2010-11-08 Väitös: Pakolaisten tasapainoilu uudessa sos. ympäristössä

[Iloveallpeople]

Väitös: 8.11. Pakolaiset tasapainoilevat etäsuhteiden ja uuteen ympäristöön kiinnittymisen välillä (Kokkonen)

Alkamisaika: maanantai 08. marraskuuta 2010, 12.00

Päättymisaika: maanantai 08. marraskuuta 2010, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, Seminarium, S 212

FL Lotta Kokkosen puheviestinnän väitöskirjan "Pakolaisten vuorovaikutussuhteet. Keski-Suomeen muuttaneiden pakolaisten kokemuksia vuorovaikutussuhteistaan ja kiinnittymisestään uuteen sosiaaliseen ympäristöön" tarkastustilaisuus.  Vastaväittäjänä professori Pekka Isotalus (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Maili Pörhölä (Jyväskylän yliopisto).

Lotta Kokkonen tutki Keski-Suomeen tulleiden pakolaisten vuorovaikutussuhteita. Mikä merkitys perheenjäsenten välisillä suhteilla, ystävyyssuhteilla ja heikoilla vuorovaikutussuhteilla oli pakolaisille?

Pakolaiset toivovat saavansa suomalaisia ystäviä

Suurin osa haastateltavista kertoi, että heidän ystävänsä olivat pääosin muita ulkomaalaisia ja edustivat usein samaa etnistä tai kansallista ryhmää. Ystävien kansallinen ja etninen tausta herätti hyvin ristiriitaisia mielipiteitä. Osa haastateltavista halusi korostaa omaa avointa suhtautumistaan erilaisiin ihmisiin, eikä kansallisella tai etnisellä taustalla koettu olevan juurikaan merkitystä. Samaan aikaan samaa etnistä tai kansallista ryhmää edustavilla ystävillä ja tuttavilla oli monille kuitenkin suuri merkitys siksi, että näissä vuorovaikutussuhteissa pakolaiset kokivat voivansa vahvistaa omaa kulttuurista identiteettiään ja jakaa usein rankkojakin pakenemiseen liittyviä kokemuksiaan.

Suomalaisia ystäviä olisi haluttu enemmän. Suomalaisten ystävien koettiin auttavan uuden kielen oppimista ja näiden suhteiden kautta pakolaiset toivoivat pääsevänsä käsiksi suomalaista yhteiskuntaa ja ihmisten kanssakäymistä koskevaan hiljaiseen tietoon tai puskaradioon, kuten eräs haastateltava asian ilmaisi. Suomalaisiin tutustumista pidettiin kuitenkin usein vaikeana joko omasta heikosta suomen kielen taidosta tai suomalaisten ennakkoluuloisuudesta johtuen. Myös luontevat tapaamispaikat suomalaisten kanssa olivat vähissä.

Opettajat paljon vartijoina

Tutkimus osoitti, että heikot suhteet, eli suhteet naapureihin, lääkäreihin ja erilaisiin viranomaisiin, kuten opettajiin tai poliisiin, voivat olla hyvin tärkeitä.  Useille tutkimukseen osallistuneista opettaja oli ollut lähes ainoa suomalainen, jonka kanssa he olivat olleet vuorovaikutuksessa ensimmäisten Suomessa asumiensa vuosien aikana. Opettajien lisäksi tulkit olivat antaneet haastateltaville apua monissa käytännön asioissa, jotka liittyvät uuteen ympäristöön, suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen toimintaan. Myös naapureiden vuorovaikutusta tulkittiin ja siitä tehtiin päätelmiä omasta asemasta uudessa ympäristössä.

