Hommalaisten kanta Eu:hun, Natoon ja Venäjään?

[stjohan]

Postailin juuri kommentin Octaviuksen blogiin, josta sain idean tuoda aiheen tännekin:

Mikä on kantasi Natoon? Jos vastauksesi jäsenyyteen on ei, pitäisikö Suomen vahvistaa turvallisuuttaan

a) EU:n kautta

b) omien puolustusvoimien vahvistamisen kautta

c) vähitellen luopua armeijasta kokonaan, kuten Paavo Arhinmäki taannoin ehdotti

Entä EU? Olisiko suotavaa, että EU

a) kaatuisi nykymuodossaan

b) jatkaisi suurinpiirtein samanlaisena

c) syventäisi liittovaltiokehitystään?

Ja mikäli haluat EU:n kaatuvan, onko sinulla mitään ideaa siitä, miten parhaat puolet EU:sta voitaisiin säilyttää (kuten vapaa kauppa jäsenvaltioiden sisällä, yhteisen rahan tuoma vakaus sekä turvallisuuspoliittinen yhteistyö), vaikka EU nykyisessä muodossaan lakkaisi olemasta?

Millaisen ajattelisit itse Suomen olevan, jos olisimme jättätyneet EU:n ulkopuolelle? Olisimmeko Natossa jo? Olisiko kansantuotteemme korkeampi? Olisiko täällä vähemmän kolmannen maailman turvapaikanhakijoita? Painostaisiko Venäjä meitä yhä enemmän kasvavan kansallisen itsetuntonsa myötä? Kiinnostaisiko Suomi maana yhtään ketään senkään vertaa kuin kiinnostaa nyt? Olisiko maatalous EU:n ulkopuolella pysymisestä huolimattakaan erityisen voimissaan?

Millaisena näet Venäjän? Onko Venäjä edelleen

a) vihollinen numero yksi

b) hieman epävakaa, mutta hyödyllinen kumppani, jonka kanssa kannattaa syventää yhteistyötä muun muassa kaupan ja terrorismin torjunnan suhteen

c) arvaamaton naapuri, jonka kanssa täytyy toivoa parasta mutta varautua pahimpaan

Mitä mieltä siis olette, arvon hommalaiset?

Valitettavasti oma tietotekninen osaamiseni ei riitä äänestyksen väsäämiseen tähän yhteyteen, mutta olisi mielenkiintoista saada vastauksia ainakin viestiketjussa. Olen monta kertaa pohtinut, että missä määrin halla-aholaiset ovat samaa mieltä muista tärkeistä kysymyksistä maahanmuuttopolitiikan lisäksi.

Itse tulen mitä suurimmalla todennäköisyydellä äänestämään Halla-ahoa seuraavissa EK-vaaleissa. Viime EK-vaaleissa en halunnut vielä Halla-aholle ääntäni antaa, koska halusin hallituspohjan vaihtuvan. Näin tapahtui, mutta huomasin kauhukseni kaipaavani punamultaa Kari Rajamäen osalta. Perinteisesti olen aina äänestänyt kokoomusta. 

Ainoa asia, joka minua Halla-ahon äänestämisessä risoo, on samassa menevä ääni perussuomalaisille. Huolimatta siitä, että persuissa on yhä enenevässä määrin fiksua ja kyvykästä porukkaa, ja persut ovat ainoa puolue, jolla on järkevät maahanmuuttopoliittiset linjaukset, on persujen talouspoliittinen linja liian vasemmalla sekä suhtautuminen Natoon ja EU:hun omaan makuuni liian impivaaralaista. Persut puolueena vastustavat sekä EU:ta että Natoa, mikäli olen oikein käsittänyt. (Tosin Soinin itsensä Nato-kannasta en ole niin varma: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/20353-soini-onkin-nato-mies)

Olen edelleen sitä mieltä, että lukuisista epäkohdistaan huolimatta EU on antanut Suomelle taloudellisesti ja turvallisuuspoliittisesti niin paljon hyvää, että edelleenkään ei tarvitse katua Suomen päätöstä liittyä EU:hun. En edes halua ajatella, millainen kallis, eristäytynyt ja taantuva Venäjän takapiha olisimmekaan, jos EU:n vastustajat olisivat saaneet 1994 tahtonsa läpi. Jollekin J.P. Roosille ja Paavo Väyryselle tämä olisi epäilemättä käynyt mainiosti. Herrathan ovat pysähtyneet kultaiselle 1960-luvulle.

Toivoisin myös, että Suomi liittyisi viimein Natoon vahvistaen turvallisuuspoliittista asemaansa ja karistaen suomettuneisuuden viimeiset pölyt pois hameensa helmoista.

Toivon kuitenkin yhä kasvavampaa menestystä perussuomalaisille (ja muiden puolueiden mamu-kriittisille), erityisesti sossujen ja vassareiden kustannuksella. Maahanmuuttajakriittisen linjan nousu tulee väistämättä näkymään myös suurten puolueiden kannanotoissa, ja se on tällä vedenjakajahetkellä äärimmäisen tärkeää.

PS. Tulikin yllättävän pitkä postaus, toivottavasti ei mennyt liian sillisalaatiksi.

