2011-12-05 YLE: Anarkisteilla rauhallinen mielenosoitus Helsingissä

[ihminen]

 

Anarkistien järjestämä Itsenäisyyspäivän protesti on sujunut rauhallisesti. Helsingistä Hesperianpuoistosta alkanut protestimarssi keräsi nelisenkymmentä yhteiskuntajärjestystä vastaan protestoivaa mielenosoittajaa.

Räntäsateessa järjestetty protesti sujui ilman järjestyshäiriöitä vankassa poliisiisaattueessa.

Poliiseja oli YLE Uutisten toimittajan arvion mukaan paikalla parisenkymmentä.

YLE Uutiset

http://yle.fi/alueet/helsinki/2011/12/anarkisteilla_rauhallinen_mielenosoitus_helsingissa_3082679.html

Repesin ja sitten vakavoiduin, noin yksi poliisi kahta anarksitiä kohden ja määrärahat on muutenkin vähissä.

Onko huomenna kuokkavierasjuhlat linnan edessä?

Tänään taisi räntäsade ajaa hurjimmat anarkiomarkot kotiin värjöttelemään...

[Alkuasukas]

Jointti palaa huonosti räntäsateessa ja nollaraja on liian lähellä joten on riski kiljun jäätymiseen. Niin ja anteeksi mikä siinä yhteiskuntajärjestyksessä on vikana? Anarkistit ovat siinä mielessä reppana porukka etteivät ymmärrä että anarkian puhjetessa heidät potkitaan ensimmäisenä huitsin vittuun nillittämästä tai orjuutetaan vahvempien toimesta. En usko että anarkia kelpaisi anarkisteille.

[ihminen]

Jointti palaa huonosti räntäsateessa ja nollaraja on liian lähellä joten on riski kiljun jäätymiseen. Niin ja anteeksi mikä siinä yhteiskuntajärjestyksessä on vikana? Anarkistit ovat siinä mielessä reppana porukka etteivät ymmärrä että anarkian puhjetessa heidät potkitaan ensimmäisenä huitsin vittuun nillittämästä tai orjuutetaan vahvempien toimesta. En usko että anarkia kelpaisi anarkisteille.

Olen tästä teoriasta aivan samaa mieltä, anarkia on vahvimman laki ja en näe että henkilöt jotka sitä havittelevat edustavat vahvempaa osapuolta fyysisesti, henkisesti tai älyllisesti. He häviävät joka tapauksessa.

[Roope]

Niin ja anteeksi mikä siinä yhteiskuntajärjestyksessä on vikana?

Suomen itsenäisyys on anarkistien mielestä pelkkää bluffia, kun markkinavoimat vievät Suomea. Vaativatko sitten itsenäisyyden palauttamista, vahvempaa valtiota vai mitä, en jaksa selvittää.

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Ilmoittelevatko oikeat anarkistit etukäteen poliisille, että aikovat lähteä marssille yhteiskuntajärjestystä vastaan?

[Veikko]

Anarkisteille kaikkinainen yhteiskuntajärjestys on silkkaa bluffia. Heidän ideologisena tavoitteenaan on laittomuus, mielivalta ja kaaos.

[Alkuasukas]

Anarkisteille kaikkinainen yhteiskuntajärjestys on silkkaa bluffia. Heidän ideologisena tavoitteenaan on laittomuus, mielivalta ja kaaos.

Siinäpä tämä ainakin korimaisten anarkistien dilemma onkin; he toivovat tilannetta jossa kärsivät itse ensimmäisten joukossa. Kynäniskaliimanhaistelijat raivataan tieltä ensimmäisissä himinöissä, jokunen riuskempi orjuutetaan maatöihin, naiset huoriksi.

[LW]

Suomen itsenäisyys on anarkistien mielestä pelkkää bluffia, kun markkinavoimat vievät Suomea. Vaativatko sitten itsenäisyyden palauttamista, vahvempaa valtiota vai mitä, en jaksa selvittää.

Kansainvälistä ruohonjuuritason yhteistyötä suurpääomaa sun muuta vastaan. Strategiahan voisi olla sinänsä ihan toimivakin, ei siinä mitään. Käytännössä se vain tuntuu tarkoittavan päämäärätöntä, organisoimatonta haahuilua, jossa vastustetaan ihan kaikkea etäisesti suuryrityksiin liittyvää ja vähän liittymättömääkin, ja välillä sitten osoitetaan mieltä, silloin tällöin myös mellakoiden.

Anarkistit, antiglobalisaatioliike sun muut ovat käytännössä täysi nolla, läpeensä mitätön riski status quolle. Lähinnä ne vain tarjoavat joillekin poliitikoille kätevän tavan esiintyä "vaihtoehtoisena ja edistyksellisenä" näiden ihailtavaa kansalaisaktivismia kehumalla. Jos joku Takku.net olisi yhtä aktiivinen kuin Homma, ja aito vasemmistopopulistinen liike saavuttaisi persujen tasoisen suosion, niin ääni voisi muuttua äkkiä kellossa, mutta siitä nyt ei ainakaan ole mitään huolta.

[Agent provocateur]

"Niin ja anteeksi mikä siinä yhteiskuntajärjestyksessä on vikana?"

Nykyisessä yhteiskuntajärjestyksessä on vikana institutionaalinen, taloudellinen, poliittinen ja uskonnollinen toisiinsa kytkeytynyt valtajärjestelmä joka hallitsee ja jolla hallitaan ihmisiä ts. "kansalaisia".

Korkeimmat virkamiehet, suuromistajat ja poliittiset sekä uskonnolliset johtajat muodostavat niin suomessa kuin kansainvälisesti hallitsevan luokan. Kaikkialla maailmassa tämä  hallitseva luokka on keskittänyt vallan, hallinnon ja omistuksen itselleen ja vallallaan kontrolloi meidän tavallisten ihmisten elämää. Se tunkeutuu henkilökohtaiseen elämänpiiriisi, määräilee, pakottaa, säätelee käyttäytymistäsi ja kohtelee sinua ylipäänsä niin kuin haluaa. Se käskee jopa siinä, mitä sinun tulee uskoa, ja se rankaisee sinua, jos ajattelet ja toimit toisin. Se ohjailee sitä, mitä sinä syöt ja juot, ja vangitsee sinut tottelemattomuudesta. Miten asut, miten elät ja miten työskentelet on pitkälti lainsäädännöllisten ja taloudellisten päätösten ohjauksessa.  Ajatuksiamme ja käyttäytymistämme hallitseva luokka pyrkii kontrolloimaan valtamedian, opetuksen ja uskonnollisen sekä (poliittisen) kasvatuksen avulla. Väkivallan, pakkokeinojen ja rangaistusten monopoli kuuluu hallitsevalle luokalle.  Apunaan sillä on poliisien, vartioitten, tuomareitten ja lakimiesten tuhatlukuinen armeija. Kun joku yksilö tai ryhmä uhkaa tai edes uhmaa vallalla olevaa luokkaa ja sen levittämää asenne ja arvomaailmaa niin odotettavana seurauksena on haasteita, syytteitä, etsintöjä, tutkintoja, pidätyksiä ja vangitsemisia..
Kaiken muun lisäksi tulee vielä herjaaminen, solvaaminen, mustamaalaaminen ja vääristely julkisuudessa median taholta. Jos nämäkään keinot eivät vielä poista uhkaa, niin lopuksi liike kesytetään houkuttelemalla vastavallan kyvykkäimmät, etevimmät ja kunnianhimoisimmat edustajat mukaan päätöksentekoon - osaksi hallitsevaa luokkaa. Näin meneteltiin esm. Marxilaisten "intellektuellien" kanssa, joiden hallittavaksi annettiin suurin osa kulttuurielämää, sekä osa koulutusjärjestelmästä ja mediasta. Homma toimii kun Marxistit myöntelevät tovereilleen taiteilija apurahoja, opettavat koululaitoksessa, kirjoittavat yliopistoissa "tutkimuksia" tai työskentelevät läpeensä porvarillisessa mediassa valevasemmistolaista ajatusmaailmaansa levittäen. Vihreän puolueen okkultisteja taas on nostettu esm. Fortumin hallintoneuvostoon saakka. Pääasia ettei hierarkkista järjestelmää uhata - järjestelmää jossa pieni itsetietoinen vähemmistö päättää, kaitsee ja ohjaa - muut saavat olla päätösten kohteina - heidän tehtävänsä on totella, äänestämällä uusintaa illuusio demokratiasta ja omaksua valmiit näkemykset, arvostukset ja mielipiteet sellaisinaan valtamedian toimittajilta, koulujärjestelmän opettajilta ja uskonnollisilta- poliittisilta- sekä taloudellisilta komissaareilta..

"Anarkistit ovat siinä mielessä reppana porukka etteivät ymmärrä että anarkian puhjetessa heidät potkitaan ensimmäisenä huitsin vittuun nillittämästä tai orjuutetaan vahvempien toimesta."