Kokkonen nostaa esille heikkojen suhteiden merkityksen uuteen ympäristöön kiinnittymisessä. Viranomaisilta saatu apu ja tuki muistettiin vuosienkin jälkeen ja samoin huono kohtelu oli jäänyt haastateltavien mieleen. Näiden kokemustensa perusteella haastateltavat olivat tehneet päätelmiä kuulumisestaan tai kuulumattomuudestaan uuteen ympäristöönsä. Esimerkiksi naapurin yllättävä iloinen tervehdys oli tulkittu merkiksi siitä, että pakolaisena maahan saapunut henkilö ei enää ollut vieras ohikulkija, vaan tuttu ja ympäristössään hyväksytty.

Vuorovaikutussuhteet tärkeitä kotoutumisessa

Nykyisessä globaalissa maailmassa ihmisten vuorovaikutussuhteet ulottuvat yli kansallisten rajojen. Samalla ihmiset tuntuvat myös kaipaavan yhteisöjä, joihin kiinnittyä ja sosiaalista ympäristöä, jossa voisi kokea olevansa kotonaan. Kotoutuminen tai integraatio, jonkin paikan kokeminen kotina tai viihtyisänä voidaan nähdä myös kiinnittymisenä tiettyyn yhteisöön. Henkilö voi kokea yhtäaikaisesti kuuluvansa useampaan yhteisöön tai useampaan paikkaan, riippumatta niiden maantieteellisestä sijainnista.

Tutkimuksessa tulivat selvästi esille pakolaisten kokemat ristiriitaiset tunteet ja kokemukset heidän yrittäessään ylläpitää ympäri maailmaa olevia vuorovaikutussuhteitaan ja samaan aikaan rakentaa uusia, tähän uuteen ympäristöön kiinnittäviä vuorovaikutussuhteita. Yhtäällä läheiset perheenjäsenten ja ystävien väliset suhteet synnyttivät kokemuksen kiinnittymisestä. Eräs haastateltava kuvasi tätä kertomalla kokeneensa olonsa vieraaksi Jyväskylässä aina siihen saakka, kunnes hänen sisarensa oli muuttanut samaan kaupunkiin. Toisaalla sukulaisten väliset etäsuhteet aiheuttivat ikävää ja huolta, jolloin energiaa maantieteellisesti lähellä olevien vuorovaikutussuhteiden solmimiseen ja ylläpitämiseen jäi vähemmän.

- Vuorovaikutussuhteiden määrä ja laatu ovat merkityksellisiä pakolaisten voimaantumiselle, hyvinvoinnille ja yhteisöön kiinnittymiselle, Kokkonen tiivistää.

Kokkonen keräsi väitöstutkimustaan varten yhdeksästä eri maasta tulleen 48 pakolaisen kokemuksia.

Lisätietoja:
Lotta Kokkonen, puh. 050-305 5898, [email protected]
Tiedottaja Liisa Harjula, puh. (014) 260 1043, [email protected], josta saa väittelijän kuvan sähköisessä muodossa.

Lotta Kokkonen on kirjoittanut ylioppilaaksi Kajaanin Linnan lukiosta vuonna 1993. Filosofian maisteriksi hän valmistui Jyväskylän yliopistosta vuonna 2000. Kokkonen on toiminut erilaisissa koulutus- ja opetustehtävissä muun muassa Jyväskylän yliopistossa ja Kuopion yliopistossa sekä apurahatutkijana Jyväskylän yliopistossa. Nykyisin hän toimii puheviestinnän yliopistonopettajana Jyväskylän yliopiston kielikeskuksessa.

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Humanities numerona 143, 260 s., Jyväskylä 2010, ISSN 1459-4323; ISBN 978-951-39-4066-9. Sitä myy Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö, puh. (014) 260 3487, [email protected].

Jyväskylän yliopisto

[Iloveallpeople]

Opettaja on pakolaiselle ensikontakti

Aikuisopettaja on avainhenkilö pakolaisen kotoutumisessa. Vapaan sivistystyön oppilaitokset tekevät väitöstutkija Lotta Kokkosen mukaan hyvää työtä, mutta niiden tiedotus ei välttämättä tavoita kielitaidotonta.

