muslimimiehille ei sentään kasva, joten demonisointi jää vajaaksi.

Demonisoinnilla on tietysti myös vastakohtansa. Jotkut asiat ovat ihmisten mielissä niin pyhiä, ettei niissä suostuta näkemään mitään negatiivista. Jos esittää kritiikkiä näitä pyhinä pidettyjä asioita kohtaan, huomaa sohaisseensa ampiaispesää. Meillä kaikilla taitaa olla demonimme ja pyhät olentomme.

[Jepulister]

Olennaista tässä asetelmassa on käsite tieto. Perusasetelma (mitä ei mitenkään erityisesti tarvitse sitoa kanttilaiseen filosofiaan) on seuraava:

1. On olemassa jotakin ilmiötä koskeva a priorinen tila (arvostelma), joka perustuu arvoihin, havaintoihin, kokemukseen, (olennaisesti vajaisiin) tietoihin jne.
2. Tätä ilmiötä koskien saadaan lisää (laadukasta) tietoa (tieteellistä tietoa, empiria jne.)
3. Ilmiötä koskeva arvostelma muuttuu ja siirrytään a posterioriseen tilaan.

Soveltaen Jussin numerointiin ja termien käyttöön: Kohdassa yksi suhtautuminen maahanmuuttopolitiikkaan on aluksi indifferentti ja asioista selvää ottamisen jälkeen restriktiivistä maahanmuuttopolitiikkaa kannattava. Kohdassa kaksi suhtautuminen aselupapolitiikkaan on aluksi salliva ja asioista selvää ottamisen jälkeen edelleen salliva. Kohdassa kolme siis väitetään, että homoavioliitto/-adoptiokysymyksessä (tieteellisellä, kokemusperäisellä) tiedolla ei ole saavutettavissa argumentaatioon kovinkaan kummoista lisäarvoa, vaan kyseessä on enemmänkin arvo- ja vakaumuspohjalta ratkaistava asia. Itse asiassa itsekin vetoat asiaa koskien jonkinlaisen universaalin (kaikki ilmiöt kattavan) tasa-arvon ideaaliin, et esimerkiksi (seuranta-ajaltaan ja otannoiltaan riittämättömiin) homoadoptiotutkimuksiin.

A priori tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "edeltä käsin", eli jotain sellaista, minkä tietämiseen ei tarvita empiriaa vaan kyseisen kaltainen tieto voidaan saavuttaa pelkällä päättelyllä. Esimerkiksi matematiikka ja formaali logiikka tuottavat apriorista tietoa. Tiedämme ilman mittaamista (eli ilman havaintoa tai kokemusta juuri tästä kyseisestä kolmiosta), että jos suorakulmaisen kolmion kateetit ovat 3 metriä ja 4 metriä, hypotenuusan pituus on 5 metriä.

A posteriori puolestaan tarkoittaa "jälkikäteen", ja käsite tarkoittaa sellaista tietoa, joka saavutetaan havaitsemalla ja kokemalla, tai mittaamalla eli kaiken kaikkiaan empirialla, ja jota ei voida saavuttaa pelkän järkeilyn avulla. Emme tiedä, paljonko minä nostan penkistä ilman, että asiaa käydään kokeilemassa.

A priori ja a posteriori käsittelevät täysin eri tyyppisiä tiedon osa-alueita, ja ainakin tuo lainauksen alun 1. kohta on tässä mielessä virheellinen, sillä apriorinen tieto nimenomaan ei perustu havaintoihin eikä kokemukseen.

[MaisteriT]

Tiedämme ilman mittaamista (eli ilman havaintoa tai kokemusta juuri tästä kyseisestä kolmiosta), että jos suorakulmaisen kolmion kateetit ovat 3 metriä ja 4 metriä, hypotenuusan pituus on 5 metriä.

