2012-03-08 IL: Pakistan ei suostu nostamaan ikärajaa rikoksissa

[jahve]

"Pakistan ei suostu nostamaan ikärajaa rikoksissa:

Curry saa lapset varttumaan nopeammin

IL Torstai 8.3.2012 klo 05.25

Pakistanin viranomaiset vetoavat varsin erikoiseen syyhyn ollakseen nostamasta ikää, jolloin lasten rikosoikeudellista vastuu alkaa, kertoo Daily Mail.

Mausteinen ruoka saa lapset kasvamaan nopeammin, väittää Pakistanin sisäministeri. (COLOURBOX)
(http://static.iltalehti.fi/ulkomaat/pakistan_etu0803TL_244_ul.jpg)

Pakistanissa lasten rikosoikeudellinen vastuuikäraja on seitsemän vuotta. Ikää on haluttu nostaa YK:n suositusten mukaiseen 12-vuoteen.

Pakistanin sisäministerin mukaan siihen ei kuitenkaan ole tarvetta. Hänen mukaan Pakistanissa lapset kasvavat nopeammin kuin muissa maissa, koska he asuvat kuumassa ilmastossa ja syövät mausteista ruokaa.

Ministeriö vastustaa lainmuutosta, koska ikärajan nosto voisi estää esimerkiksi itsemurhapommittajien tuomitsemisen.

Maassa on myös yritetty turhaan jo kolmen vuoden ajan saada aikaan lakimuutosta, joka tekisi muun muassa lapsipornosta ja lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä rangaistavaa."

Lähde: http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012030815299476_ul.shtml

[Ruckafella]

Ikää on haluttu nostaa YK:n suositusten mukaiseen 12-vuoteen.

Mun mielestä se voitaisiin Suomessakin laittaa tuohon YK:n suositukseen. Hoidetaan oma pesä kuntoon ensin.

[Fiftari]

Ikää on haluttu nostaa YK:n suositusten mukaiseen 12-vuoteen.

Mun mielestä se voitaisiin Suomessakin laittaa tuohon YK:n suositukseen. Hoidetaan oma pesä kuntoon ensin.

Juurikin näin. Valtaosa näppäreistä on alle 15v junnuja jotka pöllii meikkejä, energiajuomaa ja karkkia. Ja haistattavat vitut kiinniotossa.

[jahve]

Ikää on haluttu nostaa YK:n suositusten mukaiseen 12-vuoteen.

Mun mielestä se voitaisiin Suomessakin laittaa tuohon YK:n suositukseen. Hoidetaan oma pesä kuntoon ensin.

Juurikin näin. Valtaosa näppäreistä on alle 15v junnuja jotka pöllii meikkejä, energiajuomaa ja karkkia. Ja haistattavat vitut kiinniotossa.

Ja voisi kysyä - auttaako vankila? Eikö tuolla opi vain lisää rötöstelutaitoja  eikö tärkeämpää ole ennaltaehkäisy?

Ei ole olemassa mitään tieteellistä tutkimusta jossa todistettaisiin ankarien rangaistusten vähentävän rikollisuutta. Hyvä esimerkki on Yhdysvallat, siellä on suhteessa väkilukuun kymmenen kertaa enemmän vankeja kuin Suomessa ja silti rikoksia tehdään huomattavasti enemmän!

Se mikä on tutkimuksissa huomattu niin kiinnijäämisen riskillä on huomattavasti isompi merkitys kuin mahdollisella tuomion pituudella.

Ja sitten Wikistä lainaus

"Rikosoikeudellinen vastuuikäraja on Suomessa 15 vuotta. Sitä nuorempana rikoksen tehneet eivät joudu oikeuteen eikä heitä rangaista, koska heitä ei pidetä rikosoikeudellisesti syyntakeisina. Lapsiin voidaan kohdistaa lastensuojelullisia toimenpiteitä, esimerkiksi ottaa heidät huostaan. Kun henkilö täyttää 15 vuotta, hän on syyntakeinen ja rikoksistaan vastuussa ja hänet voidaan siis tuomita sakkoihin, nuorisorangaistukseen, yhdyskuntapalveluun tai vankeuteen. Vankeusrangaistus voi olla ehdollinen tai ehdoton. Alle 18-vuotiaita rikoksentekijöitä rangaistaan täysi-ikäisiä lievemmin, ja ehdottomia vankeusrangaistuksia alaikäisille langetetaan vain törkeistä rikoksista.

Vahingonkorvausvelvollisuus ei noudata rikosvastuun ikärajaa. Myös alle 15-vuotias joutuu korvaamaan rikoksella eli rangaistavaksi määrätyllä teolla aiheuttamansa vahingot. Vanhempien vastuu on monitahoinen kysymys."

[Fiftari]

Ikää on haluttu nostaa YK:n suositusten mukaiseen 12-vuoteen.

Mun mielestä se voitaisiin Suomessakin laittaa tuohon YK:n suositukseen. Hoidetaan oma pesä kuntoon ensin.

Juurikin näin. Valtaosa näppäreistä on alle 15v junnuja jotka pöllii meikkejä, energiajuomaa ja karkkia. Ja haistattavat vitut kiinniotossa.

Ja voisi kysyä - auttaako vankila? Eikö tuolla opi vain lisää rötöstelutaitoja  eikö tärkeämpää ole ennaltaehkäisy?

