2012-03-19 Miesten asema työmarkkinoilla heikentynyt

[Jakerp]

Palveluyhteiskunta heikentää miesten asemaa työmarkkinoilla
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=201203136319

[Brandöt]

Naisille riittää töitä esimerkiksi terveyden ja hyvinvoinnin saralla

Niin riittäisi miehillekin, jos (todellakin) miehet olisivat halukkaita hakeutumaan em. aloille enemmän. Tosiasia on, että miehistä otetta (ja usein myös ihan voimaa) tarvittaisiin esimerkiksi hoitoalalla, myös sosiaalipuolella enemmän. Varmasti sukupuolesta olisi sekä koulutukseen hakeutuessa että itse koulutuksessa miehille etua.

Toki luonne ja asenne pitää olla soveltuva alalle, mutta uskon kyllä, että monilla on.

[Tabula Rasa]

Mitenköhän pitkänä vielä jaksetaan jauhaa tuota naisten 80 senttiä.. voi muumi sanon mä.

Eikä tämä maa toimi niin että kaikki koulutetaan hoitsuiksi, ei niillekään ole loputonta tarvetta. Vaikka väitetään että niitä tarvitaan jatkuvasti, niin silti meillä on varmasti moninkertainen määrä työttömiä yli sen tarpeen. Miksei työkkäri kouluta suoraan hoitsuiksi vaikkapa 10 000 sellaista jotka tahtovat palkkatöihin? Miksi suotta nollakoulutuksia?

[Marko Parkkola]

Minusta tässä on muutakin huolestuttavaa. Jos työväki siirtyy palvelualoille, kuka palveluita enää pystyy tilaamaan. Pyöritämmekö taloutta pesemällä toistemme pyykkejä?

[Arvoton]

Parin-kolmen äijän kanssa tai yksin työpaikkaan, jossa on 20 naista - no way. Vielä vähemmän, jos se on julkisella alalla tai vähintään julkisin varoin ylläpidetty. Kokemusta on.

[Miniluv]

Niin riittäisi miehillekin, jos (todellakin) miehet olisivat halukkaita hakeutumaan em. aloille enemmän. Tosiasia on, että miehistä otetta (ja usein myös ihan voimaa) tarvittaisiin esimerkiksi hoitoalalla, myös sosiaalipuolella enemmän. Varmasti sukupuolesta olisi sekä koulutukseen hakeutuessa että itse koulutuksessa miehille etua.

Toki luonne ja asenne pitää olla soveltuva alalle, mutta uskon kyllä, että monilla on.

Käsittääkseni Suomessa on kymmeniätuhansia hoitoalalta muihin ammatteihin hakeutuneita. Eivät ole ilmeisestikään törmänneet Hoitoalan Kiljuvaan Työvoimapulaan, jota Brandöt tässä mainostaa. Itse tuntemani esimerkkitapaus on mies, joka kyllä soveltuu alalle.

"Naisille riittää töitä esimerkiksi terveyden ja hyvinvoinnin saralla" - jos vaan valtion velkahana pysyy auki?

SAK:n ehdotus siirtäisi (tilastollisesti miesten) verorahoja (tilastollisesti naisten) palvelualoille palvelualojen tekemiseksi houkuttelevammiksi miehille - voitte kuvitella, mitä sanoisin tällaisesta logiikasta ja koko jutusta, jos sanaa muumi ei olisi keksitty.

[Habaneroz]

Parin-kolmen äijän kanssa tai yksin työpaikkaan, jossa on 20 naista - no way. Vielä vähemmän, jos se on julkisella alalla tai vähintään julkisin varoin ylläpidetty. Kokemusta on.

Itse olin 16-vuotiaana kesätöissä apteekissa, jossa apteekkari oli ainoa miespuolinen työntekijä lisäkseni. Siellä tosiaan oli parikymmentä naista, oikein mukavaa ja leppoista porukkaa oli. Jos pitäisi valita kahden samanlaisen työpaikan välillä, toisessa 90% miehiä ja toisessa 90% naisia, saattaisin hyvin kallistua jälkimmäiseen.

[sivullinen.]

Minä lähtisin purkamaan tätäkin kysymystä syvällisestä näkökulmasta. Nimittäin miesten ja naisten töiden välisestä historiallisesta erosta. Naisten hommana on perinteisesti ollut lapsien hoitaminen ja miesten hommana ruuan hankinta. Miesten työ on siis ollut tekemistä ja naisten olemista. Tämä ikiaikainen sukupuolien välinen käsitysero työnluonteesta on säilynyt läpi aikojen, ja hallitsee yhä erityisesti "miesten ammattien" ja "naisten ammattien" välityksellä. Kuten hkanime sanoo naiset hoivaavat ja miehet korjaavat autoja. Tästä päätellen lausahdus "Miesten asema työmarkkinoilla heikentynyt" tarkoittaa että työ on yhä enenevässä määrin muuttunut naismaiseksi - siis olemiseksi ja hoivaamiseksi. Ellen jopa sanoisi länsimaisen yhteiskuntarakenteen olevan saattohoidossa kohti kuolemaa. Enää ei tavoitella kuuta taivaalta eikä raivata uusia peltoja; nyt yritetään säilyttää elintasoa samana.

