Vaaleista ja vähän muusta

[Hessu]

Aluksi

Pohdin vaaliasioita hieman jälkijättöisesti, mutta siihen on syynsä. Olen nimittäin odottanut, että edes yksi media tekisi kunnollisen vaalianalyysin.
Olen odottanut ennen kaikkea analyysiä, jossa huomioidaan vaalien historiallisuus muullakin tavoin kuin Keskustan jättitappiona tai PS:n jytkynä. Erityisesti Yleisradion kaiken kansan varoilla toimivalta poliittiselta toimitukselta olisi toivonut syvälle luotaavaa pohdiskelua vaaleista.
Nyt kun vaaleista on jo reilu kuukausi aikaa, on pakko todeta, että Yle ei kyennyt kummoiseen suoritukseen, pikemminkin politiikan toimituksen työtä voi pitää jopa ala-arvoisena, peittelyyn taipuvaisena ja hyvin puolueellisena.

HS ei saa yhtään parempaa arvosanaa, mutta yksityisenä mediana se voi noudattaa juuri sellaista julkaisupolitiikkaa kuin itse katsoo tarpeelliseksi.

Viimeisen kimmokkeen näiden rivien kirjoittamiselle antoi Mikael Jungner, joka kommentoi viime maanantain (16.5.2011) A-studiossa varsin halventavasti Perussuomalaisen puolueen eduskuntaryhmää. Jungner viittasi lausahduksessaan perussuomalaisten kansanedustajien kyvyttömyyteen ja taitamattomuuteen hoitaa valtakunnan asioita.
Jungnerin ja Urpilaisen päämäärätietoinen toiminta Sdp:n siirtämiseksi kohti marginaalipuolueiden ryhmää sai Jungnerin lausunnon myötä taas yhden lisäpotkun.

Kaikki merkit, niin sisäiset (jatkuva marina mediassa ja useiden puoluejohtajien takinkäännöt) kuin ulkoiset (EU:n katastrofaalinen talouskehitys) viittaavat siihen, että Soini teki yhden elämänsä viisaimmista ratkaisuista jättäytyessään vapaaehtoisesti oppositioon.

Teksti venähti jälleen pitkähköksi joten lukemisen helpottamiseksi jaoin sen kolmeen osaan.



Vaaleista, osa I

Uutinen

"Uutinen (uutiset) tarkoittaa uutta tietoa ajankohtaisista asioista. Uutisia voidaan jakaa usealla eri tavalla, muun muassa sanomalehden, television, radion, matkapuhelimen ja Internetin välityksellä. Yhteistä näille kaikille on se, että ne ovat joukkotiedotusvälineitä, joilla voidaan viestiä suurille joukoille toistuvasti.
Uutisointi on journalismia, joka tyypillisesti kirjoitetaan tai esitetään uutisten kaltaisella tyylillä. Useimmiten toimittajat ensin tutkivat uutisten taustat ja esittävät ne sitten yleisölle totuudenmukaisesti tarkoituksenmukaisessa muodossaan. Jos uutisella halutaan muokata kohteen mielipidettä (totuudenmukaisella tai valheellisella aineistolla), on kyse propagandasta."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Uutinen


HS:n entinen päätoimittaja Virkkunen lausui eronsa hetkellä, että toimittajien tulisi keskittyä enemmän faktoihin ja jättää tunnepitoiset mielipiteet vähemmälle.

HS:n uusi päätoimittaja Riikka Venäläinen totesi Ylen aamutelevisiossa, että media toimii liian kiltisti konsensuspolitiikan juoksupoikana.

Kumpikin puhuu aivan totta, mutta mitään muutosta Helsingin Sanomien kirjoittelussa ei ole tapahtunut.  Tai jos on, voidaan todeta HS:n linjan muuttuneen entistä raivokkaammaksi propagandaksi. Todisteita HS:n uudesta linjasta voi kaivella Homman Kotimaan uutisten osiosta.

Ylen uutispäätoimittaja Jouni Kemppainen kertoi oman firmansa aamutelevisiossa, että vaaliuutisointi oli kaikin puolin tasapuolista ja hyvää.

Myöskään MTV3:n Merja Ylä-Anttila ei havainnut vaalien alla tapahtuneessa uutisoinnissa mitään moitittavaa.

Venäläisen, Ylä-Anttilan ja Kemppaisen keskustelussa todettiin vielä kaiken päälle, että gallupit osuivat varsin kohdalleen.

Yle käytti vaaleissa Taloustutkimusta. HS luotti TNS-gallupiin.

Miksi media ja gallupfirmat toimivat tavallaan? Seuraavat pohdinnat ja faktat avannevat ainakin hiukan toiminnan motiiveja.

http://www.youtube.com/watch?v=sULxhJNuXFA&feature=related  Ismo Alanko: Hallanvaara


Vaalien suurin kupla

Eduskuntavaalien suurin kupla ilmaantui varsinaisen politiikan ulkopuolelta. Gallupyritykset TNS-gallup ja Taloustutkimus pilasivat mainettaan antamalla julkisuuteen epäluotettavaa tietoa.

Seuraavan vertailun perusteella voisi ilkeämpi henkilö ajatella firmojen ryhtyneen toteuttamaan valtakunnallista sisäpolitiikkaa vanhojen puolueiden toiveiden täyttämiseksi. Mitkään virhemarginaalit tai korjauskertoimet eivät selitä yritysten tekemiä valtavia virhearvioita.

Käytän vertailussa kummankin yrityksen osalta niiden viimeistä gallupkyselyä ennen vaaleja kahden suurimman häviäjän (kesk, vihr) ja suurimman voittajan (ps) osalta.


Keskusta

Taloustutkimus ilmoitti juuri ennen vaalipäivää julkistetussa gallupissaan Keskustan ennusteeksi 18,6 % - yksikön kannatuksen. TNS - gallupin vastaava luku oli 17,9 % - yks. Keskustan todellinen ääniosuus vaaleissa oli 15,76 %-yksikköä.

Taloustutkimuksen arvion virhe on prosenteissa Keskustan osalta 15,27 prosenttia, TNS-gallup selvisi hieman paremmin, arvion virhe on 11,96 prosenttia.

Vihreät

Vihreille Taloustutkimus lupasi 9,0 %-yksikön kannatuksen. TNS-gallup oli hieman maltillisempi ja arpoi luvuksi 8,3 %-yksikköä. Vihreiden todellinen ääniosuus oli 7,25 %-yksikköä.

Vihreiden kohdalla Taloustutkimuksen arvio meni pieleen lähes 20 prosenttia (19,44%). TNS-gallup selvisi "vain" 12,65 prosentin virheellä.

Perussuomalaiset

Perussuomalaisten suosio ennen vaaleja oli Taloustutkimuksen mukaan 15,4 %-yksikköä, TNS-gallup luistatteli prosenttinsa 16,9 %-yksikköön. Todellisuudessa Perussuomalaisten ääniosuus oli 19,05 %-yksikköä.

Taloustutkimuksen arvio paukahti PS:n kohdalla lähes 20 prosenttia pieleen, tarkasti ottaen 19,16 %. TNS-gallup onnistui paremmin, heidän virheensä oli "ainoastaan" 11,29 %.


Uusin gallup

Taloustutkimus teki juuri (julkistettiin 18.5.2011) kahdeksan maakuntalehden tilaaman gallupin, jossa kerrotaan Perussuomalaisten nousseen suurimmaksi puolueeksi.
Älkää uskoko gallupin tulosta. Perussuomalaisten suosio on todellisuudessa huomattavasti suurempi kuin gallup antaa ymmärtää.

