Tarvitaan maahanmuuttokriittinen yhden asian liike ilman taustaideologioita

[Anti-Utopisti]

Massamaahanmuuton kaltaisen yksittäisen ongelmakysymyksen ratkaisemiseen soveltuu parhaiten yhden asian liike. Suomen maahanmuuttokriittistä verkostoa olisi alun perinkin pitänyt lähteä rakentamaan ilman yhteyksiä minkäänlaisiin ideologioihin tai 1960-luvun oikeudenmukaisuuskapinaan jämähtäneisiin ikivanhoihin populistipuolueisiin.

Tarkemmin sanoen Suomen maahanmuuttokriittinen verkosto olisi kannattanut rakentaa niin kuin koneistomainen organisaatio. Tällaisen koneistomaisen organisaation erityispiirre on se, että se toimii niin kuin shakkitietokone ja tekee laskelmiensa pohjalta pelkästään optimaalisia siirtoja. Kun esimerkiksi avautuu suotuisan vaalituloksen myötä tilaisuus tehdä siirto maahanmuuton rajoittamiseksi, niin shakkitietokoneen tapauksessa voitaisiin olla varmoja siitä, että täsmälleen tämä siirto tulee valituksi, paitsi korkeintaan joissain todella poikkeuksellisissa olosuhteissa. Yritysmaailman huipulla, jossa kilpaillaan oikeasta rahasta eikä taikaseinärahasta, tällainen koneistomainen ajattelu on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, joten yritysjohtajat ohjelmoivat itsensä pitkällisten opintojen avulla toimimaan kaikki eri muuttujat huomioonottavien laskelmien eivätkä omien ihmismielen ailahtelujensa pohjalta:

http://hbr.org/search/paperback%25252520series/

Kun tarkat ohjeet koneistomaisen organisaation rakentamiseksi kerran löytyvät ylläolevasta linkistä, niin mikä ihme on niin vaikeaa ruveta seuraamaan valmiita rakennusohjeita? Olemmeko teoreettiseen ajatteluun kykeneviä ihmisiä vaiko hiiriä?

Ennemmin tai myöhemmin puoluejohtajalle saattaa tulla vastaan jokin kansakunnan kannalta elintärkeä avainkysymys, jossa hänen täytyy ehdottomasti painaa eduskunnassa oikeanväristä nappia, tai muuten kansakunta joutuu valtavaan kriisiin. Se, tuleeko tällöin oikeaa nappia painettua vai tehdäänkö jotain muuta, on kaikkein väärentämättömin kuviteltavissa oleva indikaattori siitä, onko kyseessä oikea henkilö vastaamaan aikuista ajattelua vaativiin historian suuriin haasteisiin.

Onko Euroopan yhdessäkään maassa muka vielä nähty sellaista maahanmuuttokriittistä organisaatiota, jolla olisi vakuuttavaa näyttöä siitä, että ne tilaisuuden avautuessa tulevat painamaan oikeaa nappia pysäyttääkseen tuhokehityksen? Itse en ainakaan ole sellaista havainnut, vaikka sitäkin enemmän on näkynyt populistipuolueita, populistiliikkeitä ja populistisivustoja, jotka antavat ymmärtää haluavansa nykytilanteeseen parannusta - vaikkakaan eivät joko ymmärrä tai halua toimia niin kuin järkevää olisi.

Nyt on korkea aika heittää ruotsidemokraattien, state front -"islamkriitikkojen", konservatiivikristittyjen, kansallissosialistien ja kaiken maailman muidenkin feikkien ja ajantuhlaajien hömppä roskakoriin, jonne se kuuluu. Ainakin siihen asti, kunnes nämä antavat edes ensimmäisen konkreettisen näytön siitä, että tilaisuuden tullen he painavat eduskunnassa oikeaa nappia eivätkä väärää nappia.

Mikäli rupeamme rakentamaan tekemisen meiningillä uudenlaista koneistomaista organisaatiota kiinteän maahanmuuttokaton läpiviemiseksi Suomessa, niin se ehtii valmistua jo ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Selvästikin kaivataan toimintaa, eikä passiivista arpomista sen suhteen saattaisiko jokin Perussuomalaisten kaltainen puolue jotenkin mystisesti kääntää nykyisen tappioputken ehkäpä voitoksemme pidemmällä tähtäimellä. Kyllähän jokaisen aikuisen ihmisen täytyisi tajuta, että jos kaikki asiat olisivat oikealla tolalla, niin meidän ei tarvitsisi nykyisessä vuoden 2011 tilanteessa käydä tällaista arvailua mahdollisista kaukaisen tulevaisuuden pikkuparannuksista - hämärää, masentavaa tai hyvin epäilyttävää sivustakatsojasta riippuen.

Tämän päivän tapahtumien jälkeen en halua enää ikinä kuullakaan yhdestäkään ihmisestä, jolla on pakkomielle jämähtää vanhanmalliseen impotenttiin puoluepolitiikkaan ja tuloksettomaan ideologiseen riitelyyn, jotka eivät edusta aikuisen ihmisen ajattelukykyä.

Watch this space. Tämä ei tule jäämään tähän. Uudenlainen maahanmuuttokriittinen organisaatio on rakennettava ilman pienintäkään yhteyttä populismiin tai mihinkään muuhunkaan ikivanhaan hömppäideologiaan. Seuraavalla kerralla, kun meille avautuu yksinkertainen siirtosarja voittaa tämä peli, niin sen täytyy tapahtua koneen varmuudella. Varmaan meistä maahanmuuttokriitikoista useimmat tajuavat, mitä Suomelle tulee tapahtumaan, ellei kuvatun kaltaista koneistomaista organisaatiota rakenneta nykymallisten masentavien populistipuolueiden tilalle. Aikaikkuna pelin voittamiselle ei ole ikuinen, sillä milloin tahansa saattaa toteutua myös pelin lopullinen häviäminen ilman uusintamahdollisuutta. Tämä on meidän sukupolvemme vahtivuoro, joten olisi korkea aika tajuta, että sitä ei saa mokata kaikkein pahimmalla tavalla.


[email protected]

[Acres]

Erittäin vahva sama. Sitä aidosti plusmerkkistä tulostakin pitäisi saada aikaan.

