Koska 500 000 työttömän raja ylitetään?

[Teaparty]

Tässä on paljon asiaa. Pätkätyötöntä amk-hissukkaa ja sosiaalisten kaunotaiteiden maisteria riittää joka sormelle, mutta yritäpä palkata miehiä lapiotöihin.

Kun heittää tällaista, olisi hyvä nähdä tilastoja. Onko lapiomiehistä todellakin pula? Miten se näkyy?

Se näkyy näin: 40 euroa tunnissa = 7200 euroa kuussa. Siitä tietenkin poistetaan sossurahat ja verot sun muut ennen kuin lapiomies näkee rahansa, mutta silti aika hyvin ulkohommista.

Kilpailutin vuosi sitten urakan PK-seudulla. Tuntitaksan haarukka neljän tarjoajan välillä oli 38-48 euroa per miestyötunti plus kulut. Töiden aloitus aikaisintaan kolme kuukautta tilauksesta, olivat kaikki aivan täyteen buukattuja. Jokainen voi sitten hiljaa mielessään miettiä, miksi rakentaminen PK-seudulla on kalliinpuoleista ja miksi joillekin tulee kiusaus teettää pimeänä.

Samaan aikaan makaa terveitä työikäisiä ihmisiä kotona suremassa kohtaloaan, ja kituuttaa sossurahoilla, koska haluaa pitää jääräpäisesti kiinni unelma-ammatistaan, jota ei koskaan ole ollut olemassakaan. Koulutusta vastaavan työn konsepti ei auta näitä ihmisiä elämässään yhtään eteenpäin vaan työpanos jaa hyödyntämättä. Verojaan maksava insinööri sitten kaivaa kuoppansa itse pitkän duunipäivän jälkeen kun ei jää verojen jälkeen tarpeeksi rahaa palkata lapiomiehiä. 'Division of labour' ei toimi.

[Ari-Lee]

^Jos palkkojen leikkauksiin tai työn jakamiseen ei mennä niin sama peli jatkuu ja työttömien työvoimareserviläisten määrä kasvaa räjähdysmäisesti.

[PolarSign]

Kertokaa minulle, kuka työnantaja on valmis palkkaamaan korkeasti koulutetun suoritustason hommiin, niin hakeudun heti. Terveisin: tohtorikoulutettu työtön.

[tyhmyri]

Valuuttakeinottelulla ei pystytä vaikuttamaan merkittävästi työpaikkojen lisäämiseen nykyisestä ellei valuutan arvo tyyliin puoliteta. [...] Kokonaisuudessaan valuutan arvon vaikutus Suomen työmarkkinoilla ei ole keskeinen tekijä ainakaan lyhyellä, 1-3 vuoden, tähtimellä. Valuutalla keinotteleminen on ylipäätään aivan liian epävarma keino työllisyyden parantamisessa. Siitä on paljon haittavaikutuksia ja pitkän tähtäimen keinona se on täysin hallitsematon.

Hmm... Uit aika tukevasti vastavirtaan tuossa ajattelussasi jos sitä verrataan vaikkapa Krugmanin (keynesiläinen) tai markkinamonetaristien (Nunes, Sumner, Christiansen) ajatuksiin. Voisitkin hieman perustella, sillä pienen avoimen kansantalouden tapauksessa valuuttakurssin laskulla on samaa vaikutusta kuin suuremmassa kansantaloudessa inflaatiolla.

Toisin sanoen toivoisin lähteitä ja perusteluja. Kiitos.

[tyhmyri]

Kertokaa minulle, kuka työnantaja on valmis palkkaamaan korkeasti koulutetun suoritustason hommiin, niin hakeudun heti. Terveisin: tohtorikoulutettu työtön.

Tuossa on perää. Tohtorin oppiarvo on ehkä pahimpia dismeriittejä työmarkkinoilla. Melkein yhtä paha on, jos CV:ssä on maininta, että on joskus ollut tohtorikoulutettavana. Noin muuten sanoisin, että AMK-systeemi on Suomen historian ehkä pahin työ- ja koulutuspoliittinen moka.

