Mitä pienempi koulu, sitä tyytyväisemmät vanhemmat

[B52]

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135268444919/?cmp=tm_etu_uusimmat_uutiset

Pienissä kouluissa opiskelevien lasten vanhemmat ovat tyytyväisempiä kouluun ja siellä annettavaan opetukseen kuin suurten koulujen oppilaiden vanhemmat, ilmenee Vanhempainliiton kyselystä vanhemmille.

Mitä pienemmässä koulussa lapsi opiskeli, sitä viihtyisämpänä, turvallisempana ja siistimpänä vastaajat koulua pitivät. Työrauhaa pidettiin pienissä kouluissa isoja kouluja parempana. Myös kiusaamiseen puuttuminen näyttää kyselyn perusteella olevan tehokkaampaa pienissä kouluissa.

Kyselyn mukaan pienissä kouluissa vanhemmat osallistuvat isoja kouluja enemmän koulun toimintaan, esimerkiksi koulun juhlien järjestämiseen ja järjestyssääntöjen laatimiseen.

Vanhempainliiton nettikyselyyn vastasi viime keväänä yli 1 600 vanhempaa. Kyselyllä kartoitettiin vanhempien näkemyksiä kouluhyvinvoinnista.



Ja tämä on yllätys kaikille?

[Aksiooma]

Uutisella vain valmistellaan luokkayhteiskunnan, "kahden kerroksen väki" -yhteiskunnan tuloa. Ne kenellä on mahdollisuus ja rahaa, sijoittavat lapsensa pieneen yksityiskouluun. Loput saavat taistella kuntien hyvämaineisten ja huonomaineisten koulujen oppilaspaikoista ihan ekaluokkalaisesta lähtien.

[B52]

Uutisella vain valmistellaan luokkayhteiskunnan, "kahden kerroksen väki" -yhteiskunnan tuloa. Ne kenellä on mahdollisuus ja rahaa, sijoittavat lapsensa pieneen yksityiskouluun. Loput saavat taistella kuntien hyvämaineisten ja huonomaineisten koulujen oppilaspaikoista ihan ekaluokkalaisesta lähtien.

Voi olla näin, mutta jos on rahaa, mikset tekisi noin?

[Sininärhi]

Joskus pentuna ehdin olla puoli lukuvuotta 30 oppilaan koulussa. Siellä oli 1 & 2 luokat, itse olin ylemmällä.
Rakastin sitä koulua ja sitä ilmapiiriä, kun kaikki olivat toistensa kavereita.

Mutta sitten koulu lakkautettiin ja piti mennä isompaan ja kaukauisempaan kouluun, jossa kiusaamista ilmeni päivittäin. Siihen harvemmin puututtiin, vaikka oppilaita oli isommassakin koulussa vain alle 300.
Koskaan en ole ollut yli 500 oppilaan koulussa, mutta olen kuullut niistä melko karmeita juttuja... Onko joku arvon Hommalaisista joku ollut isossa peruskoulussa jossain vaiheessa synkkää elämäänsä?

Mielestäni sopiva luokkakoko on aina, väistämättä, alle 20 oppilasta. Silloin työrauha säilyy ja opettajalla on aikaa jokaiselle oppilaalle. Opetus on sujuvampaa ja parempaa. Nykyään tosin ajatellaan vain resursseja (tai oikeammin niiden puutetta), eikä lainkaan oppilaiden tai opettajien hyvinvointia.
Syntyy mammuttikouluja, joissa kuria ei loppujen lopuksi pidä kukaan ja kaikki kärsivät. Kuka siitä loppujen lopuksi oikein hyötyy?

[TJK]

Koulun koko voi hyvinkin olla toiminnan laadun kannalta verrattavissa esimerkiksi ryhmäkokojen merkitykseen. Silti rymäkokojen säätelystä jopa lailla ollaan erittäin kiinnostuneita, mutta koulujen koosta ei puhuta mitään.

Mielestäni vaikkapa 240 oppilasta voitaisiin hyvin ottaa koulun enimmäiskooksi. Ala-asteella se tarkoittaisi kahta rinnakkaisluokkaa (2*6*20) ja yläasteella neljää.

