2011-09-03 SS PÄÄKIRJOITUSARTIKKELI: Euroopan kaksi suuntaa

[skrabb]

Euroopan kaksi suuntaa
AA
00:01

Sami Vainio

Euroopan yhdentyminen vei yli puoli vuosisataa kohti alati tiivistyvää valtioliittoa. Ajatus mantereen kattavasta suurvallasta on ikivanha. Kaarle Suuresta Hitleriin sitä myös tavoiteltiin, väkivalloin ja kiihkokansallisen laajentumishalun innoittamana.

Toisen maailmansodan opetus motivoi ajatusta "ei koskaan enää". Kansallisvaltioiden ryhmittyminen Saksan ja Ranskan ympärille nähtiin ratkaisuna ikuiseen rauhaan. Se estäisi isänmaallisia intohimoja roihahtamasta jälleen maailmanpaloksi.

Tästä näkökulmasta Euroopan Unioni on menestystarina. Unionin puolustajat pitävät pitkään kestänyttä rauhaa järjestelyn perimmäisenä oikeutuksena. Vastaavasti läpitunkematon byrokratia ja kansallisen itsenäisyyden menetys ovat hintoja, joka rauhasta kannattaa maksaa.

Nyt syvenevä velkakriisi pakottaa EU:n jäsenvaltiot perustavan valinnan eteen. Sekö ekonomistit että kansakoulun matematiikka kertovat, ettei esimerkiksi Kreikka selviä veloistaan.

Käytännössä edessä on joko yhteisvaluutan hajoaminen tai syvenevä liittovaltio, jossa kansalliset finanssipolitiikat alistetaan nykyistä tiukemmalle valvonnalle.

Kansanäänestyksessä Suomen liittymisestä EU:hun kalasteltiin kansallisen alemmuudentunnon sameissa vesissä. Maalaista ja metsäläistä taustaansa hävenneet suomalaiset taivutettiin liittymisen taakse mielikuvilla, jotka lupasivat heistä viimeinkin sukeutuvan "eurooppalaisia".

Oli mukana vakaviakin argumentteja. Edelleen kansallisvaltion kannatusta pidetään vaarallisena nationalismina, josta kaikki paha viime vuosisadalla kumpusi.

Tätä mieltä on esimerkiksi kirjailija Jarkko Tontti. "Historioitsijat ovat laskeneet kommunismin, fasismin ja natsismin aiheuttamien ruumisröykkiöiden korkeutta, mutta nationalismi on kaikkia näitä verisempi ideologia", Tontti kirjoittaa. Hän tarkoittanee, että juuri nationalismi oli yhteinen nimittäjä viime vuosisadan suurten totalitarismien taustalla.

Tällä tavoin sivistyneen ihmisen täytyy tänä päivänä ajatella. EU:n kritisointi on populismia, konservatismia, käpertymistä, nostalgista haikailua vanhaan, johon ei ole paluuta, mahdollisesti myös vihapuhetta.

Kansallisvaltion kannattajasta askarrellaan kevyesti kumottava olkinukke, joka uskoo naurettavaan ajatukseen puhtaasta kansallisesta identiteetistä. Hei, koko suomalaisuus keksittiin 1800-luvulla! Tällaisilla leimakirveillä EU muurataan immuuniksi vakavalle kritiikille.
[...]

Koko kirjoitus:
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/euroopan-kaksi-suuntaa/699795

[Marko Parkkola]

Mihin on kadonnut se vaihtoehto, että Kreikka erotetaan eurosta ja EU:sta? Tähänhän olisi hyvät syytkin: jatkuva valehtelu ja sopimusten rikkominen. Taitaa seurata vielä sota tästä järjettömästä pakkoliittovaltiollistamisesta.

[l'uomo normale]

Kappas. "Sitoutumaton keskustalainen" ilmeisesti laskee, ettei eurokiiman myötäilystä ole hyötyä lehdelle tai puolueelle.

[Veli Karimies]

Tätä mieltä on esimerkiksi kirjailija Jarkko Tontti. "Historioitsijat ovat laskeneet kommunismin, fasismin ja natsismin aiheuttamien ruumisröykkiöiden korkeutta, mutta nationalismi on kaikkia näitä verisempi ideologia", Tontti kirjoittaa. Hän tarkoittanee, että juuri nationalismi oli yhteinen nimittäjä viime vuosisadan suurten totalitarismien taustalla.

Paitsi että kyseinen nimittäjä oli kolonialismi. Laajentumisen halu, ei nationalismi eli kansallismielisyys. Nationalismi lopetti nuo sodat, mihin kolonialismi vei.