Riippuu alasta ja muusta kokemuksesta. Näyttää tekniikan ja talouden aloilla olevan työn ohessa tehty tohtorin tutkinto melkoinen boosteri uralle, ainakin kansainvälisissä yrityksissä. Vastaavasti suorassa opiskeluputkessa tehtynä voi tosiaankin olla jarru. Tosin sekin riippuu hyvin paljon alasta.

Omalla työnantajallani on töissä myös tohtorikoulutettuja rivisuunnittelijoina. Tuotannossa ei taida olla.

[AstaTTT]

Yksi sadasta valmistuvasta saa sen 100k kuukaudessa palkkaa. Aika monta ei-onnistunutta sillä elättää.
Jos koulutetaan vain 20, eipä löydy häntä.
Siinä natseille miettimistä-kannattaa pohtia vähän pitempäänkin.

Kysymys ihan mielenkiinnosta, keihin viittaat natseilla?

Tuollainen ajatus, että (korkea)koulutetaan sata ihmistä, jotta yksi heistä mahdollisesti pääsee hyväpalkkaiseen työhön, on kummallinen, varsinkin, jos 99 siihen pääsemätöntä kutsutaan ei-onnistuneiksi. Vähän niin kuin rakenteellista anarkiaa puettuna libertanismiin, jossa hyväksytään se, että yksilön etu käy yhteisen edun edelle ja tuetaan pullistuneiden egojen ääri-itsekkyyttä (tästä esimerkkinä Bilderbergin johtokuntaan tiiviisti linnoittautunut, ehkä mielestään jo yli-ihminen, Jorma Ollila).

Olen jo aikaisemmin ehdottanut ns. Impivaara-mallia eli uudenlaista maaseudun asuttamista ja hyödyntämistä keinona työttömyyteen ja ihmisten elämänlaadun parantamiseen. Malleja on varmasti paljon kokeiltavaksi ja toteutettavaksi, mutta poliittinen tahto puuttuu. Sen sijaan otetaan maahan ihmisiä alikehittyneiltä alueilta kilpailemaan vähistä työpaikoista paikallisten kanssa - ja edistetään mamujen työllistymistä positiivisella syrjinnällä, jolloin yhä useampi suomalainen tipahtaa kurjistumisen kierteeseen kokemus- ja koulutustaustastaan huolimatta.

Tätä päivää muutenkin leimaa ajattelu, että työttömässä on jotain huonoa, kun hän ei työllisty - pyritään syyllistämään työtön tilastaan. Näin ei ole, vaan päätöksenteolla on saatu aikaan yhteiskunta, joka ei kykene tarjoamaan jäsenilleen ihmisarvoista elämää. Suomi on valunut jo pois sivistysvaltion tilasta, eikä sinne päästä takaisin nykyhallituksen ehdottamilla keinoilla, vaan tarvitaan rakenteisiin kohdistuva muutos.

[PolarSign]

Kertokaa minulle, kuka työnantaja on valmis palkkaamaan korkeasti koulutetun suoritustason hommiin, niin hakeudun heti. Terveisin: tohtorikoulutettu työtön.

Tuossa on perää. Tohtorin oppiarvo on ehkä pahimpia dismeriittejä työmarkkinoilla. Melkein yhtä paha on, jos CV:ssä on maininta, että on joskus ollut tohtorikoulutettavana. Noin muuten sanoisin, että AMK-systeemi on Suomen historian ehkä pahin työ- ja koulutuspoliittinen moka.

Niinpä. Olen esittänyt tämän saman kysymyksen lukuisilla keskustelufoorumeilla, joilla itketään sitä, että korkeasti koulutetut ovat haluttomia tekemään koulutustaan vastaamattomia töitä. Yllätys yllätys, yhtään työtarjousta ei ole tullut. Ainakaan omalla alallani työnantajat eivät palkkaa tohtoreita, jos maistereitakin on kerran saatavilla. Ei, vaikka esittäisit kuinka maltillisen palkkatoiveen. Kokeiltu on. Ensisijainen syy ei olekaan käsittääkseni tohtoreiden korkeammissa palkkauskuluissa, vaan siinä että tohtorisväki ymmärtää ja uskaltaa pitää puoliaan, eikä ole yhtä helposti työnantajan vietävissä ja pompoteltavissa.Tämänkin sanon ihan kokemuksesta; ainakin itse olin aikoinaan maisteriksi valmistuttuani aika sinisilmäinen ja tietämätön työelämän pelisäännöistä. Tänäpäivänä en ikinä suostuisi sellaiseen kohteluun työsuhdeasioissa.

