Sananvapaudesta ja julkaisuvapaudesta.

[Äänestäjä]

Sananvapaudesta ja julkaisuvapaudesta.

Olen itse täällä(kin) keskustellut paljon sananvapaudesta.

Yksi kritiikkini on kohdistunut siihen, että mielestäni HS sensuroi ns. 'väärät' mielipiteet pois omilta keskustelupalstoiltaan, ja jutut ovat oman poliittisen agendan mukaan värittyneitä.

Toisaalta tämänkin keskustelupalstan sääntöihin juuluu julkaisuvapaus, ja on erikseen mainittu että sananvapaus ja julkaisuvapaus eivät ole ristiriidassa toistensa kanssa. Kts. alla:

"1 § Sananvapaus
Forumilla vallitsee sananvapaus. Tähän ei kuitenkaan kuulu ehdotonta oikeutta saada forumilta apua sanomansa levittämiseen.

2 § Julkaisuvapaus
Forumilla vallitsee sananvapauden ohella julkaisuvapaus. Julkaisuvapaus tarkoittaa sitä, että forumin moderoijilla ja ylläpidolla on oikeus päättää siitä, mitä materiaalia sillä julkaistaan. Sananvapaus ja julkaisuvapaus eivät ole keskenään ristiriitaisia: kukin voi sanoa mitä haluaa, mutta forumilla ei ole julkaisupakkoa."

Tämä pisti minut miettimään asia enemmänkin ja olisin kiinnostunut kuulemaan kirjoittajien mielipiteitä.

Ymmärrän kyllä tarpeen julkaisuvapauteen, mutta mielestäni se ON tietyissä tilanteissa ristiriitainen sananvapauden kanssa.

Esimerkkejä:

YLE ja HS ovat Suomessa niin määräävässä asemassa, että jos he toteuttavat tiukkaa julkaisuvapautta, käytännössä sananvapaus toteutuu melko huonosti. Tekopyhästi he voivat sanoa etä minulla on sananvapaus, mutta jos sanani kuullaan vain kotonani ja Homma Forumilla, niin mielestäni sananvapauden perimmäinen tarkoitus ei toteudu. Pitäisikö siis olla jotain ohjeistuksia siitä, että jos media on kovin keskittynyttä, niin julkaisuvapautta pitäisi voida rajoittaa?

Naomi Klein kirjassaan No Logo kertoi esimerkkejä siitä, että kun USA:ssa yhteiskuntarakenne on kaupallisten toimijoiden aikaansaamana muuttunut oleellisesti, tämä on osaltaan rajoittanut sananvapautta (siis myös korporaatioiden ohjaaman median lisäksi). Ennen ihmiset tapasivat toreilla ja puistoissa. Näissä paikoissa oli oikeus sananvapauteen ja esimerkiksi mielenosoituksiin. Nyt USA:ssa (ja enenemissä määrin Suomessakin) ihmiset liikkuvat ostoskeskuksissa ja muissa yksityisissä tiloissa. Näissä tilojen omistaja voi estää mielenosoitukset, puheiden pitämiset ja muut vastaavat tempaukset. Käykö niin, että sananvapaus periaattessa on edelleen olemassa, mutta käytännössä on hyvin rajoitettua. Mitä hyödyttää osoittaa mieltään paikassa, jossa ei ole ketään muita ihmisiä? Ostoskeskuksissa on sitten esillä vain niiden omistajien intressipiireissä olevien tahojen viestintää. Pitäisikö näissäkin tapauksissa yhteiskunnan jotenkin pitää huolta siitä että sananvapaus toimisi myös käytöännön tasolla. Miten esimerkiksi JMK:n nimienkeräyskampanja olisi onnistunut, jos Suomi olisi vieläkin enemmän USA:n kaltainen yhteiskunta ja nimienkeräys olisi valtarakenteiden taholta kielletty siellä missä ihmiset liikkuvat ja opiskelevat? Onko vaara, että jatkossa vesakeskiset ja toivosukarit määrittelevät mistä asiasta kansalaiset voivat osoittaa mieltään ja kerätä nimiä adresseihin?

