Irakin sota - puolesta vai vastaan?

[Phantasticum]

En ole vielä kuullut ainoatakaan järkevää ja kannatettavaa perustelua sille miksi Irakin sota olisi ollut hyvä asia.

Niin, miksi yrittää syöstä vallasta terroristeja aseistava henkisesti epävakaa, vainoharhainen ja sadistinen kansanmurhaaja? Ehkäpä jonakin päivänä vielä ymmärrät.

Ei Saddam aseistanut terroristeja.

Päinvastoin Saddamin Irak oli lähi-idän viimeisiä sekulaareja linnakkeita, joissa nimenomaan islamistit ja terroristit olivat niitä joita vainottiin. Saddam halusi pitää väkivaltamonopolin itsellään, siihen kuvioon eivät hihhulit sopineet.

Irakin poliittinen järjestelmähän oli Baath-arabisosialismi joka myös joissain muissakin arabimaissa oli pitkään islamismin tulppana.

Mutta alunperin jihadismia sponsoroitiin juuri USAn varoilla taistelemaan Afganistanissa Neuvostoliittoa vastaan! Taleban on saanut alkunsa juuri tästä.

Vaikka pätkin lainauksen lähes kokonaan, olen pitkälle samaa mieltä hattiwatin kanssa. Minulla on ollut se käsitys, että Irak oli naapurimaahansa Iraniin verrattuna kohtuullisen toimiva ja ainakin islamilaisen vallankumouksen kokeneeseen Iraniin verrattuna melko maallistunut yhteiskunta. Nyt sodan jälkeen Irak on raunioina ja uskonnolliset kiihkoilijat ovat saaneet valtaa. Perustuslakiinkin piti saada maininta sharialaista.

Samaa pelkään nyt näiden Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan arabimaiden puolesta, joissa kansa on noussut kaduille. Kun yksinvaltiaat saadaan pois vallasta, valta siirtyy islamisteille. Ja minä henkilökohtaisesti en usko sellaisella yhteiskunnalla olevan kovinkaan ruusuista tulevaisuutta edessään, jossa noin puolet väestöstä on suljettu muun yhteiskunnan ulkopuolelle.

YouTubesta löytyy videoita hakusanalla Iraq before the war. Medialukutaitoa kannattaa aina harjoittaa, mutta kyllä näistä videoista jotain osviittaa voi saada siitä, millaista eksotiikkaa arabimaailma voisi parhaimmillaan (länsimaille) tarjota. Tässä yksi esimerkki.

A Tourist Guide to Iraq 1982

[Noottikriisi]

Irak ei todellakaan käynyt sotaa Irania vastaan USA:n puolesta.

No onhan tuo aika suoraviivainen väite monimutkaisesta kuviosta mutta luulisin että näin Saddam itse näki tilanteen lännen kannalta.

Irak-Iran -sota oli USAn kannalta ristiriitainen, "ikävää etteivät molemmat voi hävitä".
USA myi Irakille jonkin verran aseita mutta enimmäkseen tuki oli taloudellista, koulutuksellista ja moraalista sekä muualta hankittujen aseiden junailemista.

USA:pa myi salaisesti aseita ja varaosia Iranille ja asiasta syntyi 80-luvulla todellinen sisäpoliittinen skandaali (Iran-Contra-operaatio, Oliver North).

Iranin aseistus oli liittolaisuus-ajoilta Yhdysvalloista hankittua joten oli varmaan houkutteleva tilaisuus myydä täydennystä. Ilmeisesti taustalla oli myös lahjomatyyppinen toiminta muiden myönnytysten ostamiseksi.

Vuoden 1990 jälkeen Irak oli sitten jo niin ahdingossa että Saddamin touhut olivat enemmän pujottelua ulkoisten ja sisäisten uhkien paineissa kuin osoitus hänen omista tavoitteistaan.

Muutama ajatus vielä:
- ensimmäinen sota Irakia vastaan oli perusteltu mutta myös Irakin hyökkäykselle Kuwaitiin oli järkevät syyt sodan logiikan mukaan.
- toinen sota Irakia vastaan oli täysin tekaistu, terrorismin tukeminen, joukkotuhoaseet tai omien kansalaisten terrorisoiminen olivat pelkkää sotapropagandaa. (viimeinen tosin varmaan paljolti totta mutta siinä suhteessa ei paljon eroa moniin maihin joihin USA ei hyökännyt).

