"Äidinrakkaus" ja lainsäädäntö

[Brandöt]

Uusi näkökulma sivuten vanhaa teemaa, jonka on aivan pakko päästä myös näissä keskusteluissa suuremmalle huomiolle.

Miten korkealle te arvotatte äidinrakkauden? Sen, että äiti kantaa kohdussaan omaa biologista lastaan 9 kk, kantaa ja synnyttää - kokee äitiyteen valmistavat hormonimyrskyt ja kypsymisen. Biologia hoitaa äitiä vastaanottamaan vaativan lapsivuodeajan ja asettamaan lapsen (vauvan) tarpeet omiensa edelle.

Mielenkiintoista kuulla, mitä tällä miesvoittoisella foorumilla ollaan mieltä tästä asiasta, jota on oikeastaan kovin vaikeaa järkiargumentein lähestyä, eikä tämä primitiivinen vaisto / tunne ole ainakaan kovin helposti tieteelliselle tutkimukselle alistettavissa.

Silti jotainen sen kokenut tietää sen olemassaolon aivan kiistämättömänä faktana; tosiasiana, joka kantaa ihmiskuntaa eteenpäin, turvaa pyyteettömän rakkauden ja antaa suojan. Sillä on lajin säilymisen ja evoluution kannalta suuri tarkoitus.

Toki ylipäätään biologinen vanhemmuus toimii lapsen suojelun näkökulmasta ihanteellisesti, sillä vanhemman kuuluu vaistonvaraisesti suojella omaa jälkeläistään (silloin, kun tilanne toimii optimaalisesti).

Voimmeko me asettaa itsemme yhteiskuntana tilanteeseen, jossa käymme arvokeskustelua jonkin näin perustavaa laatua olevan inhimillisen perustarpeen arvon romuttamisesta tai sen muuttamisesta alisteiseksi puhtaasti järki- tai tasa-arvosyille?

Voimmeko me ottaa käyttöön jotakin sellaista, joka vauhdittaisi jo ennestään villiintynyttä (ja huolestuttavaa) lääketieteellistä kehitystä, jossa sukusoluja irroitetaan kantajistaan jopa anonyymisti (voiko kantajansa geneettisen koodiston omaava sukusolu todella koskaan olla anonyymi?), vauvoja "irrotetaan" kantajiensa kehoista ja läheisyydestä kolmansille osapuolille, lisätään lähtökohtaisesti isättömyyttä tai äidittömyyttä.

Eikö lainsäädäntömme tulisi määrittää meille niitä eettisen koodistomme rajoja ja viitearvoja, joiden puitteissa pysyttelemme, ja millaisia arvoja omassa elämässämme pyrimme viemään eteenpäin ns. hyvinä ja oikeina? Näin itse sen ajattelen ja miellän, mielestäni arvokeskustelu lastensaantiasian tiimoilta ei ole yhtään sen erilaisempi.

Tämän hetkinen lainsäädäntö heteroparisuhdemallista on hyvä sillä se arvottaa läsnäolevan isyyden ja äitiyden korkealle - ja niin sen pitäisikin olla.

Lapsi ei ole koskaan vain aikuisen subjektiivinen oikeus, vaan myös hänellä itsellään tulee olla koko joukko omia, lähtökohtaisia oikeuksia; kuten oikeus omaan läsnäolevaan isään ja äitiin, omiin biologisiin juuriin, oikeus oman vanhemman antamaan rakkauteen. Tietenkin elämässä tulee eteen tilanteita, ettei näihin ihnateisiin päästä, mutta ne ovat tällä hetkellä (surullisia) poikkeustapauksia - ei tilanteita, joihin tulisi lainsäädännönkin taholta pyrkiä. Tai niiden tapausten määrää tulisi tietoisesti omalla toiminnalla lisätä.

[Mulli]

Voisin ihan aluksi viitata omiin purkauksiini ihmisen kuulumisesta eläinkuntaan ja näin toimivan parhaimmillaan juuri vaistojensa varassa. Ylimääräisten sääntöjen, lakien ja kaikenkarvaisten -ismien myötä ihminen kadottaa luonnollisen olotilansa.

Ei ole olemassa mitään, mikä voisi korvata äiti-lapsi suhteen. Jokainen sellaista korvausta yrittävä pitäisi karkoittaa ruotsiin tekemään tuota kokeiluyhteiskuntaa entistäkin aasimaisemmaksi.

Puhuttaessa vanhemmuudesta, tavataan nykyään ottaa esimerkeiksi ne kaikkein karmaisevimmat tapaukset ja näillä ratsastaen vaatia esimerkiksi homoadoptioita ja muuta luonnotonta touhua. Kuitenkaan maailmassa ei ole parempaa vaihtoehtoa lapsen kasvattamiselle, kuin elämäntaipaleen aloittaminen oman äitinsä kanssa.

Maailma on kauhea paikka ja joskus pääsee käymään niin, että äiti katoaa lapsen elämästä. Tällaisessa tapauksessa pitäisi pyrkiä korvaamaan kadotettu luonnollinen elämä toisella samanlaisella.

Meillä on eläinkunnassa esimerkkejä äidinvaistoista riittämiin. Koiraemon voi otollisissa olosuhteissa saada imettämään leijonanpentua. Vaikka luonnossa lajit ovat toistensa vihollisia, tuossa tilanteessa mikään muista noille lajeille luonnollisista vaistoista ei osoittaudu voimakkaammaksi. Emo hoitaa pientä ja jokin voima tuossa asiassa ylittää kaiken muun.

Äidinvaistoilla voidaan ratsastaa toki vääräänkin suuntaan. Tilanteessa, jossa normaali hedelmöitys ei onnistu, on tarjolla lääketieteellisiä ratkaisuja. Mutta kuten ihmiskunnan tapoihin kuuluu, tuokin tiede on vedetty yli normaaliuden rajojen. Itse en näe tolkun touhuna esimerkiksi sikiön kasvattamista miehen vatsanahassa, vaikka lääketiede sellaisen mahdollistaakin. Myös geenipelleily on enemmänkin kuuluisuuden hankkimista tiedepiireissä.

Tasa-arvolla ratsastaminen joka asiassa on sekä luonnotonta, että äärimmäisen vaarallista. Kun suhtaudutaan esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoon adoptioasioissa ihmisoikeuskysymyksenä, keskitytään täysin luonnonvastaisen asian ajamiseen vain villeihin arvoteorioihin perustellen. Missä ovat ne lapsen oikeudet?

Aion nyt jättää väliin sen tähän kohtaan normaalisti kuuluvan pervoillapelottelun. Pelottelen sen sijaan ihmiskunnalla noin muuten.

Pääsääntöisesti mikään ei ole ikävämpi ihmislapselle, kuin toinen ihmislapsi. Niin kauan, kun suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on mitä on, tuollaiseen pariskuntaan adoptoidulla lapsella on kimpussaan suurin osa ympäristöstä. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö vanhemmat voisi rakastaa lastaan. Sitä se tarkoittaa, että suurin osa tuollaisen lapsen sosiaalisista kontakteista päättyisi katastrofiin jo hyvin pienestä pitäen. Hyvältä näyttäisi tulevaisuus.

Ennenkuin juuri Sinä alat suvaitsevaisena tähtäämään moukaria minun päähäni, pohdi hetki mielessäsi, ovatko kaikki muut tosiaan yhtä suvaitsevaisia.

Ennen mitään muita perusteita yhtään millekään sivujuonelle tässä asiassa pitää miettiä, mikä on lapselle parasta. Lapselle kaikkein parasta on se, että lapsella on äiti ja isä. Loput teoriat ovat vain maailmasta teoriatasolle irtaantuneiden houreita.

Tämä ei toki tarkoita sitä että niinsanotusti normaaleissa pariskunnissa ei esiintyisi jopa suoranaisia hirviöitä. Meidän pitää näissä tapauksissa vain toimia järki-ihmisten tavoin ja pelastaa lapsi hirviöiltä.