Nämä eivät ole helppoja kysymyksiä, eikä minulla ole vielä niihin hyvää vastausta. Siksi lukisinkin mielelläni muidenkin mielipiteitä.

[Shawast]

Kieltämättä julkaisuvapaus on aika vaikea käsite purtavaksi.

Ylen ja hesarin tapauksessa siitä muodostuu vielä ongelmallisempi siinäkin suhteessa, että heillä julkaisuvapaus takaa myös sananvapauden, sillä suhteet ulottuvat tarpeeksi syvälle vallanpitäjien verkkoon. Hyvä esimerkki oli Halla-Ahon haukkuminen rotutohtoriksi. Samaten maahanmuuttoon liittyvät uutisoinnit hesarin taholta, "nuoriso" mellakoi ja niin edespäin. Itsekään en olisi tajunnut mistä oli kyse, ellei nuiva kaverini olisi herätellyt todellisuuteen.

[Hattu]

Nämä eivät ole helppoja kysymyksiä, eikä minulla ole vielä niihin hyvää vastausta. Siksi lukisinkin mielelläni muidenkin mielipiteitä.

Näin. En oikein keksi mitään järkevää tapaa rajoittaa esim. HS:n sananvapautta.

Jos joku keksii, niin olen kiinnotunut.

[sr]

Itse olen Kleinin kanssa eri mieltä. Nykyaikana internet on tehnyt sen, että kenen tahansa on suhteellisen helppo vähillä taloudellisilla resursseilla saada sanansa valtavan yleisön kuuluville. Kunhan siis se sanottava on sellaista, että ihmiset haluavat sen kuulla. Ei tarvita valtavia painotaloja tai tv-studioita, vaan riittää yksi tietokone ja blogipalsta. Periaatteessa on toki niin, että internet-operaattorit voisivat rajoittaa tätä touhua, mutta kun ne ovat suhteellisen haluttomia puuttumaan jopa laittomuuksiin (esim. tekijänoikeuksien suojaaman materiaalin levittäminen), niin enpä usko siltä taholta juuri uhkaa sananvapaudelle tulevan.

Kleinin mukaan ihmiset ennen tapasivat toreilla ja puistoissa. Minun mielestäni he tapaavat nyt virtuaalisesti vaikkapa hommafoorumilla (tai jos tämän palstan julkaisupolitiikka ei kiinnosta, niin muualta löytyy muita, esim. usenetin uutisryhmiä ei kukaan moderoi, joten sinne voi kirjoitella vaikka Seppo Lehto roskaansa, vaikka se on jopa oikeudessa todettu laittomaksi). Käytännössä keskustelupalstoille on ihmisten paljon helpompi lähteä kuin jonnekin räntäiselle torille. Oleellinen ero on siinäkin, että tämänkin postauksen lukee mahdollisesti jopa 1000 ihmistä. Jos olisin jossain torilla tai puistossa, niin vaikka kuinka huutaisin, niin parhaassakin tapauksessa minua kuulisi ehkä 100 ihmistä, todennäköisesti ei sitäkään, ellen olisi jotenkin etukäteen valmistellut esiintymistä.

Entä sitten Suomen mediakartta.

Vaikka Hesarilla on Suomessa suhteellisen määräävä asema painetun tekstin suhteen (eihän sillä siinäkään ole täydellistä hallintaa, vaan ympäri Suomea on edelleen paljon paikallisia sanomalehtiä, vaikkei valtakunnallisia Hesarin lisäksi olekaan), niin sekä sähköiset joukkoviestimet (tv, radio) että etenkin internet rajoittavat sen otetta siihen, mitä Suomessa saa sanoa. Toki olisi parempi, että maassa olisi vähintään yksi kilpaileva valtakunnallinen sanomalehti, mutta miten tämä käytännössä toteutettaisiin? Joko sen pitäisi olla valtion kontrollissa kuten YLE, jolloin se ei olisi puolueeton sen hetkisten vallanpitäjien mielipiteistä tai sitten se olisi kaupallinen, jolloin sen pitäisi olla taloudellisesti kannattava. Käsittääksen Uusi Suomi kaatui aikanaan juuri siihen, että Suomi on liian pieni markkina-alue kahdelle valtakunnalliselle lehdelle ja sen oli pantava lappu luukulle, koska rahat loppuivat.

