Sosiaalidemokraattista soosia

[Hessu]

En tiedä, onko Tupa oikea osoite tälle jutulle, mutta puolueosiossa ei ole solisalirateille omaa osiota, joten kirjoitan tämän viestini Tupaan.

Sosiaalidemokraatit huiputtavat jälleen. Jutta Urpilainen on vaatinut pääomaveron korottamista 28 prosentista 30:een. Hän haluaa antaa kuvan, että SDP olisi pieni- ja keskituloisten asialla. En ryhdy analysoimaan asiaa sen enempää, mutta lainaan tähän muutaman lauseen Kalle Isokalliolta.
"SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen ehdottaa pääomatulojen verottamista nykyisen 28 prosentin sijasta 30 prosentilla, mikä on käsittämätöntä. Hän haluaa ilmeisesti ylläpitää tuota epäkohtaa, jossa pienipalkkainen maksaa pienestä pääomatulosta korkeampaa veroa kuin pienestä palkastaan."
Kalle Isokallion kirjoitus löytyy täältä. http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2009112310629457_k1.shtml

Edellisen kerran SDP huiputti kansalaisia ja osaa hommalaisista Maria Guzenina-Richardsonin kynällä ja suulla.
Kirjoitus, joka sai jotkut kriittisetkin innostumaan, on SDP:n sivuilla. http://www.sdp.fi/node/761
Otteita tekstistä:
"Poliittisista päätöksistä riippuu, ovatko parin vuosikymmenen ( 2030 ) päästä Suomessa asuvat puoli miljoonaa maahanmuuttajaa kilpailuvaltti vai yhteiskunnallinen ongelma."
Tämän mukaan MG-R haluaa kasvattaa määrää reilusti yli 100 prosenttia tämän hetkisestä eli saada maahanmuuttajien määrän (MG-R ei kerro millaisia maahanmuuttajia)n. kymmeneksi prosentiksi maamme koko väestömäärästä.

"Jos tarjolla ei ole tehokkaita välineitä kasvavan maahanmuuttajajoukon koulutukseen, on riskinä etnisesti värittynyt köyhälistö, jonka ongelmat heijastuvat myös muuhun yhteiskuntaan. Mutta, jos homma hoidetaan meidän taholta jämäkällä otteella, maahanmuuttajat ovat suuri rikkaus ja voimavara muun muassa huoltosuhteen ja tulevan työvoimapulan ongelmiin."
MG-R unohtaa kertoa, mitä ovat nämä tehokkaat välineet ja jämäkät otteet. Oletukseksi täytyy asettaa, että molemmat sanaparit tarkoittavat kustannusten lisäämistä, koska humanitaaristen maahanmuuttajien määrän rajoittamista ja rahoituksen selkeää kiristämistä hän ei ehdota, vaan jotain aivan päinvastaista.
Tulevaa työvoimapulaa MG-R pitää itsestään selvyytenä.

Hommassa esiteltiin Guzeninan kirjoittamaa seuraavaa kappaletta:
"Suomi ei saa olla sosiaaliturvan shoppailumaa. Suomi on rakennettu työllä ja meidän kulttuuriin kuuluvan uutteruuden omaksuminen on myös maahanmuuttajataustaisten etu. Tänne tulevat on ohjattava kielikoulutukseen ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden piiriin."
Itse asiassa tuossakin kappaleessa MG-R penää lisää rahoitusta humanitaariseen maahanmuuttoon haluamalla lisää resursseja kielikoulutukseen ja työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin. Hän ei kirjoittanut eikä puhunut maahanmuuton rajoittamisesta, valikoivasta maahanmuutosta tai rahahanojen kiristämisestä. Mikään ei ole muuttunut auringon alla.
MG-R jatkoi triumfiaan Päijät-Hämeessä, jossa hän kertoi seuraavaa: "Esiintymisensä jälkeen SDP:n varapuheenjohtaja ilmaisi Viikko-Hämeelle huolensa kuntien väheneville määrärahoille maahanmuuttajien kotouttamistyössä. Porvarihallituksen kuntatalouden käsittely heijastuu joka sektorille." http://www.demari.fi/content/view/8023/335/