Perussuomalaisten ilmoitettua oppositioon menosta Taloustutkimuksen Juho Rahkonen antoi 12.5.2011 Talouselämän nettisivuilla merkittävän "tiedon".

"Timo Soinin ja perussuomalaisten jättäydyttyä tänään pois hallitusneuvotteluista perussuomalaisen kansanliikkeen alamäki on nyt alkanut toden teolla", analysoi tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen Taloustutkimus Oy:stä."

http://www.talouselama.fi/uutiset/article625535.ece?sms_ss=facebook&at_xt=4dd3828c3d6e6f0d%2C0

Taloustutkimuksen puolueettomuus ja uskottavuus lienevät melkoisella koetuksella epäluotettavien  vaaliennusteiden ja Rahkosen avautumisen seurauksena.  



Vaalien suurimmat epäonnistujat: Keskusta, Vihreät, Sdp Yle, HS, Taloustutkimus ja TNS-gallup.

1)Keskustan vuosikymmeniä kestänyt korruptiopolitiikka sai vihdoin palkintonsa,

2) Vihreiden ihmis- ja suomalaisvihamielinen politiikka tuomittiin ansaitsemallaan tavalla, uustaistolaiset upposivat,

3)Ylen ja HS:n propaganda ei tavoittanut riittävästi kohderyhmää eli kansalaisia,

4)Taloustutkimuksen ja TNS-gallupin ala-arvoinen [sisäpoliittinen] toiminta karahti osittain kiville ja

5)Jutta Urpilainen johdatti Sdp;n puolueen historian alhaisimpaan kannatukseen valtiollisissa vaaleissa.


http://www.youtube.com/watch?v=V3dmv6yo1HA&feature=related Velipuolikuu: Valehtele, se kannattaa


Vaalien onnistuja

Tämä otsake ei vaadi perusteluita. Yksi sana riittää. Perussuomalaiset.

http://www.youtube.com/watch?v=C1Ka_VaZ_XU Se on siinä


Toimittajista (poliittisista)

Muutamia hajaheittoja vaalien pohjalta sen vuoksi, että valtamediat ovat edelleen jatkaneet paskansuoltamistaan päivästä toiseen.

Median touhua seuratessa on jo vuosia ihmetyttänyt sama asia. Miksi toimittajan ammattiin täytyy opiskella useita vuosia yliopistossa? Copypaste-toiminnon oppii normaalijärkinen ihminen muutamassa minuutissa.

Eivät suinkaan kaikki toimittajat saa itselleen copypastaajan titteliä. Suomessa on edelleen useita kunnianhimoisia ja huolellista työtä tekeviä toimittajia.
Valitettavasti he tuntuvat kuuluvan ryhmään "katoavaa kansanperinnettä".

Erityisen innokkaasti propagandaa on suoltanut Ylen ajankohtaistoimituksen supersitruuna, satusetä Timo Harakka.

http://www.youtube.com/watch?v=1Gns__hZSt4 Konsta Pylkkänen maistaa sitruunaa

Harakka on juuttunut murrosikään etsimään identiteettiään, mutta miksi koko kansan täytyy maksaa Timo Hoon terapian lasku?

Harakka ja useat muut poliittista uutisointia harjoittavat henkilöt eivät nähtävästi ymmärrä, että heidän suosimansa yhden totuuden (=valheellinen) neuvostoliittolainen tiedonvälitys on juuri sitä, josta "kaikki ovat ilmoittaneet irtautuneensa".

Valtamedian ja neuvostoaikaan jääneiden puolueiden asenne johtunee siitä historiallisesta faktasta, että N-liiton kaaduttua Suomen poliittinen elämä jatkui täysin entisellään. Osittain tästä syystä Suomen poliittinen media on munaton ja samasta syystä myös tietyt puolueet ovat pysyneet edelleen vallassa.
Suomi on ainoa länsieurooppalainen maa, jossa ei koskaan puhdistettu pöytää idän ihmeille tietoja kuiskutelleista henkilöistä. Heitä loisii edelleen mediassa ja politiikassa  keskeisillä paikoilla.

Poliittisista toimittajista tulee mieleen erään entisen morsiameni koira. Tapaus on n. kolmen vuosikymmen takaa.

Olimme morsiamen sisaren luona viikonlopun vietossa toisaalla Suomessa. Morsiamen veli toimi sillä välin koiravahtina. Juopotteluun taipuvaisena henkilönä hän oli kutsunut talon [omakotitalon pihan] täyteen kaljaveikkoja. Alkuillan huvitteluksi nuoret miehet olivat keksineet omasta mielestään hupaisan leikin. He sitoivat makkaran pitkän kepin päähän ja ryhtyivät juoksuttamaan koiraa nakin perässä ympyrää pyörien. Ruualle perso luontokappale ravasi tietysti kieli pitkällä herkkupalan perässä lähes nääntymispisteeseen asti. Koiran vauhdin hiivuttua armo oli käynyt oikeudesta ja koira oli saanut makkaran itselleen. Hotkaistuaan herkun koira oli asettunut voipuneena pihalle makaamaan.

Hetken päästä keppiin oli sidottu uusi nakki. Sama peli oli toistunut. Koira oli juossut nakkimakkaran perässä kuin ei olisi koskaan aiemmin ruokaa nähnyt.


Ylen (ja muutaman muun) antia

Ylen Helsingin uutis- ja ajankohtaistoimituksesta on tullut satutehdas, joka uutisoi kaiken mahdollisen, mitä punavihreä väki keksii. Varsinkin, jos asia koskee maahanmuuttoa tai jos uutisoinnin avulla saa mahdollisuuden syyllistää jollain tavoin kantasuomalaisia.

Viimeisin esimerkki Ylen neuvostotyylistä on jääkiekkomaajoukkueen ympärille kehitetty poliittinen farssi. Helsingin Sanomat ja Iltalehti ovat osallistuneet varsin ansiokkaasti samaan toimintaan nettilehti Uutta Suomea unohtamatta.
Uusi Suomi yltää nykyisin useasti Iltalehden tasolle kirjoituksissaan. Se on saavutus, johon moni ei kykene.
Kaksinaismoralismi on kukkinut viime päivinä lahjakkaasti myös kulttuuriministeri Stefan Wallinin (rkp) toiminnassa.

Toivon mukaan Yle, HS, US, IL ja Wallin jatkavat samaan tahtiin. Kyllä tästä vielä vallankumous hierotaan, kun aika koittaa. Ei varmaan aivan vasemmiston ihaileman Ranskan vallankumouksen kaltaista murhenäytelmää vaan pikemminkin pehmeä samettivallankumous, jonka seurauksena median ja politiikan kentällä koetaan uudelleensyntymisen riemua.



Halaamisesta (maailma ja me)

Historian havinaa

Miksi media jatkaa valitustaan? Selitys on yksinkertainen. Vihreät, Vasemmistoliitto ja Sdp sekä nykyisin myös Kokoomus ovat median (=toimitusten) ykköspuolueet. Rivitoimittajien enemmistö lienee nykyisin aika tasaisesti vihreitä, sosialisteja tai vihreitä sosialisteja.
Kokoomuslaiset toimittajat eivät tietenkään laske itseään sosialistien joukkoon. He hurraavat internationalismin nimeen. Paitsi silloin kun Suomi voittaa jääkiekon MM-kultaa.