Pätee muuten siis "pienille" kolmioille ja euklidisissa avaruuksissa myös isoille. Tämä esimerkki on sinänsä vähän huono, koska Pythagoraan lause on matematiikassa aksiooma, lause joka usein oletetaan todeksi, mutta joka voidaan myös jättää olettamatta. Emme siis nimenomaan tiedä tätä mittaamatta. Kosmologian vaikeimpia ongelmia on mitata miljardien valovuosien kolmioiden kulmien summa.

[IDA]

Pätee muuten siis "pienille" kolmioille ja euklidisissa avaruuksissa myös isoille. Tämä esimerkki on sinänsä vähän huono, koska Pythagoraan lause on matematiikassa aksiooma, lause joka usein oletetaan todeksi, mutta joka voidaan myös jättää olettamatta. Emme siis nimenomaan tiedä tätä mittaamatta. Kosmologian vaikeimpia ongelmia on mitata miljardien valovuosien kolmioiden kulmien summa.

Myönnän, että tämä on typerää pilkunviilausta, mutta ei Pythagoraan lause ole euklidisen geometrian aksiooma.

[L. Brander]

Pätee muuten siis "pienille" kolmioille ja euklidisissa avaruuksissa myös isoille. Tämä esimerkki on sinänsä vähän huono, koska Pythagoraan lause on matematiikassa aksiooma, lause joka usein oletetaan todeksi, mutta joka voidaan myös jättää olettamatta. Emme siis nimenomaan tiedä tätä mittaamatta. Kosmologian vaikeimpia ongelmia on mitata miljardien valovuosien kolmioiden kulmien summa.

Myönnän, että tämä on typerää pilkunviilausta, mutta ei Pythagoraan lause ole euklidisen geometrian aksiooma.

Homma on nostanut maahanmuuttokeskustelun aivan uudelle tasolle

[MaisteriT]

Myönnän, että tämä on typerää pilkunviilausta, mutta ei Pythagoraan lause ole euklidisen geometrian aksiooma.

Öh. Sait minut kiinni itse teosta.

Pythagoras ei päde epäeuklidisessa ja elin uskossa että se on itse asiassa yhtäpitävä yhdensuuntaisuusaksiooman kanssa. Eli sitä voitaisiin käyttää aksioomana. Huomaan ajatelleeni löysästi ja siirryn takaisin maahanmuuttokysymyksiin.

Edit: Hyvä, jmk, kiva, pääni on sittenkin vielä melkein kunnossa.

[jmk]

Pythagoras ei päde epäeuklidisessa ja elin uskossa että se on itse asiassa yhtäpitävä yhdensuuntaisuusaksiooman kanssa.

Eikö se sitten ole?

Näin arvelee engl. wikipedia:

(The Pythagorean theorem has been shown, in fact, to be equivalent to Euclid's Parallel (Fifth) Postulate.[54][55])

[Jorma Merikoski]

Pythagoras ei päde epäeuklidisessa ja elin uskossa että se on itse asiassa yhtäpitävä yhdensuuntaisuusaksiooman kanssa.

Eikö se sitten ole?

Näin arvelee engl. wikipedia:

(The Pythagorean theorem has been shown, in fact, to be equivalent to Euclid's Parallel (Fifth) Postulate.[54][55])

Tämä menee ketjun varsinaisen aiheen ulkopuolelle mutta menköön. Eukleideen(-Hilbertin) geometriassa yhdensuuntaisuusaksiooma (eli paralleeliaksiooma, seuraavassa "PA") on aksioomana. Siitä ja muista aksioomista seuraa mm. Pythagoraan lause (seuraavassa "PL"). Todellakin PA ja PL ovat itse asiassa yhtäpitäviä, mutta vasta sitten, kun "jana-aritmetiikka" (eli janoilla suoritetut laskutoimitukset) on otettu käyttöön. Nimittäin PL:stä ei voida puhua ennen sitä. Eukleideen(-Hilbertin) geometria aksiomatisoidaan ilman jana-aritmetiikkaa. Vasta aksioomasysteemin tultua valmiiksi aletaan pyörittää sitä. Siksi PA:n ja PL:n yhtäpitävyydestä huolimatta PA:ta ei voida tässä aksiomatiikassa korvata PL:llä.