[tyhmyri]

Voisitkin hieman perustella, sillä pienen avoimen kansantalouden tapauksessa valuuttakurssin laskulla on samaa vaikutusta kuin suuremmassa kansantaloudessa inflaatiolla.

Mieti nyt itse. Jos valuutan arvo laskee, vientiteollisuus ei ala välittömästi rekrytoimaan paljon väkeä lisää vaan ensin kapasiteettia nostetaan olemassaolevilla resursseilla, sen jälkeen korotetaan hinnat ja sen jälkeen laajennetaan toiminta. Tämä ketju voi helposti kestää juuri mainitsemani 1-3 vuotta jona aikana ei siis työvoiman osalta tapahdu juuri mitään. Jos valuutta on pitkään edullinen, rekrytointi lähtee käyntiin kun vientiteolisuus yrittää vastata kasvaneeseen kysyntään. Eli kuten sanoin, devalvointi ei vaikuta lyhyellä tähtäimellä työmarkkinoihin vaan vasta pitkähköllä viiveellä.

Hmm... Jätit näppärästi käsittelemättä devalvaation vaikutuksen sisämarkkinoiden dynamiikkaan. Valuuttakurssin lasku ja inflaatio vaikuttavat de facto reaaliansioita pienentävästi. Sillä on työllisyyttä parantava vaikutus myös sisämarkkinoilla. Hyvin usein valuutan arvon laskun vaikutukset ovat merkittäviä myös tuontia vähentävien tekijöiden vuoksi. Kotimaisen toiminnan kilpailukyky sisämarkkinoilla paranee, millä on yleensä huomattavasti nopeampi vaikutus (ei, en valitettavasti jaksa kaivaa tilastoja). Lisäksi ei ole syytä unohtaa vientiteollisuuden vähäisenkin rekrytoinnin kerrannaisvaikutuksia.

Mutta en muista missään vaiheessa kirjoittaneeni, että valuuttakurssin lasku tai inflaatio vaikuttaisivat ilman viivettä.

[tyhmyri]

Nykytilanteessa, kun Suomessa on paljon työpaikkoja palvelualoilla, devalvointi mitä todennäköisemin on työllisyyden kannalta enemmän haitaksi kun hyödyksi.

Ehkäpä tehokkain tapa arvioida erilaisten toimintatapojen vaikutuksia on katsoa miten on käynyt eri maissa. Zsolt Darvas on kirjoittanut asiasta ihan mielenkiintoisen paperin, joka löytyy täältä. Huolimatta siitä, että kyse on lähinnä pankkikriisin vaikutusten tarkastelu, niin valuutan arvon raju putoaminen näyttäisi mahdollistavan sen parhaiten toimivan ja työllisyyttä ylläpitävän ratkaisun. Työpaikat ovat Islannissa säilyneet kolmikosta parhaiten, myös niillä palvelualoilla, joiden pitäisi mukaasi kärsiä eniten valuutan arvon putoamisesta.

Suurin syy on siinä, että monet nominaaliset hinnat, erityisesti palkat, eivät tuppaa joustamaan alaspäin. Syitä on monia, kuten asuntolainat.

Kyllä reaaliansiot ovat aika rajusti tipahtaneet myös Islannissa. Mielenkiintoista kuitenkin on, että Islannissa reaaliansiot ovat pudonneet vähemmän kuin Latviassa. Mutta valuutan arvon rajun pudotuksenhan pitäisi aiheuttaa, kuten esitit, rajua työttömyyttä ja tulojen pudotusta. Ohessa Krugmanin käppyrä asiasta:
(http://graphics8.nytimes.com/images/2011/12/07/opinion/120711krugman1/120711krugman1-blog480.jpg)
Myös Bloomberg on kirjoittanut hauskasti asiasta. Heidän kommenttinsa löytyy täältä. Vastaavasti mielenkiintoista juttua New York Timesistä on täällä.

