Kuinka tää politiikan teko menis ny fiksusti? Buffet-sääntö ja muuta kimppakivaa

[repo]

Viime viikolla Taloussanomat uutisoi Yhdysvaltain senaatin, ja nimettynä republikaanien, äänestäneen esityksen nk. Buffet-säännöstä nurin. Oliko tämä nyt sitten hyvä vai huono? Rebublikaanit vai demokraatit pahiksia?

Artikkelin heti toisessa kommentissa on sama kysymys, joka itselle tuli ensimmäisenä mieleen tästä uutisesta. Miksi veroja ei allenneta kaikille? Oliko republikaaneilla vastaehdotusta? Näinhän tätä meillekin aina markkinoidaan, että rikkaat ovat saatanasta ja julkinen sektori on pienen ihmisen puolella saatanaa vastaan. Vai onko veroasteen nosto, jota tässä tapauksessa voinee nimittää myös kostoveroksi, pienen ihmisen puolella?

Tällä alustuksella ja mielenkiintoisen keskustelun toivossa: Miten tää ny tehtäis "oikein"? Annetaan hyviä neuvoja Yhdysvaltoihin, onneksi meillä on asiat paremmin, vai olisiko tässä jotain mielenkiintoista pohdittavaa tai jopa opittavaa?

(Jätän foorumin lainausmerkinnän pois, jotta lainaus olisi luettavampaa foorumin lainausmerkinnässä, BBC-koodi [quote], käytetyn pienen kirjasinkoon takia. Kurkkasin vieläpä jäsenen K.K. käyttämää merkintätapaa lainata artikkelitekstiä, jotta lainaus noudattaisi jotain jo käytettyä merkintää eikä luo jälleen uutta merkintätapaa.)

Rikkaiden verotus keskituloisten tasolle? – USA:n senaatti sanoi ei

Taloussanomat - Bloomberg
17.4.2012 09:05

Yhdysvaltain senaatti äänesti rikkaiden 30 prosentin minimiveron kumoon eilen Washingtonissa. Buffett-säännöksi nimetty minimivero kaatui äänin 51–45, kun poliittisena temppuna veroa pitävät republikaanit äänestivät veroa vastaan.

Buffett-säännön tarkoituksena oli asettaa rikkaille minimivero, jota ei olisi mahdollista alentaa erilaisin verohelpotuksin ja -vähennyksin. Nimensä vero sai miljardöörisijoittaja Warren Buffettilta, joka ihmetteli viime vuonna, miksi hänen veroprosenttinsa voi olla vain 17,4 prosenttia, kun hänen työntekijöidensä veroprosentit vaihtelivat 33 prosentista 41 prosenttiin.

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama on kampanjoinut veron puolesta ympäri maata. Hänen mukaansa on epäreilua, että rikkaat veronmaksajat käyttävät helpotuksia ja vähennyksiä, joiden avulla he voivat maksaa vähemmän veroja kuin keskituloiset veronmaksajat.

Republikaanien mukaan minimivero ei ole kuitenkaan todellinen yritys uudistaa verotusta tai tasapainottaa budjettia. Demokraattisenaattorit ovat luvanneet palata asiaan toistuvasti ja ehdottaa veroa uudelleen.

http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2012/04/17/rikkaiden-verotus-keskituloisten-tasolle-usan-senaatti-sanoi-ei/201227485/12#

Linkistä loput artikkelista ja 75 kommenttia tällä päivämäärällä.

[siviilitarkkailija]

Arvatkaa mikä on senaattoreiden keskimääräinen tulotaso ja mihin varallisuusryhmään kuuluvat?

[tyhmyri]

Kysehän on siitä mitä halutaan. Jos halutaan kerätä kohtuullisesti verotuloja ilman, että se vaikuttaa taloudelliseen toimeliaisuuteen, niin jonkinsorttinen progressio näyttäisi olevan tehokkain keino. Ei ole mitään perusteita väittää, että kohtuullinen progressio (rikkaat maksavat veroja isomman prosentin kuin pienempituloiset) olisi huono asia talouden kannalta. Siitä taas, että keskiluokka kokee tulevansa kusetetuksi on ikäviä seurauksia.

Progression vaikutuksista on aika hyvä artikkeli täällä.

Ilmeisesti se niin kutsuttu kohtuullisuus olisi vallan toimiva malli myös tässä asiassa. Sitten sen kohtuullisuuden määrittely onkin jo kulttuurisidonnainen ja aikasidonnainen juttu.

[repo]

siviilitarkkailija: Mitä tekemistä näet kysymykselläsi olevan tämän asian kanssa? Uskoisin senaattoreiden olevan molemmissa leireissä aika hyvin palkattuja lobbareita. Maksattujen tausta (piilo- vai julki-) ainoastaan vaihtelee. Riippumattoman demokratian kanssa heillä taitaa olla vain sen verran tekemistä, että sitä vielä kutsutaan riippumattomaksi demokratiaksi yhtä paljon kuin Kiinan kansantasavallan kansankokousta kansankokoukseksi. Ensimmäisen oikea nimitys lienee eniten ääniä saaneiden lobbareiden kokous ja jälkimmäinen puolueoligargian kokous. Eikö?

tyhmyri: Lyöt kovasti korvalle oletustani siitä, mikä olisi järkevää politiikkaa. Yritän tutustua linkkiisi progression hyvyydestä. Ethän unohda, että rikkaiden matalamman veroasteen taitaa mahdollistaa kiinteät verot-% heidän hyödyntämissä verolajeissa? Toiseksi, onko progression hyvyydessä arvioitu sitä, että progressiivinen verotus tekee järjestelmästä progressiivisesti monimutkaisemman? Onhan meillä alv:hen uitettu progressiota eri "alv-kannoilla", mutta vielä ikävämmältä kuulostaisi järjestelmä, jossa ostotapahtumassa tarkistettaisiin edellisen vuoden verotettavat. Varmaan ymmärrät, mitä ajan takaa. Samaa mieltä kohtuullisuudesta. Toteutus taitaa olla vain kovin vaikeaa - tosin epäilen, että kohta tähän tulee muutama Sveitsin mallia mainostava kommentti.

