Lipponen, Urpilainen ja muutamia muita sekä mietteitä Sdp:sta ja politiikasta

[Hessu]

Aivan aluksi haluan kiittää....ei kun tarjota kuunneltavaksi kappaleen, jonka sisältämän viestin omistan itselleni sekä Sdp:lle.

Meillä molemmilla on käynnistynyt tietynlainen lähtölaskenta. Katsojan, lukijan tai kuuntelijan näkökulmasta riippuen se on joko ilon tai surun sävyttämä.

Emme toki kulje käsi kädessä samaan suuntaan, mutta kappaleen viestissä on jotain sellaista, jota demarit ja monet muut poliittiset piirit eivät ole koskaan ymmärtäneet ja minä taas nähtävästi hieman liiankin hyvin.

http://www.youtube.com/watch?v=D_oWGuTZRpI Kai Hyttinen: Kurki


Intro

Sdp:n kannatuslukuarvio oli ennen Urpilaisen valintaa 22,4 % - yksikköä (toukokuu 2008).

Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa kannatus oli 21,2 %-yksikköä.

Eduskuntavaaleissa 17.4.2011 kannatus putosi 19,1 %-yksikköön.

Joulukuu 2011 gallupin kannatusprosentti (arvio, gallup) on valahtanut jo 16,4 %-yksikköön.

Pudotusta lähtöpisteestä (toukokuu 2008) tähän päivään osapuilleen 6,0 prosenttiyksikköä.

Eduskuntavaalien 17.4.2011 jälkeen Sdp:n kannatus on huvennut kahdeksassa kuukaudessa 2,7 %-yksikköä.

Olisiko puheenjohtajaa jo vaihdettu, jos ruorissa olisi ollut mies ja lukemat laskisivat tuohon tahtiin?

http://www.youtube.com/watch?v=0K1FVJ5RAQQ  Pieni tytön tylleröinen


Sdp:n nousua ja laskua vuodesta 1987 tähän päivään.

Maalisvaaleissa (eduskuntavaalit) 1987 Sdp:n kannatus kääntyi laskuun. Edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna Sdp:n ääniosuus laski 2,6 %-yksikköä ollen 24,14 %-yksikköä ja puolue menetti yhden kansanedustajan. (Vuoden 1983 vaaleissa puolue oli saanut 5 lisäpaikkaa).

Puoluetta kaksitoista (12) vuotta johtanut Kalevi Sorsa siirtyi syrjään ja Pertti Paasio valittiin puheenjohtajaksi Sdp:n 34. puoluekokouksessa kesäkuussa 1987.

Sorsa säilöttiin Suomen Pankkiin kulkemaan kuningastietä, jonka kuviteltiin johtavan presidentinlinnaan.

Paasio valittiin uudelle kolmivuotiskaudella Sdp:n 35. puoluekokouksessa Lappeenrannassa kesäkuussa 1990.

Vuoden 1991 maalisvaaleissa (eduskuntavaalit) Sdp:n kannatus jatkoi luisuaan. Kannatus laski 2,0 %-yksikköä ja puolue menetti kahdeksan kansanedustajanpaikkaa.

Vaalien jälkeen Sdp:n ydinjoukko joutui paniikkiin ja päätti kutsua koolle ylimääräisen puoluekokouksen.

"Puolueneuvosto päätti 26.9.1991 ylimääräisessä kokouksessaan kutsua
koolle kiireellisesti ylimääräisen puoluekokouksen käsittelemään puoluejohdon
valintaa ja ajankohtaista poliittista tilannetta.
Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen ylimääräinen puoluekokous
pidettiin 16.-17.11.1991 Helsingin Työväentalolla. Puoluekokousedustajina
toimivat 11.-12.2.1990 Lappeenrannan puoluekokoukseen
valitut 331 puoluekokousedustajaa.
Puoluekokous valitsi puheenjohtajaksi Ulf Sundqvistin..."

http://www.tyark.fi/lists/SDP_tk_1990-92_s71-142.pdf

Pertti Paasion neljän (4) vuotta kestäneen puheenjohtajakauden aikana Sdp menetti kannatustaan 2,0 %-yksikköä ja tämän seurauksena Paasiolle näytettiin ovea.

Pertti Paasio muistetaan ehkä parhaiten siitä, että hänellä oli joskus vaikeuksia löytää aamulla itselleen samaa paria olevia kenkiä ja ehjiä samanvärisiä sukkia. Liekö nukkunut äitinsä taskussa, kun havaintokyky on ollut niin hakoteillä?

http://www.youtube.com/watch?v=4LhPUZhBM-s Magdaleena

Paasion jälkeen puheenjohtajan paikalle valittiin Ulf Sundquist, jonka poliittinen ura päättyi katastrofiin eli hän joutui eroamaan puolueen puheenjohtajan paikalta mm. STS-pankkiin liittyneen skandaalin vuoksi. Myöhemmin Sundquist tuomittiin mittaviin korvauksiin, mutta paikalle riensi toveri Arja Alho, joka nähtävästi Lipposen luvalla antoi suurimman osan Sundquistin veloista anteeksi.