Kouluttajan asenne ratkaisee

Aikuisopettaja on pakolaiselle pedagogi ja arjen tukihenkilö, joka venyttää työaikaansa ja toimenkuvaansa tuettavansa tarpeiden mukaan.

— Usein opettajat ja tulkit ovat suunnilleen ainoat suomalaiset, jotka pakolainen kohtaa ensimmäisinä Suomen-vuosinaan, viranomaisten ja naapureiden lisäksi, puheviestinnän tutkija Lotta Kokkonen sanoo.

Siksi opettajan asenne on olennainen. Ohimennen heitetty ystävällinen tervehdys tai pieni palvelus luo uskoa kantaväestöön. Kärsimättömyys tai puolueellisuus taas voi vahvistaa käsitystä, että Suomi ei edes kaipaa maahanmuuttajia.

Kielitaidolla vuorovaikutukseen

Lotta Kokkonen selvitti väitöstutkimuksessaan, miten Keski-Suomeen tulleet pakolaiset rakensivat vuorovaikutussuhteitaan 2000-luvun alussa. Hän haastatteli työhönsä yhdeksästä maasta tulleita pakolaisia.
...

Artikkeli kokonaisuudessaan: Sivistys.net

[Iloveallpeople]

Kaupan kassa auttaa kotoutumaan

Pakolaisten sopeutumiseen uuteen kotipaikkaansa vaikuttaa paljon se, miten viranomaiset, opettajat, naapurit ja esimerkiksi lähikaupan kassa heihin suhtautuvat. Tämä käy ilmi Lotta Kokkosen väitöskirjasta, joka tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa maanantaina.

Ensimmäisinä vuosina pakolaisille opettaja on usein ainoa suomalainen kontakti maahanmuuttoviranomaisten lisäksi. Tutkimuksen mukaan pakolaisten kotoutumista voi kuitenkin kuka tahansa edistää ihan pienillä arkipäiväisillä asioilla.

Puheviestinnän opettaja Lotta Kokkonen haastatteli Keski-Suomeen tulleita pakolaisia vuosina 2002-2003. Yllättävän tärkeiksi vuorovaikutussuhteiksi tutkimuksessa nousivat ns. heikot suhteet, eli naapurit, viranomaiset, opettajat ja esimerkiksi lähikaupan henkilökunta. Meistä jokainen voi vaikuttaa siihen minkälainen mielikuva pakolaisille syntyy tähän suomalaiseen yhteiskuntaan kuulumisesta.

- Kuvittele, että itse muutat uudelle paikkakunnalle ja siellä on lähikauppa jossa alat käydä usein. Siinä vaiheessa kun kaupan kassa tervehtii sinua tuttavallisesti, niin silloin koet, että et enää ole vieras siinä ympäristössä, vaan osa sitä, Lotta Kokkonen sanoo.

Opettajalle valtavat odotukset

Ensimmäisten vuosien aikana pakolaisten sopeutumisessa keskeisessä roolissa ovat opettajat. Monille opettaja on ainoa suomalainen kontakti maahanmuuttoviranomaisten rinnalla. Opettaja antaa usein apua aivan muissa asioissa kuin mihin varsinainen virkatyö edellyttää.

Opettajaan kohdistuvista kovista odotuksista voi syntyä ristiriitaisia tilanteita. Opettaja ei voi ryhtyä jokaisen pakolaisen tukihenkilöksi. Kokkonen toivookin, että opettajien koulutuksessa otettaisiin roolin valtavat vaatimukset huomioon, jotta valmistuvat opettajat tietäisivät mihin ryhtyvät.

Kotouttamiskoulutuksessa ja kielenopetuksessa pitäisi huomioida enemmän myös sitä, miten vuorovaikutussuhteita pystyisi luontevasti luomaan. Kokkonen ehdottaa radikaalisti, että pakolaiset pääsisivät työharjoitteluun vaikka suomenkieltä ei vielä täydellisesti osaisikaan. Työpaikalla syntyy niitä suhteita, joissa kielitaito harjaantuu.

