Haik 4/2011 pääkirjoitus:Turhan kallis demokratia?

[perunanena]

Marko Lamberg kirjoittaa taas kovaa asiaa:

Kun euromaat yhteisen valuuttansa alennustilaa
puidessaan päättivät antaa länsimaisen
demokratian synnyinmaalle Kreikalle anteeksi
puolet sen veloista, ylirajaista närkästystä tuotti
Kreikan pääministerin hanke pelastus- ja säästöpaketin
hyväksyttämisestä kansanäänestyksellä
– se kun olisi ollut aivan liian hidasta ja tuottanut
vain turhia kuluja. Kansanäänestys jäikin
pitämättä. Kovaääninen närkästyspuhe peitti
alleen monenlaiset kriittiset kysymykset kuten
sen, miksi europäättäjät itse olivat olleet toimenpiteissään
kovin verkkaisia ja miksi Euroopan
pankkien taannoiset stressitestit sitä vastoin olivat
näyttäneet kovin joutuisilta ja kepeiltä verrattuna
esimerkiksi tapaan, jolla kulttuurilaitokset
kuten yliopistot, museot, arkistot ja kirjastot
arvioidaan ja auditoidaan. Ehkä humanisteilla
on notkeammat polvet.
Vaikka demokratiaa ei suoranaisesti luonnehditakaan
kalliiksi, käytännössä säästöjen ja
kustannustehokkuuden nimissä voidaan toimia
tavoilla, jotka nakertavat demokratiaa niin laajemmin
yhteiskunnassa kuin työpaikoilla. Mitä
isompien yksiköiden osaksi yksilö liitetään, sitä
vähäisemmäksi käyvät hänen vaikuttamismahdollisuutensa.
Kun työpaikka onkin enää pieni
osa suurta konglomeraattia tai kun kuntapäättäjät
tekevät päätöksiä, joissa sivutaan kasvukeskukseen
liitetyn vähäväkisen syrjäkylän asioita,
yksilön ja kokonaisten ihmisryhmienkin mielipiteet
jäävät helposti huutavan ääneksi korvessa.
Merkillistä kyllä tietotekniikkaa tuntuu olevan
helpompi kehittää ja soveltaa hallitsemiseen ja
valvomiseen kuin yhteiskunnallisen vuorovaikutteisuuden
ja demokratian vahvistamiseen.

Koko pääkirjoitus on luettavissa täältä:

http://pro.tsv.fi/haik/haik0411/paakirjoitus0411.pdf

[Mansikka]

Hm, miksi kaveriprofessuurit ovat nyt yliopistouudistuksen jälkeen helpompia häikäilemättömien järjestää?

Hyvä pääkirjoitus ja on siis tältä vuodelta, ei kymmenen vuoden takaa niin kuin otsikkoon lipsahti.