[hattiwatti]

Demokratian levittäminen on pelkkä tekosyy mille hyvänsä sodalle. Irakin sodalla USA siirsi Irakin öljyntuotannon jenkkifirmojen haltuun. Libyan kapinallisten tukemisella Länsi pyrkii saamaan Libyan öljyt Gaddafilta. Afganistanin sodalla USA varmisti oopiumin virtaamisen morfiinin ja heroiinin raaka-aineeksi. Näin karua on reaalimaailma.

Itse olen alkanut näkeä syynä USAn konflikteihin Irakin, Iranin, Libyan kanssa, että kaikki nämä olisivat halunneet alkaa hinnoittelemaan öljynsä dollareiden sijaan muussa valuutassa. Se olisi voinut aiheuttaa dominoefektin, jossa muutkin olisivat voineet alkaa tekemään samaa.

Tämä on jenkeille olennaisempaa kuin se, kuka öljyn varsinaisesti omistaa.

USAn talous on paskemmassa kunnossa kuin esimerkiksi Kreikan. Mutta Kreikka on pelureille helppo pala panna matalaksi, USA voi velkaantua käytännössä rajattomasti niin kauan kuin öljyn reservivaluuttana käytetään dollareita. Jos käytäntö loppuu, USA romahtaisi välittömästi velkoihinsa. Aika moni maa maailmassa tietää tämän kikan mikä on jenkki-imperiumin heikko kohta. Paradoksi on siinä, että USAn öljysodat ja mielettömän kalliin sotateollisen kompleksin ylläpitäminen ovat juuri se tekijä joka on velkaannuttanut maan niin pahasti että romahdus tapahtuisi heti kun öljyn hinnoittelu tapahtuisi muussa valuutassa. Venäjä ja Kiina saivat juuri putkijärjestelmän valmiiksi mitä kautta Venäjän öljystä 30% menee Kiinaan, ilman että dollari on enää kaupankäynnin väline.

David Strahanin the last oil shock - kirjassa (muuten erinomaisen hyvä kirja peak oil-kuvion popularisoimisessa) kerrotaan teoria jonka mukaan jenkit olisivat halunneet sabotoida Irakin öljyntuotantoa siihen aikaan kun maa oli sotien välillä länsimaisen avun varassa. Öljyhän ei ole minään maanalaisina jokina tai järvenä, vaan kiven sisällä mikrohuokosissa josta maan paine pusertaa sen ulos. Nämä huokoset voivat mennä tukkoon herkästi jos öljykenttiä ei käsitellä oikein. Normaalisti 30%-50% öljystä jää maan sisään kun öljykenttä on 'tyhjä'. Irak ei saanut hankittua mistään sellaista välineistöä jota olisi tarvittu öljykenttien ylläpitämiseksi saarron aikana - tai Strahan väittää että jenkit olisivat sen estäneet ja YK:n tarkastajat raportoivat pysyvän vaurion tapahtuneen öljykentille. Tämä viittaisi siihen, ettei öljyn haltuunotto ollut USAn päämotiivi tuona aikana, vaan että maata haluttiin muuten vain kurmoottaa vallan vaihtamiseksi.

[sunimh]

Kyllä minunkin on tässä liityttävä Irakin sodan vastustajien joukkoon, jo siksi että koko sota jälkihoitoineen oli niin tökerösti hallittu. Kun on lukenut juttuja siitä, mitä kaikkea tuollakin on tapahtunut... lähtien vaikkapa niistä miljardeista dollareista, jotka lennätettiin maahan seteleinä jällenrakennusta varten tms ja sitten ne jotenkin vain katosivat, niin kyllä siinä haisee muukin kuin vain täysin tekaistu WMD-propaganda.

[Fatman]

Kuten G.W. Bush totesi:"After all, this is the guy who tried to kill my dad."
Kyllä minäkin USA:n pressana laittaisin (muiden) perseet tuleen jos isukki yritettäisiin tappaa.

[AfriCat]

En ole vielä kuullut ainoatakaan järkevää ja kannatettavaa perustelua sille miksi Irakin sota olisi ollut hyvä asia.