Tiistain (17.5.2011) A2-ohjelmassa toimittaja Timo Seppänen kertoi, että Suomen tulevassa hallituksessa ei voi enää erottaa oikeistoa ja vasemmistoa vaan kyseessä on sateenkaarikoalitio, jonka alla lähes kaikilla puolueilla on yhteinen päämäärä.

Tätä hyvien ihmisten liittoa vastassa on oppositio, jonka toinen osapuoli (kesk) on itse asiassa sateenkaaren linjoilla, vaikka ilmoittikin marssivansa oppositioon kannatuksen kasvua hankkimaan.

Vanhan poliittisen asetelman (vasemmisto-oikeisto) mureneminen alkoi Paavo Lipposen pääministerikausilla. Lipponen toteutti politiikassaan kansainvälisten sosialistien periaatetta ja pyrki osoittamaan samaistumisensa [entisten] poliittisten vastustajiensa arvomaailmaan. Media ja muut puolueet olettivat Lipposen muuntuneen porvariksi. Siinä he erehtyivät pahan kerran.
Lipponen toimi, kuten eliittisosialistit ovat aina toimineet. Ensin tarjotaan leipää ja sirkushuveja, sitten ryhdytään rajoittamaan itsensä kylläiseksi ja tyytyväiseksi ahtaneen kansan oikeuksia. Ei siinä mitään sen kummempaa ole. Sosialistijohtajat ovat aina olleet diktatuurin kannattajia.
Lipposen taidokkaan toiminnan seurauksena keskusta – oikeisto - akseli tarttui syöttiin ja sillä tiellä Suomi on edelleen. Matkalla kohti sosialismin periaatteita noudattavaa totalitaarista jättiyhteisöä, jossa vain eliitillä on mukavaa.

Stalin ja Lenin toimivat aikanaan aivan samalla tavoin. Lenin valehteli matruuseille ja kulakeille, Stalin puolestaan ulkomailla asuneille vauraille emigranteille. Kaikkien huijatuksi tulleiden kohtalo oli karu. Armoa ei annettu. Omaisuus ja henki lähtivät yhtä aikaa.
Kansan olot kurjistuivat, mutta sosialistinen ja kommunistinen eliitti porskutti tyytyväisenä toteuttaen samalla kylmää politiikkaansa. Vain nöyrät saivat armon, toisinajattelijoita tai sellaisiksi epäiltyjä kohtasi vankileirien saaristo tai niskalaukaus.
(Väärinymmärtäjille tiedoksi. En väitä, että Lipponen olisi kuin Lenin tai Stalin vaan kyseessä on metodiikan vertailu.)

Vasemmiston ihannoima Ranskan vallankumous on luku sinänsä. Vapauden, veljeyden ja tasa-arvon nimissä tehtiin kansanmurha, josta sosialistinen (ja porvarillinen) eliitti vaikenee tyystin. Taitaa olla niin, että useimpien poliitikkojen historiantuntemus Ranskan vallankumouksen todellisista kasvoista on hyvin vajavainen. Sosialismin ja suomettumisen perinteen mukaisesti sitä mistä ei puhuta, ei ole olemassa.

Ranskan vallankumouksen jälkinäytöksenä käytyjen Napoleonin sotien aikana miehet olivat tykinruokaa, nykyisille eliittisosialisteille ja ääriporvareille kansalaiset ovat tuotantoeläimiä, joiden tehtävänä on kartuttaa ylimmän luokan kassaa.

Alkaako tuntua siltä, että historia on toistamassa itseään?

EU:n kehitys on johtamassa yhä voimakkaampaan keskusjohtoisuuteen ja laajahkon valtaeliitin irtautumiseen omaksi tarkoin suojelluksi ryhmäksi. Samalla laaditaan uusia kansalaisoikeuksia rajoittavia lakeja. Valikoidut toimittajat ja mediat kertovat kansalaisille, miten tulee ajatella. Ja kansa maksaa vapaaehtoisesti tämän hullutuksen!

Jako kahteen

Toimittaja Seppänen on mielipiteineen tietyllä tavalla oikeassa. Suomen poliittinen kartta on jakautumassa kahteen osaan. Internationalisteihin, joille muu maailma edustaa parempaa elämää, ja kansallismielisiin, joille kotimaan kansalaisten etu on tärkein asia.

Jako ei kulje täsmällisesti eri puolueiden välillä, vaan monissa puolueissa on sekä kansallismielisiä että internationalisteja. Selvää kuitenkin on, että vanhat sosialistipuolueet Vasemmistoliitto ja Sdp sekä taistolaisliikkeen kaatopaikka Vihreät edustavat kokonaisuudessaan maailmoja halaavaa ja rajojen kaatamiseen pyrkivää internationalismia. Kaikilla ko. puolueilla on vahvat kansainväliset siteet ja sopimukset, joiden velvoittamina ne ryöpyttävät suomalaisia aina kun siihen ilmaantuu tilaisuus.

Vasemmistoliitossa ja Sdp:ssä on muutamia henkilöitä, joiden lamppu on hiljalleen syttymässä. Aika näyttää, riittääkö rohkeus toimia rehellisesti omantunnon mukaan. Esimerkiksi Lapissa, Kainuussa ja Pohjanmaalla ei katsota puolueiden nykyistä hallitusintoa hyvällä silmällä.

Myös Keskustan piirissä puolueen johto on kallistunut muiden maiden ihailuun. Kentällä puoluejohdon toiminta näkyy Keskustan jäsenistön yhä jatkuvassa paossa kohti kotimaata arvostavia tahoja. Keskustan kenttäväen pääosa omaa perinteikkään suomalaisen arvomaailman, josta puolueen johto on luistellut pois EU-kiimaisella käytöksellään.

Kokoomuksen leirissä internationalisteilla on selkeä ylivoima, kansallisen edun ajajat mahtuvat yhden käden sormin laskettavaksi. Kokoomusta voi hyvällä syyllä kutsua EU-sokeaksi puolueeksi. Puolueen johto osoittaa jatkuvasti täydellistä kritiikittömyyttä Brysselin sanelupolitiikkaa kohtaan. On hämmästyttävää seurata Jyrki Kataisen, A.Stubbin ja kokoomusnaisten onnellista hymyä, kun suomalaiset joutuvat kiristämään vyötä Euroopan eteläisten osien huijarivaltioiden ja pankkimaailman ahneiden johtajien hyväksi.

Rkp on luku sinänsä. Se on ollut jo vuosikymmenien ajan suomalaisuutta inhoava puolue. Puolueeseen on aina mahtunut sekä perinteisen vasemmiston että oikeiston piiriin laskettavia henkilöitä. Puolueen jäsenyyden ja äänestämisen ainoa todellinen kriteeri on kielipolitiikka. Sosiaaliperusteinen maahanmuutto on yksi osa-alue, jonka avulla Rkp pyrkii ylläpitämään ruotsia ykköskielenään pitävien lukumäärää. Tämän toiminnan Rkp maksattaa kaikilla suomalaisilla veronmaksajilla.
Hallitukseen Rkp mahtuu aina, koska Sdp ja Kokoomus pitävät siitä huolen. Hölmömpikin ymmärtää varmasti, että ei Rkp koskaan ilman kynnysrahaa ole hallitukseen päässyt.

