Äärioikeiston jahtaamisesta

[Hessu]

Avaan uuden ketjun, koska miniluv lukitsi äärioikeiston nimilistaa käsittelevän ketjun. Tekstin voi tarvittaessa siirtää suljettuun ketjuun, jos moderaatio katsoo siirron aiheelliseksi.



Suomalaisissa poliittisissa piireissä on ennenkin jahdattu olematonta "äärioikeistoa" kissojen ja koirien kanssa, kun eliitin valtaa uhkaavat voimat ovat saaneet jalansijaa yhteiskunnassa. Hankalan vastustajan nujertamisessa on ollut tapana kertoa poliittisesta väkivallan uhasta ja ottaa tehosteeksi mukaan historiasta kumpuavaa [naapurin] pelkoa.
Median ja tiettyjen poliittisten ryhmittymien harjoittama PS-jahti tuo väistämättä mieleen suomettumisen ajan tapahtumia, joista lisää hieman jäljempänä.

Elämme juuri nyt vaihetta, jossa laman alla etsitään erilaisia keppihevosia, jotta vakavat yhteiskunnalliset [EU] asiat pysyisivät taka-alalla ja todelliset syylliset eivät paljastuisi. Sijaissyyllisiä etsivät innokkaimmin vasemmistolaiset, jotka yleensä toteavat, että ketään ei saa syyllistää. Vasemmistolla lienee kaikkein suurin tarve peitellä historiaansa ja nykyisiä todellisia tavoitteitaan.

Seuraavassa lyhyt lähihistorian kertaus, jossa vääriä mielipiteitä ja väärään suuntaan katsovia pyrittiin leimaamaan vaarallisiksi ääri-ilmiöiksi.

Alpo Rusin kirjasta "Vasemmalta ohi" referoidut lainaukset ovat Erkki Ahon ansiokkaasta blogista. Otsikointi ja boldaukset ovat pääasiallisesti minun tekemiä.

http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2010/07/suomea-tyonnetaan-suomettumisen-polulle.html


Skdl:n (nyk. Vasemmistoliitto) äärisiipi lipsuttaa naapurin ahteria

"Jo keväällä 1970 KGB oli valitellut Kekkoselle lehdistössä esiintyneistä pahansuopaisuuksista. Kekkonen alkoi vaatia "totaalista neuvostomyönteisyyttä aina yleisönosastoja myöten", mitä voi pitää ainutlaatuisena demokraattisten maiden historiassa. Kansanedustaja Taisto Sinisalo totesi 13.12.1970 Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden kiristyneen selvästi. Sinisalo sanoi Kremlin arvioivan, että "antikommunistinen paine" oli selvästi noussut Suomessa. Sinisalo käynnistikin uuden vaiheen neuvostovastaisten ilmiöiden kitkennässä jättäessään kantelun Julkisen sanan neuvostolle 9.1.1971.Vaikka taustalla oli ennen muuta KGB ja Andrei Saharovin saama Nobel-palkinto, kantelussa vaadittiin SMP:n Suomen Uutisia (52/1970) kuriin ja vastuuseen, kun lehti oli väittänyt juutalaisia tuomittavan Neuvostoliitossa kuolemaan heidän esitettyään halunsa matkustaa Israeliin. JSN torjui kantelun neuvoston toimialaan kuulumattoman asiana."


"Oikeistovaara" ideologisena leimakirveenä

"Omalla merkillisellä tavalla "oikeistovaara" sai yhä tiukemman otteen myös Kekkosesta ja jatkossa Kalevi Sorsasta ja tietenkin SDP:n nuorvasemmistosta. Lehtinen analysoi uskottavasti Kekkosen ja Sorsan yhteistä fasistijahtia. Ideologinen leimaaminen oli vallankäytön väline SDP:ssä, ja tietenkin SKP:ssä, mutta myös kepussa, jossa K-linja suosi vasemmistoyhteistyötä ja leimasi muita puolueessa oikeistolaisiksi. Omat oikeistolaisongelmansa oli myös Kokoomuksessa ja johtoriitoihin hajonneessa SMP:ssä."