Lainaan toisenkin Krugmanin käppyrän:
(http://graphics8.nytimes.com/images/2011/10/22/opinion/102211krugman1/102211krugman1-blog480.jpg)

Noista datoista pitäisi lähes yksiselitteisesti nähdä, että jos talous joutuu ongelmiin niin vähiten vahingollinen tapa ongelman hoitamiseksi on pitää nominaaliset palkat yms ennallaan ja pudottaa valuutan arvoa. Devalvaatiolla ei näytä olevan kovinkaan mainittavaa negatiivista vaikutusta palvelualojen työllisyyteen, ennemminkin päin vastoin koska nominaalinen kansantuote ei niiaa. Reaaliansiot putoavat, kyllä, mutta nominaaliset ansiot eivät niinkään.

Toisin sanoen väitän, että aliarvioit devalvaation hyötyjä ja yliarvioit sen haittoja. Tämä näin ihan datojen valossa.

[tyhmyri]

Valuuttakeinottelu on tietysti arviokysymys. Omalta osaltani näen parempana sitä, että sisäpoliittisin keinoin ylläpidetään kilpailukyky sensijaan, että se korjataan devalvoinnin kaltaisilla hätäratkaisuilla.¹ Jos kilpailukyky voidaan ylläpitää rakenteellisin keinoin, maan talous on yleensä silloin kaikin puolin muutenkin paremmassa kunnossa.² Rakenteelliset keinothan edelyttävät esim. maltillisempaa verottamista, joka taas rajoittaa julkisen sektorin paisumista jne.³ Sivuvaikutuksena on alhaisemmat korot ja vakaampi valuutta.⁴

Itse kannatan kelluvaa valuuttaa, joskin sellaisenkin arvon manipulointi on suhteellisen helppoa tyyliin SNB.

Mutta muutama kommentti:
¹Tunnustaudun avoimesti markkinamonetaristiksi, joten pidän noita sisäpoliittisia keinoja täysin riittämättöminä mikäli valikoimassa ei ole rahapolitiikkaa. Nykyisin Suomella ei ole, joten nuo mainitsemasi sisäpoliittiset keinot ovat yksinään kuin yksijalkainen mies perseellepotkimiskisassa. Toisin sanoen ei oikein riitä, sillä sekä reaalitalouden että rahatalouden shokkeja kuitenkin esiintyy, esimerkkinä olkoon Japanin tsunami (jonka jälkihoitoa BoJ on toteuttanut todella huonosti, toipumisen edellyttämää NGDP-sykäystä ei ole toteutettu).
²Rakenteelliset keinot eivät yksinään riitä, niitä täytyy tukea rahapolitiikalla. Esimerkiksi EKP:n politiikka on käytännössä tukenut Saksan taloutta.
³Tuosta olen samaa mieltä. Tosin julkisen sektorin optimaalinen koko lienee lähinnä poliittinen valinta.
⁴Alhaisemmat korot ja vakaampi valuutta eivät ole mikään autuaaksi tekevä lääke. Tiukasta rahapolitiikasta eli alhaisista kasvu- ja inflaatio-odotuksista kertovat alhaiset korot eivät välttämättä ole mikään tavoiteltava olotila.

NGDP:n niiaaminen on kaikkein pahin ilmiö sekä kasvun että työllisyyden ja velkaantumisen kannalta. Siihen voidaan vaikuttaa aika vaivattomasti rahapolitiikalla. Muilla keinoilla ei shokkitilanteissa niinkään vaikka kuinka olisi sisäpoliittiset keinot kondiksessa.

Kaiken kaikkiaan jokin 5% NGDP-kasvutrendi olisi minusta se parasta valinta. Vähän tyyliin "Olkoon kasvua tai inflaatiota".