Ratkaisu ei tosiaankaan ole miesten hakeutuminen naisvaltaisille aloille; ei miesten ryhtyminen lasten hoitajiksi. Jo nyt poliittisella ohjauksella aikaansaatu muutos luontaisesta naisena ja miehenä olemisesta sukupuolettomaksi ihmisenä olemiseksi on mennyt vaarallisen pitkälle. Jos se ulotetaan vielä lasten hoivaamisen alueelle niin pienokaisten todellisuuskuva hajoaa täysin ja adhd ongelmat ovat pientä tulevan mielisairaanihmiskoe tuotoksen - homo unisexin - rinnalla.

[Brandöt]

Niin riittäisi miehillekin, jos (todellakin) miehet olisivat halukkaita hakeutumaan em. aloille enemmän. Tosiasia on, että miehistä otetta (ja usein myös ihan voimaa) tarvittaisiin esimerkiksi hoitoalalla, myös sosiaalipuolella enemmän. Varmasti sukupuolesta olisi sekä koulutukseen hakeutuessa että itse koulutuksessa miehille etua.

Toki luonne ja asenne pitää olla soveltuva alalle, mutta uskon kyllä, että monilla on.

Käsittääkseni Suomessa on kymmeniätuhansia hoitoalalta muihin ammatteihin hakeutuneita. Eivät ole ilmeisestikään törmänneet Hoitoalan Kiljuvaan Työvoimapulaan, jota Brandöt tässä mainostaa. Itse tuntemani esimerkkitapaus on mies, joka kyllä soveltuu alalle.

Ala on henkisesti (ja joskus myös fyysisesti) todella raskas ja kuormittava, palkkaus siihen nähden huono. En yhtään ihmettele sitä miksi hoitoalalta käy kato pätevien ihmisten siirtyessä muihin hommiin. Työvoimapula sen sijaan on varmastikin alueellinen ilmiö - täällä pääkaupunkiseudulla se on monin paikoin ihan todellisuutta, päteviä ja ns. "laadukkaita" työntekijöitä on erittäin hankala löytää hoitotyön ammatteihin siinä missä tarvitsevien määrä jatkuvasti kasvaa. Pienemmillä paikkakunnilla tilanne voi olla toisin päin hoitoalallakin; eli pätevistä ihmisistä on ylitarjontaa.

Työvoimapulasta huolimatta työntekijöitä myös kohdellaan paikka paikoin hoitoalalla melko huonosti; esimerkiksi määräaikaisuuksia ei vakinaisteta ja henkisestä jaksamisesta ei kanneta riittävästi huolta / osata tukea henkilökuntaa tarpeeksi / oikealla tavalla jne. Monia epäkohtia.

Kiljuva työvoimapula ei tullut tässä yhteydessä minun ajatuksistani, vaan viittasin sillä suoraan Jakerpin linkittämään Kauppalehden artikkeliin. Minusta vastaus tässä tilanteessa ei myöskään ole se, että entiset ns. tehdastyöläiset uudelleen koulutettaisiin sisarhentovalkoisiin, vaan tietenkin se, että tuotantopuolesta pyrittäisiin tekemään jälleen kannattavaa Suomessakin. Elvyttää teollisuuttamme. Miten? Älä kysy minulta  ; toivon, että aika näyttää ja antaa tähän keinot. Osa minusta (se idealistinen osa) uskoo ja luottaa työolosuhteiden paranemiseen halpatyövoiman maissa, ja toisaalta kuljetusten kustannusten tasaiseen kasvuun, joka osaltaan auttaisi tuotannon säilyttämistä kotimaassa.

[Habaneroz]

Minä lähtisin purkamaan tätäkin kysymystä syvällisestä näkökulmasta. Nimittäin miesten ja naisten töiden välisestä historiallisesta erosta. Naisten hommana on perinteisesti ollut lapsien hoitaminen ja miesten hommana ruuan hankinta. Miesten työ on siis ollut tekemistä ja naisten olemista. Tämä ikiaikainen sukupuolien välinen käsitysero työnluonteesta on säilynyt läpi aikojen, ja hallitsee yhä erityisesti "miesten ammattien" ja "naisten ammattien" välityksellä. Kuten hkanime sanoo naiset hoivaavat ja miehet korjaavat autoja. Tästä päätellen lausahdus "Miesten asema työmarkkinoilla heikentynyt" tarkoittaa että työ on yhä enenevässä määrin muuttunut naismaiseksi - siis olemiseksi ja hoivaamiseksi. Ellen jopa sanoisi länsimaisen yhteiskuntarakenteen olevan saattohoidossa kohti kuolemaa. Enää ei tavoitella kuuta taivaalta eikä raivata uusia peltoja; nyt yritetään säilyttää elintasoa samana.