Mutta miten tällä "yhden asian liikkeellä" päästäisiin avainpaikoille?

[Mulli]

Erittäin vahva sama. Sitä aidosti plusmerkkistä tulostakin pitäisi saada aikaan.

Mutta miten tällä "yhden asian liikkeellä" päästäisiin avainpaikoille?

Ei mitenkään.

[PaulR]

Erittäin vahva sama. Sitä aidosti plusmerkkistä tulostakin pitäisi saada aikaan.

Mutta miten tällä "yhden asian liikkeellä" päästäisiin avainpaikoille?

Ei mitenkään.

Enpä sanoisi. Allekirjoittaneen tapauksessa äärimmäiseen EU kielteisyyteen. Ja jos EU:sta kerrottaisiin tosiasiat, voitaisiin tavoitella sataa prosenttia.

[Simo Hankaniemi]

Hyvää tekstiä Anti-utopistilta, mutta entä käytäntö? Tarkoittaako se taas uuden puolueen perustamista vai mitä?

[Mulli]

Hyvää tekstiä Anti-utopistilta, mutta entä käytäntö? Tarkoittaako se taas uuden puolueen perustamista vai mitä?

Puolueena tuo ei toimisi millään tavalla. Sen sijaan päähäni pätkähti yksi amerikan suurimmista vaikuttajista, eli NRA. Jonkinlaisena järjestönä tuo voisi toimiakin.

Perun siis ensimmäisen ehdottomuuteni (alan vihertää ilmiselvästi ).

Kokonaan toinen asia on se, löytyykö Suomesta niin suurta ihmisjoukkoa yhden asian ajamiseen, että se saisi tarvitsemansa taloudelliset resurssit NRA:n malliin. NRA:sta poiketen, nuivuus ei ole ainakaan vielä maassamme suvaittujen oppien listalla.

[Anti-Utopisti]

Hyvää tekstiä Anti-utopistilta, mutta entä käytäntö? Tarkoittaako se taas uuden puolueen perustamista vai mitä?

Ei tarvita uutta puoluetta. Sen sijaan tarvitaan mieluiten 3-4 hengen erillisistä soluista koostuva organisaatio, joka keskittyy ainoastaan organisaationsa rakentamiseen ja (tieto)resurssien hankkimiseen. Nämä solut voivat ja niiden ehkä jopa kannattaa toimia yhden tai useamman olemassaolevan tai myöhemmin perustettavan puolueen kautta sikäli, kuin aikaa jää ylitse oman solun osaamistason kasvattamiselta. Puoluevalinta tuskin on kovin ratkaiseva kysymys lukuunottamatta toivottomia tapauksia. Tietenkään näissä puolueissa toimittaessa ei pidä hiiskua osallisuudestaan solutason toimintaan, mutta en näe eettistä enkä muutakaan tarvetta, miksi edes pitäisi kertoa, sillä solutason aihepiiri ei oikeastaan liity puoluetoimintaan mitenkään: niissä ei ole kyse ideologiasta.

Joka tapauksessa pääasiallinen toimintamuoto on siis oman informaationjalostamiskyvyn kehittäminen, joka ei näy ulospäin:

http://en.wikipedia.org/wiki/Intelligence_cycle

Tämä on siis se yksi ja ainoa osaamissektori, jota tarvitaan. Ketjun aloitusviestissä olevasta linkistä löytyy kirjoja, joista saadaan "lihaa luiden päälle" puhtaan informaationjalostamisen ympärille. Kannattaa muistaa, että toisin kuin useimmat poliitikot, näiden menetelmien käyttäjät tekevät liike-elämässä päivittäin isot rahat taidoillaan, joten meillä on varmasti paljon oppimista heiltä.

Jokaisella solulla on tietty kehityskaari, jonka kautta se voi saavuttaa maksimipotentiaalinsa informaation jalostamisessa.

Solut voivat tietyssä määrin vaihtaa kokemuksiaan tehokkaasta organisoitumisesta käyttäen kiinteää tai vaihtuvaosoitteista keskustelufoorumia.

Nyt joku voi tietenkin sanoa, että tällaisten solujen rakentaminen on täyttä haihattelua ja ajanhaaskausta. Niin se onkin, paitsi jos muutama solu oppii aivan aidosti tuottamaan korkeatasoisia analyysejä. Kannattaa muistaa, että olemme kuitenkin mukana poliittisessa vaikuttamisessa, joten jo yksi ainoa oikea-aikainen analyysi oikeassa paikassa voi olla parhaassa tapauksessa kymmenien miljoonien eurojen arvoinen. Politiikassa nimittäin päätösten vaikutukset kertautuvat vuosien ja vuosikymmenten kuluessa. Eikä tällaisten solujen perustaminen ole ainakaan sen tehottomampaa kuin istua kotona kädet puuskassa ja katsoa ruohon kasvavan tai Perussuomalaisten kannatusprosentin vaihtelevan kuukausittain muutamalla kymmenyksellä seuraavia vaaleja odotellessa.

Ihmisluonnossa on käsittääkseni sellainen ikävä piirre, että jos ihminen lamaantuu, niin siitä lamaantumisesta on henkisesti vaikea nousta taas aktiiviseksi. Siksikin kannattaisi mielellään järjestää itselleen uutta puuhaa jossain pienessä porukassa (paitsi ehdottomasti ei siinä tapauksessa, mikäli on täysin stereotyyppinen lone wolf).

Sitä paitsi tällaisen organisaation rakentamiseen ei tarvita kuin pieni prosentti maahanmuuttokriitikoista, joten loput voivat jatkaa kuten tähänkin asti tai kuten parhaaksi näkevät. Jo muutama kymmentä Hommafoorumilaista informaation jalostamisen parissa saattaisi riittää.