[Atte Saarela]

Olen yhä euroalueeseen kuulumisen kannalla, joskin kasvavat nettomaksut EU:lle hiukan laimentavat intoa. EU:n budjettia pitäisi kyllä karsia esim. aluetukiprojektien yms. osalta, rahat eivät ehkä niissä tule parhaalla mahdollisella tavalla käytetyiksi.

Kannatan Natoon liittymistä, lähinnä Venäjän takia.

[stjohan]

"EU:n budjettia pitäisi kyllä karsia esim. aluetukiprojektien yms. osalta, rahat eivät ehkä niissä tule parhaalla mahdollisella tavalla käytetyiksi."

Totta. EU:n pitäisi karsia rahankäytössään ylimääräiset rönsyt pois ja keskittyä olennaiseen.

[Miniluv]

White Americans to be minority by 2042

Ja jo kauan ennen tuota vuotta loppuvat rahat, joilla pitää mitään natoja kasassa. Meksiko ei ole tekijä Euroopassa, puolilatinalainen USA:kaan ei tule olemaan.

Venäjän suhteen olen hyvin varovaisen toiveikas. Joka tapauksessa "ystävät läheltä" jos vaan mitenkään mahdollista.

EU:lla ei pitäisi olla mitään talousliittoa laajempaa roolia. Tosin koko EU:n alkuperäisten laasuunnittelijoiden ideana on käyttää taloudellista yhdentymistä siltana poliittiseen liittoon, eli pelkä talous-EU on mahdoton ajatus.

[Henri_K]

Olen siinä mielessä EU myönteinen, että yhteisen rahan ja tullittomuuden takia kaupankäynti pitkin eurooppaa on helpompaa. Myös alhainen korkotaso eu:n ansiosta on helpottanut elämistä asuntolainan kanssa.

Naton asiassa olen varovainen KYLLÄ. Johtuen juurikin tuosta itärajasta. En jotenkin osaa luottaa venäläisiin erityisen paljon. Toisaalta mielestäni venäläinen uutisointikin on kertonut siitä että venäjä pelkää(?) Suomen liittymistä natoon. Esim. Ahtisaaren (kova Nato kannattaja) mollaamista ja vastikään ehdotettuja yhteisiä sotaharjoituksia yms.

Uskoisin myös, että yhteistyö venäjän kanssa onnistuisi vaikka Suomi kuuluisikin natoon. Vaati vain oikeita politikkoja ja oikeanlaista politiikkaa. Mitä tämä sitten on, siihen en osaa suoraltaan sanoa, en ole politikko, enkä politiikantuntija.

[Pöllämystynyt]

Olen NATO-vastainen. NATO aiheuttaisi sen, että mahdollisen suursodan syttyessä Suomi joutuisi välttämättä taistelutantereeksi. Nykyisellään on jonkinlainen mahdollisuus, että näin ei kävisi. Jos Suomi selviytyisi edes hetken omillaan suursodan aikana, ei kohta olisi enää vahvaa ja kokonaista Venäjää hyökkäämässä tänne, vaikka haluaisivat, vaan ydinaseet olisivat syöneet heitä pahasti. En edes näe muuta motiivia tuossa tilanteessa venäläisten pyrkiä Suomeen kuin ydintuholta suojautuminen tai pyrkimys Norjan NATO-tukikohtiin.

Olen EU-vastainen, koska EU tuo monikultturismia, siihen kuuluu "positiivista syrjintää" ja muuta mieletöntä, sillä on raskas ja vehkeilevä byrokratia, ja se vähentää kansallista itsemääräämisoikeutta ja ihmisten käsitystä suomalaisista kansana.

Venäjä on parempi naapuri kuin monikulttuurin turmelema EU. Venäjä on Suomen paras naapuri ja läntisen sivilisaation vahvin linnake, ja sisäisten kriisien aattona minkään Euroopan maan ei pitäisi ärsyttää sitä. Asenteeni, vaikka en halua ärsyttää Venäjää, poikkeaa kuitenkin huomattavasti suomettuneisuudesta, koska en väheksy suomalaisuutta, en usko Venäjän propagandaa, en tue Venäjän imperialismia, enkä hyväksy Venäjän nuoleskelua. Siinä, että ei osallistuta kunnollisen kristillisen maan uhkailemiseen ydinaseilla, ei ole mitään nuoleskelevaa. Suomen pitäisi olla ylpeä maa, yhtä ylpeä kuin Venäjän. Ei kylläkään samanlainen diktatuuri.

[Ojanperä]

Minä olen sen verran vanhanaikainen, että uskon Suomelle parhaan puolustajan olevan Suomen omat puolustusvoimat. Jos vain mitenkään voitaisiin pitää yllä niin vahvaa armeijaa, että pystyisimme omat rajamme vartioimaan, ei tarvittaisi minkäänlaisia sotilasliittoja. Tämä on on ihanne, jota kohti tulisi pyrkiä. NATO-hypetys on nykyisin vain työkalu jolla pyritään ajamaan alas puolustusvoimamme ja rapauttamaan kansalaisten maanpuolustustahto.