Ei ole olemassa mitään tieteellistä tutkimusta jossa todistettaisiin ankarien rangaistusten vähentävän rikollisuutta. Hyvä esimerkki on Yhdysvallat, siellä on suhteessa väkilukuun kymmenen kertaa enemmän vankeja kuin Suomessa ja silti rikoksia tehdään huomattavasti enemmän!

Se mikä on tutkimuksissa huomattu niin kiinnijäämisen riskillä on huomattavasti isompi merkitys kuin mahdollisella tuomion pituudella.

Ja sitten Wikistä lainaus

"Rikosoikeudellinen vastuuikäraja on Suomessa 15 vuotta. Sitä nuorempana rikoksen tehneet eivät joudu oikeuteen eikä heitä rangaista, koska heitä ei pidetä rikosoikeudellisesti syyntakeisina. Lapsiin voidaan kohdistaa lastensuojelullisia toimenpiteitä, esimerkiksi ottaa heidät huostaan. Kun henkilö täyttää 15 vuotta, hän on syyntakeinen ja rikoksistaan vastuussa ja hänet voidaan siis tuomita sakkoihin, nuorisorangaistukseen, yhdyskuntapalveluun tai vankeuteen. Vankeusrangaistus voi olla ehdollinen tai ehdoton. Alle 18-vuotiaita rikoksentekijöitä rangaistaan täysi-ikäisiä lievemmin, ja ehdottomia vankeusrangaistuksia alaikäisille langetetaan vain törkeistä rikoksista.

Vahingonkorvausvelvollisuus ei noudata rikosvastuun ikärajaa. Myös alle 15-vuotias joutuu korvaamaan rikoksella eli rangaistavaksi määrätyllä teolla aiheuttamansa vahingot. Vanhempien vastuu on monitahoinen kysymys."

Auttaako se että viedään sossuun? Tai saavat jonkun nuorisorangaistuksen. Joillekin riittää se että jäävät kiinni kerran. Mutta aika useaa näppäriä sai ottaa kiinni useamman kerran kuukauden aikana. Poliisit tulivat, totesivat "sinä taas" katsoivat mistä on otettu kiinni ja veivät mennessään. Kerran selvisi että eräs joka tiesi että seurataan oli rekrytoinut kaverinsa näpistämään kun kuvitteli että vain häntä seurataan. Myymäläetsivä oli vain onneksi nähnyt pojat ulko-ovilla joten myös kaveria seurattiin.

Kaveri alkoi poraamaan kun jäi kiinni mutta itse vanha tekijä sen kuin totesi että ei meille tästä mitään tule.

[K.K.]

Ei ole olemassa mitään tieteellistä tutkimusta jossa todistettaisiin ankarien rangaistusten vähentävän rikollisuutta. Hyvä esimerkki on Yhdysvallat, siellä on suhteessa väkilukuun kymmenen kertaa enemmän vankeja kuin Suomessa ja silti rikoksia tehdään huomattavasti enemmän!

"USA:n rikostilastot jyrkässä laskussa - tässä syitä:
Yhdysvalloissa ruvettiin pistämään ihmisiä vankilaan 60- ja 70-lukujen hurjien rikosmäärien jälkeen. Tuo on sosiologi John Conklinin mukaan vaikuttanut suuresti myös nykypäivän tilastoihin, koska rikollisia ei yksinkertaisesti ole enää kaduilla samoissa määrin."
http://hommaforum.org/index.php/topic,67915.msg939689.html#msg939689

Lainaus käyttäjältä: Fiftari - 08.03.2012, 12:32:51

    Lainaus käyttäjältä: Ruckafella - 08.03.2012, 12:25:20

        Lainaus

            Ikää on haluttu nostaa YK:n suositusten mukaiseen 12-vuoteen.


        Mun mielestä se voitaisiin Suomessakin laittaa tuohon YK:n suositukseen. Hoidetaan oma pesä kuntoon ensin.


    Juurikin näin. Valtaosa näppäreistä on alle 15v junnuja jotka pöllii meikkejä, energiajuomaa ja karkkia. Ja haistattavat vitut kiinniotossa.

Komppaan.Rikosvastuuikäraja Suomessakin vastaamaan  YK:n suositusta eli 12-vuoteen!

(Aiheeseen liittyen.Suomessa harjoitetaan aivan liian liberaalia kriminaalipolitiikkaa.
http://hommaforum.org/index.php/topic,67994.msg940938.html#msg940938)

[Nuivake]

Kylmä ilma, kalakukko ja piimä tekevät meistä yksinkertaisia puskaurpoja, jotka eivät kypsy koskaan?

[K.K.]

Ei ole olemassa mitään tieteellistä tutkimusta jossa todistettaisiin ankarien rangaistusten vähentävän rikollisuutta. Hyvä esimerkki on Yhdysvallat, siellä on suhteessa väkilukuun kymmenen kertaa enemmän vankeja kuin Suomessa ja silti rikoksia tehdään huomattavasti enemmän!

Aiheesta on tieteellisiä tutkimuksia.

[...An Opportunity to Study Deterrence
In 2006, Italy passed a Collective Clemency Bill that set free all prison inmates who had less that three years left on their sentences. However, the law stipulated that if the former inmates were convicted of any crime within the next five years, the remainder of their suspended sentence would be added to whatever sentence they received for their future crime.

