2011-10-23 Kansan Uutiset: Samassa maailmassa pakolaisten kanssa

[Saippuakupla]

Samassa maailmassa pakolaisten kanssa

Juha Suoranta korostaa yhteisöllistä vastuutamme. Sen pitäisi ulottua myös vastaanottokeskusten seinien sisään.

Juha Suorannan juuri ilmestyneen Vastaanottokeskus-kirjan tärkein viesti on se, että elämme samassa maailmassa turvapaikanhakijoiden kanssa. Siksi heitä ei saa eristää muusta yhteiskunnasta, kuten nyt tapahtuu.

Suoranta kummeksuu Suomi suomalaisille -uhoa, jossa unohtuu, että olemme yksi globaalin talouden toimija, "syvällä ketjussa". Räikeimmillään tämä näkyy Suorannan mukaan niissä tapauksissa, joissa suomalaisyritykset ovat rajojemme ulkopuolella olleet tuhoamassa paikallisen väestön elinolosuhteita, ja siten aiheuttamassa pakolaisuutta.

Elämä pois hallinnasta

Vastaanottokeskus-kirja antaa äänen turvapaikanhakijoille. He kuvailevat koskettavasti arkeaan, jonka ytimessä on odottaminen ja epävarmuus.

Turvananojat on eristetty suomalaisesta yhteiskunnasta ja jopa omasta elämästään. Heiltä on välineet elämänsä hallintaan. Itsemääräämisoikeuden menetystä vahvistavat lukitut ovet ja työntekijöiden harjoittama kontrolli.

Suoranta viittaa ranskalaisfilosofi Jacques Ranciéreen, jonka mukaan valtiot hallintavaltansa varjolla harjoittavat "kylmää rasismia". Koska valtiot eivät juurikaan pysty eivätkä haluakaan vastustaa pääoman vapaan liikkeen tuhovaikutuksia, ne tyytyvät kontrolloimaan ihmisten liikkumista. Sen ne perustelevat kansalaistensa turvallisuudella, jota muukalaiset muka uhkaavat.

Todellisuudessa turvananojat eivät ole mikään uhka.

– Suomen kaltaista hyvinvointivaltiota ei mitenkään hötkäytä se, jos turvananojia kohdellaan inhimillisesti. He eivät ole syypäitä siihen, että meillä kasautuvat pääomat ja huono-osaisuus, Suoranta muistuttaa.

Juha Suoranta: Vastaanottokeskus. Into-pamfletti 2011. Juha Suorannan laajempi haastattelu ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 21.10.

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2671249/samassa-maailmassa-pakolaisten-kanssa

[Saippuakupla]

Vastaanottokeskus

Jossain päin suomalaista maaseutua on vastaanottokeskus, maa ei-enää-eikä-vielä-missään. Siellä varastoidaan ihmisiä, joiden turvapaikkapäätös viipyy byrokratian rattaissa. Suomi jää sen asukkaille vieraaksi, kun elämä pyörii pientä piiriä siivousvuorojen ja kuukausittaisten kauppareissujen ympärillä. Työ, opiskelu, itsenäisyys ja tuleva koti ovat sietämättömän kaukana; kaikissa ovissa on lukot ja avaimet vain ohjaajilla. Yksi jos toinenkin syö masennuslääkkeitä.

Piilottajan päiväkirjan kirjoittaja Juha Suoranta halusi ymmärtää, millaisen Suomen turvapaikanhakija näkee. Tamperelainen professori lähti tutkimusmatkalle maalaisidyllissä nököttävään keskukseen, jonka yllä liehuu punainen risti. Sitä kutsutaan tässä kirjassa Mäntyläksi.

Suoranta antaa puheenvuoron kahdeksalle keskuksen asukkaalle, jotka pohtivat omaa paikkaansa tuntemattomassa Suomessa. He ovat osa Eurooppaa, jonka kansallisvaltiot ovat menettäneet rahamarkkinoiden hallinnan, mutta tiukentaneet otettaan turvapaikanhakijoiden elämästä.

Kirjan taustatyön on tehnyt Jaana Salo.