Niin, miksi yrittää syöstä vallasta terroristeja aseistava henkisesti epävakaa, vainoharhainen ja sadistinen kansanmurhaaja? Ehkäpä jonakin päivänä vielä ymmärrät.

Kaikella kunnioituksella: ennen kuin alkaa kyselemään toisten ymmärryksen perään, niin kannattaa tarkistaa omansa jos sieltä oikeasti löytyy noinkin merkittäviä propagandan mustaamia alueita.

USA on vuosien saatossa aiheuttanut suoraan ja välillisesti miljoonien irakilaisten tuhon ja poistanut Irakista järjestäytyneen yhteiskunnan.

[AstaTTT]

Vastasin, että en tiedä. Niin vähän faktaa näistä sotilasoperaatioista ja niiden taustoista on saatavilla, että mielipide perustuu (ainakin minulla) tuntemuksiin.
Sen tiedän, että missä vaan on öljyä, sitä himotaan, ja jos joku ulkopuolinen hakee siihen oikeutta sodalla, se sota puetaan muihin vaatteisiin, kuten demokratian tukemiseen.

[LW]

Itseasiassa islamin ideahan oli saattaa nämä vanhat takapajuiset instituutiot jotenkin siedettävään muotoon. Siksi islam oli niin kova menestys. Nykyään kohkataan siitä kun islam antaa mahdollisuuden moniavioisuuteen. Mutta alunperin islamin idea oli konsolidoida vanha polygaaminen käytäntö jotenkin siedettäviin rajoihin, 4 vaimoa max 'jos niistä onnistuttiin huolehtimaan'. Se oli siihen aikaan huomattava parannus systeemiin missä mitään rajotteita ei aiemmin ollut.

Samoin islamin koko pointtihan oli yhdistää keskenään verikostokierteissä olevat nomadikansat (vrt. romanien väistämisvelvollisuus) yhteinäiseksi ummaksi. Tämä umma sitten olisi sodassa ei-islamilaista valtaa vastaan. Länsimaisten kannalta asia ei ole miellyttävä, mutta tämä on metodi miten imperiumit on aina rakennettu joiden sisällä sitten jonkinlainen rauhan tila on voinut vallita. Kuten rooman imperiumi, tai miksei vaikkapa USAn sotilasvoimin ylläpidetty imperiumi.

Islam oli todellakin huomattava parannus arabiklaanien aiempaan surkeaan tilanteeseen. Ikävä sinänsä, että nähdäkseni juuri tämä merkittävä muutos sai uudet uskovaiset vakuuttumaan siitä, että islam ei ollut pelkästään muutos parempaan, vaan muutos täydelliseen tilanteeseen. Muhammed, joka yllättäen ei kaivannut uuteen yhteisöön skeptikoita pohtimaan avoimesti uusien ideaalien mielekkyyttä, meni vielä korostamaan ehdottoman tottelevaisuuden tärkeyttä ja omaa asemaansa viimeisenä ja täydellisenä profeettana. Kontakti kreikkalais-roomalaisen ja persialaisen sivistyksen kanssa sai tietysti valloittajat suhteellisen pian miettimään uudelleen sitä, oliko se aavikolla syntynyt elämäntapa sittenkään täydellinen. Uskonnon uudistamiseen pakotti sekin, että valloitetut olivat hiljalleen alkaneet perinpohjaisesti pottuuntua siihen, että he olivat toisen luokan kansalaisia ilman realistisia mahdollisuuksia alkaa muslimiksi ilman täysivaltaista arabikulttuurin omaksumista. Tästä syntyivät perinteisen islamin eri koulukunnat, joita sopii syystäkin kritisoida ankarasti, mutta jotka eivät olleet oman aikansa mittapuulla mitenkään erityisen vesikauhuisia, ja yhdistämällä monia vanhoja kulttuurikansoja saman uskonnon muodostaman katon alle ne saivat jopa aikaan aidon, vaikkakin melko lyhytaikaisen sivistyksen kultakauden.