Sekä Urpilainen että Guzenina-Richardson ottavat kantaa monilla eri sektoreilla kiihtyvään tahtiin. Hyvä, että ottavat, mutta kuulijoilta ja lukijoilta on syytä odottaa tarkkaavaisuutta, sillä demarit eivät ole luopuneet linjastaan eli uhkaavasta työvoimapulasta, humanitaarisen maahanmuuton tarpeesta ja lisärahan sijoittamisesta maahanmuuttoon. Lisänä on vielä suurituloisten verotuksen suosiminen. Piiri pieni pyörii. SDP tavoittelee hallituspaikkaa kokoomuksen kylkeen. Tästä syystä myös veropolitiikassa täytyy seurailla samoja linjoja. Kannattajakunnastaan SDP ei ole piitannut enää vuosikausiin. Pitkäaikainen vallassa olo on sokaissut ja vienyt demarit kauas juuriltaan.
SDP:n puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ovat kalastajia, joiden tekemisiä ja sanomisia kannattaa seurata tarkalla silmällä ja korvalla.

[JM-K]

Täysin samaa mieltä Heikin kanssa. Medianlukutaito, sitä tarvitaan etenkin näinä aikoina. Älkää nielaisko matoa.

[Optimi]

Tähän on pakko lainata €tanan sääasema-blogia, jossa on ytimekkäästi kerrottu mitä pääomaveron nostamisella "saavutettaisiin": http://euroetana.blogspot.com/2009/11/mita-saa-100-miljoonalla-nykyaan.html

"YLE kertoi eilen valtiovarainministeri Kataisen olevan valmis harkitsemaan pääomaveron nostamista 30%:iin. Tämä tuottaisi valtion kassaan 100 miljoonaa euroa vuodessa. Vau!

Valtiokonttorin mukaan valtion menot olivat lokakuussa miljardin suuremmat kuin tulot. Säästäjien taskuilla käyminen ratkaisisi siis valtion rahahuolet kolmeksi päiväksi. Sen jälkeen pitäisi suunnata seuraaville taskuille.

Ne varsinaisen maksumiehen taskut taitavat kyllä sisältää vielä kiviä ja pikkuautoja, sillä valtiolaiva hörppäsi samaisen tilaston mukaan lokakuussa 4.5 miljardia euroa uutta velkaa tämän päivän alakouluikäisten maksettavaksi. Onhan se tavallaan turvallista, kun jo nyt tietää, mihin palkka tulevaisuudessa menee.

Yhteinen velkamme oli lokakuun lopussa 63 493 000 000 euroa."

[Pliers]

Kiitos Heikille ansiokkaasta mediaseurannasta!!!

[nimetönkeskustelija]

Samaa perinteistä demariroskaa siis. Lisää rahaa kattoonsylkijöille niin he jostain kumman syystä (mitä ei ole koskaan osoitettu todeksi) alkaa tekemään töitä... ehkä...

Todellista unelmahöttöä.

[Hessu]

Tutkiskelin Demos-hautomon tulevaisuusmaalailua Tommi Laition televisioesiintymisen kautta ja vertasin sitä MG-R:n esittämiin mielipiteisiin. Päädyin tähän tutkailuun, koska unelmahöttö on ollut Erkki Tuomiojan keksimä termi Urpilaisen ja Guzenina-Richardsonin luomalle sosiaalidemokraattiselle tulevaisuuspolitiikalle. Mielestäni juuri tuo Demoksen viestittämä tulevaisuusutopia on sitä itseään eli höttöä, kuten niin monet historiasta tunnetut ja pakkosyötetyt kansan alistamiseen kehitetyt aatteetkin.
MG-R:n ja Demos-hautomon välillä on aika tavalla yhteneväisyyttä. Voisi jopa olettaa, että MG-R:n ajatusmaailma maahanmuuton suhteen tukeutuu juuri tuohon Demoksen tuotokseen.
Tässä muutamia havaintoja(A,B ja C), joiden avulla voisi näillä kahdella kuvitella olevan jotain tekemistä keskenään.

A. MG-R ja Demos tulivat ulos sanomansa kanssa lähes yhtäaikaisesti. MG-R avautui SDP:n nettisivuilla ja Päijät-Hämeen seminaarissa ja Demos Yleisradion (SDP:n ja hallituksen propaganda-aparaatti) aamutelevisiossa.

B. Aika moni Demoksen Tommi Laition aamutelevisiossa esittämistä lausunnoista osuu samaan maaliin kuin MG-R:n ajatukset, joita hän esittää ominaan.
Muutama esimerkki:

Molemmat puhuvat kahdenkymmenen vuoden sektorista.
Tommi Laitio, Demos: "Me lähdettiin liikkeelle siitä, että lähdetään katsomaan Suomea vuodesta 2030 tähän päivään, eikä tästä päivästä vuoteen 2030."
MG-R: "Poliittisista päätöksistä riippuu, ovatko parin vuosikymmenen ( 2030 ) päästä Suomessa asuvat puoli miljoonaa maahanmuuttajaa kilpailuvaltti vai yhteiskunnallinen ongelma."