Ilmeisesti yhden työntekijän merkitys kouluyksikön kannalta käy jättikouluissa niin pieneksi, ettei työhön sitouduta yleensä yhtä paljon kuin "meidän kouluksi" koetussa yhteisössä. Harvoin ainakin kuulee 1000 oppilaan koulujen hyvästä ilmapiiristä tai vähäiseksi kitketystä kiusaamisesta.

[Sunt Lacrimae]

Joskus pentuna ehdin olla puoli lukuvuotta 30 oppilaan koulussa. Siellä oli 1 & 2 luokat, itse olin ylemmällä.
Rakastin sitä koulua ja sitä ilmapiiriä, kun kaikki olivat toistensa kavereita.

Mutta sitten koulu lakkautettiin ja piti mennä isompaan ja kaukauisempaan kouluun, jossa kiusaamista ilmeni päivittäin. Siihen harvemmin puututtiin, vaikka oppilaita oli isommassakin koulussa vain alle 300.
Koskaan en ole ollut yli 500 oppilaan koulussa, mutta olen kuullut niistä melko karmeita juttuja... Onko joku arvon Hommalaisista joku ollut isossa peruskoulussa jossain vaiheessa synkkää elämäänsä?

Minä kävin yläasteeni 400 oppilaan koulussa, jossa oli vielä lukion puolella toiset 400 pitkälti samalla henkilökunnalla. Ryhmäkoot olivat usein katossa, mutta kiusaamiseen kyllä puututtiin kiitettävästi ja opon tai kuraattorin puheille (tosin opintojenohjaus oli sitä perusluokatonta "mene amikseen"-tasoa) pääsi halutessaan. Tosin kyseinen koulu oli ihan tunnettuuden ja tiettyjen painotuslinjojen vuoksi onnistunut aika hyvin houkuttelemaan motivoitunutta ja osaavaa henkilökuntaa hommiin, joten kyseessä on mahdollinen poikkeustapaus.

Mitä taas ala-asteesta muistan niin se oli juurikin sellainen 400 oppilaan koulu ja hyvä jos esimerkiksi siihen koulukuraattoriin törmäsi kerran kahdessa viikossa. Kyseessä siis kaupungin koulu, yläaste+lukio oli yksityiskoulu jolla sopimus kaupungin kanssa opetuspalveluiden tarjoamisesta.

Oppilashuollon tasosta isommissa kouluissa olen kuullut kyllä sellaisia kauhutarinoita, että se pari-kolmesataa oppilasta tuntuu laatutasolla ehdottomalta kipurajalta. Luokkakoon tulisi ehdottomasti olla maksimissaan kahdessakymmenessä, vaikka opettajat olivatkin asiansa osaavia niin meillä ei ollut niitä ihan tarpeeksi kun joissain aineissa pidettiin esimerkiksi luokkien yhteisiä tunteja joillain 40-50 oppilaan ryhmillä, jolloin jo pelkän yleisen älämölön hillitseminen vei turhan paljon aikaa opettajalta.

[Salvation]

Joskus pentuna ehdin olla puoli lukuvuotta 30 oppilaan koulussa. Siellä oli 1 & 2 luokat, itse olin ylemmällä.
Rakastin sitä koulua ja sitä ilmapiiriä, kun kaikki olivat toistensa kavereita.

Mutta sitten koulu lakkautettiin ja piti mennä isompaan ja kaukauisempaan kouluun, jossa kiusaamista ilmeni päivittäin. Siihen harvemmin puututtiin, vaikka oppilaita oli isommassakin koulussa vain alle 300.
Koskaan en ole ollut yli 500 oppilaan koulussa, mutta olen kuullut niistä melko karmeita juttuja... Onko joku arvon Hommalaisista joku ollut isossa peruskoulussa jossain vaiheessa synkkää elämäänsä?

Mielestäni sopiva luokkakoko on aina, väistämättä, alle 20 oppilasta. Silloin työrauha säilyy ja opettajalla on aikaa jokaiselle oppilaalle. Opetus on sujuvampaa ja parempaa. Nykyään tosin ajatellaan vain resursseja (tai oikeammin niiden puutetta), eikä lainkaan oppilaiden tai opettajien hyvinvointia.
Syntyy mammuttikouluja, joissa kuria ei loppujen lopuksi pidä kukaan ja kaikki kärsivät. Kuka siitä loppujen lopuksi oikein hyötyy?

Mikäpä siinä kun on rahaa riittävästi. Ei vain taida olla ja nytkin kokonaisveroaste on noin 42%.

