Työvoimapula, huoltosuhde, sekä miten pystymme hoitamaan vanhuksemme kunnialla

[timouti]

Erikseen vielä kysymys, miten hoidamme vanhuksemme kunnialla. Tämä hetken vanhukset olivat rakentamassa yhteiskuntaa, jossa vanhuuden piti olla turvattu siten, että he itse aikoinaan tarjosivat tuleville polville ilmaisen koulutuksen ja terveydenhoidon. Tällä hetkellä ei muisteta tuollaisia rakentamisen aikoja eikä olla mitään velkaa oman kansan vanhuksille. Sen sijaan ollaan velkaa muulle maailmalle koska imperialismi, kolonialismi ja orjalaivojen terva.

On naurettavaa ajatella, että maahanmuuttajista tulisi työntekijöitten armeija, joka pelkästä kiitollisuudesta hoitaisi meitä vanhuuden päivinä, kun emme itsekään pysty olemaan kiitollisia ja hoitamaan omia vanhuksiamme nyt. Voi olla maahanmuuttajillakin muut asiat etusijalla, kun pääsevät valitsemaan ja päättämään tekemisistään.

Tätä saa kyllä hävetä, kunhan järjen valo tulee taas esiin. Asiat pitäisi laittaa tärkeysjärjestykseen ja laittaa nyt vanhusten hoitaminen etusijalle.

[Jouko]

En jaksa ymmärtää miten huoltosuhdetta parantaa kouluttamattomien massamaahanmuutto, jotka sitten ghettoutuvat aivan väistämättä ja perivät työttömyyden sukupolvesta toiseen. Naisetkin ovat pelkkiä säkitettyjä lapsentekokoneita nyrkin ja hellan välissä eläen sosiaaliavustuksilla.
Meidän täytyisi ensisijaisesti pitää teollisuus ja kauppa, talous, kunnossa jotta olisi varaa ylläpitää sosiaalisektoriakin. Ja kaikki se vaatii osaavaa ja motivoitunutta työvoimaa.

[Riippumatoton]

Ilmeisesti tällaisesta aiheesta on sitten vaikeaa puhua asiallisesti, jos tehokkain tapa eli alkoholiveron poisto tuomitaan heti asiattomaksi. Luultavasti esimerkiksi naisten tupakoinnin lisääntyminen laskee naisten elinajanodotetta jonkin verran.

Alkoholi ja tupakka tappavat vääjäämättä. Toiset 10 vuoden, toiset 200 vuoden jälkeen. Tavallaan haitat kertyvät koko ajan mainittuja päihteitä käyttäessä, ja ennemmin tai myöhemmin elimistö ei enää kestä. Ja kun suurin kuolleisuus osuu tuonne 55-65 ikävuoden paikkeille, tulevat alkoholista ja tupakasta ikänsä lisäveroja maksaneet yhteiskunnalle todella edullisiksi varsinkin eläkemaksujen kannalta.

Hoitajapula vaikuttaa erikoiselta. Varmaankin on pulaa, jos maksetaan huonosti, mutta eipä kenenkään osaavan hoitoalalla tarvitse ottaa vastaan huonosti palkattuja hommia. Ja kun maksetaan paremmin, löytyy naapurimaista paluumuuttajia, koulutettuja hoitajia filippiineiltä jne. Lisäksi osa eläkeläisistä muuttaa halvemman kustannustason maihin eläkkeelle, ja kuormittavat paikallista hoivasektoria, mikäli eivät koe Suomesta saavansa inhimillistä kohtelua.

Kyllä ihmiset keinot keksivät kun yhteiskunnan resurssit eivät riitä. Automatisointi tehostanee aluksi laitosyksiköitä, ja seuraavassa aallossa kotihoitoa. Erilaiset älykotijärjestelmät helpottavat myös itsenäistä selviytymistä pidemmälle.

Huoltosuhde tuskin tulee paranemaan, vaan lisääntyvä automatisaatio saa työttömyyden kasvamaan globaalisti ja palkkahaitarin venymään molemmista suunnista. Henkilökohtaisesta palvelusta tullee luksustuote lähes alalla kuin alalla. Teknologinen kehitys etenee niin valtavaa vauhtia internetin keksimisen jälkeen, että tulevaisuuden yhteiskunnallista rakennetta on vaikeaa hahmottaa. Ehkä jokin zeitgeist tyylinen malli syntyy verisen vallankumouksen ja omaisuuden uusjaon jälkeen, tai sitten rikkaat voittavat ja keskiluokka häviää kokonaan, ja jää vain rikkaat ja köyhät.