Luonto on meitä viisaampi (vaikka luonnon ehdottomiin virheisiin kuuluu ihmisaivon kasvattaminen liian mutkikkaaksi kapineeksi) ja on jo ajat sitten päättänyt sen, miten lisäännytään. Se, että osaamme nikkaroida ajankuluksemme mutkikkaita laitteita ei anna meille pätevyyttä alkaa nikkaroimaan luonnonlakeja.

[HansGruber]

Lyhyestä virsi kaunis. 
Arvostan suuresti äidin, isän ja lähimmäisen rakkautta.
Erittäin ikävää on se että rakkaus tässä maailmassa on katoamassa

[Malla]

Biologinen vanhemmuus on tietenkin ihanteellinen lähtökohta. Kiintyminen on helpompaa kuin ei-biologisessa suhteessa, joskin myös adoptiolapseen/adoptiolapsi voi kiintyä. Joskus myös ns. sijoituslapseen, riittävästi.

En kuitenkaan ymmärrä homoadoptioiden paheksuntaa. Maailmassa on paljon "ylijäämälapsia". Minusta on parempi löytää heille (mahd. varhain) hyvä koti. Adoptioseula on niin tiukka, ettei lapsia taatusti anneta huonoon himaan. Mielestäni samaa sukupuolta olevat vanhemmat voivat olla riittävän -- tai jopa erittäin -- hyviä. Usein jopa sitoutuneempia kuin hetero-uusperhehärdellien sekoilevat puolisot, jotka toisinaan kohtelevat entisen liiton "jämälapsia" (<- ja tuo oli kauniisti ilmaistu, "äpäristäkin" puhutaan) todella huonosti.

"Geenipelleilyn" ja "designlapsien" sijaan suosisin enemmän adoptiota/sijaisperheitä. Jälkimmäisistä on jatkuva pula.

Lähipiirissä on muutamia adoptiolapsia. Kukaan ei ole ollut heidän kimpussaan adoption takia; muuten kersat toki kinailevat ja kiusaavatkin toisiaan.

   

[Aksiooma]

Uusi näkökulma sivuten vanhaa teemaa, jonka on aivan pakko päästä myös näissä keskusteluissa suuremmalle huomiolle.

Lapsi ei ole koskaan vain aikuisen subjektiivinen oikeus, vaan myös hänellä itsellään tulee olla koko joukko omia, lähtökohtaisia oikeuksia; kuten oikeus omaan läsnäolevaan isään ja äitiin, omiin biologisiin juuriin, oikeus oman vanhemman antamaan rakkauteen. Tietenkin elämässä tulee eteen tilanteita, ettei näihin ihnateisiin päästä, mutta ne ovat tällä hetkellä (surullisia) poikkeustapauksia - ei tilanteita, joihin tulisi lainsäädännönkin taholta pyrkiä. Tai niiden tapausten määrää tulisi tietoisesti omalla toiminnalla lisätä.

En ymmärrä viittaustasi "omalla toiminnalla". Olet ihan oikeassa. Lasten oikeuksista on kirjoittanut ainakin allekirjoittanut Aksiooma sekä käyttäjä KalleK.

Kaikkia maailman epäkohtia ei voi kerralla ratkaista, mutta voimassaolevaa lainsäädäntöä voi muuttaa lasten oikeuksia ajatellen parempaan suuntaan. Toivon sydämestäni että Perussuomalaiset tutustuvat nykylainsäädännön frakmentaalisuuteen ja esim. Timo Soini puuttuisi Espoon Kaupunginhallituksen jäsenenä Espoon tautiin eikä ulkoistaisi lapsiasioita SDP:n Maria Guzenina-Richardssonille joka tekee hyvää työtä, mutta on ikävä kyllä aika yksin asioiden kanssa ja toisaalta myös liian "populistinen" ja poliittinen eläin ajaekseen asiat maaliin saakka.

Kiitos kommentistasi.

[Brandöt]

En kuitenkaan ymmärrä homoadoptioiden paheksuntaa. Maailmassa on paljon "ylijäämälapsia". Minusta on parempi löytää heille (mahd. varhain) hyvä koti

Adoptiotilanteet ovat kuitenkin sen verran marginaalinen sivujuonne tässä kaikessa, että en mene siihen sen enempää. Tärkeintä olisi löytää omista vanhemmistaan syystä tai toisesta eroon joutuneelle lapselle mahdollisimman hyvä, rakastava koti. Sosiaalinen vanhemmuus toki voi olla joissakin tilanteissa jopa onnistuneempaa ja parempaa kuin biologinen vanhemmuus, mutta myös biologisessa vanhemmuudessa on se ylimääräinen jokin (vaistovanhemmuus), jota pitäisi aina ensisijaisesti ylimpänä syntymässä olevan lapsen kannalta priorisoida.

Ongelma piilee siinä, että eivät suinkaan kaikki homomiehet halua adoptoida jonkun toisen lasta; kysymys adoptio-oikeudesta homoliittoasian kylkiäisenä on ollut eniten framilla, vaikka paljon (paljon!) tärkeämpää meidän olisi nyt miettiä miten suhtaudumme hedelmöityshoitoihin luovutetuilla sukusoluilla naisparien tilanteessa (on mennyt jo eduskunnassa läpi, tiedän joo - ei se silti tarkoita sitä, että se olisi oikein) ja miten me suhtaudumme kohdun vuokraukseen (mikä toistaiseksi on vielä maassamme laitonta, mutta mitä "tiskin alta" kuitenkin nyt jo tapahtuu ja mitä maailmalla tehdään jo ihan avoimesti vrt. esim. tapaus Elton John ja lukuisat muut kypsään ikään ehtineet naispuoleiset Hollywood-tähdet, jotka vuokraavat kohtuja ja ostavat sukusoluja like there's no tomorrow).

Itsekin tiedän elävästä elämästä tapauksen, jossa nainen synnytti miesparille lapsen odotusaikana aikeenaan pitäytyä lapsen kasvatuksesta täysin erossa (tämä tapahtui Suomessa suomalaisten vanhempien ollessa kyseessä). Nainen on ystäväni, ja puhuin äitiyden merkityksestä silloin - ja puhun siitä teille nyt. Tiedän kaksikin homomiestä, joiden toiveena olisi saada nimenomaan oma, biologinen lapsi - ymmärrettävästi vain kohdun vuokraajiksi suostuvista naisista on (toistaiseksi) pulaa. Alfresco; jos luet tätä tekstiä, tiedät varmasti itsekin, että kyllä tätä tapahtuu - siitä ei vaan avoimesti yhteiskunnassa lainkaan keskustella. Eikö olisi reilua ottaa jo tässä vaiheessa puheeksi tämäkin asia?

Mielestäni on naiivia kuvitella, etteikö kysymys homoliitoista yhteiskunnallista suosiota nauttivana instituutiona eskaloituisi juuri tämän kaltaisiin em. ongelmiin - niin tapahtuu jo maailmalla, Suomessa se on vain ajan kysymys (siis laillisesti).

http://www.telegraph.co.uk/health/8235149/Elton-John-baby-Thanks-to-Zacahary-gay-surrogacy-will-become-more-acceptable.html

Toki se suloinen, pieni, kaunis vauva on söpö siinä käsivarsilla ja edustaa kaikkea sitä, mikä tässä maailmassa on hyvää ja kaunista (äärimmäistä viattomuutta ja suurinta rakkautta maailmassa); mutta miksi ei kukaan kysy, mitä se vastasyntynyt vauva tarvitsee tässä tilanteessa? Hän on syntyessään tottunut ja leimaantunut oman äitinsä ominaistuoksuun (kuten kaikki vastasyntyneet nisäkkään poikaset ovat), hän kaipaa sitä kehollista yhteyttä, mitä hän on lähes vuoden ajan jakanut emonsa kanssa; tämän liikkeiden ja läheisyyden tuttuja tuntemuksia ja kehon lämpöä.