[yks vaan]

Ei. Kyse on kilpailuttamisesta. Tarjouskilpailun voittanut palkkaa halvinta työvoimaa mikä on käytännössä nähty että jopa 2€/h riittää. Et voi uskottavasti  puhua samassa lauseessa kotimaisista rakennusammattilaisista.

Tärkeä pointti. Kotimaisen tarjonnan puute ei ole suurin syy virolaisten ja puolalaisten käyttöön.

Tutkittu juttu, urakat valitaan 90% halvimman tarjouksen mukaan. Jos ei halvinta niin sitten toiseksi halvin. Suomalainen ei pysty vastaamaan hinnalla millään.

Tuntuu hieman narsistiselta sanoa näin mutta omalla kohdallakin tuntuu että fiksuus haittaa työnsaantia usein ainakin ns. yksinkertaisemmissa töissä, vaikka ei edes ole mitään tutkintopaperia. Työnantajalle fiksu, omat oikeutensa tietävä ja suoraselkäinen työntekijä on kauhistus riippumatta siitä kuinka kova työntekijä olisi. Ja kilpailija ja kateuden herättäjä muissa, varsinkin jos tekee samoja hommia ilman jotain mikki hiiri -tutkintoa.

Toki tässä kaikessa kouluttamisessa on työnantajille se hyvä puoli että ilmaisia tai matalapalkkaisempia harjoittelijoita riittää ja lisätuloja tarvitsevia osa-aikaisia jotka ryntäävät töihin käskettäessä. Kyllähän esim. kaupat pyörii opiskelijavoimin monessa paikkaa vuoden ympäri.

Ja kyllähän moni tohtori, insinööri tai normijamppakin oppis monet hommat hetkessä ja tekis hyvinkin työnsä mut voi luoja millanen paskamyrsky siitä nousis työpaikalla...
Tuossa yks syy siihen miks edes "perus ÄO 80 lätki numeroita exceliin" työhön ei pääse ilman jotain tutkintoa.

Itse uskon että tulevaisuudessa tutkintojen arvostus vähenee ellei kyseess äole ns. kova perinteinen ala jolla opitaan ihan oikeita asioita.

[tyhmyri]

^En jaksa kirjoittaa auki asiaa kovinkaan montaa kertaa uudelleen triviaalien väärinymmärrysten oikomiseksi. Onnneksi NGDP-targeting -mallista löytyy myös muiden kirjoittamia varsin hyviä johdatuksia. Scott Sumner on kirjoittanut aika hyvän ei niin teknisen tiivistelmän asiasta ja tiivistelmä löytyy täältä.

Lienee syytä erottaa milloin puhutaan nominaalisesta kasvusta ja milloin puhutaan reaalisesta kasvusta. Se 5% nominaalinen kasvu on aivan eri asia kuin 5% reaalikasvu.

Miten ihmeessä voit pitää epäselvänä ajatusta siitä, että EKP:n toiminta ei olisi ollut Saksaa suosivaa? Talousluvut ovat kyllä asiasta aivan yksiselitteisiä. Lainaan Nunesin kuvia aiheesta. Eiköhän kuvat kerro riittävästi.
(http://thefaintofheart.files.wordpress.com/2012/01/ecb-myth_1.jpg?w=640&h=413)
(http://thefaintofheart.files.wordpress.com/2012/01/ecb-myth_2.jpg?w=640&h=431)
(http://thefaintofheart.files.wordpress.com/2012/01/ecb-myth_3.jpg?w=640)

Alhaiset ja vakaat korot eivät välttämättä kerro siitä, että vaurastuminen olisi helppoa. Japanissa kansa on absoluuttisesti köyhtynyt sen ajan, jonka BoJ on harrastanut ylikireää eli deflatoivaa rahapolitiikkaa. Kun BoJ helpotti rahapolitiikkaa, niin köyhtyminen vaihtui vaurastumiseksi. Voit tarkistaa luvut jos et usko.