Tällainen solumuotoinen organisaatio voitaneen sabotoida oikeastaan vain kahdella tavalla. Ensinnäkin sen koordinointiin käytettävä keskustelufoorumi voidaan tuhota. Mutta jos käytetään vaihtuvaosoitteista keskustelufoorumia, niin sellaista lienee lähes mahdotonta neutraloida - varsinkin jos keskustelufoorumia käytetään puhtaaseen organisoitumiskeskusteluun, jossa ei ideologioista vapaana voi olla mitään lainvastaista. Toinen sabotointivaihtoehto, jota suvaitsevaisto saattaisi periaatteessa käyttää, olisi jäljittää SIGINT-tiedustelulla kaikkien Suomen Internet-yhteyksien liikenteen pohjalta kaikki organisaation jäsenet ja koordinoidulla kotikäynti-iltamalla käydä suostuttelemassa heidät luopumaan poliittisesta toiminnastaan. Mutta tämän mittakaavan SIGINT-tiedustelu edellyttäisi useiden ISP:ien tai ulkomaalaisten tiedustelupalveluiden tarjoamaa taustatukea, jotka tuskin ovat halukkaita ryvettämään itseään tällaisessa koheltamisessa. Suvaitsevaistolla on käsittääkseni niin vaikutusvaltaisia yhteyksiä eliittipiirien huipulle, että moni Hommafoorumilainen järkyttyisi jos tietäisi, mutta tuskinpa sentään yhteyksiä aivan SIGINT-tiedusteluun kykenevälle ammattilaistasolle asti. Toisaalta kevytmielisten organisaatioiden jäsenlistat ovat kyllä saatavissa helposti selville useilla erilaisilla kikoilla, joten mikäli ehdottomasti haluaa tilata itselleen yöllisiä moikkauspuheluita suvaitsevaistolta, niin kannattaa olla varomaton identiteettinsä suojaamisessa.

Oli miten oli, niin perusongelma on selvästikin se, että EU-eliitille ja suvaitsevaistolle on muodostunut pahimmaksi painajaiseksi, että joku tavis onnistuisi saamaan aikaan edes kohtuullisen kompromissin verrattuna EU-tason alkuperäisiin kaavailuihin. EU-eliitti ja suvaitsevaisto näkevät meidät karjana, jonka kohteluun asennoidutaan hallintana eikä poliittisena kilpailuna. Mikäli joku eksynyt lammas aikoo livahtaa hallinnan ulottumattomiin, niin EU-eliitin ja suvaitsevaiston Suomen paikallisosasto suhtautuu tapahtuneeseen vanginvartijan mentaliteetilla haluten estää sen kokonaan eikä soveltaen kohtuutta asiassa. Mistä todisteena on mm. nähty hallitusneuvottelufarssi, jossa ei selvästikään ollut alun perinkään aikomuksena tarjota maahanmuuttoministerin pestiä maahanmuuttokriitikoille edes yhden hallituskauden ajaksi. Meidän täytyy joko oppia luomaan painetta poliittisilla manöövereillä, että tähän tilanteeseen saadaan muutos, tai sitten vain yksinkertaisesti oveluudella kaapata tarvittava ministerin tai virkamiehen palli meidän haltuumme riittävän pitkäksi ajaksi. Maahanmuuttoa voitaneen rajoittaa jo lyhyessä ajassa erittäin merkittävästi sen infrastruktuuria muokkaamalla, jos vain aidosti on tahtoa.


[email protected]

[MoonShine]

Ei tarvita uutta puoluetta. Sen sijaan tarvitaan mieluiten 3-4 hengen erillisistä soluista koostuva organisaatio, joka keskittyy ainoastaan organisaationsa rakentamiseen ja (tieto)resurssien hankkimiseen. Nämä solut voivat ja niiden ehkä jopa kannattaa toimia yhden tai useamman olemassaolevan tai myöhemmin perustettavan puolueen kautta sikäli, kuin aikaa jää ylitse oman solun osaamistason kasvattamiselta. Puoluevalinta tuskin on kovin ratkaiseva kysymys lukuunottamatta toivottomia tapauksia. Tietenkään näissä puolueissa toimittaessa ei pidä hiiskua osallisuudestaan solutason toimintaan, mutta en näe eettistä enkä muutakaan tarvetta, miksi edes pitäisi kertoa, sillä solutason aihepiiri ei oikeastaan liity puoluetoimintaan mitenkään: niissä ei ole kyse ideologiasta.

Joka tapauksessa pääasiallinen toimintamuoto on siis oman informaationjalostamiskyvyn kehittäminen, joka ei näy ulospäin:

http://www.suomensisu.fi/cms/

Kannattaako tuhlata aikaa uusien pyörien keksimiseen, kun vanhoja lojuu pitkin pihaa ja tienvieriä.

[Amisjätkä]

Ihmisten ja näin ollen myös polittista toimintaa ohjaavat hyvin pitkälti arvot, joiden arvojärjestykseen lajittelu ei ole yksinkertaista.

[Anti-Utopisti]

Kannattaako tuhlata aikaa uusien pyörien keksimiseen, kun vanhoja lojuu pitkin pihaa ja tienvieriä.

Ongelma on tietenkin siinä, että Suomen Sisu ei ole yhden asian liike, jollaista kaipailen, vaan kansallismielinen järjestö.

Tämä ideologinen puoli on osoittautunut viime vuosina tuhoisaksi haavoittuvaisuudeksi fanaattisimpien maahanmuuttokriitikoiden näkökulmasta katsottuna.

Jos aikoo saavuttaa parempia tuloksia kuin aikaisemmin, niin kannattaa yrittää jotain täysin uutta.

Sitä paitsi tuskinpa se on keneltäkään pois, mikäli ehdottamani muutama kymmentä ihmistä eivät olisi käytettävissä Suomen Sisun toimintaan.

Ja mikäli rupeaa miettimään yhden asian liikkeen perusideaa, niin silloinhan rajoittuminen johonkin ideologiseen viitekehykseen pelkästään leikkaisi pois osan saavutettavissa olevista tukijoista ja resursseista.

Ja nythän hallitusneuvotteluissa nähtiin konkreettisesti, paljonko iloa siitä ideologisesta puolesta on. Ellei tätä ideologista puolta olisi ollut mukana, niin meillä olisi hyvin mahdollisesti muutaman viikon sisällä maahanmuuttoministeri, joka ehtisi tehdä nopeasti riittävät päätökset Suomessa sijaitsevan ihmisyhteisön tulevaisuuden turvaamiseksi. Meille olisi silloin tarjolla kaikki se, mistä olemme vuosien ajan haaveilleet. Ja nyt me emme saa sitä - pelkästään jonkin ideologisen soopan takia.