Molemmat vaativat lisää rahaa (=resursseja)maahanmuuttoon.
Tommi Laitio, Demos: "Puhutaan resursseista kouluille, resursseista asuntopolitiikkaan ja sillä lailla tehdään tästä käytännön asia, eikä asenneasia. Puhutaan resursseista eikä asenteista."
MG-R: "Esiintymisensä jälkeen SDP:n varapuheenjohtaja ilmaisi Viikko-Hämeelle huolensa kuntien väheneville määrärahoille (=resurssit)  maahanmuuttajien kotouttamistyössä."

Molemmat kertovat, että poliittisen päätöksen avulla saavutetaan onnela.
Tommi Laitio,Demos: " Kyllä kaupungeilla, esimerkiksi Helsingillä, olisi hyvä paikka tehdä niistä monimuotoisia alueita ja todistaa, että monimuotoinen onnellisuus on mahdollista. "
MG-R: "Poliittisista päätöksistä riippuu, ovatko parin vuosikymmenen päästä Suomessa asuvat puoli miljoonaa maahanmuuttajaa kilpailuvaltti ...."

Molemmat ajavat samaa monikulttuurisuuden agendaa.
Tommi Laitio, Demos: "Etenkin asuntopolitiikka on se jossa voidaan oppia. On hölmöä laittaa hirveä määrä köyhiä ja lukutaidottomia ja kielitaidottomia ihmisiä samaan paikkaan. Kyllä kaupungeilla, esimerkiksi Helsingillä, olisi hyvä paikka tehdä niistä monimuotoisia alueita ja todistaa, että monimuotoinen onnellisuus on mahdollista. Nämä avoimen yhteiskunnan puolustajat voisivat parantaa argumentaatiotaan eli mennään siitä suvaitsemis-termistä eteenpäin ja haetaan selkeitä ratkaisuja."
MG-R: "Mutta, jos homma hoidetaan meidän taholta jämäkällä otteella, maahanmuuttajat ovat suuri rikkaus ja voimavara muun muassa huoltosuhteen ja tulevan työvoimapulan ongelmiin."
Maria kirjoittaa rikkaudesta ja voimavarasta ja Demos tykittää monimuotoista onnellisuutta. Koko ajan puhutaan kuitenkin aivan samasta asiasta.  Kumpikaan ei esitä yhtään eurooppalaista yhteiskuntaa, jossa nykyisen kaltainen maahanmuutto olisi tuonut monimuotoista onnellisuutta tai ollut rikkaus ja voimavara. Päinvastaisia esimerkkejä on pilvin pimein.
Monikulttuurisuus on saanut uuden termin. Nyt puhutaan moninaisuudesta vaikka tarkoitetaan monikulttuurisuutta. Tätä samaa termiä käyttää myös Arto Satonen eli kokoomuskin on saanut oman osuutensa Demoksen höttötehtaasta. Poliittinen uustermistö kehittyy jatkuvasti, kun kansalaisten oletetaan kyllästyneen entisiin sanoihin. Perinteisesti harhaanjohtavien termien keksimisessä ovat kunnostautuneet kommunistit ja sosialistit. Muistuu mieleen yhdistelmä Neuvostoarmeija-rauhanarmeija 1970-luvulta (Neuvostoliitto oli 1900-luvun imperialistisin valtio ja eniten omia kansalaisiaan murhannut valtio)tai YYA-sopimus (ystävyys, yhteistyö ja keskinäinen avunanto), joka oli todellisuudessa pakkokihlaus ja alistussopimus, jonka avulla N-liitto roikotti Suomea talutushihnassaan. Uudissanoilla yritetään hämärtää varsinaista asiaa ja muuttaa entinen negatiivisen maineen saaneen sanan tilalle positiiviseksi oletettu termi. Sisältö ei todellisuudessa muutu miksikään. Termeillä kikkailu on puhdasta poliittista kusetusta.