Hoitohenkilökunnan määrää tuskin pystytään merkittävästi kasvattamaan, joten se tarkoittaa vähemmän hoitajia per hoidettava jos hoidettavien määrä kasvaa ikäpyramidiennusteiden mukaisesti. Ihmiset sitten valitsevat monen tasoisista vaihtoehdoista, joista julkinen laitoshoito todennäköisesti on sitten se huonoin vaihtoehto.

[AstaTTT]

Ja kaikki se vaatii osaavaa ja motivoitunutta työvoimaa.

Noh, tuota ennen pitääkin olla sitä elinvoimaista teollisuutta ja yrityselämää. Sehän tässä on ongelma, kun yrityksemme siirtyvät ulkomaille ja tänne jää vain rippeitä. Esimerkiksi ainoa syy, miksi Nokian pääkonttori on edellen Keilalahdessa on se, ettei sitä ole mitään järkeä siirtää muualle. Tänne on Nokian johtoryhmän turvallista tulla kokoustelemaan.

Se vanha "Suosi suomalaista" tulisi nyt palauttaa ihmisten selkärankoihin, sanoivat päättäjämme mitä tahansa. Samoin kaikista vaihtoehdoista kannattaisi aina valita:
a) suomalainen tuote tai palvelu
b) pienen yrityksen tuote vs. monikansallinen.

Itse sain itseni tästä kiinni toissaviikolla, kun piti ostaa pyykinhuuhteluainetta. Monikansallinen tuote oli jo menossa ostoskärryyn, kun yhtäkkiä heräsin ja mietin, mitä ihmettä olen tekemässä. Palautin putelin hyllyyn ja aloin katsella uudelleen. Löytyikin Erisanin suomalaisella avainmerkillä varustettu huuhteluaine, ihan kilpailevaan hintaan. Sen ostin.

Jokainen euro, jonka saamme jätettyä Suomeen, on äärettömän arvokas. Jos me, tavalliset ihmiset, havahdumme valitsemaan kotimaisen vaihtoehdon aina kun mahdollista, taloutemme tilanne paranee, euro kerrallaan.

[Brandöt]

Mitä tapahtuisi jos vanhuksilta, vammaisilta sekä erityisapua tarvitsevilta itseltään kysyttäisiin haluavatko he "maahanmuuttajia" avustajikseen?
Onko kukaan kysynyt? Onko tutkimusta? Puolueetonta ja luotettavaa?

Mutta yleinen kartoitus "vierastyövoiman" luotettavuudesta sekä sen varaan joutuneiden suomalaisten mielipiteistä olisi enemmän kuin tärkeä.

Tämä Mariuksen näkökulma (jota itsekin hieman sivusin vastatessani Uuno Nuivaselle) on äärimmäisen tärkeä; tässä tulisi nyt ensisijaisesti muistaa, että ongelman keskiössä ovat ihmiset ja näiden ihmisten saama ihmisarvoinen hoito. Vanhukset ovat kunniakansalaisiamme siinä missä lapsissa lepää tulevaisuus ja toivo. Ei se ole todellakaan "ihan sama" missä ja miten ja keiden toimesta näitä rakkaimpiamme hoidetaan.

Tai tapahtuuko tämä hoito jopa vasten näiden em. ihmisten tahtoa. Marius; tälläistä tutkimusta ei ole tietääkseni tehty, ja jos sitä joku ehdottaisi, siitä varmasti kieltäydyttäisiin jyrkästi. Potilaan asemaan (syystä tai toisesta) joutuneita ihmisiä kuunneellaan muutenkin varsin huonosti yhteiskunnassamme, hoitajista on usein niin huutava pula, että hommaan kelpuutetaan (lähes) kuka tahansa. Kentän todellisuutta, valitettavasti.  

Olemme jotenkin yhteiskuntana sokeutuneita demarien ja sosialismin monivuotisen hallintokauden aikana ajatukseen siitä, että jokainen kynnelle kykenevä täytyy saada tuottamaan liukuhihnalle (tai vaihtoehtoisesti valtion byrokraattiseen koneistoon) - ja, jotta kaikki sen liukuhihnan äärelle pääsisivät, tulee hoitoa tarvitsevat läheisemme delegoida erilaisten laitosten hoidettaviksi.