Lapsivuodeaika on jotakin niin pyhää, että sitä on vaikea sanoin kuvailla. Pieni vastasyntynyt vauva on lähes symbioosissa emonsa (äitinsä) kanssa; suolisto ei ole vielä valmis vastaanottamaan mitään teollisia litkuja (jokainen korvike vs. rintamaitovauvaa kasvattanut tietää tämän), vauva tarvitsee emonsa antamaa ravintoa, jonka koostumus on juuri oikeanlainen juuri hänelle. Emo (äiti) on virittynyt osittain raskaus- ja synnytysaikaisten hormonien avustuksella reagoimaan vauvan pienimpäänkin vaatimukseen, melkein jo ennakoimaan vauvan tarpeita ja hoitamaan tätä rakkaudella ja hellyydellä. Tätä tunnetta ei voi imitoida, eikä sitä voi synnyttää "tyhjästä" tilanteessa, jossa vauva ojennetaan kolmansille osapuolille syntymänsä jälkeen.

Tämä asia nauttii lähes tulkoon samanlaista tabusuojaa kuin maahanmuuttokin, sisältäen vähintään yhtä kauhistuttavat riskit läpimennessään; onko meillä varaa siihen, että yhteiskunnassamme juurettomuus ja rakkaudettomuus lisääntyy? Sillä niin luulen ja uskon tapahtuvan, jos ei tätä kehitystä saada pysäytettyä ajoissa. Lähtökohtaisen biologisen vanhemmuuden kieltäminen ja sen alistaminen puhtaasti teoreettiselle kikkailutasolle on hirvittävä asia.

[Brandöt]

Ei ole olemassa mitään, mikä voisi korvata äiti-lapsi suhteen. Jokainen sellaista korvausta yrittävä pitäisi karkoittaa ruotsiin tekemään tuota kokeiluyhteiskuntaa entistäkin aasimaisemmaksi.

Puhuttaessa vanhemmuudesta, tavataan nykyään ottaa esimerkeiksi ne kaikkein karmaisevimmat tapaukset ja näillä ratsastaen vaatia esimerkiksi homoadoptioita ja muuta luonnotonta touhua. Kuitenkaan maailmassa ei ole parempaa vaihtoehtoa lapsen kasvattamiselle, kuin elämäntaipaleen aloittaminen oman äitinsä kanssa.

Hyvä Mulli!!  Etenkin tuo Ruotsiin kokeiluyhteiskunnan perustaminen oli loistava idea - ongelma piilee vain siinä, että ihminen (todella - niinkuin itsekin sanoit) on hyvin monimutkainen psyykkinen olento; tietoa esimerkiksi rakkauden kokemuksen (tai laadun) suhteen on empiirisin menetelmin lähes mahdotonta tuottaa tai saada, sillä rakkauden kokemus on aina subjektiivinen, eikä lapsella ole koskaan vertailukohtaa toisenlaiseen lapsuuteen, kun siihen, minkä hän on itse kokenut.

Luonto on meitä viisaampi (vaikka luonnon ehdottomiin virheisiin kuuluu ihmisaivon kasvattaminen liian mutkikkaaksi kapineeksi) ja on jo ajat sitten päättänyt sen, miten lisäännytään. Se, että osaamme nikkaroida ajankuluksemme mutkikkaita laitteita ei anna meille pätevyyttä alkaa nikkaroimaan luonnonlakeja

Juuri näin. Kiitos tästä! Palautat uskoani ihmiskuntaan sana sanalta yhä enemmän.

[Malla]

En kuitenkaan ymmärrä homoadoptioiden paheksuntaa. Maailmassa on paljon "ylijäämälapsia". Minusta on parempi löytää heille (mahd. varhain) hyvä koti

Adoptiotilanteet ovat kuitenkin sen verran marginaalinen sivujuonne tässä kaikessa, että en mene siihen sen enempää.

Niinkö? Eiköhän Suomessa ole sittenkin enemmän adoptiolapsia kuin keinohedelmöityksellä alkunsa saaneita lapsia? Ja kenties jopa adopotiolapsia enemmän alusta asti kaltoin kohdeltuja "ydinperhelapsia"? Surullisia tarinoita kuulee lastensairaaloissa työskeneteleviltä.

(Vauvani ominaistuoksua aikoinani symbioosipöllyssä nuuhkailleena olen silti samaa mieltä siitä, että biovanhemmuus on ehdottomasti luontevin lähtökohta lapsuudelle -- ja myös vanhemmuudelle. Kaikki eivät enää tunnusta varhaisen kiintymyksen tärkeyttä, mutta ei sitä ole onnistuttu kokonaan kiistämäänkään.)

[far angst]

En kuitenkaan ymmärrä homoadoptioiden paheksuntaa. Maailmassa on paljon "ylijäämälapsia". Minusta on parempi löytää heille (mahd. varhain) hyvä koti

.........
Toki se suloinen, pieni, kaunis vauva on söpö siinä käsivarsilla ja edustaa kaikkea sitä, mikä tässä maailmassa on hyvää ja kaunista (äärimmäistä viattomuutta ja suurinta rakkautta maailmassa); mutta miksi ei kukaan kysy, mitä se vastasyntynyt vauva tarvitsee tässä tilanteessa? Hän on syntyessään tottunut ja leimaantunut oman äitinsä ominaistuoksuun (kuten kaikki vastasyntyneet nisäkkään poikaset ovat), hän kaipaa sitä kehollista yhteyttä, mitä hän on lähes vuoden ajan jakanut emonsa kanssa; tämän liikkeiden ja läheisyyden tuttuja tuntemuksia ja kehon lämpöä.

Lapsivuodeaika on jotakin niin pyhää, että sitä on vaikea sanoin kuvailla. Pieni vastasyntynyt vauva on lähes symbioosissa emonsa (äitinsä) kanssa; suolisto ei ole vielä valmis vastaanottamaan mitään teollisia litkuja (jokainen korvike vs. rintamaitovauvaa kasvattanut tietää tämän), vauva tarvitsee emonsa antamaa ravintoa, jonka koostumus on juuri oikeanlainen juuri hänelle. Emo (äiti) on virittynyt osittain raskaus- ja synnytysaikaisten hormonien avustuksella reagoimaan vauvan pienimpäänkin vaatimukseen, melkein jo ennakoimaan vauvan tarpeita ja hoitamaan tätä rakkaudella ja hellyydellä. Tätä tunnetta ei voi imitoida, eikä sitä voi synnyttää "tyhjästä" tilanteessa, jossa vauva ojennetaan kolmansille osapuolille syntymänsä jälkeen.

Tämä asia nauttii lähes tulkoon samanlaista tabusuojaa kuin maahanmuuttokin, sisältäen vähintään yhtä kauhistuttavat riskit läpimennessään; onko meillä varaa siihen, että yhteiskunnassamme juurettomuus ja rakkaudettomuus lisääntyy? Sillä niin luulen ja uskon tapahtuvan, jos ei tätä kehitystä saada pysäytettyä ajoissa. Lähtökohtaisen biologisen vanhemmuuden kieltäminen ja sen alistaminen puhtaasti teoreettiselle kikkailutasolle on hirvittävä asia.

Mallan repliikki oli hyvä ja tyhjentävä.  Se koski vain adoptoitavia lapsia.  Niitä, joilta tuo syntymänjälkeinen biologiseen äitiinleimautuminen lienee vajaa tai kokonaan jäänyt tapahtumatta.  Pidän itsestään selvänä, että lapselle on parempi olla homoadoptoituna kuin lastenkodissa.  Hyvin valvottu ja perusteltu homoadoptio täten mielestäni on lapsen edun mukainen ja siksi se tulisi sallia.