[Martikainen]

Tämä kysymys onkin valvottanut minua öisin jo pitkään.
Lämmin kiitos.

[Rafael K.]

Mielenkiintoinen tuo Halla-ahon uusin kirjoitus. Ennen vaaleja onkin sitten viihdettä luvassa, jos suvaitsevaiston mopo karkaa käsistä ja tapahtuu jotain Ruotsidemokraatteja vastaan kohdistetun vihakampanjan kaltaista. Luulisi tällaisten pääkirjoitustoimittajien ymmärtävän naapurin esimerkistä, ettei tällainen vihanlietsonta kannata.

Päivi Räsäsen saama julkinen tuomio vihjaa kyllä siihen suuntaan, että suvaitsevaisto ei aio antaa periksi, vaan vaatii loppuun asti johdonmukaisen tasa-arvon toteuttamista, jolloin jokaikisellä työttömällä kolmipäisellä lesbozululla on sama oikeus hyvinvointiin ja arvostukseen kuin ahkeralla ja työlleen omistautuneella "yhteiskunnan selkärangalla".

[Tuija]

Tämä kysymys onkin valvottanut minua öisin jo pitkään.
Lämmin kiitos.

Minäkin valvoin koko viime yön pohtiessani samaa. Yritin käydä aamunkoitteessa nukkumaan, mutta uni ei tullut vaikka kierin sängyssä kaksi tuntia. Kun olin lapsi, minua nauratti hurjasti kylään tullut setäni, joka kertoi kuunnelleensa radiosta ohjelmaa, jossa joku oli esittänyt syvän huolensa siitä, kun Suomessa ei enää soiteta klarinettia. Kuinka käy Suomen musiikkikulttuurin, kun klarinettia ei enää soiteta, oli radiohaastateltava kysellyt. Setäni piippuansa tuprutellen kertoi naama vakavana, että hän on sen jälkeen valvonut öitä kieriskellen lakanoissa ja hikoillut tuskaisesti pohtiessaan sitä, kun Suomessa ei enää soiteta klarinettia.

Adoptio-oikeuden osalta homo- ja heteroparien ei mielestäni pidäkään olla tasa-arvoisia.

Onko tämäkin joku a priori -arvo vai onko sinulle tähän jostain toisesta arvosta rationaalisille päättelyllä johdettu kanta? Lasten kehityksestä on homoliittokeskustelussa jo keskusteltu, eikä toistaiseksi aiheesta ole tullut esiin kuin yksi tieteellinen tutkimus, jossa lesboparien kasvattamien lasten havaittiin kehittyvän yhtä hyvin tai paremmin kuin heteroparien kasvattamien lasten.

Ikävää, kun homokeskustelusta vedetään vain niitä itselle mieluisia todisteita tänne Jussin kirjoituksia käsittelevään ketjuun. Tuo ylläoleva nyt vain yksi esimerkki. Annetaan sellainen kuva, että Homman homokeskustelussa olisi muka vedenpitävästi tieteellä todistettu tuokin asia. (En tiedä, onko Jussi lukenut koko homoketjua.) Onko sitten vaikkapa Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilta löytyvä lapsen kehityskaaren kuvaus ja isän ja äidin merkitys siinä lähdeluetteloineen täyttä huuhaata, jonka tuo yksi ainoa mainostettu lesbotutkimus on nyt sitten kumonnut?

Enkä halua vastausta tähän ketjuun, vaan kysymykset on esitetty jo homokeskustelun puolella. Ärtsyttää vain se, kun tähän keskusteluun on tuotu homokeskustelusta muutamia "todisteita", ja niihin puuttuminen vaatisi sen, että 35-sivuinen homokeskustelu pitäisi käydä tässä jälleen uudelleen läpi.