Timouti;

Toinen asia on sitten tämä hyvinvointiyhteiskunta ja sen tehtävät. Tarkoitus oli turvata vanhuksille hoito, mutta yhä enemmän mennään siihen, että omaisten on hoidettava vanhuksia. Hyvinvointiyhteiskuntaa on heikennetty 90-luvulta lähtien, mutta siitä huolimatta maksamme kovia veroja. Edelleen uskotaan, että ylläpidämme yhteiskunnan palveluita, vaikka yhä enemmän entisiä yhteiskunnan tehtäviä jää omalle vastuulle. Rahaa kerätään entiseen malliin, mutta ne rahat uusiin yhteiskunnan hyväksi katsomiin tarkoituksiin, kuten maahanmuutto (foorumin aihe).

Ristiriita on siis, että luulemme elävämme hyvinvointiyhteiskunnassa ja maksamme siitä. Meille itsellemme ei yhteiskunta tarjoa hyvinvointia, jos takaisku tulee tai kun vanhuus eläkkeineen ja hoidontarpeineen tulee vastaan. Joillekin ryhmille hyvinvointipalvelut ovat poliitikkojen toimesta ylenmäärin mitoitettuina tarjolla ja se osaltaan pitää yllä kuvitelmaa hyvinvoinnista.  

Pitäisi tehdä uusi sopimus yhteiskunnasta. Kun niitä palveluita ei enää ole tarjolla, joista luulemme maksavamme, kuten tämän keskustelun aiheena oleva vanhusten hoito, ei makseta veroja niin paljon. Kun yhteiskunnan saamat verotulot pienenevät, on pakko sopeuttaa toimintoja sen mukaan ja purkaa byrokratiaa.

Timoutilta erittäin vahvoja, loistavia puheenvuoroja tässä ketjussa - allekirjoitan kaiken sanomasi.

Asta;

Brandöt'n ehdottama kotihoitomalli voi nousta hyvinkin tärkeäksi tulevaisuudessa, mutta rinnalleen se tarvitsee myös laitoshoidon niitä vanhuksia varten, jotka eivät pärjää kotihoidossa

Toki rinnalla tullaan tarvitsemaan aina myös laitoshoitoa, mutta ei tässä mittakaavassa kun mitä nyt tarvitaan. Tosiasia kuitenkin on se, että iso osa vanhuksistamme, jotka tällä hetkellä erilaisissa laitoksissa makaavat, olisivat hoidettavissa myös kotona - jos saisivat asua omaistensa luona. Yksin harva pärjääkin, tässä maassa on yksinäisyyttä liian paljon. Ihminen tarvitsee toista ihmistä.

Lapsensa ja vanhuksensa kotihoitaminen on rankkaa; koko ajan saa olla valppaana, auttaa eri tavoin ja pitää käsissään moninaista palettia.   Se, joka tätä epäilee, on tervetullut tänne meille selvittämään edes yhden leikki-ikäisten tyttöjen selkkauksen - ja niitä(kin) tulee eteen päivittäin monta. Mutta on se antoisaakin. Sitä paitsi kuka on sanonut, että elämän pitäisi olla helppoa? Onko liiallinen helppous ja toimettomuuskaan hyväksi? Itse ajattelen niin, että ihminen on onnellisimmillaan siellä missä häntä eniten tarvitaan.

Lapset eivät ole pieniä loputtomasti, vanhukset eivät tarvitse meitä ikuisuuksia - kaikki elämänvaiheet kestävät vain sen oman aikansa. Onko se nyt niin paljon vaadittu, että hoitaisimme enemmän omia rakkaitamme? Etenkin, jos vastapuolella vaihtoehtona on sitten hoidattaa ne lähimmäisemme alati vaihtuvien, epämääräisten, jopa epäsopivien hoitajien avulla.

[Miniluv]

Työvoimapoliittisessa keskustelussa ulkopuolisilla nuorilla tarkoitetaan työmarkkinoiden ulkopuolella ilman perusasteen jälkeistä koulutusta olevia 15-29-vuotiaita, jotka eivät ole ansiotyössä, opiskelijoina, armeijassa, hoitovapaalla tai eläkkeellä. Vuonna 2009 Suomessa oli tällaisia nuoria noin 135000.

Kotimaankielisten ulkopuolisten ja työttömien nuorten määrä on 2000-luvulla vähentynyt. Vieraskielisten määrä sen sijaan on kasvussa ja on nyt jo lähes kaksinkertainen vuosituhannen alkuun verrattuna. Vuonna 2008 ulkomaankielisten nuorien osuus kaikista maamme nuorista oli 5,2 prosenttia. Ulkopuolisista ja työttömistä heitä sen sijaan oli peräti 23 prosenttia.