Jaa.. Taidat tarkoittaa "anarkian puhkeamisella" tilannetta jossa nykyinen esivalta ja väkivaltamonopoli yhtäkkiä poistuisi ja katoaisi näyttämöltä. Jos tilanne olisi näin vallankumouksellinen ja väkivaltamonopoli lakkaisi puolustamasta väistämättömän tappionsa edessä vapaaehtoisesti nykyistä valtajärjestelmää niin kyllä itsehallinnolinen sivistystyö ja suoran demokratian paikallis rakenteiden pystyttäminen on silloin(tai ainakin sen pitäisi olla) niin pitkällä että luottaisin ennemmin kansan kykyyn suoriutua organisoinnista, vallankumouksellisesta rakennustyöstä ja järjestyksen turvaamisesta niin etteivät ketkään pääsisi potkimaan tai alistamaan toisia. Jos "vahvemmat" autoritaariset ryhmät taas kerran onnistuvat orjuuttamaan heikompia niin ainakaan se ei olisi anarkiaa - mahdollisesti kapitalismia, kalifaattia, valtiokommunismia, fasismia tms. hierarkistista järjestelmää mutta ei anarkiaa. Yhteiskunnallinen vallankumous olisi hävinnyt ja "anarkian puhkeaminen" päätynyt vallankumouksen sijasta vallankeikaukseen.

"En usko että anarkia kelpaisi anarkisteille."

Ilman etukäteen tehtyä järjestelmällistä koulutus, sivistys ja organisoimis työtä anarkia todellakin on vaarassa epäonnistua ja valtajärjestelmän syrjäyttäminen tai luhistuminen voi johtaa johonkin aivan muuhun kuin anarkiaan. Venäjällä sotaan, kurjuuteen ja sortoon kyllästynyt kansa nousi aikoinaan tsaarinhallintoa vastaan. Anarkistit ja vapautta vaativa kansa osallistuivat joukoittain tähän mutta tulivat katkerasti petetyiksi. Kun vallankumoukselliset työläiset muodostivat neuvostoja ja järjestivät elämää vapauden periaatteille niin bolsevikit keskittyivät kaappaamaan valtaa itselleen, kahmimaan etuoikeuksia ja pystyttämään uutta alistavaa väkivaltakoneistoa joka asein lakkautti neuvostovallan ja vapaan sosialismin.

Espanjassa anarkian puhkeaminen 1936 taas on anarkismin ja itsehallinnollisen sosialismin kaunein, klassisin ja traagisin esimerkki. Miljoonat anarkismia rakentaneet työläiset joutuivat käymään samalla sotaa Francon fasisteja ja neuvostoliiton aseistamia bolsevikkeja vastaan. Anarkia olisi kyllä kelvannut anarkisteille, mutta se tuhottiin ulkoapäin, se ei suinkaan kaatunut "omaan mahdottomuuteensa".
http://en.wikipedia.org/wiki/Anarchism_in_Spain
http://www.youtube.com/watch?v=VUig0lFHDDw

"Olen tästä teoriasta aivan samaa mieltä, anarkia on vahvimman laki ja en näe että henkilöt jotka sitä havittelevat edustavat vahvempaa osapuolta fyysisesti, henkisesti tai älyllisesti. He häviävät joka tapauksessa."

Tähän sopii Darwinilainen näkemys keskinäisestä taistelusta ja voimakkaimman yksilön tai ryhmän selviämisestä. Tämä sopii kyllä hyvin kuvaavasti kapitalismiin muttei anarkiaan. Ihmiskunnissa ja kaikkialla luonnossa esiintyy yksilöiden ja ryhmien keskinäisen kilpailun rinnalla vielä tärkeämpi, niiden selviytymisen ja menestyksen ratkaiseva tekijä: kyky yhteistoimintaan ja keskinäiseen avunantoon. "Vahvimman laki" toteutuessaan on alistusjärjestelmä, ei anarkia. Keskinäisen kilpailun ja vahvimmain lain sijaan anarkia tarjoaa tilalle vapaaehtoisen yhteistyön, suunnitelmallisuuden ja keskinäisen avunannon. Johtamisen tilalle anarkistit tarjoavat asioiden hoitamisen.

Anarkistit eivät ole tällä hetkellä maailmanpolitiikassa, eivätkä täällä suomessa edes kansallisesti merkittävässä roolissa.  Suomessa anarkistinen liike myös kärsii monista kasvukivuista jotka ovat ominaisia "vaihtoehto" ja "alakulttuuri" toiminnalle jossa mitään itsehallinnollista perinnettä, rakenteita tai traditiota ei ole aikaisemmin ollut. Kun auktoriteetteja tottelemaan painostetut nuoret huomaavat yhtäkkiä olevansa yhteisössä ja tilassa josta esivalta puuttuu niin vastuunkantaminen itsestä, yhteisöstä ja ympäristöstä ei aina heti luista toivotunlaisesti. Ongelmat onneksi pyritään tiedostamaan ja ratkaisemaan. Vapauteen voi kasvaa vain vapaudessa.

Kun kirjoittaja henkilökohtaisesti on havainnut anarkismin tavoittelijoitten edustavan fyysiseltä, henkiseltä ja älylliseltä kannalta "heikompaa osapuolta" niin pistän tähän vielä kevennykseksi joitain toisenlaisia esimerkkejä anarkisteista kunnostautuneena näillä inhimillisillä alueilla.

Fyysistä voimaa ei varmasti ole anarkisteilla vielä tarpeeksi, mutta se kasvaa kokoajan. Nykyään briteissä asuva suomalainen anarkisti sijoittui kymmenenneksi englannin vahvin mies kilpailussa.
http://www.youtube.com/watch?v=1GLBWAdwihY

Naapurimaassamme taas Putin sai uransa ensimmäisen julkisen buuauksen miljoonien tv katselijoitten edessä kun yritti mennä pitämään onnittelupuhetta vapaaottelu kehään mestariottelija Fjodor Emelianenkon päihitettyä anarkisti Jeff Monsonin.
Toveri Monson hävisi ottelun, mutta tapahtumalla oli venäjällä poliittista vaikutusta.
http://www.youtube.com/watch?v=gaUSeIYJKyM&feature=related

Sotilaalliset taidot taitavat tällä hetkellä olla suomen anarkisteilta etupäässä ruosteessa, mutta näin itsenäisyyspäivänä on todettava että anarkistille on puollettu jopa Mannerheim ristiä! -Ylipäällikkö kuitenkin tiesi vakaumuksesta ja hylkäsi anomuksen. Sotimisen lisäksi anarkisti Harry Järv kirjoitti myös tuotteliaasti korkealla tasolla kansanvalistavia teoksia sekä oli Ruotsin kansalliskirjaston Kuninkaallisen kirjaston kirjastoneuvos ja sen virkaatekevä johtaja.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Harry_J%C3%A4rv
http://www.anarkismi.net/kapis/22harry.htm

Jos taas pitäisi mainita joku anarkisti edustamaan "anarkiaa havittelevia anarkisteja vahvempana älyllisenä puolena" niin tiedemies, kirjailija ja maailman siteeratuin elävä ihmistieteiden edustaja Noam Chomsky tulee ensimmäisenä mieleen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Noam_Chomsky
http://www.youtube.com/watch?v=el1CdxiDo6M&feature=related

Kaikenlaisia tiedemiehiä, professoreita, urheilijoita, taiteilijoita mutta myös "raiteiltaan suistuneita intellektuelleja" ym. löytyy tietysti runsaasti anarkistien joukosta. Pitää kuitenkin muistaa että suurinosa anarkisteista on vapautta rakastavaa tavallista vähän koulutettua kansaa.

Suosittelen lukemaan ja tutustumaan anarkistiseen filosofiaan vaikka sitten pitäisikin anarkismia vain rikollisuutena tai mielisairautena.

http://sites.google.com/site/vallankritiikki/alexander-berkman-anarkismin-aakkoset



"Kynäniskaliimanhaistelijat raivataan tieltä ensimmäisissä himinöissä, jokunen riuskempi orjuutetaan maatöihin, naiset huoriksi."

Heh heh, että sitten oikein maahanmuuttokriittiseltä foorumilta sain tietää anarkistien toivovan tällaista tilannetta. Erehdyt, tämä ei ole kenenkään tavoite - eikä koskaan ole ollutkaan.
En tiedä miten sinä toimisit jos valtion väkivaltakoneisto häviäisi mullistuksen, katastrofin tai muun  seurauksena. Varmasti häiriintyneitä ihmisiä jotka  tilaisuuden tullen yrittäisivät alkaa sikailemaan löytyy. Suurin osa ihmisistä ei varmastikkaan alkaisi orjuuttamaan kanssaihmisiään maatöihin tai huoriksi..huh..huh.. Jos jokin taho sellaista kuitenkin yrittäisi niin olen varma että vapaaehtoisia riittäisi enemmän kuin tarpeeksi muodostamaan suojeluskunnan tai kansanmiliisin turvaamaan ihmisten koskemattomuuden ja laittamaan moisen roskaväen touhuille lopullisen pisteen.

Sinä haluat olla terve ja hyvinvoipa; sinä haluat olla vapaa etkä palvella jotain johtajaa, et halua madella ja nöyryyttää itseäsi kenenkään toisen ihmisen edessä. Sinä haluat hyvinvointia itsellesi, perheellesi ja muille läheisillesi ja rakkaillesi. Etkä halua ahdistua tai murehtia huomista peläten.