Ratkaisu ei tosiaankaan ole miesten hakeutuminen naisvaltaisille aloille; ei miesten ryhtyminen lasten hoitajiksi. Jo nyt poliittisella ohjauksella aikaansaatu muutos luontaisesta naisena ja miehenä olemisesta sukupuolettomaksi ihmisenä olemiseksi on mennyt vaarallisen pitkälle. Jos se ulotetaan vielä lasten hoivaamisen alueelle niin pienokaisten todellisuuskuva hajoaa täysin ja adhd ongelmat ovat pientä tulevan mielisairaanihmiskoe tuotoksen - homo unisexin - rinnalla.

Niin no, miesten hommat muuttuvat siitä tehtaassa vääntämisestä "naismaisemmiksi" lähinnä koneiden ja automaation takia. Turha siellä on satoja nappuloiden painelijoita pitää töissä. Lisäksi nämä tehtaat ja muu tuotanto siirtyy hyvä vauhtia Aasiaan, joten siinäkin on yksi syy. Itse pidän sitä kehitystä lähinnä positiivisena, turha ihmisten on tehdä raskaita tai terveyttä rasittavia hommia. Voi olla, että tulevaisuudessa myös noita hoiva-ammatteja korvataan roboteilla ja automaatiolla yhä enemmän.

Sen sijaan pitäisi kouluttaa ihmisiä enemmän suunnittelua, ongelmanratkaisua ja luovuutta vaativiin tehtäviin. Ongelma on vain se, ettei kaikilla ihmisillä ole riittävästi aivoja/motivaatiota siihen.
Koulutuspaikkoja voi leikata turhilta aloilta (kulttuuri, sosiologia, ym. joutava humanismi) ja ylikansoitetuilta aloilta (ainakin liiketalous tulee mieleen).

Yrittämiseen pitäisi myös ehdottomasti kannustaa paremmin. Nykyään Suomessa on varsin vähän ihmisiä, jotka voivat harkita itsensä elättämistä yrittäjänä verrattuna muihin maihin. Syynä on varmasti verotus ja byrokratia, mutta myös kulttuuri, jossa menestystä lähinnä kadehditaan sen sijaan, että tavoiteltaisiin sitä itse.

[Brandöt]

Tästä päätellen lausahdus "Miesten asema työmarkkinoilla heikentynyt" tarkoittaa että työ on yhä enenevässä määrin muuttunut naismaiseksi - siis olemiseksi ja hoivaamiseksi.

Sivullisen toivoisin nyt raottavan sitä ajatustaan hieman laajemmalle hoitotyötä ja sen olennaista "sisintä" pohtiessaan; on monia ns. hoitotyön aloja, työpaikkoja ja ammatteja, joissa hoivatyö ei pidä sisällään varsinaista hoivaamista (sanan varsinaisessa merkityksessä) tai sitä "hoivaamista" voidaan suorittaa myös perin juurin miehisin keinoin.

Otetaan esimerkki lastenkodeista. Suomessa on tälläkin hetkellä monia nuoria poikalapsia yksinhuoltajaäitien kasvattamina, enemmän tai vähemmän tuuliajolla, vailla rajoja ja rakkautta ja ilman kunnollisen miehen mallia. Miten nämä luppoaikaa omaavat miehet, joilla olisi paljon annettavanaan, ja nämä nuoret pojat (miehen alut) saataisiin paremmin kohtaamaan? Vastaavanlaisia esimerkkejä on lukuisia, löydät niitä varmasti kunhan käytät mielikuvitustasi.

[pikku hukka]

Kuten tuossa jutussakin sanotaan, miesten syrjäytyminen alkaa kuulemma jo lapsuudessa. Koulutusjärjestelmä suosii kuulemma tyttöjä eikä poikien anneta olla poikia, mitä se sitten tarkoittaakaan... Pojat eivät pärjää koulussa ja jättävät koulutuksensa helpommin kesken, eivät osaa hakeutua uusille aloille, etsiä uusia mahdollisuuksia, sopeudu... En tiedä teistä, mutta kun tällaista jatkuvasti jauhetaan, itsestäni alkaa ainakin tuntua siltä, että nykymiehet ovat pelkkiä valittavia nössöjä, joista ei ole yhtään mihinkään. Anteeksi vain. Pieni vastoinkäyminen ja tartutaan pulloon, mistä se alamäki vain vauhdittuu. Surullista... Kyllä tulevaisuus on niin naisten, että.

