2011-08-15 Demari: Poliittiset keskustelut tärkeitä demokratiakasvatuksessa

[Z99.9]

Pääkirjoitukset

Norjassa palataan vähitellen arkeen järkyttävän tragedian jälkeen. Terroriteon vaikutuksia politiikkaan, yhteiskuntakeskusteluun ja mediaan pohditaan silti vielä pitkään kaikissa Pohjoismaissa. Jo nyt on selvää, että julkisessa keskustelussa kiinnitetään vastedes entistä enemmän huomiota äärioikeistolaiseen liikehdintään, kun ennen huomio on ollut    islamilaisissa ääriliikkeissä.

Mietittävänä on sekin, onko mahdollista tehdä lakimuutoksia, joilla voitaisiin yrittää estää vastaavat joukkosurmat. Naapurimaan sisarjärjestöä kohdannut hirmuteko on aktivoinut Ruotsin demarinuoret peräämään pikaista poliittista päätöstä siitä, että koulujen on päästettävä poliittiset nuorisojärjestöt tiloihinsa keskustelemaan oppilaiden kanssa politiikasta ja muukalaisvihamielisyyden torjumisesta.

Sosialidemokraattisten nuorten puheenjohtaja Jytte Guteland saa  puoluejohtaja Håkan Juholtin tuen vaatimukselleen poliittisten keskustelujen käyttämisestä koulujen demokratiakasvatuksen välineenä.

Nykytilanne Ruotsissa on sama kuin Suomessa: kunkin koulun rehtori voi päättää, salliiko puoluepoliitikkojen tulon kouluun vai ei. Ruotsissa tilannetta on hankaloittanut se, että jotkut rehtorit eivät ole halunneet laskea kouluunsa maahanmuuttokriittisen  Ruotsidemokraatit-puolueen edustajia. Tämä puolueiden valikointi ei ole perusteltavissa. Ainakin kaikkia eduskuntapuolueita täytyy kohdella yhtäläisesti.

Kouluissa käytävillä poliittisilla keskusteluilla on aiempaa isompi merkitys, sillä kodeissa, nuorten ystäväpiireissä tai työpaikoilla ei enää välttämättä keskustella politiikasta. Näin ollen on vaarana, että nuoret tutustuvat yhteiskunnallisiin aatteisiin pelkästään internetissä, jossa ääriliikkeet ovat yliedustettuina. Kasvokkain käytävät avoimet keskustelut lisäisivät tietoa ja auttaisivat ymmärtämään erilaisten arvomaailmojen eroja.

Demokratiakasvatuksen vahvistamisesta on puhuttu myös meillä. Hallitusohjelman mukaan demokratiakasvatusta kehitetään erityisesti oppilaitoksissa. Hallitus aikoo lisätä nuorten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia sekä parantaa yhteiskunnallista lukutaitoa. Demokratiaa vahvistavat päätökset ovat vieläkin tärkeämpiä kuin hallitusohjelmaa laadittaessa osattiin kuvitella.

Lähde: http://www.demari.fi/uutispaiva-demari/paakirjoitukset/paakirjoitukset/2650-poliittiset-keskustelut-tarkeita-demokratiakasvatuksessa

[Brandöt]

Naapurimaan sisarjärjestöä kohdannut hirmuteko on aktivoinut Ruotsin demarinuoret peräämään pikaista poliittista päätöstä siitä, että koulujen on päästettävä poliittiset nuorisojärjestöt tiloihinsa keskustelemaan oppilaiden kanssa politiikasta ja muukalaisvihamielisyyden torjumisesta

Aivopesu aloitetaan mielellään jo nuorena. Sinänsä idea on ihan hyvä, mutta toteutus käytännössä voi (helposti) mennä siten, että koulu noudattaa omaa poliittista ideologiaansa yli muiden - ts. jos lähdetään tuomaan politiikkaa voimakkaasti mukaan peruskouluopetukseen, on vaarana se, ettei näkökulma pysy objektiivisena.

Näin:

Ruotsissa tilannetta on hankaloittanut se, että jotkut rehtorit eivät ole halunneet laskea kouluunsa maahanmuuttokriittisen  Ruotsidemokraatit-puolueen edustajia. Tämä puolueiden valikointi ei ole perusteltavissa. Ainakin kaikkia eduskuntapuolueita täytyy kohdella yhtäläisesti

Breivikin tapauksessa sujuvasti aina unohdetaan mainita se, että hänen isänsä (joka oli käytännössä katsottuna hylännyt poikansa) oli diplomaatti, joka (todennäköisesti) omassa elämässään harjoitti mokutuksen ihannetta ja oli sekä "suvaitseva" että kansainvälinen. Isäpuoli oli sotilas, ja edusti ehkä erilaista arvomaailmaa. Missä mittakaavassa Breivik ajattelussaan ja toimissaan protestoi tätä taustaa vastaan - sitä ei kai kukaan koskaan voi tietää. Kyseessä oli yksittäistapaus, josta ei voida vetää tämänkaltaisia suurten linjojen johtopäätöksiä; kuten "muukalaisvihamielisyys" olisi ongelma laajemminkin.

Muukalaisvihamielisyys on sanana kammottava mielestäni muutenkin; aivan kuin tässä nyt koitettaisiin puoliväkisin puhua pois meistä jotakin sellaista, joka siellä (monien kohdalla) oikeutetusti on. Kuinka paljon yksilön pitää sietää? Kääntää aina vain toinen poski?

Kouluissa käytävillä poliittisilla keskusteluilla on aiempaa isompi merkitys, sillä kodeissa, nuorten ystäväpiireissä tai työpaikoilla ei enää välttämättä keskustella politiikasta

Tämä taitaa olla harhakäsitys; ainakin Suomessa nyt politiikka kiinnostaa yhä useampaa, aivan varmasti poliittisia keskusteluita käydään enemmän kodeissa ja tuttavien kesken - ongelma valtiollisella tasolla taitaa olla siinä, ettei näiden keskusteluiden linja mairittele sosiaalidemokraattista päälinjaa. Poliittinen konsensus on uhattuna.