Pron tutkimus: Toimihenkilönaiset jäävät jo kolmekymppisinä miesten jalkoihin

[B52]

http://www.hs.fi/talous/Pron+tutkimus+Toimihenkilönaiset+jäävät+jo+kolmekymppisinä+miesten+jalkoihin/a1305557179933

Naisten asema työmarkkinoilla ei näytä paranevan ainakaan alempien toimihenkilöiden osalta. Jo kolmekymppisinä erot miehiin ovat suuret, oli kyseessä sitten palkka, koulutus tai urakehitys, ammattiliitto Pron teettämä tutkimus osoittaa.

Tutkimuksen mukaan eriarvoinen kehitys alkaa heti työuran alussa alle 25-vuotiaana. Kolmekymppisenä nainen ansaitsee 400 euroa vähemmän kuussa ja saa vain puolet miehille kohdistuvasta koulutuksesta. Vuoden aikana miehet saavat 5 000 euroa enemmän. Nelikymppisinä ero on kasvanut vuodessa jo 10  000 euroon.

Pron mukaan nainen saattaa hävitä miehelle uran aikana ansioissaan peräti 130  000 euroa. Joka kolmas Pron miesjäsenestä tienaa yli 3 500 euroa kuukaudessa, naisista noin 7–8 prosenttia.

Tiedot perustuvat 14 000 Pron jäsenen vastauksiin. He työskentelevät muun muassa asiantuntijoina ja esimiehinä teollisuudessa, palveluissa sekä rahoitus-, ict- ja viestintäaloilla.

Naisten ja miesten erot näkyvät palkan lisäksi urakehityksessä. Yksityissektorin esimieheksi nousee yhtä naista kohden neljä miestä.

Kolmikymppisistä miehistä joka neljäs on esimiesasemassa. Esinaisia on noin viisi prosenttia.

Erot kasvavat siten, että 40–50-vuotiaista miehistä pomoina on lähes 40 prosenttia ja naisista 10 prosenttia.

Työn sisältö on miehillä mielekkäämpää. Heillä on enemmän projektitöitä, ja he saavat naisia enemmän suunnitella, organisoida, kantaa vastuuta ja kehittää.

"Tasa-arvon kannalta huolestuttaa, että yksityissektorin työnantajat näyttävät panostavan miesten kouluttamiseen reilusti naisia enemmän etenkin nuoren, alle 30-vuotiaan henkilöstön kohdalla", tutkija Petri Palmu Prosta kertoo.

Pron työympäristö- ja tasa-arvoasiantuntija Tanja Lehtoranta arvelee naisten putoavan urajunasta juuri kolmekymppisinä, koska se on heille usein lasten saamisen ja hoitamisen aikaa.

"Panostavatko yritystyönantajat nuorten miesten kouluttamiseen ja koulimiseen esimiestehtäviin siksi, että heillä oletetaan olevan harvemmin edessä vanhempainvapaita ja pitkiä hoitovapaita", Lehtoranta kysyy.



Tuohon viimeiseen kappaleeseen vastaisin että totta helvetissä.

[Tabula Rasa]

Huomioida vois myös sukupuolten muut erot, mm. miesten riskinotto ja vastuunkanto yms historialliset painopisteet ovat aina keskivertonaista paremmat, ja siksi hakeutuvat korkeimmalle huipulle kun taas naisille pitkä ja varma leipä lähempänä sydäntä.

[Koskela Suomesta]

Työn sisältö on miehillä mielekkäämpää. Heillä on enemmän projektitöitä, ja he saavat naisia enemmän suunnitella, organisoida, kantaa vastuuta ja kehittää.

Pron tutkimuksen vastaus palkkaeroihin tulikin tuossa edellä.

Naiset yleensä eivät halua kantaa aitoa vastuuta, heidän organisaatiokyky on huono kuten myös suunnittelukyky. Nämä ovat juuri ne asiat mistä työnantaja on valmis maksamaan korkeampaa palkkaa koska hyvä tekijä on kullan arvoinen työnantajalle.

Kokemukseni on, että naiset eivät edes aina halua esimiestehtäviä vaikka niitä tarjotaan. Etenkään jos esimiestehtävä vaikuttaa raskaalta ja pitkäpäiväiseltä. Naiset ottavat kyllä sellaisia esimiestehtäviä missä saa pitää pitkiä lounastaukoja, mennä aikaisin kotiin ja delegoida kaiken muille. Eli esim. juuri julkisen sektorin esimieshommia. Siellähän naiset ovat enemmistössä. Yksityisellä puolella tällaisia hommia ei juurikaan ole.
Naiset ovat tässä mielessä "laiskoja", he arvostavat helpompaa elämää ja pitkiä vapaita enemmän kun rahaa ja päätäntävaltaa. Tämä voi olla ihan viisaskin periaate.

Eräs juttu joka jää huomoimatta on myös naisten huono kyky kestää kritiikkiä. Esimiehenä pitää olla kovanahkainen ja on pakko pystyä ottaa kovaa palautetta vastaan. Työnantaja ei halua sellaista esimiestyöntekijää, joka lähtee itkien kotiin jos ylhäältä tulee risuja. Herkkänahkaiset yleensä tiedetään työpaikoilla eikä heille sen takia edes tarjota kovempia hommia.


PS. Kaikki mitä kirjoitin edellä koski keskimääräistä tilannetta eli se oli yleistämistä.

Tuohon vielä lisää se että naiset usein tulevat huonosti toimeen toisten naisten kanssa, ja kun pitäisi olla esimies sukupuoleen katsomatta.

Miehillä nahjusmaisuus on yksi suurimmista uralla etenemisen esteistä, eli ei tartuta toimeen, ei olla aloitteellisia ja tehdä asioita itsenäisesti. 

Ja tietysti se että hyvin monet miehet viihtyvät vallan hyvin asiantuntijaroolissa, palkka on erittäin hyvä, lisää ei juurikaan saisi vaikka ottaisi esimiehen riesat ristikseen, ja erityisesti ei ole niitä esimiehen murheita hankalien alaisten kanssa. Tämä on yhä yleisempää kun esimiehiin asetetut vaatimukset tyntuvat kasvavan kokoajan yhä kohtuuttomammaksi, ei haluta niihin, koska korvaus proressiivisten verojen jälkeen on enempi  muodollinen. Liki saman saa sinä korvaamattomana hyvänä asiantuntijanakin.

Itselläni on ollut onni että on ollut vain pääosin hyviä naisia esihenkilöinä, mutta se yksi olikin sitten sellainen tapaus että sellaista miesesimiestä ei olekaan. Ne pari huonompaa miesesimiestä olivat kevyttä kamaa tähän psykopaattiin verrattuna.