KD puolestaan edustaa nykyisin ihan mitä tahansa, jos vain pääsee hallitukseen. Päivi Räsänen on henkilö, jota ministeriauton penkki tuntuu houkuttavan eniten. Päivi ei lausu tällä hetkellä julkisuudessa oikeastaan mitään. Tämä tarkoittaa hyvin pitkälle sitä, että hallituspaikka otetaan vastaan lähes ehdoilla millä hyvänsä.
Katainen saa Räsäsestä ehkä luotettavimman toverinsa. Räsäsen aiemmat puheet suomalaisen yhteiskunnan puolesta voi huoletta heittää unohduksen ämpäriin. Ministerikiiman myötä KD:n kannatus tullee vajoamaan pohjalukemiin.
KD:n kohdalla saattaa tapahtua repeämistä tai jopa irtiottoja, koska puolueen sisäinen tilanne ei ole lainkaan niin harmoninen kuin näyttää.


Vasen, oikea, nosta koipea

Eliittipoliitikkojen ja politiikan toimittajien eräänä agendana näyttäisi tällä hetkellä olevan juuri vasemmisto-oikeisto – asetelman häivyttäminen. Tilalle tarjotaan internationalistista ajattelutapaa mainitsematta itse sanaa [internationalismi], koska se saattaisi voimakkaasta vasemmistoväristään johtuen kalskahtaa negatiivisesti kuulijan korvaan.

Suomennan vielä kaikille niille, jotka eivät ole perehtyneet internationalismin olemukseen. Kyseessä on ajatussuunta, jonka avulla pyritään hävittämään rajat maailmasta, valtiolliset rajat ja ihan kaikki muutkin rajat. Vapaa liikkuvuus. Maailmasta halutaan tehdä yhtenäistä mössöä, jota valikoitunut eliitti johtaa halumaansa suuntaan.  Käsite kansallisvaltio pyritään hävittämään. EU toimii vain välivaiheena sosialistisen maailman käynnistämässä prosessissa.

Internationalismin avulla tavoitellaan lähes samaa kuin kommunismissa. Kyseessä on aate, joka johtaa ajan myötä sosialismiin. Suomessa internationalismin innokkaimmat ajajat löytyvät Kokoomuksesta, Vihreistä, Vasemmistoliitosta, Rkp:stä ja Sdp:stä. Toimittajien puolueista.

Se Eurooppa, jota lähes kaikki ihailivat vielä 20 vuotta sitten, on kohta tuhottu EU-meppien päätöksillä.
Valitettavasti Euroopassa asiat olivat liian hyvin. Tästä syytä sosialistit ryhtyivät toimiin. Kunnon sosialisti tietää, että hyvän olon tunne täytyy tappaa, jotta aate säilyy.

Tuhotyö on tehty valistusfilosofien ajatuksiin vedoten ja eurooppalaisesta sosialidemokraattisesta liikkeestä voimaa ammentaen. Kaikille kaikkea, tasapuolisesti.

[Hessu]

Vaaleista, osa II


Vaalitulos viidelle eri tavalla

Perussuomalaisten vaalimenestys oli hämmentävän suuri. Kuinka massiivinen se olisi ollutkaan, jos vastassa ei olisi ollut koko media gallupfirmoja myöten.
Median ja gallupyritysten toimintaa ei sinänsä kannata enää liikaa miettiä. Unohtaa sitä ei kuitenkaan kannata, koska vaaleja on vielä edessäpäin. Kansalaisten muistia on hyvä virkistää vanhoilla totuuksilla ennen seuraavia kunta – ja eduskuntavaaleja.

Seuraavassa esitellään vaalien tulos viidellä eri tavalla. Listaus on tehty jokaisessa kohdassa periaatteella pienestä suureen. Vertailussa on kyse muutoksesta eduskuntavaalien 2007 ja 2011 välillä.

Eduskunnan paikkajaon perusteella

KD  6,  Rkp  9,  Vihreät  10,  Vasemmistoliitto  14,  Keskusta  35,  Perussuomalaiset  39,  Sdp  42,  Kokoomus  44   (+ Ahvenanmaa 1)


Menetettyjen ( - ) tai saavutettujen ( + ) paikkojen mukaan

Keskusta  - 16,  Kokoomus  - 6,  Vihreä liitto  - 5,  Vasemmistoliitto  - 3,  Sdp  - 3,  KD  - 1,  Rkp  0,  Perussuomalaiset  + 34


Kansanedustajien paikkamäärän muutos prosenteissa

Vihreät   -  33,33 % ,   Keskusta  -  31,37 %,   Vasemmistoliitto   - 17,65 %,   Kristillisdemokraatit  – 14,3 %, Kokoomus  -  12,0 %,   Sdp  -  6,67 %,   Rkp + - 0 %,   Perussuomalaiset  + 780,0 %


Ääniosuuden (prosenttiyksiköissä) muutoksen mukaan

Keskusta  - 7,35 ;  Sdp  - 2,34 ;  Kokoomus  - 1,88 ;  Vihreät  -  1,21 ;  KD  - 0,83 ;  Vasemmistoliitto  -0,68 ; Rkp  - 0,29 ; Perussuomalaiset + 15,00


Äänimäärän muutoksen perusteella

Keskusta  - 177 162,  Sdp  - 32 636,  Vihreät  - 21 257,  Kokoomus  - 17 703,  KD  - 16 337, Vasemmistoliitto - 5 257, Rkp  - 735, Perussuomalaiset  + 447 819



Ei ole mikään ihme, että valtamediat jättivät vaalituloksen tarkemman analysoinnin todella vähiin. Sosialidemokraattinen "tiedonvälitys" jyllää eli vaikenee tarvittaessa.

Juna kulkee joka tapauksessa, vaikka media yrittää lyödä kapuloita rattaisiin.

http://www.youtube.com/watch?v=OfxoM6trtZE Arlo Guthrie: City of New Orleans


Historialliset vaalit kolmelle puolueelle

1.Vihreät

Puolueen murskaavin tappio koskaan.

Anni Sinnemäki pyrkii jatkokaudelle. Vahvimpana kilpailijana on feministi Ville Niinistö. Kumpi tahansa valitaan, kansalaisten elämää kurjistava politiikka saa jatkoa.

Jos aikaa ja tarmoa riittää, suosittelen V-P. Kortelaisen Vihreän liikkeen taipaleesta kertovan tekstin lukemista. Kirjoitus avaa vähemmän aiheeseen perehtyneelle syitä siihen, miksi Vihreät upposi kuin kivi.

http://turjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/67863-vihrea-liike-hyvasti-koijarvi-tervetuloa-korruptio-ja-hamaramiehet


2.Keskusta

Puolueen murskaavin tappio koskaan.

16 paikan menetys kertoo puolueen politiikan täydellisestä epäonnistumisesta. Samalla se kertoo myös kansan tuomiosta korruptoituneelle poliittiselle toiminnalle. Veret seisauttavasta tappiosta huolimatta Mari Kiviniemi nauttii luottamusta puolueessa!! Uskomaton juttu.

Ilmassa on selviä enteitä auringonlaskusta.

http://www.youtube.com/watch?v=SY2GcM-ZtDQ  Kaseva: Mari


3.Sdp

Sdp:n kannatus valtiollisissa vaaleissa on alempana kuin koskaan.