Sundquistin jälkeen kesäkuussa vuonna 1993 Sdp:n johtoon astui Paavo Lipponen. Samassa puoluekokouksessa (36. varsinainen puoluekokous) toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin Liisa Jaakonsaari, josta tuli Lipposeen fundamentalistin lailla asennoitunut köyhien kyykyttäjä. Jaakonsaari toteutti kaikki Lipposen toiveet [eli heitti aivot narikkaan ja unohti ne sinne] noustessaan työministeriksi Kalevi Sorsan presidentinvaalikampanjassa antaman lupauksen voimalla.

"Osto- ja myyntiliike Sorsa astui voimakkaasti kuvaan erään suurelle yleisölle tarkoitetun hengennostatustilaisuuden yhteydessä. Tilaisuuteen piti saapua kyseisen alueen kärkiedustajan pitämään puhe Ahtisaaren valinnan puolesta. Vain muutamaa vuorokautta ennen tilaisuutta pääpuhujaksi lupautunut naispoliitikko kuitenkin ilmoitti, että hän ei osallistu tilaisuuteen.
Viidakkorumpu (=myyrä) lauloi kieltäytymisen syyn. Sorsan leiristä oli luvattu ministeripaikka seuraavasta hallituksesta, jos puhuja luopuisi tukipuheensa pitämisestä ja muusta julkisesta tuesta Ahtisaarelle."

http://hommaforum.org/index.php/topic,36144.msg577671.html#msg577671

Lipposen johdolla Sdp nappasi mittavan vaalivoiton vuoden 1995 eduskuntavaaleissa. Voitto ei niinkään johtunut Lipposen erinomaisuudesta vaan siitä, että edellinen [Ahon] hallitus toteutti ankaraa leikkaus- ja veropolitiikkaa Suomen itse aiheutetun laman seurauksena.

Sdp nosti kannatustaan 6,1 %-yksikköä 28,25 %-yksikköön ja sai peräti 15 uutta kansanedustajan paikkaa edellisvaaleihin verrattuna.

Lyhyestä virsi kaunis. Vuoden 1999 vaaleissa puolueen kannatuksesta suli 5,4 %-yksikköä kokonaiskannatuksen ollessa 22,86 %-yksikköä. Eduskuntapaikkoja puolueelta katosi 12 kappaletta.

Sdp petti vuosien 1995 – 2003 (Lipposen I ja II) hallituskausilla omat perinteiset [duunari]äänestäjänsä ja köyhemmän työväen Lipposen [ja osin Jaakonsaaren] toteuttamalla politiikalla, jonka päämääränä oli Suomen täydellinen uittaminen internationalismin ikeeseen.

Siirtymistään pettäjän tielle Paavi itse ei kuitenkaan havainnut tai jos havaitsi, ei piitannut, vaan haukkui arvostelijoitaan populisteiksi. Näillä toimillaan Lipponen ryhtyi tietämättään pohjustamaan Perussuomalaisen puolueen orastavaa nousua. Tuossa vaiheessa kansa vasta nurisi, mutta tyytymättömyys Lipposen internationalistiseen ja talouspoliittisesti lyhytnäköiseen toimintaan (paljon valuuttaa niin nopeasti kuin mahdollista) kasvoi tasaisesti.
Lipposesta tuli suuren rahan renki ja EU:n kiltti juoksupoika. Kotimaassa Lipponen esitti kovaa poikaa ja pyrki murskaamaan vastustajansa halveksunnan ja kulissien takaisen [media]toiminnan avulla. Demarijohtajalle median pyörittäminen oli todella helppoa, koska mm. massiivinen Yle oli täydellisessä Sdp-hallinnassa.
Lipposen mediahallintaa täydensi saumaton yhteistyö Kokoomuksen ja erityisesti Sauli Niinistön kanssa.

http://www.youtube.com/watch?v=nAfLqijHZuU  Sotamies Paavo

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa puolue sai hiukan balsamia haavoihinsa ja nosti kannatustaan 1,6 %-yksikköä 24,47 %-yksikköön. Eduskuntapaikkojen määrä koheni kahdella 53:een.

Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa suunta kääntyi jälleen laskuun kannatuksen liikahtaessa 24,11 % -yksikköön.