Voit olla varma siitä, että kaikki haluavat samaa. Joten koko asia näyttäisi olevan tässä:

Sinä haluat terveyttä, vapautta ja hyvinvointia.

Jokainen on tässä suhteessa kaltaisesi.

Joten me kaikki tavoittelemme elämässä samaa asiaa.

Miksipä emme siis tavoittelisi sitä yhdessä, yhteistyöllä, toinen toisiamme siinä auttaen?

Miksi meidän pitäisi huijata ja varastaa, tappaa ja murhata toisiamme, jos me kaikki tavoittelemme samaa asiaa? Etkö sinä ole oikeutettu haluamiisi asioihin siinä missä kuka tahansa muukin?

Vai onko niin, että voimme turvata terveytemme, vapautemme ja hyvinvointimme paremmin, kun taistelemme ja teurastamme toisiamme?

Vai eikö meillä ole vaihtoehtoja?

[Koskela Suomesta]

Hassun fantasiapläjäyksen tämä agent amoreuse kirjoitti.  Mitenkä se joku tutkija sanoi aikanaan kommunismista, hieno ajatus, väärä eläinlaji, tai jotain sinnepäin ja tarkoitti muurahaisia sinä oikeana lajina. Tästä agent amoreusen houreesta ei voi sanoa edes niin paljoa, ainoastaan että sitä eläinlajia ei ole veilä edes horisontissa, joka nuo houreet saisi toimimaan.

Tuota ei kyllä kannata mitenkään enempää kommentoida, ainoastaan kysyä että ovatko nuo todellisuuden hahmottamisvaikeudet synnynnäisiä, vai tuleeko niitä liiallisesta pössyttelystä?   

[LW]

Nykyisessä yhteiskuntajärjestyksessä on vikana institutionaalinen, taloudellinen, poliittinen ja uskonnollinen toisiinsa kytkeytynyt valtajärjestelmä joka hallitsee ja jolla hallitaan ihmisiä ts. "kansalaisia".

Ensinnäkin, jonkinlainen hierarkinen järjestelmä on ollut olemassa käytännössä kaikissa vähänkään isommissa yhteiskunnissa. Jopa ihmisen luonnontilaa lähellä olevissa metsästäjä-keräilijäyhteisöissä on monesti ollut sellaisia johtajia sun muita Isoja Miehiä, joista eroon pääseminen ei välttämättä ole ollut ihan niin yksinkertaista, vaikka useimmat olisivat niin haluaneetkin.

Toisekseen, kansalaiset voi kyllä kirjoittaa ihan ilman lainausmerkkejä, ainakin jos puhutaan aidosta demokratiasta. Emme ole pelkkiä alamaisia, joilla ei olisi eliitin mielivaltaa mitään muuta suojaa kuin omat itsensä. Kansalaisilla on oikeuksia, joita nyt voi tietysti aina välillä yrittää kiertää (ja sitähän tapahtuu), mutta joiden yli käveleminen on nykytilanteessa huomattavan vaikeaa ja kostautuu helposti - ei tosin välttämättä niinkään eliitille, kuin siihen syyllistyneelle eliitin osalle. Kansalaisilla on myös omat keinonsa painostaa eliittiä käyttämään valta-asemaansa suurinpiirtein heidän kannaltaan hyväksyttävällä tavalla, olkoonkin että nämä mekanismit harvemmin toimivat tarpeeksi hyvin. Kansandemokratiat ja muut tyranniat ovat sitten asia erikseen. Anarkistit näkevät usein tilanteen hyvin mustavalkoisena. Joko ei ole mitään hierarkioita, tai sitten on hierarkia, joka on pohjimmiltaan samanlainen (diktatuurinen) yhteiskuntamallista, perustuslaista ja poliittisesta kulttuurista riippumatta.

Korkeimmat virkamiehet, suuromistajat ja poliittiset sekä uskonnolliset johtajat muodostavat niin suomessa kuin kansainvälisesti hallitsevan luokan. Kaikkialla maailmassa tämä  hallitseva luokka on keskittänyt vallan, hallinnon ja omistuksen itselleen ja vallallaan kontrolloi meidän tavallisten ihmisten elämää. Se tunkeutuu henkilökohtaiseen elämänpiiriisi, määräilee, pakottaa, säätelee käyttäytymistäsi ja kohtelee sinua ylipäänsä niin kuin haluaa. Se käskee jopa siinä, mitä sinun tulee uskoa, ja se rankaisee sinua, jos ajattelet ja toimit toisin. Se ohjailee sitä, mitä sinä syöt ja juot, ja vangitsee sinut tottelemattomuudesta. Miten asut, miten elät ja miten työskentelet on pitkälti lainsäädännöllisten ja taloudellisten päätösten ohjauksessa.  Ajatuksiamme ja käyttäytymistämme hallitseva luokka pyrkii kontrolloimaan valtamedian, opetuksen ja uskonnollisen sekä (poliittisen) kasvatuksen avulla. Väkivallan, pakkokeinojen ja rangaistusten monopoli kuuluu hallitsevalle luokalle.  Apunaan sillä on poliisien, vartioitten, tuomareitten ja lakimiesten tuhatlukuinen armeija. Kun joku yksilö tai ryhmä uhkaa tai edes uhmaa vallalla olevaa luokkaa ja sen levittämää asenne ja arvomaailmaa niin odotettavana seurauksena on haasteita, syytteitä, etsintöjä, tutkintoja, pidätyksiä ja vangitsemisia..

...mistä tulikin sitten hyvä esimerkki tässä.

Kaiken muun lisäksi tulee vielä herjaaminen, solvaaminen, mustamaalaaminen ja vääristely julkisuudessa median taholta. Jos nämäkään keinot eivät vielä poista uhkaa, niin lopuksi liike kesytetään houkuttelemalla vastavallan kyvykkäimmät, etevimmät ja kunnianhimoisimmat edustajat mukaan päätöksentekoon - osaksi hallitsevaa luokkaa.

Niin. Nykyjärjestelmä on siis rakenteeltaan jossain määrin altis alhaalta ylös tuleville signaaleille, sen toiminnan, joskaan ei itse rakenteen suhteen. Se on myös valmis päästämään osaksi itseään ryhmiä, jotka osoittavat olevansa kyvykkäitä organisoitumaan, hankkimaan ainakin jonkin verran julkista legitimiteettiä, ja organisoitumaan tehokkaasti. Järjestelmä on mätä, mutta kaukana siitä pisteestä, missä kannattaisi alkaa miettimään sen vaihtamista johonkin utopistiseen vaihtoehtoon.

Joku Kreikka alkaakin ehkä sitten jo olla ainakin sen lähettyvillä.

Jaa.. Taidat tarkoittaa "anarkian puhkeamisella" tilannetta jossa nykyinen esivalta ja väkivaltamonopoli yhtäkkiä poistuisi ja katoaisi näyttämöltä. Jos tilanne olisi näin vallankumouksellinen ja väkivaltamonopoli lakkaisi puolustamasta väistämättömän tappionsa edessä vapaaehtoisesti nykyistä valtajärjestelmää niin kyllä itsehallinnolinen sivistystyö ja suoran demokratian paikallis rakenteiden pystyttäminen on silloin(tai ainakin sen pitäisi olla) niin pitkällä että luottaisin ennemmin kansan kykyyn suoriutua organisoinnista, vallankumouksellisesta rakennustyöstä ja järjestyksen turvaamisesta niin etteivät ketkään pääsisi potkimaan tai alistamaan toisia. Jos "vahvemmat" autoritaariset ryhmät taas kerran onnistuvat orjuuttamaan heikompia niin ainakaan se ei olisi anarkiaa - mahdollisesti kapitalismia, kalifaattia, valtiokommunismia, fasismia tms. hierarkistista järjestelmää mutta ei anarkiaa. Yhteiskunnallinen vallankumous olisi hävinnyt ja "anarkian puhkeaminen" päätynyt vallankumouksen sijasta vallankeikaukseen.

Esimerkiksi Somaliassa kävi juuri niin, että Siad Barren diktatuuri nöyrtyi väistämättömän tappionsa edessä ja pakeni maasta. Sen tilalla oli alussa jokunen vahvempi autoritäärinen ryhmä, mutta sitten nekin pitkälti hajosivat. Syntyi anarkia - "ei valtiota" - jossa ei paljon muuta tapahtunutkaan pitkään aikaan kuin vahvempien silmitöntä ja arvaamatonta mielivaltaa yksilö- ja pienryhmätasolla. Ei tapahtunut vallankeikausta, ei vallankumousta, vaan valtakato. Tämä oli anarkiaa, sen historiallisesti hyvin paljon yleisemmässä merkityksessä, olkoonkin että anarkismi ei tuollaista tilaa varsinaisesti tavoittele.