Sdp:n koko historian kolme heikointa eduskuntavaalitulosta ääniosuuden perusteella ovat:

1.eduskuntavaalit 2011 (pj. Urpilainen) kannatus 19,10 % - yksikköä
2.eduskuntavaalit 1962 kannatus 19,50 % - yksikköä
3.eduskuntavaalit 2007 (pj. Heinäluoma) kannatus 21,44 % - yksikköä


Demarien syöksyssä on erityisen merkittävää, että puolue vajosi entisestään huolimatta siitä, että se istui oppositiossa.
Sdp:n historiallinen pääoppositiopuolueena kärsitty tappio on jäänyt vaille merkittävää huomiota mediassa.  
Totuuden kertomisen sijaan media on keskittynyt raivopäisesti perussuomalaisten ja Perussuomalaisten halveksuntaan.

Sosialidemokraattien pelätään nähtävästi kuolevan sukupuuttoon ja tästä syystä lähes kaikki Suomen mediat on valjastettu sosialidemokraattien suojeluun.

Liisa Jaakonsaarta mukaillen ehdotan, että seuraava hallitus säätää väliaikaislain, jossa kielletään pahan puhuminen sosialidemokraateista. Sen, mikä on pahaa puhetta, saavat tietysti määritellä sosialidemokraatit itse.

"Alkuperäinen Liisan lista oli Jaakonsaaren työministerinä Ulpu Iivarilla teetättämä luettelo toimittajista, jotka kirjoittavat negatiivisesti SDP:stä. Listaa pidettiin 1930-luvun työantajien mustien listojen toisintoja."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Liisa_Jaakonsaari

Yle ja HS uutisoivat nettisivuillaan suurin kirjaimin, että Nokian markkinaosuus putosi alimmilleen 14 vuoteen.

http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Gartner+Nokian+markkinaosuus+putosi+alimmilleen+14+vuoteen/1135266257914

http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/05/gartner_nokian_markkinaosuus_laskee_yha_2605445.html

Jostain syystä en ole havainnut kyseisissä medioissa samantyyppistä otsikointia Sdp:n historiallisesta tappiosta. Miksi? Sdp:n kannatus eduskuntavaaleissa putosi sentään alimmilleen yli sataan vuoteen.



Mitkä asiat yhdistävät vihreitä, demareita ja kepua ?

1) puheenjohtajan sukupuoli ja ikä, kaikilla on nuorehko naisjohtaja (Kiviniemi, Sinnemäki, Urpilainen),

2)puolueet viestivät miesvihaa tai ovat vähintään voimakkaan feministisiä,

3) puolueita yhdistää suomalaisuuden halveksunta,

4)kaikki kolme kannattavat lähes rajoittamatonta humanitaarista maahanmuuttoa,

5)poliittinen huoraaminen, valehtelu ja valtaan pääsy mihin tahansa hintaan ovat kaikille tuttuja vallankäytön muotoja

6)internationalismin tavoittelu on noussut sosialismin (sdp, vihr) ja valtiososialismin (sdp, kepu) rinnalle.


http://www.youtube.com/watch?v=hsd6Fjc9MVs Black Widow: Come to the Sabbat


Mistä vaalin tulos ennen kaikkea kertoo?

Vaalin tuloksen tulkinta on jäänyt mediassa protesti-sanan hokemisen asteelle. Mielestäni vaalien tuloksessa näkyy ennen kaikkea selkeä kyllästyminen maan poliittiseen tapaan eli konsensukseen ja sisäiseen korruptioon.

EU-tukipäätökset ja maahanmuuttopolitiikka ovat osa konsensuspolitiikkaa, jonka toteuttamisessa ei olla kiinnostuneita siitä, mitä kansa ajattelee. Konsensuspoliitikolle on tärkeintä, että ulkomaan elävät eivät ajattele pahaa hänestä.
Poliittisella eliitillä on vakava itsetunto-ongelma. Pääosalla kansasta sen sijaan tuntuu olevan hyvä ja terve itsetunto sekä ylpeys omasta maastaan.

Poliitikkojen ajatustapa juontanee juurensa eliitin alamaisasenteesta, jonka se [poliittinen eliitti] lokeroi selkäytimeensä N-liiton olemassaolon aikana.
Kansa on jo aikaa sitten irtautunut tuon ajan rasitteista, mutta poliittinen eliitti kantaa edelleen itseruoskinnan mentaliteettia mukanaan.

Poliittisen eliitin itsetunto on riippuvainen saamastaan hyväksynnästä jonkun ulkopuolisen, ei suomalaisen, tahon toimesta. Eliitin on jatkuvasti todistettava muulle maailmalle elämänsä ja tekemisensä oikeutus nuoleskelemalla sopiviksi katsomiensa ulkomaisten tahojen varpaanvälejä.

Merkkejä konsensuksen loppusuorasta

Konsensuksen vastaisen ajattelun merkittävän kasvun ymmärtää hyvin helposti, kun katsoo mitä tapahtui maata vuosikymmeniä hallinneille konsensuspuolueille Keskustalle ja Sdp:lle.
Myös Kokoomus menetti kannatustaan, mutta pysyi vielä parin viimeisen vuosikymmenen kannatusmarginaalien sisällä.

Keskusta kärsi itsenäisyyden ajan suurimman vaalitappion. Puolue romahti kerralla. Se on tullut kaikille kristallinkirkkaasti selville. Uusin gallup (18.5.2011, Taloustutkimus) kertoo Keskustan jatkavan vajoamistaan.

Vaalien alla mediassa kirjoitettiin ja puhuttiin Soinin ja Perussuomalaisten mahalaskusta. Todellisuudessa luisun teki Sdp, jonka yhtäjaksoinen kannatuksen heikkeneminen on jatkunut jo yli kymmenen vuotta.

Perussuomalaiset sen sijaan kääräisi jättivoiton, joka on jotain aivan muuta kuin median ja gallupfirmojen juuri vaalien alla markkinoima mahalasku.
Perussuomalaiset on konsensuksen (=lehmänkaupat) vastainen puolue, joka on valmis yhteistyöhön, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.

Kirjoittiko media missään, että kyseessä oli konsensuksen lopun alku?
Eipä tietenkään. Suurin osa toimittajista ei luultavasti edes ymmärtänyt, mitä oikeastaan tapahtui, koska he keskittyivät analyyseissään vain Perussuomalaisiin.

Osa vanhemman polven toimittajista saattaa tiedostaa tapahtuneen, mutta nuorempien toimittajien ymmärtämättömyys selittynee osin perspektiivin puuttumisella. Vain Suomen poliittisen historian aikajanaa tutkimalla voi käsittää vaalien mullistaneen poliittista kenttää enemmän kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen.

Suomi on matkalla kohti aitoa vaihtoehtojen politiikkaa. Se koitunee pienpuolueiden kohtaloksi, mutta poliittisten ja yhteiskunnallisten muutosten kannalta suunta on hyvä.
Tulevaisuudessa kansa tietää paremmin, mitä se saa äänestäessään omaa suosikkiaan. Vastapainoksi puolueiden on pidettävä lupauksensa mikäli mielivät jatkaa vallassa seuraavalla kaudella.



Sdp-kepu – akseli. Vuodesta 1983 tähän päivään


Miksi 1983?

Vuosi 1983 sopii taitekohdaksi siitä syystä, että se on tietyssä mielessä suuri käännekohta Suomen poliittisessa elämässä. Ajankohta merkitsee Kekkosen ja kotikommunistien vallan [näennäistä] päättymistä.