The law gave researchers the chance to study the direct effect of the threat of longer sentences on the recidivism rates for the former inmates. They checked on the inmates seven months after their release from prison.

Longer Sentences Deter Some Inmates
The findings of the study included:

Inmates with longer suspended sentences — and therefore longer expected sentences for new crimes — were less likely to be re-arrested than those with shorter suspended sentences.

Even a small increase in the expected sentence - as low as one month - was enough to reduce recidivism slightly, 1.3 percent.

The deterrent effect was consistent across all age groups and genders of former prison inmates.

"These results corroborate the general theory of deterrence," the authors wrote."Increasing the expected sentence by 50 percent should reduce recidivism rates by about 35 percent in seven months."...]
http://crime.about.com/od/prevent/a/deterrence.htm

[l'uomo normale]

Vai että mausteinen ruoka ja lämpimät kelit?

On aivan sama sanooko tuollaista tyhmyyttään vai ainoastaan antaakseen jonkinlaisen lausunnon. Molemmissa tapauksissa on pöyristyttävää, että tuollaisella maailmankatsomuksella varustetut ihmiset omistavat mm. ydinaseen.

Ehkä tuo maailmankatsomus antoi pontta priorisoida ydinaseen kehittämisen muun turhan (köyhyyden poistamine, koulutus, terveydenhoito, jääkkaapit joka kotiin) edelle. Oi jospa meilläkin olisi sellaien härpäke...

[Antero Nuiva]

Ehkäpä curryn syöminen onkin se syy siihen, miksi ns. alaikäiset turvapaikanhakijat usein näyttävät kolmekymppisiltä äijiltä. 

[K.K.]

Ei ole olemassa mitään tieteellistä tutkimusta jossa todistettaisiin ankarien rangaistusten vähentävän rikollisuutta.

Aikaisemmasta viestistäni löytyy linkki tieteelliseen tutkimukseen.

Hyvä esimerkki on Yhdysvallat, siellä on suhteessa väkilukuun kymmenen kertaa enemmän vankeja kuin Suomessa ja silti rikoksia tehdään huomattavasti enemmän!

Niiiiiin.. Voisiko olla mahdollista,että Yhdysvalloissa on kymmenen kertaa enemmän vankeja suhteessa väkilukuun kuin Suomessa,koska siellä tehdään enemmän rikoksia?


Kumpi oli ensin, muna vai kana...?

[K.K.]

Ikää on haluttu nostaa YK:n suositusten mukaiseen 12-vuoteen.

Mun mielestä se voitaisiin Suomessakin laittaa tuohon YK:n suositukseen. Hoidetaan oma pesä kuntoon ensin.

Juurikin näin. Valtaosa näppäreistä on alle 15v junnuja jotka pöllii meikkejä, energiajuomaa ja karkkia. Ja haistattavat vitut kiinniotossa.

Ja voisi kysyä - auttaako vankila? Eikö tuolla opi vain lisää rötöstelutaitoja  eikö tärkeämpää ole ennaltaehkäisy?

Ei ole olemassa mitään tieteellistä tutkimusta jossa todistettaisiin ankarien rangaistusten vähentävän rikollisuutta. Hyvä esimerkki on Yhdysvallat, siellä on suhteessa väkilukuun kymmenen kertaa enemmän vankeja kuin Suomessa ja silti rikoksia tehdään huomattavasti enemmän!

Se mikä on tutkimuksissa huomattu niin kiinnijäämisen riskillä on huomattavasti isompi merkitys kuin mahdollisella tuomion pituudella.

Ja sitten Wikistä lainaus

"Rikosoikeudellinen vastuuikäraja on Suomessa 15 vuotta. Sitä nuorempana rikoksen tehneet eivät joudu oikeuteen eikä heitä rangaista, koska heitä ei pidetä rikosoikeudellisesti syyntakeisina. Lapsiin voidaan kohdistaa lastensuojelullisia toimenpiteitä, esimerkiksi ottaa heidät huostaan. Kun henkilö täyttää 15 vuotta, hän on syyntakeinen ja rikoksistaan vastuussa ja hänet voidaan siis tuomita sakkoihin, nuorisorangaistukseen, yhdyskuntapalveluun tai vankeuteen. Vankeusrangaistus voi olla ehdollinen tai ehdoton. Alle 18-vuotiaita rikoksentekijöitä rangaistaan täysi-ikäisiä lievemmin, ja ehdottomia vankeusrangaistuksia alaikäisille langetetaan vain törkeistä rikoksista.

Vahingonkorvausvelvollisuus ei noudata rikosvastuun ikärajaa. Myös alle 15-vuotias joutuu korvaamaan rikoksella eli rangaistavaksi määrätyllä teolla aiheuttamansa vahingot. Vanhempien vastuu on monitahoinen kysymys."

Aiheeseen liittyen:


14-vuotias tai nuorempi näpistää joka toinen päivä


Keski-Uudenmaan poliisi on kirjannut tilastoihinsa 473 alaikäisten tekemää näpistystä tai näpistyksen yritystä Järvenpään, Keravan ja Tuusulan alueilla vuoden 2010 alusta lukien.

