2011-11-20 Digitalisoituminen pakottaa toimittajat alas norsunluutorneista.

[K.K.]

Digitalisoituminen tiputtaa toimittajat alas jalustalta


Liiketaloustieteiden professori Saara Taalas Växjön Linnaeus-yliopistosta Ruotsista uskoo, että digitalisoituminen pakottaa toimittajat alas norsunluutorneista.

Perinteiset mediat eivät voi pitää omaa asemaansa lukijoiden ja katsojien arjessa itsestäänselvyytenä. Vakiintuneilla medioilla on edelleen tärkeä rooli vallan vahtikoirina, mutta Taalas kutsuu sosiaalista mediaa jopa viidenneksi valtiomahdiksi.

"Nyt me kuulemme sen äänen lehtereiltä, jonka vahtimestari on poistanut sieltä", Taalas viittaa suorapuheiseen Facebook-keskusteluun.

Maailman sanomalehtien ja sanomalehtikustantajien liiton Wan-Ifran varatoimitusjohtaja Larry Kilman ei usko, että avoin huutelu verkossa ja digitalisoituminen olisivat uhka lehdistölle tai demokratialle.

"Ennemmin olen huolissani siitä, että sekä kehittyvissä että kehittyneissä demokratioissa esiintyy tarvetta rajoittaa sosiaalisen median käyttöä", Kilman sanoo.

Lukijoille tilanne on hyödyllinen. Kun yleisön merkitys korostuu, myös uutistyö muuttuu läpinäkyvämmäksi. Kilmanin mukaan jotkut mediat ovat tuoneet lukijoitaan toimituksiinsa seuraamaan miten uutisia tehdään.

"Tämä viittaa siihen, että objektiivinen uutistyö tehdään läpinäkyvämmäksi", Kilman kuvailee.

Taalas kritisoi, että sanomalehdillä on ollut "äärimmäisen arrogantti" suhde yleisöön pitkään.

"Suurin uhka liiketoiminnalle on arroganssi ja paremmin tietämisen eetos", Taalas sanoo tiukasti.

Sillä aikaa kun mediat sopeutuvat murrokseen ja pohtivat uusia ansaitsemiskeinoja, yleisö voi nauttia runsaasta tarjonnasta.

Monessa talossa piikki on toistaiseksi auki.

http://www.hs.fi/kulttuuri/Digitalisoituminen+tiputtaa+toimittajat+alas+jalustalta/a1305549715776

[Teme]

Ihan hyvä otsikko, mutta siihen se vähän tahto sitten jäädäkkin. Ilmeisesti printissä ei oikeasti ymmärretä, että nykymuotoinen printtimedia on kuoleva taiteenlaji. Nykyinen digitalisoituminen ja sen jo nyt tuomat muutokset ovat vasta alkusoittoa. Samassa hötäkässä tulee menemään myös nykyiset "yleistoimittajat" vaihtoon. Koko journalismin opetus tulee muuttumaan tai no sen pitäisi muuttua jotta ala voi selvitä.

Asian suhteen on ainakin Johanna Vehkoo kirjoittanut kirjan suomeksi. Suosittelen tutustumista, vaikken kaikkia hänen päätelmiään allekirjoitakkaan.

[Lentomestari]

Digitalisoituminen tuo jotain huonoakin, ainakin kuluttajille. MIelestäni lukeminen perinteisesti lehdestä/ kirjasta/ tabloidinkokoisena/ pokkarina on jostain syystä paljon miellyttävämpää kun digiversiona tietsikan ruudulta, olen näitä joskus aikoinaan verrannut hyysätin tarjostilausta lukiessa, paperiversio on nautintohetki kahvikupposen kanssa ja lehden voi polttaa sauna  uunissa sen jälkeen, tai pyyhkiä mökillä perseensä.

Nyt tämän digitalisoituminen on tuonut huononnusta palveluun ihan konkreettisesti, kaikenlaiset yritysten tilausgatalogit on "menneen talven lumia", ne on nyt saatavana bdf- tiedostona netissä, tämän tiedoston lukeminen vaatii aina sen tietsikan jossain muodossa, ihan kuin lehden lukemiseenkin, viisisataasivuista katalogia ei juuri viitsi printata itselleen.

Nämä nyt yhtenä esimerkkinä, digitalisoituminen välineenä on tietty oikein mainio asia, lopputulos sitten diginä ei kyllä aina ole sitä parasta vaihtoehtoa.
Jos digitalisoituminen tarkoittaa paperimedian siirtymistä nettiin, taitaa se minun kohdalla tarkoittaa uutisten lukemisen vähentymistä dramaattisesti.

[Spesialisti]

Digitalisoitumisen surullinen puoli on siinä, että jonain päivänä kun internet lakkaa olemasta ja ihmiskunnan rippeet palaavat omaan lokeroonsa ekosysteemissä, kaikki digitaalinen tieto nykyajastamme häviää iäksi. Fyysinen kirjoitettu tai painettu teksti vähenee koko ajan. Olen jo muutaman kerran hätkähtänyt sitä tosiasiaa, että käsin kirjoittaminen takkuaa jotenkin enemmän kuin ennen ja kirjoitusvirheiden välttäminen vaatii keskittymistä. Myös käsiala huononee. Enkä ole mikään ikäloppu vielä vaan mies parhaassa iässä. Pitkiä litanioita ei vain tule enää kirjoitettua kuin näppäimistöllä.

[Veikko]

"Ennemmin olen huolissani siitä, että sekä kehittyvissä että kehittyneissä demokratioissa esiintyy tarvetta rajoittaa sosiaalisen median käyttöä", Kilman sanoo.

