Sudet vs matut

[markusm]

susi on kyllä ongelmista käsittämättöminpiä, laji ei ole uhanalainen, se aiheuttaa suurta haittaa, mutta jostain käsittämättömästä syystä esim suomi on eri suojelukategoriassa kuin ruotti tai viro, ja täälä oikeusaste laittaa hallintokoneiston myöntämät poistoluvat kieltoon.

olen havainnut että henkilö joka kannattaa negridisaatiota, lähes aina kannattaa hallitsematonta susipolitiikkaa, ja toisten päin.

[vihapuhegeneraattori]

Kun vertaa Ursulan kantaa matuihin ja susiin kannattaa muistaa että susikanta muodostui vasta kun sudet osuivat omaan nilkkaan.

On hyvin epätodennäköistä että Ursula ja hänen lähipiirinsä joutuu kärsimään matuista, joten ongelmaa ei ole.

[sutki]

Kun vertaa Ursulan kantaa matuihin ja susiin kannattaa muistaa että susikanta muodostui vasta kun sudet osuivat omaan nilkkaan.

On hyvin epätodennäköistä että Ursula ja hänen lähipiirinsä joutuu kärsimään matuista, joten ongelmaa ei ole.

Autolla sjaessani kuuntelin YLE:n radiouutisia jossa kerrottiin susien tappaneen Von der Leyenin perheen ponin ja tämän vaikuttavan jopa susien suojeluun EU:ssä.

Ilman että olin tietoinen tästä ketjusta niin Halla-ahon vanha kirjoitus tuli välittömästi mieleen. Siis se mistä Evakin pahoitti mielensä.
Niin se Ursulakin julistaa susivihaa nimby-ilmiön napsahtaessa omaan poniin omalla takapihalla.

[l'uomo normale]

Susien mailla
Ei ole mitään syytä ajatella, etteivät ihminen ja susi voisi elää rinnakkain. Daniel Curry kertoo näkemyksensä suuresta väärinymmärryksestä.

Elina Väntönen HS
17.9. 2:00
Colville, Washington

[...]

Metsän syleilyssä on Daniel Curryn koti. Se tuo mieleen suomalaisen hirsimökin. Takapihalla on hevosia ja tontilla jossain on koiria ja kissa, ankkojakin.

[...]

Ilman susia hirvipopulaatio oli kasvanut liian isoksi, ne olivat ylilaiduntaneet koko kansallispuiston. Sen seurauksena hiiret ja jänikset eivät pystyneet hakemaan suojaa saalistajiltaan. Harmaakarhut kärvistelivät, kun hirvet kääntyivät nälissään marjasadon puoleen – ja niin edelleen.

Suden paluu tervehdytti koko ekosysteemin; susi osoittautui kriittiseksi avainlajiksi, jota ilman luonto ei ollut tasapainossa.

[...]

Aiemmin Curry oli saanut työskennellä ystävien seurassa, susien puolustajien ympäröimänä. Washingtonissa hänestä tuli hylkiö: itäisellä puolella osavaltiota, jossa sudet elävät, susien puolustajat ovat vähissä.

Curry sai lempinimen wolf guy, susijätkä, eikä sitä sanottu hyvällä.

Paikallinen villieläimistä vastaava virasto värväsi hänet selvittämään susikantojen hallintaa "ei-tappavin menetelmin". Heillä oli yksi ehto: karjaa ei saa kuolla.

Curry aloitti hakeutumalla puheisiin kaikkien niiden karjanomistajien kanssa, jotka suinkin suostuivat kuuntelemaan. Hän kertoi ajatuksistaan ja kuunteli muiden.

"On tärkeää ymmärtää eri tavalla ajattelevien ihmisten logiikkaa. Sitä ei tarvitse hyväksyä, mutta sitä pitää ymmärtää", Curry sanoo. "Onko ihmisillä oikeasti ongelma? Vai onko heillä väärinkäsitys? Pelkkä koulutus voi pelastaa paljon, mutta sitä varten on ensin kuunneltava."

Hän uskoi, että on olemassa ratkaisu: range riders, hevosen selässä karjaa suojelevat "susipartiot".


CURRY myi ajatusta, että ratsastaja voisi olla elävä puskuri susien ja karjan välissä – varmistaa, että kumpikin voi elää rauhassa omillaan.