Selvästi suurin näpistyksiä tekevä joukko on alle 15-vuotiaat. Viimeisen parin vuoden aikana he ovat tehneet noin 80 prosenttia kaikista alaikäisten tekemistä näpistyksistä Keski-Uudenmaan alueella. Käytännössä 14-vuotias tai sitä nuorempi "näppäri" iskee johonkin Keski-Uudenmaan kioskiin tai kauppaan joka toinen päivä. 15–17-vuotiaiden joukossa näpistely vähenee tilastojen valossa merkittävästi.

Tarkastelujaksolla eniten alaikäisten tekemiä näpistyksiä esiintyi Järvenpäässä, mistä poliisin kirjoihin päätyi 207 tapausta. Keravakin hätyytteli 200 näpistyksen rajaa, mutta Tuusulassa näpistyksiä oli "vain" 70.

–Näpistelijöiden hittituotteita ovat nuorilla naisilla meikit ja nuorilla miehillä energiajuomat ja makeiset. Hieman vanhemmat käyvät sitten syrjässä olevissa kioskeissa ja kaupoissa kaljavarkaissa, viestintäsihteeri Heidi Saarinen Keski-Uudenmaan poliisista kertoo.

http://www.keski-uusimaa.fi/artikkeli/104973-14-vuotias-tai-nuorempi-napistaa-joka-toinen-paiva

Käytännössä 14-vuotias tai sitä nuorempi "näppäri" iskee johonkin Keski-Uudenmaan kioskiin tai kauppaan joka toinen päivä. 15–17-vuotiaiden joukossa näpistely vähenee tilastojen valossa merkittävästi.

Rötöstely lopetetaan, kun täytetään 15 ja teosta voi tulla seuraamuksiakin.-> Rikosoikeudellinen vastuuikärajamme tulisi pikaisesti korjata vastaamaan YK:n suositusta,eli 12-vuoteen.

http://hommaforum.org/index.php/topic,68836.msg996325.html#msg996325

[jahve]

Nykypäivän kriminaalipolitiikka näyttää olevan tietyltä osin laajalti ristiriidassa vallitsevan kansantajun ja –tahdon kanssa. Iltapäivälehdet, gallupit sekä ynnä muut ajankohtaisfoorumit osoittavat, että kansa katsoo rikollisuusongelman ensisijaiseksi ratkaisuksi rangaistusten koventamisen. Tätä mieltä oli myös 78 prosenttia viime keväänä Suomen Gallupin kyselyyn vastanneista suomalaisista. Tyytymättömyys tuomioistuinten lievää rangaistuskäytäntöä ja rangaistusjärjestelmän liiallista sallivuutta kohtaan on ollut keskustelujen aiheena jo varsin pitkään. Miksi asialle ei ole vieläkään tehty mitään?

1960-luvulla rangaistusten pääasiallisena tarkoituksena ja tavoitteena oli rikoksentekijän parantaminen pakkohoidon keinoin. Rangaistukset osoitettiin suoritettavaksi pakkohoitolaitoksissa, jotka olivat käytännössä vankilaa vastaavia rangaistuslaitoksia, jos huomioon otetaan rangaistuksen ja sen suorittamisen tosiasiallinen luonne. Rikoksentekijällä itsellään ei juuri ollut mahdollisuutta vaikuttaa saamansa hoidon sisältöön (olihan kyseessä pakkohoito) eikä rangaistuksensa lopulliseen kestoon. Ja koska kyseessä oli hoitopainotteinen rangaistusmuoto, pystyttiin varsinaiset oikeusturvaongelmat kiertämään helposti. Olihan kyseessä rikoksentekijän edun tavoittelu. Hoitorangaistuksiin sisältyi kuitenkin tosiasiallinen vaarallisten rikoksentekijöiden eristämisen motiivi, joka johti käytännössä (huomattavan usein) varsin pitkiin rangaistusaikoihin.

1970-luvulle tultaessa pakkohoitoideologia oli jo ollut siinä määrin laajamittaisen tutkimuksen kohteena, että usko parannustavoitteen toteutettavuuteen oli heikennyt merkittävästi. Tutkimukset ympäri maailmaa osoittivat lähestulkoon järjestelmällisesti sen, ettei pakkohoito- ja laitosrangaistuksilla kyetty parantamaan rikoksentekijää. Erityisesti vankilarangaistuksen suorittaneiden osalta uusintarikollisuuden arvioitiin olevan jopa muita rangaistusmuotoja yleisempää. Vankilaan siis nähtiin pahimmillaan lisäävän uusintarikollisuutta. Yhdysvalloissa 1970-luvun puolivälissä laadittu yhteenveto aikaisemmista tutkimuksista ilmoittikin loppusanoissaan yksioikoisesti: "nothing works".