Valitettavasti pyhät tekstit oli tosiaankin jo ennätetty lyödä pitkälti lukkoon ennen tätä, ja käytännössä tiedossa oli aina ongelmia siinä vaiheessa, kun muslimit alkoivat lukea niitä ilman perinteisten oppikuntien värillisiä linssejä. Ääribrutaali ja änkyräkonservatiivinen tulkinta on näet aivan looginen ja perusteltu, joskaan ei ainut sellainen. Niin kauan kuin muslimit tunsivat olonsa turvalliseksi ja tiesivät olevansa kaikista parhaimpia, käytännössä kaikki tyytyivät perinteisiin tulkintoihin. Ensimmäinen merkki tulevaisuudesta tuli Baghadin maan tasalle jyränneen mongoli-invaasion jälkeen, kun oppinut ibn Taymiyya loi armottoman, Jumalan ehdotonta ykseyttä ja jihadia nimenomaan vääräuskoisia koiria vastaan käytynä sotana painottavan tulkinnan. Se ei saanut vielä tässä vaiheessa merkittävää kannatusta, ja pysyi pitkään halveksittuna ja marginaalisena, mutta se ei koskaan hävinnyt täysin. Vasta kun eurooppalaisia vastaan kärsittiin kammottavia tappioita toinen toisensa jälkeen, perinteisten tulkintojen auktoriteetti murtui tarpeeksi tehdäkseen tilaa islamilaiselle fundamentalismille. Se otti tulta alleen ensin nykyisessä Saudi-Arabiassa 1800-luvun alussa (olkoonkin että kaikkein likaisimman änkyräislamin isä al-Wahhab miltei lynkattiin monta kertaa jopa alueen pahimmilla perähikiöillä ennen kuin hän löysi tarpeeksi potentiaalisia fanaatikkoja), ja sitten Intiassa. Siellä se näytteli merkittävää roolia Sepoy-kapinassa 1800-luvun puolivälissä ja metastasisoitui varsin pian Afganistaniin - ja sata vuotta myöhemmin, Pakistanin perustamisen jälkeen, sikäläisten siirtolaisten mukana Isoon-Britanniaan, mikä selittää osaltaan sitä, miksi islamismi on pahimmillaan Euroopassa nimenomaan siellä. Sittemmin toki etäpesäkkeitä syntyi vähän kaikkialla, joskin Egypti ansainnee erityismaininnan.

Epäilenpä minäkin, että islamin mukana saapui muitakin Troijan hevosia. Mikään uskonto ei voi muuttaa täysin yhteiskuntaa, jossa se syntyy. Päinvastoin, uskonnot kuvastavat pitkälti syntypaikkojaan. Islamin kirous oli kenties siinä, että vaikka se pyrki parhaansa mukaan yhdistämään patologisen hajanaista ja misogyynistä synnyinaluettaan, se ei voinut muodostua muuksi kuin sen vähemmän rumaksi kopioksi. Levitessään ympäri maailmaa se iskosti sen valtaamilleen alueille ihmiskunnan yhdistämisen nimissä. Rikkomalla näiden entiset valtarakenteet se myös kenties pakotti alistamansa kansat turvautumaan etenkin alkuaikoina matalamman tason yhteisöihin, käytännössä kyläyhteisöihin ja sukuihin. No, tämä on silkkaa teoretisointia josta asiaa oikeasti tutkineilla voisi olla paljonkin sanottavaa.

...ja jotta en derailaa aivan täysin, toteanpa tähän loppuun, että jos olin mennyt selittämään tästä jenkkien sotasuunnitelmista vastaaville, he olisivat kuunnelleet minua jonkin aikaa vittumainen hymy naamalla ja sitten nakanneet pihalle "arabistina ja islamismin apologeettana." Samoin olisi kohdeltu monia minua kymmeniä kertoja anti-islamilaisempia, koska asiaan tutustuminen ja etenkin mielipide siitä, että "ehkä he eivät sittenkään ole vain ja ainoastaan vähän erivärisiä jenkkejä" oli jotain anteeksiantamattoman kerettiläistä. Asenteessa on jotain aavemaisen samanlaista kuin eurooppalaisten mokujen vakaumuksessa, että erilaisuus on tosi hienoa ja kukaan mistään ei ole oikeasti erilainen, mitä eurojen arvomaailmaan tulee.

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Vastasin, että en tiedä. Niin vähän faktaa näistä sotilasoperaatioista ja niiden taustoista on saatavilla, että mielipide perustuu (ainakin minulla) tuntemuksiin.
Sen tiedän, että missä vaan on öljyä, sitä himotaan, ja jos joku ulkopuolinen hakee siihen oikeutta sodalla, se sota puetaan muihin vaatteisiin, kuten demokratian tukemiseen.