Ilman etukäteen tehtyä järjestelmällistä koulutus, sivistys ja organisoimis työtä anarkia todellakin on vaarassa epäonnistua ja valtajärjestelmän syrjäyttäminen tai luhistuminen voi johtaa johonkin aivan muuhun kuin anarkiaan. Venäjällä sotaan, kurjuuteen ja sortoon kyllästynyt kansa nousi aikoinaan tsaarinhallintoa vastaan. Anarkistit ja vapautta vaativa kansa osallistuivat joukoittain tähän mutta tulivat katkerasti petetyiksi. Kun vallankumoukselliset työläiset muodostivat neuvostoja ja järjestivät elämää vapauden periaatteille niin bolsevikit keskittyivät kaappaamaan valtaa itselleen, kahmimaan etuoikeuksia ja pystyttämään uutta alistavaa väkivaltakoneistoa joka asein lakkautti neuvostovallan ja vapaan sosialismin.

Espanjassa anarkian puhkeaminen 1936 taas on anarkismin ja itsehallinnollisen sosialismin kaunein, klassisin ja traagisin esimerkki. Miljoonat anarkismia rakentaneet työläiset joutuivat käymään samalla sotaa Francon fasisteja ja neuvostoliiton aseistamia bolsevikkeja vastaan. Anarkia olisi kyllä kelvannut anarkisteille, mutta se tuhottiin ulkoapäin, se ei suinkaan kaatunut "omaan mahdottomuuteensa".

Lienee mielipidekysymys, pitääkö Espanjaa vai Nestor Makhnon ukrainalaista anarkistiarmeijaa Venäjän vallankumouksen aikana sinä kauneimpana ja traagisinpana esimerkkinä. Kummatkin kuitenkin kestivät niin vähän aikaa, ettei niiden perusteella voi tehdä johtopäätöksiä laajempien anarkististen yhteiskuntien elinkelpoisuudesta, ja toisekseen kummassakin tapauksessa anarkismi hävisi täydellisesti hierarkisille yhteiskunnille. Espanjassahan kävi pitkälti niin, että anarkistit eivät yksinkertaisesti päässeet sopuun siitä, onko heidän edustajiensa hyväksyttävää ottaa osaa valtion päätöksentekoon, tai mikä Katalonian suhde tasavaltalaiseen Espanjan valtioon yleensäkään pitäisi olla. Päätökset tehtiin käytännössä ilman heitä, vaikka anarkistit olivat siitä riippuvaisia, eikä heillä etenkään fasistisen uhan takia ollut mitään mahdollisuutta sanoutua siitä irti. Se myös antoi kommunisteille erinomaisen tilaisuuden keskittää valtaa omiin käsiinsä ja harjoittaa pientä veljellistä selkäänpuukotusta. Tiedä sitten, olisiko tasavalta siltikään pärjännyt, vaikka anarkistit olisivat kyenneet parempaan yhteistoimintaan. Kommunistien sodanjohto oli täysin kädetöntä, ja sen strategia pyrki lähinnä propagandavoittoihin ja etuihin tasavallan sisäpolitiikassa, mutta eivätpä anarkistitkaan erityisesti vakuuttaneet.

Mitä taas Makhnoon tulee, niin tämä karismaattinen johtaja armeijoineen oli kyllä täysin itsenäinen, mutta heikompi kuin punaiset tai valkoiset, joista kummatkaan eivät pitäneet hänestä laisinkaan. Etenkin bolshevikkien kurinalainen ja keskitetysti johdettu puoluekoneisto pystyi levittämään vaikutusvaltaansa läpi sirpaloituvan Venäjän paljon nopeammin kuin makhnovistit, jotka olivat kyllä täysin valmiita käyttämään väkivaltaa välillä aika laajasti määriteltyjä vihollisiaan vastaan, mutta eivät pakottaakseen ketään valtansa alle. Motivoituneet anarkistit pärjäsivät usein varsin hyvin pakkovärvättyjä vihollissotilaita vastaan, mutta bolshevikkeja vastaan kävi vähän niin, että "yksi musta vastaa ehkä kymmentä punaista, mutta mitäs sitten kun tulee se yhdestoista?" Pilkkukuume-epidemia 1920 ei myöskään varsinaisesti auttanut asiaa (ei ollut ensimmäinen armeija, jolta riketsia repi suolet pihalle).

Tähän sopii Darwinilainen näkemys keskinäisestä taistelusta ja voimakkaimman yksilön tai ryhmän selviämisestä. Tämä sopii kyllä hyvin kuvaavasti kapitalismiin muttei anarkiaan. Ihmiskunnissa ja kaikkialla luonnossa esiintyy yksilöiden ja ryhmien keskinäisen kilpailun rinnalla vielä tärkeämpi, niiden selviytymisen ja menestyksen ratkaiseva tekijä: kyky yhteistoimintaan ja keskinäiseen avunantoon. "Vahvimman laki" toteutuessaan on alistusjärjestelmä, ei anarkia. Keskinäisen kilpailun ja vahvimmain lain sijaan anarkia tarjoaa tilalle vapaaehtoisen yhteistyön, suunnitelmallisuuden ja keskinäisen avunannon. Johtamisen tilalle anarkistit tarjoavat asioiden hoitamisen.

Nähdäkseni, mitä nyt ihmisiin ja kenties muihinkin laumaeläimiin tulee (poislukien eusosiaaliset hyönteiset), ei ole mielekästä väittää toisen tekijän olevan toista merkittävämpi. Yhteiskunnasta, joka nostaa keskinäisen kilpailun reippaasti yhteistyön ohi, tulee helposti hyvin säälimätön ja kylmä paikka. Sosiaalidarwinismin äärimmilleen viedyistä muodoista ei varmaan tarvitse sanoa mitään erityistä. Yhteistyön ja altruismin pitäminen tärkeämpänä on taas varsin naiivia ja johtaa helposti katkeriin pettymyksiin. Monia ihmisiä nuo eivät yksinkertaisesti kiinnosta, ja mitä psykopaatteihin tulee, niin he eivät edes pysty kiinnostumaan niistä. Lisäksi ns. aito altruismi on oikeasti varsin harvinaista, poislukien yhteiskunnan sosiaalisten käyttäytymiskoodiensa kautta iskoistamat triviaalit avunantotavat kuten ovien auki pitäminen yms. Perheenjäseniä kohtaan suunnattu altruismi on toki evolutionäärinen etu ja näin ollen oletettavasti geneettinen taipumus, ja vastavuoroinen altruismi on tietysti se, minkä pohjalta ihmiset tekevät paljon luotettavina pitämiensä henkilöiden eteen. Se ei ole kuitenkaan mikään automaatti, ja toimii tehokkaasti vain tiettyjen reunaehtojen varassa. Maahanmuuttokysymyksen kannalta lienee oleellista se, että ihmiset eivät tee kovinkaan hanakasti palveluksia ventovieraille, ellei yhteiskunnassa vallitse korkea yleisen luottamuksen taso, sillä ilman sitä he aivan oikein olettavat vain joutuvansa hyväksikäytetyksi, eikä heillä ole varsinaisesti syytä olettaa saavansa apua itse ventovierailta. Suomi on ollut tämän kannalta toimiva yhteiskunta, mutta asia on muuttumassa, kun maahan muuttaa ihmisiä matalan luottamustason yhteiskunnista, jotka eivät lisäksi edes tunne yhteenkuuluvuutta suomalaisten kanssa.

Voisin olettaa, että anarkismi ei toimi ilman korkeaa keskinäistä luottamusta, vaan ilman sitä se hajoaa väistämättä toraisiin, usein sukukeskeisiin klikkeihin. Luottamusta voi toki rakentaa, mutta se ei ole helppoa, nopeaa tai varmasti onnistuvaa, ja joka tapauksessa jonkinlainen lähtötaso on käytännössä oltava olemassa. Toinen anarkismin ongelma monissa olosuhteissa on se, että päätöksenteon on yksinkertaisesti perustuttava laajaan konsensukseen, koska ketään ei voi pakottaa mihinkään. Tästä seuraa kolme asiaa. Ensinnäkin, kulttuurillisesti homogeeniset yhteisöt toimivat paremmin kuin ah niin monimuotoiset, koska näissä yksilöiden motiivit, käsitykset etiikasta, ja tavoitteet ovat lähempänä toisiaan. On vähemmän vaikeaa ja useammin yleensä mahdollista löytää kaikkia jotenkin tyydyttävä kompromissi. Toisekseen, pienet yhteisöt toimivat paremmin kuin suuret, tai sen puoleen toiminnan koordinointia yrittävät isot verkostot pieniä yhteisöjä, sillä pienissä yhteisöissä on joten kuten mahdollista konsultoida kaikkia. Kolmanneksi, anarkistinen päätöksenteko toimii paremmin tilanteessa, jossa jokin ulkoinen mekanismi pakottaa käytännössä kaikkien tavoitteet tiettyyn muottiin. Ei liene sattumaa, että nämä anarkismin klassiset ja kauniit kukkaset puhkesivat nimenomaan sotatilanteessa, jossa anarkistien keskinäistä vihanpitoa rajoitti merkittävästi ulkoinen uhka, jota vastaan oli yksinkertaisesti pakko tehdä yhteistyötä sen liiemmin jurnuttamatta. Toki, kuten jo mainitsinkin, espanjalaiset eivät siltikään pystyneet tekemään monia hyvin tärkeitä päätöksiä, ja makhnovistit olivat pitkälti riippuvaisia karismaattisesta johtajastaan, jollaisen varaan nyt ei todellakaan voi pitkällä tähtäimellä rakentaa toimivaa ja tervettä anarkistista yhteiskuntaa.