Nämä tutkimukset johtivat osaltaan pakkohoitoideologian murtumiseen 1970-luvun aikana. Hoidollisesti painottuneista järjestelmistä luovuttiin samaan aikaan lähes kaikkialla maailmassa. Hoitojärjestelmä kuitenkin korvattiin eri maissa hyvinkin erilaisin tavoin. Suurimmat muutokset nähtiin siellä, missä rangaistusjärjestelmät oli aikaisemmin olleet vahvimmin hoidollisesti painottuneita. Muutokset olivat toki erilaisia eri paikoissa, mutta radikaaleimpia muutokset olivat juuri edellä mainituin kaltaisissa maissa. Näissä siirryttiin käytännössä vankilarangaistusten massiiviseen lisäämiseen. Kärkipäässä tässä muutoksessa ovat olleet erityisesti Yhdysvallat ja Iso-Britannia. Yhdysvaltojen vankiluku on viimeisen 30-vuoden aikana viisinkertaistunut. Tänä päivänä vankiluku on suurin koko maan historiassa: 2 000 000 vankia. Tämä lukumäärä on verrattavissa enään vain Stalinin ajan Neuvostoliiton vankilukumäärään, joka oli 1930-luvulla noin 1 500 000.

Suomessa 1950- ja 1960-lukujen rangaistusjärjestelmä oli karu. Sodan jälkeiseen valtioon ei oltu länsinaapuriemme tavoin kyetty vielä kehittämään hoidollisesti painottunutta rangaistusjärjestelmää. Suomi kulkikin tuohon aikaan täysin omia polkujaan vankilukumäärän tilastoissa: vankilukumme oli muihin pohjoismaihin verrattuna moninkertainen. Sittemmin 1970-luvulla myös Suomessa ryhdyttiin rangaistusjärjestelmän uudistamiseen. Koska hoitopainotteista järjestelmää ei ollut, keskityttiin tuolloisen rangaistusjärjestelmän kohdalla yksinkertaisemman ja tarkoituksenmukaisemman sisällön rakentamiseen. Rangaistuksen päätavoitteeksi ja tarkoitukseksi otettiin yleispreventio. Rangaistusmuotoja ja -käytäntöä haluttiin selkiyttää ja yksinkertaistaa, jotta se ei jättäisi liikaa mahdollisuuksia viranomaisten mielivallan käyttöön. Rikoksentekijän oikeusturvan takeet olivat näin ollen myös tärkeässä roolissa. Kaiken kaikkiaan pakkohoitoideologian murtumisen periaatteellinen tavoite oli kaikkialla oikeudenmukaisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden toteutuminen. Paikoittain muutos johti kuitenkin vain epäinhimillisempään lopputulokseen (kuten USA ja Iso-Britannia).

Kun pohditaan rangaistuksen tarkoitusta on tietysti ensin syytä pohtia mm seuraavia kysymyksiä: Ketä rangaistaan? Mistä rangaistaan? Miksi rangaistaan? Rangaistusteoriat jakavat rangaistuksen tarkoituksen lähtökohtaisesti kahteen kategoriaan: sovitusteorioihin ja preventioteorioihin. Sovitusteorian perusteesinä on, että rikollinen teko osoittaa rangaistavaa syyllisyyttä. Rikoksentekijä osoittaa teollaan ansaitsevansa rangaistuksen jonka hän sovittaa suorittamalla hänelle rikoksen johdosta tuomitun rangaistuksen. Rangaistuksia on tässä valossa käytettävä, jotta ihminen voi sovittaa rangaistavaksi katsotun tai määrätyn teon.

Preventioteoriat kiinnittävät huomionsa siihen, miten rangaistuksella voidaan vaikuttaa yhteiskuntaan tai rikoksentekijään itseensä. Yleisprevention tarkoitus on estää muita ihmisiä tekemästä samaa rikollista tekoa, kuin tuomion saanut rikoksentekijä. Erityispreventio puolestaan arvioi, miten rangaistus vaikuttaa tekijään itseensä tulevaisuudessa. Toisin sanoen: voidaanko rangaistuksella vaikuttaa tekijän uusintarikollisuuteen sitä alentavasti. Yleispreventio voidaan vielä jakaa toisaalta pelotevaikutukseen ja toisaalta rangaistuksen moraalia luovaan vaikutukseen. Pelotepreventio perustuu sanktioankaruuden vaikutukselle. Rangaistusuhka saa henkilön pidättäytymään rikollisesta teosta. Ihminen pyrkii luonnostaan välttämään epämieluisia kokemuksia.

Peloteprevention on kuitenkin kyseenalaistettu monissa tapauksissa. Sen on katsottu olevan varsin tehoton pidäke nk. perinteisen rikollisuuden piirissä, jossa rikokset tehdään usein ryhmäpaineen tai alkoholin vaikutuksen alaisena, huonosti suunniteltuina tai muissa vastaavissa olosuhteissa, joissa itse teon seuraamusten harkinta jää varsin vähälle. Toisaalta esim. talousrikollisuuden alalla pelotepreventiolla lienee suurikin merkitys. On myös huomattu, että itse rangaistuksen pituus tai ankaruus ei näytä pelotevaikuttajan olevan kovinkaan tehokas. Sillä, onko (epäonnistuneen) teon seurauksena ehkä kuukausien päästä toteutuva rangaistus kahden vai neljän kuukauden mittainen, ei näytä olevan juurikaan merkitystä. Sen sijaan huomattavasti suurempi merkitys on sillä, onnistuuko itse teko vai ei. Mikäli kiinnijäämisriski on riittävän suuri, on todennäköisempää että tekijä luopuu aikeistaan, sillä kiinnijääminen jo sinänsä riittää vesittämään koko rikoksen tavoitteen saavuttamisen.