Jokin syntipukkihan meidän täytyy löytää sille tappiolle, että joudumme katselemaan seuraavat neljä vuotta arvatenkin Thorsin veroista monikultturistia Suomen maahanmuuttoasioista päättämässä - sekä luultavasti joudumme näkemään karmaisevan Finis Finlandiae -loppuratkaisun "taakanjaon" nimellä suoritettavassa väestönvaihtoprojektissa. Itse ehdotan syntipukiksi epäonnistumisellemme sitä, että maahanmuuttokriitikoihin linkittyvät puolueet ja muut organisaatiot ovat jämähtäneet 1900-luvun ideologioihin. Jos toisessa vaakakupissa ovat tulokset ja toisessa vaakakupissa on ideologia, niin kumpi kannattaa valita?

Sitä paitsi ideologiat ja arvot ovat usein poliittisen hallinnan välineitä. Niillä ruohonjuuritaso saadaan hyppimään johtoportaan ailahtelevaisten mielitekojen mukaan. Ei tarvitse siis olla kovin yllättynyt, mikäli ideologiasta seuraa ruohonjuuritasolle pelkkää pettymystä. Voisi ehkä sanoa, että ruohonjuuritason kannalta ideologiapuolen karsiminen koko prosessista ei sisällä suuria haittoja mutta saattaa lisätä prosessin tuottavien osien tehoa.

Ihmisten ja näin ollen myös polittista toimintaa ohjaavat hyvin pitkälti arvot, joiden arvojärjestykseen lajittelu ei ole yksinkertaista.

Tämä on yllättävän syvällinen huomio tämän ketjun yhteydessä. Vaikka esimerkiksi minä olen kaipaillut yllä ideologiavapaata yhden asian liikettä, niin oma ehdotukseni ei tosiasiallisesti ollut aidosti ideologiavapaa, vaan perustui ns. oranssin meemin maailmankuvaan eli tiedeajatteluun, joka löi itsensä läpi valistuksen myötä.

Kuitenkin oranssista meemistä voidaan löytää suhteellisen ideologiavapaita variantteja, koska pyrkiessään kaikkien arvojen karsintaan teoreettisesta mallintamisesta, oranssi meemi suuntautui myös itseään vastaan pyrkien leikkaamaan pois mahdollisimman suuren osan omasta arvomaailmastaan. Jolloin jäljellä jäi lähes pelkästään puhdas logiikka ja tulosajattelu. Siinä on siis erittäin vahva ase niille ihmisille, jotka ovat fanaattisia nimen omaan jonkin yksittäisen poliittisen mittarin muuttamisen suhteen. Sen sijaan tätä suurempien tai pitkäaikaisempien kokonaisuuksien muuttamiseen tarvitaan toki aivan erityyppisiä organisaatioita kuin informaationjalostukseen keskittyvää yhden asian liikettä.

Tässä ketjussa pyrin luonnollisesti vetoamaan juuri niihin Hommafoorumilaisiin, jotka pettyivät hallitusneuvottelujen lopputuloksesta ja jotka kaipaavat mieluummin nopeita tuloksia maahanmuuttopolitiikassa kuin yleisempää taistelua epäkohtia vastaan.


[email protected]

[Octavius]

Hmmm.

Minusta kukertava meemi olisi parempi kuvaus ajan hengelle. Sellainen, joka on pettynyt vaikka äänesti eikä hallitus, ääää-äh. Hallituksessa voisi vaikuttaa ja me ollaan menetetty tämä peli. Kauheaa ja tuhka lasketuu päällemme. Väähh-äh, emme voi vaikuttaa, Ääh.

Kukertava meemi hautoo kuitenkin omia puoluesuunnitelmiaan, koska ääää-äh ja pettyneiden joukosta on helppo napsia kannatusta.

Toivotan suurta onnea. Kunnalisvaaleissa tavataan.

[Anti-Utopisti]

Sellainen, joka on pettynyt vaikka äänesti eikä hallitus, ääää-äh. Hallituksessa voisi vaikuttaa ja me ollaan menetetty tämä peli. Kauheaa ja tuhka lasketuu päällemme. Väähh-äh, emme voi vaikuttaa, Ääh.

Osuit kieltämättä muuten aika lähelle omaa fiilistäni, paitsi emme me vuoden 2011 maahanmuuttokriitikot ole pettyneitä sanan äärimmäisessä merkityksessä.

Sen sijaan ne tulevat sukupolvet, jotka joutuvat kokemaan sananmukaisesti omissa nahoissaan tämän hukatun mahdollisuuden massamaahanmuuton rajoittamiseksi, tulevat olemaan pettyneitä sanan äärimmäisessä merkityksessä.

Ja mikäli historiaharrastukseni pohjalta ymmärrän asioita oikein, niin se pettymyksen äärimmäisyys tulee olemaan sellaista luokkaa, että me pullamössösukupolven ihmiset emme pysty sitä edes käsittämään. Siinä, missä 1960-luvun sukupolvi näki 1940-luvun sukupolven brutaaleina julmureina, niin 2030-luvun sukupolvi tulee näkemään 2010-luvun sukupolven hemmoteltuina maanpettureina. Heille vain lopputulos merkitsee jotain. Tätä seikkaa ei edes moni puoluejohtaja ymmärrä.

Kukertava meemi hautoo kuitenkin omia puoluesuunnitelmiaan

Yhden asian liikkeillä ei ole määritelmän mukaan omia puoluesuunnitelmia.

Valinta yhden asian liikkeen ja uuden puolueen perustamisen välillä joudutaan tekemään heti alkuvaiheessa, koska organisaatiomallit ovat täysin erilaiset. Sitä paitsi puoluepolitiikalle spesifinen kilpailuevoluutio ja toisaalta yksittäiselle politiikkasektorille spesifinen kilpailuevoluutio muokkaavat päivä päivältä puolueorganisaatioita ja yhden asian liikkeitä yhä enemmän erilleen toisistaan. Muutaman vuoden päästä ne ovat jo erkaantuneet omiksi lajeikseen, jotka voivat kyllä syödä toisiaan mutta jotka eivät voi enää muuttua toisikseen, vaikka haluaisivat.