Järjestetyt ystävät ja oikeat ystävät

Jotkut pakolaiset ovat solmineet järjestettyihin tukiperheisiin monivuotisia ystävyyssuhteita. Toisilla tukiperheistä tuli jopa yhtä läheisiä kuin omat vanhemmat.

- Mutta sitten oli myös ajatuksia siitä, että tämmöinen järjestämällä järjestetty toiminta ei välttämättä kanna kovin montaa vuotta.

Järjestetty ystävyys ei täytä niitä tarpeita, mitä oikeilta ystävyyssuhteilta odotetaan. Jos aitoja yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei löydy, niin ystävyys jää tuttavuuden tasolle.

Pakolaisille on tärkeää, että heillä on edes yksi suomalainen ystävä. Vaikka yhteydenpitoa olisi vain tekstiviesti kerran kuukaudessa, suomalaiset ystävät toimivat pakolaiselle merkkinä siitä, että hän kuuluu tänne.

Tukea antavat ihmissuhteet

Perinteinen ajatus on se, että pakolaisella pitää olla suomalaisia ystäviä, jotta hän voisi kototutua Suomeen. Kokkosen mukaan kansallisuudella tai kielellä ei ole merkitystä, jos ihmisellä vain on tarpeellinen määrä tukea antavia suhteita.

Pakolaisen taustalla ja persoonalla on toki suuri merkitys siihen, miten helposti uuteen kotimaahan sopeutuu.

- Mutta vaikka olisit kuinka positiivinen, korkeasti koulutettu ja osaisit kielen, mutta sinulla ei olisi ystäviä, niin kuinka onnellinen olisit asunnossasi yksin suomen kieltä pajattamassa?

Suomen kieli, vai pärjääkö englannilla?

Yhteiskunnallisen vaikuttamisen kannalta suomen kieli pitää hallita. Etenkin työhön pääseminen edellyttää pakolaiselta suomen kielen taitoa.

- Tätä odotamme siis pakolaisilta. Kuitenkin meillä on esimerkiksi ulkomaalaisia, korkeasti koulutettuja asiantuntijoita monissa korkeakouluissa. Heiltä me emme odota hyvää suomenkielentaitoa ja silti moni heistä kotoutuu tänne ihan hyvin.

Moikkaaminen ei loukkaa

Jos haluaa auttaa naapurissa asuvaa pakolaista sopeutumaan maahamme, niin pelkkä ystävällinen tervehdys kohdatessa riittää. Tervehtiminen kertoo, että hän kuuluu tähän ympäristöön. Suomalaiset haluavat pitää usein oman reviirinsä ja miettivät, että minkä takia pitäisi aina "heippailla" ja "moikkailla". Pienellä päivittäisellä tervehtimisellä voi olla kuitenkin suuri merkitys. Vieraassa maassa asuvalle hyvin tärkeitä ovat arjessa tapahtuvat pienet eleet.

YLE Keski-Suomi

[PMH]

Ymmärrän, ettei tässä nyt ole tarkoitus käydä mitään tieteellistä keskustelua väitöksestä. Ja ehkä minä vain en osaa lukea. Mutta mihin oppialaan se on siis tehty? Puheviestintään? Kyllä kai niitä sisältöjä pitäisi kuitenkin pohtia edes etäisesti suhteessa, no, ainakin tuolla tasolla jo kuitenkin syvemmin johonkin määrättyyn tieteenalaan ja sille ominaisiin tiedontuottamistapoihin. Mikä tässä on ollut tutkimustehtävänä?

Syöttiin on toki helppo tarttua, kun se on noin esillä:

pakolaiset toivoivat pääsevänsä käsiksi suomalaista yhteiskuntaa ja ihmisten kanssakäymistä koskevaan hiljaiseen tietoon tai puskaradioon

Ja taasen uusi nolla(0)-tutkimus millä ei ole mitään yhteiskunnallista tarvetta
Kukapa ei haluaisi, niin. Mitä sillä tiedolla sitten on tarkoitus tehdä?