Teosta seuraavilla muodollisilla ja tosiasiallisilla (muilla kuin rangaistuksella itsellään) sanktiolla on huomattu olevan hyvinkin suuri merkitys peloprevention vaikutuksen kannalta. Yhteisön tekijään kohdistama paheksunta, työpaikan menetys, ansion menetys, jne. ovat asioita, joilla on suuri merkitys teosta pidättäytymisen kannalta. Pelotepreventio onkin todettu tehokkaimmaksi silloin, kun virallisiin sanktioihin kyetään yhdistämään myös epävirallisten sanktioiden vaikutus.

Pelotepreventio edellyttää kuitenkin tekoaan harkitsevaa rikollista.

Rangaistuksen moraalia luova vaikutus perustuu käytännössä yhteiskunnallisiin arvoihin ja tapatottumuksiin. Kun yleisesti kysytään, miksi rikoksia tehdään, asettavat moraalipainotteiset teoriat kysymyksen toisin päin: Miksi rikoksia tehdään niin vähän? Arkipäivän elämässä tilaisuuksia rikoksen tekemiselle on lähestulkoon lukematon määrä, mutta silti vain harvoin tämä mahdollisuus käytetään hyväksi. Mistä siis johtuu, että tilaisuuteen ei tartuta vaikka saavutettava hyöty on helposti saatavilla ja kiinnijäämisriski huomattavan pieni. Tähän onkin vastattu yksinkertaisesti toteamalla, ettei rikoksen tekeminen tule useimmalla edes mieleen. Tilaisuuksia ei siis nähdä ja vaikka nähtäisiinkin, niiden hyödyntämistä ei edes harkita. Lain noudattamisen onkin katsottu moraalipainotteisen näkökulman kohdalla perustuvan neljään eri seikkaan:

(1) Yhteiskunnan ja lainsäätäjän ratkaisut heijastavat yhteiskunnan arvoja ja näkemyksiä tekojen hylättävyydestä. Pitemmällä aikavälillä kansan mielipide asettuu tukemaan lainsäätäjän valintoja. Teot koetaan moraalisesti paheksuttavaksi ja niistä pidättäytyminen perustuu näin ollen arvonäkökohtiin.

(2) Lait ja yhteiskunnan luomat velvoitteet nähdään yhteisen demokraattisen prosessin kautta syntyneiksi yhteisiksi pelisäännöiksi. Niitä noudatetaan, koska näin on sovittu. Itse lain sisältöön ei oteta kantaa. Puhutaan legitimiteettiin perustuvasta lain noudattamasesta.

(3) Lain noudattaminen perustuu sen omaan auktoriteettiin. Kansalainen antaa lakitekstille itsenäisen arvovallan ja noudattaa sen luomia sääntöjä ottamatta sen kummemmin kantaa säädöstekstin tosiasialliseen sisältöön.

(4) Tapa. Lakeja noudatetaan hyvinkin usein ottamatta niihin tai niiden mukaiseen toimintaan millään tavoin kantaa. Lakeja noudatetaan rutiininomaisesti ja usein tiedostamatta (esim. liikennesäännöt). Rangaistuksen moraalia luovalla vaikutuksella on puolellaan tiettyjä humanitaarisia etuja. Todellisessa hyvinvointi- ja oikeusvaltiossa lain noudattamisen ei pitäisi perustua viranomaistaholta tulevaan pelotteluun, vaan kansan omaan tahtoon toimia yhteisten sääntöjen mukaisesti. Yleispreventiivisen tarkastelun kannalta moraaliin perustuva lain noudattaminen tarjoaa myös inhimillisemmän näkökulman kun taas pelotepreventio johtaa käytännössä helpommin julmien esimerkkituomioiden käyttöön (joilla on sitä paitsi todettu olevan varsin tehoton yleispreventiivinen vaikutus).

Erityspreventio kohdistaa huomion rangaistukseen ja sen vaikutukseen tuomittuun itseensä. Myös erityispreventio voidaan kategorisoida muun muassa jaottelemalla toimenpiteet seuraavalla tavoin:

(1) Varoitus: Varoituksen tavoitteena on konkretisoida lain rangaistusuhka ja myös se, että järjestelmää tullaan tarpeen vaatiessa soveltamaan rikoksentekijään. Konkreettisen esimerkin arvioidaan olevan teoreettista tietoa voimakkaampi vaikute tulevaisuuden käyttäytymisen ohjaajana. Varoituksen keskeisenä tarkoituksena on siis lain arvovallan painottaminen. Varoituksia ovat mm. sakko, huomautus sekä eräällä tavalla myös syyttämättä- ja tuomitsemattajättämispäätökset.

(2) Kuntoutus: Rangaistuksen yhteydessä toteutetuilla erilaisilla toimenpideohjelmilla pyritään ehkäisemään uusintarikollisuutta parantamalla tekijän sosiaalisia ja kognitiivisia taitoja.