Summa summarum, joku vanhan Christianian tapainen pieni, homogeeninen anarkistiyhteisö on toimiva vaihtoehto, mutta siihen se taitaa pitkälti normaalioloissa rajoittua.

Naapurimaassamme taas Putin sai uransa ensimmäisen julkisen buuauksen miljoonien tv katselijoitten edessä kun yritti mennä pitämään onnittelupuhetta vapaaottelu kehään mestariottelija Fjodor Emelianenkon päihitettyä anarkisti Jeff Monsonin.
Toveri Monson hävisi ottelun, mutta tapahtumalla oli venäjällä poliittista vaikutusta.

Katsojat eivät tosin tienneet mitään Monsonin poliittisista kannoista, tai sen puoleen välittäneet niistä. Kunhan ovat vain perusteellisen väsyneitä Putinin toiseen tulemiseen ja halpoja irtopisteitä keräileviin poliitikkoihin.

Suosittelen lukemaan ja tutustumaan anarkistiseen filosofiaan vaikka sitten pitäisikin anarkismia vain rikollisuutena tai mielisairautena.

En pidä anarkismia rikollisuutena tai mielisairautena, enkä (enää) realistisena vaihtoehtona, mutta asiaan tutustuminen voi kyllä olla monille siihen käytetyn ajan arvoista. Anarkisteilta löytyy paljonkin hyviä huomioita ja terävää kritiikkiä hierarkisista yhteiskuntamalleista ja valtiokäsitteen ongelmista, jotka voisivat hyvinkin herättää ajatuksia muutoslaisissa ja muissa nykyisen yhteiskuntarakenteen uudistamiseen pyrkivissä.

Heh heh, että sitten oikein maahanmuuttokriittiseltä foorumilta sain tietää anarkistien toivovan tällaista tilannetta. Erehdyt, tämä ei ole kenenkään tavoite - eikä koskaan ole ollutkaan.

Lähinnä idea taitaa olla se, että tietyt teot johtavat usein tiettyihin tuloksiin riippumatta tekijöiden toiveista. Lapsi joka leikkii tulitikuilla ei halua sytyttää tulipaloa, mutta niin voi silti käydä.

En tiedä miten sinä toimisit jos valtion väkivaltakoneisto häviäisi mullistuksen, katastrofin tai muun  seurauksena. Varmasti häiriintyneitä ihmisiä jotka  tilaisuuden tullen yrittäisivät alkaa sikailemaan löytyy. Suurin osa ihmisistä ei varmastikkaan alkaisi orjuuttamaan kanssaihmisiään maatöihin tai huoriksi..huh..huh.. Jos jokin taho sellaista kuitenkin yrittäisi niin olen varma että vapaaehtoisia riittäisi enemmän kuin tarpeeksi muodostamaan suojeluskunnan tai kansanmiliisin turvaamaan ihmisten koskemattomuuden ja laittamaan moisen roskaväen touhuille lopullisen pisteen.

Näinhän se menee. Joko muodostetaan uusi väkivaltakoneisto, rakennetaan sellainen jonkun koneiston idun ympärille (esim. järjestäytynyt rikollisuus) tai sellainen tulee ulkomailta (rauhanturvaajat tai vieras armeija). Joka tapauksessa sitten on olemassa uusi väkivaltakoneisto, jolla on pitkälti mahdollisuus määrätä miten asiat toimivat, ja sen johtajilla on hyvät saumat asemoida itsensä koko yhteiskunnan johtoon. Ei todellakaan mikään uusi kuvio tässä maailmassa.

Voit olla varma siitä, että kaikki haluavat samaa. Joten koko asia näyttäisi olevan tässä:

Sinä haluat terveyttä, vapautta ja hyvinvointia.

Jokainen on tässä suhteessa kaltaisesi.

Kaunista ja kukantuoksuista retoriikkaa, mutta kun koko asia ei nimenomaan ole tuossa. Toki kaikki haluavat noita asioita, mutta eivät todellakaan pelkästään niitä - ja jos kiertelet ympäri maailmaa kyselemässä ihmisiltä, mitä "vapaus" tarkoittaa ja miten keskeinen asia se on heille, vastauksia taitaa tulla laidasta laitaan. Tai no, nykyään ei toki tarvitse kiertää kuin Eurooppaa, tai välttämättä lähteä edes ulkomaille.

Edes me kaksi emme ole toistemme kaltaisia, koska meillä on merkittäviä mielipide-eroja siitä, miten näitä perustavaa laatua olevia tarpeita tulisi tavoitella. Useimmat muut täällä ovat vielä erilaisempia, ja kun aletaan puhua vieraista kulttuureista, niin kiitos ja hyvää yötä. Pienissä, suomalaisista ja eurooppalaisista anarkisteista koostuvissa klikeissä on helppoa kuvitella, että kaikki ovat samanlaisia, mutta se on illuusio. Kaikista asioista ei ole mahdollista sopia, ei vaikka kaikki yrittäisivät tosissaan, ja seuraava kerta kun tuo tapahtuu ihmiskunnan historiassa on se ensimmäinen.

[Jaska Pankkaaja]

Suomalaiset "anarkistit" elevät työmarkkinatuella, sosiaaliavustuksilla, äitin pikku avustuksilla ja hierarkiassa öh jossain hieman korkeamalla olevat toverit myös verorahoittesista puuhakerhoista. Liikkeen öh jonkun jos ei johtajat niin symppaajat ja suojelijat keekoilevat punaisissa tennareissaan tai hippitukassaan kokoomusten kanssa valtiosaleissa.

Taitaisi tämä anarkistiremmi supistua jo sillä että em. rahoitusta hieman kiristettäisiin ja tehtäisiin vastiikkeellisimmaksi. Ei jäisi enää kuin rahasukujen vesat.

[kuhlmey]

Miksi meidän pitäisi huijata ja varastaa, tappaa ja murhata toisiamme, jos me kaikki tavoittelemme samaa asiaa? Etkö sinä ole oikeutettu haluamiisi asioihin siinä missä kuka tahansa muukin?

Kaunis ajatus, mutta maailma ja ihmset ovat oikeasti vähän raadollisempia. Siksi meillä on tämä "väkivaltakoneisto" suojelemassa meitä, jotka tavoittelemme terveyttä, vapautta ja hyvinvointia.
Ylilyöntejä, korrpuptiota ja muita hierarkian aiheuttamia kipupisteitä toki on, mutta mielestäni on kannattavampaa pyrkiä parantamaan tätä yhteiskuntajärjestelmäämme, kuin lyödä koko asetelma paskaksi ja kehitellä jotakin täysin uutta. Ihmiset kun eivät muutu, ainakaan kovin nopeasti.

[retired]

Summa summarum, joku vanhan Christianian tapainen pieni, homogeeninen anarkistiyhteisö on toimiva vaihtoehto, mutta siihen se taitaa pitkälti normaalioloissa rajoittua.

Ja sielläkin rauha loppui kun paikalle saapui moottoripyöräjengi liiketoimineen!

[Hob]

Tuossa olisi ollut paljon pieniä nippeleitä mihin tarttua, mutta kokeillaan kokonaisvaltaisempaa vastausta.

Thucydides, historian ensimmäinen historioitsija, kirjoitti aikanaan eeppisen teoksen Peloponnesolaissota. Sen yksi osa on Melos-dialogi. Wikipediaa lainaten:

Kohtaus on klassinen esimerkki poliittisen liberalismin ja realismin yhteentörmäyksestä kansainvälisissä suhteissa, ja sitä lainataan usein keskusteltaessa poliittisesta realismista. Thukydideen teoksessa kohta on erityinen, sillä se on kirjoitettu dialogin muotoon, ei toisiaan vastaan suuntautuneiden puheiden muodossa, kuten Thukydides yleensä kirjoitti.

Kohtauksessa ateenalaiset antavat meloslaisille mahdollisuuden valita: saari voi joko osoittaa kunnioitustaan Ateenalle ja selvitä, tai taistella Ateenaa vastaan ja tuhoutua. Meloslaiset vastaavat, että heidän puolueettomuuttaan tulisi kunnioittaa, ja että laki takaa heille oikeuden olla puolueettomia. Ateenalaiset puolestaan katsovat turvallisuutensa vaativan kaikkien saarten alistamista valtansa alle:

Melos. "Ettekö voisi suostua siihen, että pysymme rauhallisina, ollen ystäviänne, emme vihollisianne, liittymättä kummallekaan puolelle?"
Ateena. "Meille ei ole niin suurta haittaa siitä, että olette vihollisiamme; ystävyytenne sitä vastoin osoittaisi alamaisillemme meidän heikkouttamme ja vihanne meidän voimaamme."[2]

Meloslaiset esittävät myös monia muita vasta-argumentteja, kuten että armeliaisuuden osoittaminen Melosta kohtaan voittaisi Ateenalle enemmän ystäviä; että spartalaiset tulisivat Meloksen avuksi; ja lopuksi, että jumalat tulevat suojelemaan saarta. Ateenalaiset kuitenkin kieltäytyvät keskustelemasta sen enempää vaatimustensa oikeutuksesta kuin meloslaisten esittämistä vastaväitteistäkään. Sen sijaan ateenalaiset tarjoavat vain terävän, yksinkertaisen ja usein lainatun kovaa poliittista realismia edustavan vastauksen:

Tiedättehän te yhtä hyvin kuin me, että ihmisten välisissä suhteissa pätee oikeus silloin kun voimat ovat tasavertaiset, kun taas väkevämpi toteuttaa mitä voi ja heikompi siihen myöntyy.[3]
Lisäksi ateenalaiset vihjaavat, että myös spartalaiset tuntevat tämän periaatteen, eivätkä näin auta heikkoja meloslaisia, mikäli se on Spartan etujen vastaista.