Vuoden 1975 vaalien jälkeen kommunistipuolue Skdl (nyk. Vasemmistoliitto) oli 40 paikallaan Suomen toiseksi suurin puolue! Vuoden 1979 vaaleissa Skdl sai vielä 35 paikkaa, 1983 vaaleissa paikkojen määrä putosi 26:een ja täydellinen romahdus koettiin seuraavissa vaaleissa, kun puolue sai vuonna 1987 vain 16 paikkaa. Nykyisin Vasemmistoliitolla (ent. Skdl) on 14 paikkaa.

Kommunistisen liikkeen hajoamisen (=N-liitto romahti) myötä valtaosa Skdl:n enemmistökommunisteista ja ryhmä taistolaiskommunisteja perusti Vasemmistoliiton, pieni ryhmä Skdl:n jäseniä liittyi Sdp:hen (mm. I-C. Björklund) ja loput lähinnä taistolaisliikettä lähellä olleet tahot valuivat uuteen ryhmään eli Vihreään liittoon.

Toisin kuin julkisuudessa usein väitetään, Vihreät on ollut alusta alkaen hyvin taistolaisväritteinen. Viha länsimaisten yhteiskuntien elämäntapaa ja ihmisiä kohtaan on ollut alusta alkaen selkeästi nähtävissä Vihreiden toiminnassa.


Sdp – Keskusta yhdistelmän kehitys vuodesta 1983 tähän päivään

Sdp ja Keskusta ovat olleet vallassa useiden vuosikymmenien ajan, riippumatta siitä, onko puolue ollut hallituksessa vai oppositiossa. Alun perin tähän kuvioon kuului myös Skdl, mutta sille kävi kuten aiemmin lyhyesti kerroin.

Esitän seuraavassa numerosarjan, joka etenee vuoden 1983 eduskuntavaaleista tämän kevään vaaleihin.
Numerosarjassa on ensin vuosiluku eli vaalivuosi (eduskuntavaalit) ja sitten sdp-keskustan yhteinen paikkaluku ko. eduskunnassa.

1983 –  95 paikkaa, 1987 –  96 paikkaa, 1991 –  103 paikkaa, 1995 –  107 paikkaa, 1999 –  99 paikkaa, 2003 –  108 paikkaa, 2007 –  96 paikkaa, 2011 –  77 paikkaa.

Kuten luettelosta voi havaita, pudotus vuodesta 2007 vuoden 2011 tilanteeseen on todella merkittävä. Hölmömpi saattaa nyt todeta, että voimakkaan pudotuksen syynä on Keskustan 16 paikan menetys. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.

Sdp koki tappion, vaikka se lähti vaaleihin pääoppositiopuolueen statuksella. Oppositiossa istuminen on tähän asti tuonut puolueelle lisäpaikkoja! Tämä asia on jäänyt lähestulkoon huomiota vaille.

Koska Keskustan täydellinen romahdus on kaikille päivänselvä asia, jätän Keskustan ruotimisen tähän ja paneudun kirjoituksen kolmannessa osassa vain demareihin.

[Hessu]

Vaaleista, osa III


Sdp – valta-asema hiipuu

Sdp on ollut oppositiossa hyvin harvoin. Vuoden 1991 vaaleissa Sdp ajautui oppositioon menetettyään 8 paikkaa edellisiin vaaleihin (1987) nähden.

Oppositiopolitiikkansa seurauksena Sdp lisäsi paikkamääränsä vuoden 1995 vaaleissa 63 paikkaan eli se hankki 15 lisäpaikkaa! Puolueen kannatus kasvoi 22,10 %-yksiköstä 28,25 %-yksikköön.


Eero Heinäluoman aloittaessa vuonna 2005 Sdp:n puheenjohtajana puolueella oli 53 kansanedustajaa. Heinäluoman puheenjohtajakauden politiikan seurauksena Sdp menetti 8 paikkaa ja se sai vuonna 2007 vain 45 kansanedustajaa.

2007 vaalitappion jälkeen puolue ilmoittautui oppositioon ajatellen kasvattavansa siellä kannatustaan perinteiseen tapaan.
6.6.2008 Sdp vaihtoi puheenjohtajaa ja valitsi keulakuvaksi nuoren naisen.

Vuonna 2010 Sdp hankki Ylestä potkut saaneen Mikael Jungnerin lisätakuuksi tulevalle vaalivoitolle. Jungnerin toivottiin tuovan lisää potkua värittömäksi ja mauttomaksi koetun puoluesihteeri Ari Korhosen jälkeen.

Kuinkas sitten kävikään? Sdp menetti kannatustaan entisestään, puolueen kannatus mitattiin vaaleissa alemmaksi kuin koskaan historiansa aikana valtiollisissa vaaleissa! Puolue menetti kolme paikkaa ja sen kannatus oli prosenttiyksiköissä 19,10. Vuoden 1995 vaalien jälkeen puolueelta on kadonnut jo 21 paikkaa!!

Sdp ratsasti vaaleissa ensin Perussuomalaisten teemoilla, mutta vaalien jälkeen ääni kellossa kilkutti taas konsensusta. Sdp käänsi jo takkiaan Portugali-kysymyksessä. Maahanmuuton järkeistämisestä puolueessa ei puhuta enää mitään.


Urpilaisen ja Sdp:n jatkuva mahalasku (, jota media peittelee)

Urpilainen on Sdp:n puoluehistorian ainoa puoluejohtaja, jonka aikana Sdp on hävinnyt kolmet vaalit peräkkäin. Kuntavaalit 2008, Eu-vaalit 2009 ja Eduskuntavaalit 2011.

Yle, HS ja MTV3 eivät ole liiemmin toitottaneet tätä(kään) historiallista asiaa!

Suojeleeko nainen naista mediassa? Kysymyksen voisi esittää toisinkin. Estääkö media totuuden julkitulon, jos kohteen sukupuoli ei täsmää?

Riikka Uosukainen (Ylen uutisten poliittisen toimituksen päällikkö), Merja Ylä- Anttila (MTV3:n uutisten vastaava päätoimittaja), Riikka Venäläinen (HS:n päätoimittaja) ovat kolme naista merkittävillä paikoilla poliittisessa mediassa.

Heidän tapansa toteuttaa poliittista journalismia viime vaaleissa ja vaalien jälkeen on ollut oiva esimerkki siitä peittelyn ja propagandistisen toimittamisen tavasta, joka on levinnyt koko suomalaiseen poliittiseen mediaan.
Liza Marklund saattaisi olla kyseisten naisten yhteinen suosikkikirjailija. Liza kirjoitti yhdessä Lotta Snickaren kanssa miesvihaa tihkuvan kirjan "Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan".

Nykyisen poliittisen eliitin ja median hivelevästä toiminnasta kertoi hienosti Ylen taannoinen uutispätkä, jossa vanha (=entinen) työväenpuolue Sdp jakoi Hakaniemen torilla ruusuja. Toisaalla ihmiset seisoivat leipäjonoissa.

Rakkauden puolue, Yle, HS ja MTV3 elävät lumetodellisuudessa.

http://www.youtube.com/watch?v=0dlExFSzTNA   Eläin: Tyhjäntoimittaja korkeassa asemassa




Vaalituloksia ennen ja jälkeen Urpilaisen valinnan

Seuraavassa tarkastellaan Sdp:n suosion kehitystä ennen ja jälkeen Urpilaisen valinnan. Urpilainen valittiin puolueen johtoon 6.6.2008.


Kuntavaalit

Kuntavaalit 24.10.2004

Sdp ääniosuus 24,11 % - yksikköä, valittuja demarivaltuutettuja yhteensä 2585 henkilöä.