(3) Vaarattomaksi tekeminen: Eristämällä rikoksentekijä pyritään ensisijassa suojaamaan tekijää sekä itseltään että muilta ihmisiltä. Tältä osin eristämisellä ollee sekä erityis- että yleispreventiivisiä piirteitä. Oli paino sitten erityis- tai yleispreventiossa, tutkimukset näyttävät varsin systemaattisesti osoittavan, että uusintarikollisuuden ehkäisemisen kannalta laitosrangaistukset näyttävät olevan verrattain huono vaihtoehto. Rangaistuslaitokset on pyritty kehittämään oloiltaan mahdollisimman paljon muuta yhteiskuntaa vastaavaksi. Tämä ei kuitenkaan ole (luonnollisesti) täysin mahdollista. Laitosympäristö vaatii myös sopeutumista poikkeavaan ympäristöön ja sen rutiineihin. Rangaistusten pitkittyessä tämä johtaa helpommin nk. laitostumiseen jossa vanki oppii lopulta elämään paremmin vankilaoloissa, kuin sen ulkopuolella. Pahimmillaan vankila koetaan jopa miellyttävämmäksi vaihtoehdoksi. Lienee tarpeetonta huomauttaa että näissä tapauksissa uusintarikollisuutta ei kyetä alentamaan vankilarangaistusten käytön lisäämisellä.

Rikollisuuden alentamisen olennaisin osa on uusintarikollisuuden ehkäiseminen. Laitostumisen ohella vankilan käyttöä koskevat tutkimukset myös todenneet että kuriin ja pelotteluun tähtäävillä toimenpiteillä näyttää olevan varsin heikko vaikutus uusintarikollisuuteen. Pahimmillaan ne saattavat jopa lisätä uusintarikollisuutta. Sen sijaan laitosten ulkopuolella toteutetut ohjelmat näyttävät olevan tilastollisesti tehokkaimpia ratkaisuja. Tämä puhuu vahvasti yhdyskuntaseuraamuksien puolesta. Yhdyskuntapalvelu ja nuorisorangaistus näyttävät olevan tässä valossa kelvokkaimpia ratkaisuja. Kriminaalipoliittinen tutkimus on 1970-luvun jälkeen palautunut osittain suosimaan hoito-ohjelmia. Pakkohoito nähdään kuitenkin edelleen tehottomana ja epäinhimillisenä. Hoidolla on kuitenkin katsottu olevan olennainen vaikutus juuri uusintarikollisuuden kannalta. Erityisesti päihderiippuvuuteen perustuvan rikollisuuden saralla tulokset ovat olleet järjestäen tehokkaita. Tämä on merkittävää myös siksi, että tällä hetkellä yli puolet rangaistustaan suorittavista vangeista on päihdeongelmaisia. Rangaistusjärjestelmää koskevien kriminaalipoliittisten valintojen kohdalla on syytä ottaa huomioon myös kustannus- ja hyötytehokkuus. Kun rikollisuutta ei millään muotoa ole mahdollista täysin kytkeä ja hävittää, on syytä keskittyä parhaimman kompromissiin etsimiseen. Tärkeämpää – kuin rikollisuuden kokonaisvaltainen poistaminen – on rikollisuushaittojen minimointi ja niiden (mahdollisimman) oikeudenmukainen jakaminen. Tämä johtaa lopultakin siihen, että uhrin ohella myös rikoksentekijä joudutaan huomioimaan rangaistusjärjestelmän tarkoituksenmukaisuutta toteutettaessa. Koska laitosrangaistukset ovat uusimisvaikutukseltaan kehnoja, ei niiden pidentäminen ja koventaminen vaikuta järkevältä, jos tavoitteena on rikollisuuden alentaminen. Tällainen vastuun jakaminen ei tarkoita uhrin syyllistämistä eikä myöskään rikoksentekijän teon kiistämistä, vaan kyseessä on kollektiivisten tavoitteiden mahdollisimman tehokas ja oikeudenmukainen toteuttaminen.

Vankilarangaistusten koventaminen on myös kustannustehotonta. Eräässä tutkimuksessa onkin todettu, että jos esim. kaikista vakavista rikoksista tuomittaisiin vankilaan vuodeksi (ilman ehdonalaista vapautta), kokonaisrikollisuus alenisi noin 15% ja ns. vakavat rikokset alenisivat 24%. Samalla vankiluku kohoaisi seitsenkertaiseksi. Kun jo nyt vankilalaitoksen ylläpito maksaa vuosittain noin 170 miljoonaa euroa, ei vankilarangaistusten käytön lisääminen vaikuta rationaaliselta. Ja kun otetaan huomioon eristämisen (heikko) vaikutus uusintarikollisuuteen, johtaisi käytäntö vain siihen että rikolliset eristettäisiin tietyksi ajaksi, jonka jälkeen heidät päästettäisiin tekemään uusia rikoksia, jonka jälkeen heidät eristettäisiin uudelleen. Kustannukset kasvaisivat kohtuuttomiksi suhteessa ehkäistyihin rikoksiin sekä eristettyjen vankien lukumäärään.

Jo tällä hetkellä vankilalaitokset toimivat alimitoitetuilla resursseilla. Rangaistusten koventaminen keskittäisi resurssien käytön vankisellien ja vankiloiden (radikaaliin) lisäämiseen. Tämä puolestaan pienentäisi hoitojärjestelmän kehittämisen mahdollisuuksia. Tärkeämpää, kuin uusien vankiloiden rakentaminen, onkin siis hoitoresurssien parantaminen. Tällöin myös kyettäisiin tosiasiassa paremmin alentamaan itse rikollisuutta.