Kokoomus liittyy mukaan jahtiporukkaan myymällä aatteensa

Paineita syntyi etenkin Kokoomuksessa, joka oli joutumassa poliittiseen paitsioon. Hallituksen muodostamista yrittäneen Juha Rihtniemen kuoltua 12.1.1971 seuraajaksi valittu Harri Holkeri loi DDR-kontaktityönsä perustan viimeistään syksyllä 1971. Kokoomus otti 1968-1973 askelia, joiden voi tulkita merkinneen eräänlaista hiljaista suomettumista, kun se yritti hivuttautua itäblokin hyväksymien puolueiden aateliin.


"Suomalainen liberalismi" saa outoja piirteitä

Kekkosen, SKP:n ja uusvasemmiston rumputuli neuvostovastaisuuksien kitkemiseksi toi tulosta ja johti suurempiin vaatimuksiin. Stasin yhteistyö KGB:n kanssa Helsingissä syvenee. Helmikuun 3. päivä 1972 KGB:n ja Stasin edustajat, osastopäällikkö Henzen ja KGB-upseeri Albert Akulov, käyvät Helsingissä strategiakeskustelut neuvostovastaisuuksien kitkemiseksi. Akulovin mukaan tulee panostaa Keskustapuolueen ja Liberaalisen kansanpuolueen meneillään olevan ideologisen vasemmistolaisuuden vahvistamiseen. LKP:n puheenjohtaja Pekka Tarjanne meni jo niin pitkälle, että arvosteli DDR:n vierialullaan 1972 Kekkosen ajamaa EEC-sopimusta. "Munzer" seurasi LKP:n toimia ja verkotti etenkin nuoria liberaaleja, nousevia kykyjä.

[LKP = Liberaalinen kansanpuolue, Pekka Tarjanne palkittiin myöhemmin Postin pääjohtajan vakanssilla]


Sdp ja Skdl (nyk. Vasemmistoliitto) eli sosialistit ja kommunistit naapurin asialla "äärioikeistoa" vastaan

SDP:n uusista kansanedustajista Ulf Sundqvist, Erkki Liikanen, Tellervo M. Koivisto ja Kaisa Raatikainen tekivät lakialoitteen, mikä lähti siitä, että väärät mielipiteet oli siivottava julkisuudesta vaikka poliisitoimin, jotta yleinen mielipide tukisi hallituksen ulkopolitiikkaa. Laki olisi käytännössä kriminalisoinut neuvostovastaiset ilmaisut ja siten luonut pohjan ilmiantoyhteiskunnalle. Taisto Sinisalo yritti keväällä 1971 yhteistyössä KGB:n, SKDL:n, Keskustapuolueen ja SDP:n kanssa kieltää SMP:n toiminta.

Seuraavana vuonna niin ikään nuorvasemmiston ja SKP:n kansanedustajat kirjelmöivät eduskunnan puhemiehelle Stefanus-lähetyksen kuriin saamiseksi. SKP:n vähemmistön Ensio Laineen sekä 29 muun kommunistin ja kansandemokraatin, kuten Ilkka-Christian Björklundin sekä SDP:stä Erkki Liikasen, Kaisa Raatikaisen, Matti Ahteen, Jacob Södermanin, Osmo Kaipaisen ja Leo Kohtalan, 18.12.1973 allekirjoittamassa kirjelmässä "Laine ym.: Stefanus-Lähetys ry:n Neuvostoliiton vastaisesta toiminnasta" kysyttiin: "Mihin toimenpiteisiin Hallitus aikoo ryhtyä maamme kansallisten etujen vastaisen Neuvostoliitolle ja muille sosialistisille maille vihamielisen propagandan ja toiminnan estämiseksi?"


