Helpompi ja iloisempi äärioikeiston seurantaketju

[Ilkka Partanen]

Tällainen uutinen tuli vastaan Verkkouutisissa:

Äärioikeistolaiset liikkeet nostavat päätään Ruotsissa
Ilpo Kiuru
25.6.2013 klo 10:04

Äärioikeistolaiset ja erilaisuutta vihaavat ryhmät ovat Expo-säätiön mukaan aktivoituneet Ruotsissa viime vuoden aikana.

Rasisimia vastaan ja suvaitsevaisuuden puolesta työskentelevä Expo on julkaissut vuotuisen raporttinsa, joka käsittelee ääriliikkeiden aktiivisuutta Ruotsissa. Säätiön havaintojen perusteella äärioikeistolaisten liikkeiden aktiivisuus kasvoi edellisvuodesta selvästi.

Mittarina aktiivisuuden lisääntymiselle Expo käyttää muun muassa erilaisten tietojen jakamisen aktiivisuutta, julkilausumia ja manifesteja sekä tilaisuuksien ja tapahtumien järjestämisiä. Säätiö sanoo mainittujen aktiviteettien lisääntyneen suurkaupungeissa ja varsinkin Tukholman alueella.

Eniten näkyvyyttään on lisännyt uusnatsistinen Ruotsalaisten puolue, joka aiemmin kulki nimellä Kansallissosialistinen rintama. Liike on saanut Expon raportin mukaan näkyvän aseman Ruotsin rodullisen keskustelun ilmapiirissä. Puolue on muun muassa rekrytoinut jäseniä eduskunnassakin edustettuna olevasta Ruotsidemokraatit -puolueesta sekä Kansallisdemokraateista.

Expo arvelee yhdeksi syyksi ääriliikkeiden aktivoitumiselle sen, että Ruotsissa lähestyvät vuoden 2014 syksyn valtiopäivävaalit.

Pidän äärimmäisen arveluttavana että minkään värin ääriliikkeet saavat kannatusta, joskin mokuttajia mukaillen voisin tähän vetäistä ihan vakavalla naamalla yhteiskunnallisen selitteen josta kannatus kumpuaa: päättäjien kupla on etääntynyt äänestäjistä ja politiikka alkanut elää omaa suljettua elämäänsä jossa ei ole oikeastaan mietitty kuin mitä media tekee jos sanoo jotain minkä arvelee olevan toimittajien mielestä väärin. Ruotsidemokraattien kohtelu varmastikin herätti monessa ruotsalaisessa närkästystä, etenkin heissä jotka asuvat ääriliikkeille otolliseksi muodostuneissa kaupungeissa ja kaupunginosissa. Sikäli kun protesti ei pääse pintaan muita reittejä ja ainoat jotka paitsi myöntävät ongelman, myös esittävät sille ratkaisuja sitten ovat äärioikeistoa, niin ihmiset jotka kokevat ongelman alkavat kannattaa äärioikeistoa.

Epäilen että Ruotsidemokraattien täytynee saada suuren puolueen asema ennen kuin silmät avautuvat naapurissa pohtimaan mistä kannatus kumpuaa. En tosin usko että ruotsalaisella medialla on siltikään uskallusta puhua ongelmasta todellisella nimellä, koska ruotsalainen julkinen keskustelukulttuuri kavahtaa suoruutta. Sen sijaan syy on jossain epämääräisemmässä jossa on monia puolia ja jonka logiikka asian kannalta äkkiseltään kuulostaa järkevältä, vaikkei tarkastelua kestäisikään (esim. "sosiaaliset ongelmat" kuten työttömyys, syrjäytyminen, jne).

Aina on olemassa hahmottamaton yhteiskunnallinen selite johon monikin uskoo sen helppouden ja hienolta kuulostavuuden vuoksi erittäin mielellään   

[Marko Parkkola]

Tiesin/tunsin aikoinaan ns. skinheadeja, uusnatseja, miksikä heitä nyt kutsuttiinkaan. Tämä oli 90-lukua ja niitä oli pesiytynyt Jyväskylän lähistölle lauma. Sieltä löytyi jos jonkinlaista ärhentelijää, jotka kiljun ja vähän väkevämpienkin voimalla olisivat pystyneet vaikka mihin.