Jos selkeästi näytetään toteen, että lapselle on parempi olla lastenkodissa kuin homoadoptoitu, homoadoptiot olkoon kielletty.  Tuon näytön selkeästi puuttuessa, olkoon homoadoptio sallittu.  Muuten:  jostain lukemani lesbopariskunnista vinoutetulla otoksella tehty tutkimus lesboparien lasten paremmasta hyvinvoinnista kantaheteroiden lapsiin nähden vain pahentaa homoadoptioiden puolesta puhumista.  Jos jotain taikinaa alustetaan likaisilla jauhoilla, jääköön sitten se pulla leipomatta. Siksi näyttöjen tulee olla mahdollisimman rehellisiä ja puolueettomia.

Asiat, mukaan luettuna kohdun vuokraaminen,  pitäisi hoitaa niin, ettei ihmisten tarvitsisi kikkailla ja kierrellä. Siten minusta tuo kohdunvuokraaminenkin voitaisiin sallia ja hoitaa järkevästi.

Han-argumentti: Rakastavathan toki homovanhemmatkin lapsiaan, biologisia ja adoptoituja.

[Brandöt]

En kuitenkaan ymmärrä homoadoptioiden paheksuntaa. Maailmassa on paljon "ylijäämälapsia". Minusta on parempi löytää heille (mahd. varhain) hyvä koti

Adoptiotilanteet ovat kuitenkin sen verran marginaalinen sivujuonne tässä kaikessa, että en mene siihen sen enempää.

Niinkö? Eiköhän Suomessa ole sittenkin enemmän adoptiolapsia kuin keinohedelmöityksellä alkunsa saaneita lapsia? Ja kenties jopa adopotiolapsia enemmän alusta asti kaltoin kohdeltuja "ydinperhelapsia"?

En tarkoittanutkaan sivujuonne-kommentillani määrällisiä arvoja, vaan lähinnä sitä, mistä meidän aikuisten oikeasti kannattaisi näissä keskusteluissa keskustella. Hyvin monelle (muista mielipiteistä tai kannoista riippumatta) on varmaan selvää se, että esimerkiksi orvoksi jääneelle lapselle täytyy löytää uusi, turvallinen ja rakastava koti; siitä voiko se koti olla myös homovanhemman luona, en koe tarvetta keskustella. Nämä asiat ovat aina hyvin tapauskohtaisia; seksuaaliseen suuntautuneisuuteen katsomatta me olemme erilaisilla valmiuksilla varustettuja, yksilöllisiä, persoonallisia ihmisiä. 

Kyse on siitä, millaisia arvoja me yhteiskuntana viemme eteenpäin; ja miten korkealle arvotamme biologista vanhemmuutta ja sen tärkeyttä lapselle; läsnäolevaa isää ja äitiä, oikeutta omiin juuriin. Vauvan oikeutta omaan emoonsa. Luonnollista lapsen ja vanhemman välistä yhteyttä.

Niin kauan, kun olemme tilanteessa, jossa syntymässä olevalta lapselta lähtökohtaisesti oltaisiin kieltämässä jokin näistä em. tärkeistä seikoista, on tarvetta käydä keskustelua arvoista ja siitä, mikä on yksinkertaisesti oikein.

[Brandöt]

Han-argumentti: Rakastavathan toki homovanhemmatkin lapsiaan, biologisia ja adoptoituja

Toki rakastavat; asia ei olekaan lainkaan näin yksinkertainen kuin miltä se ensivilkaisulta näyttäisi.

Puhun lähinnä tilanteiden kumuloitumisesta lapsen elämässä silloin, kun tietynlainen irrallisuus ja "rikkoutunut ydinperhe" -kuvio on lapsen elämässä todellisuutta jo lähtötilanteesta asti.

Uusperhekuvioista jokainen (itselleen ja muille) rehellinen ihminen voi vetää sen johtopäätöksen, etteivät ne toisen aikuisen mukanaan parisuhteeseen ja perheeseen tuomat lapset ole sosiaaliselle vanhemmalle koskaan samalla tavalla tärkeitä ja rakkaita, kuin ne biologiset, "omat" ovat.

Tämä on jälleen yksi seikka lisää, jota toki voidaan kierrellä ja saivarrella loputtomasti, sillä (kuten jo yllä totesin) rakkauden määrää tai laatua on mahdotonta millään tieteellisellä mittarilla aukottomasti osoittaa tai mitata.

Olen itse avioeroperheen lapsi, kokenut sen mitä on olla eron jalkoihin jäänyt lapsi, mukana sekä isän että äidin uusperhekuvioissa uuden rakkauden "jaloissa". Ja omakin tilanteeni oli sellainen, jossa oli päällisin puolin "kaikki kunnossa", mutta lapsi vaistoaa pienimmätkin epäsympatiat niiden aikuisten taholta, joiden kanssa joutuu olemaan päivittäin tekemisissä. En voi millään muotoa ymmärtää tai sympatiseerata yhteiskunnallista tilannetta, jossa lainsäädännön taholta pyritään edesauttamaan tälläisten perhemallien ja tilanteiden syntymistä - en kerta kaikkiaan voi. Se, että näitä ydinperheen rikkoutumisia kuitenkin yhteiskunnassa (yhä lisääntyvissä määrin) tapahtuu, ei poista sitä tosiasiaa, ettei se ole lapsen kannalta mitenkään toivottavaa kehitystä; vaan kyseessä ovat yksittäistapaukset, joiden määrää ei todellakaan tule lainsäädännön nojalla lisätä.

[Brandöt]

Aksiooma; tekstisi aiheesta olivat loistavia! Nostan tässä yhden pätkäsi esille uudelleen, sillä en voi olla tähdentämättä tämän asian tärkeyttä:

"Suomessa avioerojen määrä ovat globaalisti verrattuna kärkipäässä. Nyt kysymys kuuluu: Miten suuri avioerojen määrä tulee vaikuttamaan tuleviin sukupolviin? Kysymys ei siis ole feminismistä, sovinismista tai riitaisista avioeroista. Kysymys on lapsista, heidän tulevaisuudesta ja miten yhteiskuntamme kehittyy. Nykyinen lainsäädäntö muodostaa käytännössä tilanteen jossa vuoroasuminen ajaa etävanhemman kohtuuttomaan taloudelliseen tilanteeseen (vrt. Ruotsin malli).

Kuka tästä tulee kärsimään loppujen lopuksi eniten ja kuka tulee maksamaan laskun? Vastaus on täysin selvä: Lapset. Juhlapuheissa aina puhutaan "Lasten edusta". Kuitenkin käytännön tasolla keskustelu siirtyy vain ja ainoastaan siihen että "vanhemmat ovat riitaisia".

Mikä voi olla suurempi prioriteetti kuin suomalaisten lasten ja nuorten hyvinvointi? Ei maahanmuutto. Ei suora demokratia. Ei aselaki. Vaan lapset ja tämän yhteiskunnan tulevaisuus."

Omalla kohdallani tilanteessa kärjistyivät avioeroperheen tyypillisten ongelmien lisäksi vielä maahanmuuton mukanaan tuomat lieveilmiöt ja seuraukset isäni muutettua eron jälkeen Tukholmaan ja perustaessa siellä uusioperheen ei-länsimaalaisesta-kulttuurista kotoisin olevan naisen kanssa. Molemmat ovat tärkeitä, suuria kysymyksiä nostaa esille ja ihmisten tietoisuuteen - ja molemmat voivat olla suuria potentiaalisia ongelmia tulevaisuudessa, jos ei niistä nyt riittävissä määrin kiinnostuta.

Ja vielä lopuksi lyhyenä toteamuksena sekä anekdoottina, Aksiooma, äänestimme sitten samaa henkilöä uudenmaan vaalipiiristä. 