Lainausten perusteella on nähtävissä, että punamulta (sdp, skdl eli nyk. vas ja kepu) on ollut jo tuolloin hyvin huolissaan "äärioikeiston" noususta.  N-liiton pelko ja hyödyntäminen vallankäytön välineenä näkyy selkeästi.

Tällä kertaa (patriootticaust) lähtölaukaus on ammuttu äärivasempaan laitaan (vas ja vihr) laskettavasta suunnasta. Olennaista tässä uudessa jahdissa on myös se, että mediassa tapausta nostattelee ylivoimaisesti suurimmalla innolla Kokoomusta myötäilevä Iltalehti. Vasemmiston ja oikeiston etu on yhteinen. Kumpikin suunta pelkää PS:n nousua.

Kokoomus liittyi aikoinaan suomettumisjoukkoon Juha Rihtniemen ja hänen menehtymisensä jälkeen Harri Holkerin johdolla. Nykyinen Kokoomus edustaa Holkerin alulle panemaa konsensuslinjaa, jossa mikään ei ole pyhää paitsi valta ja sen myötä tuleva valuutta.

Mitä Suomessa on opittu suomettumisen ja uussuomettumisen eri vaiheissa? Konsensus-puolueet ovat oppineet, että säilyttääkseen valtansa, kannattaa yrittää lyödä leimakirveellä, jonka terä on teroitettu muiden kuin suomalaisten tahkossa. Suomalaisia on aina pidetty kurissa ulkoisen uhan avulla.

Kekkosen aikana tahkoa pyöritti N-liiton politbyro eli kommunistit, sittemmin tahkon kammessa ovat vuorollaan vivunneet EU-eliitti tai Leninin ja Stalinin muiston äärellä heiluvat vasemmistofasistit haeskellessaan uutta voimaa Hitlerin ja Mussolinin tuhkasta.
On myös arvioitu, että nykyinen valtionjohto juoksee edelleen entisten KGB-miesten talutusnuorassa, koska pelkkä vihjaus arkistojen avaamisesta saa polvet tutisemaan niin Kokoomuksessa, Sdp:ssa, Keskustassa kuin Vasemmistoliitossakin.

Kansalaisten harhaanjohtaminen ei kuitenkaan ole nykyään yhtä helppoa kuin suomettumisen kaudella. Internet antoi kansalaisille aseen, jonka avulla he kykenevät kontrolloimaan ja muistamaan paremmin.

Paras tapa osoittaa mielipiteensä oman maan kansalaisia sortaville poliitikoille on vaaleissa äänestäminen.
Huonoja ja/tai vääriä keinoja tulisi välttää, koska ne kääntyvät aina käyttäjäänsä vastaan. Väkivalta ei ole koskaan kunniaksi yhdellekään henkilölle, jos kyse ei ole oman tai muiden henkilöiden hengen, turvallisuuden tai omaisuuden suojelemisesta. Maanpuolustus on tietysti aivan oma asiansa.

PS. Otin aiemmin kantaa virolaisten tapaan kertoa maansa historiasta. Tapa poikkeaa esim. suomalaisten harjoittamasta silotellusta historiankirjoituksesta. Alla olevan linkin takaa löytyy 7 kpl filmejä, joita voi katsella Tallinnan Okupatsiooni museossa tai kotona netistä. Filmien aikaväli kattaa vuodet 1940 – 91. Yksittäisen filmin kesto on n. puoli tuntia. Suosittelen katsomista aikajärjestyksessä, jotta syy - ja seuraussuhteet ymmärtää paremmin. Filmit voi katsoa joko alkukielellä eli viroksi tai vaihtoehtoisesti englanniksi/venäjäksi dubattuna.
Toinen museo, jossa kannattaa vierailla, on Maarjamäen Historiallinen museo Piritan tien varressa. Jos menet, varaa useampi tunti aikaa.
Myös hotelli Virun KGB-museo ja Paterein vankila ovat käymisen arvoisia kohteita.
http://www.okupatsioon.ee/en/movies

[sivullinen.]