EU taas on nykymuodossaan kansalaisilleen ihan oikeasti vaarallinen. Tarkoitan EU:ssa vallitsevaa demokratiavajetta, kasvotonta byrokratiaa ja vastuuttomia byrokraatteja, kansalaisoikeuksien alasajoa ja kaiken lainsäädännön ja päätöksenteon ulkoistamista Brysseliin. EU:ssa Suomenkin asioista päättävät esimerkiksi espanjalaiset ja kreikkalaiset virkamiehet, joita ei ole vaaleilla valittu.

Ainoa siedettävä kehityssuunta EU:lle olisi vähittäinen byrokraattisten elimien purku ja liittovaltiokehityksestä luopuminen, niin että lopulta jäljelle jäisi vain Euroopan maiden välinen yhteinen talousliitto. Hyväksyttäisiin kansallisvaltioiden olemassaolo, mutta samalla annettaisiin hieman periksi markkinoille, jolloin kaikki talousliiton jäsenet hyötyisivät sisämarkkinoiden helppoudesta, mutta samalla olisivat vapaita päättämään omista asioistaan.

[prestionat]

Jos luonnottomalle monikulturisoitumiselle halutaan pistää stoppi, niin on irtisanouduttava kaikista velvottavista kansainvälisitä sopimuksista, jotka ajaa Suomen itsenäisen päätösvallan yli. Ulkomaalaislain takana kummittelevat kaiken maailman YK-sopimukset ja EU-direktiivit! Pitää kohottaa maanpuolustustahtoa kaikilla tahoilla.

[Veli Karimies]

Olen vahvasti sitä mieltä, että Suomen pitää olla ensimmäisenä mahdollisimman omavarainen ennenkuin liitytään yhtään mihinkään. Sähkö on yksi asia ja ruoka on toinen. Kaksi perusasiaa. On myös pystyttävä puolustamaan maata ensisijaisesti omalla armeijalla ja kalustolla ja talouden pitää olla kunnossa. Ei suomalaisen työpaikka saa olla vaarassa sen takia kun meren toisella puolella öljyn hinta nousee dollarilla!

Se on myöskin ihan naurettavaa kuinka Suomen poliitikot kumartaa Brysseliin päin. Kyllä ensimmäisenä pitää ajatella Suomen etua eikä EU:n etua.

[weekendsoldier]

Nato ikkuna meni jo kiinni. Jos sinne olis haluttu tosissaan, se ois pitäny tehdä sillon ku Venäjä oli vielä heikko Neuvostoliiton hajoamisen jäljiltä. Nyt kun Venäjä on taas alkanu vahvistaa asevoimiaa, voidaan Natoon haikailu unohtaa. Venäjä ei halua uutta Natomaata rajalleen ja Nato ei rupea vänkäämään Venäjän kanssa jostain Suomesta. Eli se mahdollisuus on menetetty.

Eikä se Nato muutenkaan sen kummempi onnela ole. Itse me jouduttais joka tapauksessa sotimaan jos huonosti kävisi. Ilmatukea ehkä saataisiin, mutta en usko mihinkään merkittäviin maajoukkoihin, jotka tulis tänne taistelemaan meidän puolesta. Nato ei ole sen yhtenäisempi kuin EU:kaan, jolla ei ole senkään vertaa sotilaallisia resursseja kuin Natolla.

Olikos se Paasikivi, joka sanoi että maantieteelle emme voi mitään? Itse meidän on tultava Venäjän kanssa toimeen. Niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Eli kannatta pitää yllä hyviä suhteita ja armeija toimintakykyisenä. Tosin jälkimmäistähän nyt suurin osa poliitikoista ei valitettavasti ymmärrä.

[Dark Serenity]

EU on Suomelle vaarallinen. Korruptiota, massiivista byrokratiaa, väärin perustein myönnettyjä varoja, maahanmuuttajien ihannointia, positiivista rasismia, typeriä lakeja ja direktiivejä, vähentää Suomen autonomiaa, ja kohta TURKKI!

Talous- ja puolustusliitto sen pitäisi olla. Ei mikään uusi neuvostoliitto josta lait sanellaan.

Natoon en kyllä lähtisi, jenkit sanelee mitä maat tekevät.

Suomi Ruotsi Norja puolustusliitto olisi hyvä alku.

[Mika]

- EU saisi kaatua niin pian kuin mahdollista

- Natoon olisi liityttävä niin pian kuin mahdollista (jos se yleensä enää on mahdollista...)

- Venäjä on arvaamaton ja epäluotettva naapuri, jonka suhteen on nyt ja tulevaisuudessa varauduttava pahimpaan.

[Nationalisti]

Kielteinen, kielteinen, kielteinen. 

[aha]

NATO:on suhtaudun myönteisesti. Siihen kuuluvat lähes kaikki länsimaat. Olemme jo taloudellisesti liittoutunut, puolustuksellinen liitto on looginen askel.

EU on ongelmallisempi:

++ Taloudellinen vakaus, mutta kuinka tässä taloudellisessa tilanteessa? Jos olisimme vain Euroopan talousalueen jäsen, saisimmeko enemmän hyötyjä mutta vähemmän haittoja?