Avainsanat: Kulttuuri Maahanmuutto Pakolaisuus Siirtolaisuus Yhteiskunta

http://www.intokustannus.fi/kirja/vastaanottokeskus/

[nuiv-or]

Työ, opiskelu, itsenäisyys ja tuleva koti ovat sietämättömän kaukana; kaikissa ovissa on lukot ja avaimet vain ohjaajilla. Yksi jos toinenkin syö masennuslääkkeitä.

Päätöstä itsenäiseen kotiin joutuu odottamaan vuoden, kaksi. Töitä ei ole, eikä kuulemma suomen kielen kurssejakaan. En usko, että kaikissa ovissa on lukot, sieltä on vapaa liikkuvuus mm. kaupungille. "Masennuslääkkeet" lienevät rauhoittavia riehujille.

[Roope]

Räikeimmillään tämä näkyy Suorannan mukaan niissä tapauksissa, joissa suomalaisyritykset ovat rajojemme ulkopuolella olleet tuhoamassa paikallisen väestön elinolosuhteita, ja siten aiheuttamassa pakolaisuutta.

Somalia? Afganistan? Irak?

[Ajattelija2008]

Räikeimmillään tämä näkyy Suorannan mukaan niissä tapauksissa, joissa suomalaisyritykset ovat rajojemme ulkopuolella olleet tuhoamassa paikallisen väestön elinolosuhteita, ja siten aiheuttamassa pakolaisuutta.

Somalia? Afganistan? Irak?

Juha Suoranta on Marxiin päin kallellaan, mikä ilmenee pedagogien Paulo Freire ja Peter McLaren vaikutuksesta hänen työhönsä. Marxilaisuuteen sopii kauhistella suurpääoman toimintaa maailmassa ja sujuvasti unohtaa, että teollisuus on nostamassa puolta maapalloa ylös köyhyydestä.

[Roope]

Juha Suoranta on Marxiin päin kallellaan, mikä ilmenee pedagogien Paulo Freire ja Peter McLaren vaikutuksesta hänen työhönsä.

Suoranta viittaa Freireen paperilehdessä. On kuulemma upea kokemus olla pakolaisen kanssa freireläisittäin tasa-arvoisena samassa pöydässä.

[Late]

Juha Suoranta ei ole niin naiivi, sinisilmäinen ja typerä kuin mitä tuosta esittelystä saa kuvan. Mutta jotta pystyy kirjoittamaan tuollaisen itkuvirren niin pitää tietenkin tekeytyä naiiviksi, sinisilmäiseksi ja typeräksi. Ja sitten vielä toivoa että lukijat ovat kaikkea näitä.

Suomen kaltaista hyvinvointivaltiota ei mitenkään hötkäytä se, jos turvananojia kohdellaan inhimillisesti. He eivät ole syypäitä siihen, että meillä kasautuvat pääomat ja huono-osaisuus, Suoranta muistuttaa.

Tällaista ei luulisi kenenkään pystyvän vakavalla mielellä kirjoittamaan.

[Maastamuuttaja]

Suoranta-ajattelijat hakevat ja saavat orgasminsa maailman kurjuudesta. Mitä huonommin muulla maailmalla menee, sitä paremmin Suorannoilla pyyhkii. Huono-osaisten puolestapuhuminen huojentaa orjantappurakruunun pistelyä. Omista fyrkista ei voi kuitenkaan luopua vähäosaisten hyväksi, koska kaikki, köyhyys mukaanlukien, on rakenteellista.

[Roope]

Uudessa pamfletissaan Suoranta on sitä mieltä, että vastaanottokeskuksissa on paljon pielessä.

- On pitkä odottaminen ja odottamiseen liittyvä toivottomuus ja ahdistus. Tätä ahdistusta sitten hoidetaan lääkkeillä, Suoranta sanoo.

Suorannan mukaan masennuslääkkeillä vastaanottokeskuksen ihmisiä pidetään aisoissa.

Vastaanottokeskus-pamfletissa on kahdeksan kertomusta, jotka paljastavat, että Suomi jää vastaanottokeskuksen asukkaille vieraaksi. Suomalaisten kanssa ei olla tekemisissä.