Jos katsot tämän päivän Eläinoikeusfoorumia ja Vihreitä, niin havaitset varmaan eron. Lopputulos on se, että Eläinoikeusfoorumi on päivä päivältä yhä enemmän oikeassa omassa eläinoikeusasiassaan, kun taas Vihreät ovat päivä päivältä yhä enemmän ... no, puolue.

koska ääää-äh ja pettyneiden joukosta on helppo napsia kannatusta.

Kannatuksen napsiminen pois Perussuomalaisilta ei ehdottomasti saa olla yhden asian liikkeen tavoitteena. Sitä paitsi jos kuvailemani strategiapohjainen organisaatio haluaisi ruveta napsimaan vaaleissa kannatusta nykyisiltä puolueilta, niin silloin kannattaisi tietenkin keskittyä ei-Perussuomalaisten 80% osuuteen kuin Perussuomalaisten 20% osuuteen. Siellähän niitä pettyneitä kannattajia vasta riittäisi, koska viimeisimmät puoluejohtajat ovat myyneet kaiken.

Mutta kuten jo politiikan alkeisoppikirjassa selitettiin, aikaisempaa korkeampi asema ei tarkoita sitä, että silloin oltaisiin aidosti edistytty, vaan se tarkoittaa vain sitä, että silloin ollaan vastuussa aiempaa useammista ihmisistä. Siksi kannatuksen haaliminen ainoastaan parempien asemien hankkimiseksi kuulostaa pikemminkin taakalta, jota kannattaa välttää, paitsi tietenkin silloin, mikäli korkeammalla kannatuksella ja asemalla voidaan saavuttaa joitain konkreettisia parannuksia.

Politiikan alkeisoppikirjassa selitettiin myös, että omaa edistymistä voidaan arvioida ainoastaan lukuarvopohjaisten mittareiden avulla eli sen pohjalta, onko "bottom line" parantunut edellisestä vuodesta.

Toivotan suurta onnea. Kunnalisvaaleissa tavataan.

En tiedä, kenet pitäisi tavata kunnallisvaaleissa, koska yhden asian liike ei sellaiseen osallistu (vaikka sen jäsenet voisivat toki osallistua, mikäli heillä olisi yhden asian liikkeen rinnalla puoluetoimintaa), mutta mikäli tarkoitit kunnallisvaaleissa tavattavan aiempaa vahvemmat Perussuomalaiset, niin on kieltämättä totta, että Perussuomalaiset on edistynyt valtavasti nimen omaan lukuarvopohjaisten kannatusmittareiden valossa - ja saattaa seuraavan vuoden EU-kriisien myötä edistyä nykyisestäänkin kunnallisvaaleihin mennessä. Tämä Perussuomalaisten kannatusmittarin nousu on siis politiikan alkeisoppikirjan valossa sellainen asia, jolla on aidosti substanssia ja jota ei voida mitenkään vähätellä.

Kuitenkin edistystä voidaan tarkastella myös sellaisilla mittareilla, kuinka paljon ollaan esimerkiksi saavutettu edistystä jollain tietyllä politiikkasektorilla kuten vaikkapa maahanmuuttopolitiikassa. Eli esimerkiksi näkyykö bottom line -lukuarvoissa, että Suomeen olisi tullut tänä vuonna vähemmän maahanmuuttajia kuin edellisenä vuonna. Tämä on käsittääkseni se ainoa asia, jolla on meille oikeasti merkitystä.

Tällöin karmaisevin skenaario mille tahansa puolueelle olisi se, että puolueen asema kohoaisi aiemmasta, jolloin puolue olisi siis vastuussa yhä useammista ihmisistä, mutta samanaikaisesti kaikilla politiikkasektoreilla lukuarvopohjaiset mittarit kääntyisivät vuosi vuodelta huonompaan suuntaan. Tämä kauhuskenaario pätee tietenkin Perussuomalaisten ohella kaikkiin muihinkin puolueisiin.

Ehkäpä vanhojen puolueiden romahduksen taustalla on juuri tämä kehitys, että samalla, kun EU:n myötä niistä on tullut entistäkin enemmän koko kansalle näkyvää uusaatelistoa, niin toisaalta monet yhteiskunnan terveydentilaa kuvaavat mittarit ovat kääntyneet vuosi vuodelta yhä enemmän punaiselle. "Mitä korkeammalle apina kiipeää puuhun, sitä enemmän se paljastaa punaisen perseensä," vitsailtiin politiikan alkeisoppikirjassa.

Luulen, että kunnallisvaaleihin mennessä aika monen puolueen osalta meillä on todellakin edessämme nykyistä paljon parempi näkymä, joka ei ole kovin kaunista katseltavaa. Ehkäpä Perussuomalaiset ovat näiden näkymien joukossa tai ehkäpä eivät, mutta se on esteettisenä seikkana loppujen lopuksi varsin yhdentekevä lukuarvoihin verrattuna. Veikkaan kuitenkin, että yhden asian liikkeen houkuttelevuus rupeaa parin vuoden sisällä kiehtomaan ainakin joitain Hommafoorumilaisia ensinnäkin punaista näyttävien maahanmuuton lukuarvomittareiden sekä toiseksi ärsyttävän punaisten näkymien seurauksena.

Eli vasta kun on nähnyt omin silmin, mitä tuleman pitää, niin silloin tietää, mikä on oma lopullinen fiilis asiasta.


[email protected]

[Jouko]

Kyllä tässä on tullut huomattua että mätiä instituutioita löytyy yhden jos toisenkin ideologian piiristä. Erona vain että joillekin taloudellinen edun tavoittelu on tärkein ja joillekin ideologiset utopiat ovat tärkeimmät. Molempi pahempi jos ne eivät pysy tietyissä kohtuullisissa rajoissa. Jonkin verran kumpaakin kuitenkin tarvitaan yhteiskunnan dynamiikan takia. Mutta siis kohtuus kaikessa ja käytännön järki mukana.

EU on titaaninen utopia ja ylitse kaiken muun. Siellä on myös taloudellista eduntavoittelua mutta siitä ei ole yhteiskunnalle mitään hyötyä koska kaikki kellokkaat haluavat itselleen suojatyöpaikan ja eläkeviran kaikkine etuisuuksineen EU-koneistossa. Varsinainen yrittäjähenki puuttuu. Liikemiesmäisyys ei ole Euroopassa in. Tämä sairastakin sairaampi tila. Aivan kuten Neuvostoliitossa oli. Kaikkien jotka haluavat pinnalle päästä, on ajateltava samalla tavalla kummassakin Ostoliitossa. Eur-ostoliitossa ja Neuv-ostoliitossa.