Yleisesti sanoisin kuitenkin, että paperille painetun viestinnän aika on vähitellen kääntymässä loppuun ja siksi ympäri maailmaa sanomalehdet kamppailevat taloudellisissa vaikeuksissa. Hesarilla on edessä sama.

Entä sitten YLE. Sen kohdalla ei minusta tilanne ole paristakin syystä niin huono. Ensinnäkin se on riippumaton taloudellisista toimijoista. Se on toki sitten puolestaan riippuvainen poliitikoista. Tähän auttaa sitten se toinen asia, eli se, että sillä on kaupallisia kilpailijoita. Sähköisen viestinnän puolella minusta vallitsee siis suhteellisen hyvä tasapaino, jossa YLE ei voi kääntyä liikaa sen hetken vallanpitäjien suitsuttamiseen, koska menettäisi katsojia kaupallisille, ja toisaalta kaupalliset eivät voi kääntyä liikaa omien taustatahojensa asioiden ajamiseen, koska YLE veisi sitten heiltä katsojat.

[Äänestäjä]

Itse olen Kleinin kanssa eri mieltä. Nykyaikana internet on tehnyt sen, että kenen tahansa on suhteellisen helppo vähillä taloudellisilla resursseilla saada sanansa valtavan yleisön kuuluville. Kunhan siis se sanottava on sellaista, että ihmiset haluavat sen kuulla. Ei tarvita valtavia painotaloja tai tv-studioita, vaan riittää yksi tietokone ja blogipalsta. Periaatteessa on toki niin, että internet-operaattorit voisivat rajoittaa tätä touhua, mutta kun ne ovat suhteellisen haluttomia puuttumaan jopa laittomuuksiin (esim. tekijänoikeuksien suojaaman materiaalin levittäminen), niin enpä usko siltä taholta juuri uhkaa sananvapaudelle tulevan.

Kleinin mukaan ihmiset ennen tapasivat toreilla ja puistoissa. Minun mielestäni he tapaavat nyt virtuaalisesti vaikkapa hommafoorumilla (tai jos tämän palstan julkaisupolitiikka ei kiinnosta, niin muualta löytyy muita, esim. usenetin uutisryhmiä ei kukaan moderoi, joten sinne voi kirjoitella vaikka Seppo Lehto roskaansa, vaikka se on jopa oikeudessa todettu laittomaksi). Käytännössä keskustelupalstoille on ihmisten paljon helpompi lähteä kuin jonnekin räntäiselle torille. Oleellinen ero on siinäkin, että tämänkin postauksen lukee mahdollisesti jopa 1000 ihmistä. Jos olisin jossain torilla tai puistossa, niin vaikka kuinka huutaisin, niin parhaassakin tapauksessa minua kuulisi ehkä 100 ihmistä, todennäköisesti ei sitäkään, ellen olisi jotenkin etukäteen valmistellut esiintymistä.

Entä sitten Suomen mediakartta.

Vaikka Hesarilla on Suomessa suhteellisen määräävä asema painetun tekstin suhteen (eihän sillä siinäkään ole täydellistä hallintaa, vaan ympäri Suomea on edelleen paljon paikallisia sanomalehtiä, vaikkei valtakunnallisia Hesarin lisäksi olekaan), niin sekä sähköiset joukkoviestimet (tv, radio) että etenkin internet rajoittavat sen otetta siihen, mitä Suomessa saa sanoa. Toki olisi parempi, että maassa olisi vähintään yksi kilpaileva valtakunnallinen sanomalehti, mutta miten tämä käytännössä toteutettaisiin? Joko sen pitäisi olla valtion kontrollissa kuten YLE, jolloin se ei olisi puolueeton sen hetkisten vallanpitäjien mielipiteistä tai sitten se olisi kaupallinen, jolloin sen pitäisi olla taloudellisesti kannattava. Käsittääksen Uusi Suomi kaatui aikanaan juuri siihen, että Suomi on liian pieni markkina-alue kahdelle valtakunnalliselle lehdelle ja sen oli pantava lappu luukulle, koska rahat loppuivat.

