Eräs rikostapaus Ruotsista

[Kommunisti-muslimi]

Lähde: Valitut Palat tuokokuu 1994, sivu 85

Göteborgin lähellä asunut 89-vuotias eläkeläinen Ernst Olsson oli yksin kotona, kun kaksi murtovarasta tunkeutui hänen asuntoonsa. Miehet ryöstivät vanhuksen rahat ja hakkasivat hänet hengiltä. Poliisi pidätti pian molemmat roistot, ja tammikuussa 1991 tuomioistuin totesi toisen heistä, 32-vuotiaan Peter Liténin, syylliseksi murhaan.

Ylempi oikeusaste kuitenkin vapautti miehen. Perusteena oli, että koska molemmat syyttivät murhasta toisiaan, ei pystytty ratkaisemaan, kumpi todellisuudessa oli tehnyt sen. Peter Liténiä ei tuomittu edes osallisuudesta rikokseen. Sen sijaan hänelle määrättiin maksettavaksi runsaan 30 000 markan korvaus muutaman kuukauden vankeusajasta.

Näin siis Ruotsissa aikoinaan. Jos maalaisjärjellä asiaa ajattelee, niin jompikumpi on murhaaja, ja koska kumpikaan ei tunnusta, vaan syyttää toista, niin silloin olisi voinut molemmat tuomita murhasta. Näin meikäläisen mielestä.

Mitenköhän mahtaisi käydä Suomessa vastaavanlaisessa tapauksessa?

[Jaska Pankkaaja]

Ei voida enää puhua mistään oikeuslaitoksista, silkkaa oikeudenpilkkaa tämä on.

40 vuotta tai myrkkyruiske, siinä se olisi haarukka tällaisesta, mun ja monen muun mielestä.

[Pliers]

Yksissä tuumin tehdystä taposta molemmat komeroon.

[Ernst]

Muutama oikeustapaus, joissa osallisuutta on arvioitu hiukan toisella tapaa kuin Ruotsissa.

KKO:1986-II-70: A ja B ryöstivät 76-vuotiaan C:n hänen kotonaan. Aluksi A pahoinpiteli C:tä, minkä jälkeen B ryhtyi kuristamaan tätä. A etsi sillä aikaa asunnosta ryöstettävää. Vaikka C kuoli B:n kuristuksessa, myös A tuomittiin taposta, kun hänen oli ollut pakko huomata, hänen ja B:n tekemän rikoksen ilmeinen seuraus.

KKO 1988:42: A ja B tilasivat taksin, jota C kuljetti. A ampui C:tä haulikolla kylkeen, jonka jälkeen hän teloitti karkuun lähteneen vaikeasti loukkaantuneen C:n. Kun A ja B olivat suunnitelleet teon yhdessä ja yhteisen päämäärän saavuttamiseksi, myös B tuomittiin murhasta.

KKO 1995:119: A ja B surmasivat X:n siten, että he olivat murhayönä suunnitelmallisesti katkaisseet X:n taloon johtavan puhelinjohdon, minkä jälkeen A oli hiipinyt taloon ja surmannut X:n. B oli odottanut ulkona autossa. Kun B oli osallistunut rikoksen suunnitteluun olennaisissa määrin, myös hänet tuomittiin murhan tekijänä.