2011-08-29 HS: Koulutus ja työ ovat parasta kotouttamista

[Fincum]

VIERASKYNÄ
Koulutus ja työ ovat parasta kotouttamista
Työelämää pitää kehittää niin, että maahanmuuttajat pääsevät antamaan osaamisensa ja panoksensa yhteiseen käyttöön.

Lauri Ihalainen
Kirjoittaja on työministeri joka vastaa hallituksessa kotouttamisasioista.

"Maahanmuuttajat ovat pysyvä ja tervetullut osa suomalaista yhteiskuntaa." Näillä sanoilla alkaa pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman maahanmuuttoa käsittelevä osuus.

Suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa linjaa myös torstaina voimaan tuleva laki kotoutumisen edistämisestä. Laki hyväksyttiin eduskunnassa viime vuonna yksimielisesti. Sen kantava periaate on kotouttamispolitiikka, joka tukee maahanmuuttajien pääsyä suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi.

Uutta lakia pidettiin tarpeellisena, koska monet maahanmuuttajat jäävät nykyisin vaille työtä ja tarkoituksenmukaista koulutusta. Yhteiskunnan kannalta tämä merkitsee sitä, että inhimillistä pääomaa jää käyttämättä ja maahanmuuttajat ovat vaarassa ajautua kansalaisyhteiskunnan reunalle.

Uuden lain tavoitteena on tukea maahanmuuttajia jo Suomeen muuton alkuvaiheessa. Myös muuttajan omia voimavaroja pyritään hyödyntämään entistä paremmin.

Kotouttamistyö kuvataan laissa jatkumoksi, johon kuuluu toisiaan tukevia vaiheita: perustiedon jakaminen suomalaisesta yhteiskunnasta, viranomaisten velvoite tarjota neuvontaa ja ohjausta, maahanmuuttajan osaamisen selvittäminen alkukartoituksessa, henkilökohtaisen kotoutumissuunnitelman tekeminen sekä maahanmuuttajan tukeminen koulutukseen tai työhön hakeutumisessa.

Kotouttamisasiat on siirretty valtionhallinnossa sisäasiainministeriöstä työ- ja elinkeinoministeriöön. Muutoksella korostetaan hallituksen näkemystä työelämän keskeisestä roolista kotoutumisessa uuteen maahan. Samalla saadaan koko Suomen kattavia työ- ja elinkeinohallinnon palveluja kotoutumistoiminnan käyttöön.

Työvoiman tarveharkinta säilyy ennallaan. Työmarkkinoiden valvontaa tehostetaan, jotta maahanmuuttajia tai ulkomaista työvoimaa ei työelämässäkään kohdella toisen luokan kansalaisina.

Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla maahanmuuttajat huomioidaan kaikissa palveluissa – olipa kyse sitten yritystoiminnan aloittamiseen liittyvästä koulutuksesta tai nuorisotyöttömyyden ehkäisystä. Tärkeään rooliin nousevat kielenopetuksen yhdistäminen ammatilliseen koulutukseen ja työn lomassa opiskelu.

Kotoutumispolitiikassa painotetaan erityisesti maahanmuuttajien nykyistä nopeampaa sijoittumista avoimille työmarkkinoille. Maahanmuuttajien kynnystä osallistua työelämään on voitava madaltaa. Siksi hallitus on asettanut kunnianhimoiseksi tavoitteeksi maahanmuuttajien työttömyyden puolittamisen.

Tavoite voidaan saavuttaa vain jos varmistetaan yhdenvertaisuuden toteutuminen työelämässä ja ollaan valmiita tarjoamaan maahanmuuttajalle se ensimmäinen työpaikka ja sitä myöten työkokemusta ja verkostoja.

Moni maahanmuuttaja on joutunut kierteeseen, jossa heikkona pidetty kielitaito on työnsaannin este. Toisaalta kielitaito ei kehity aktiiviseksi arkikieleksi, jos kieltä ei saa harjaannuttaa työelämässä.

Kutsunkin sekä työnantaja- että työntekijäosapuolen mukaan suomalaisen yhteiskunnan tärkeään tulevaisuudenhankkeeseen. Meidän täytyy entistä päättäväisemmin rakentaa työelämää, jossa Suomessa usein jo pitkään eläneet maahanmuuttajat pääsevät antamaan osaamisensa ja panoksensa yhteiseen käyttöön.

Monilla Suomeen muuttaneilla on paljon kulttuurista osaamista, joka on meille uusi voimavara. Suomalaisen palvelukulttuurin kehittymisessä maahanmuuttajilla voi olla jopa tiennäyttäjän rooli. Myös maahanmuuttajien järjestäytyminen ammatillisesti ja osallistuminen muihin kansalaisjärjestöihin edistää osaltaan kotoutumista.

