2012-01-24 US Arto Luukkanen:Tuleva presidentti–”mölymystön” mielipideterrorin p

[skrabb]

Tuleva presidentti – "mölymystön" mielipideterrorin panttivanki?
24.1.2012 13:25 Arto Luukkanen

Kotimaa, presidentinvaalit 2012, Pekka Haavisto, Sauli Niinistö, Tarja Halonen 65 kommenttia ilmoita asiaton viesti Tuleva presidentti –"mölymystön" mielipideterrorin panttivanki?

Suomalaiset kunnioittavat presidentti-instituutiota. Syy tähän arvostukseen löytyy maamme historiasta. Kuningasta tai tsaaria on vanhastaan pidetty kansan oikeuksien puolustajana pienempiä herroja vastaan.

Hallitsijaan on myös liitetty lopullisen oikeudenmukaisuuden toiveita. Rahvas on jo keski-ajalta lähtien "käynyt kuninkaissa". Tukholmaan matkustaneet kansan edusmiehet ovat valittaneet hallitsijalle veroista tai purnanneet alamaisesti epäoikeudenmukaisesta kohtelusta.

Esivalta on myös osoittanut, että se ei turhaan kanna miekkaa; majesteettirikoksen rangaistuksena oli Ruotsin vallan aikana kuolema.

Suomalaisen kansan usko hallitsijan hyvyyteen oli varsin perusteetonta.  Se kuitenkin kuvastui monissa 1700-luvun lähteissä; esimerkiksi pitäjänkokousten pöytäkirjoissa. Näissä vakuutettiin aina järkkymätöntä uskollisuutta Hänen Kuninkaalliselle Majesteetilleen ja esitettiin harras toivomus siitä että ruotsalainen hallitsija suojelisi alamaisiaan tässäkin maankolkassa. Suomalaisten murtumaton lojaalisuuden meri tuntuu hämmästyttävältä siksi, että Tukholma aloitti tällöin useita harkitsemattomia sotia itäistä naapuriaan vastaan.   

Suomalaisten primitiivinen lojaalisuus

Maanmiestemme kuningasmielisyys oli myös primitiivistä.

Aleksanteri I:sen ja kruununprinssi Kaarle Juhanan tavatessa Turussa vuonna 1812 osoittivat talonpojat Ruotsin tulevalle kuninkaalle hysteeristä lojaalisuutta. Aikuiset miehet polvistuivat erään majantalon ikkunan eteen sijoitetun kruununprinssin kuvan edessä ja parkuivat avoimesti. 

Toisaalta myös Aleksanteri I ja etenkin Aleksanteri II ovat kohdanneet meillä lähes uskonnollista kunnioitusta. Liikuttavin esimerkki meikäläisestä hallitsijauskosta oli ns. suuri adressi vuodelta 1899.

Tällöinhän ihmiset uskoivat nuoren hallitsijan – Nikolai II – tulleen pahojen neuvonantajiensa harhauttamaksi. Naiivi kansa uskoi, että kun hallitsija saisi alamaisen adressin, peruuttaisi hän laittoman helmikuun manifestin.

Adressin teksti kertoo koruttomasti tästä uskosta hallitsijan perimmäiseen hyvyyteen: "... Me päinvastoin uskomme, että Teidän Majesteettinne tahtoo armossa suosiolliseen huomioonsa ottaa ne tunteet, mitkä julistuskirja on herättänyt ja käskeä, että sen määräykset ovat saatettavat yhdenmukaisuuteen Suomen perustuslakien kanssa. Me emme voi sydämistämme karkottaa luottamusta Keisarin sanan järkähtämättömyyteen..."

Presidenttiyden nakertaminen Ahtisaaren aikana

Tasavaltainen Suomi peri keisarillisesta järjestelmästä presidentin, joka sai kuninkaalliset valtaoikeudet. Lähes monarkistisen vallan lisäksi presidentti-instituutio sai niskaansa myös kansan vilpittömän uskon hallitsijan oikeudenmukaisuuteen. 

Kekkonen kykeni käyttämään tätä järjestelmää hyväkseen mestarillisesti ja kehitti sen huippuunsa. Järjestelmä kuitenkin rapautui Koiviston aikana ja miltei tuhoutui Ahtisaaren presidenttiyden aikana.

Presidentinvallan väheneminen onkin ollut maamme poliittisen historian dramaattisimmista muutoksista.  Näyttää siltä, että maamme eliitti ei antanut koskaan anteeksi Kekkoselle hänen tapaansa hallita; heistä oli sietämätöntä, että valtakunnan päämies antoi ruoskan viuhua myös "herrojen selkänahassa".  Vallasta riisuttu ja hampaaton presidentti (ja samalla kansa) on eliitillemme paljon mieluisampi vaihtoehto.
[...]

Koko kirjoitus:
http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/95349-tuleva-presidentti-%E2%80%93-%E2%80%9Dm%C3%B6lymyst%C3%B6n%E2%80%9D-mielipideterrorin-panttivanki

[Roope]

Niinistö ei todellakaan olisi kehä III:sen sisäpuolella asuvan "mölymystön" presidentti.  Jos hänet valittaisiin, olisi hän seuraavat 6 vuotta näiden julkisuuskeisareiden "koulukiusaamisprojektin" kohteena; surullisena panttivankina, jota henkisesti riepoteltaisiin tervassa ja höyhenissä.

Haaviston kohdalla kaikki olisi toisin.

Jos Haavisto valittaisiin presidentiksi, merkitsisi se sitä, että hänen ympärilleen ryhmittyvä julkisuuden papisto puolustaisi häntä henkeen ja vereen. Samoin äänekkäät vähemmistöryhmät vainoaisivat epäilemättä jokaista, joka syyllistyisi "vihapuheseen" presidenttiä vastaan.

Julkinen sana viettäisi 6 vuotta suvaitsevaisuuden suurta lukulleijaa , jossa tavallista enemmistöä ja sen primitiivisiä tapoja sysittäisiin, moitittaisiin, pilkattaisiin ja naurettaisiin. Tämä maamme henkinen sateenkaari pitäisi huolta siitä, että vastalöydetty Suuri Vasta-Jytky eläisi ja voisi hyvin.

Näyttää siksi siltä, että pohjoisessa ja idässä asuvien suomalaisten; maalaisten on parasta nöyrtyä tähän tilanteeseen ja ottaa lusikka kauniiseen käteen.