2012-03-28 AL/Ylänurkka: Joukkojen omaa journalismia

[Heikki Luoto]

Matti Litukka kirjoittaa Aamulehdessä verkkokeskusteluissa kauan tiedetystä faktasta, jota toimittajien on kovin tuskallista laittaa painomusteena paperille: tasoaan parantaakseen rappiolla olevan journalismin olisi nöyrryttävä lukijoiden apuun.

Jotenkin vain minusta näyttää siltä, että uutta toimittajasukupolvea tai nöyrtymistä odotellessa ylpeämmät toimittajat voivat edelleen keskittyä Hommaforumin keskusteluaiheiden sijasta itse Hommaforumiin. Ehkä sieltä vielä jokus löytyy suuri rikos paperille painettavaksi.

Ylänurkka: Joukkojen omaa journalismia

Matti Litukka

Viime lokakuussa Helsingin Sanomat kertoi lukijoidensa vihjanneen useista oudoista pankkiirien arvopaperikaupoista. Usea tarkoittaa tässä kymmeniä epäilyjä. Ne kasautuivat lehden omien havaintojen jatkoksi.

Niissä oli lehden tulkinnan mukaan käynyt selväksi, että kymmenet pörssimeklarit ja muut pankkiirit olivat ilmeisesti venyttäneet toimintansa yli lain ja etiikan rajojen.

Lehti päätti ottaa käyttöön niin sanotun joukkoistamisen eli crowd-sourcingin. Sellaista kutsutaan uudeksi journalistiseksi metodiksi, joka ottaa lukijat mukaan tutkivaan tiedonvälitykseen.

Sehän näytti toimivan.

Nyt maaliskuussa paljastui epäily, että pörssikursseja olisi muutama vuosi sitten manipuloitu pörssissä työeläkerahoilla (HS 26.3.). Tämä manipulointi on yksinkertaista vaikuttamista yksinkertaiseen markkinatodellisuuteen.

Koska vilkas kysyntä nostaa kursseja, isoilla rahoilla voidaan vallankin pienessä pörssissä vaikuttaa voimakkaasti kurssien kehitykseen. Ilmiöllä on tunnetut, vaurastumiseen liittyvät vaikutuksensa.

Nyt epäillyssä tapauksessa rahasta ei ollut puutetta, sillä eläkeyhtiöillä sitä tunnetusti on. Ne ovat suurimpia omistajia monissa suomalaisyhtiöissä.

Jos joku nyt ajattelee, että mitäpä siitä, jos joku vähän vaurastuu kurssia vedättämällä tai lyhyellä kaupalla, hän jättää huomiotta sen, että rikoksissa sen paremmin kuin etiikassakaan ei ole joustonvaraa.

Tämä on tosin jo vanhanaikainen käsitys. Muinaishistorian jäänne peräti.

Suomalaiseenkin yhteiskuntaan näyttää kehittyneen eettinen sateenkaari. Sen toisessa ääripäässä majailevat auringontarkat kerrostalokyttääjät, toisessa päässä on kuuluisa silmät häikäisevä ja tajunnan hämärtävä kulta-aarre.

Asiat risteävät. Tämä joukkoistaminen tarjoaa esimerkkejä siitä, millaisissa ongelmissa journalismi siinä välissä on.

Journalismi, siis toiminta, jonka tehtävänä piireissä suositun Wikipedian mukaan on kerätä, varmentaa ja analysoida tietoa ja esittää se joukkoviestimien avulla, on ruoskinut itseään vuosikausia muistuttamalla olevansa kriisissä.

On syytä epäillä, että Suomessa niin kuin kaikkialla maailmassa, lakeja rikkomalla ja moraalia murtamalla on luotu osa omaisuuksista.

Näin on tapahtunut, koska lait ovat löperöjä, moraali merkityksetön ja vahtikoira pysyttelee turvallisesti kopissaan.

Jopa neljänneksi valtiomahdiksi joskus nimetty piski kaluaa siellä sille heitettyjä luita, haukahtelee kyllä joskus.

Sepä on rumasti sanottu, mutta tarkoituskin onkin havahduttaa.
Kokemukset joukkoistamisesta – parempi omaksua heti crowd-sourcing – ja sosiaaliseksi mediaksi kutsutun kohinan paine ei suinkaan helpota journalistien elämää. Ei kyllä sen paremmin journalismilla vaurastuvien kustantajienkaan.