Kuntavaalit 26.10.2008

Sdp: n ääniosuus 21,23% - yksikköä, valittuja demarivaltuutettuja 2066 henkilöä.

Neljässä vuodessa katosi taivaan tuuliin tai siirtyi toisaalle yhteensä 34 635 äänestäjää.


Eduskuntavaalit

Eduskuntavaalit 18.3.2007

Sdp:n ääniosuus 21,44% - yksikköä, kansanedustajia 45.

Eduskuntavaalit 17.4.2011

Sdp:n ääniosuus 19,10% - yksikköä, kansanedustajia 42.
Neljässä vuodessa äänestäjiä livahti toisaalle 32 636.


Ei-valtiolliset vaalit eli EU-vaalit

Vuonna 2004 EU-vaaleissa Sdp:n ääniosuus oli 21,16 % - yksikköä, 2009 kannatus putosi 17,54 % - yksikköön.  

Äänimäärissä ero on huikea. 2004 ääniä ropisi 350 525, mutta Jutan astuttua ohjaimiin vuoden 2009 EU-vaalien loppusaldoksi muodostui 292 051 ääntä, pudotusta lähes 60 000 ääntä (58 474).

Huomioitava seikka on tietysti myös se, että "demareista" ylivoimaisesti eniten ääniä keräsi Mitro Repo (isä Mitro), ortodoksipappi, joka ei ole Sdp:n jäsen. Edes tämän totuuden [vaalitulos] edessä media ei julistanut Sdp:n olevan totaalikatastrofin partaalla.


Sdp:n ja Urpilaisen mahalaskun kuva valtiollisissa vaaleissa vuodesta 2003 alkaen

Taitekohdaksi valitsin vuoden 2003 vaalit, koska Paavo Lipponen toimi vielä puolueen puheenjohtajana eduskuntavaaleissa 2003 ja kuntavaaleissa 2004. Puolueen kannatuksen voimakas lasku alkoi nimittäin jo Lipposen viimeisellä puheenjohtajakaudella. Lipposen kauden alkupuolella kannatus oli 28,25 % - yksikköä.

1)Eduskuntavaalit 2003 (Lipponen) kannatus 24,47% -yksikköä,
2)kuntavaalit 2004 (Lipponen) kannatus 24,11% - yksikköä,
3)eduskuntavaalit 2007 (Heinäluoma) kannatus 21,44% - yksikköä,
4)kuntavaalit 2008 (Urpilainen) kannatus 21,23% - yksikköä,
5)eduskuntavaalit 2011 (Urpilainen) kannatus 19,10% - yksikköä.

Miksi media ei kerro tästä jo pitkään jatkuneesta trendistä? Koska Sdp.

http://www.youtube.com/watch?v=8yO7l6TmIRI Atomic Rooster: Death walks behind You


Jungnerin ja Urpilaisen logiikkaa

Seuraavilla riveillä viittaan Iltalehden nettisivuilla vaalien jälkeen julkaistuihin videoihin, jotka löytynevät edelleen netistä.

Gallup, gallupin tulkinta ja todellisuus

Urpilainen selittää IL:n haastatteluvideolla, että gallupeihin nähden puolue voitti vaalit.

Jutalle (ja medialle) tiedoksi. Kansanedustajat valitaan Suomessa äänestämällä, ei gallupfirmojen manipuloiduissa "tutkimuksissa". Vaalimenestys mitataan aina vertaamalla tulosta edellisiin vastaaviin vaaleihin. Gallupeihin vetoaminen kertoo pahasta todellisuudentajun menettämisestä.

Suomalainen media viljelee työkseen Urpilaisen käyttämää logiikkaa. Miksi? Koska media pyrkii opastamaan "oikealle tielle" eli harjoittaa mieleistään [hallituksen hyväksymää] propagandaa ja toisekseen media myy gallupien avulla omaa tuotettaan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Propaganda ja valuutta.

Samalla videolla Jutta kertoo olevansa todella onnellinen.

Jutta Urpilainen on onnellinen, kun Sdp on saanut vaaleissa koko historiansa heikoimman kannatuksen valtiollisissa vaaleissa?! Länsimaisessa demokratiassa puolueen johtaja yleensä eroaa tällaisen saavutuksen jälkeen.

Mikael Jungner laukaisee toisella samana päivänä tehdyllä haastatteluvideolla, että "Jutta on Sdp:n salainen ase".

Tähän sopinee vanha sananlasku: "Autuaita ovat puupäät, sillä he pysyvät pinnalla."

Toivotaan, että Sdp löytää lisää salaisia aseita kuntavaaleihin mennessä.


Vaalien jälkeen

Takinkääntöä

Vaalien jälkeen väitettiin Soinin kääntäneen takkinsa. Toisin kävi. Takkinsa on sen sijaan kääntänyt Sdp ja Jutta Urpilainen. Missä on kaikki huuto ja parku Ylessä?

Koska saamme nähdä A-studion esittävän potpurin Jutan (ja Paavo Arhinmäen kera Anni Sinnemäen) lausunnoista vaalitenteissä, vaalien jälkeen ja sokeriksi pohjalle Sdp:n toiminnan lopullisessa tukipäätöksessä?

Soinista A-studio esitti jo vastaavan koosteen hyvin pikaiseen tahtiin vaalien jälkeen ennen kuin PS oli tehnyt omaa päätöstään hallitusneuvotteluista.

Media, Arhinmäki ja Urpilainen naureskelivat etukäteen takinkäännölle, jota ei koskaan tullut.

Nyt medialla olisi ihan oikeasti aihetta kertoa vaalien suurimmasta poliittisesta huijauksesta, jonka Sdp toteutti.

Keskusta upposi jo, seuraavissa vaaleissa odotetaan Sdp:n (ja tätä menoa myös Vasemmistoliiton) seuraavan perässä, sillä ei kai kukaan järkevä ihminen toivo, että esim. poliittinen huoraaminen, RAY:n korruptio tai sosialidemokraattisten virkamiesten (esim. Suurpää, Viljanen, Virtanen) suomalaisvihamielinen politiikka jatkuu?

Neuvottelevat ylioppilaat

Puolueet ovat asettaneet hallitusneuvottelujen eri valmisteluryhmiin parhaat voimansa. Vasemmiston listaa katsellessa tulee väistämättä mieleen, että opiskelun kautta hankittu pätevyys ei ole mitenkään välttämätöntä. Kaikkien kohdalla ei ole tarvittu edes kokemuksia normaalista työelämästä. Elämäntapapolitikointi riittää. Osin kansanedustajien heikon tason seurauksena saamme sitten juuri sitä, mistä yhteiskunnan tila kertoo.

Ylioppilas Heinäluoma, ylioppilas Backman, ylioppilas Guzenina-Richardson, ylioppilas Feldt-Ranta ja ylioppilas Arhinmäki osoittavat, että politiikan harrastaminen yhdessä ylioppilastutkinnon kanssa on riittävä pohja tulla kaikkien alojen asiantuntijaksi.

Kevään paras ylioppilaslahja lienee Sdp:n jäsenkirja, ainakin sellaiselle nuorelle, joka osoittaa kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin.
Vasemmistoliittoa edustavan perheen nuoren kohdalla kannattaa varmistaa paikka herrahississä hankkimalla vasurien jäsenkirjan oheen silmärei'illä varustettu kasvot peittävä naamio.