[John]

Itse olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut käydä alakoulun pienessä kyläkoulussa. Koulussamme oli vuodesta riippuen noin 30-35 oppilasta. Oli kyllä paras koulu ikinä, ja en usko, että esim. ilmapiiri voisi olla niin hyvä jossakin 400 oppilaan koulussa. Mielestäni kyläkoulun mahdollisuus tulisi suoda mahdollisimman monelle.

Olen vahvasti sitä mieltä, että suurin osa kyläkoulun lakkauttamisia ajavista ihmisistä ei itse ole käynyt kyläkoulua. Onpa eräskin oman kyläni tapaus, joka tuolloin valitsi (tai luultavasti hänen vanhempansa valitsi) oman lähellä olevan kyläkoulun sijasta suuren, kauempana olevan, kaupungin koulun. Nykyään ko. henkilö on aktiivinen kokoomuslainen nuorisopoliitikko, joka on vahvasti kannattanut kyläkoulujen lakkauttamista. Oikein paikallislehdessä tuossa joku vuosi sitten kirjoitteli, kuinka hienoja ratkaisuja kaupunki on tehnyt lakkauttaessaan kyläkouluja. Tuskinpa hänen mielipiteensä olisivat tuollaisia, jos olisi aikoinaan käynyt kyläkoulun.

Ehkä sorrun turhan induktiiviseen päättelyyn, mutta näin itse asian näen. Ymmärrän kyllä kyläkoulun lakkauttamisen, jos oppilasmäärä alkaa painella alle 20:n oppilaan. Omassa kotikaupungissani on kuitenkin lakkautettu hyvinkin elinvoimaisia kyläkouluja, ja nyt muutaman vuoden jälkeen on käynyt ilmi, että ei niistä todellisia taloudellisia säästöjä ole edes tullut.

[AstaTTT]

Koskaan en ole ollut yli 500 oppilaan koulussa, mutta olen kuullut niistä melko karmeita juttuja... Onko joku arvon Hommalaisista joku ollut isossa peruskoulussa jossain vaiheessa synkkää elämäänsä?

On kokemusta pikkuruisista maalaiskouluista ja tehdasmaisista ala- ja yläasteista. Tehdaskouluissa yksittäisellä oppilaalla ei ole mitään merkitystä, yksilöllisyys ei pääse kasvamaan; tavoite on puhdas tasapäistäminen.

Pikkukouluissa jokainen oppilas on yksilö ja todellakaan koulukiusaamista ei ole tai se on harvinaista, koska kaikki tuntevat kaikki ja sellainen yhteisö ei katso kiusaamista hyvällä.

Kouluruoka on toinen juttu. Muisto tehdaskoulujen kumipotuista puistattaa edelleen; pikkukoulujen keittäjät puolestaan loihtivat ruokia, joita jonotettiin santsaamaan.

Pikkukoulukulttuuri kannattaisi palauttaa, sillä se tukee lasten kasvamista omilla aivoillaan ajatteleviksi yksilöiksi. Jos "tehdasperuskoulumalli" on ollut lasten ja nuorten valmistelua työskentelemään suuryrityksissä ja tehdasmaisissa ympäristöissä, senkin aika on jo ohi, sillä tuotanto on jo siirretty Kiinaan ja Intiaan.

[Johannes Krauser II]

Pikkukouluissa jokainen oppilas on yksilö ja todellakaan koulukiusaamista ei ole tai se on harvinaista, koska kaikki tuntevat kaikki ja sellainen yhteisö ei katso kiusaamista hyvällä.

Paitsi jos jonkun katsotaan kuuluvan sen yhteisön ulkopuolelle. Pikkukouluissa ja kylissä kaikki tuollainen korostuu ihan uskomattomiin mittasuhteisiin, siinä missä isommassa koulussa voi kiusatuillakin olla joitain kavereita pikkukouluissa jää sellainen lapsi helposti ihan yksin.

Hassua ettei tainnut olla sanaakaan arvosanoista tai muista tuloksista koko jutussa? Omalle yläasteelle tuli oppilaita useista erikokoisista ala-asteista, pahimmat häiriköt niistä pikkukouluista ja lukioon jatkaneet paria lukuunottamatta isommista kouluista. "Yksilöllinen" opetus ei taida auttaa jos ei ole resursseja sellaiseen "yksilölliseen" opettajaan joka osaisi opettaa sekä englantia että matemaattista ajattelua pikkulapsille.