+ Viitekehys läntisiin demokratioihin.

- Liittovaltiokehitys? Haluammeko todella tulla yhdeksi liittovaltioksi Euroopan Yhdysvalloissa? Eikö olisi parempi olla taloudellisesti liittoutunut kansallisvaltio?

Venäjä on maantieteellinen suurvalta, jolla on valtava luonnonvarapotentiaali. Ainaisia kysymysmerkkejä on sen valtapolitiikka, joka riippuu sen talouskehityksestä ja siitä kuka pääsee vallankahvaan. Venäjän kanssa pitää tulla poliittisesti toimeen, ja painottaa talousmahdollisuuksia.

[Bataatti]

Varovainen kyllä Unionille ja Venäjälle, jyrkkä ehkä NATO:lle.

Venäjään ottaisin ensi alkuun varmaankin paasikiveläisen linjan; hyvät itäsuhteet ovat ehdottomuus, maantieteellemme emme voi mitään. Venäjä on globaali suurvalta ja suurvaltapolitiikan tärkeimpiä nimiä jonka vain imbesilli ignoroisi ulkopoliittisia suuntalinjoja vedettäessä. Venäjän luonnonvarapotentiaali on valtaisa ja meillä viime kädessä kuitenkin on tuhannen kilometrin raja heidän kanssaan. Kukaan tuskin palaamassa suomettuneisuuden vuosiin mutta siitä huolimatta itselle itä on yksi tärkeimmistä ulkopoliittisista prioriteeteista, vaikka vielä toistaiseksi onkin toimittajia murhaava puolidiktatuuri; me emme voi heitä kuitenkaan muuttaa, emme ainakaan jos emme edes leiki saman hiekkalaatikon ääressä

EU:n talousliitolle ja mahdollisesti jopa puolustusliitolle sanon ehdottomasti kyllä. Euro, Schengen ja yleinen vakaus puhuvat jo puolestaan; Eurooppa tarvitsee vapaata kauppaa, samalla kuitenkin omavaraisuuden ehdot ainakin johonkin pisteeseen täyttäen; kansallisvaltioiden välisiä rajoja on turha pitää korkealla ja mitä paremmin ihmiset ja hyödykkeet voivat kulkea ympäri Eurooppaa, sitä parempi.
Sisäpoliittista sörkkimistä ja interventiopolitiikkaa kaikesta huolimatta en kuitenkaan kannata ja liittovaltiokehitykselle sanon jyrkän ein ja lähtisin enemmänkin liikkeelle degaullelaisesta Europe des patries-politiikasta, vaikka en varsinainen nationalisti olekaan; valtio itse ennen Unionia lainsäädännössä.

Ulkopolitiikan luovuttaminen Bryseliin on myös täysin poissa laskuista ja olisi ensimmäinen askel Suomen itsenäisyyden luovuttamiselle Unionin käsiin. Myös idänpolitiikan kannalta on tärkeätä pitää ulkopolitiikan korkein sana Helsingissä; ovathan suomalaiset venäläisille muutenkin melkein kuin "yksi meistä", joten ulkoistamalla idänpolitiikkamme saksalaisille ja muille lännen veikkosille emme voi ainakaan parannusta idänsuhteissa odottaa ihan heti.

NATO:a puolestaan pidän aikansa eläneenä organisaationa; se perustettiin vastustamaan nyt jo kuollutta vihollista ja on yhä suhteellisen vahvasti keskittynyt Amerikan Yhdysvaltojen - joka tänäkin päivänä on varmaan merkittävin uhka maailmanrauhalle ja globaalille vakaudelle imperialistisen ulkopolitiikkansa takia - ympärille. Sen sijaan että jakaisin leluni Amerikan imperiumin kanssa, ennemmin rakentaisin vahvaa yleiseurooppalaista puolustusorganisaatiota nykyisen Unionin puitteissa.

[M.E]

Euroopan Unioni:

EU:n teoria on minusta hieno ja kannattamisen arvoinen. Ikävä kyllä nykyinen EU on minun EU-unelmani irvikuva.

Liittovaltiokehitys:
Itse toivoisin Eurooppalaista liittovaltiota, jossa liittovaltiolle ulkoistetaan ainoastaan:

• ulkopolitiikka
• yleinen tulli- ja kauppapolitiikka
• lainsäädännön pääpiirteet ja periaatteet (ei mitään susi- ja leivosdirektiivejä)
• osittain puolustus
• yhteinen maahanmuuttopolitiikka (ns. minimi tiukkuus)

EU ei ole vakavasti otettava, jos sillä ei ole suhteellisen tiukkaa yhteistä ulkopolitiikkaa. Siksi katsoisin, että mm. sodasta ja rauhasta päättäisi vaikka EU kansleri tai jotain. Tosin sellainen varaus, että EU ei voisi käydä kauppaa jäsenvaltioidensa alueilla.