Edit: Preparoitu tagit
Edit: Preparoitu uudelleen

[Jorma Teräsrautela]

Uusi oululainen väitöskirja on tänään löytänyt paikkansa myös YLE:n aamu-uutisisssa 4.7.2022 Väittellijänä Maria Petäjäniemi.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan turvapaikanhakijuutta ja turvapaikkapäätöksen odotusta Suomessa. Staattisen olemisen sijaan turvapaikanhakijuus nähdään dynaamisena, jatkuvasti liikkeessä olevana prosessina. Tutkimus tarkastelee turvapaikanhakijuuteen kytkeytyviä rajoja ja mahdollisuuksia, joita Suomeen vuonna 2015 saapuneet turvapaikanhakijamiehet arjessaan kohtaavat.

Tutkimuksen aineisto koostuu vuosina 2016 ja 2018 toteutetuista syvähaastatteluista sekä kuljeskelevasta hengailusta yhdeksän turvapaikanhakijamiehen kanssa. Teoreettisesti tutkimus nojaa feministiseen jälkistrukturalismiin. Tutkimus hyödyntää subjektifikaation ja subjektiposition käsitteitä katsoessaan, kuinka miehet kertovat ja neuvottelevat asemaansa turvapaikanhakijoina. Tutkimus kysyy: Miten turvapaikanhakijaksi subjektifikoidutaan?

Tulosten perusteella turvapaikkapäätöksen odotus luo väliaikaisen kontekstin turvapaikanhakijan subjektifikaatiolle. Odotusajan pitkittyessä turvapaikanhakijan positiosta tulee tunnistettavampi, mikä tekee subjektifikaatiosta ajassa muuttuvaa. Ympäröivien yhteiskunnallisten odotusten paikantaminen, niihin vastaaminen ja niistä neuvotteleminen ovat olennaista subjektifikaatiossa.

"Dynaaminen liikkeellä oleva prosessi" oli kai sitä, että
YLE 4.7.2022

Syksyllä 2016 hän ajatteli, että turvapaikkapäätöksen saisi noin puolessa vuodessa. Lähes seitsemän vuotta myöhemmin hän on saanut kahdeksannen kielteisen päätöksen asiassaan. Hänen käsittääkseen suurin syy on Irakin kansalaisuus.

Siinä sitä oli odotusten paikantamista, vastaamista ja neuvottelemista, kuten tutkija aivan oikein havaitsi. 

Tutkija katsoo YLE:n haastattelussa, että antirasistista pedagogiikkaa tarvittaisiin varhaiskasvatuksesta ylempään korkeakoulutukseen asti. Kun haastattelija kysyy, onko tämä tutkimustulos vai henkilökohtainen mielipide, väittelijä toteaa:

"hih! - varmaan ihan molempia – tulee varmastikkin, siitä tutkimuksesta, tämänkaltaisessa tutkimuksessahan sitä tutkijaa ei niinku tavallaan tavallaan eroteta objektiivisesti sieltä ylhäältä käsin puhumaan vaan että tutkimuksen tulokset ja ylipäätään tää koko tutkimus on  subjektiivista, nomadista minun tutkijan kautta tulevaa kuten nykyään lähestulkoon kaikki laadullinen tutkimus on."

Jäämme jännityksellä odottamaan YLE:n puoli yhdeksän pääuutislähetystä. Mitä uutta subjektiivista tietoa nuoren tutkijanaisen kuljeskeleva hengailu yhdeksän turvapaikanhakijamiehen kanssa on tuottanut?

Edit. lainauksen tarkempi siteeraus

[Jorma Teräsrautela]

"hih! - varmaan ihan molempia – tulee varmastikkin, siitä tutkimuksesta, tämänkaltaisessa tutkimuksessahan sitä tutkijaa ei niinku tavallaan tavallaan eroteta objektiivisesti sieltä ylhäältä käsin puhumaan vaan että tutkimuksen tulokset ja ylipäätään tää koko tutkimus on  subjektiivista, nomadista minun tutkijan kautta tulevaa kuten nykyään lähestulkoon kaikki laadullinen tutkimus on."