Ei koulun koolla ainakaan negatiivista vaikutusta lapsiin ole, luokkakoot vaan saisivat olla alle kahdessakymmenessä. Isommilla kouluilla kuitenkin on enemmän mahdollisuuksia tarjota tietokoneluokkia, parempia käsityötiloja ja erikoistuneempia opettajia niihin aineisiin joissa ei pelkkä ulkoaopettelu tuota tuloksia.

[John]

Paitsi jos jonkun katsotaan kuuluvan sen yhteisön ulkopuolelle. Pikkukouluissa ja kylissä kaikki tuollainen korostuu ihan uskomattomiin mittasuhteisiin, siinä missä isommassa koulussa voi kiusatuillakin olla joitain kavereita pikkukouluissa jää sellainen lapsi helposti ihan yksin.

Kyllähän kyläkouluissakin kiusaamista varmasti esiintyy, mutta itse sanoisin suuremmissa kouluissa olevan enemmän erityisesti ilmapiiriongelmia, jolloin kiusaamistakin esiintyy enemmän. Kyläkouluissa muodostuu usein vahva yhteisöllisyyden tunne ja hyvä ilmapiiri.

Hassua ettei tainnut olla sanaakaan arvosanoista tai muista tuloksista koko jutussa? Omalle yläasteelle tuli oppilaita useista erikokoisista ala-asteista, pahimmat häiriköt niistä pikkukouluista ja lukioon jatkaneet paria lukuunottamatta isommista kouluista. "Yksilöllinen" opetus ei taida auttaa jos ei ole resursseja sellaiseen "yksilölliseen" opettajaan joka osaisi opettaa sekä englantia että matemaattista ajattelua pikkulapsille.

Ei koulun koolla ainakaan negatiivista vaikutusta lapsiin ole, luokkakoot vaan saisivat olla alle kahdessakymmenessä. Isommilla kouluilla kuitenkin on enemmän mahdollisuuksia tarjota tietokoneluokkia, parempia käsityötiloja ja erikoistuneempia opettajia niihin aineisiin joissa ei pelkkä ulkoaopettelu tuota tuloksia.

Minunkin luokalleni tuli yläasteelle oppilaita monesta eri alakoulusta; taisi yläasteen luokalla olla oppilaita 7-8 eri alakoulusta. En kuitenkaan huomannut, että yläasteen pahimmat häiriköt olisivat tulleet juuri pikkukouluista, vaan että häiriköitä oli sekä pienistä että isoista kouluista. Kaiken kaikkiaan pikkukouluistakin tulleet pystyivät mielestäni hyvin assimiloitumaan suureen yläasteen kouluun.

On ihan tutkittu juttu, että yhdysluokilla ja normaalilla luokilla ei juurikaan oppimistulokset eroa. Luokanopettajat eivät myöskään opeta kieliä, vaan kieltenopetuksen hoitaa lähes aina aineenopettaja myös kyläkouluissa.

[Esa Korkia-aho]

Hesari on viime päivät jaksanut uutisoida koulujen tilasta ja kuinka painotettujen aineiden koulut luovat epätasa-arvoa. Inkluusio, segrgaatio, sukupuoliasiat ym. tuntuvat olevan ydinasioita.
Minun mielipiteeni on se, että painotettujen aineiden koulut pitää säilyttää sellaisenaan. Kouluista pois pakolliset sateenkaari työpajat ym. ideologiset tapahtumat.
Koulujen kunnianpalautus on tehtävä nyt.
Perusaineiden opettelua ja jos halutaan jotain ylimääräistä kurssia tms. olisi niiden oltava yleishyödyllisiä asioita ja aiheita, mistä lapselle / nuorelle on jotain hyötyä.
Mitä asioita elämässä tulee eteen, kun muutetaan pois kotoa?
Vuokra-asunto vai asuntolaina? Verojen maksu? Työelämä vastuut ja velvoitteet? Oma terveys = liikunta / ravinto? Luonnossa selvityminen? Maanpuolustus asiat?  Jokapäiväiset käytännön askareet, jotka isi tai äiti on aiemmin tehnyt nuoren puolesta.
Aiheita olisi pilvin pimein tarjolla ja näistä voisi olla lapsen / nuoren tulevaisuudessa heille konkreettista hyötyä.