Suorannan mielestä vastaanottokeskuksiin tarvittaisiin lisää psykologipalveluja ja kielenopetusta, mutta myös sanakirjoja, ompelukoneita ja polkupyörällä ajon opetusta.

Tällaiset asiat auttaisivat turvapaikanhakijoita käyttämään pitkän odotusajan mielekkäästi.

YLE: Afganistanilaispojan piilottaja tutustui vastaanottokeskusten arkeen

Eli vaikka vastaanotto maksaa 88 miljoonaa euroa vuodessa, niin yhä vaan puuttuu sanakirjojen ja polkupyörällä ajon opettajien kaltaisia resursseja. Mitäs jos jotkin Suomen sadoista maahanmuuttaja-, monikulttuuri- ja pakolaisjärjestöistä tekisivät viimein jotain vuosittaisten miljoonatukiensa eteen? Eipä taida kiinnostaa, jos siitä ei saa erillistä projektirahaa.

[Roope]

Pakolaisten vastaanottokeskus on usein surun, odottamisen ja passiivisuuden näyttämö. Siellä ihmiset ovat niin lähellä olemassaolon nollapistettä kuin pohjoisen perillä pääsee.

Näin kirjoittaa Tampereen yliopiston aikuiskasvatuksen professori Juha Suoranta tuoreessa kirjassaan Vastaanottokeskus. Kirja kertoo turvapaikanhakijoiden kokemuksista Suomessa ja siitä, miten vastaanottokeskukset tulijoihin suhtautuvat.

Aikalainen: Surun ja odotuksen näyttämö 15.11.2011

Vuonna 2010 Suomeen saapui 4000 turvapaikanhakijaa. Samana vuonna 1800 sai myönteisen turvapaikkapäätöksen, 3400 kielteisen. Euroopan unionin alueelle tulee vuosittain reilut 300 000 turvapaikanhakijaa, joten Suomen osuus siitä jää alle kahden prosentin.

Euroopan unionin alueelle tuli viimeksi yli 300 000 turvapaikanhakijaa vuonna 2003 ja viime vuonna 258 000. Mutta joo, alle kaksi prosenttia turvapaikanhakijoista sekin, toisin kuin edellisenä vuonna. Myönteisistä päätöksistä Suomen osuus oli yli kaksi prosenttia, eikä tässä luvussa ole vielä myöhemmin tapahtuvia perheenyhdistämisiä. Suomessa on epätavallisen suuresta kasvattilapsien määrästä johtuen EU:n suurimmat yhdistettävät perheet.

Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanoton menot olivat vuonna 2010 Suomessa noin 100 miljoonaa euroa.

"Vaikka Suomi on maailman mitassa pieni maa ja väestöltään lilliputtikokoa, sen sosiaalinen ja hyvinvointia painottava "kantokykyluokka" on paljon väestön määrää suurempi. Siksi kykymme ja tapamme auttaa ahtaalla olevia pitäisi olla huomattavasti nykyistä suuremmat ja kehittyneemmät", Suoranta kirjoittaa.

Kuinka monta sataa miljoonaa euroa vastaanottoon sitten pitäisi laittaa vai olisiko niille rahoille jotain parempaakin käyttöä? Budjetoidut kustannukset ovat pientä verrattuna vastaanotettujen elinkaarikustannuksiin ja muihin vaikutuksiin. Näistä maksetaan vielä kymmeniä vuosia eteenpäin.

Viimeisen 30 vuoden aikana on Suorannan arvion mukaan luovuttu siirtolaisten suhteellisen avoimesta vastaanottamisesta ja heidän kotiuttamisestaan pysyvästi. Tilalle on tullut ulossulkeva politiikka, jonka tarkoituksena on pitää etelästä tulevat turvananojat Euroopan rajojen ulkopuolella ja passittaa heidät sinne mahdollisimman nopeasti.

80-luvulla tulijoita oli melko vähän ja vielä silloin ajatus oli, että turvapaikan saanut palaa myöhemmin takaisin. Nyt turvapaikanhausta on tullut yksi laittoman siirtolaisuuden muoto, kätevä tapa kiertää maahantulosäädökset. EU-alueelle livahtaneen karkottamisesta, käännyttämisestä tai palauttamisesta matkareitin turvalliseen maahan on tehty erittäin vaikeaa.