En usko että yhden asian liikkeet pystyvät murtamaan näitä komplekseja. Ne vain mätänevät sisältä päin pystyyn.

[IDA]

Hmmm.

Minusta kukertava meemi olisi parempi kuvaus ajan hengelle. Sellainen, joka on pettynyt vaikka äänesti eikä hallitus, ääää-äh. Hallituksessa voisi vaikuttaa ja me ollaan menetetty tämä peli. Kauheaa ja tuhka lasketuu päällemme. Väähh-äh, emme voi vaikuttaa, Ääh.

Kukertava meemi hautoo kuitenkin omia puoluesuunnitelmiaan, koska ääää-äh ja pettyneiden joukosta on helppo napsia kannatusta.

Toivotan suurta onnea. Kunnalisvaaleissa tavataan.

Näinpä.

Itse olen näistä liikkeistä ja soluista päättänyt, että muodostan maksimissaan yhden henkilön koneettoman solun ja pyrin toimimaan niiden kanssa joita tunnen ja joiden näkemyksiin pääpiirteissään yhdyn.

On tietysti erittäin arvokasta omata teoreettista tietoa, mutta elleivät poliittiset liikkeet ole avoimia, niin ne eivät ole mitään, eivätkä varsinkaan saa mitään arvokasta aikaiseksi.

[Alfresco]

Hyvää tekstiä Anti-utopistilta, mutta entä käytäntö? Tarkoittaako se taas uuden puolueen perustamista vai mitä?

Puolueena tuo ei toimisi millään tavalla. Sen sijaan päähäni pätkähti yksi amerikan suurimmista vaikuttajista, eli NRA. Jonkinlaisena järjestönä tuo voisi toimiakin.

Anti-Utopistin idea on mielenkiintoinen mutta toteuttamiskelvoton käytännössä. Yhden asian liike ei menesty Suomen kaltaisessa pienessä maassa. Ajatuksesi NRA:n kaltaisesta lobbausryhmästä on myös mahdoton. Suomalaisella mamukriittikkoryhmällä kun ei ole NRA:n kaltaista perustuslaillista suojaa johon vedota ja varat puuttuvat koska taustalla ei olisi suoria kaupallisia intressejä.

Kokonaan toinen asia on se, löytyykö Suomesta niin suurta ihmisjoukkoa yhden asian ajamiseen

Ei löydy. Suomessa on eräs perusongelma, jota monesta muusta maasta puuttuu: pasiivisuus. Suomessa ollaan montaa mieltä asioista ja puristetaan nyrkkiä mutta kun pitäisi alkaa tekemään jotain into lopahtaa ja laiskuus iskee.

Tilanne on ongelmallinen. Mamukriitiinen ääni pitäisi saada kuulumaan mutta persujen kautta se ei näytä onnistuvan kun sähläilevät vastunkannossa. Mutos 2011 ei myöskään tule kysymykseen koska se on vielä enemmän teinien ja noviisien ohjaama kun persut.

Ainoa mahdollisuus on perustaa uusi uskottava puolue, jossa mamukrittisyys olisi keskeinen teema. Yhden asian liikkeenä se ei kuitenkaan menestyisi vaan pitää olla laajaa polittista näkemystä ja ymmärrystä.

[Anti-Utopisti]

Itse olen näistä liikkeistä ja soluista päättänyt, että muodostan maksimissaan yhden henkilön koneettoman solun ja pyrin toimimaan niiden kanssa joita tunnen

Tämä on tietysti optimointikysymys, eli solujen lukumäärään, kokoon sekä niiden välisten yhteyksien lukumäärään ja luonteeseen löytynee optimaalinen vastaus strategian ja johtamisen tutkimuskirjallisuudesta.

Mikäli tulkitsemme, että "ideologiavapaa" tarkoittaa "puhdasta oranssia meemiä", niin silloin "ideologiavapaa" suorastaan edellyttää optimaalisen ratkaisun valintaa. Se ei välttämättä tarkoita 3-4 hengen solujen eikä edes ylipäätään solurakenteisen organisaatiomuodon valintaa, elleivät nämä satu olemaan optimaalinen ratkaisu. Mainitsin yllä 3-4 hengen solut ainoastaan siksi, että nämä ovat oma ensimmäisen vaiheen approksimaationi sen pohjalta, mitä olen aihepiiristä lukenut.

Tosiasiallisesti optimaalisen ratkaisun kuvaus olisi varmaankin jonkinlainen valtavan monimutkainen kaavio, jossa olisi kaikki liikkeen jäsenet ja näiden väliset yhteydet sekä yhteyksiä ohjaavat aktivointi-impulssit merkittyinä.

ja joiden näkemyksiin pääpiirteissään yhdyn.

Ideologiavapaassa (so. puhtaan oranssin meemin) viitekehyksessä ei ole olemassa "näkemyksiä", ellei näillä tarkoiteta laskelmien tuloksia.

Sananmukaiset "näkemykset" ovat näin ollen niiden politiikan harrastajien taakka (eli siis tarpeeton kustannuserä), jotka ehdoin tahdoin haluvat toimia ideologiselta pohjalta. Mutta onko politiikassa varaa tällaisiin ylimääräisiin kustannuseriin? Mikäli Timo Soinin esittämät perustelut Perussuomalaisten tekemästä ratkaisusta hallitusneuvotteluissa pitävät paikkansa, niin ainakin tämä "näkemys" aiheutti Perussuomalaisille ja Suomelle valtavat kustannukset.

On tietysti erittäin arvokasta omata teoreettista tietoa, mutta elleivät poliittiset liikkeet ole avoimia, niin ne eivät ole mitään, eivätkä varsinkaan saa mitään arvokasta aikaiseksi.

