2012-03-24 Yhä useampi tuberkuloosipotilas on ulkomaalainen

[K.K.]

Yhä useampi tuberkuloosipotilas on ulkomaalainen


Viime vuonna todettiin yli 300 tuberkuloositapausta, kertoo Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Potilaista kolmannes oli ulkomaalaisia. THL:n mukaan yhä useampi tuberkuloosipotilas onkin maahanmuuttaja.

Ulkomaalaisten osuus on kolminkertaistunut kymmenessä vuodessa. 2000-luvun alussa vain noin joka kymmenes tuberkuloosi löytyi ulkomaalaiselta.

THL:n mukaan kehitys tulisi ottaa huomioon terveydenhuollossa. THL on myös huolestunut lääkkeille vastustuskykyisten bakteerikantojen lisääntymisestä.

Viime vuonna todettiin viisi, niin sanottua monilääkeresistenttiä (MDR) tuberkuloositapausta. Vastustuskyvyn kehittymistä voidaan hillitä oikealla lääkityksellä ja sen valvonnalla.

Hi-virusinfektio lisää riskiä sairastua tuberkuloosiin. Valmisteilla olevassa tuberkuloosin hoito-ohjelmassa suositellaan hiv-testin ottamista kaikista tuberkuloosipotilaista.

http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2012/03/yha_useampi_tuberkuloosipotilas_on_ulkomaalainen_3358252.html

[yxtoine humanisti]

Dodiih.

Mutta ehkä hätä ei ole tämän näköinen. Tuberkuloosi kuulemma tarttuu huonosti: "lähikontakteissa altistuneista vain noin 30%:a saa tartunnan aiheuttaman tuberkuloosi-infektion." Hmm... Melkein kolmannes siis. Ehkä tuo 30 prosenttia lienee "vähäistä" ottaen huomioon, että kyse on kuitenkin pisaratartuntana leviävästä infektiosta. "Tuberkuloositartunta tapahtuu ilmateitse hengittämällä tuberkuloosibakteereja keuhkoihin. Ilmaan tuberkuloosibakteerit päätyvät hoitamatonta keuhkotuberkuloosia sairastavan henkilön yskiessä, aivastellessa tai puhuessa." (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2006:21, sivu 21.) )

Em. julkaisussa todetaan myös, että latentti - siis piilevä - tuberkuloosi-infektio on oireeton, ja tällöin sairastuneesta puhutaan pelkkänä taudin kantajana. Tässä muodossa tauti ei tartu - mutta voi  myöhemmin kehittyä kantajassaan varsinaiseksi tuberkuloosiksi. (Ilmeisesti tartunnan saanut voi siis sairastua vaihtoehtoisesti taudin piilevään versioon. Onkohan tämä otettu huomioon tuossa yllä mainitussa 30%:ssa?) Myös latentin infektion (LTBI) voi tietenkin todeta testein.

Ehkä olisi syytä tehdä tallaisia testejä ihmisille, jotka muuttavat Suomeen tuberkuloosin riskimaista. Mutta ehkä tämäkin on resurssikysymys... (Toivottavasti ei sentään poliittisen korrektiuden kysymys.)

Riskimaita ovat kaikki Afrikan maat, Amerikan mantereen maat Yhdysvaltoja, Kanadaa ja Chileä lukuun ottamatta ja kaikki Aasian maat Japania, Singaporea ja Israelia lukuun ottamatta sekä Tyynen valtameren saarivaltiot ja osa Euroopan ja Euraasian maista. Australia ja Uusi-Seelanti eivät ole tuberkuloosin riskimaita. (Matkailijan terveysopas
2.9.2011, http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/ktl.mat?p_artikkeli=mat00188 )

Suomi oli kuulemma vielä 1970-luvulla Euroopan "mustaa tuberkuloosialuetta" (Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2009;125(1):59-65). Minunkin tätini vietti lapsuudestaan pitkän jakson tuberkuloosiparantolassa. Vanhempi sukupolvi tietää kertoa sellaistakin, että kun tuberkuloosia aikanaan Suomessa taltutettiin, koko kansa röntgenkuvattiin pakolla. Että jos ei tullut kuvauksiin, poliisit olivat ovella noutamassa. (1949 piti säätää oikein oma tuberkuloosilakinsa.)

Lauantai-illan jännitystunnelmissa en malta olla toteamatta: Kuka tietää, ehkä tästä saadaan vielä käynnistettyä kansallinen pakkorokotusprojekti - mikä olisi rokotuksiin nihkeästi suhtautuvan painajainen. Sikäli, että tubesta ja hiv:sta puhutaan samassa yhteydessä, bakteeri- tai viruskammoista puolestaan ei helpota se tieto, että yskittävät veripisarat saattavat sisältää hi-viruksia... Että ihan hyvä, jos "[v]almisteilla olevassa tuberkuloosin hoito-ohjelmassa suositellaan hiv-testin ottamista kaikista tuberkuloosipotilaista."

[Outo olio]

On itsestäänselvyys, että tartuntataudit pitää hoitaa pois, tai jos hoito ei onnistu, potilas pitää eristää jotta tauti ei leviä.

Se, millä tavalla tämä pitää hoitaa, on taas oma kysymyksensä. Jos Suomeen tulee turvapaikanhakijoita, joilla on vaarallisia tartuntatauteja, pitää tietysti toimia samoin kuin pottunokkienkin kanssa, eli vapaudenriisto karanteeniin ja hoito päälle vaikka vasten tahtoa.

Jos turvapaikanhakijalla ei ole perusteita saada turvapaikkaa, hänet karkotetaan takaisin sinne mistä tulikin. Tässä tapauksessa karkotusta on lykättävä niin pitkään, että taudit on varmuudella saatu hoidettua. Olisi väärin kipata tautipotilaita kehitysmaan riesaksi, koska esim. bakteerit reagoivat keskeytyneeseen hoitoon muuttumalla vastustuskykyisiksi, jolloin lopputulos on lähtötilannetta kimurantimpi. Jos on mahdollista että potilas keskenkaiken karkotetaan, olisi tautienhallinnan kannalta jopa fiksumpaa että turvapaikanhakijoiden bakteeritulehduksia kuten tuberkuloosia ei hoidettaisi ollenkaan, koska jos hoito keskeytyy karkotukseen, olemme nyt aiheuttaneet sen, että kehitysmaahan lähetetään vastustuskykyistä tautia ympäristöönsä levittävä potilas. Tämä olisi suoraan verrannollista siviiliväestöön kohdistettuun biologiseen sodankäyntiin.

Se, millä rahalla hoidot maksetaan, on taas oma kysymyksensä. Itsestäänselvästi summa voitaisiin ottaa kehitysapurahoista. Tautien hoitaminen on, tyttöjen koulutuksen ohella, siellä AAA+-kategoriassa, mitä tulee sijoituksen pitkän aikavälin tuottoon.

Koska kulut Suomessa ovat suuremmat kuin kehitysmaassa, voisi hoidot järjestää siellä kehitysmaassa. Suomi lähettäisi sinne hoitohenkilökuntaa ja tarvikkeita, ja kouluttaisi paikallista henkilökuntaa. Paikallisille opiskelijoille voitaisiin myös antaa tilapäisiä opiskeluviisumeita, joilla pääsisi Suomeen opiskelemaan tautien hoitoa, jotta pystyy toimimaan paremmin omassa maassaan.

Kaikki nämä kulut otettaisiin kehitysapurahoista, koska parempaa kehitysapua on vaikea keksiä.