Suomalaisen turvapaikkapolitiikan inhimillistymiseen Suoranta ei usko, mutta konkreettisia parannusehdotuksia hän silti esittää.

Ensimmäinen ehdotus on tarjota turvapaikanhakijoille tarvikkeita itseopiskeluun ja toimintaan. Se voi sisältää polkupyöriä ajamisen opetteluun tai suomen oppikirjoja kielen opiskeluun.

Suoranta haluaa tarjota vastaanottokeskusten asukkaille lisää Suomi-tietoa täällä selviämiseksi. Muita kehittämisehdotuksia ovat yhteisruokailu ja yhteisöviljely, konfliktinsieto- ja ratkaisutaitojen kehittäminen, toiveiden ja todellisuuden vastaavuuden parantaminen, yhteisön säännöistä sopiminen ja perheiden tarpeiden entistä parempi huomioon ottaminen.

[...]

Tilalle Suoranta tarjoaa vaihtoehtoa, jossa asukkaat pitäisivät suurimmaksi osaksi itse huolta vastaanottokeskuksesta, sen sosiaalisista järjestyksistä ja uusien tulijoiden perehdyttämisestä.

Eh? Tässä meillä taitaa olla klassinen hullu professori, vaikka tarkoitus on varmasti mitä parhain.

Suoranta esittelee kirjassaan onnistuneita esimerkkejä paikoista, joista on vapaaehtoisvoimin luotu "valtion byrokratisoituneesta asintuntijahallinnasta vapaita kansalaisyhteiskunnan alueita".

Riacen kylässä Italian Calabriassa kurdipakolaiset ja paikalliset asukkaat elävät ja tekevät työtä rinta rinnan. Pakolaiset auttavat näin elvyttämään muuttotappiosta kärsinyttä kyläyhteisöä.

Riace onkin mainio esimerkki raadollisen todellisuuden ja kiiltokuvamaisen monikulttuuriutopian yhteentörmäyksestä. Paikalle luotiin UNHCR:n julkisuuskampanjan avulla paratiisimaisen malliyhteisön imago, mutta lopulta kyläläiset kyllästyivät kiittämättömien pakolaisten vaatimuksiin ja pormestari Domenico Lucano ilmoitti heinäkuussa Riacen lopettavan pakolaisten vastaanoton. Ilmeisesti Riacesta Ruotsiin siirtyneet palestiinalaispakolaiset olivat viimeinen pisara.

[Blanc73]

Räikeimmillään tämä näkyy Suorannan mukaan niissä tapauksissa, joissa suomalaisyritykset ovat rajojemme ulkopuolella olleet tuhoamassa paikallisen väestön elinolosuhteita, ja siten aiheuttamassa pakolaisuutta.

Tähän haluan hieman tarkennusta. Mikä suomalaisyritys on aiheuttanut pakolaisuutta? Meneekö tämä väite samaan sarjaan Arhinmäen "näen jatkuvasti rasismipropagandaa ostareilla"-heiton kanssa?

[Late]

(http://aikalainen.uta.fi/data/uploads/2011/11/vastaanottokeskus.jpg)

Apeiden verhojen jatkoksi apea sohva, jonka toinen käsinojakin on apeasti repeytynyt. 

Ensimmäinen ehdotus on tarjota turvapaikanhakijoille tarvikkeita itseopiskeluun ja toimintaan. Se voi sisältää polkupyöriä ajamisen opetteluun tai suomen oppikirjoja kielen opiskeluun.

Suoranta haluaa tarjota vastaanottokeskusten asukkaille lisää Suomi-tietoa täällä selviämiseksi. Muita kehittämisehdotuksia ovat yhteisruokailu ja yhteisöviljely, konfliktinsieto- ja ratkaisutaitojen kehittäminen, toiveiden ja todellisuuden vastaavuuden parantaminen, yhteisön säännöistä sopiminen ja perheiden tarpeiden entistä parempi huomioon ottaminen.

