2015-09-02 HS: Kuolleen syyrialaispojan kuva järkyttää maailmalla

[Ajattelija2008]

^ Vilkas mielikuvitus on aina eduksi kirjailijalle. Samoin realismin välttäminen ja kuvien kumartaminen. Alan Kurdin isän himoitsemat uudet tekohampaat ulkomaan sossun piikkiin unohtuvat silloin helposti ja niiden rooli tapahtumien kulussa.

Olen pettynyt siihen, että Khaled Hosseini asettui tukemaan Alan Kurdin hukuttamista. Hänen olisi pitänyt sanoa, että köyhiä ei saa houkutella vaaralliselle merimatkalle ilmaisella hammashoidolla.

Eipä löydy "pakolainen" Khaled Hosseiniltakaan sääliä kuolleita kohtaan. Hänellekin on tärkeintä tehdä itselleen rahaa patsastelemalla pyhimyksenä.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Khaled_Hosseini
Näköjään Khaled Hosseini on ollut USA:lainen 16-vuotiaasta asti ja valmistunut lääkäriksi siellä. Ei lääkärin koulutuskaan tuo myötätuntoa köyhiä kohtaan.

[Roope]

Aiheeseen liittyen tunteisiin vetoavan kuvajournalismin puolustus.

Miksi me julkaisemme kuvia riutuvista lapsista? Amalia täytyy katsoa juuri siksi, että se on niin vaikeaa

Virve Kähkönen

HARVOIN jään toimittajana jumiin yhteen kuvaan.

Näin kuitenkin kävi, kun huomasin ensimmäistä kertaa kuvan seitsenvuotiaasta jemeniläisestä Amal Hussainista. Tytön sivuun kääntynyt pää, väsynyt katse ja nälästä riutunut pieni keho pysäyttivät.

[...]

HS julkaisi Amalin kuvan ja tarinan marraskuun alussa sen jälkeen, kun hän oli menehtynyt. Kommenttien ja viestien perusteella se herätti monet lukijamme ajattelemaan Jemenin sodan hintaa.

Tuli odotetusti myös toisenlaisia reaktioita. Kuva järkytti. Eräs lukija kysyi, miksi julkaisemme kuvia kärsivistä lapsista. Loukkaako kuva lapsen ihmisarvoa ja onko julkaisuun lupa?

KYSYMYS oli hyvä ja aiheellinen. Kysymme samoja asioita itseltämme joka kerta, kun harkitsemme kärsivien ja kuolleiden ihmisten näyttämistä kuvissa. Usein päätämme olla näyttämättä. Erityisen tarkkoja olemme lasten kuvista.

Samaan aikaan ikävistä ja vaikeista asioista kertominen on osa ydintehtäväämme. Median tehtävä on antaa ääni heikoille ja unohdetuille. Lasten kärsimys on keskeinen osa Jemenin kriisiä. Sen liiallinen silottelu kuvissa olisi ongelman vähättelyä ja etäännyttämistä.

[...]

LASTENJÄRJESTÖ UNICEF järjesti shoppailupäivä Black Fridayna keräyskampanjan Jemenin lasten auttamiseksi. Moni suomalainen lahjoitti. Kampanjaa seuratessani ajattelin taas Amalin kuvaa.

Se, että Amalin kuvaa on vaikea katsoa, on myös syy sille, miksi sitä täytyy katsoa.

Kirjoittaja on HS:n ulkomaantoimituksen esimies.

Helsingin Sanomat 25.11.2018

Se, että Amalin kuvaa on vaikea katsoa, on myös syy sille, miksi sitä täytyy katsoa.

Aika kehnot perustelut.

Monen oli vaikea katsoa myös Alan Kurdin kuvaa. Kuvalla oli ympäri maailman valtavat vaikutukset, kun sen avulla myytiin valheellista tarinaa pikkupojan kuolemaan johtaneista tapahtumista ja syyllistettiin länsimaita ja tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa vaativia Välimeren hukkumisista.

Lapsen kuva oli niin väkevä, että totuus ja asia-argumentit olivat sen edessä voimattomia. Helsingin Sanomat oli tässä journalismin alennusmyynnissä täysillä mukana.

[qwerty]

Ebban kuva ei järkyttänyt ketään. Koska sitä ei julkaistu juuri missään! Mitä yhdestä valkoisesta tytöstä.

[Roope]

Paavi tapasi pakolais­kriisin symboliksi nousseen hukkuneen pikkupojan isän Irakissa

Kurdin perheen kohtalo vavahdutti maailmaa syyskuussa 2015.

Paavi Franciscus on tavannut Irakin-vierailunsa päätteeksi isän, jonka kolmivuotiaan Alan-pojan hukkuminen kuusi vuotta sitten Turkin rannikolla havahdutti maailman syyrialaispakolaisten hätään.

Rannalle huuhtoutuneen Alanin pienestä ruumiista maailmalle levinneet sydäntäsärkevät kuvat nousivat vuoden 2015 pakolaiskriisin symboliksi. Pojan isä Abdullah Kurdi menetti pakolaisveneen kaatumisessa koko perheensä ja asettui myöhemmin asumaan Pohjois-Irakiin, jossa paavi vieraili sunnuntaina.

Vatikaanin lausunnon mukaan Abdullah Kurdi kiitti paavia huomion kiinnittämisestä tragediaan sekä "siirtolaisten kokemaan tuskaan, kun nämä tavoittelevat ymmärrystä, rauhaa ja turvallisuutta ja jättävät maansa henkensä riskeeraten".

– Paavi vietti pitkän ajan hänen kanssaan ja kuunteli tulkin avulla perheensä menettäneen isän tuskaa, lausunnossa kuvailtiin.

Abdullah Kurdi luovutti paaville tapaamisessa myös maalauksen, joka kuvasi tragediaa.

[...]

Syyrian kurdialueilta Kobanista kotoisin ollut Kurdin perhe oli lähtenyt pakoon Isisin valtaamilta alueilta ja pyrki tuhansien muiden tavoin Eurooppaan siirtolaiskriisin syksynä 2015. Heidän tavoitteenaan oli lopulta asettua Kanadaan, jossa heillä on sukulaisia.

Kreikkaan matkalla ollut pakolaisia kuljettanut vene kuitenkin kaatui, ja perheen äiti sekä kaksi poikaa hukkuivat. Pienimmän lapsen ruumis löytyi lopulta rannalta.

Ilta-Sanomat 8.3.2021

Isä Abdullah Kurdin nostaminen esiin myönteisessä valossa ja vieläpä jonkinlaisena Syyrian pakolaisten kärsimyksen symbolina on törkeä loukkaus oikeita pakolaisia kohtaan.

Tapauksen irvokkuudelle (selviää vaikkapa tätä ketjua lukemalla) on kuvaavaa, että isä palasi toista kertaa Turkista Syyriaan (perhe oli matkannut Turkkiin ja palannut kotiinsa Syyriaan jo kerran aiemminkin) heti Alanin kuolemaa seuraavana päivänä hautaamaan pojan turvalliseen kotikaupunkiinsa Kobaniin, jossa väkivaltaisuudet olivat loppuneet jo aiemmin. Nykyään isä, jolle tarjottiin myös Turkin kansalaisuutta, asuu Pohjois-Irakissa, toisessa aktivistipropagandan vinkkelistä luvattoman turvattomassa maassa.