Minäkun luulin että homman harrastama maahanmuuttajajahti on keppihevonen jolla peitellään oikeat ongelmat. Ulkomaalaisia on aina kiva jahdata kun he eivät osaa puolustautua eikä tarvitse pelätä että jahti osuisi johonkin kaverin kaveriin. Mikään ei yhdistä yhtä hyvin kuin yhteinen vihollinen.

[Perttu Ahonen]

Näillä uusilla nassekausteilla pyritään selkeästi perussuomalaisten mustamaalaukseen, jopa rikollisia keinoja kaihtamatta.

Mikä on motiivi?   Arvaten se, että perussuomalaiset ovat ainoa varteenotettava uhka nykyisille ja entisille hallituispuolueille ja heidän postsuomettuneelle politiikalle, eli EUvostoliiton häpeämättömälle myötäilylle.  Varsinkin nyt, kun hallitus haikailee Suomea EUvostoliiton liittovaltion jäseneksi ja kun Europolitiikka on osoittautunut mädäksi.

Tuossa Porkka laittoi hyvän artikkelin Neuvostomyötäilijöistä muistutuksena siitä, että heitä ja heidän linjalaisia on nykyisessä vallanpolitiikassa ja, että nykyinen vallanpolitiikka versoaa suomettumispolitiikasta.  Näin se on.

Sitten historiaa ja niitä kauheita nasseja tai ainakin fascisteja.   Missäs puolueissa ne taas olivat ja vaikuttivat, ja oliko se fascistien vaikutus hirveää Suomalaisessa yhteiskunnassa ja politiikan teossa.  Siis ihan oikeiden fasistien ja nassesetien ja tätien, ei näiden nykyisten, jotka eivät olleet osallisina 1930-1940-lukujen todellisuudessa. 

Tässä vähän sitä tietoa siitä, ketkä olivat näitä poliittisesti epäkorrekteja fascisteja ja missä puolueissa he vaikuttivat.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Is%C3%A4nmaallinen_kansanliike

Ai ai ai.  Voi hyvä kukkahattu sentään.  Jotenkin tuntuu siltä, että nyky Suomen postsuomettunut media on suomettuneempi, kuin 1970-luvun suomettumisen aikainen vallanmedia.   Mahtoi sodanjälkeinen media olla vallan fascistinen, kun ei kommunisteja lukuunottamatta vaatinut noitavainoja aikansa fascisteja ja nasseja kohtaan.   

Mutta mutta, pitäkää kukkahatuistanne kiinni, kerron ihan hurjan paljastuksen Suomen historiasta.  Suomen tunnetuin kansallissosialisti Erkki Räikkönen oli Kokoomuslaisen presidentti Svinhufudin yksityissihteeri.   

http://fi.wikipedia.org/wiki/Erkki_R%C3%A4ikk%C3%B6nen_(s._1900)

Koska Linkki jostain syystä sensuroi itsensä, niin tässä sen sisältö:

Erkki Räikkönen (s. 1900)Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kirjailija Erkki Räikkösestä (s. 1900). Kirjailija Erkki Räikkösestä (s. 1941) on oma artikkeli.
Erkki Aleksanteri Räikkönen (13. elokuuta 1900, Pietari – 30. maaliskuuta 1961) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija, joka oli pitkään presidentti P. E. Svinhufvudin yksityissihteerinä. Hän oli myös äärioikeistolainen aktivisti, joka toimi 1920-luvulla AKS:ssä ja Itsenäisyyden liitossa sekä 1930-luvulla ensin Lapuan liikkeessä ja IKL:ssä ja sitten kansallissosialistisissa pienryhmissä.