Hassu juttu. Media kohkasi koko kevään Perussuomalaisten ehdokkaiden epäpätevyydestä ja heikosta tasosta. Sdp:n ryhmässä on 4 – 5 ylioppilaspohjalta ponnistavaa henkilöä.

Loppuun sisäpiirijuoruilua. Parin eduskunnan entisen ja nykyisen henkilökunnan edustajan sekä muutamien demarien sisäpiiriläisten mukaan uuden eduskunnan narsistisin ja ylimielisin henkilö löytyy Sdp:n eduskuntaryhmästä. Sukupuoli on nainen. Miesnarsistien ykkönen edustaa Kokoomusta.


Omaa vääntöä

Oma idealistinen toiminta jää nyt vähemmälle ainakin toistaiseksi, koska poliittiselle forumille kirjoittaminen ja yhteiskunnallisen elämän aktiivinen seuraaminen eivät elätä.
Homma ei kuitenkaan ole yhdestä, kahdesta eikä edes muutamasta tuhannesta henkilöstä kiinni, koska Homma edustaa suomalaisten selkeän enemmistön mielipiteitä.

Kirjoittamisiin!

http://www.youtube.com/watch?v=J72hq9kLyUQ  Arlo Guthrie: Hobo´s Lullaby

[Kitaransoittaja]

Median uutisointi on keskittynyt Perussuomalaisten henkilöihin koska kansa ei ole tyytyväinen politiikkaan jota muut eduskunnassa ja hallituksissa ajavat.
Tuolla pimittämisellä saivat aikaan ei-Ps-hallituksen.

Syy puolueiden kannatuksen laskuun on kuitenkin se politiikka. Ehkä Sosialidemokraateilla vaikuttaa myös puolueen puheenjohtajat, ei tarvinne selostaa miksi ja Keskustalla puheenjohtajan pikaiset vaihdokset, joka vaikuttaa holtittomalle ja julkitulleet lautakasa-asiat. Jostain syystä muista puolueista ei noita ole tullut julki, vaikka harvempi taitaa kuvitella että ne jollain tapaa rehellisempiä olisivat.

[Jouko]

Median uutisointi on keskittynyt Perussuomalaisten henkilöihin koska kansa ei ole tyytyväinen politiikkaan jota muut eduskunnassa ja hallituksissa ajavat.
Tuolla pimittämisellä saivat aikaan ei-Ps-hallituksen.

Syy puolueiden kannatuksen laskuun on kuitenkin se politiikka. Ehkä Sosialidemokraateilla vaikuttaa myös puolueen puheenjohtajat, ei tarvinne selostaa miksi ja Keskustalla puheenjohtajan pikaiset vaihdokset, joka vaikuttaa holtittomalle ja julkitulleet lautakasa-asiat. Jostain syystä muista puolueista ei noita ole tullut julki, vaikka harvempi taitaa kuvitella että ne jollain tapaa rehellisempiä olisivat.

Todellisessa demokratiassa Kansa päättää. Ihailen sveitsiläisiä.

[Punaniska]

Ansiokas kirjoitus!

Pari nopeaa havaintoa:

Kokoomus menetti 17700 ääntä, KD menetti 16400 ääntä! (2011/118453 Vs. 2007/134790) Eli äkkiä katsoen KD menetti noin kymmenen prosenttia kannatuksestaan. Olisiko sielläkin peiliin katsomisen paikkaa? KD on turhan profiloitunut Räsäseen, eikä nähtävästi Räsäsen karisma ole enää kuuminta hottia kristillisten parissa. Veikkaisin vaikkapa Essayahin saavan puolueeseen uutta puhtia.

SDP: 561558 Vs. PS 560075. Siis ero alle 1500 ääntä! Mielenkiintoista on se, että v.2007 Heinäluomasta tehtiin oikeasti syntipukki huonoon äänitulokseen, ja nyt reippaasti huonomman tuloksen tehnyt Urpilainen on torjuntavoittaja??

Lipponen ei ole mielestäni minkään sortin sosialisti, oikeistolainen, tai ylipäätänsä poliittisesti määriteltävää. Hän on EU-ja NATO-henkinen uusliberalisti, joista viimeinen luonnehdinta lienee suomalaisten kannalta vaarallisin. Hän myy kaivokset ulkomaille pilkkahinnalla, koska on muun lauman tavoin hurahtanut oikeiston Marxin eli Friedmanin ajatuksista.

[Hessu]

Esko Seppänen on entisenä Pohjan Veikkojen Mannerheim-soljella palkittuna partiolaisena [ole valmis – aina valmiina] ollut aina valmis kertomaan ikävät totuudet poliittisesta pyrkyryydestä, oli pyrkijän aatemaailma mikä hyvänsä. Nyt Seppänen ruoskii demareita ja omiaan.


Seppänen kertoo "Elämää ja entropiaa"- otsikon alla kevään hallituskiiman turmelevasta vaikutuksesta Sdp:hen ja Vasemmistoliittoon.

"Oppositiossa kypsytään valtaan, ja tärkein vaikuttamisen väline on äänestäjien mielipide. Naapuripuolueelle kateellisena väitän persujen jo uudistaneen oppositiosta käsin Suomen politiikan rakenteita kansanvallan suuntaan, eikä yksikään hallitus voi olla välinpitämätön sen suhteen, mitä ministerien toiminta vaikuttaa persujen kannatukseen."

"Ehdin julkisesti kehua demareiden kuuden kohdan ohjelmaa pankkien kuriinpanosta ja eurooppalaisen pankkikriisin ratkaisumallista. Se löytyy SDP:n kotisivulta osoitteesta: http://www.sdp.fi/sites/default/files/sijoittajavastuu_0.pdf

 
Siitä ei ole paljon jäljellä siinä yhteispaperissa, jolla kokoomus ja SDP ilmoittivat panevansa kuntoon EU:n pankkituen sijoittajavastuun. Tuntuu siltä, että mediassa ei ole luettu alkuperäistä paperia, sillä niin pinnallisia ovat kommentit SDP:n tavoitteiden toteutumisesta."

"Vaikka vasemmistoliitto ei päätyisi loppuun kaluttuun ministerisosialismiin vasemmiston vaalitappion korjaamistapana, vahinko on jo tapahtunut puolueen uskottavuuden menetyksenä. Hallitukseen meno on vasemmistoliiton aatteellisen lopun sinetti. Sen jälkeen Suomessa ei ole merkittävää vasemmistolaista edustuksellista vaihtoehtoa.

Aina, kun laitavasemmisto on saatu sosiaalistetuksi maan hallitukseen, siitä on seurannut poliittinen romahdus. Niin on käynyt Ranskassa, Italiassa, Norjassa, Islannissa ja aiemminkin meillä Suomessa. Ministerisosialismi ei ole uskottava vaihtoehto kapitalismin systeemikriisiin. Leikkauslistat odottavat. Tervemenoa sosiaalinen Suomi, epätasa-arvo on kasvussa."

http://www.eskoseppanen.net/index.php?option=com_content&view=category&layout=blog&id=13&Itemid=26


Seppäsen "Elämässä ja entropiassa" on muitakin mielenkiintoisia kirjoituksia, joiden lukeminen ei ainakaan tyhmennä.


Seppänen on piipahtanut Kokoomuksen jäsenenä hamassa nuoruudessaan. Hänellä olisi runsaasti tietoa myös mm. KGB:stä, Stasista ja Suposta.


http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/22615#commentform