[JR]

Kauneinta maailmassa on, kun nuori äiti katselee pientä lastaan, siinä on jotain pyhää ja perimmäisen arvokasta.
Minun tekisi mieli repiä kappaleiksi ihmiset, jotka laittavat omat intohimonsa lapsen edun edelle. Äijämiehenä ja kolmen lapsen isänä vastustan jyrkästi vaatimuksia korvata lapsen äiti kahdella isällä. Elikkä ei lapsia idiooteille leikkikaluksi.
Väitän, että homoparin lapsi kiusataan henkihieveriin jo päiväkodissa, älkää yrittäkö väittää mitään muuta, koska niin siinä kuitenkin käy. Sellaisille kokeiluille ei pidä lasta altistaa. Sadannen kerran.

[Brandöt]

Minun tekisi mieli repiä kappaleiksi ihmiset, jotka laittavat omat intohimonsa lapsen edun edelle

JR; sinä sanoit tässä kauniisti. Todella kauniisti. Ongelma lienee siinä, että "vastapuolella" tämä nähdään rakkaudettomuutena ja suvaitsemattomuutena, kun ei voida "jostakin irrationaalisesta" syystä vain suoda ja sallia kaikille lapsia lääketieteen siihen mahdollistamalla tavalla.

Eihän se näin ole. Ei todella, se ei sitä ole. Kysymys on lähtökohtaisista eroista ajattelussa; minä ja sinä, JR (ja Aksiooma), ajattelemme asiaa lapsen näkövinkkelistä - ehkä siksi, koska meillä on myös omia lapsia; olemme nähneet aitopaikalta lasten maailman todellisuuden ja kokeneet vanhemmuuden myötä syntyvän pakahduttavan rakkauden ja huolen syntymisen, asia ei ole meille niin triviaali, että sitä ylipäätään voisi ulkoistaa pelkästään järjen tasolle - tunne on kehollinen. Tunteenomainen. Vaistomainen tieto siitä, mitä lapsi tarvitsee aivan lähtökohtaisesti ollakseen onnellinen.

Toisella puolella tunnutaan ajattelevan enemmän aikuisen oikeutta ja ylivoimaa suhteessa lapseen; mielestäni ne kylmät arvot ja asenteet sijaitsevat siellä (tässä asiassa) suvaitsevaisten puolella.

[Tabula Rasa]

Nopea, tai einiinnopea yhteenveto:

1. Lähtökohtaisesti lasta rakastava heteröpariskunta on lapsen kannalta paras.

2. Mikäli lapsi syntyy olosuhteissa, joissa lapsen biologiset vanhemmat eivät ole syystä tai toisesta ole kykeneviä huolehtimaan lapsesta. Mikäli toinen on kykenevä huolehtimaan, niin kuvittelisin että lapsi tulisi antaa tälle, itse luulisin että mikäli saisin lapsen jonkun kanssa joka ei pystyisi huolehtimaan lapsen eduista ryhtyisin yh-isäksi. Mikäli kummatkin ovat vaikkapa alkoholismista johtuen kykenemättömiä, lapsi tulisi antaa adoptioon, ja siitä huolehtivien henkilöiden tulisi ensisijaisesti etsiä heteröpariskunta, joka ilmeisesti koetaan lapsen kannalta parhaaksi.

3. Mikäli heteröpariskuntaa ei löydy, voidaan asettaa yhtälaiseen asemaan homo ja lesboparit, sekä yksittäiset henkilöt.(en usko, että yh-äidin/isän lapsia kiusataan koulussa niin paljon kuin vaikka homoparin) 

4. Hedelmöityshoidot tulee sallia vain heteröpariskunnille, ja niillekin tietyin varauksin, jotta nähdään parin sitoutuminen tulevaan lapseen. Homojen itsekkyys nousee tässä huomattavasti esiin, ei välitetä lapsen tulevaisuudesta yhtään, vain ainoastaan kohduistaan.

[Morsum]

Hedelmöityshoitoja en sallisi homopareille, mutta adoptio-oikeuden ehdottomasti. Parempi sen lapsen on kasvaa homoperheessä, kuin laitoksessa.

[Maisterinna]

Tutkimusten mukaan homoperheiden lapsista ei tule omituisempia kuin heteroperheiden lapsista. Kattava summaus aiheesta esimerkiksi American Psychologist lehdessä USA:n osalta vuodelta 2009 (Children of lesbian and gay parents: psychology, law, and policy). Artikkelissa todetaan monien tutkimusten pohjalta muun muassa, että homoperheiden lapsista ei tule suuremmalla todennäköisyydellä homoja (varsinkin tätä asiaa on tutkittu paljon), he tunnistavat niin sanotun sukupuoliroolinsa siinä missä muutkin lapset (ei kukkamekkoa pojalle); luonteenpiirteissä, kavereiden määrissä, päihteidenkäytössä jne. ei ole eroja.

Voihan lapsen kasvattamista homoperheessä toki vastustaa sillä periaatteella, et ku must tuntuu et se ei oo niinq luonnollist tai silleen. Ja sitten voisi mennä hetkeksi itseensä.

Sukusolujen luovuttamisessa en näe ongelmaa. Tekniikka on pitkälle kehitettyä, ja lapsi saa halutessaan luovuttajan tiedot täytettyään 18. Ainoa miinus on se, että vanhemmat saavat päättää, kertovatko lapselle. Uskon, että perinnöllisyyden osuus lääketieteessä korostuu tulevaisuudessa, ja on tärkeää tietää tarkkuudella edes lapsen biologinen äiti.

Avioerotilanteessa satuttavinta taitaa olla läheisen ihmisen menetys. Olen sitä mieltä, että yhteisöllisyyttä pitää korostaa, ja ihmisten pitäisi kantaa vastuu puolisoistaan ja lapsistaan, sillä hylkäämiskokemus vanhemman ja myös puolison taholta on elämän traumaattisimpia asioita. Been there.

Vauvan tuoksusta olen samaa mieltä. Vieraankin vauvan tuoksusta voi päihtyä  Meillä ihmisillä, kuten toki monilla eläimilläkin on kyky tuntea niitä aloittajan mainostamia vaistojan ihan ei-biologisia jälkeläisiä kohtaan. Narttukoirat saattavat hoivata kiihkeästi esim. villasukkaa.

[Mulli]

Hedelmöityshoitoja en sallisi homopareille, mutta adoptio-oikeuden ehdottomasti. Parempi sen lapsen on kasvaa homoperheessä, kuin laitoksessa.

Tämä logiikka toimii vielä paremmin lauseessa:" Tottakai ihmiselle on parempi, että häneltä leikataan ilman mitään syytä molemmat jalat, kuin vaikkapa pää".

Kyllä se nyt on todella kummallista, että heteropareilla ei ole minkäänlaista arvoa tässä lapsenkasvatusasiassa. Se ei toki minua yllätä millään tavalla. Tässä maassa vähemmistöillä on aina ollut kuuluvin ääni.

Suorastaan helvetin kummallista on se, että lapsella ei ole tässä "arvokeskustelussa" sen paremmin oikeuksia, kuin arvoakaan. Kaikki periaateöyhötys tehdään aikuisen tasa-arvoa vaatien.

[Maisterinna]

Suorastaan helvetin kummallista on se, että lapsella ei ole tässä "arvokeskustelussa" sen paremmin oikeuksia, kuin arvoakaan. Kaikki periaateöyhötys tehdään aikuisen tasa-arvoa vaatien.

Jos kerta homoperheessä kasvatetut lapset eivät ole kärsineitä ja kieroonkasvaneita vaan ihan tavallisia ihmisiä, niin homoadoptiosta ei nimenomaan puhuta lapsen näkökulmasta, vaan öyhötetään koska karsastetaan niitä homoja aikuisia.

