2011-04-27 IL Anja Snellman blogi: Lähiökatu kuohuu

[skrabb]

Lähiökatu kuohuu
Kirjoittanut Anja Snellman

Pettymys, raivo, katkeruus, hämmennys, ihmetys, lamaannus, hanskat tiskiin?–?siinä vaalien häviäjien ja heidän tukijoittensa keskeisiä tuntemuksia, jos sosiaaliseen mediaan on luottamista. Nyt tuli tuulipukupakko, nyt alkavat kirjaroviot ja leirien rakentaminen. Miten tässä nyt näin kävi? Mistä ihmeestä nuo kaikki hölöstööpit tänne ilmestyivät?

Venäjän mielenosoittajia ja Pohjois-Afrikan vallankumousta olemme pitkin kevättä laajasti sympanneet. Siellä arabikaduilla kapinoijat rikkovat ikkunoita ja polttavat autoja, mutta meidän lähiökaduilla ja kyläraiteilla vaan tylsästi äänestetään.

Kansa ei tiedä, päivitti joku Facebookissa ja sai minuutissa sata tykkäämistä. Miten niin kansa ei tiedä? Kuka on kansa? Joka toinen vai joka viides suomalainen? Ja mitä kansan pitäisi tietää? Että oma ja kansallinen etu on synti, että kerjäläisiä pitää auttaa, että maahanmuutosta voi olla vain yhdenlaisia mielipiteitä? Että konsensuksenkin voi kokea diktatuurina?

Toisaalta, vitutus synnyttää selvästikin villiä luovuutta; miten monta kolumnia, esseekokoelmaa, maalausta, valokuvanäyttelyä, sketsisarjaa, biisiä ja teatteriproduktiota vielä näemmekään! Ihan he-le-ve-tin kiitollinenhan tässä olla pitäisi, näille turvallisen sushilattebesserwisser-arkemme jytkyttelijöille. Seuraava nelivuotinen inspiraatioprojekti on nyt taattu, aiheista ei tule pulaa! Eikun apurahoja hakemaan!

Samaan aikaan kun leimaamme eri tavalla ajattelevat rasisteiksi ja fasisteiksi ja julistamme syli avoinna suvaitsevaisuutta, meidän on vaikea hyväksyä eduskuntavaalien lopputulosta: että persuja on äänestetty kautta koko Suomen. Persuja on siis hyvänen aika sentään kaikkialla. Pahan airuet, metsäläiset, yksinkertainen vaalikarja, suomalaisen monikulttuurisuuden, moniarvoisuuden ja modernin taiteen tuhoajat. Samalla unohdamme, että mieluusti he saavat olla konserttiemme, ohjelmiemme, tapahtumiemme ja tuotteittemme ostava yleisö, mutta heidän arkensa, huolensa, mielipiteensä eivät meitä kiinnosta.

Syntipukit ja viholliskuvat jylläävät sosiaalisessa mediassa ja on pakko kysyä: onko suomalaisen älymystön ja sekalaisten kulttuurijengien itsetunto todellakin näin huono, itsetyytyväisyys näin suurta? Eikö Timo Soinin ja perussuomalaisten vastarannan kiihkeydessä, eliitin ja konsensuksen rökittämisenhalussa voi nähdä?–?jos huvittavia ja kömpelöitä?–?myös hedelmällisiä suorapuheisemman yhteiskunnallisen keskustelun avauksia?

Myös nuorsuomalaiset ärsyttivät, hämmensivät ja piristivät poliittista kulttuuria omilla teeseillään kohta kaksikymmentä vuotta sitten. Loiskiehuntaa ja ivapolemiikkia syntyi vanhoissa puolueissa ja edistyksellisessä älymystössä silloinkin.

Populismi läikähtelee nimenomaan konsensusmaissa, ja sellaisessa mekin elämme. Itse asiassa väitän, että kotipopulistimme ovat erittäinkin globaaleja monissa kannoissaan; persumaisia mielipiteitä kuulen myös kreetalaisten oliivi- ja sitrusviljelijöiden suusta.

Joku kysyi Facebookissa vaalituloksen julkistamisen jälkeen: "Apua, voisiko joku kertoa mistä on kyse, tai herättää mut tästä painajaisesta?" Tekee mieli sanoa: "Mitäs nukut!"

Pertsan kommentti:

Eipä viitti enää Pertsa Snellmanin kirjoituksia tämän enempää kommentoida kun kirjoituksiani ei julkaista. Totuus sattuu näköjään:(
Kuitenkin toivon Snellmanilta rakentavampaa asennetta maahanmuuttajiin jatkossa. Heillä on oikeus olla maassamme ja rakentaa tulevaisuuttaan. Otettiinhan evakotkin vastaan vaikka monilta meni paljon maata heille kuten kirjailijatar hyvin tietää.

Pertsa Kekkonen
27.4.2011, klo 11:00

http://blogit.iltalehti.fi/anja-snellman/2011/04/27/lahiokatu-kuohuu/

[ElinaElina]

Pitäisi siirtää tänne:
http://hommaforum.org/index.php/topic,2344.msg655300.html#msg655300

[Axl]

Hyvä Anja!

[Maastamuuttaja]

Anja on nyt vaiheessa. Kakkua pitäisi syödä molemmista päistä yhtaikaa. Tähän mennessä se ei ole keneltäkään onnistunut. Odotan mielenkiinnolla muun kulttuurielämämme hiljaista hivuttautumista vaiheeseen.

Jarkko Tontti, PEN-klubin sananvapausgladiaattori, saattaa tätä menoa juuttua  pikkupojaksi pallokentän reunalle, jota kukaan ei enää hyväksy pelaamaan muiden kanssa.

Kuten muistamme, Tontti puolustaa järkähtämättä, Matti Rossin perinteitä kunnioittaen, kommunistien sananvapautta. Refleksi on jäänyt päälle, eikä sitä mikään kansan tahdon ilmentymä saa toiseen asentoon.