Paikallistasolla kotouttamistyön perustana on maahanmuuttajan asema kunnan asukkaana. Kunnilla on keskeinen asema kansainvälistä suojelua saavien pakolaisten ja turvapaikan saaneiden sijoittamisessa. Vuosittain näitä tapauksia on 2 000–3 000.

Nimenomaan pakolaisten ja turvapaikan saaneiden sijoittaminen kuntiin on takellellut viime vuosina pahasti. Valtion ja kuntien olisi tehtävä pitkäjänteistä yhteistyötä, jotta näille ihmisille, joilla on monesti hyvin traumaattinen tausta, voidaan taata turvallinen koti suomalaisessa kunnassa.

Kuntien rinnalla monet kansalaisjärjestöt tekevät arvokasta työtä maahanmuuttajien kotoutumisen hyväksi. On käsittämätöntä, että asenneilmapiirin koventuessa monet kotouttamistyön asiantuntijat ovat joutuneet jopa suorien – ainakin suullisten – hyökkäysten kohteeksi. Rasismia ja vihapuhetta on vastustettava päättäväisesti.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon historiallista kokemusta maahanmuutosta. Sotienjälkeinen karjalaisten siirtolaisten uudelleen asuttaminen on edelleen ainutlaatuinen esimerkki onnistuneesta siirtolaispolitiikasta. 1980-luvulle asti Suomi oli maastamuuttomaa: täältä lähtijöitä oli enemmän kuin tänne tulijoita. Lähtijöiden motiiveina olivat usein työ ja parempi elintaso.

Omat kokemuksemme auttavat meitä ymmärtämään maahanmuuttoa. 2010-luvulla Suomi on ikääntymässä, ja maahanmuuttajat ovat nuorena väestöryhmänä meille tärkeä voimavara.

Kotoutumisen epäonnistuminen voi pahimmassa tapauksessa johtaa maahanmuuttajien pysyvään syrjäytymiseen ja yhteiskunnallisten ryhmien eriytymiseen. Siksi on kaikkien etu, että keskitymme rakentamaan ja vahvistamaan monikulttuurista työelämää sekä avointa, turvallista ja moniarvoista Suomea, jossa maahanmuuttaja on yhteiskunnan täysivaltainen jäsen

[Jouko]

Ihalaisenkin on nähtävästi mahdoton ymmärtää että maailmalta saadaan työvoimaa määrättömästi jos sitä joskus tarvitaan todelliseen tarpeeseen, ihan kuten nytkin. Ei se lopu. Se on ehtymätön luonnonvara. Siihen ei tarvita ongelmallisia kotoutettavia, syrjäytyviä ja ajan mittaan itsekin eläköityviä mamuja.

Kukaan ei muista sitä että alunperin pakolaispolitiikkaa perusteltiin sillä että nämä kotiutuvat sitten kun tilanne kotomaassa paranee. Se oli vain sellainen väljähkö perustelu ja olemme huomanneet että alunperinkin tarkoitus oli pelkkä mokutus.

[Roope]

Paikallistasolla kotouttamistyön perustana on maahanmuuttajan asema kunnan asukkaana. Kunnilla on keskeinen asema kansainvälistä suojelua saavien pakolaisten ja turvapaikan saaneiden sijoittamisessa. Vuosittain näitä tapauksia on 2 000–3 000.

2000-luvun alkupuolella määrä oli vuosittain noin 1500 kiintiöpakolaiset mukaan lukien ja yhteistyö kuntien kanssa sujui kohtuullisen hyvin. Sitten tuli maahanmuuttoministeri Thors:

Vuosi Vastaanotetut pakolaiset
2006 1142
2007 1793
2008 2219
2009 2611
2010 3207

Oikeasti tulijamäärä olisi ollut viime vuodet perheenyhdistämisten ansiosta 5000-6000, mutta 10 000 hakijaa on jumitettu hitaasti etenevään perheenyhdistämisjonoon, joka liikkuu tuhannen hakemuksen vuosivauhdilla. Samaa kikkaa käytetään ensi vuonna myös turvapaikanhakijajonoon, kun Maahanmuuttoviraston turvapaikkahakemusten käsittelyyn käyttämiä resursseja karsitaan.

Nimenomaan pakolaisten ja turvapaikan saaneiden sijoittaminen kuntiin on takellellut viime vuosina pahasti. Valtion ja kuntien olisi tehtävä pitkäjänteistä yhteistyötä, jotta näille ihmisille, joilla on monesti hyvin traumaattinen tausta, voidaan taata turvallinen koti suomalaisessa kunnassa.

Useimmat kunnat eivät pakolaisia halunneet, mutta valtiopa halusi. Paljon. Siksi sisäasiainministeriössä keksittiin, ettei kunnilta oikeastaan tarvitse enää kysellä pakolaisten kuntapaikkojen perään, vaan oleskeluluvan saaneille annetaan valtion vuokratakuut, jolloin he voivat muuttaa asumaan sinne kuntaan minne itse haluavat. Kuntien itsemääräämisoikeuden ohella silloin heitettiin jäähyväiset myös koordinoidulle kotouttamistyölle. Tuhannet oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat valuvat suuriin kaupunkeihin ja muutaman vuoden päästä perheet seuraavat perässä. Seuraukset eivät näy kokonaisuudessaan heti, vaan vasta vuosikymmenten päästä.