[Teaparty]

Jos jätetään kerrankin lobbaus- ja kähmintäpuheet sikseen ja keskitytään itse asiaan, tähän yksittäiseen rikkaiden verotuskysymykseen on mahdotonta ottaa kantaa ellei asu USA:ssa ja tiedä oman osavaltionsa mahdollisista verotuksen uudistamissuunnitelmista. Osavaltioiden verotuskäytännöt poikkeavat nimittäin toisistaan aika paljon.

Uutisia lukiessa pitää muistaa, että USA:n liittovaltio on Euroopan Unionin tasoinen toimija - ei siis yksittäinen Ranskan tai Suomen kaltainen keskusjohtoinen maa. USA:ssa liittovaltion integraatio on viety hieman pidemmälle kuin Euroopassa, ja matkalla nykytilaan on ollut paljon yritystä ja erehdystä. Jos nyt sitten katsotaan tätä taustaa vasten avauksessa esitettyä uutista, kysymyksiä voi asettaa esimerkiksi näin:
1) Kannattaisitteko Euroopan Unionille oikeutta verottaa alueella asuvia rikkaita 30 prosentin tuloverolla riippumatta siitä, mitä jäsenvaltiot tekevät?
2) Kannattaisitteko Euroopan Unionille oikeutta verottaa yhtään mitään tai ketään?

Itse olisin taipuvainen jättämään nämä(kin) päätökset Euroopan Unionin osavaltioille, ja samaten neuvoisin USA:ta toimimaan, mikäli aikovat säilyttää nykyisen valtiomuotonsa toimintakyvyn.

USA:n sisäpolitiikassa republikaanien agendalla on ollut viime vuosikymmenet osavaltioiden taloudellinen itsenäisyys, ja he ovat pyrkineet estämään yritykset laajentaa keskusjohdon toimialueita. Demokraatit puolestaan ovat johdonmukaisesti halunneet viedä taloudellista valtaa liittovaltiotasolle luoden vieläpä järjestelmiä, jotka ovat päällekäisiä osavaltioiden systeemien kanssa. Kun liittovaltio ottaa terveydenhuollon hoitaakseen, osavaltio joutuu käytännössä purkamaan omat järjestelmänsä. Näitä demokraattien projekteja sitten käsitellään korkeimmassa oikeudessa, ja ammutaan alas perustuslain vastaisina, koska ne ovat perustuslain vastaisia erityisesti osavaltioiden itsemääräämisoikeuden osalta. Voidaan myös perustellusti kysyä, onko oletettavaa, että Washingtonissa (DC) osataan hoitaa Georgian asioita paremmin kuin Atlantassa? Onko oletettavaa, että Brysselissä osataan hoitaa paremmin Suomen asioita kuin Helsingissä?

Eurooppaan ei uutisoida osavaltioiden asioita. Eurooppaan kantautuu vain liittovaltiopolitikoinnin uutisointi, jolloin näyttää siltä että koko progressiivinen agenda on demokraattien ajamaa ja että republikaanit ovat vain heittämässä kapuloita rattaisiin. Jokainen amerikkalainen kuitenkin asuu jossakin osavaltiossa, ja häntä koskettavat ensisijaisesti oman osavaltion asiat ja liittovaltio on varsin kaukainen toimija. Siitä näkövinkkelistä kaikki liittovaltiotason hääräminen näyttää lähinnä rahan hukkaamiselta hölmöihin projekteihin. Samalla tavalla Suomesta käsin EU:n touhut tuntuvat usein päättömältä kohellukselta, kuten esimerkiksi jotkut kurkku- ja joulukuusidirektiivit.

Samankaltainen liittovaltio vs osavaltio -harha ilmenee muuten myös uutisten kulkeutuessa Atlantin ylitse toiseen suuntaan, mutta se lienee jo aivan toisen keskustelun aihe.

Yhteenveto: USA:n sisäpolitiikkaa ei kannata yrittää arvioida universaalisti ulkoa käsin, sillä yksittäisen lain toimivuus riippuu aina vähintään yhtä paljon arvioijan kotiosavaltiosta kuin liittovaltiosta itsestään.

[tyhmyri]

Toiseksi, onko progression hyvyydessä arvioitu sitä, että progressiivinen verotus tekee järjestelmästä progressiivisesti monimutkaisemman?

Ei tee jos siihen ei rakenneta sisäistä monimutkaisuutta. Esimerkiksi Saksan henkilöverotus on pitkään ollut kuuluisa käsittämättömästä monimutkaisuudestaan ja vähennyksen poikkeuksen vähennyksen poikkeuksista jne. Sitä on useaan otteeseen yritetty yksinkertaistaa, mutta en tiedä mikä on nykytilanne.

Monimutkaisuus yleensä tulee juuri siitä porsaanreikien porailusta ja niiden tukkimisyrityksistä.