Syykin on muuten tuohon miesten syrjäytymiseen mielestäni selvä: miehillä ei ole henkistä kanttia. Voitte olla fyysisesti vahvempia kuin naiset, mutta henkisellä tasolla naiset ovat täysin ylivertaisia.

Ei tämä varmastikaan kaikkiin miehiin päde, mutta surulliseen moneen näyttää pätevän...

Mikseivät miehet keksi itse ratkaisuja ongelmiinsa? Heidän hallussaanhan monenlainen päätöksenteko kuitenkin yhä edelleen on. Itse ovat tainneet tämän kierteen aiheuttaakin... ohhoi.

Miesten työ on siis ollut tekemistä ja naisten olemista.

Tämänkaltainen ajattelu ja miesten töiden korkeammalle arvostaminen on muuten osa ongelmaa. Ei nähdä eikä ymmärretä, mitä kaikkea naiset ovat aikojen saatossa tehneet. Metsästys-keräilykulttuureissa naiset huolehtivat mm. monenlaisten kasvisten, sienten, marjojen ym. keräämisestä, todennäköisesti ruuanlaitosta, lastenhoidosta... Eivät nämä asiat olemalla ole hoituneet. Eivät silloin eivätkä nyt. Jostakin syystä vain aseiden kalisuttelu (joko metsästämis- tai sotimismielessä) on nostettu tärkeämpään asemaan - miesten toimesta, yllättäen.

[Brandöt]

Kuten tuossa jutussakin sanotaan, miesten syrjäytyminen alkaa kuulemma jo lapsuudessa. Koulutusjärjestelmä suosii kuulemma tyttöjä eikä poikien anneta olla poikia, mitä se sitten tarkoittaakaan...

Tämä pitää kyllä paikkaansa; koulujärjestelmämme suosii hiljaisia, temperamentiltaan rauhallisia, sopeutuvaisia tyttölapsia. Poikalapsiin tyypillisesti liitettyjä ominaisuuksia (kuten korkea aktiivisuus, korkea impulsiivisuus, taipumus reagoida voimakkaasti ja matalalla ärsytyskynnyksellä jne.) ei koulumaailmassamme arvosteta kovin korkealle; tästä epäkohdasta onneksi nyt puhutaan enemmän.

Todella harmi, kun Sitran julkaisu Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma (vuodelta 2007) ei nyt jostakin syystä näy (en siis nyt turhaan linkitä sinne), mutta normaalisti se on luettavissa myös netissä. Siinä tätä tyttöjen menestymistä koulumaailmassa yli ja ohi poikien on avattu enemmän yksilöllisen temperamentin näkökulmasta, lähtökohtana se miten koulumaailma suosii tiettyjä temperamenttipiirteitä omaavia yksilöitä, vaikka kaikkia meitä ominaispiirteinemme tässä yhteiskunnassa kyllä tarvitaan.

Kirsi Virtanen; saavatko pojat olla poikia?

[Kaptah]

Tosi on, että yhteiskunta muuttuu ennennäkemätöntä vauhtia, ja niihin hommiin mitä meidän isiemme ikäluokka on tehnyt, ei tarvita enää juurikaan väkeä. Sukupuoliroolit muuttuvat paljon hitaammin. Lisäksi se yhteiskunta, jossa keski-ikämme tulemme elämään, on luultavasti kovin erilainen kuin se, mihin meidät on koulutettu.

En mitenkään kiistä sitäkään, että koululaitoksella taitaa olla ongelmia suhtautua vauhdikkaisiin ja impulsiivisiin poikiin, vaikka nämä eivät varsinaisesti tyhmiä olisikaan. Yhteiskunta kuitenkin tarvitsee jatkossa enemmän palvelu- ja hoiva-aloille väkeä, koska nykyisin tehdas tuottaa kymmenesosalla väestä kymmenkertaisesti tavaraa, kiitos automaation. Sen puoleen perinteisille miesaloille kuten insinöörihommiin tai huoltotöihin tarvitaan kyllä edelleen väkeä.

Tässä pätee kyllä ihan se sama kuin ylikoulutettujen naishumanistienkin osalta, että minusta ihminen on ensisijaisesti itse vastuussa työllistymisestään ja valinnoistaan, ja jos on lukenut etnomusikologian tohtoriksi tai duunarialalle, jolle ei enää ole tarvetta, pitäisi katsoa peiliin ja hankkia toinen ammatti.

[Noottikriisi]

Syykin on muuten tuohon miesten syrjäytymiseen mielestäni selvä: miehillä ei ole henkistä kanttia. Voitte olla fyysisesti vahvempia kuin naiset, mutta henkisellä tasolla naiset ovat täysin ylivertaisia.