Jäätteenmäen Keskustalle koettu katkera eduskuntavaalitappio (2003) ja kuntavaalien (2004) huomattavasti ennakoitua (oppositioasema) heikompi menestys saivat Lipposen vetämään johtopäätökset ja hän ei suostunut enää jatkamaan puheenjohtajana Sdp:n 40. puoluekokouksessa vuonna 2005.
Lipposen paikalle nostettiin ay-jyrä, ylioppilas Eero Heinäluoma, jonka ajateltiin tyydyttävän kapinoivaa työväkeä, joka muodosti edelleen Sdp:n kannattajien ydinjoukon.
Heinäluoma eli kuitenkin omassa lipposlaisessa lumetodellisuudessaan, palkkasi täysin väärät avustajat ja leperteli Lipposen lailla kokoomusväelle suututtaen oman ydinjoukkonsa lopullisesti poistattamalla varallisuusveron.

"Heinäluoma muistuttaa, että varallisuusveron tuotto oli viimeisenä vuonna vain 70 miljoonaa euroa" (HS 24.8.). Oikea luku on 85 miljoonaa.
Tämä virhe ei ole vielä se suuri valhe, vaan se, että vielä edellisenä vuonna varallisuusvero tuotti melkein kaksi kertaa enemmän kuin Heinäluoma väitti, eli 130 miljoonaa euroa.
Päätös veron lakkauttamisesta tehtiin 2004. Jotta se olisi helpommin perusteltavissa, veron tuottoa tarkoituksella supistettiin. Hallitus myönsi verovelvollisille uusia vähennyksiä, joiden ansiosta sekä kertymä että maksajien määrä väheni tuntuvasti.

http://timoharakka.blogspot.com/2010/08/heinaluoma-valehteli-varallisuusverosta.html

http://www.youtube.com/watch?v=dJLaKIUWnx8&feature=related Liityn Sdp:hen

Kenttä kapinoi, vaikka media ei siitä liiemmin kertonutkaan. Miksi olisi kertonut, koska Sdp hallitsi edelleen median pääkallopaikkaa eli Yleä ja moinen kapinoinnin uutisointi olisi aloittanut voimakkaamman ulosmarssin puolueesta jo sittemmin toteutunutta aiemmin.

Sdp matkasi Heinäluoman johdolla vuoden 2007 eduskuntavaaleihin suurin odotuksin. Köpelösti kuitenkin kävi. Paikkoja katosi kahdeksan ja ääniosuus laski 3,1 %-yksikköä 21,44 %-yksikköön. Heinäluoma ymmärsi vetää oikeat johtopäätökset eikä suostunut ehdokkaaksi seuraavassa puoluekokouksessa, jossa Sdp taisi tehdä radikaaleimman virheensä valitsemalla iän ja sukupuolen puheenjohtajan sijaan. Jutta Urpilainen astui ruoriin.

Urpilainen löi vielä lisää nauloja puolueen arkkuun valituttamalla puoluesihteeriksi Ylestä pois potkitun Mikael Jungnerin, jonka ilmestyminen "työläisjohtajaksi" herätti hilpeyttä ja onnen tunteen muiden puolueiden keskuudessa. Sdp oli lähtenyt tielle, jolla oli oleva vain yksi suunta.   

http://www.youtube.com/watch?v=G-EMGNqbo1I&feature=related Jungnerin voittohetki [ja puolueen kuolemanhalaus]


Summa summarum

Verrattuna Pertti Paasioon (4 vuotta, 2,0 %-yksikön pudotus), Urpilaista (3,5 vuotta, 6,o %-yksikön pudotus) on kohdeltu silkkihansikkain. Johtuneeko kohtelu siitä, että puheenjohtajalla on "sopiva" sukupuoli. Näinä telaketjufeminismin uuden nousun aikoina kaikki merkit viittaavat juuri siihen suuntaan.

Urpilaisen toiminnan kyseenalaistamisen sijaan puoluejohto valitsi kaikessa viisaudessaan presidenttiehdokkaakseen 70-vuotiaan Paavo Lipposen, josta puheenjohtaja Urpilainen innostui vuonna 2008 valituksi tultuaan ennustamaan Suomen seuraavaa pääministeriä.
Ei tullut Paavosta pääministeriä, eikä tule presidenttiäkään ja taitaa koko Sdp vajota niin syvään pohjamutaan, että konkurssi alkaa kolkutella ovella tai vähintäänkin jonkinlainen kiinteistöjen pakkomyynti.

Kaikesta tästä huolimatta Jutta Urpilainen nauttii edelleen puolue-eliitin luottamusta.

Lipponen oli se, joka tuhosi puolueensa aatteellisen perimän ja Heinäluoma sekä Urpilainen ne, jotka eivät ymmärtäneet, että kansalaisten silmään sahaaminen ei enää nettiaikana onnistu vanhaan malliin.