Pelkän perusasteen koulutuksen varassa olevien työttömien ja ulkopuolisten nuorten joukko on kasvanut 2000-luvulla viisi prosenttia. Koko kasvu aiheutuu maahanmuuttajista. Heidän riskinsä ajautua kokonaan ulkopuolisiksi on nelinkertainen kotimaankielisiin ikätovereihin verrattuna. Vastaavasti heidän työttömyysriskinsä on lähes kaksinkertainen. Niin ikään heidän riskinsä sekä ulkopuolisuuteen että työttömyyteen on yli kolminkertainen kotimaankielisiin nuoriin verrattuna.

Pelkät perusasteen opinnot johtavat nyky-Suomessa hyvin harvoin työmarkkinoille. Erityisen karvaasti tämän joutuvat kokemaan maahanmuuttajat: vuonna 2003 perusasteen opintonsa aloittaneista ulkomaankielisistä miehistä 44 prosenttia ja naisista 38 prosenttia ei viisi vuotta myöhemmin ollut työllistynyt tai aloittanut jatko-opintoja.

http://juhamakiketela.info/mielipidetta/maahanmuuttajanuortenulkopuolisuus.html

[wannabe]

Itselläni tuo olisi myöskin se "ihanne" johon haluaisin pyrkiä.
Monilla kuitenkin käytännön syyt ajavat ihanteen yli, eli joko a) ei ole tarpeeksi tilaa b) tarpeeksi aikaa c) tarpeeksi varaa.

Tosin noihin kaikkiin voisi oikeanlaisella politiikalla vaikuttaa.
Omaishoitajien tuen parannukset, yms.

Eli sensuuntaista päätöksentekoa, jolla tuohon "ihanteeseen" olisi helpommin mahdollista päästä. Kyllä tuo varmasti helpottaisi myös kunnallisen vanhustenhoidon taakkaa, ja olisi varmasti taloudellisestikin hyvä vaihtoehto.

Ajatus jostain elaman ratkaisusta "ihanteena", jota pidetaan siis parhaana, mutta yleensa toteuttamiskelvottomana ajatuksena, on erittain mielenkiintoinen. Missa kulkee raja "velvollisuuden" (jotain, mita pitaa tehda hinnalla milla hyvansa), ja "ihanteen" (jotakin, mita on liian laiska toteuttamaan), valilla?

Kysymys ei kuulu "Pitaisiko omista vanhuksistaan huolehtia itse?", vaan "Miten voin huolehtia heista itse?"

Tata asiaa olen itse pahkaillyt jo monta vuotta. Itsella ei ole talla hetkella vanhuksia suvussa. Yksi suuri ongelma on se, etta nykyihmiset ovat tottuneet elamaan rauhallista elamaa pariskuntana tai itsekseen, ja muutto lapsiperheeseen (varsinkin jos on viela pienia lapsia) saattaa tuntua taysin mahdottomalta. Mutta kaikkiin ongelmiin loytyy ratkaisu, jos tahtoa riittaa. Etukateissuunnittelu on kylla mm. tila- ja raha-asioissa melkein vedenjakajan asemassa. (Toisaalta hassua, etta lapsen hankintaa suunnitellaan niin tarkkaan, vaikka kaytannon nakokohtiin on helppo kasvaa raskauden aikana, kun taas oman suvun vanhukset jatetaan surutta muiden huoleksi, vaikka aikaa heidan hoitonsa jarjestamiseen olisi koko elama.)

*Ottaa idealistipipon paasta.* Niin no, lammasmaisia muitten matkijoita kun enimmakseen ollaan, saattaa kiusaus tehda helppoja valintoja, seka varsinkin ympariston paine (esim. sisarukset taysin eri mielta) johtaa vahemman ihanteellisiin ratkaisuihin, joten kylla sita tietenkin kannattaa kaikenlaiset hoitovaihtoehdot kartoittaa jo hyvissa ajoin. Jenkeissa ovat henkilokohtaiset avustajat aika yleisia. Jos taallakin tyottomyysturva viela heikkenee, sellainen saattaisi yleistya seka vanhusten etta vammaisten hoidossa.

Asiaan liittyva poliittinen paatoksenteko tulee IMHO menemaan yha vain huonompaan suuntaan, joten nyt olisi jokaisen seisottava omilla jaloillaan.