Soini selvittäisi markkaan siirtymisen hinnan

[tyhmyri]

En ymmärrä miksi tämä toteamus on ylipäätään olennainen tässä keskustelussa. Sveitsin korko on jo nollassa. Jos he haluavat pitää frangin järjellisellä tasolla, se hoituu käytännössä vain painamalla rahaa.  Se ei poista alkuperäistä väittämääni siitä, että korot laskevat kun valuuttaa aletaan yliarvostamaan. Itse asia korot lasketaan kun valuutta yliarvostuu.

Korko-ohjauksella on myös muita vaikutuksia ja riippuen maan muusta taloudesta korkoja nostetaan/lasketaan tai sitten ei. Valuutan yliarvostus on vain yksi mutta keskeinen motivaattori korkojen laskuun. Koronlaskun haittapuolena on liian edullinen lainoitus, joka voi johtaa esim. asuntokuplaan.

Ennen SNB:n rahanpainamistemppua jotkut väittivät, että keskuspankeilla ei ole keinoja valuutan arvon laskemiseksi tilanteessa, jossa nominaalinen korko on lähellä nollaa. No, SNB osoitti todellisuuden olevan toinen.

Koronlasku ei sinänsä tarkoita edullista lainoitusta vaikkapa asuntomarkkinoille. Viittaan jälleen Friedmanin tiivistykseen Japanin tilanteesta. Korko voi olla käytännössä nollassa, valuutta yliarvostettu ja rahapolitiikka tiukkaa. Kaikki tämä samanaikaisesti.

En vieläkään hahmota miten omasta valuutasta automaattisesti seuraisi korkeammat reaalikorot. Korkeammat nominaaliset korot eivät ole sama asia kuin korkeammat reaalikorot.

[sivullinen.]

Korkeammat korkokulut, joista puhutte, olisivat tulevaisuuden mahdollisia kuluja. Ne eivät realisoituisi heti markkaan siirryttäessä, eivätkä ikinä jos Suomi ottaisi vaikka US dollarin valuutakseen. Siksi en ymmärrä mitä syytä niistä on puhua. Tulevat arvailut markan korkokuluista verrattuna tuleviin arvailuihin euron - ilman että lamaa olisi ikinä tullut - korkokuluista on niin puhdasta arvailua kuin vain voi olla. Ja pitäisikö silloin huomioida kalliimmat korkokulut seuraavana vuonna vai seuraavana kymmenenä vuonna - olettaen ettei mitään tapahdu - vai peräti vuoteen 3000 asti? Ei, ei, ei. Jos lasketaan mitä tahansa hintaa rajattoman kauas tulevaisuuteen, niin tulos on aina ääretön. Siten voitaisiin siis todistaa että Suomen eroaminen eurosta maksaisi äärettömästi! Pelkkää palturia sellainen väite olisi. Siksi pitäisi keskittyä niihin todellisiin kuluihin mitä eroamisesta seurauksena olisi. Jaotellaan ne vaikka näin:

K1 (suorat kulut): Automaattien ja pelikoneiden uudelleen ohjelmointi. Setelien painatus ja vaihto. Kulut arviolta muutamia kymmeniä miljoonia euroja.
K2 (rahoitusvarallisuuden katoaminen): Liikearvon (goodwill) aleneminen. Sitoumuksien ja sopimuksien rikkominen. Kulut arviolta kymmenistä yli sataan miljardiin.
K3 (tulevaisuuden menetykset): Korkeammat korot tulevaisuudessa. Sodat ja EUn hajoaminen. Priceless.

Näistä K1 on todellista tuotantoa - rakentamista, mutta koska kyse ei ole suurista summista voidaan se maksaa helposti. K2 kulut taas näkyvät pankkitileillä ja käsityksinä omasta varallisuudesta. Niiden maksaminen ei taas ole mahdollista. Se tuhat euroa jolla viellä tänään saa 700 litraa bensaa, ei enää tulevaisuudessa vastaa kuin 70 litraa bensaa; näin arviolta. Tuontituotteiden arvo tulee kasvamaan räjähdysmäisesti. K3 luvut taas ovat täysin taloustieteen ulkopuolella. Ne riippuvat säistä, ihmisluonteesta ja vaalien tuloksista. Puhdasta arvailua siis.