Se onnistuisi kouluttamalla susia, puuttumalla niiden käyttäytymismalleihin. Se taas tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että opetetaan sudet pelkäämään.


Kun susi näkee metsässä räikeänpunaisilla lipuilla varustetut meteliä pitävät narut – samat, joita Currylla oli takapihallaan –, se säikähtää. Jos se samalla kohtaa ihmisen, säikähdys on kaksinkertainen.

Curryn mukaan yhdeksän kertaa kymmenestä riittää, jos ihminen on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

"Susi ajattelee, että ok, tuossa on ihminen, jolla on iso hevonen, ja tuolla on punaisia lippuja, tämä alue on tosi outo. Voisin ehkä saada vasikan mutta kuolla samalla – ei kiitos", Curry sanoo.

Hän sanoo susia hyviksi riskinhallitsijoiksi. Ne mieluummin siirtyvät saalistamaan peuroja, jolloin mahdollisuus saaliiseen ei ehkä ole yhtä hyvä, mutta eipä ole kuolemanvaaraakaan.

Jos taas susia tappaa esimerkiksi helikopterista käsin – kuten Washingtonissakin on tehty – se ei hyödytä oikein mitään, Curry sanoo.

Susi tai lauma ei silloin ymmärrä, mitä se on tehnyt väärin. Ei se osaa yhdistää kuolemaa kostoksi vasikan tappamisesta.

CURRYN tarjoama ratkaisu ratsain liikkuvista susipartioista voi kuulostaa paperilla yksinkertaiselta, mutta ei ole sitä.

Susien reittien ymmärtäminen vie aikaa, eikä pelkkä piipahdus riitä. On oltava läsnä kun sudet liikkuvat, aamun ja illan sarastuksessa. Työ vaatii omistautumista ja omanlaistaan elämänasennetta, kykyä ja halua elää yksin luonnon keskellä pitkiä aikoja.


"Ymmärrän kyllä, ettei tämä sovi kaikille. Minulla ei ole puolisoa tai lapsia. Ei ole mitään, mikä pitäisi kotona."

Toinen ongelma on se, että ratkaisu on hauras. Se vaatii jatkuvaa läsnäoloa metsässä, karjatilojen ympäristössä, kaikkialla missä sudet liikkuvat.

Ja sudet liikkuvat kauas: ne voivat vaeltaa 50 kilometriä päivässä.


"Jotkut ovat kaatokännissä oman vahtivuoronsa aikana. On mahdoton todistaa, että tämä toimii, kun ammattimaisuudessa on niin suuria eroja", Curry sanoo range ridereista. KUVA: JULIA RENDLEMAN

PARI vuotta sitten Curry sai koronavirustartunnan ja joutui pitkäksi aikaa vuoteen omaksi.

Kun hän palasi töihin, selvisi karu totuus: Ketään ei ollut palkattu hänen tuuraajakseen. Oli päätelty, etteivät sudet sairausloman aikana oppisi taas saalistamaan karjaa. Eiväthän ne olleet aiheuttaneet harmia vuosikausiin.

Toisin kävi. Curry näki heti palattuaan, että jotain on vialla.

Vasikoilta puuttui häntiä. Se on susien tyypillinen tapa kokeilla omia rajojaan: jos näykkäisen vähän, aiheutuuko siitä mitään?

Oli selvää, että susilauman käytöksessä oli tapahtunut muutos. Lopulta löytyi lehmän ruhokin.

"Jos ei ole valmis näkemään vaivaa, näin käy helposti. Aina täytyy pysyä valppaana,"

Maallikon korviin kuulostaa siltä, että järjestelmä on kovin altis luhistumaan.

Curryn mielestä kyse on priorisoinnista: koko Washingtonin alueelle pitäisi palkata noin 40 range rideria, että sudet pysyisivät halutulla alueella. Nyt heitä on kahdeksan.
[...]

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009666928.html

Tarvitaanko Suomeenkin Tex Willereistä tuttujen Texas Rangereiden kaltaisia Wolf Rangereita? Mistä saataisiin ratsumiehet?

Hesari ja Yle uutisoivat aika isolla susien äskettäin tekemän lampaitten joukkosurman Itä-Suomessa eivätkä lähteneet jutuissa ajatuksesta että mitäs kasvatatte lampaita susien mailla. Onkohjan poliittien paine Keski-Euroopasta niin suurta että kuunneellaan muitakin kuin ympäristöjärjestöjä?