Yleisesti sanoisin kuitenkin, että paperille painetun viestinnän aika on vähitellen kääntymässä loppuun ja siksi ympäri maailmaa sanomalehdet kamppailevat taloudellisissa vaikeuksissa. Hesarilla on edessä sama.

Entä sitten YLE. Sen kohdalla ei minusta tilanne ole paristakin syystä niin huono. Ensinnäkin se on riippumaton taloudellisista toimijoista. Se on toki sitten puolestaan riippuvainen poliitikoista. Tähän auttaa sitten se toinen asia, eli se, että sillä on kaupallisia kilpailijoita. Sähköisen viestinnän puolella minusta vallitsee siis suhteellisen hyvä tasapaino, jossa YLE ei voi kääntyä liikaa sen hetken vallanpitäjien suitsuttamiseen, koska menettäisi katsojia kaupallisille, ja toisaalta kaupalliset eivät voi kääntyä liikaa omien taustatahojensa asioiden ajamiseen, koska YLE veisi sitten heiltä katsojat.

Kiitos hyvistä kommenteista.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä internetin kasvaneesta merkitystä. Olen jossain aiemmin todennut että internet on parasta mitä demokratialle on tapahtunut sitten yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden.

Haaste voi kuitenkin olla se, että pelkkä blogi ei riitä. Ihmisten pitää lisäksi löytää se.

1000 lukijaa on jo paljon, mutta se on vielä hyttysen inahdus verrattuna 1 000 000 lukijaan tai 2 000 000 katselijaan. Toistaiseksi valtamediat ovat vielä portinvartijoina suurimmalle osalle ihmisistä sen osalta mitä uutisia he lukevat tai katsovat. Niinkauan kuin näin on, julkaisuvapauden valvominen olisi mielestäni tärkeä yhteiskunnallinen asia. Jos ja kun kilpailua mediassa on tarpeeksi, tämän merkitys vähenee.

[sr]

Olen kanssasi täysin samaa mieltä internetin kasvaneesta merkitystä. Olen jossain aiemmin todennut että internet on parasta mitä demokratialle on tapahtunut sitten yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden.

Haaste voi kuitenkin olla se, että pelkkä blogi ei riitä. Ihmisten pitää lisäksi löytää se.

On toki, mutta tämä on nykyisin paljon helpompaa kuin vaikkapa sanomalehden perustaminen (jolloin silloinkin pitäisi ihmiset saada ostamaan se lehti).

Mutta jos halusi oli se, että kaikki 5 miljoonaa suomalaista saa kaikki muut 5 miljoonaa suomalaista lukemaan sen, mitä heillä oli sanottavaa, niin tämä on fyysisesti aivan mahdotonta. Kenelläkään ei riitä tuohon aika. Ainoa keino on se, että se sinun kirjoittamasi on niin hyvää tekstiä, että moni haluaa sen lukea ja jos on, niin ainakin itse olen sen verran optimisti, että sana hyvästä tekstistä kyllä leviää.

1000 lukijaa on jo paljon, mutta se on vielä hyttysen inahdus verrattuna 1 000 000 lukijaan tai 2 000 000 katselijaan. Toistaiseksi valtamediat ovat vielä portinvartijoina suurimmalle osalle ihmisistä sen osalta mitä uutisia he lukevat tai katsovat.

Hesarin levikki on jotain puoli miljoonaa. Jos ajatellaan, että yhden lehden lukee kaksi ihmistä, niin sillä on miljoona lukijaa. Mutta oleellinen pointti tässä on minun mielestäni se, että ne Hesarin lukijat valitsevat sen, että hankkivat tietonsa maailmasta sen kautta. Muitakin lähteitä olisi tarjolla, vaikkei Suomessa juuri painetun sanan suhteen valtakunnallista kilpailijaa olekaan.