Minun Federatiivisessa Euroopan Liittotasavallassa jokaisella jäsenvaltiolla on erittäin laaja sisäinen itsemäärämisoikeus. Keskushallituksella ei olisi juuri mitään sananvaltaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöön periaatetasoa enempää. Tietysti pitäisi olla ainakin rikoslaissa joitakin harmonisoituja pykäliä. Yleisesti lähden siitä, että päätökset on tehtävä alimmalla mahdollisella tasolla. Nykyinen direktiivi-vimma on aivan sama kuin Nokian toimitusjohtaja kirjoittaisi ohjeet siivoojille, miten heidän tulee tehdä työnsä. Kyllä siivojat itse tietävät, miten he parhaiten työnsä voivat tehdä.

Puolustus olisi toteutettava niin, että jokainen jäsenvaltio olisi ensisijaisesti vastuussa oman alueensa puolustuksesta. Tämän saa toteuttaa miten haluaa. Sen lisäksi jokainen jäsenvaltio olisi velvollinen joko allokoimaan tietyn määrän kalustoa tai perustamaan vapaaehtoisjoukkoja, joita voitaisiin käyttää EU:n armeijana. (Eli jako vähän kuin kansalliskaartin ja armeijan välillä). Reunavaltiot saisivat helpotuksia tähän EU armeija osaan ja vastaavasti sisävaltiot joutuisivat tarjoamaan enemmän joukkoja ja kalustoa.

Yhteinen maahanmuuttopolitiikka asettaisi minimi kriteerit EU:n ulkopuolelta tulevan maahanmuuton sääntelylle. Jokainen jäsenvaltio voi itse noudattaa tiukempaa linjaa.

Lopuksi totean vielä, että kansalle on annettava enemmän valtaa päättää EU:n asioita. Jos valitaan EU kansleri/presidentti, se on valittava suoralla kansanvaalilla. Meidän on lisäksi sovittava yhdestä yhteisestä de facto hallinto kielestä. Itse kannatan englantia sen laajan osaamisen vuoksi. (Eli se kieli, joka on EU:n päätöksenteon pääasiallinen kieli Brysselissä.) Myös nykyinen tukijärjestelmä on lopetettava/muutettava. Ei mitään valtion budjetista otettua suoraa tukea, vaan reilusti kaikille sama EU-vero veroilmoitukseen. SItten tavallinenkin tallaaja saa paremman käsityksen EU:n kustannuksista.


NATO

Itse suhtaudun varauksella NATO:on. Jos uskottavaa yhteistä EU puolustusta ei saada aikaan, niin NATO on toisiksi paras vaihtoehto. Se voi olla myös välivaiheen ratkaisu odotellessa EU armeijaa. Toisaalta mikään ei estä EU:ta liittymästä NATO:on.


Venäjä

En koe tarpeelliseksi haastaa riitaa Venäjän kanssa. Koen, että olisi erittäin tärkeää saada Venäjä lännen puolelle Kiinaa vastaan. Kiina tulee uhkaamaan länttä 50-80 vuoden kuluessa.

Haluan kuitenkin korostaa, että vaikka toivon Venäjästä ystävää, on varauduttava siihen, että sitä emme saa. Venäjän aseistautumiseen on reagoitava. Venäjän epädemokraattisuus ei välttämättä ole ongelma, niin kauan kuin venäläisten ihmisoikeuksia muuten kunnioitetaan ja venäläisillä on mahdollisuus muuttaa pois maastaan.

[Toni H.]

EU pitäisi supistaa vapaakauppaliitoksi, jolla on yhteinen valuutta ja poliittista päätösvaltaa vain aivan keskeisimmissä asioissa. Schengen-sopimus kattaa rajavalvonnan, mutta siihen pitäisi liittää tiukka maahantulokontrolli ihmisten osalta. Sen sijaan tavarat saisivat minusta kulkea nykyistä vapaammin EU:n sisältä ulos ja ulkoa sisälle. Ulkorajoilta pitäisi poistaa tullit kehitysmaista tulevien tuotteiden osalta, ja passivoiva kehitysapu tulisi unohtaa. Enemmän päätösvaltaa EU-parlamentille, vähemmän komissiolle, ja pääkaupunki islamisoituvasta Brysselistä jonnekin idemmäs, vaikka Prahaan tai Varsovaan.

EU:n budjetista melkoinen osa menee maatalouden tukemiseen. Tämä on järjetöntä tekohengitystä, vaikka tuokin jonkin verran työllisyyttä Suomen maaseudulle. Totuus on, että riittävillä tuilla saataisiin kahvin ja teen kasvihuoneviljelykin kannattavaksi. Tukien jakaminen aiheuttaa liikatuotantoa, joka dumpataan mm. Afrikkaan. Tämä vääristää markkinoita räikeästi. Markkinataloudessa toiminta pitää siirtää alueelle, jossa se on kannattavaa, siis maatalouden tapauksessa etelämmäs.