Meidän täytyy entistä päättäväisemmin rakentaa työelämää, jossa Suomessa usein jo pitkään eläneet maahanmuuttajat pääsevät antamaan osaamisensa ja panoksensa yhteiseen käyttöön.

Monilla Suomeen muuttaneilla on paljon kulttuurista osaamista, joka on meille uusi voimavara. Suomalaisen palvelukulttuurin kehittymisessä maahanmuuttajilla voi olla jopa tiennäyttäjän rooli.

Hyvin yksinkertaista. Joko maahanmuuttaja vakuuttaa työnantajan osaamisestaan tai sitten ei vakuuta. Mitään armopaloja ei pidä pyytää eikä antaa. Jos maahanmuuttajia halutaan työllistää esimerkiksi työpajatoiminnan avulla, niin silloin heihin pitää päteä yksilöinä samat säännöt kuin muihinkin vaikeasti työllistettäviin.

Maahanmuuttajien ylivertainen kulttuurinen osaaminen on pelkkä myytti, jos sitä ei voida purkaa mitattaviksi ominaisuuksiksi. Eikä näköjään osata.

Kuntien rinnalla monet kansalaisjärjestöt tekevät arvokasta työtä maahanmuuttajien kotoutumisen hyväksi. On käsittämätöntä, että asenneilmapiirin koventuessa monet kotouttamistyön asiantuntijat ovat joutuneet jopa suorien – ainakin suullisten – hyökkäysten kohteeksi.

Monet kansalaisjärjestöt todella tekevät arvokasta työtä, mutta keskimäärin tulokset ovat valtion ja kunnan järjestöille jakamaan rahoitukseen suhteutettuna hyvin vaatimattomia. Suurin osa järjestöistä ei pystyisi tarvittaessa perustelemaan olemassaoloaan. Tarvitsevatko esimerkiksi Suomen somalit ihan oikeasti useita kymmeniä somalijärjestöjä pelkästään Somalian saaman kehitysavun välittämiseen?

Kotouttamistyön asiantuntijat kokevat joutuneensa hyökkäysten kohteeksi, koska heidän työpaikkansa ja asiantuntemuksensa on viimeinkin julkisesti kyseenalaistettu. Jonkun täytyy vastata maahanmuuttopolitiikassa tehdyistä huonoista päätöksistä, mutta vastuunkantamisen sijaan syytetäänkin arvostelijoita. Syyttävä sormi osoittaa poliitikkojen ohella näitä ns. asiantuntijoita, jotka ovat tukeneet tehtyjä ratkaisuja vaieten visusti tulevista ongelmista ja maahanmuuttopolitiikassa tarjolla olleista vaihtoehdoista.

Kotoutumisen epäonnistuminen voi pahimmassa tapauksessa johtaa maahanmuuttajien pysyvään syrjäytymiseen ja yhteiskunnallisten ryhmien eriytymiseen.

Jos kotoutumisen onnistumisen mittariksi otetaan pärjääminen koulussa ja työelämässä, niin täysin kotouttamistoimenpiteistä riippumatta tulevaisuus on jo suurimmaksi osaksi kirjoitettu. Kyse on enää epäonnistumisen asteesta ja siitä, millaista tuhoa kantaväestön ja maahanmuuttajien välisiin suhteisiin tehdään esimerkiksi positiivista syrjintää laajentamalla ja suomalaisia (piilo)rasismista syyllistämällä.

Tulevaisuuteen voi vaikuttaa kaikkein tehokkaimmin karsimalla syrjäytymiseen ja eriytymiseen taipuvaisten ryhmien maahanmuuttoa. Jälkihoito on kallista, tehotonta ja toimii meillä usein nimettyjä tavoitteitaan vastaan.

[atella]

Uutta lakia pidettiin tarpeellisena, koska monet maahanmuuttajat jäävät nykyisin vaille työtä ja tarkoituksenmukaista koulutusta. Yhteiskunnan kannalta tämä merkitsee sitä, että inhimillistä pääomaa jää käyttämättä ja maahanmuuttajat ovat vaarassa ajautua kansalaisyhteiskunnan reunalle.

Koskeeko tämä Ihalaisen projekti myös aiemmin, kauan aikaa sitten  muutttaneita, vai ainoastaan äsken muuttaneita?

Mikä on Suomen romanien työllisyysprosentti?

Mikä on Suomen romanien koulutustaso?

Kuinka kiireinen tämä Ihalaisen projekti on? 500 vuotta? 1000 vuotta?