Räikkösen vanhemmat olivat kanttori Pekka Bernhard Räikkönen ja Katri Raikkerus. Hän pääsi ylioppilaaksi 1920 ja valmistui filosofian maisteriksi 1927. Hän oli mukana Karjalan retkikunnassa 1920–1921 ja toimi Akateemisen Karjala-Seuran AKS:n sihteerinä vuosina 1922–1924. Inkeriläissyntyinen Räikkönen oli yksi AKS:n perustajista, mutta hän erosi AKS:stä 1924 ja perusti kannattajineen uuden järjestön, Itsenäisyyden liiton, jonka sihteerinä hän toimi vuosina 1926–1928 ja puheenjohtajana 1930–1933. Eron syynä oli se, että Räikkönen ei hyväksynyt AKS:n uutta kansallisen eheyttämisen ohjelmaa, jonka tarkoituksena oli suomen kielen aseman vahvistaminen ja suomenkielisen väestönosan eheyttäminen.

Räikkönen ei myöskään halunnut rikkoa välejä ruotsinkielisiin oikeistoradikaaleihin. Räikkönen ei hyväksynyt myöskään AKS:n puheenjohtajan Elmo Kailan ajamaa ns. "orjapykälää", joka vaati AKS:n jäseniä alistumaan kaikkiin AKS:n johdon päätöksiin ilman oikeutta ilmoittaa eriävää kantaa tai kirjata eriävää kantaa pöytäkirjaan.[1]

Räikkönen halusi edelleen korostaa Karjalan asiaa ja "ryssävihaa", jotka AKS:n uudessa ohjelmassa jäivät sivummalle. Itsenäisyyden Liittoon siirtyi AKS:n vanhempaa kannattajakuntaa, ja se oli luonteeltaan AKS:ää elitistisempi ja sillä oli siteitä talouselämään. Lapuan liikkeen aikana Itsenäisyyden Liitto otti ohjelmaansa virallisesti kommunismin vastustamisen ja siirtyi myöhemmin poliittisesti lähelle IKL:ää.

Räikkönen oli päätoimittajana Itsenäinen Suomi -lehdessä 1926–1932 sekä kansallissosialistien Kustaa Vaasa -lehdessä 1939–1940. Vuosina 1927–1944 hän työskenteli presidentti P. E. Svinhufvudin yksityissihteerinä. 1930-luvulla Räikkönen oli myös Suomen Vapaussodan päätoimittajana 1932–1938 ja Kustannus Oy Sanattaren toimitusjohtajana 1932–1938.

Sodan jälkeen Räikkönen siirtyi vuonna 1945 Ruotsiin ja asui siellä kuolemaansa asti. Hän perusti Helsingborgissa toimineen kustannusliike Finlandia Förlagin ja toimi sen johtajana.

Räikkönen oli naimisissa vuodesta 1931 Ruth Alice Idmanin kanssa. Erkki Räikkösen veli laulutaiteilija Sulo Räikkönen (1896–1955) toimi Suomalaisen Oopperan laulajana, talouspäällikkönä ja pääjohtajana 1953-1955.




Irtisanoutuuko kokoomus omasta historiastaan ja korostaa, että nyky kokoomus on 1970-luvulla alkaneesta  suomettumispolitiikan mätänemisilmiöstä  käyttövoimaansa  ammentava antikansallinen puolue?

Niin, onko niin, että sinipunavihreät internationalistit voivat määrittää, mikä on hyvää ja kaunista ja mikä ei.  Ainakin vallanmedia antaa aihetta olettaa, että näin on.  Nykyisiä neonasseja voidaan siis pitää pahoina, koska Hitler ja Hitlerin Saksa.  Kuitenkaan nykyisiä äärivasemmistolaisia ja heihin kuuluvia anarkomarkoja ja muita neokommunisteja ei saa verrata Stallareihin tai Leninin ja Stalinin ajan Neuvostoliiton kommunismiin.   Minun mielestäni vertailu on oltava tasapuolista ja asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä = kansallissosialisti ja kommunisti on juuri sitä mitä on.  Tosin rehellisyyden nimissä nykyisiä kommunisteja ja kansallissosialisteja ei voi syyttää Hitlerin, Leninin ja Stalinin hirmuteoista ja politiikasta. Aikaansa kutakin.