Sen jälkeen en ole nähnyt ääriliikehdintää, pois lukien yksittäistapaukset kuten Dänin itsekaasutus.

[Teaparty]

Minulla on ruotsalaisia kavereita, jotka asuvat Tukholman liepeillä tai Etelä-Ruotsissa sievästi omakotitaloissaan puutarhat hoidettuina ja uima-altaat lämpiminä. Töissä käydään pikkutakki päällä klo 10:00-15:30, pihassa seisoo Volvoa ja Audia. Armeijankin on joku käynyt aikanaan.

Jokainen on noin vuodesta 2005-2010 ollut fittuuntunut siihen tapaan, jolla Ruotsin telaketjufeministit tuhoavat maata. Kotona pojat ovat kuitenkin hiirenhiljaa, kun julkisella sektorilla työskentelevä femakkorouva vaatii pissaamaan istuallaan ja lätisee 'yhteiskunnasta'. Kyläily näissä perheissä kiusallista, kun joutuu päivällispöydässä seuraamaan kaverin kiemurtelua tuolissaan. Akoilla on täydet valtaoikeudet puhua mitä vain sylki suuhun tuo, mutta isännät eivät saa sanoa mitään. Äijät jupisevat keskenään kalassa käydessään.

En tiedä, ketä nämä kaverit äänestävät. He tuntuvat kaikesta huolimatta olevan tyytyväisiä elämäänsä, eivätkä edes valita verotuksesta. Ruotsin tuho etenee, ja slummit laajenevat, mutta niin kauan, kun oma puutarhakaupunginosa ei ole uhattuna, huoli isänmaasta jää periaatteelliselle tasolle.

Ruotsista ja Ranskasta tuttu politiikka keskittää mutiaiset omiin enklaaveihinsa toimii. Nettomaksajat eivät juurikaan häiriinny ennen kuin on liian myöhäistä. Islamin myötä mäkättävän akan voi onneksi käskeä keittiöön pitämään suunsa kiinni.

[matkamiehiii]

Islamin myötä mäkättävän akan voi onneksi käskeä keittiöön pitämään suunsa kiinni.

Niimpä Ruotsin nopea islamisoituminen olisi oikeastaan ihan hyvä vaan Ruotsille, feministit laitettaisiin kuriin ja rajat kiinni kun miehet olisi vallassa taas ja näin vältettäisiin Ruotsin täydellinen tuho ja muuttuminen joksikin Kongon demokraattiseksi tasavallaksi.

Ruotsissahan ongelma ei ole muslimeissa niinkään vaan siinä että Ruotsin nykyinen kulttuuri ja status quo on täysin naurettava, heikko ja sietääkin tuhoutua.

Suomessa onneksi ei olla vielä yhtä pitkällä tässä "homostelussa" eikä maahanmuuttajiakaan niin hirveästi näe kehäkolmosen ulkopuolella.

Itsekin olen jutellut ruotsalaisten miesten kanssa ja tuntuu että siellä pinnan alla kuohuu todella paljon, kaikki esittää kuinka "kaikki menee paremmin kuin koskaan" mutta pinnan alla ne on raivoissaan nykytilanteesta. Luonnollisesti kukaan ei tule tekemään mitään asian suhteen koska Ruotsissa edelleen on erittäin korkea elintaso - mikä pitää monet "riittävän tyytyväisinä"

[sologdin]

Mitä "äärioikeisto" on? 

Suomessahan ei ole edes kunnon oikeistoa; konservatiivipuoluetta länsieurooppalaisessa mielessä.  Kokoomus on jotakin "keskustaoikeistolainen, maltillinen - jos ei vieläkin maltillisempi" tms. käsitemössöä.

Suomalaisessa mediasielunmaisemassa äärioikeistoa, eli fasismia, edustaa esimerkiksi Pertti Salolainen, joka on sanonut, että juutalaisilla on paljon taloudellista valtaa USA:ssa!  Tai äärioikeistolaisiksi leimataan sellaiset, jotka kannattavat Suomen liittymistä Natoon, jossa ovat lähes kaikki Euroopan demokratiat.