Historian suuria opetuksia aivan alusta alkaen on ollut vahvempien mahdollisuus alistaa heikommat valtaansa.

Espanjan sisällissodassa vuosina 1936–1939 käytiin sotaa kenraali Francon kansallismielisten ja anarkisteista, sosialisteista, kommunisteista sekä libertaristeista koostuvan tasavaltalaisryhmittymän välillä. Yksi merkittäviä syitä tasavaltalaisten tappioon oli näiden "edistyksellisten" kyvyttömyys yhteistyöhön, kärjistyen välillä jopa taisteluksi. Wikipedia:

Eri ryhmien väliset ristiriidat kärjistyivät avoimiksi katutaisteluiksi Barcelonassa toukokuussa 1937. Ryhmät tuhosivat toisiaan ja hävittivät luostareita, kirkkoja ja maanomistajien tiloja. Sekä porvarilliset tasavaltalaiset että sosialisti- ja kommunistipuolueet olivat taisteluiden toisena osapuolena, toisella puolella oli vasemmistomarxilainen POUM sekä anarkistien CNT ja FAI. Taistelut päättyivät sovitteluun, mutta POUM kiellettiin ja sen johtajat murhattiin. Hallituksen joukot purkivat myös osin anarkistien toimeenpanemia sosialisointeja ja ammattiliittojen hallitsemat yhtiöt pyrittiin ottamaan valtion kontrolliin.

Uudelleen poliittiset ristiriidat räjähtivät kuitenkin vielä maaliskuussa 1939, jolloin eversti Casadon johtama Kansallinen puolustusneuvosto syrjäytti Espanjan kommunistisen puolueen tasavaltalaisen puolen johtoasemista useiden päivien taistelujen jälkeen.

Perinteisesti Espanjan anarkismia on pidetty muotopuhtaimpana anarkistisena yhteiskuntana historiassa.

Viimeisin kierros Pohjois-Afrikassa on vielä kesken, mutta tällä hetkellä näyttää siltä ettei vapaus taaskaan voita. Ihmiset äänestivät äärikonservatiivisia, uskonnollisia ryhmittymiä valtaan. Tulevaisuus näyttää miten käy.

Jos historia meille jotain opettaa niin sen, että ihminen on ihmiselle susi. Vasta kun yhteiskunnallinen väkivaltamonopoli on saatu muodostettua ja välitön suurmittaisen väkivallan uhka lopetettua voi yhteiskunta kehittyä.

[Alkuasukas]

Miksi meidän pitäisi huijata ja varastaa, tappaa ja murhata toisiamme, jos me kaikki tavoittelemme samaa asiaa? Etkö sinä ole oikeutettu haluamiisi asioihin siinä missä kuka tahansa muukin?
....
Jos "vahvemmat" autoritaariset ryhmät taas kerran onnistuvat orjuuttamaan heikompia niin ainakaan se ei olisi anarkiaa

Olisit heti sanonut että puhut Utopiasta. Siltä sinun anarkismisi kuulostaa.

[Hob]

Olisit heti sanonut että puhut Utopiasta. Siltä sinun anarkismisi kuulostaa.

Thomas Moren Utopia-nimisellä valtiolla on muuten asevelvollisuusarmeija jossa vahvemmat tukevat heikompia ja ovat esimerkkinä rivissä. Jokaisen miehen tulee tehdä velvollisuutensa tarpeen niin vaatiessa.

[Simo Hankaniemi]

Olen pitkään ihmetellyt, miksi valtiota vieroksuvat "anarkistit" eivät hakeudu valtiottomaan olotilaan, jolloin heidän ongelmansa ratkeaa? Esim. Somalia olisi anarkistin unelma, ei valtiota. Myös Amazonin viidakossa on mahdollisuus elää valtiottomasti, vaikka joka neliökilometri onkin periaatteessa jonkin valtion aluetta. Siellä on kuitenkin yhä valtavia alueita, joilla ei ole juuri muuta asutusta kuin pieniä intiaaniryhmiä. Valtiottomuuden tunteen voi saavuttaa myös lukuisilla vuoristoalueilla eri puolilla maailmaa. Altai-vuoristo olisi yksi toimiva vaihtoehto. Siellä eleli Lykovin perhekin niin valtiottomasti, että heiltä jäi mm. toinen maailmansota kokonaan huomaamatta.

Mitä on se mystinen "vapaus", mistä anarkistit kokevat jäävänsä paitsi? En ole nähnyt siitä koskaan mitään tarkempaa analyysia. Jotenkin tulee mieleen, että kysymys on vapaasta huumeiden käytöstä ja vapaudesta lorvia toisten ihmisten kustannuksella näiden huolehtiessa turvallisuudesta ja kaikesta muusta.

[Aukusti Jylhä]

Hyi teitä nytten TAAS.
Olisin niin mielelläni lukenut vähän lisää tuon A-agentin mietelmiä, mutta eihän se enää tänne kehtaa tulla kun noin tiukat vastineet on pöytään lyöty. Höh.
Suviksille ja muille vastaaville ymmärtäjille voisikin toimia semmonen argumentointi joka juuri ja juuri menee vähän paremmaksi kuin alkuperäinen väittämä esim. juuri tästä anarkismista. Voisi jopa vähän leikkiä tyhmää, että keskustelu ei heti alkuunsa tyssäisi. Jos vastaus ei ole liian tyhjentävä, voisi sieltä vielä irrota jotain lisäargumenttia, ja sitten taas hiljalleen laitetaan paremmaksi. Tällä tavalla ehkä sinne vastapuolellekin voisi jotain mennä perille.

Mutta kiitos agentille hyvästä yrityksestä. Vanhana armarkomarkona on aina välillä kiva lukea moisista aiheista, vaikka niillä ei viihdearvoa suurempaa merkitystä olekaan.

[punajuuri]

Jos jokin taho sellaista kuitenkin yrittäisi niin olen varma että vapaaehtoisia riittäisi enemmän kuin tarpeeksi muodostamaan suojeluskunnan tai kansanmiliisin turvaamaan ihmisten koskemattomuuden ja laittamaan moisen roskaväen touhuille lopullisen pisteen.

Suomeksi sanottuna perustettaisiin poliisivoimat. Sinänsä järkevää, koska ei yhteiskunta ilman poliisia kovin hyvin pärjäisi kun kaikki rellestäisivät miten sattuu. Vapaaehtoisten muodostama poliisi tuskin on helläkätisempi kuin oikea virallinen poliisi, ihan anarkisteille tiedoksi. Anarkistisessa yhteiskunnassa kun menee varastelemaan kaupoista tai valtailemaan toisten taloja, niin kävisi todnäk vähä huonommin kuin nykyään. Pikku rapsuilla tuskin selviäisi.

[sologdin]

Kutsu

Suomen Anarkistiyhdistys ry:n Tammisalon alaosaston sääntömääräinen vuosikokous pidetään Ravintola Heipanissa Kolmannella Linjalla ensitulevankuun 18. päivänä alkaen klo 19. Esillä yhdistyksen sääntöjen kokoukselle määräämät asiat:

1.§ kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen

2.§ valitaan kokoukselle puheenjohtaja ja sihteeri

3.§ valitaan kokoukselle kaksi ääntenlaskijaa ja pöytäkirjantarkastajaa

4.§ sihteeri lukee edellisen kokouksen pöytäkirjan

5.§ sihteeri lukee edellisen vuoden toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen (katso liite Ia)
- Keskustelu

6.§ sihteeri lukee tilintarkastajien lausunnon edelliseltä tilikaudelta (katso liite Ib)

7.§ päätetään tili- ja vastuuvapauden myöntämisestä tilivelvollisille

8.§ muut asiat. 
- Päätetään valtionavun hakemisesta yhdistykselle
- Jäsenmaksun suuruus tulevalle toimikaudelle

9.§ kokouksen päättäminen

Toimeksisaaneena
osaston hallitus

[Sunt Lacrimae]

Apunaan sillä on poliisien, vartioitten, tuomareitten ja lakimiesten tuhatlukuinen armeija.

Kirjoitetaan muuten "vartijoiden", terveisin vapaapäivänä tylsistynyt vartia[sic].

[Alkuasukas]

Kutsu

Suomen Anarkistiyhdistys ry:n Tammisalon alaosaston sääntömääräinen vuosikokous ...

You got to be shitting me...