Taalas kritisoi, että sanomalehdillä on ollut "äärimmäisen arrogantti" suhde yleisöön pitkään.

"Suurin uhka liiketoiminnalle on arroganssi ja paremmin tietämisen eetos", Taalas sanoo tiukasti.

- Ja asiaa koko kirjoitus.

[Lemmy]

digitalisoituminen pakottaa toimittajat alas norsunluutorneista.

Ja sudet syövät talon nurkalla...

[K.K.]

Aiheeseen liittyen:


Keskustelu voittaa vieraantumisen


Tärkein ensin. Jos rullaat tämän jutun loppuun, löydät kommentoi-kohdan, jossa voit kirjoittaa kommenttisi muiden lukijoiden nähtäväksi ja osallistua keskusteluun.

Juuri siitä nyt on kyse – osallistumisesta.

Tahririn aukiolta Hesarin keskustelupalstoihin, blogeista Occupy Wall Street -tapahtumaan, yleisö osallistuu koko ajan enemmän median tekemiseen. Journalismin ravintoketjussa on monia kohtia, joissa me haluamme avata ovemme teille. Ja te tunnutte haluavan astua sisään. Yleisön halu osallistua heijastaa sitä, että ihmiset kokevat median kuuluvan heille. Ymmärtäähän sen, niin iso osa medialla on ihmisten elämässä päivittäin.

On ensisijaisen tärkeää, että lukijat, katsojat ja käyttäjät otetaan mukaan – jollain tapaa. Jos näin ei tehdä, jos kokemus mediasta on vain yksisuuntaista vastaanottamista, vaarana on vieraantuminen.

Marx sanoi vieraantumisen johtuvan siitä, että työntekijällä ei ole kapitalistisessa järjestelmässä otetta omasta työstään. Elämä tapahtuu osana kokonaisuutta, jota ei pysty hallitsemaan. Valitettavan moni kokee median samaan tapaan. Se täyttää elämämme, mutta sitä ei hallita. Vieraantuminen, yhteiskunnallinen ja taloudellinen syrjäytyminen on monelle suomalaiselle kurjaa arkea. Mutta myös mediavieraantuminen on todellinen ongelma. Samalla kun media voi tarjota yhteisiä kokemuksia, se voi vahvistaa käsitystä, että ei voi vaikuttaa oman elämänsä kulkuun.

Silloin hyökätään toimittajia vastaan, syytetään viestimiä yhteiskunnan ongelmista ja pystytetään barrikadeja ja protestileirejä mediatalojen ulkopuolelle.

Tämä on nurinkurista, sillä tiedotusvälineet ovat nimenomaan välttämätön osa demokraattista yhteiskuntaa. Meillä journalisteilla on vastuumme kansalaiskeskustelun ylläpitämisessä. Me olemme nähneet mitä tapahtuu, kun yhteinen keskustelu sirpaloituu pienten samanmielisten piirien toisistaan erotetuiksi saariksi. Siksi me haluamme teidät mukaan tekemään mediaa meidän kanssamme. Siinä ei ole kyse bisneksen tekemisestä, vaan demokratiasta.

Samalla kun me avaamme yhä enemmän oviamme yleisölle, joudumme arvioimaan ihmisten motivaatiota osallistua mediaan. Kaikki toimittajat saavat lukijapalautetta, ja valitettavan usein se on masentavaa. Keskustelupalstoilla osa kommentoijista tuntuu vain haluavan ajaa omaa asiaansa. Vaikka en missään nimessä usko tämän olevan koko totuus, tiedostan että meidän täytyy miettiä kriittisesti ihmisten motivaatioita. Kaikki eivät halua mediaan kansalaiskeskustelun takia...]

Koko juttu:http://www.hs.fi/kotimaa/Keskustelu+voittaa+vieraantumisen/a1305549766008

Kaikki toimittajat saavat lukijapalautetta, ja valitettavan usein se on masentavaa. Keskustelupalstoilla osa kommentoijista tuntuu vain haluavan ajaa omaa asiaansa.

Vielä äskeistäkin valitettavampaa on se,että moni toimittaja tuntuu journalismin sijaan haluavan ajaa vain omaa asiaansa.

[Roope]

Aiheeseen liittyen:

Yksi vapaan internetin keskeisistä periaatteista on mahdollisuus anonymiteettiin. Nimetöntä kirjoittelua puolustetaan muistuttamalla, että kaikkialla ei ole yhtä laajaa sananvapautta kuin meillä Suomessa. Valtaapitäviä on voitava kritisoida ilman pelkoa rangaistuksesta, ja verkko on siinä hyvä työkalu.

[...]

Vihreässä Langassa siirryttiin syyskuussa entistä tiukempaan kontrolliin. Pääperiaate vaihtui asiattomien viestien karsimisesta parhaiden kommenttien julkaisuun. Kommentoijilta alettiin myös edellyttää oman nimen käyttöä. Netin kommentointiin alettiin siis suhtautua kuin lehden yleisönosastoon.

[...]

Nyt kommenttien laatu on noussut. Keskustelua on vähän, mutta se on varsin asiallista.

Vihreä Lanka: Laatu korvasi määrän

Lasse Leipolan kirjoituksen alla ei näy yhtään kommenttia.

[Rekka-Pena]

Digitalisoitumisen surullinen puoli on siinä, että jonain päivänä kun internet lakkaa olemasta ja ihmiskunnan rippeet palaavat omaan lokeroonsa ekosysteemissä, kaikki digitaalinen tieto nykyajastamme häviää iäksi.

Fallout?