Vaikka jotenkin ihmeen kaupalla osoittautuisi, että tämä väitteesi pitäisi paikkansa (so. että "saa arvokasta aikaiseksi" implikoisi "avoimuuden"), niin siitä ei loogisesti seuraisi, että poliittisen liikkeen "avoimuus" implikoisi automaattisesti yhtään sen enempää arvokasta saatavan aikaiseksi. Voi jopa olla, että kyky saada arvokasta aikaiseksi ei edes riipu liikkeen "avoimuudesta". Asia täytyisi selvittää tarkemmin kunnon tutkimusmenetelmillä, ennen kuin saisimme vastauksen.

Poliittisen liikkeen "avoimuus" tai "ei-avoimuus" lienee muuten kiinnostava teoreettinen kysymys. "Avoimuus" tarkoittanee oman käsitykseni mukaan jotain sellaista vaatimusta, että kuka tahansa kansalainen voi saada liikkeestä tietyn määrän informaatiota. Lain tai yleisen säädyllisyyden nimissä tällaista voitaneen poliittisilta organisaatioilta jopa vaatiakin. Eikös esimerkiksi Mari Kallialan väitöskirjassa jotain samantapaista problematiikkaa juuri käsitelty?

Muistaakseni (omasta mielestäni pohjimmiltaan sekulaarisia uskontoja edustavissa) radikaaliliikkeissä pidettiin ongelmallisena niiden avoimuuden astetta ("Salaisuus poliittisen toiminnan lähtökohtana demokratiassa on kuitenkin kestämätön" - Mari Kalliala), eikä niiden kestämättömyyttä ilmeisesti määriteltykään suoraan niiden reaalitodellisuuden vastaisten uskomusten pohjalta kuten olisin itse kuvitellut

Mutta mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa yllä keksimäni määritelmä, että "kuka tahansa kansalainen voi saada liikkeestä tietyn määrän informaatiota"? Mitä on informaatio? Jos kaikki poliittiset liikkeet ensin mallinnettaisiin lukemattomien elementtien ja näiden välisten yhteyksien kaavioilla sekä lopuksi merkittäisiin kaavioihin, mitkä osat ovat avoimesti näkyvissä ja mitkä eivät, niin voitaisiin päätyä sellaisiin anomalioihin, että jostain huippusalaisesta organisaatiosta saattaisivat kuitenkin ratkaisevimmat (80/20-säännön pohjalta) 2% olla näkyvissä avoimesti, kun taas jostain "avoimuudellaan" hurskastelevasta eduskuntapuolueesta saattaisivat heidän Bilderberg-vedätyksiään edustavat ratkaisevimmat 2% olla näkymättömissä. Tällöin siis huippusalainen organisaatio olisikin oleellisesti avoimempi kuin kyseinen eduskuntapuolue!

Eikä tämäkään mallinnustaso ole vielä uskottava. Organisaatiot kehittyvät päivittäin aikajanalla, joten herää heti kysymys siitä, minkä ajanjaksojen osalta poliittisen liikkeen pitäisi olla avoimesti näkyvissä. Vessakäyntien aikanakin? Entä liikkeen perustamisen alkuvaiheessa, kun toiminta on vielä niin karmeaa räpellystä, että se pistää kaikki sivustakatsojat itkemään? Ehkäpä avoimuusvaatimus on järkevää esittää ainoastaan poliittisessa kehityskaaressaan tiettyyn pisteeseen ehtineille liikkeille.

Entä mikä on "poliittinen liike"? Pidemmälle kilpailustrategiaa opiskelleet varmaan tietävät, että monella organisaatiolla on jokin yllättävä piilotettu kilpailija. Esimerkiksi musiikkiteollisuus on varmaan vakava piilotettu kilpailija monille poliittisille puolueille kilpaillessaan näiden kanssa ns. kulttikuvastomarketin herruudesta. Jos jokin levy-yhtiö järjestäisi elämänarvoviritteisen yleisötapahtuman ja samaan aikaan jokin poliittinen puolue järjestäisi elämänarvoviritteisen yleisötapahtuman, niin kumpaan luulet tulevan enemmän yleisöä? Pitäisikö levy-yhtiöiltäkin siis vaatia "avoimuutta" poliittisten liikkeiden tavoin?

Vaikka poliittisen liikkeen "avoimuutta" peräänkuuluttavat tiedusteluinstanssit varmaankin tarkoittavat hyvää ja vaikka on viisainta kuunnella tarkkaan heidän suosituksiaan, niin havaitsemme, että koko poliittisen liikkeen "avoimuuden" käsite on hyvin häilyvä, vaikka sitä voitaneen oletettavasti approksimoida joillain puoliksi uskottavilla kriteereillä. Kuitenkin herää heti se epäilys, että hyväuskoiset tiedusteluinstanssit ensin suosittelevat tiettyjä rajaviivoja poliittisten liikkeiden hyväksyttävälle toiminnalle, jonka jälkeen kuitenkin eniten valtaa itselleen haalineet puolueorganisaatiot käyttävät näitä rajaviivoja kilpailijoidensa jyräämiseen piittaamatta pätkääkään siitä, miten eri organisaatiot sijoittuisivat näiden rajaviivojen noudattamista kuvaavalla janalla.

Lopuksi vielä tyrmäysisku koko poliittisen liikkeen "avoimuuden" ihanteelle. Kuten monet kilpailustrategiaa opiskelleet varmaan tietävät, niin jos kaikki informaatio olisi avoimesti näkyvissä, silloinhan kilpailuedun saavuttaminen olisi lähes mahdotonta: jokainen kompetentti organisaatio voisi tehdä saman informaation pohjalta samat johtopäätökset ja asemoida itsensä kahmaisemaan itselleen omankokoisensa palasen kakusta. Tällöin kilpailun voimasuhteet ehkäpä vakiintuisivat tai ajelehtisivat sattumanvaraisesti ilman organisaation omaa mahdollisuutta vaikuttaa paljoakaan omaan tulokseensa, jolloin motivaatio kehittää omassa organisaatiossaan aiempaa parempaa informaationjalostamista saattaisi kadota vesittäen näin koko kilpailun perusidean (koska jalostettu informaatio päätyisi heti kilpailijoille ja menisi siksi luultavasti hukkaan). Mikäli kaikilla puolueilla pitäisi olla käytössään avoimesti kaikki informaatio, niin eikö olisi yksinkertaisinta tyytyä yksipuoluejärjestelmään, koska se päätyisi joka tapauksessa samoihin johtopäätöksiin kuin monipuoluejärjestelmäkin olettaen, ettei jälkimmäisellä ole kilpailun antamaa motiivia entistä tehokkaampaan informaationjalostamiseen.