NATO:on olisi kannattanut liittyä samaan aikaan kuin EU:hun, mutta nytkään ei ole liian myöhäistä. Venäjän sotilaalliset otteet ovat koventuneet, mutta tämä ei ole näkynyt Venäjä-kriittisyytenä. Halonen kyllä oli kovasti tuomitsemassa Irakin sotaa YK:ssa, mutta Georgian kriisistä hän puhui vasta kun oli pakko, ja silloinkin ympäripyöreään sävyyn. On syytä muistaa, että uhittelevan Venäjän kansanterveys on rappiolla ja väestö vähenee, eikä maan taloudelle tärkeiden raaka-aineiden hintataso ole nousussa. Georgian kriisi osoitti, että puheet NATO-optiosta ovat hevonpaskaa. Kriisitilanteessa NATO-optiosta on hyötyä tasan yhtä paljon kuin vaikka tulipalossa jälkiviisastelusta, että olisihan se vakuutus ollut hyvä ottaa. Suomen venäläisvähemmistö on kasvussa, ja NATO-jäsenyys pienentäisi riskiä sille, että Medvedevin-Putinin klikki käyttäisi Suomen venäläisiä oman valtapolitiikkansa pelinappuloina. Tämä on muuten myös yksi niistä syistä, miksi Karjalan palautus olisi täysi ulkopoliittinen katastrofi.

[mikkoellila]

EU lakkautettava heti. Jos ja kun tämä ei ole mahdollista, Suomen on välittömästi erottava EU:sta.

EU on sairas sosialistinen byrokratia, joka a) kuluttaa miljardikaupalla veronmaksajien rahoja turhuuksiin, b) estää markkinatalouden toimintaa direktiiveillä, tullimuureilla tukiaisilla, c) estää Suomea päättämästä itse omista asioistaan. Suomi oli tsaarin vallan aikana itsenäisempi kuin nykyään. Tämä ei ole liioittelua eikä mikään metafora. Asia on aivan kirjaimellisesti näin. Tsaarin Venäjällä oli vähemmän valtaa Suomen asioihin kuin EU:lla nykyään.

Natoon suhtaudun pragmaattisesti: liitytään, jos siitä on hyötyä meille. Tällä hetkellä en usko siitä olevan nettomääräisesti hyötyä.

Venäjä on perseestä, mutta ei ole konkreettinen ja akuutti uhka Suomelle juuri nyt.

[Esa N.]

EU:n tulisi pysyä talousliittona. Mikäli mennään kohti euroopan yhdysvaltoja, voi samoin tein polttaa passinsa. Silloin Suomi on menetetty. Byrokratian rattaita olisi EU:ssa kevennettävä reilusti, jotta homma alkaisi toimimaan paremmin. Tällähetkellä miljardeja euroja kylvetään ihan turhaan paperin pyörittelyyn.

Nato on kylmän sodan reliikki. Suomelle Natoon liittymisestä ei olisi mitään hyötyä nykytilanteessa. Venäjä ei halua rajanaapurikseen natomaata, eikä Natomaiden kalustokaan ole pohjola-yhteensopivaa. Ja suomalaiset pärjäävät tosipaikan tullen kyllä ihan omillaan.

Venäjä on ja tulee pysymään aina eräänlaisena roistovaltiona. Toki kannatan hyviä poliittisia suhteita Venäjän kanssa, mutta terve maalaisjärki ja varauksellisuus on pidettävä aina mielessä. Onhan joidenkin venäläisten aattellisten mielestä pyrittävä rakentamaan suurvenäjä - luojan kiitos eivät ole valtaan päässeet.

[M.E]

--
Venäjä ei halua rajanaapurikseen natomaata, eikä Natomaiden kalustokaan ole pohjola-yhteensopivaa. Ja suomalaiset pärjäävät tosipaikan tullen kyllä ihan omillaan.
--

Käsittääkseni viimeiset 10 vuotta on tehty kaikkensa, jotta kalusto olisi NATO-yhteensopivaa ja käsittääkseni siinä ollaan kohtuu hyvin onnistuttu.

[Hauki]

EU on ideana loistava talous- tulli- ja rahaliittona, mutta sitä rassaavat kurkkujen käyryyskerrointa mittailevat direktiivit, jäykkä ranskalaismallinen byrokratia ja Romanian kaltaisten kehitysmaiden ottaminen mukaan. Unionin pitäisi olla suunnilleen yhtä kehittyneiden valtioiden liitto, ei oikotie onneen. Kannatan kyllä myös nykyisenlaisessa EU:ssa pysymistä, mutta siinä Suomen edustajiksi tarvitaan mahdollisimman vittumaisia kotiinpäinvetäjiä.

Putinin Venäjä muuttuu tulevaisuudessa entistäkin autoritaarisemmaksi roistovaltioksi. Käytännössä paras suoja sitä vastan on Nato. En usko "Jos tulee sota niin meidät nuketetaan!" -tyyppisiin uhkakuviin. Naton ja Venäjän välisen sodan todennäköisyys on siinä prosentin kieppeillä. Suomi kärsisi siinä joka tapauksessa, kun Pietariin pudotettaisiin muutama megatonni hyönteismyrkkyä. Jos taas Suomi ei liity Natoon, niin mahdollisuus sotaan Venäjää vastaan on 10% ja uussuomettumiseen 85%.
Jos Natoon päästään, niin palkka-armeijaan siitymistä sietäisi harkita.  Asevelvollisuusarmeijahan sopii kulutussodan käymiseen Ruotsia vastaan, mutta Venäjän armeija voittaa siinä pelissä miten päin vain. Palkka-armeija taas olisi nykyajan lyhytkestoiseen sotaan soveltuvampi.