Tuore tohtori Maria Petäjäniemi on siinä mielessä myöhässä, että me määrälliset tutkijat olemme jo lähdössä samalla linjalle. Minkä takia muka vain laadulliset tutkijat saisivat esittää omat mielipiteensä tutkimustuloksina, mutta määrällisten tutkijoiden pitäisi tylsästi tuijottaa mittareita? Missä yhdenvertaisuus? Missä tasa-arvo? Ehei, nykyaika vaatii, että jokainen tutkija metodista riippumatta saa kertoa mitä mieltä on asioista ja esittää mielipiteensä oikeina tutkimustuloksina.

Määrällisten tutkijoiden ylhäältä käsin puhumisen onkin jo ollut aika loppua. Tähtitieteessäkin sokea tuijottaminen mittalaitteisiin saisi korvautua niinku tutkijan kautta tulevana subjektiivisena kokemuksena. Lopettakaa puurtaminen labrassa ja tulkaa hengailemaan nomadisesti yötaivaan alle!

Suomen Akatemia ja Koneen säätiö - on tullut silleen niinku aika rahoittaa myös subjektiivista määrällistä tutkimusta! 

[Golimar]

Aloitusviestissä mainittu henkilö _askartelee nyt tämmöistä 

01.12.2021
Kokkonen Lotta, yliopistonlehtori

Sähköposti:
[email protected]
Puhelinnumero:
+358 40 805 3148
Huone:
Kärki Ab359.3
Työtehtävät

Yliopistotutkintojen kansainvälisyyden tukeminen
Kulttuurienvälisen viestinnän opetus ja tutkimus
Koulutus

FT, (puheviestintä, Jyväskylän yliopisto)
Aikuiskouluttajan pedagoginen pätevyys
Erityisosaaminen

Kulttuurienvälinen viestintä / Kansainvälistymisen tukeminen
Väitöskirja: Kokkonen, L. (2010). Pakolaisten vuorovaikutussuhteet. Keski-Suomeen muuttaneiden pakolaisten kokemuksia vuorovaikutussuhteistaan ja kiinnittymisestään uuteen sosiaaliseen ympäristöön. Puheviestinnän väitöskirja. Jyväskylä Studies in Humanities, 143. Jyväskylän yliopisto.
Tutkimushankkeet / pedagoginen kehittäminen

08/2018 – 07/2021. Kokkonen Lotta & Natri, Teija (coordinators), Centre for Multilingual Academic Communication (Movi). Funding for development of internationalisation of the University of Jyväskylä (JYU) degrees as part of curriculum development.

Verkostoituminen ja sen opetus –pedagoginen kehityshanke. 1.8. – 31.12.2014. Jyväskylän yliopisto, Koulutusneuvosto. Rahoitus 5 kk opetuksesta vapaaseen työskentelyyn hankkeen parissa.

Jag bor i Oravais 2015–2018. Turvapaikanhakijoiden integroitumista ja kielivalintoja tarkasteleva tutkimusprojekti. Jyväskylän yliopisto, Soveltavan kielentutkimuksen keskus. https://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/solki/tutkimus/hankkeet/jagborioravais/jag-bor-i-oravais

Kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden hyvinvoinnin tukeminen; Goodie –toiminnan kehittäminen. Student Life kehittämishanke 1.9. – 31.12.2016. Jyväskylän yliopisto, Student Life https://www.jyu.fi/studentlife/studentlife/studentlifetutkimus/slresearchprojects

Monikielisen ja monikulttuurisen osaamisen dynaamisen arvioinnin kehittäminen. E-education hanke 1.1.2017 – 31.12.2017. Jyväskylän yliopisto, Kielikeskus. https://www.jyu.fi/hankkeet/eeducation

X

https://movi.jyu.fi/fi/yleista/yhteystiedot/henkilosto/kokkonen-lotta