Koska puolueilla on omat erilliset ideologiansa ja muut erityispiirteensä, niin yllä esitetty kilpailuedun puuttumisen problematiikka ei tietenkään päde puoluepoliittiseen kilpailuun yhtä armottomasti kuin vaikkapa liikeyritysten väliseen kilpailuun. Silti kilpailun perusidea edellyttänee jopa politiikassa tietynasteista oikeutta organisaatiokohtaisten salaisuuksien säilyttämiseen, vaikka Mari Kallialan sitaatin pohjalta voisi kuvitella salaisuutta kestämättömäksi lähtökohdaksi demokratialle.

Eli on järkevämpää lähteä siitä kysymyksestä, mitä asioita poliittisen liikkeen avoimuudelta voidaan vaatia ja mitä ei voida vaatia. Mikäli ainoaksi kriteeriksi ruvettaisiin yhteiskunnan ylätasolta tuputtamaan sitä, että poliittisen liikkeen "avoimuus" tulisi kullakin ajan hetkellä olla sen tyyppinen, että jokainen alatason liike menettäisi mahdollisuutensa saavuttaa itselleen kilpailuetua, niin silloin olisi korkea aika ruveta kyselemään pikemminkin yhteiskunnan ylätason legitimiteettiä kuin alatason poliittisen liikkeen legitimiteettiä.

Toisaalta juuri tämän ketjun aloitusviestissä linkittämäni strategian ja johtamisen kirjallisuus tarjoaa ehkäpä erinomaisimman lähtökohdan avoimuuden problematiikan täsmentämiselle ja noudattamiselle. Eli silloin oppii tajuamaan itsekin, miksi avoimuutta vaaditaan, sen lisäksi, että pelkästään tietää avoimuutta vaadittavan. Ideologiavapaalla yhden asian liikkeellä on sen puhtaan oranssin meemin viitekehyksen ansiosta kyky nopeasti lisääntyvään itsereflektioon - ominaisuus, jota kovin monella nykyisistä poliittisista liikkeistä ei ainakaan samassa määrin ole, joten nämä noudattavat luullakseni avoimuusvaatimuksia pelkän lainkuuliaisuutensa takia mutta eivät välttämättä niitä syvällisesti ymmärrä.

Näin ollen ehdottaessani yllä hyvin salailevalta vaikuttavaa strategiapohjaista yhden asian liikettä saatoinkin samalla tulla ehdottaneeksi useimpia nykypuolueita avoimempaa politiikan tekemisen mallia. Politiikassa ollaan tekemisissä valtavan laajojen systeemien kanssa, joita arvatenkaan 99,9% ihmisistä ei osaa hahmottaa siinä määrin, että osaisivat esittää uskottavia kysymyksenasetteluita. Kuten jalkapallofaneista tiedämme, tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lähes jokaisella olisi jokaisesta asiasta erittäin vahva mielipide olemassa, vaikka ymmärrys olisikin vajavainen. Siksi poliittiset vastustajat ja monet sivustakatsojat saattavat olla tyytymättömiä uusien liikkeiden "salailuun", vaikka näiden avoimuusaste olisi tosiasiallisesti hyväksyttävissä rajoissa.

mutta elleivät poliittiset liikkeet ole avoimia, niin ne eivät ole mitään

Vaikka yhden asian liikkeellä saattaa olla halutessaan mahdollisuus toimia täysin salailematta, ellei se piittaa omasta kilpailuedustaan, niin esimerkiksi eduskuntapuolueilla tällaista mahdollisuutta ei välttämättä ole. Eduskuntapuolueethan joutuvat ennemmin tai myöhemmin neuvottelemaan kotimaisten ja ulkomaisten kollegojensa kanssa arkaluontoisista aiheista. Jos jokin eduskuntapuolue hankkisi itselleen maineen avoimuudellaan informaation välittämisen suhteen, niin kuka kollega uskaltaisi neuvotella tällaisen puolueen kanssa, mikäli on suuri vaara arkaluontoisten asioiden tarpeettomasta vuotamisesta?

Vaikka ehdotukseni solurakenteesta ilmeisesti johti IDA:n kommenttiin avoimuuden tärkeydestä, niin ei solurakenteen ainoa tai ehkä edes tärkein perustelu ole oman toiminnan salaaminen kilpailijoilta tai suurelta yleisöltä. Kannattaa lukea esimerkiksi skunk works -osuudet Gary Hamelin kirjasta Leading the Revolution, joissa sivutaan innovaatioille suotuisan ympäristön luomista. "Solurakenne" on ehkäpä vain retorinen approksimaatio, jolla yritän kuvata tällaista ympäristöä. "Solurakenne" voi kuulostaa dramaattiselta sanan lööppilehdistössä saamien hömppämerkitysten takia, mutta kyseessä on loppujen lopuksi vain organisaatioteoreettinen käsite, jonka vastakohta olisi kai "soluton rakenne" (good luck with that!).

Vielä salailukysymyksestä sen verran, että jos "ideologiavapaa" tulkitaan tarkoittamaan "optimaalista", niin silloinhan kuka tahansa pystyy ainakin periaatteessa päättelemään a priori, millaiselta optimaalinen organisaatio tulee näyttämään ja kuinka se tulee pääpiirteissään toimimaan. Silloinhan "salainen ideologiavapaa" sisältäisi ristiriidan, eli tarkemmin sanoen ideologiavapaa implikoi jo lähtökohtaisesti avoimuuden!

Sanoisin kyllä, että kaikkien olemassa oleviin järjestöihin ja puolueisiin soluttautuminen olisi tehokkaampi kuin uuden äänten hajauttajan perustaminen...

Kuten yllä arvelin, puolueorganisaation perustaminen poikkeaisi liikaa yhden asian liikkeen logiikasta, joten yhden asian liikkeen tarvitsemat satunnaiset puolueoperaatiot olisi suorastaan pakko toteuttaa olemassaolevien puolueorganisaatioiden sisällä.

Toki vastaus tähänkin kysymykseen kannattaisi laskea huolellisesti, eikä tyytyä pelkkään arvaukseeni asiasta.


[email protected]