[Mulli]

Jos kerta homoperheessä kasvatetut lapset eivät ole kärsineitä ja kieroonkasvaneita vaan ihan tavallisia ihmisiä, niin homoadoptiosta ei nimenomaan puhuta lapsen näkökulmasta, vaan öyhötetään koska karsastetaan niitä homoja aikuisia.

Minä en karsasta niitä homoja aikuisia, vaan aivan päällimmäisenä niiden tavallisten heteroparien räkänokkaisia kakaroita, jotka tekisivät helvetin homoparin lapsen elämästä. Meillä heteroillakin on tekemistä vielä ennen täydellisyyden saavuttamista.

Lisäksi karsastan kaikenlaisia suvaitsevia aikuisia. Natsien propagandanvääntely oli pikkujuttu verrattuna suvaitsevien ihmisten milloin missäkin asiassa harrastamaan vääntelyyn. Olemme näissä maahanmuuttoasioissa huomanneet, kuinka vähemmistöjen asioita voidaan ajaa väittämällä ties minkälaisia asioita totuudeksi. En siis usko sanaakaan ko tutkimustuloksista.

Itse asiassa sen verran minä karsastan homoja aikuisia, että ehdotan heille lestissään pysymistä. Ei ole kohtuullista vaatia koko maailman muuttuvan heidän ympärillään. Kohtuullista on se, että he oppivat tuntemaan itsensä ja näin suhteensa luontoon ja maailmankaikkeuteen.

Lapsi ei ole tamagochi. Sellaista ei pidä myydä jokaiselle, joka sellaisen lelun haluaa.

[Maisterinna]

Minä en karsasta niitä homoja aikuisia, vaan aivan päällimmäisenä niiden tavallisten heteroparien räkänokkaisia kakaroita, jotka tekisivät helvetin homoparin lapsen elämästä.

Käsitänkö oikein, että sinun mielestäsi lastenpito pitää kieltää aikuisilta, joiden lapsia toiset lapset saattavat kiusata koulussa? Voisimme täten laittaa lapsettomuushoitojen ja adoption esteeksi myös ihonvärin ja ylilihavuuden, koska lapsia kiusataan, jos on kummallisen näköiset vanhemmat. Rillipäitä nörttejä kiusataan usein, joten ehkä varmuuden vuoksi professoripariskunnat listalle myös.

Eikö tässä asiassa kannattaisi omien luulojen sijaan kysyä homoparien lapsilta, ovatko he kärsineet koulukiusauksesta? Heistähän tässä olet huolestunut. Huoli pois: heiltä on kysytty (tutkimukset), eikä hätää tunnu olevan.

Lisäksi karsastan kaikenlaisia suvaitsevia aikuisia. Natsien propagandanvääntely oli pikkujuttu verrattuna suvaitsevien ihmisten milloin missäkin asiassa harrastamaan vääntelyyn. Olemme näissä maahanmuuttoasioissa huomanneet, kuinka vähemmistöjen asioita voidaan ajaa väittämällä ties minkälaisia asioita totuudeksi. En siis usko sanaakaan ko tutkimustuloksista.

Olen kohdannut samanlaisen asenteen käydessäni evoluutiovääntöä kreationistien kanssa. Vertaisarvioidut tieteelliset tutkimukset on ainoa asia, mikä meillä on mutun lisäksi. Jos niihin ei usko (/jaksa tutustua...) niin keskustelua on vaikea jatkaa. En ole vieläkään keksinyt, mitä tuohon voi oikein sanoa, muuta kuin pyytää kyseisten tutkimusten metodologian kritiikkiä, jota ei käytännössä ikinä kuule. Tutkimukset, joihin minä viittaan, eivät muuten ole mitään sosiologien mutuilua, vaan homoperheiden lasten haastatteluihin perustuvaa tietoa.

Olet varmasti tietoinen siitä, että natsikortti tappaa rakentavan keskustelun.

Itse asiassa sen verran minä karsastan homoja aikuisia, että ehdotan heille lestissään pysymistä. Ei ole kohtuullista vaatia koko maailman muuttuvan heidän ympärillään. Kohtuullista on se, että he oppivat tuntemaan itsensä ja näin suhteensa luontoon ja maailmankaikkeuteen.

Niin sitä ollaan lapsen asialla, että! Vaan tässäpä taisi aika kompaktisti tulla se, miksi olet homoadoptiota vastaan.

[Mulli]

...Niin sitä ollaan lapsen asialla, että! Vaan tässäpä taisi aika kompaktisti tulla se, miksi olet homoadoptiota vastaan.

Sovitaan sitten niin, niin säästytään pitkältä ja aikaavievältä säpäämiseltä.

Paitsi natsikortista sen verran, että minä suorastaan rakastan heiluttaa sitä. Nuivana tilaisuuksia sellaiseen tulee todella harvoin 

[Maisterinna]

Sovitaan sitten niin, niin säästytään pitkältä ja aikaavievältä säpäämiseltä.

Paitsi natsikortista sen verran, että minä suorastaan rakastan heiluttaa sitä. Nuivana tilaisuuksia sellaiseen tulee todella harvoin 

No, sovitaan vaan, mutta vain koska minäkin oikeastaan tykkään heiluttaa korttia (rinnastamalla suvikset takakierteellä natseihin).

[Brandöt]

Käsitänkö oikein, että sinun mielestäsi lastenpito pitää kieltää aikuisilta, joiden lapsia toiset lapset saattavat kiusata koulussa?

Et kysynyt minulta, tai osoittanut tätä kirjoitustasi minulle, mutta haluan vastata sinulle silti.

Tämä yllä sanomasi on yleinen vasta-argumentti tässä vaiheessa keskustelua; vastaus on kaikille ilmiselvä, eli ei tietenkään lastenpitoa / -tekoa tule kieltää aikuisilta, joiden ominaispiirre (silmälasit, ylipaino, liian pitkä / lyhyt tukka, sairaus, kouluttautuneisuus, seksuaalinen suuntaus tmv.) voi potentiaalisesti aiheuttaa lapsen kiusaamisen - mutta jokaisen tulisi ottaa huomioon se tosiseikka henkilökohtaisissa perheensuunnittelupohdinnoissaan, että sitä haluaa tarjota omalleen vain kaikkein parasta, suojella tätä kaikilta maailman kolhuilta. Sinä tulet rakastamaan tätä lasta, jonka maailmaan tuot, enemmän kuin mitään muuta, tavoilla, joita et osaa ennen vanhemmuuttasi edes kuvitella.

Eli huomaatko tapahtumien luonnollisen kulun; ensin suhtaudut koko lastenhankinta-asiaan (ennen lapsia) hyvin järkiperäisesti, rationaalisiin ajatuspolkuihin vedoten. Sitten saat lapsen; ihmettelet, mitä sinulle oikein tapahtui; kokemus myllersi kaiken sen, mitä aikaisemmin pidit totena perin pohjin, ja kauniit teoriat joutavat takavasemmalle.

vaan homoperheiden lasten haastatteluihin perustuvaa tietoa

Olet kai kuitenkin tietoinen mm. empiiriseen tutkimusmenetelmään liitettävästä problemaattisuudesta? Tutkimuksessa kuin tutkimuksessa on monta muuttujaa, joiden perusteella itse tieteellistä tutkimustulosta voidaan arvioida, joskus käy myös niin, että empiirinen tutkimus jää puutteelliseksi tai vaillinaiseksi.

Akateemisessa maailmassa tuotettu tieteellinen tieto on validia tietoa niin kauan kunnes sitä voidaan joko täydentää uudenlaisella tutkimustuloksella tai muuttaa edelliset johtopäätökset uudenlaisilla tutkimustuloksilla. Kyseessä ei siis ole mikään aukoton, virheetön Absoluuttinen Totuus.

Satojen, tuhansien vuosien saatossa evoluution myötä kehittynyt vaistonvarainen tieto (kehollinen kokemus) äitiydestä sen sijaan on puhdasta, virheetöntä, absoluuttista Tietoa. Keho kertoo sen, jos mieli herkistyy kuulemaan sen viestejä.