Minua kiinnostaisi tietää, että miten sinusta asian sinusta sitten pitäisi olla? Jos Hesari antaisi ne n sivuaan, joille nykyisin juttunsa painaa kaikkien sanansa kuuluville haluavien käyttöön, ei sillä kauaa olisi miljoonaa lukijaa.

Niinkauan kuin näin on, julkaisuvapauden valvominen olisi mielestäni tärkeä yhteiskunnallinen asia. Jos ja kun kilpailua mediassa on tarpeeksi, tämän merkitys vähenee.

Mitä tarkoitat julkaisuvapauden valvomisella? Sitäkö, että valtio fyysisesti pakottaa esim. Hesarin julkaisemaan juttuja, jotia se ei halua julkaista? Minusta tämä menisi paljon vaarallisempaan suuntaan kuin se, että kuka tahansa saa sanomalehden perustaa ja sitten itse päättää sen, mitä sinne oikein painaa. Olisiko tuollainen valtion kontrolloima Hesari enää Hesari? Minusta se olisi ennemminkin lähempänä sitä, mitä Pravda oli NL:ssa tai China Daily on nykyisin Kiinassa.

[Äänestäjä]

Olen kanssasi täysin samaa mieltä internetin kasvaneesta merkitystä. Olen jossain aiemmin todennut että internet on parasta mitä demokratialle on tapahtunut sitten yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden.

Haaste voi kuitenkin olla se, että pelkkä blogi ei riitä. Ihmisten pitää lisäksi löytää se.

On toki, mutta tämä on nykyisin paljon helpompaa kuin vaikkapa sanomalehden perustaminen (jolloin silloinkin pitäisi ihmiset saada ostamaan se lehti).

Mutta jos halusi oli se, että kaikki 5 miljoonaa suomalaista saa kaikki muut 5 miljoonaa suomalaista lukemaan sen, mitä heillä oli sanottavaa, niin tämä on fyysisesti aivan mahdotonta. Kenelläkään ei riitä tuohon aika. Ainoa keino on se, että se sinun kirjoittamasi on niin hyvää tekstiä, että moni haluaa sen lukea ja jos on, niin ainakin itse olen sen verran optimisti, että sana hyvästä tekstistä kyllä leviää.

1000 lukijaa on jo paljon, mutta se on vielä hyttysen inahdus verrattuna 1 000 000 lukijaan tai 2 000 000 katselijaan. Toistaiseksi valtamediat ovat vielä portinvartijoina suurimmalle osalle ihmisistä sen osalta mitä uutisia he lukevat tai katsovat.

Hesarin levikki on jotain puoli miljoonaa. Jos ajatellaan, että yhden lehden lukee kaksi ihmistä, niin sillä on miljoona lukijaa. Mutta oleellinen pointti tässä on minun mielestäni se, että ne Hesarin lukijat valitsevat sen, että hankkivat tietonsa maailmasta sen kautta. Muitakin lähteitä olisi tarjolla, vaikkei Suomessa juuri painetun sanan suhteen valtakunnallista kilpailijaa olekaan.

Minua kiinnostaisi tietää, että miten sinusta asian sinusta sitten pitäisi olla? Jos Hesari antaisi ne n sivuaan, joille nykyisin juttunsa painaa kaikkien sanansa kuuluville haluavien käyttöön, ei sillä kauaa olisi miljoonaa lukijaa.

Niinkauan kuin näin on, julkaisuvapauden valvominen olisi mielestäni tärkeä yhteiskunnallinen asia. Jos ja kun kilpailua mediassa on tarpeeksi, tämän merkitys vähenee.