Tavallisen kansan ajatus rangaistusten koventamisesta näyttää perustuvan enemmänkin sovitusajattelulle, kuin preventionäkökohdille. "Silmä silmästä, hammasta hampaasta" tuntuu edelleen olevan se iskulause, johon ihmiset tarttuvat. Tämän enempää ei normaali ihminen näytä kannanottojaan pohtivan. Vankilarangaistusten lisääminen (ja pahimmassa tapauksessa hoito-ohjelmien korvaaminen vankilaresurssien lisäämisellä) ei lopulta johda kuin suurempiin budjettimenoihin (jotka lopulta koituvat kansalaisen itsensä vastattaviksi) ja uusintarikollisuuden (sekä kokonaisrikollisuuden) lisääntymiseen. Näin näyttää toteavan myös Britannian sisäministeriön selvitys, jonka mukaan vankiluvun puolittaminen lisäisi rikollisuutta vain 1-2 prosentilla.

Yhdysvallat on hätkähdyttävä esimerkki. Vankilarangaistusten käytön radikaali lisääminen on johtanut vankilukujen radikaaliin nousuun kun taas itse rikollisuus ei ole merkittävästi alentunut. Sanktioankaruus alkaa myös lähentelemään tasoa, jossa ainakin pohjoismainen oikeusvaltio näkee tällaisten ratkaisujen toteuttamisen olevan jo sellaisenaan suuri uhka ihmisoikeuksien toteutumiselle. Erinomainen esimerkki tästä on yhdysvaltalaisen tuomioistuimen antama ratkaisu, jossa pizzapalan näpistänyt mies tuomittiin 25 vuoden vankeusrangaistukseen. Liittovaltion korkein oikeus katsoi, ettei ratkaisu ollut USA:n perustuslain vastainen.

Huomion arvoinen myös se seikka, että Suomi ja muut pohjoismaat ovat maailman laajuisesti paitsi alhaisten vankilukujen, niin myös alhaisen rikollisuuden maita. Järkiperäiseen pohdintaan on siis syytä ryhtyä ennen varsinaisen ratkaisun tekemistä. Tarkoituksenmukaisuus- ja oikeudenmukaisuusnäkökulmat eivät rationaalisesti tarkasteltuna riitä puhumaan rangaistusten koventamisen puolesta.

Rangaistusten koventamisen vaatimukset johtavat helposti populistiseen yhteiskuntapolitiikkaan, jossa kansalaisten tunteisiin vedotaan omien poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Rikollisuus on helppo valjastaa tällaista tarkoitusta varten. Lopulta rangaistusjärjestelmän kehittäminen rikollisuuden alentamiseksi on vain välillinen tavoite. Tässä tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat ovat herkkiä väärinkäytöksille.

Tutkimus ei sinänsä suoraan kykene todistamaan että vankilasta pitäisi luopua tai että sen käyttöä pitäisi radikaalisti vähentää. Vankilalla on myös oma merkittävä eristämisvaikutuksensa. Uusintarikollisuus on kuitenkin se olennaisin ongelma, jonka alentaminen vaikuttaisi tehokkaimmin myös kokonaisrikollisuuden alenemiseen. Vankilan käytön lisäämisellä tähän ei kyetä. Rangaistusten koventamisen tehokkuus perustuukin lopulta pelotepreventioon, jonka totesin olevan varsin heikko pidäke monissa rikostilanteissa. Onkin syytä suunnata katseet hoito-ohjelmiin, niiden kehittämiseen sekä resurssien lisäämiseen.

Rangaistusten koventamisella ei saavuteta positiivisia tuloksia.

Lähteet:
http://oodee.wordpress.com/2007/03/31/rikollisuutta-ei-torjuta-kovilla-rangaistuksilla-2/

Tapio Lappi-Seppälä: Rikollisuus Ja Kriminaalipolitiikka http://www.ylioppilaslehti.fi/2000/12/01/kriminaalipolitiikan-norsunluutorni-murtuu/

[Professori]

Mielenkiintoinen analyysi. Täydentäisin kuitenkin se verran, että on olemassa rikoslajeja ja rikollisia, joiden tekijöiden uusintariski on erittäin korkea ja seuraukset uhreille vakavat (esimerkiksi raiskaus). Tällöin keskenään punnittaviksi tulee kolmio 1) rikoksentekijän oikeus uuteen mahdollisuuteen, 2) uhrin oikeus olla tulematta rikoksen uhriksi sekä 3) korkean riskin rikollisen vankilaan eristämisestä johtuvien kustannusten suuruus yhteiskunnalle. Nähdäkseni kansalaismielipide painottaa tässä kohtaa 2).

Tähän liittyy myös äskettäinen amerikkalaistutkimus, jota olen käsitellyt blogissani. Sen mukaan amerikkalaistuomarit näkevät ihmisen biologiasta johtuvan kohonneen uusintariskin rangaistusta lieventävänä asianhaarana, koska tekijä itse ei pysty hallitsemaan itseään, eli on tavallaan syyntakeeton. Amerikkalaistuomareiden näkemys on siis päinvastainen ainakin suomalaisten enemmistön näkemyksen kanssa.

[jahve]

http://en.wikipedia.org/wiki/Deterrence_%28legal%29
"In addition, longer sentences were not associated with reduced recidivism"

m.o.t