[Brandöt]

Ja vielä Maisterinnalle:

Jos kerta homoperheessä kasvatetut lapset eivät ole kärsineitä ja kieroonkasvaneita vaan ihan tavallisia ihmisiä, niin homoadoptiosta ei nimenomaan puhuta lapsen näkökulmasta, vaan öyhötetään koska karsastetaan niitä homoja aikuisia

Tätä kommenttiasi oli tarkoitus kommentoida jo aikaisemmin, mutta se epähuomiossa jäi - anteeksi.

Homoperheiden lapsia on empiirisin tutkimusmenetelmin tutkittu todella paljon, se on totta. Heitä on siis mm. haastateltu, heidän toimintaansa on ulkopuolelta havainnoitu erilaisissa toimintaympäristöissä, heitä on pyydetty täyttämään kyselykaavakkeita ja niin edelleen. Haastattelun tai kyselykaavakkeiden kysymyksenasettelut, puhumattakaan observoijan lähtökohtaisesta asenteesta, eivät koskaan voi olla täysin arvoneutraaleita, sillä me ihmiset olemme varustettuja omilla vahvoilla asenteillamme.

Tässä kohden täytyy myös muistaa se, että näillä lapsilla homo- / lasbovanhemmat ovat ainoita vanhempia, joita he tuntevat - lähtisitkö sinä kieltämään ainoita elossa olevia omaisiasi / läheisiäsi maailmassa? Ihmisen psyyke myös on monimutkainen, vaatii aika paljon keneltä tahansa ensin myöntää itselleen, että "kyllä, olen jossain määrin kärsinyt" ja sitten myöntää se sama asia vielä avoimesti toisellekin. Tämä on pitkä ja vaikea prosessi kenelle tahansa, saati sitten identiteettiään ja omanarvontuntoaan hakevalle nuorelle puhumattakaan lapsesta. Kotona myös (tietenkin) käydään oman perheen kesken sen suuntaista arvokeskustelua, joka mahdollistaa vanhempien ratkaisut eikä saata heitä huonoon valoon omissa toimissaan.

Kuten huomaat; asia on monitahoinen ja varsin ongelmallinen. Sillä ei ole minulle pienintäkään merkitystä, mitä kaksi (tai useampi) aikuista makkarissa keskenään puuhastelevat, mutta siinä vaiheessa, kun siihen kuvioon tuodaan lapsia, joita siihen perheyhteyteen ei muuten luonnollisesti synny, asiasta tulee ongelma. Monellakin eri tasolla.

Omaan lähituttavapiiriini kuuluu mieheni puolelta 2 homoparia ja yksi lesboparisuhteessa elävä täti. Kaksi pitkäaikaisinta ystävääni ovat homomiehiä; molemmat tahoillaan olleet pitkään jo parisuhteissa - ei lapsia. Ystäväni bi-nainen on tutustuttanut minut pintapuolisesti moniin lesboystäviinsä ja sen maailman lainalaisuuksiin. Yksi ystäväni on synnyttänyt lapsen miesparille (lapsi asuu miesparin luona heidän lapsenaan). Asia ei siis todellakaan ole minulle mikään vieras hyi-hyi-homoja tyyppinen juttu, vaan puhtaasti arvopohjainen valinta ja harkittu linja. Tiesitkö, että eivät kaikki homoseksuaalitkaan puolla kohdun vuokrausta tai lasten hankintaa luovutetuilla sukusoluilla tilanteisiin, joissa lapsuudenkodilla ei lähtökohtaisesti ole tarjota lapselle läsnäolevaa isyyttä ja äitiyttä?

[Morsum]

Hedelmöityshoitoja en sallisi homopareille, mutta adoptio-oikeuden ehdottomasti. Parempi sen lapsen on kasvaa homoperheessä, kuin laitoksessa.

Tämä logiikka toimii vielä paremmin lauseessa:" Tottakai ihmiselle on parempi, että häneltä leikataan ilman mitään syytä molemmat jalat, kuin vaikkapa pää".

Kyllä se nyt on todella kummallista, että heteropareilla ei ole minkäänlaista arvoa tässä lapsenkasvatusasiassa. Se ei toki minua yllätä millään tavalla. Tässä maassa vähemmistöillä on aina ollut kuuluvin ääni.

Suorastaan helvetin kummallista on se, että lapsella ei ole tässä "arvokeskustelussa" sen paremmin oikeuksia, kuin arvoakaan. Kaikki periaateöyhötys tehdään aikuisen tasa-arvoa vaatien.

Totta. Tuo logiikka toimii täydellisesti, ja mietinkin hetken viestini lähettämisen jälkeen, miksen sitä kirjoittanut heti perään. Onneksi sinä korjasit sen, niin on nyt kaikkien tiedossa, että omalta lapselta on ehdottomasti leikattava molemmat jalat heti. Päätä ei tietenkään kannata leikata. Se voisi vaikka kärsiä.

[Brandöt]

Mikähän siinäkin muuten on, että esimerkiksi keskustelut homoliitoista tai ylipäätään aikuisten oikeuksista lasten saantiin kirvottavat aina tulista mielipiteiden vaihtoa monen sivullisen verran, mutta lasten oikeudet (näkökulman vaihto siis) ei aiheuta valtaosassa väestöä minkäänlaisia tunteita / mielipiteitä / värinää tarpeeksi, jotta aiheeseen otettaisiin kantaa?

Johtuuko tämä siitä, että lapsi ei pysty puolustamaan itseään yhteiskunnassa näkyvästi tai kuuluvasti? Lapsi on helppo jättää tuntemuksineen oman onnensa nojaan, ja kenties ajatella, että "kaikillahan meillä on tavalla taikka toisella vaikeaa - silti meistä / siitä / naapurin Liisasta tuli ihan ok aikuisia". Niidenkö asioista vain yhteiskunnassa keskustellaan, jotka pystyvät pitämään korkeimpaa melua itsestään? Mediakriittinen asennoituminen asioiden tärkeäksi arvottamisessa olisi ihan paikallaan.  

Kunnioitan kaikkia teitä tähän ketjuun osallistuneita korkealle, kun olette ottaneet aikaanne ja keskustelleet (puolesta tai vastaan) tärkeästä aiheesta. Kiitos kaunis.  

[Morsum]

Oliskos antaa esimerkkejä, miten niitä lasten oikeuksia tässä kysymyksessä mietittäis. Toki voi olla jotain abstraktia "lapsella on oikeus isään ja äitiin", mutta kaikki tietää että aika löyhästi toteutuva oikeus tuo on. Erityisesti adoptiossa tuo oikeus on jo rikkoontunut molempiin suuntiin, mutta silti pidetään mielummin vaikka naulattuna laitoksessa saamassa mahdollisimman monta psyykkistä ongelmaa, kuin annetaan adoptoitavaksi homoperheeseen, jossa olisi edes sitä yhtä sukupuolta pitämässä lähemmin huolta. Sitä lastahan saatettaisiin vaikka *gasp* kiusata.

[Louhi]

Jos se jossain näkyisi se paljon puhutun naiseuden ja äidin rakkauden arvostaminen (noin niin kuin naiserityisenä biologian ja rakkauden muotona) niin, nämä se näkyisi siten, että kaikkia äitejä, aviostatuksesta riippumatta arvostettaisiin äiteinä. Nythän tälläkin palstalla esiintyy äärimmillään mm. yh -äitien huoraksi leimaamista. Lapsella tulisi mielestäni olla subjektiivinen oikeus asialliseen elintasoon: ruokaan, asumiseen, vaatetukseen, terveellisiin elintapoihin ja rakastamiskykyiseen vanhempaan, ainakin yhteen, mielellään kahteen, erittäin mielellään myös isovanhempiin jne.