Öljyn saa helpomalla veljeilemällä oljymaan diktaattorin kanssa. Saudi-Arabia olisi ainoa muslimimaa joka kannattaisi miehittää hintaan mihin hyvänsä, mutta tätä ei tehdä koska öljy virtaa länteen ilman miehitystäkin.

[Masa76]

Irak ei todellakaan käynyt sotaa Irania vastaan USA:n puolesta.

No onhan tuo aika suoraviivainen väite monimutkaisesta kuviosta mutta luulisin että näin Saddam itse näki tilanteen lännen kannalta.

Irak-Iran -sota oli USAn kannalta ristiriitainen, "ikävää etteivät molemmat voi hävitä".
USA myi Irakille jonkin verran aseita mutta enimmäkseen tuki oli taloudellista, koulutuksellista ja moraalista sekä muualta hankittujen aseiden junailemista.

Irak oli arabisosialistisen Baath-puolueen hallitsema maa ja siten Neuvostoliiton tärkein liittolainen alueella jo vuosikymmenet. Shaahin saatua kenkää Iranissa Saddam näki tilaisuutensa ja käytti sen Neuvostoliiton vastustuksesta huolimatta. Neuvostoliitto yritti nimittäin saada jalansijaa Iranissa USA:n vaikutusvallan tyrehdyttyä islamilaiseen vallankumoukseen. USA:kin yritti vielä hyvän tahdon eleenä ilmoittaa Iranille Irakin joukkokeskityksistä rajalle, mutta turhaan. Viimeinenkin miellyttämisen ripe hupeni USA:n lähetystöhenkilökunnan ottamiseen panttivangeiksi. Neuvostoliitto jyrpiintyi tukemansa Iranin kommunistipuolueen nitistämiseen ja tusinan NL:n lähetystöhenkilökuntaan kuuluvan karkoitukseen.

Neuvostoliitto pysyi sodassa puolueettomana, kunnes Irakin joukot saivat seuraavien 2 vuoden aikana kunnolla takkiinsa ja joutuivat vetäytymään. Irak sai täst'edes massiivista aseapua Neuvostoliitolta ja muilta Varsovan liiton mailta. Diplomaattisuhteet USA:han solmittiin vasta näinä aikoina.

Iran oli pakotettu hankkimaan asetäydennyksensä mistä sai. Pääasialliset asetoimittajat olivat Pohjois-Korea ja Kiinan Kansantasavalta joista jälkimmäinen myi mm. omia Silkworm-merimaaliohjuksiaan tankkereiden tuhoamiseen. Libya ja Syyria myivät aseita sodan molemmille osapuolille, edellinen jopa kehittyneitä merimiinoja Neuvostoliiton luvalla.

Aseita, orjia ja päihteitä ei koskaan myydä luotolla, vaan rahalla tai luonnonrikkauksilla. Tästä johtui Irakin järjetön velkaantuminen ja, taas kerran tilaisuuden pudotessa käsiin, Saddamin hyökkäys Kuwaitiin. USA:n laivasto oli jo 80-luvulla ollut Persianlahdella suojaamassa molempien puolien häiritsemää tankkeriliikennettä, mutta pysyviä tukikohtia ei alueella ollut ennen 1990.

Ammunpa vielä alas "varmat" tiedot ahneen USA:n hallitsemista Irakilaisista öljykentistä. Puppua. Irak ei ole miehitetty valtio vaan maassa vielä olevat USA:n joukot ovat alueella hallituksen pyynnöstä. Sama hallinto myös huutokauppaa öljykenttien hyödyntämistä ja kehittämistä ulkomaisille toimijoille parhaan tarjouksen mukaan. Vuoden 2010 tietojen mukaan yksityisille amerikkalaisille yhtiöille oli päätynyt 2 kenttää ja valtio-omisteisille yhtiöille esim Venäjältä, Norjasta, Kiinasta ja jopa Angolasta muut tarjouskilpailussa olleet. Tuotto-odotusten ollessa nirkoiset on valtiollisilla yhtiöillä parempi tappionsietokyky.