Naiset menestyvät koska he ovat ylivertaisia mutta jos naiset eivät menesty niin syynä ovat yhteiskunnan naisia syrjivät piilorakenteet.

[mannym]

Ärsyttää lähinnä kaikki. Jostain syystä meillä julkista terveydenhoitoa ei tulla ikinä kilpailuttamaan. Ajatelkaa nyt jos virolaiset kipusiskot pääsisivät meille markkinoille vetämään suomalaisten kipusiskojen pöydistä pullat.
Jostain syystä miesvaltaiset alat on avattu kilpailulle. Mikä toisaalta on hyvä mutta sisältää myös synkkiäkin puolia. Hoiva alalla tuota kilpailua ei kovinkaan paljoa ole. Vaan jos olisi johan hoitajien peräpäässä olisi kylmä rinki. 

Yhteiskunta muuttuu, ihmiset eivät muutu. Ainakaan samaa tahtia. Jotenkin tuntuu siltä että on taas kiire odottamaan. Vähän joka alalla, ei tiedetä oikein mihin ollaan menossa mutta kiire sinne on.
Muistan lukeneeni myös hommasta hoiva-alan sisilialaisesta lakosta. Mitä se sitten tarkoittaakaan.

[iäti]

Yhtä hyvin kauppalehti olisi voinut otsikoida, että äijäkulttuuri heikentää miesten asemaa työmarkkinoilla.

[Jakerp]

Kuten tuossa jutussakin sanotaan, miesten syrjäytyminen alkaa kuulemma jo lapsuudessa. Koulutusjärjestelmä suosii kuulemma tyttöjä eikä poikien anneta olla poikia, mitä se sitten tarkoittaakaan... Pojat eivät pärjää koulussa ja jättävät koulutuksensa helpommin kesken, eivät osaa hakeutua uusille aloille, etsiä uusia mahdollisuuksia, sopeudu... En tiedä teistä, mutta kun tällaista jatkuvasti jauhetaan, itsestäni alkaa ainakin tuntua siltä, että nykymiehet ovat pelkkiä valittavia nössöjä, joista ei ole yhtään mihinkään. Anteeksi vain. Pieni vastoinkäyminen ja tartutaan pulloon, mistä se alamäki vain vauhdittuu. Surullista... Kyllä tulevaisuus on niin naisten, että.

Kun lapsi on hädässä naiset hermostuvat, kun nainen on hädässä, miehet hermostuvat, kun mies on hädässä kaikki ovat hiljaa tai alkavat nälviä.

Jos mies sattuu avaamaan suunsa ongelmistaan suurin osa vastauksista on yleensä minä muotoista, jossa kirjoittajat korostavat miten itse ovat paljon kovempia kaikessa kun hädässä oleva.

Jos nainen on hädässä koko ketju on täynnä myötäelämistä.

Kokeilin huvikseni eräällä keskustelufoorumilla esiintyen raiskatuksi tulleena miehenä ja raiskatuksi tulleena naisena jos kirjoitin tarinan miehenä en ikinä saanut yhtään tai korkeintaan yhden vastauksen. Jos kirjoitin saman tarinan naisena vastauksia tuli kymmeniä. Kertoo karua kieltään siitä miten paljon hätään joutuneet miehet saavat tukea ja miten paljon sitä on tarjolla naisille. Usein raiskatun miehen ketjuunsa saama ainoa vastaus oli vain vittuilua. Naisten raiskaus tarina ketjussa myötäeläjiä riitti jos tuli yksikin kirjoittaja joka korosti omaa hyvyyttään suhteessa naisraiskattuun tai alkoi tuomita naisraiskattua se tuomittiin heti usean kirjoittajan voimin. Todellisuudessa molemmat ketjut kirjoitti mies ja ne olivat lähtöisin omasta kynästäni.

[Farrow]

Miksi miehet eivät sitten auta ja tue toisiaan? Vai tekevätkö he niin? Myötäelävätkö miehet toistensa ongelmia, jakavatko empatiaa ja ymmärrystä?

[Sunt Lacrimae]

Miksi miehet eivät sitten auta ja tue toisiaan? Vai tekevätkö he niin? Myötäelävätkö miehet toistensa ongelmia, jakavatko empatiaa ja ymmärrystä?