[tyhmyri]

hkanime,

Siis NGDP-mittarein tapahtuva asioiden arviointi ei ennakoi todellisia tapahtumia? Hmm... Mielenkiintoinen väite, josta kanssasi taitaisivat olla eri mieltä jopa IMF:n ekonomistit puhumattakaan joukosta kohtuullisen arvostettuja tiedemiehiä kuten Roubini, DeLong, Krugman, Sumner, Christensen ja Nunes ihan muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Täytyy myöntää, että tässä tapauksessa vaikuttaa siltä, että et ole viitsinyt edes perehtyä siihen mistä kirjoitin. Todellisia numerotietoja voi aina hyödyntää argumentoinnissa. Minä olen niin tehnyt, mutta en ole vastaavia lukuihin perustuvia argumentteja sinulta nähnyt. No, jokainen tyylillään.

Lienet kyllä oikeassa siinä, että emme saavuta asiasta yhteisymmärrystä. Varsinkaan siksi, että minulla on inhottava tapa perustaa argumenttini todellisiin lukuihin.

[Bill Milton Hicks Friedman]

Lienet kyllä oikeassa siinä, että emme saavuta asiasta yhteisymmärrystä. Varsinkaan siksi, että minulla on inhottava tapa perustaa argumenttini todellisiin lukuihin.

Samalla sivuutat kaikki tosiasiat. Suomessa on pitkä kokemus omasta valuutasta eikä sen taival suinkaan ole ollut niin ruusuinen kun haluat uskoa. Euron kanssa olemme itse asiassa pärjänneet varsin hyvin eikä mikään anna ymmätää että olisi järkevä vaihtaa johonkin muuhun.

Pärjätty "varsin hyvin" verrattuna mihin?

Jos vertaat teoreettiseen optimiin, niin kuinka hyvin asteikolla 0 (erittäin huonosti) - 10 (teoreettinen optimi)?

Oli miten oli. Suomi ei tule vaihtamaan valuuttaa kymmeniin vuosiin joten spekulointisi on lähinnä toereettinen. Näin ollen, ja otsikkoon palaten, työmarkkinoiden toimivuus on hoidetava sisäpoliittisin keinoin eikä valuuttakeinottelusta ole apua.

Kyllä renki aina hyvää isäntää puolustaa, koska onhan se rengin etu, että isäntä tekee päätökset paljonko renkien tulee saada palkkaa. Ei se olisi renki eikä mikään, joka ei renkinä haluaisi elää.

[tyhmyri]

Lienet kyllä oikeassa siinä, että emme saavuta asiasta yhteisymmärrystä. Varsinkaan siksi, että minulla on inhottava tapa perustaa argumenttini todellisiin lukuihin.

Samalla sivuutat kaikki tosiasiat. Suomessa on pitkä kokemus omasta valuutasta eikä sen taival suinkaan ole ollut niin ruusuinen kun haluat uskoa. Euron kanssa olemme itse asiassa pärjänneet varsin hyvin eikä mikään anna ymmätää että olisi järkevä vaihtaa johonkin muuhun.

Pärjätty "varsin hyvin" verrattuna mihin? Jos vertaat teoreettiseen optimiin, niin kuinka hyvin asteikolla 0 (erittäin huonosti) - 10 (teoreettinen optimi)?

Tuo Mittakaavaedut-nimimerkin kysymys on hyvä. Jos käyttää ilmaisua "varsin hyvin", niin mielenkiintoista olisi tietää mikä on vertailukohta. Katsotaanpa joitain esimerkkimaita joihin verrata: Kreikka, joo hyvin; Ruotsi, huonosti; Saksa, huonosti; Alankomaat, huonosti; Tanska, huonosti; Irlanti, hyvin; Portugali, hyvin; Itävalta, samaa tasoa... Sitten jos verrataan vaikkapa UK:n menestykseen, niin siellähän sitä rakenteita laitetaan kuntoon ja talous menisi muuten kuten Kreikalla, mutta oma valuutta auttaa aika lailla.

hkanime, kirjoitat paljon tosiasioista. Okei, numeroita kehiin. Muuten tosiasiasi ovat pelkkää politiikkaa.