Mutta mikä tärkeintä, touhuun kuluu miesten elämästä vähintään kuusi kuukautta. Paitsi että se on monille turhaa ja raskasta, se myös hukkaa suuren määrän miestyövuosia. Näitä työvuosia korvaamaan tuovat tietenkin viisaat päättäjämme tänne pari rosengårdellista voimavaraa Hysteerisesti Kiljuvan (t)YöVoimaPulan puitteissa.

[Kimmo Veijalainen]

Eurolle kyllä, EU:lle jyrkkä ei, NATO:lle kyllä ja ryssien kanssa on pakko tulla toimeen tavalla tai toisella.

[Esa N.]

--
Venäjä ei halua rajanaapurikseen natomaata, eikä Natomaiden kalustokaan ole pohjola-yhteensopivaa. Ja suomalaiset pärjäävät tosipaikan tullen kyllä ihan omillaan.
--

Käsittääkseni viimeiset 10 vuotta on tehty kaikkensa, jotta kalusto olisi NATO-yhteensopivaa ja käsittääkseni siinä ollaan kohtuu hyvin onnistuttu.

Niin siis pääsääntöisesti joidenkin viestivälineiden, koulutustapojen ja joidenkin ammustarvikkeiden osalta. Tarkoitinkin, että Natomaiden käyttämä mm. kuljetuskalusto ei välttämättä pärjää suomalaisessa ikimetsässä tai korvessa ihan samalla tavalla kuin jossain Irakissa. Esimerkiksi hummer on kömpelö ja raskas pehmeään metsään.

[weekendsoldier]

--
Venäjä ei halua rajanaapurikseen natomaata, eikä Natomaiden kalustokaan ole pohjola-yhteensopivaa. Ja suomalaiset pärjäävät tosipaikan tullen kyllä ihan omillaan.
--

Käsittääkseni viimeiset 10 vuotta on tehty kaikkensa, jotta kalusto olisi NATO-yhteensopivaa ja käsittääkseni siinä ollaan kohtuu hyvin onnistuttu.

Niin siis pääsääntöisesti joidenkin viestivälineiden, koulutustapojen ja joidenkin ammustarvikkeiden osalta. Tarkoitinkin, että Natomaiden käyttämä mm. kuljetuskalusto ei välttämättä pärjää suomalaisessa ikimetsässä tai korvessa ihan samalla tavalla kuin jossain Irakissa. Esimerkiksi hummer on kömpelö ja raskas pehmeään metsään.

Kaikki alkaa olla kohta NATO-yhteensopivaa, tulenjohdon menetelmiä, taktisia merkkejä ja viestiliikenne proseduureja myöten. Hummer nyt on kömpelö missä vain paitsi aavikolla. Mutta se että kalusto tai taktiset opit tai kaikki muu olis yhteensopivaa, ei vielä meinaa että NATO:on mennään tai päästään. NATO ei ole kauheasti ilmaissut halukkuutta ottaa Suomi jäseneksi. Itse meidä n on Venäjän kanssa pärjättävä.

[Peltirumpu]

Postailin juuri kommentin Octaviuksen blogiin, josta sain idean tuoda aiheen tännekin:

Mikä on kantasi Natoon? Jos vastauksesi jäsenyyteen on ei, pitäisikö Suomen vahvistaa turvallisuuttaan

a) EU:n kautta

b) omien puolustusvoimien vahvistamisen kautta

c) vähitellen luopua armeijasta kokonaan, kuten Paavo Arhinmäki taannoin ehdotti

Entä EU? Olisiko suotavaa, että EU

a) kaatuisi nykymuodossaan

b) jatkaisi suurinpiirtein samanlaisena

c) syventäisi liittovaltiokehitystään?


Millaisena näet Venäjän? Onko Venäjä edelleen

a) vihollinen numero yksi

b) hieman epävakaa, mutta hyödyllinen kumppani, jonka kanssa kannattaa syventää yhteistyötä muun muassa kaupan ja terrorismin torjunnan suhteen

c) arvaamaton naapuri, jonka kanssa täytyy toivoa parasta mutta varautua pahimpaan

Mitä mieltä siis olette, arvon hommalaiset?

Nato:

B ja (D) Pohjoismainen sotilasliitto

EU:

C (tosin varauksin)

Venäjä:

B ja C

[AkateeminenPätkätyöläinen]

Mikä on kantasi Natoon?

Olisi pitänyt liittyä jo aikoja sitten, mieluiten samalla kuin mentiin EU:iin. Toivottavasti jäsenyyttä haetaan ennemmin kuin myöhemmin.

Entä EU? Olisiko suotavaa, että EU
a) kaatuisi nykymuodossaan
b) jatkaisi suurinpiirtein samanlaisena
c) syventäisi liittovaltiokehitystään?

b), vaikka parantamisen varaa on paljon.