Niin monta, niin monta, on taistoissa kaatunut...

http://www.youtube.com/watch?v=wTLScFjXZXE Taistojen tiellä

Kaiken päälle Paavo Lipponen häpäisee ennen niin kunniakkaan työläisten puolueen muiston ja maineen käyttäytymällä säälittävän raukkamaisesti television vaalitentissä.

Lipposen ja Heinäluoman kunniaksi on kuitenkin sanottava, että he älysivät poistua puheenjohtajan pallilta havaittuaan oman vaikutusvaltansa ja kunnioituksensa hiipuvan äänestäjien keskuudessa. Puolueen eliitin mielestä Lipponen olisi saanut jatkaa vaikka maailman tappiin. Niin sokeaa oli ja on vallasta humaltunut "puna-armeija".

Toistaiseksi Urpilainen ei ole osoittanut elettäkään, että olisi väistymässä. Ei sitä ole esittänyt kukaan muukaan, vaikka Urpilainen on osoittautunut Sdp:n historian katastrofaalisimmaksi puheenjohtajavalinnaksi.
Oman näkemyksettömyytensä Urpilainen [ja Jungner] kruunasivat pyytämällä Paavo Lipposen puolueen presidenttiehdokkaaksi.
Heillä oli mahdollisuus valituttaa tehtävään Lasse Lehtinen. Lehtinen ei kuitenkaan ole Sdp:n punaosaston suosiossa toimittuaan aikanaan Sorsaa vastaan puolueen sisäisessä presidentinvaalikahinassa. Lehtisen "unohtaminen" viittaa Heinäluoman leiriin, koska juuri siellä tunnetaan edelleen katkeruutta Sorsan tappiosta. Suurimpana syyllisenä Sorsan tappioon pidetään nimenomaan Lasse Lehtistä.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että Urpilainen on valinnut väärät neuvonantajat, väärän puoluesihteerin ja väärän politiikan. Siitä huolimatta hän istuu kuin tatti puolueen johdossa.

Seuraavana työväenpuolue Sdp:n muistoksi Jamppa Tuomisen loistava iskelmä Aamu toi, ilta vei.
Jamppa ei pettänyt koskaan suomalaisia, Sdp sen sijaan liian monta kertaa.

http://www.youtube.com/watch?v=NE5heMNy5-w Jamppa Tuominen: Aamu toi, ilta vei


Luotausta tulevaan

Seuraavana pudokkaitten jonossa näyttäisi olevan Suomen sosialidemokraattinen Guggenheim-Kokoomus, jonka käytännön politiikka noudattaa hallituksessa Lipposen ja modernin Sdp:n uusiososialistista linjaa.

Perussuomalaisilla olisi tänä vuonna mahdollisuus saavuttaa ennennäkemätön vaalivoitto kunnallisvaaleissa. Jopa niin massiivinen, että hallituksen on pakko reagoida tai reagoida ja hajottaa itsensä.

Toivon mukaan PS asettaa heikommilla alueillaan eli mm. Helsingissä todella laadukkaan ehdokasjoukon valittavaksi.
Muualla Suomessa PS:n nousulle ei taida olla esteitä, jos hieman kokemattomat politiikan tekijät vain malttavat pysyä nahoissaan ja jättää uhoamisen väliin.
Helsinki on valtakunnan pääkallopaikka, jossa PS:n ryhmä on huomattavasti todellista kannatustaan pienempi.

Kuinka suuren ryhmän PS Helsinkiin ensi syksynä saa, riippuu myös siitä, millaisella intensiteetillä ja taidolla vaalityötä tehdään erityisesti vaaleja edeltävän viimeisen kuukauden aikana. Yliprovosoivaan mainontaan ei enää kannata lipsua. Media pitää joka tapauksessa huolen, että jokainen ylilyönti tai typeryyksissä tehty kärjekkään mielipiteen korostus huomioidaan mahdollisimman negatiivisessa mielessä. Maltti on valttia.

Varsinainen pohjatyö tehdään kuitenkin jo nyt. Syksyllä matkustetaan pitkälle niillä eväillä, joita nykyiset kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut ovat omissa piireissään tarjoilleet. Syksyyn mennessä olisi nähtävä useita otsikoita, joissa kerrotaan esityksistä, joita PS:n uudet voimat ovat politiikan tantereilla esittäneet nimenomaan suomalaisten etua ajaessaan.

Provoilu ja pienen piirin pyöriminen kannattaa unohtaa ja ryhtyä miettimään omia vahvuuksia ja vastustajan heikkouksia. Peli tulee olemaan ennennäkemättömän raakaa, joten vastustajaakin on jossain vaiheessa rapattava, vaikka salaa.

http://www.youtube.com/watch?v=FpoO8Qd-V8I  Isokynä Lindholm: Puhtaat laivat