Jos nyt puhutaan ihan työelämän piirissä, niin ainakin omassa työyhteisössä pystyy yleensä juttelemaan kollegoille ainakin työssä kohdatuista ongelmista ja jutuista. Eipä noita alan ulkopuolinen usein ymmärräkään, ja joku kahvipöytäkeskustelu edellisen päivän tilanteesta toimii hyvin omana epämuodollisena debriefinginään. Tosin voi olla, että olen vain sellainen persoona joka luo tällaista ympäristöönsä kun vapaa-ajan sosiaalisissakin ympyröissä tuntuu ihan muista ongelmista juttelu luonnistuvan. Tosin vasta parin jälkeen. On meinaa aika monta syvällistä keskustelua tultu erinäisissä illanistujaisissa käytyä kahden hyvien kavereiden kanssa, parvekkeella savuke toisessa kädessä ja tuoppi toisessa.

[Jouko]

Niin. Teollisuus ajetaan alas. Se vaikuttaa (haalari)miesten työnsaantiin dramaattisesti. Mutta siinä jään naisillekin pää vetävän käteen kun talous rapautuu. Julkinen rahoitus on riippuvainen yleisestä talouden volyymista. Ja naiset ovat melkolailla julkisilla aloilla. Koskee teollisuuden pako naisiakin koska mm. elektroniikkateollisuus on ollut naisvaltaista.

[Farrow]

^Kuka ajaa teollisuuden alas ja miksi?
Ja mitä sen tilalle? Kenen on syy? Vai onko kenenkään, ja asiat kuitenkin loppupeleissä aivan liian isoja kenenkään hallittaviksi?

Miksi miehet eivät sitten auta ja tue toisiaan? Vai tekevätkö he niin? Myötäelävätkö miehet toistensa ongelmia, jakavatko empatiaa ja ymmärrystä?

Jos nyt puhutaan ihan työelämän piirissä, niin ainakin omassa työyhteisössä pystyy yleensä juttelemaan kollegoille ainakin työssä kohdatuista ongelmista ja jutuista. Eipä noita alan ulkopuolinen usein ymmärräkään, ja joku kahvipöytäkeskustelu edellisen päivän tilanteesta toimii hyvin omana epämuodollisena debriefinginään. Tosin voi olla, että olen vain sellainen persoona joka luo tällaista ympäristöönsä kun vapaa-ajan sosiaalisissakin ympyröissä tuntuu ihan muista ongelmista juttelu luonnistuvan. Tosin vasta parin jälkeen. On meinaa aika monta syvällistä keskustelua tultu erinäisissä illanistujaisissa käytyä kahden hyvien kavereiden kanssa, parvekkeella savuke toisessa kädessä ja tuoppi toisessa.

Mä oon itse miesvaltaisella alalla. Ollut aina. Nytkin mukana tiimissä, jossa olen ainoa nainen.
Ja töitä riittää niin paljon kuin vain jaksaa tehdä! Rekryilmoitukset on jatkuvasti auki, ja silti ollaan ihan äärirajoilla, kun tekijöitä ei vain löydy.

Että voi se noinkin päin olla, riippuu niin paljon alasta.

Ja tosiaan, kyllä minunkin näkemyksen mukaan miehet myötäelävät aivan samoin kuin naisetkin. Ehkä eri tavoin, mutta kuitenkin. Toisaalta voisi sitä lisääkin olla, siis niin ettei tulisi näitä "otatsä naiselta pataan?" -reaktioita (miehen reaktio toisen miehen ongelmaan) ja muuta vastaavaa. Usein sanotaan että nainen on naiselle susi, mutta kyllä se välillä tuntuu olevan niinkin että mies on miehelle susi. Esim. just tolleen että heikkoutta ei "ymmärretä", pitää olla kova jätkä.

Edit:
Tuli vielä mieleen tällaiset:
Miksei naisia enää näy koodaamassa?

Tiesitkö, että ensimmäiset koodarit olivat naisia? Syynä oli se, että he olivat siinä työssä hyviä huolellisuutensa ja tarkkuutensa takia.

Miksei naisia sitten enää näy koodaamassa? Kuulemani mukaan siksi, että ensimmäisille naiskoodareille se oli vain silkkaa työtä. Sen takana ei ollut omaa harrastuneisuutta eikä siten myöskään aitoa kiinnostusta.

Nyt Suomeen on syntynyt naisverkostoja, joiden tavoitteena on sekä houkutella naisia takaisin it-alalle että saada nuoret tytötkin innostumaan asiasta.

Naisverkostoja:
Nice Tuesday
Future Female
ICT Ladies

Verkostojen tarkoituksena on jakaa tietoa, kokemuksia, osaamista, uusia ideoita, kerätä yhteen saman alan / samalla tavalla ajattelevia naisia, luoda kontakteja, kehittää itseään ammatillisesti yms. yms.

Onko miehille vastaavia? Miesverkostoja? Siis esim. jonkun tietyn alan piirissä? Hoitoalalla esim (sinnehän niitä miehiä kaivataan, kuten naisia IT-alalle)?