Millaisena näet Venäjän? Onko Venäjä edelleen
a) vihollinen numero yksi
b) hieman epävakaa, mutta hyödyllinen kumppani, jonka kanssa kannattaa syventää yhteistyötä muun muassa kaupan ja terrorismin torjunnan suhteen
c) arvaamaton naapuri, jonka kanssa täytyy toivoa parasta mutta varautua pahimpaan

c), jonka vuoksi NATO ja EU ovat jees.

Huolimatta siitä, että persuissa on yhä enenevässä määrin fiksua ja kyvykästä porukkaa, ja persut ovat ainoa puolue, jolla on järkevät maahanmuuttopoliittiset linjaukset, on persujen talouspoliittinen linja liian vasemmalla sekä suhtautuminen Natoon ja EU:hun omaan makuuni liian impivaaralaista.

Sama vika täälläkin. Viime kunnallisvaaleissa oman kunnan persuehdokkaat olivat juuri sellainen kylähullujen kokoelma, jollaiseksi persut yleensä pilakuvissa leimataan. Sopii toivoa, että eduskuntavaaleihin mennessä väki vaihtuu. Tietysti vielä parempi, jos muut puolueet ehtisivät nuivistua.

[stjohan]

Tässä välissä  toivotan omasta puolestani hyvää joulupäivää hommalaisille ja kiitän tähän asti mielenkiintoisista ja perustelluista vastauksista! Kun ylipäätään katsoo täällä käytävää keskustelua, ei todellakaan voi todeta, että mokukriittiset ovat niitä järvisimpukan älykkyysosamäärällä varustettuja neekerinpotkijoita, joita multikultit haluaisivat meidän olevan.

Keskustelu jatkukoon ja homma olkoon nousussa! :-)

[hancockred]

eu:STA irtautuminen.NATOLLE ei.Venäjän kanssa on pelattava joka tapauksessa.
POHJOISMAINEN PUOLUSTUSLIITTO on minun toiveeni,sekä maanpuolustus ja kansalaisuusmielisyyden tukeminen.

[Pöllämystynyt]

En yhtään ihmettelisi, jos kansallismielisistä tulisi tulevaisuuden kovaäänisimpiä rauhanaktivisteja Euroopassa. Osin he ovat sitä jo nyt. Imperialismi on merkittävä uhka vapaudelle ja turvallisuudelle. NATO:n ja Venäjän kilpailevat imperialistiset näkökulmat pitävät eurooppalaiset ja kristityt toistensa potentiaalisina vihollisina. Tämä on sanoinkuvaamattoman väärin ja jopa luonnonvastaista. Venäjään ja NATO:on kuuluvilla kansoilla on samat perusperiaatteet ja sama eurooppalainen tausta. On täysin luonnotonta luoda keinotekoisia viholliskuvia luonnollisista ystävistä ja liittolaisista, joiden periaatteet ja arvot ovat samat kuin omamme.

Eikä imperialismia lopeta mikään muu kuin kansallsmielisyys. Myös monikultturismi on imperialismia. Jokaisen kansan tulisi voida päättää omista asioistaan kotimaassaan, ja monikultturismi kiistää tämän oikeuden länsimaiden alkuperäiskansoilta. Monikultturismi myös kutsuu muslimi-imperialismin länteen.

Aidosti kansallismieliset eivät kannata länsimaisen sivilisaation sisäistä kilpavarustelua yhteenotoista puhumattakaan. Georgian sota oli järkyttävä murhenäytelmä, jollaista ei pitäisi nykymaailmassa tapahtua. Viimeistään toinen maailmansota osoitti, että imperialismilla ei ole mitään tekemistä kansallismielisyyden kanssa, ja nämä asiat tulisi pitää erillään. Lähes kaikki sodan isommat osapuolet olivat muka kansallismielisiä, jopa Neuvostoliitto "suurine isänmaallisine sotineen", mutta käytäntö oli imperialistista valloituspolitiikkaa ja räikeästi kansallismielisiä periaatteita vastaan. Silti kansallismielisyys joutui sodan syntipukiksi, ja sen seurauksena sitä vainotaan edelleen. Ja tämän vainon vuoksi imperialismi kukoistaa edelleen.

[Martel]

Mikä on kantasi Natoon?

Suomen ongelma on alhaiset puolustusmenot. Näillä määrärahoilla ei ylläpidetä uskottavaa puolustusta; kalusto on vanhaa, eikä sitä ole riittävästi. Sellainen maa joka ei kuulu (rauhanomaiseen) liittoumaan, joutuu käyttämään suuremman osan bkt:stään puolustukseen kuin liittoumaan kuuluva. Valitettavasti Suomessa ei tätä ymmärretä.

EU:sta ei ole Suomen turvallisuuden takaajaksi. Suuri motiivi Suomen innossa liittyä EU:hun, ja pyrkiä sen "kovaan ytimeen", oli nimenomaan turvan hakeminen Venäjää vastaan (koska rohkeus ei silloin 90-luvun alussa riittänyt hakea Naton jäsenyyttä).

Näin ollen, Suomen pitää mielestäni:
1. Joko nostaa selvästi puolustusmäärärahoja, tai jos siihen ei ole halua
2. Liittyä Natoon