[ihminen]

"Päätetään valtionavun hakemisesta yhdistykselle"

huutonaurua!11!

wiki:

"Anarkismi on taloudellisista, yhteiskunnallisista ja sosiaalisista valtahierarkioista vapaata yhteiskuntaa tavoitteleva poliittinen ideologia."



Ei ilmeisesti mitään ristiritaa...

[Agent provocateur]

Darvi:

"Harmi vain ettei sun luottamus ketään suojele. Olet uskomattoman naivi ihmisluonteesta. Suurin osa katselee vierestä tai vain poistuu paikalta, jos heikompia sorretaan, koska eivät halua itse tulla sorretuksi. Ajan myöt oppivat tavoille sortaa itse heikompiaan. Heikkoja ei kannata auttaa. Vahvoja liittolaisia kyllä."

Minun luottamukseni ei tietenkään vielä yksin suojelekkaan. Opin luottamaan niihin joiden kanssa elän, toimin ja työskentelen yhteistyössä - yleensä ihmisiin joiden kanssa jaan jotain, on se sitten vaikka aikaa, kokemuksia tai ajatuksia. Rehellisesti täytyy sanoa että toki tunnen useita anarkisteja joista en pidä tai joihin en luota juuri ollenkaan, ja  yhteiskunnallisilta mielipiteiltään minusta kovastikkin eroavia joihin sitten taas pystyn luottamaan melkein asiassa kuin asiassa, mutta vapaaehtoisella ja suunnitelmallisella yhteistyöllä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi - yhteiseksi eduksi, on keskinäistä luottamusta rakentava ja lujittava vaikutus. Toisensa tunteva ja  toisiinsa luottava sosiaalinen yhteisö tai verkosto on kokemuksieni mukaan jäsentensä paras turva tai suoja - monessakin mielessä.
En pidä itseäni naivina ihmisluonteen suhteen, olen huomannut vallanhimoisten kusipäitten tuppautuvan kaikkialle. Jokainen joukko, ryhmä, liike, kerho, yhdistys tai puolue, kollektiivi tai osuuskunta jota egoisti voi pitää ponnahduslautanaan tai jonka jäseniä hän voi manipuloida ja hyväksikäyttää on aina altis ja vaarassa.  Jokainen hierarkkinen rakenne joka on muodostettu ajamaan vaikka sitten "hyvää ja kaunista" maailmaa on myös rakenne joka vaarantaa jäsenistönsä. Esimerkiksi Vihreän liikkeen muututtua valtaorganisaatioksi siis Vihreäksi puolueeksi se pian houkutteli hunajan tavoin "entisiä" Marxisteja jotka näkivät nyt avautuvan elämänmittaisen vallan, hallitsemisen ja johtamisen tilaisuuden joka hetken oli ollut uhattuna "reaalisosialismin" alkaessa pikkuhiljaa luhistua. Alkuperäinen Vihreä liike oli vapaata kansalaistoimintaa ympäristön säilyttämiseksi, se oli moninaisuus erilaisia ihmisiä. Marxilaiset olivat tottuneet valtapeliin, uuden puolueen okkultisteista taas taistelu puolueen sekä valtion hierarkioissa ikään kuin manasi esiin keskinäisen kilpailun, vallanhimon, valehtelemisen, petokset ja juonittelut, siis kaiken sen perinteisen valtapolitiikkaan kuuluvan paskan.(Nyt vihreitten "tekno-sukupolvea" pidän poliittisesti puolueen korruptoitumattomimpina siipenä- saatan tietysti erehtyä)

Myös "Maahanmuuttokriittinen" liike oli nähdäkseni rakenteeltaan vielä ennen viime vaaleja lähinnä vapaata omaehtoista ja korruptoitumatonta kansalaistoimintaa jossa taustoiltaan erilaiset ihmiset liittyvät yhteiseen toimintaan, keskustelevat, kirjoittavat, tiedottavat, tapaavat, tutustuvat ja yhdessä hakevat korjaus ratkaisuja kokemiinsa kehittyviin tai jo olemassaoleviin uhkiin, väärinkäytöksiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Korruptoituminen on uskoakseni(saatan erehtyä - seuraan liikkeen kehitystä ulkopuolelta tarkkaillen) jo käynnistynyt, keskenään vallasta kilpailevia kuppikuntia syntyy pian tai on jo syntynyt - uudelleen valintojen varmistamiseksi äänestäjille valehdellaan, tietoja vääristellään ja pimitetään. Valtaa ja vaurautta kähmitään kulisseissa, sitä jaetaan ensin itselle oikein reilusti - sitten kavereille kunnolla ja siipeilijöillekin vielä mukavasti.  Kun poliittiseen "osallistumiseen" ja "vastuunkantoon" totutaan niin kaikki tämä tapahtuu näkymättömissä - ehdotuksia, anomuksia ja rahoitusta esm. henkilökohtaisen orjatyövoiman saamiseksi tai nolla tutkimuksen rahoittamiseksi ei enää esiinny niin kuin aikaisemmin Hakkaraisen laatimassa aloitteessa. Hankkeet, rahoitukset ja tutkimukset naamioidaan poliittisen kielenkäytön taakse tai ohjataan hyvältä kuulostaville hankkeille ja tahoille vaikka niiden takana onkin vain yksilön henkilökohtainen tai korkeintaan edustamansa ryhmän kollektiivinen ahneus. Kaikki tämä tapahtuu asioitten tietysti säilyessä ennallaan - eihän rikkinäinen auto korjaannu vaikka sen kuljettaja vaihdettaisiin. Tällaisena näen valtarakenteen vaikutuksen imisluonteeseen ja liikkeisiin - tietysti on myös niitä jotka "turmeltumatta" ja ihanteensa säilyttäen pystyvät toimimaan vallan ympäristössä mutta jos eivät aivan sokeita ja kuuroja ole niin pakko ainakin heidän on kyynistyä. Egoistisimmat ja vallanhimoisimmat pyrkyrit näihin rakenteisiin ainakin pääosin lopulta valikoituvat tai edustamastaan poliittisesta aatteesta riippumatta sellaisiksi vallan koneistossa hiljalleen muokkaantuvat.

Talvisodassa bolsevistinen Neuvostoliitto lähetti suomeen Ukrainalaisia divisioonia jotka oli muodostettu pakko-otolla. Ukrainalaisten lähettäminen oli kosto Ukrainalaisten 1918 muodostamasta anarkisti liikkeestä ja armeijasta joka oli taistellut sekä "punaista että valkoista tsaaria vastaan."
http://en.wikipedia.org/wiki/Revolutionary_Insurrectionary_Army_of_Ukraine
Puna-armeijan Ukrainalaiset sotilaat eivät halunneet taistella täällä kylmässä pohjoisessa, kaukainen Suomi ei ollut heille mikään uhka tai vihollinen vaikka bolsevikki komissaarit toista uskottelivatkin. Kun "miehitysarmeija" pysäytettiin Raatteen tielle, niin joukot monin paikoin vain istuskelivat nuotioilla kitaraa rämpyttäen ja lähestyvää loppuaan odottaen.
Eivät tavalliset työläiset ja maalaiset halua lähteä imperialistisiin valloitus sotiin joihin heidät hallitseva luokka pakottaa. He haluavat olla kotona rakkaitten, ystävien ja tuttujen parissa - maata viljellen ja työtään tehden.
Eivät tavalliset ihmiset ole vallanhimoisia orjuuttajia, he haluavat elää rauhassa ja vapaina ja ovat valmiita puolustautumaan kun alistaja ilmaantuu. Suomalaisethan olivat yhtenä kansakuntana valmiina rintamalle, vapaaehtoisina puolustamaan sitä kaikkea mikä heille on rakasta ja arvokasta. Samoin Venäläiset nousivat hyökkäävää Natsi-Saksaa vastaan, puolustautuivat rohkeudella, sitkeydellä ja uhrautuvaisuudella tätä vierasta valloittajaa vastaan - bolsevikki eliitin vallasta huolimatta.

Tällainen on ihmisluonto tai käsitykseni siitä:  Monipuolinen - mahdollisuuksia kätkevä - hyvää ja pahaa aikaan saava, sekä ympäristön ja kokemusten muokkaama. Käsitykseni on ettei ihminen ole tahdoton ja automaattinen "kone" vaan omilla valinnoilla, työllä ja toiminnalla me muokkaamme itseämme ja ympäristöämme jatkuvasti. Mahdolisuudet sekä "hyvään" että "pahaan" ovat kaikki olemassa - tietysti oma ja ympäristömme käsitys hyvästä ja pahasta on joiltain osin myös vuorovaikutteisessa muutoksessa. 