Jos taas ajatellaan Pekka Siitoimen henkisiä perillisiä, heillä ei de facto ole äärioikeiston, eikä oikeistonkaan kanssa mitään tekemistä.  Vajakkeja ja huligaaneja.  Jos nyt joku poliittinen määritelmä pitää keksiä, niin anarkisteja tai nihilistejä. 

Äärioikeisto, fasismi ja kansallissosialismi ovat - edelleen suomalaisessa sielunmaisemassa pysyäkseni - synonyymejä.  Kansallissosialismi tarkoittaa valtion ylivaltaa ja valvontaa yli kansalaisten oikeuksien; talouselämä voi tietyissä rajoissa toimia markkinatalouden periaatteilla, mutta vain rajoitetusti ja viimeinen sana on valtiolla ja sen johtoportaalla; sanotaan sitä sitten Puolueeksi tai omantyyliseksi demokratiaksi.  Sopii miettiä, mitkä valtiot nykymaailmassa täyttävät nämä kriteerit, ja keitä ovat he jotka ihailevat näitä valtioita.

Ylimmäisen ruksasin.

[Ilkka Partanen]

Mitä "äärioikeisto" on? 

Suomessahan ei ole edes kunnon oikeistoa; konservatiivipuoluetta länsieurooppalaisessa mielessä.  Kokoomus on jotakin "keskustaoikeistolainen, maltillinen - jos ei vieläkin maltillisempi" tms. käsitemössöä.

Suomalaisessa mediasielunmaisemassa äärioikeistoa, eli fasismia, edustaa esimerkiksi Pertti Salolainen, joka on sanonut, että juutalaisilla on paljon taloudellista valtaa USA:ssa!  Tai äärioikeistolaisiksi leimataan sellaiset, jotka kannattavat Suomen liittymistä Natoon, jossa ovat lähes kaikki Euroopan demokratiat.

Jos taas ajatellaan Pekka Siitoimen henkisiä perillisiä, heillä ei de facto ole äärioikeiston, eikä oikeistonkaan kanssa mitään tekemistä.  Vajakkeja ja huligaaneja.  Jos nyt joku poliittinen määritelmä pitää keksiä, niin anarkisteja tai nihilistejä. 

Äärioikeisto, fasismi ja kansallissosialismi ovat - edelleen suomalaisessa sielunmaisemassa pysyäkseni - synonyymejä.  Kansallissosialismi tarkoittaa valtion ylivaltaa ja valvontaa yli kansalaisten oikeuksien; talouselämä voi tietyissä rajoissa toimia markkinatalouden periaatteilla, mutta vain rajoitetusti ja viimeinen sana on valtiolla ja sen johtoportaalla; sanotaan sitä sitten Puolueeksi tai omantyyliseksi demokratiaksi.  Sopii miettiä, mitkä valtiot nykymaailmassa täyttävät nämä kriteerit, ja keitä ovat he jotka ihailevat näitä valtioita.

Avauksessa yritin hahmotella tällaisia ryhmiä, he ovat tietääkseni pitkälle (ainakin virallisella tasolla) järjestäytymättömiä. Välillä tulee Suomen Kansallissosialistista Työnväenpuoluetta ja muita vastaavia hankkeita, mutteivat ne yleensä kanna edes yhdistysrekisteriin saakka. Suomessa heille otollista porukkaa on ihan hatusta vetämäni arvion perusteella n. 5 % korkeintaan, joskin tämä on täysin henk.koht. "tuntumaan" perustuva heitto. Suurin osa ei äänestä, joskin jos tulisi heille ideologisesti tarpeeksi radikaali ja samalla kuitenkin uskottava ryhmittymä, niin he voisivat ryhtyä tukemaan tällaista liikettä. Kasvupohjaa on kuitenkin äärimmäisen vähän, verrattuna oikeastaan mihin tahansa muuhun maahan.

[Ant.]

Äärivasemmistolaisen Expon jutut kannattaa unohtaa, vaikka ne voivat joskus olla joltain osin tottakin.

Suomessa äärioikeisto on vahvempi kuin pitkiin aikoihin. Tämä ei tietenkään tarkoita paljoa, koska Suomen äärioikeisto on sotien jälkeen koostunut Pekka Siitoimen, Väinö Kuisman ja muiden vastaavien tyyppien alkoholistijengeistä. Nyt Suomessa vaikuttaa kuitenkin Ruotsista kopioitu ryhmä, jolla selvästikin on kykyä organisoida toimintaa, joka ei ole tahatonta parodiaa. Lisäksi järjestön nettisivuilla olevat kirjoitukset ovat kieliasultaan varsin hyviä, joka myös on täysin poikkeuksellista.