Mitä tarkoitat julkaisuvapauden valvomisella? Sitäkö, että valtio fyysisesti pakottaa esim. Hesarin julkaisemaan juttuja, jotia se ei halua julkaista? Minusta tämä menisi paljon vaarallisempaan suuntaan kuin se, että kuka tahansa saa sanomalehden perustaa ja sitten itse päättää sen, mitä sinne oikein painaa. Olisiko tuollainen valtion kontrolloima Hesari enää Hesari? Minusta se olisi ennemminkin lähempänä sitä, mitä Pravda oli NL:ssa tai China Daily on nykyisin Kiinassa.

Kiitos taas hyvistä kommenteista.

Kuten kirjoitin yllä, julkaisuvapaus oli itselleni uusi termi. Siksi aloin näitä asioita miettimään tarkemmin.

On hyvä myöntää, jos on ollut jossain väärässä. Myönnän että ensireaktioni tässä asiassa sananvapauden puolustamisessa meni osin joidenkin ajatusten osalta yli.

Valtion ei pidä valvoa julkaisuvapautta. Valtion pitää valvoa ja estää median liiallinen keskittyminen. Suomen osalta tämä on haasteellista, koska maa on niin pieni.

Hesarin ei todellakaan pidä julkaista kaikkea mitä sinne lähetetään - tätä en tarkoittanut alunperinkään. Siksi on olemassa päätoimittajat, että he valvovat mitä julkaistaan. Toki edelleen olen sitä mieltä että kynnys kommenttien poistamiseen keskustelupalstoilla lehtien nettiversioissa pitäisi olla todella korkea ja pelkän 'väärän' mielipiteen perusteella mitään ei saisi poistaa.

Minua on ehkä eniten häirinnyt se, että olen ollut ainakin itse käsityksessä että Hesari on puolueeton lehti. Viimevuosina tämä käsitys on horjunut ja ehkä siitä ärtymys. Toki ymmärrän, että totuus ja puolueettomus on aina hieman suhteellista ja tekijöistä kiinni, mutta olin siis siinä ymmärrtyksessä että Hesarissa tähän ainakin pyrittiin. Nyt olen muuttanut mieltäni tämän suhteen Hesarin osalta. Koen että heillä on piiloagenda muutamissa eri asioissa, joista monikulttuurius on yksi, feminsimi toinen. Muutama muukin löytyy. (Entisenä) maksavana asiakkaana koin että minua oli jossain määrin petetty. En ollut maksanut siitä että minua opetettaisiin ja ohjattaisiin jonkun ylemmän tahon ja ideologian toimesta, vaan että saisin mahdollisimman puolueetonta ja journalistisin perustein toimitettua tiedonvälitystä.

Internetin voima on kasvamassa, ellei sitä sitten lakiteitse tulla jatkossa kahlitsemaan. Siitä huolimatta vie vielä aikaa ennenkuin kaikki suomalaiset osaavat olla riittävän kriittisiä ja tarkastaa juttujen taustoja.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Kouluissa pitäisi opettaa enemmän mediakriittisyyttä.

Olisi hyvä olla web-sivuja, joissa journalismin tasoa valvottaisiin, ns. mediavahti. Tärkeintä olisi paljastaa nimenomaan ns. näennäisesti puoluleettomat mediat, joilla on piiloagenda. Jotta tämä toimisi, mediavahdin (tai sitä julkaisevan median) olisi oltava tarpeeksi tunnettu. Joissain maissa on olemassa tämän tyyppisiä TV-ohjelmia, joissa toimittajat kriittisesti arvioivat median toimintaa.

Asiasta pitäisi keskustella julkisuudessa.

Ammattitaidottomia toimittajia pitäisi voida kritisoida. Tähän pitäisi olla kanavat. Jatkuvasti joko ammattitaidon puutteen tai liiallisen poliittisuuden takia journalistisesti ala-arvoisten juttujen kirjoittajista pitäisi tehdä naurettavia.

Lehtien olisi vaadittava antamaan selvitys poliittisista ja taloudellisista sitoumksistaan esimerkiksi pääkirjoitussivun yhteydessä, mielellään jopa jokaisessa jutussa jossa näitä aihealueita käsitellään.