Tiedän että ihmisluonnossa on mahdollisuus suunnattomaan pahantekoon, näen että autoritaariset johtajat, järjestelmät, rakenteet ja uskomukset saavat manipuloitua ihmisjoukot ja joskus jopa kansakunnat työntämään  parhaat voimansa sotaan, taistelemiseen, valloittamiseen, alistamiseen, orjuuttamiseen ja ylipäätään kaikenlaiseen pahantekoon kanssaihmisiään kohtaan. Suuntaamaan tarmonsa - työnsä ja aatteensa vahingolliseen ja epäoikeudenmukaiseen toimintaan. Näen hyvin että ihmisluonnossa on kaikki mahdollisuudet myös yhteistyöhön ja sovinnolliseen elämään kanssaihmistensä parissa. Näen myös että kilpailuun ja toisten voittamiseen rakentuva yhteiskunta kannustaa ihisessä esiin sellaisia piirteitä joita pidän ei toivottavina.
Koen että henkilökohtaisessa elämässäni oma toiminta ja työskentely yhteistoiminnassa muitten kanssa myös itsessään on mielekästä ja tuo sisältöä ja tarkoitusta elämään - sen laatua parantaen - silloinkin kun anarkiaa jää vielä hiukan saavuttamatta. Vaikka olenkin mielestänne ehkä täysin höyrähtänyt idealisti - niin itse pidän toimintaani ja ajatteluani rationaalisena. Vaikka koskaan en saavutakkaan sosiaalista utopiaani - niin askeleet vapauden suuntaan ja sortoa vastaan palkitsevat.

Minulla on muuten ihan kohtuullinen kyky myös kohdata pettymyksiä. 

Auts.. ajattelin vastata viestillä nyt  useampaan kirjoitukseen, mutta koska huomaan että olen jumittanut useammaksi tunniksi kirjoittamaan vastinetta pelkästään kolmeen riviin... keskeytän tällä erää. Kenties joku saa tekstistäni joitain ajatuksia tai edes ymmärrystä ajattelutavastani tai näkemyksistä anarkismista, jos ei sitäkään niin ainakin löytää siitä itselleen sitä viihde arvoa..  Eihän kai sekään varmaan huonoksi ole!

Nimimerkki "LW":lle kiitos pitkästä ja asiallisesta vastineesta.

Nimimerkki: "käpykaarti": lle lupaan vielä paljon lisää viihdettä! Entisenä "anarkomarkona" kuulut muuten siihen laajaan joukkioon jonka tunnetuimpia ja kunniattomimpia maailmanpoliittisia edustajia lienevät Mao Zedong (joka osallistui nuorena anarkistikokouksiin, muttei koskaan aivan täysin käsittänyt vapauden oppia..) ja  Benito Mussolini joka taas tunnettiin kiihkeistä mielipiteistään ja ehdottomasta antimilitarismistaan, taisi muuten jopa kääntää Pjotr Kropotkinia Italian kielelle.

Nimimerkki "ihminen":lle haluan paljastaa että "sologdin" "kokous ojelma" on vain huumoria. Mitään anarkistien "Anarkistiyhdistys ry":tä saati sen "Tammisalon alaosasto":a ei tietenkään ole koskaan edes ollut olemassa - vaikka erilaisten tukien ja projektirahojen kuppaamisia valtiolta onkin joskus tapahtunut,  ei niitäkään edes merkittävässä määrin. Kuka tahansa voi tietysti milloin vain sellaisen Anarkisti ry järjestön keksiä perustaa ja kirjoittaa aivan millaisen pöytäkirjan haluaa "todisteeksi" anarkistien hölmöydestä. Vain mielikuvitus on rajanamme. Voimme leikisti perustaa myös vaikka "Maahanmuuttokriitikot Ry:n" tai jonkun uskottavamman ja tehtailla sitten sen nimissä juuri sellaisia tiedotteita kuin haluamme ja vaikka postailla niitä nettifoorumeihin ja tutuille "vihervas." toimittajille ihan vaan katsoaksemme tarttuuko joku kiinni syöttiin.  Saadaan kaikki yhdessä taas nauraa: öhö, öhö öhö! 

Nimimerkki: "Sunt Lacrimae":lle kiitos huomautuksesta. Tiedostan oikeinkirjoitukseni heikon tason. Eniten tekstissäni esiintyy yhdyssana virheitä - pyydän kuitenkin ettei niistä kaikista huomauteta erikseen.  Yritän parantaa kirjoitustani mutta yrittämiseksi taitaa jäädä niinkuin tähänkin asti.

Nimimerkki: "Jaska Pankkaaja":lle pyyntö: Tuossa tietysti on osa totuutta, mutta ei totuus kokonaan. Tuo levy on kuultu jo, vaihda välillä kiekkoa kun tuo on jäänyt pahasti pyörimään paikalleen.
Jos minä hokisin samoin että "maahanmuuttokriitikot on natseja, ne hakkaa pilotit päällään porukassa ulkomaalaisia, ne on uhka meidän kaikkien turvallisuudelle" Olisiko tämä mielestäsi asiallista? Ilmentäisikö lause todellisuutta? Totuuden osa se korkeintaan on - ei kuitenkaan koko todellisuus.

[Agent provocateur]

Darvi:
"Anarkian määritelmäsi on puhdasta fantasiaa. Sitä, että kaikki on kavereita keskenään tai ainakin, että suurin osa on niin yhteisvastuullista sakkia, että pistäisi ihan silkkaa uhrautuvaisuuttaan itsensä likoon jotta opportunistit eivät pääsisi riehumaan"

Anarkian ja anarkismin määritelmä todellakin on ongelmallista. Sanaahan aivan yleisesti käytetään kuvaamaan sekasortoa, kaaosta ja sopeutumattomuutta. Yritin kuitenkin kertoa mitä minä ja muut anarkistit ainakin yleisesti anarkismiin tai anarkiaan sisällytämme. Asiaa ei tietenkään tee yhtään sen helpommaksi tosiasia että anarkistien toiminta julkisuudessa näyttäytytyy usein lähinnä kaaoksena ja sekasortona. Eivätkä anarkistit aina edes keskenään ole yksimielisiä käsitteestä.

Kuitenkin kaikki anarkistit yhtyvät käsitykseen anarkiasta valtiottomuutena ja vain harva mieltää sen tarkoittavan kaaosta, ainakaan täydellistä.

Proudhonin sanoin: "Anarkia on järjestys!". Yksilö- ja yhteisölähtöinen, aktiivinen ja muuttuva.

Darvi:
"Maailmassa on ihmisiä, jotka tavoittelevat tuollaista ja ovat siinä onnistuneetkin."

Tässä oli siis kysymys miesten orjuuttamisesta maatöihin ja naisten seksuaalisesta alistamisesta. Tarkoitin vastauksellani että tämä ei ole anarkistien päämäärä. Tiedän toki että ihmisiä ja valtaryhmiä  maailmasta löytyy jotka tätä parhaillaan tavoittelevat tai tässä ovat onnistuneet.  Anarkistien päämäärä on tälle päinvastainen, se on vapautua ja vapauttaa ihmiset ja yhteiskunta  kaikenlaisesta orjuuttamisesta ja alistamisesta.

Koskela Suomesta:
"Tuota ei kyllä kannata mitenkään enempää kommentoida, ainoastaan kysyä että ovatko nuo todellisuuden hahmottamisvaikeudet synnynnäisiä, vai tuleeko niitä liiallisesta pössyttelystä?    "

Näen maailman jossa valtaa pitävien taholta vääryys, alistaminen ja sorto moninpaikoin vallitsee. Yritän edistää vapaata yhteistyötä demokratian ja itsehallinnon lisäämiseksi. Parantaakseni  näin omaa ja yhteisöni elämänlaatua.
Käsitykseni todellisuudesta voi  toki olla virheellinen - muista kuitenkin että aika monien käsityksen mukaan juuri vallanpitäjät - siis epäoikeudenmukaisuus taloudellisessa ja poliittisessa rakenteessa tuottaa ja ylläpitää maailman ongelmia. Vielä on peltoa kynnettävä ja nuo synkät pilvet yhä vapauden tiel!

Pössyttely, viina ja ylipäätään kaikenlainen päihteiden käyttö on joidenkin tutkimusten tai teorioiden mukaan koko inhimillisen kehityksen ja sivilisaation perusta. Päihteet ovat saattaneet elimistön ja aivot stressi tilaan joka on nopeuttanut luonnollista valintaa sekä edistänyt samalla aivotoimintaa ja ajattelua. Ihiset ovat kokoontuneet ryyppy-ryhmiin ja pilvi-rinkeihin nauttimaan huumetta - porukalla keskustelemaan asioista ja niiden järjestämisestä. Tämä on perusta kulttuurimme synnylle. Alkoholin käyttäminen ja huumeiden valmistus on saanut metsästäjä keräilijät pysähtymään aloilleen ja maata viljelemään eli kiljua valmistamaan..    Tässä tietenkään ei ole mitään hienoa tai kannatettavaa koska kulttuurimme ja yhteiskuntamme rakentuu riistolle ja sortamiselle! 

Tässä vastinetta tällä erää - jatkan myöhemmin..

[Sanglier]

"Päätetään valtionavun hakemisesta yhdistykselle"

huutonaurua!11!

wiki:

"Anarkismi on taloudellisista, yhteiskunnallisista ja sosiaalisista valtahierarkioista vapaata yhteiskuntaa tavoitteleva poliittinen ideologia."



Ei ilmeisesti mitään ristiritaa...

Kenellä olisi pokkaa perustaa Islamilainen Terrorijärjestä Äbälä Wäbälä r.y. ja hakea sille valtiolta tukea ja kunnalta tiloja?