Ilmeisesti järjestö ei kuitenkaan ole kovin monijäseninen ja jäsenet asuvat ympäri Suomea. Tällaisilla järjestöillä on paha tapa hajota kun ihmisten elämäntilanne muuttuu. Esimerkiksi islamistisilla liikkeillä tilanne on toinen, sillä liikkeen sisältä löytyy niin puoliso kuin kaikki muukin. Ja kun asutaan lähekkäin, jutussa myös pysytään mukana. Äärioikeistolaisilla tämä on vaikeampaa, sillä oman liikkeen sisällä ei ole mahdollista elää, jolloin tulee sitten helpommin lähdettyä poiskin.

[Roope]

Kasvupohjaa on kuitenkin äärimmäisen vähän, verrattuna oikeastaan mihin tahansa muuhun maahan.

Nähdäkseni erona esimerkiksi Ruotsiin on, että tällaiselle toiminnalle ei ole Suomessa organisoijia/rahoittajia, ei ole perinteitä, eikä ole kontakteja muualle Eurooppaan. Lisäksi suomalaisia on erityisen vaikea saada innostumaan/kiihkoilemaan minkään asian puolesta/vastaan. Selvin päin elämöiminen koetaan yleisesti noloksi ja vaivaannuttavaksi.

Tämä pätee niin oikealla kuin vasemmalla. Vasemmistonuoret ja muut anarkistiaktivistit ovat hieman kokeilleet Antifa-lippujen ja tuhotyötoiminnan kanssa, mutta aika ponnettomaksi sekin on onneksi jäänyt.

Suomessa äärioikeisto on vahvempi kuin pitkiin aikoihin. (..) Nyt Suomessa vaikuttaa kuitenkin Ruotsista kopioitu ryhmä, jolla selvästikin on kykyä organisoida toimintaa, joka ei ole tahatonta parodiaa. Lisäksi järjestön nettisivuilla olevat kirjoitukset ovat kieliasultaan varsin hyviä, joka myös on täysin poikkeuksellista.

Minä en ole huomannut mitään toimintaa tammikuisen Jyväskylän nujakan jälkeen, joten ei tuo kovin vahvalta ja uhkaavalta vaikuta vaikkapa Suomessa pyöriviin romanialaisiin verrattuna. Pari johtohahmoa vuodeksi linnaan, niin se on luultavasti siinä.

[Tragedian synty]

Tässä keskustelussa olisi hyvä muistaa myös historiallinen perspektiivi. Miksikä meidän järjestelmäämme, jossa kaikista pidetään huolta, ketään ei haluta loukata, kaikkea on korrektia suvaita ja kaikki elävät vain omia mieltymyksiään varten, olisi kutsuttu minään muuna aikakautena koko ihmiskunnan historiassa? Minä kannatan esimerkiksi ihmisoikeuksien pyhimysaseman kyseenalaistamista. Ymmärrän, että monikin nyky-Suomessa elävä nyyhkyliberaali saattaisi syyttää minua sen vuoksi äärioikeistolaiseksi, mutta onko se oikeasti äärimmäistä? Ei, jos verrataan kaikkeen olevaan, menneeseen ja varmasti myös tulevaan ihmiskuntaan.

Kulttuureja on romahtanut, kun populaatio on kasvanut yli äyräittensä. Me elämme tilanteessa, jossa planeettaa tallaa 7 000 000 000 ihmistä, suuri osa puutteessa, väkiluku kasvaa yhä vain, ja luonnonvarojen kulutuksesta päätellen elämme kuin huomenna tulisi maailmanloppu. Vain yhdenlainen ihminen, liberaali länsimaalainen, sanoo silti, että kaikilla on oikeus elämään ja vielä hyvään elämään. Jos mistä tahansa aikakaudesta tänne saataisiin täysijärkinen ihminen ja hänet ymmärtämään tilanne, hän sanoisi: "Monien on kuoltava." Se niistä äärimmäisyyksistä.