Edit2:
Vastaan itse itselleni. Eli ei juuri ole. (kts liite)

[TaK]

Tässä on mies joka haluaisi hoitoalalle töihin muttei ole näillä näkymin pääsemässä.  Muutaman kuukauden päiväkodissa työmarkkinatuella harjoitellut ja vaikka lapset hauskoja onkin ja viihdyin oikein hyvin, niin tuntui ajoittain pahalta ottaa edes työmarkkinatukea vastaan, kun se homma ei tosiaan ole työtä.

Toistaiseksi iltakoulussa oppimassa lähihoitajaksi esseitä kirjoittamalla, JEE. Ainoat tunnit joissa on ollut jotain järkeä on ne missä on oikeasti tehty jotain hoitoa fyysisesti eikä kopioitu tekstejä nettisivuilta tai kirjoista. Ilmeisesti esseet eivät ole olleet tarpeeksi hyviä, ei kuulemma saa olla liian kriittinen, joten opettaja pistänyt ehdoksi sille, että voisin läpäistä koulun, että käyn työkkärissä keskustelemassa jonkun tädin kanssa siitä mille alalle minun pitäisi suuntautua, joka on liian suuri este mulle.

[Tabula Rasa]

Miesverkostoituminen on vissiin lähinnä sauna-, autonrassaus-, ryyppy ja metsästysseuroja tms porukoita, mutta kun nykyään jos mies menee saunaan väärän miehen kanssa kyse on tietysti heti hyväveliverkostosta. Vähänhän tuonlajin feminatsismi vituttaa, mutta silloin kaverien kanssa saunaolusille ja puhumaan paskaa sekä rallaamaan ympyrää.

[Koskela Suomesta]

Edit:
Tuli vielä mieleen tällaiset:
Miksei naisia enää näy koodaamassa?

Tiesitkö, että ensimmäiset koodarit olivat naisia? Syynä oli se, että he olivat siinä työssä hyviä huolellisuutensa ja tarkkuutensa takia.

Miksei naisia sitten enää näy koodaamassa? Kuulemani mukaan siksi, että ensimmäisille naiskoodareille se oli vain silkkaa työtä. Sen takana ei ollut omaa harrastuneisuutta eikä siten myöskään aitoa kiinnostusta.

Nyt Suomeen on syntynyt naisverkostoja, joiden tavoitteena on sekä houkutella naisia takaisin it-alalle että saada nuoret tytötkin innostumaan asiasta.

Sama oli tähtitieteessä jo 1800-luvulla. Naiset tekivät havaintojen perkaamista ja pitkiä laskutoimituksia siksi että olivat tarkkoja. Mutta heidän joukostaan nousi vain hyvin harvoja oikeita tähtitieteilijöitä, vaikka he tutustuivat alaan paremmin kuin tuona aikana kukaan.

Syykin oli sama, se oli heille vain työtä, heillä ei ollut lainkaan älyllistä uteliaisuutta ja intoa alaan. Kympin tytöt eivät siis ole mikään uusi ilmiö.

[Koskela Suomesta]

Miesverkostoituminen on vissiin lähinnä sauna-, autonrassaus-, ryyppy ja metsästysseuroja tms porukoita, mutta kun nykyään jos mies menee saunaan väärän miehen kanssa kyse on tietysti heti hyväveliverkostosta. Vähänhän tuonlajin feminatsismi vituttaa, mutta silloin kaverien kanssa saunaolusille ja puhumaan paskaa sekä rallaamaan ympyrää.

Joo, niitä ei todellakaan kutsuta "verkostoiksi", johan sille nauraisi harakatkin. Se ei tarkoita etteikö niitä ole olemassa, mutta ne perinteiset miesporukat kun ovat niitä patriarkaalisen sorron välineitä, niin ne eivät ole oikeita.... 

[Conductor]

Tässä on mies joka haluaisi hoitoalalle töihin muttei ole näillä näkymin pääsemässä.  Muutaman kuukauden päiväkodissa työmarkkinatuella harjoitellut ja vaikka lapset hauskoja onkin ja viihdyin oikein hyvin, niin tuntui ajoittain pahalta ottaa edes työmarkkinatukea vastaan, kun se homma ei tosiaan ole työtä.

Toistaiseksi iltakoulussa oppimassa lähihoitajaksi esseitä kirjoittamalla, JEE. Ainoat tunnit joissa on ollut jotain järkeä on ne missä on oikeasti tehty jotain hoitoa fyysisesti eikä kopioitu tekstejä nettisivuilta tai kirjoista. Ilmeisesti esseet eivät ole olleet tarpeeksi hyviä, ei kuulemma saa olla liian kriittinen, joten opettaja pistänyt ehdoksi sille, että voisin läpäistä koulun, että käyn työkkärissä keskustelemassa jonkun tädin kanssa siitä mille alalle minun pitäisi suuntautua, joka on liian suuri este mulle.

