Poliitikon Tie ei saa pysähtyä jytkyn ihasteluun

[Lasse Laaksonen]

Sotilas ei saa paeta rintamalta isonkaan kukkulan vallattuaan, vaan hänen on oltava aktiivinen.

Poliitikko ei saa lymyillä pensaissa saatuaan jumalan kaupungin avaimet.

Näin kertoo meille Bhagavad Gita:

"33. Mutta jos sinä et tahdo käydä tätä oikeutettua sotaa, niin hylkäät velvollisuutesi ja kunniasi sekä teet syntiä.

34. Silloin ihmiset rupeavat puhumaan sinun iankaikkisesta häpeästäsi, ja sille, jota on suuressa arvossa pidetty, on kunniattomuus pahempi kuin kuolema.

35. Nuo mahtavat sotavaunuissaan rupeavat silloin uskomaan, että sinä pelkuruudesta olet jättänyt taistelukentän, ja ne, jotka ennen sinua arvostivat, rupeavat sinua halveksimaan."


http://www.teosofia.net/eriusk/bhagavad_gita-2.htm

"
1. Sanjaya sanoi:

Hänelle, jonka mielen oli murhe täyttänyt ja säälin tunne vallannut, hänelle, jonka katseen himmensivät kyyneleet, lausui Madhusûdana*2 seuraavat sanat:

2. Siunattu herra sanoi:

Mistä, oi Arjuna, johtuu sinun heikkoutesi näin vaarallisessa taistelussa — tämä halpamainen pelkuruus, joka sulkee sinulta taivaan ja tuottaa sinulle häpeää? [2]

3. Oi Partha, älä heittäydy kykenemättömäksi, ei se sovi sinulle. Viskaa pois tuo halveksittava arkuus! Nouse ylös, Parantapa (vihollisten kukistaja)!

4. Arjuna sanoi:

Kuinka minä voin, oi Madhusûdana, taistella Bishmaa ja Dronaa vastaan, jotka kummatkin ovat kunnianarvoisia, oi sinä vihollisten kukistaja? [4]

5. Parempi olisi tässä maailmassa syödä kerjäläisen leipää, kuin murhata näitä kunnioitettavimpia guruja*3. Jos tappaisin näitä guruja, jotka meille hyvää toivovat, tulisin maistaneeksi veren tahraamaa pitoruokaa.

6. Minä en tiedä, kumpi on parempi: se, että he voittaisivat meidät, vai se että me voittaisimme heidät. Jos me tappaisimme nuo Dhritarashtran pojat, jotka tässä sota-asennossa seisovat, emme mekään enää tahtoisi elää kauemmin. [6]

7. Sydämeni on täynnä heikkoutta ja pelkoa; minun mieleni on epävarma tehtävästäni; pyydän sinua, sano minulle, mikä on parempi. Minä olen sinun oppilaasi; laskeudun eteesi: opeta minua.

8. En voi käsittää, kuinka poistuisi se murhe, joka saa minun aistini vapisemaan, vaikka minä saavuttaisin maailman yksinvaltiuden ja itse jumalienkin mahdin.

9. Sanjaya sanoi:

Kun Gudakesha, vihollisten kukistaja, näin oli Hrishikeshalle puhunut, sanoi hän Govindalle: "Minä en tahdo taistella", ja vaikeni.

10. Silloin hymyili Hrishikesha, oi Bharata, ja lausui tuolle kummankin sotalauman keskellä olevalle alakuloiselle seuraavat sanat:

11. Siunattu Herra (jumalallinen sana)*4 puhuu:

Sinä surkuttelet sellaisia, jotka eivät kaipaa sääliäsi, vaikka sinä puhut viisaita sanoja. Viisaat eivät sure eläviä, eivätkä kuolleita. [11]

12. Ei ole koskaan ollut sellaista aikaa, jolloin ei minua, eikä sinua, eikä näitä ihmisten hallitsijoita olisi ollut olemassa; eikä yksikään meistä kaikista milloinkaan lakkaa olemasta tämän jälkeen. [12]

13. Niin kuin ruumiissa asuja kokee ruumiillisen lapsuuden, nuoruuden ja vanhuuden, samoin hän muuttaa uuteen ruumiiseen. Ei viisas sitä sure. [13]

14. Hengen ja aineen yhtymiset, oi Kuntinpoika,*5 jotka vaikuttavat kylmän ja lämpimän, surun ja ilon tunteet, tulevat ja menevät.*6 Ne kuuluvat ajalliseen. Kestä kaikki kärsivällisyydellä, oi Bhârata. [14]

15. Sillä se ihminen, joka ei näitä sure, oi voimallinen, ja joka pysyy samanlaisena ilossa ja surussa, on valmistunut kuolemattomuudelle. [15]

16. Epätodellisella ei ole olemusta: todellinen ei koskaan lakkaa olemasta: totuuden ovat kummankin suhteen havainneet ne, jotka ovat nähneet olioiden tosiolemuksen.