Tilalle Suoranta tarjoaa vaihtoehtoa, jossa asukkaat pitäisivät suurimmaksi osaksi itse huolta vastaanottokeskuksesta, sen sosiaalisista järjestyksistä ja uusien tulijoiden perehdyttämisestä.

Jä tämä tyyppi on siis Tampereen yliopiston professori..

Varsinkin tuo viimeinen sitaatti on ratkiriemukas. Voisihan sitä toki kokeilla, vastaanottokeskuksen olisi tietty tässä tapauksessa hyvä sijaita vaikkapa kaukaisella saarella.  Yhteysalus toisi kerran viikossa ruokaa, uusia asukkaita ja kärräisi siinä samalla ruumiit pois. Rakennus pitäisi tietysti rakentaa palamattomasta materiaalista.

[Joker]

Suorannan mielestä vastaanottokeskuksiin tarvittaisiin lisää psykologipalveluja ja kielenopetusta, mutta myös sanakirjoja, ompelukoneita ja polkupyörällä ajon opetusta.

(http://www.hatersgoingtohate.com/wp-content/uploads/2010/08/haters-gonna-hate-thug-barbi-bike.jpg)

Joo, kuuluis peräkammariin, mutta oli pakko.

[Emo]

Itselleni ainakin uusi sana tuo liikuttava "turvananojat".  Turvana nojat tai turvan (turpa) anojat... Kyllä vanha kunnon turvapaikkakeinottelija on selkeämpi ilmaisu.

[Teemu Lavikka]

Tilalle Suoranta tarjoaa vaihtoehtoa, jossa asukkaat pitäisivät suurimmaksi osaksi itse huolta vastaanottokeskuksesta, sen sosiaalisista järjestyksistä ja uusien tulijoiden perehdyttämisestä.

Pakolaiskeskusten autonomian täydentää poliittinen järjestelmä nimeltään Siirtolaisparlamentti

[Veli Karimies]

Juha Suorannan juuri ilmestyneen Vastaanottokeskus-kirjan tärkein viesti on se, että elämme samassa maailmassa turvapaikanhakijoiden kanssa. Siksi heitä ei saa eristää muusta yhteiskunnasta, kuten nyt tapahtuu.

Elämme samassa maailmassa karhujen kanssa, karhut heti kaduille ihmisten joukkoon! Ai eikö? No sitä minäkin, argumentti oli täyttä paskaa.

[Emo]

Juha Suorannan juuri ilmestyneen Vastaanottokeskus-kirjan tärkein viesti on se, että elämme samassa maailmassa turvapaikanhakijoiden kanssa. Siksi heitä ei saa eristää muusta yhteiskunnasta, kuten nyt tapahtuu.

Elämme samassa maailmassa karhujen kanssa, karhut heti kaduille ihmisten joukkoon! Ai eikö? No sitä minäkin, argumentti oli täyttä paskaa.

Riemastuttava kommentti! 

[Uuno Nuivanen]

Itselleni ainakin uusi sana tuo liikuttava "turvananojat".  Turvana nojat tai turvan (turpa) anojat... Kyllä vanha kunnon turvapaikkakeinottelija on selkeämpi ilmaisu.

Turvananoja voisi olla myös paikannimi...

[Kala]

Syrjässä yhteiskunnasta vai? Saavat jo tehdä töitä ja vastaanottokeskuksia on järjestetty jopa Helsingin parhaimmilta alueilta. Eiköhän kohta turvapaikanhakijoille ole oma kiintiönsä julkisissa viroissa, vaikka ei ole oleskelulupaakaan.

[junakohtaus]

Ei mulla muuta, mutta olihan törkeän hyvän näköinen toi Laten linkkaama sohva. Revennyt kohta verhoiluun ja toi olisi Rööperin trendiboutiikeissa eni taim tonnin piissi.

[LW]

Pakolaisten vastaanottokeskus on usein surun, odottamisen ja passiivisuuden näyttämö. Siellä ihmiset ovat niin lähellä olemassaolon nollapistettä kuin pohjoisen perillä pääsee.

Niin lähellä kuin täällä on mahdollista? Hmm. Asuntolat, vankilat ja saattokodit eivät sitten ilmeisesti pärjää vertailussa?