Joudumme ilmeisesti hyväksymään sen, että naiset jatkossa yhä enemmän elättävät miehiä. Miehenä en välttämättä pistä pahaksi tätä roolien vaihtumista.

Siis vittu mitä paskaa. Onks tämä sitä suomalaista kulttuuria ja maan tapaa, johon Timo Soinin sanoin pitää sopeutua.

Mitä tahansa mies tekee, tekee se paremmin kuin nainen. Jos miehet ryhtyvät todella joukolla hoitajiksi, syrjäyttävät he kaikki naiset. Väitän, että miehet ovat empaattisempia mitä naiset. Taitaa vaan olla niin, että nämä meidän miehet on täysiä munattomia nössöjä. Amerikassa miehillä on 18v oma asunto, 25v oma yritys ja 30v miljonäärejä. Työelämä on miesten maailma, se on Jumalan laki. Naiset ovat synnyttäjiä ja tästä synnyttäjän asemastaan johtuen ominaisuuksiltaan sanotaan nyt vaikka vajavaisempia. Mies tekee kaiken laadukkaammin, nopammin, kestävämmin jne..

[Tabula Rasa]

^ keskimäärin, mutta enemmän kuin sukupuoli niin tuloksen määrää yksilö.

[Farrow]

Mitä tahansa mies tekee, tekee se paremmin kuin nainen. Jos miehet ryhtyvät todella joukolla hoitajiksi, syrjäyttävät he kaikki naiset. Väitän, että miehet ovat empaattisempia mitä naiset. Taitaa vaan olla niin, että nämä meidän miehet on täysiä munattomia nössöjä. Amerikassa miehillä on 18v oma asunto, 25v oma yritys ja 30v miljonäärejä. Työelämä on miesten maailma, se on Jumalan laki. Naiset ovat synnyttäjiä ja tästä synnyttäjän asemastaan johtuen ominaisuuksiltaan sanotaan nyt vaikka vajavaisempia. Mies tekee kaiken laadukkaammin, nopammin, kestävämmin jne..

Mitä ihmettä? Amerikassa 18 v oma asunto, 25 oma yritys ja 30 v miljonäärejä? Olet joko provo tai vitsailet.
Tuo sun ajattelutapa on aivan täysin aikansa elänyttä. Ehkä jossain perähikiäisessä kulttuurissa tai uskonnossa (Islam) voi tollasta ajattelutapaa vielä löytyä, mutta että Hommaforumiltakin..? Mun mielestä toi sotii kaikkea sitä vastaan minkä puolesta täällä tehdään ja toimitaan.

Kukaanhan ei estä miehiä ryhtymästä joukolla hoitajiksi, tai osoittamasta empaattisuutaan. Siitä vain. Ole hyvä.

[Jakerp]

Mitä ihmettä? Amerikassa 18 v oma asunto, 25 oma yritys ja 30 v miljonäärejä? Olet joko provo tai vitsailet.
Tuo sun ajattelutapa on aivan täysin aikansa elänyttä. Ehkä jossain perähikiäisessä kulttuurissa tai uskonnossa (Islam) voi tollasta ajattelutapaa vielä löytyä, mutta että Hommaforumiltakin..? Mun mielestä toi sotii kaikkea sitä vastaan minkä puolesta täällä tehdään ja toimitaan.

Kukaanhan ei estä miehiä ryhtymästä joukolla hoitajiksi, tai osoittamasta empaattisuutaan. Siitä vain. Ole hyvä.

Ensiasunnon ostajien keski-ikä on noussut kokoajan esim. Vielä 80-luvulla ensiasunto ostettiin Suomessa keskimäärin 25 vuotiaana, nykyään Suomessa ensiasunnon ostajat alkavat olla jotain 35 keskimäärin. Italiassa ja Espanjassa ensiasunnon ostajien keski-ikä on noussut suurin piirtein 50 paikkeille.

Se rikkain 10% ostaa toki jälkikasvulleen asunnon jo 18 vuotiaana, mutta loppu 90% ei välttämättä kykene ostamaan asuntoa ikinä tai vasta vaarina kun vuosikymmenien opintoputki on käyty läpi ja saatu vakituinen työpaikka. Ilman vakituisia tuloja ei kukaan kykene ostamaan asuntoa. Pätkätyöllä ei asuntolainoja maksella pätkätyö on vain selviämistä päivästä toiseen.

Yleisesti ottaen olen huomannut, että länsimaissa missä ensiasunto ostetaan keskimäärin hyvin vanhana myös syntyvyys on romahtanut, joten politiikalla on hintansa. Ne kenellä ei ole mahdollisuutta vakituiseen työpaikkaan jäävät ulkopuolelle eivätkä välttämättä ikinä saa omaa asuntoa.