Asiavirheistä olisi vaadittava julkinen ja riittävän näkyvä oikaisu. Tässä yhteydessä mm. JSN:n rooli Halla-ahon tapauksessa oli tosi hampaaton (ja poliittinen?).

Osa näistä asioista jo toteutuukin, mm. Homman avulla, mutta paljon on vielä tehtävää. Suomettunut aika on mielestäni jättänyt jälkensä siinä, että mediakriittisyttä ei Suomessa vielä kovin paljoa ole.

[Tommi Korhonen]

Kouluissa pitäisi opettaa enemmän mediakriittisyyttä.

Olisi hyvä olla web-sivuja, joissa journalismit tasoa valvottaisiin, ns. mediavahti. Jotta tämä toimisi, sen olisi oltava tarpeeksi tunnettu. Joissain

Itse olen kiinnostunut juurikin näistä kahdesta.
Kumma etteivät ihan järkevät ihmiset uskalla ajatella ja kyseenalaistaa. Ja nyt pravdan juttuja seurattuani olen tullut siihen tulokseen että monen lähteen seuraaminen on ainoa tapa saada jotakuinkin kokonaiskuva uutisista. Mutta pelkkä mediakriittisyys olisi hyvästä sekin, ja sen tajuaminen että jutun kirjoittajalla on AINA joku agenda sen takana, vaikka olisikin tiedostomaton parhaimmissa tapauksissa. Ja sanamuodoillakin voidaan vaikuttaa paljon.

Web-sivujen lisäksi voi mainita nämä yhteisöllisyys-palvelut jotka kommentoivat jo olemassa olevia sivustoja. Tällaisen käyttö olisi erittäin hyvin kohdistuvaa, ja siinä voisi jonkin verran kontrolloida omaa referenssiryhmäänsä. Tosin nämä palvelut ovat vielä niin kirjavia ja vähän tunnettuja etteivät ne vielä toteuta tuota tehtäväänsä. Mutta huomion arvoisia asioita. Esim Homma voisi käydä osan kommenttikeskusteluistaan tällaistan plug-in palveluiden kautta. Jos Homma valitsisi jonkin sellaisen niin saattaisin itsekin kirjautua siihen. Tosin se vähentäisi kai täällä "media" osastossa käytävää keskustelua - tai voisivathan ne tuplautua molempiin?

[Nikopol]

Hesari on markkinarahoitteinen. Se saa ja sen kuuluu saada painaa mitä haluaa, kunhan se velvoitetaan korjaamaan virheelliset tiedot ja muutenkin pysymään totuudessa. JSN-vetoinen kontrollijärjestelmä ei riitä, se on nähty.

Mutta jokaisella suomalaisella on oikeus vaatia YLEltä parempaa kuin mitä on nähty. Rotutohtori oli merkittävä rajapyykki: YLE kääntyy omistajaansa vastaan. YLEä valvomaan tarvitaan poliittisesti riippumaton ombudsman joka varjelisi julkaisuvapautta - kaikille asianomaisille täysi vastineoikeus - ja sananvapautta - käytännössä vaatisi TODELLISTA monimuotoisuutta. Sitähän YLE valehtelee nytkin edustavansa. Mikä on hemulinpaskaa.

[sr]

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Kouluissa pitäisi opettaa enemmän mediakriittisyyttä.

Tästä olen samaa mieltä. Itse laajentaisin tätä niin, että koulussa pitäisi opettaa yleisesti kriittistä ajattelua. Tämä toki lyö kasvoille erästä koulun opetussuunnitelmaan kuuluvaa ainetta, eli uskontoa, mutta mitä sitten?

Olisi hyvä olla web-sivuja, joissa journalismit tasoa valvottaisiin, ns. mediavahti. Jotta tämä toimisi, sen olisi oltava tarpeeksi tunnettu. Joissain maissa on olemassa tämän tyyppisiä TV-ohjelmia, joissa toimittajat kriittisesti arvioivat median toimintaa.