17. Tiedä, että Se, joka tunkee läpi kaiken, ei koskaan voi tulla olemattomaksi. Ei mikään syy voi ikuisen olemuksen lakkaamista vaikuttaa. [17]

18. Nämä, tuon Ainoan, tuon ikuisen, loppumattoman ja mittaamattoman ruumiillistuneet ruumiit ovat kuolevaisia. Sen tähden taistele, oi Bhârata. [18]

19. Se, joka tätä ruumiissa asujaa pitää tappajana ja joka uskoo, että se voitaisiin tappaa, on tietämätön. Se ei tapa eikä voi tapetuksi tulla. [19]

20. Se ei ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole. Se ei ole ollut eikä koskaan lakkaa olemasta. Syntymätön, loppumaton, ääretön, eikä se koskaan kuole, vaikka ruumis tapetaan. [20]

21. Kuinka voisi, oi Partha, sellainen, joka tuntee hänet hajoamattomaksi, ikuiseksi, syntymättömäksi ja kuolemattomaksi, tappaa tai tulla tapetuksi?

22. Niin kuin ihminen, joka riisuu vanhat vaatteensa ja pukee päälleen uuden puvun, niin astuu ruumiissa asuja, vaihtaen kuluneet ruumiinsa toisiin, uudelleen muodostettuihin. [22]

23. Aseet eivät häntä haavoita eikä tuli polta; vesi ei häntä kastele, eikä ilma kuivaa.

24. Hän on läpäisemätön, palamaton; häntä ei voi sulattaa eikä lakastuttaa; hän on kuolematon, kaikkiallinen, alinomainen, liikkumaton ja iankaikkinen. [24]

25. Häntä kutsutaan näkymättömäksi, käsittämättömäksi ja muuttumattomaksi. Sen tähden et sinä sure, kun opit hänet sellaisena tuntemaan. [25]

26. Tai jos ajattelet häntä alinomaa syntyvänä ja kuolevana – ei sittenkään, oi sinä vankka-aseinen, sinulla ole syytä murehtia.

27. Sillä syntyneelle on kuolema varma ja varma on syntymä kuolleelle. Sen tähden älä sitä sure, mitä ei kukaan voi estää. [27]

28. Kaikki olevaiset ovat alkutilassaan näkymättömät, ilmestymättömät, ja keskitilassaan ne ilmestyvät, oi Bharata, ja kuolemassa ne jälleen tulevat näkymättömiksi. Mitä siinä on valittamista. [28]

29. Monet pitävät tätä ruumiissa asujaa ihmeenä, toiset puhuvat siitä ikään kuin ihmeestä; ja kolmannet kuulevat siitä puhuttavan ikään kuin ihmeestä; mutta ei yksikään, joka kuulee, ymmärrä. [29]

30. Tämä joka ainoan ruumiissa asuja on aina hävittämätön, oi Bharata. Sen tähden ei sinun tulisi surra mitään olentoa. [30]

31. Ei sinun myöskään tulisi vapista, pitäen silmällä omaa velvollisuuttasi; sillä sotilaalle*7 e i löydy mitään parempaa kuin oikeutettu taistelu. [31]

32. Autuaat ovat ne sotilaat, oi Partha, jotka pääsevät sellaiseen taisteluun, joka tarjoutuu heille etsimättä kuin selkoselällään oleva taivaanportti.

33. Mutta jos sinä et tahdo käydä tätä oikeutettua sotaa, niin hylkäät velvollisuutesi ja kunniasi sekä teet syntiä.

34. Silloin ihmiset rupeavat puhumaan sinun iankaikkisesta häpeästäsi, ja sille, jota on suuressa arvossa pidetty, on kunniattomuus pahempi kuin kuolema.

35. Nuo mahtavat sotavaunuissaan rupeavat silloin uskomaan, että sinä pelkuruudesta olet jättänyt taistelukentän, ja ne, jotka ennen sinua arvostivat, rupeavat sinua halveksimaan.

36. Vihollisesi alkavat puhua sinusta paljon pahaa ja epäillä rohkeuttasi. Ja onko mitään tuskallisempaa? [36]

37. Jos sinut tapetaan, saavutat taivaan; jos sinä voitat, on maa sinun. Sen tähden nouse ylös, oi Kuntinpoika. Päätä sotia! [37]

38. Pidä kaikki ilot ja surut, voitot ja tappiot samanarvoisina. Vyöttäydy taisteluun, niin et tule tehneeksi syntiä. [38]"

Perussuomalaiset, nyt ryhdikkäästi tämä sota voittamaan. Suomen kansan onneksi.


T. Lalli Kielisoturi