[Matias Turkkila]

Osallistuin aikoinaan kolmeen Irakin sotaa vastustavaan mielenosoitukseen. Ensimmäisessä oli kymmenentuhatta osallistujaa. Viimeisessä pieni kourallinen. Mutta siinä parin imaamin ja viherhihhulin kanssa mentiin yhtä kaikki.

[hattiwatti]

Tässä on Irakin sodan seuraukset USAlle:

http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2011/07/03/forbes-usalla-rahaa-kuukaudeksi--maksukyvyttomyys-uhkaa/20119340/12?offset=10#comments

Sotateollinen kompleksi vei kaikki rahat.

[Miniluv]

Samalla rahalla:

1. Are the national interests at stake in Afghanistan and Iraq more vital than eliminating all of the state and local government debt in the United States? The Minnesota government just shut down for the second time in six years, Wisconsin is engaged in a political civil war over its budget and both states are in relatively good financial health compared to bankrupt states such as Illinois and California. The $4 trillion that was spent on two of the six current wars alone would have been enough to not only eliminate the $2.4 trillion in outstanding state and local government debt, but to pay off 16 percent of the outstanding $9.6 trillion in federal debt as well. Alternatively, that $4 trillion could have been used to pay off 31 percent of all U.S. household debt, including mortgages.

http://www.wnd.com/index.php?pageId=318477

[AfriCat]

Irak ei todellakaan käynyt sotaa Irania vastaan USA:n puolesta. Saddam Hussein otti maassa vallan 1979 ja hyökkäsi samana vuonna Iraniin olettaen islamilaisen vallankumouksen heikentäneen maan puolustuskykyä. Väärinpä laski.

Irak oli arabisosialistisen Baath-puolueen hallitsema maa ja siten Neuvostoliiton tärkein liittolainen alueella jo vuosikymmenet. Shaahin saatua kenkää Iranissa Saddam näki tilaisuutensa ja käytti sen Neuvostoliiton vastustuksesta huolimatta. Neuvostoliitto yritti nimittäin saada jalansijaa Iranissa USA:n vaikutusvallan tyrehdyttyä islamilaiseen vallankumoukseen. USA:kin yritti vielä hyvän tahdon eleenä ilmoittaa Iranille Irakin joukkokeskityksistä rajalle, mutta turhaan.

Iranin ja Irakin välit olivat olleet rauhalliset sen jälkeen kun maat solmivat vuonna 1975 Algerin sopimuksen. Tuolloin rauhoitettiin onnistuneesti kiistat mm. Šatt al-Arabista, Khuzestanista ja molemmat osapuolet lopettivat kurdien tukemisen toistensa alueilla (toisiaan vastaan).

Kaikki muuttui vuonna 1979 kun Iranissa Shaahi syöstiin vallasta ja tilalle nousi Ajatollah Khomeinin johtama teokratia. Khomeini ei tyytynyt siihen että vain Iranissa tapahtui vallankumous vaan hän kannatti jatkuvan vallankumouksen ideaa levitettynä Iranista käsin esim. Irakiin, Saudi-Arabiaan ja Kuwaitiin. Varsinkin Irakin shiioja kannustettiin aktiivisesti nousemaan aseelliseen kapinaan Baath-puoluetta ja sunneja vastaan. Iranin tukemat Irakin shiiat mm. tehtailivat kymmeniä Baath-virkamiesten murhia, murhayrityksiä (kohteena mm. varapääministeri Tariq Aziz) ja järjestelivät muutakin terroria. Vuoden 1980 puolivälissä rajaselkkauksista tuli arkipäivää.

Irak otti roimasti velkaa länneltä sodankäyntinsä rahoitukseen. Velkojen kuittaus vaikutti helpottuvan ryöstämällä Kuwait, varsinkin kun Saddam diplomaattisten kanavien kautta saatujen viestien mukaan tulkitsi, ettei USA:ta niin kiinnostanut. Väärinpä laski taas.

Irak joutui ottamaan lainaa sekä lännestä että Lähi-idän alueelta (mm. Saudit, Kuwait ja Arabiemiraatit). Eikä siinä vielä mitään että Irakin velat olivat sodan päätyttyä raskaat, mutta Kuwait vieläpä teki kaikkensa kuristaakseen Irakin lopullisesti polkemalla öljyn hintaa lisäämällä tuotantoaan 40 prosentilla.