Jep, esim. BBC:llä on viikottainen ohjelma, jossa käydään läpi katsojien lähettämiä kommentteja sen uutisoinnista ja kyseisistä uutisista vastaavat joutuvat sitten perustelemaan tekojaan tai joskus jopa pahoittelemaan tekemiään virheitä. YLEllä voisi minun mielestäni hyvin olla samanlainen ohjelma.

Asiasta pitäisi keskustella julkisuudessa.

Sitähän tässä teemme 

Ammattitaidottomia toimittajia pitäisi voida kritisoida. Tähän pitäisi olla kanavat. Jatkuvasti joko ammattitaidon puutteen tai liiallisen poliittisuuden takia journalistisesti ala-arvoisten juttujen kirjoittajista pitäisi tehdä naurettavia.

Olen tästä eri mieltä. Tai siis kanavat kritisointiin ovat tietenkin auki sananvapauden kautta. Voit hommaforumilla kritisoida Hesarin toimittajia, eikä kukaan sinua siitä estä. En kuitenkaan pidä järkevänä sitä, että esim. Hesari itse pitäisi pakottaa julkaisemaan sen toimittajia halventavia juttuja edes siinä tapauksessa, että naurettavaksi tekeminen olisi perusteltua. Itse luotan ennemminkin markkinavoimiin tässä. Jos jonkun lehden tai tv-kanavan jutut ovat huonosti toimitettuja, ihmiset vähitellen kaikkoavat niitä seuraamasta. Jopa NL:ssa, jossa ei edes ollut mahdollista esittää kritiikkiä Pravdan jutuista, niin ihmiset lakkasivat uskomaan siihen, mitä Pravda kirjoitti, koska totesivat sen olevan puppua. Sananvapauden vallitessa tämä on vielä helpompaa.

Liika poliittisuus ei taas minusta ole mitenkään lähtökohtaisesti huono asia. Eihän pääkirjoituksissa olisi mitään järkeä, jos niissä ei otettaisi kantaa asioihin. Lukisitko sinä Halla-ahon blogikirjoituksia, jos hänen olisi pakko käsitellä esim. maahanmuuttoasiaa puhtaan neutraalisti?

Lehtien olisi vaadittava antamaan selvitys poliittisista ja taloudellisista sitoumksistaan esimerkiksi pääkirjoitussivun yhteydessä, mielellään jopa jokaisessa jutussa jossa näitä aihealueita käsitellään.

Eikös näin esim. juuri Hesarin kohdalla olekin? Kai sieltä toiselta sivulta löytyy, että Hesari on Sanoma Oy:n omistama. Minkään poliittisen puolueen kantaan se ei ole sitoutunut (kuten vaikkapa Demari käsittääkseni on).

[kgb]

Näin. En oikein keksi mitään järkevää tapaa rajoittaa esim. HS:n sananvapautta.

Jos joku keksii, niin olen kiinnotunut.

Jussihan sen jo ehti keksiäkin; todisteet täällä. Hivenen naurettava esitys, mutta minkäs teet...

[Hattu]

Jussihan sen jo ehti keksiäkin; todisteet täällä. Hivenen naurettava esitys, mutta minkäs teet...

Ilman muuta yksittäiset toimijat voivat määrittää oman suhtautumisensa huonona pitämiinsä tiedotusvälineisiin, mutta mitä valtiovaltaan tulee niin en oikein näe mitään vaihtoehtoa sille että HS saa käyttää julkaisunvapauttaan miten huonsti ikinä tahtookin. YLE onkin sitten jo vähän toinen tarina.

"Sitä, mitä Halla-ahon päätös boikotoida kahta suurta mediaa merkitsee sananvapauden kannalta, Ahonen kehottaa kysymään oikeusoppineilta."

Sen voi ilman lakimiehenkin tutkintoa sanoa, että on enemmän kuin sanavapauden itsensä mukaista, että ihminen saa käyttää omaa sananvapauttaa missä medioissa itse tahtoo. Toki mediat voivat edelleen käyttää omaa sanavapauttaa miten tahtovat Halla-Ahon suhteen ja se on periaatteellisella tasolla nähdäkseni ainoa oikea vaihtoehto.