Mielestäni "oikeus lapseen" on määritelty puutteellisesti. Äidillä, isällä ja valtiolla tulisi olla myös velvollisuus lasta kohtaan huolehtia hänestä. Sen voisi kyllä kirjata lakiin.

[JR]

Ennen oli paremmin, kun lapsen hankkineet pakotettiin naimisiin ja eroaminen oli pirun hankalaa. Laittaisi vähän miettimään tekemisiään.
Meidän suvussa on hyvin vähän avioeroja, kerran yksi isosetä yritti, mutta suvun vanhat naiset kokosivat lähetystön ja kävivät ykskantaan kertomassa, että meidän suvussa ei erota.
Minäkin laitan kaikenlaiset maalaisjärjenvastaiset tutkimukset vessapaperiosastoon. Naurattaa vieläkin J Tontti- N Mikkonen sanasota lastenkasvatuksesta. Tonttujarkko mokasi oikein huolella. Tällä palstallakin monet menivät halpaan, kun vedottiin oikein "Ruotsalaiseen tutkimukseen"......

[Brandöt]

Tonttujarkko mokasi oikein huolella. Tällä palstallakin monet menivät halpaan, kun vedottiin oikein "Ruotsalaiseen tutkimukseen"......

En tiedä noita henkilöitä jotka toit esille, mutta Ruotsia en pitäisi esikuvana yhtään missään.

(on mahdollista, että on jotain, jossa voisin sitä esimerkkinä pitää, mutta en vielä tiedä sitä.) Se maa on ihan *******, mutta se ei johdu siitä että ruotsalaisuudessa olisi mitään vikaa. Mutta eipä enempää siitä. (...feministipolitiikan mallimaa.)

Joo, ruotsalaistutkimus on ruotsalaistutkimus ja sellaisenaan aivan omaa luokkaansa (se luokka ei ole kovin mairitteleva, ei). Ihana Päivänsäde, kun keskeytit Hommataukosi siksi aikaa, että tulit vastaamaan tähän ketjuun. 

[JR]

Lahden seudun sanomat:

Naima-ajokorttia jo tarvitaan

Aluksi vahvistan tiedon, jonka mukaan kansanedustaja
saa valehdella eduskunnassa niin että korvat lepattavat,
mutta siitä ei kukaan saa kertoa. Jos toinen kansanedustaja
huomaa ja tietää toisen valehtelevan hän ei
saa sitä sanoa. Hänen on kierrettävä asia ja puhuttava
"muunnetusta totuudesta". Tämä tieto on lähtöisin
eduskunnan pääsihteerin suusta, joten sitä on syytä
pitää totena.
Vaan ihan asian koristukseksi voi kysyä, miksi valehtelua
ei saa sanoa valehteluksi? Tai paremminkin
miksi noinkin vastuullisessa asemassa silloin tällöin
valehdellaan.
Kansanedustajilla on sen verran hyvä liksa että voisi
ottaa riskin ja puhua aina totta. Silloin ei edustajatovereiden
tarvitsisi syyttää muunnetun totuuden
puhumisesta.
Sitten vakavampaan asiaan. Tutkimusten mukaan
joka kolmas suomalainen peruskoululainen tarvitsee
tukea tai jonkinlaista erityisopetusta. Tilastokeskuksen
tiedon mukaan tuon erityisopetuksen tarve on kasvanut
räjähdysmäisesti.
Siitä vaan, mutta sallikaa tyhmän toimittajan kertoa, että
nyt hoidetaan vain oireita. Varsinaiseen tautiin ei uskalleta
puuttua, koska jäljet johtaisivat sylttytehtaalle.
Tuo sylttytehdas on suomalainen koti, missä lapsille
on annettu johtava asema. Sitten vastuu on kätevästi
siirtynytkin perheen ulkopuolelle, opettajat ovat saaneet
perustehtävänsä lisäksi hoidettavakseen lauman
häiriköitä.
Jos joka kolmas peruskoululainen tarvitsee tukea,
voi asiaa yksinkertaistamalla todeta, että joka kolmas
suomalainen perhe tarvitsisi itse erityisopetusta lasten
kasvattamisessa ja mikä pahinta, itsensä kasvattamisessa.
Onneksi vielä on terveitäkin perheitä. Niitä näyttäisi
erään hajatiedon mukaan leimaavan se, että noissa
perheissä suhteet isovanhempiinkin ovat kunnossa.
Lasten kasvatus tarvitsee muitakin välineitä kuin mielikuvitusta
ja tietokonepelejä, se tarvitsee ihan tavallista
järkeä. Mistäkö tiedän? No, olen minäkin ollut kakara
ja todistetusti ihan kauhukakarakin.
Nyt on pikkuhiljaa siirrytty ajatukseen, että niitä taitoja
joita isä ja äiti, ukki ja mummo aiemmin lapsille
opettivat esimerkeillään ja elämällään, ei ole kaikille
tarjolla. Katse on suunnattu kouluun, jonka pitäisi
pystyä mahdottomaan.
Koulu pystyy hoitamaan vain oireita. Perusta luodaan
kotona ja yhä useammin tuo perusta suomalaiskodeissa
seisoo savijaloilla. No, kukin taaplaa tyylillään, mutta
ei koulun niskaan saa sälyttää syytä ja vastuuta ja tehtävää
kohtuuttomasti. Koulun tehtävä on antaa opetusta.
Sosiaaliset taidot on opetettava kodeissa.
On huomattava, ettei sanapari "sosiaaliset taidot" tarkoita
sitä, että lapset opetetaan kittaamaan kaljaa.
Hiljattain eräissä lehti- ja internetkeskusteluissa
hihkuttiin, että koirien omistajiksi aikovien olisi suoritettava
eräänlainen koira-ajokortti. Silloin saataisiin
kotieläimille asianmukaisempaa pitoa ja hoitoa. Erinomainen
ajatus. Kannatan lämpimästi kun kerran iso
osa ihmisistä on idiootteja joita ei eläimen hyvinvointi
kiinnosta. Sikojen kasvattaminenkin kuuleman mukaan
vaatii kovat kurssit ja kuulustelut.
Vaan miksi helvetissä ihmisille ei laadittaisi lastenajokorttia,
tai perhe-elämän ajokorttia? Osoittaahan
tämä suomalainen yhteiskunta tuloksillaan ja lasten
ahdistuksillaan ettei ihmisiä kaikitellen kiinnosta edes
lasten hyvinvointi.
On tietysti raakaa sanoa, että lasten hyvinvointia ei
ole jatkuva periksi antaminen, rahalla paijaaminen tai
vallan antaminen muksuille. Tosiasia kuitenkin on, että
ihminen tarvitsee oman määränsä myös pettymyksiä
lapsena. Jos hän ei niitä lapsena opi kokemaan, on
murrosiän jälkeen tiedossa melkoisia myllerryksiä,
keskenkasvuinen huomaa ettei maailma tarjoakaan
pelkää joojoota ja rahaa.
Jukoliste, naimisiin pääsee pelkästään hetken mielenhäiriössä,
sen sijaan esimerkiksi auton ajokorttiakin
varten tarvitaan sen tuhannet kuulustelut ja osaamiset.
Naimisiin mennessä ei tarvitse osata kuin hätäisesti
kiksauttaa.

terveisin
Mustosen Kari

[Brandöt]

Lahden seudun sanomat:

ÄLKÄÄ LAINATKO PITKÄÄ VUODATUSTA KOKONAAN KHDEN RIVIN VASTAUKSEN TAKIA.

JR;

Mahtava teksti! Ja niin Totta. Taidan laittaa hyvän kiertämään..  

Edit: Minuluv, selvä se. Ei ollut tarkoitus lainata koko pätkää, vaan nostaa sieltä helmi esille; epähuomiossa jäi koko pätkä lainausikkunaan, sorry.