C. Pienen raaputtamisen avulla voi myös havaita, että Demos hipsuttelee yllättävän paljon samoissa askelmerkeissä SDP:n ja vihreiden kanssa, vaikka Demoksen päällikkö Roope Mokka toteaakin Suomen Kuvalehdessä näin: "Meillä ei ole minkäänlaista puoluetaustaa eikä puolueambitioita".
Demoksen hallituksen puheenjohtaja on Aleksi Aaltonen. Aaltonen on Crisis Managementin hommissa tällä hetkellä. CMI on se Ahtisaaren (SDP)firma, joka toimii kriisien maailmassa. Demoksen muu ryhmä on enimmäkseen vihreiden ja demareiden linjoilla liikkuvia henkilöitä, mm. Tuuli Koskinen ( Demoksen projektijohtaja) oli Anni Sinnemäen (vihr)vaalipäällikkö. Nimiä googlaamalla saa tietoa Demoksen punavihreydestä aivan riittämiin. Mielenkiintoinen demariyhteys löytyy lisäksi yhdeltä osapäivädemoslaiselta eli Riku Siivoselta, joka on ollut tekemässä yhtä Demoksen tuotosta vuonna 2008. Riku työskentelee Ruben Stillerin (SDP) pressiklubin toimituskunnassa. Riku otti taannoin syksyllä kantaa maahanmuuttokriittisiä vastaan pressiklubin lähetyksessä.
Verovarojen tuhlausta on myös jatkuva rahan syytäminen niin ikään demariperhetaustaiselle maailmanhalaaja Pekka Himaselle, joka ei olekaan Oxfordin yliopiston vieraileva professori, vaikka käyttääkin tällaista nimikettä itsestään.  
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2009111110582079_k7.shtml
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2009111810625660_k7.shtml
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2009112610662295_k7.shtml
Pekka Himasen toiminta näyttää tämän perusteella vähintään oudolta. Toisaalta, äskettäin paljastuneen ilmastonmuutoshuijauksen perusteella muutamat tiedemiehet hankkivat nostetta keinolla millä hyvänsä. Totuus saa hukkua jalkoihin, kun oma ego tai agenda kaipaa kohotusta.
Demarit (ja hallitus) hakevat mallinsa täydellistä utopiaa tuottavilta yhteisöiltä ja henkilöltä. Himanenkin on väsännyt utopistisia näkemyksiään hallitukselle, jos ei nyt kiskurihintaan, mutta aika suolaiset rahat veronmaksajat ovat maksaneet Himasen haaveista.
Hallitus maksoi vaatimattomat 50 000 euroa eräästä Himasen monistenipusta. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että kirjallisuuden Finlandia palkinto oli tuohon aikaan 26 000 euroa.
http://www.eduskunta.fi/fakta/vk/tuv/Himanen_tietoyhteiskunta.pdf
Ja uutta pukkaa keväällä.
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Pekka+Himanen+tekee+valtiolle+selvityksen+kulttuurin+tulevaisuudesta/1135248979686
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/53745-huippuprofessorin-resepti-suomelle-200-000-maahanmuuttajaa
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/01/pekka-himanen-ja-name-droping/
Ei ole mikään ihme, ettei suomalainen työläinen tai keskiluokkaa edustava palkansaaja koe demareita enää omakseen.
Kertauksen vuoksi voi vielä muistuttaa, että Erkki Liikanen(SDP) eli mr. talouden täystuho on SPR:n puheenjohtaja eli RKP:n ja SDP:n yhteistyö mamusektorilla sujuu saumattomasti sielläkin. SDP on ollut ja on edelleen tuki ja turva RKP:lle hallituspuolueiden lisäksi. Ei Paavo tyhjästä Freudenthaliaan saanut.

Kokoomus on askeltamassa harmittavan yksituumaisena samoja jalanjälkiä heiluttaen puudelimaisesti häntäänsä jokaiselle halukkaalle. Harmittavaa on se, että nämä puolueet (kokoomus ja sdp)halajavat samaan hallitukseen seuraavien vaalien jälkeen. Hämmentävää on myös ajatella, että vaihtoehtoina ovat vasemmistoliitto, vihreät ja keskustapuolue.
Pienten puolueiden olisi syytä tehdä laaja vaaliliitto muutaman pääagendan alle. Yhteisten päämäärien löytäminen eripuran sijaan olisi juuri nyt tärkeää, koska kaikki suuret puolueet ajavat Suomea kohti monikulttuurista helvettiä. Vaaliliitot monen pienen puolueen kesken useissa vaalipiireissä olisivat tulevissa vaaleissa kullan arvoisia. Perussuomalaiset, KD, Muutos 2011 ja piraatit sekä itsenäisyyspuolue. Näiden avulla irtoaisi jo kymmeniä paikkoja.
Asetelma vaatisi vastaantuloa ja pientä joustoa joka suunnasta. Talvi- ja jatkosotien jälkeisen ajan henkisesti rapauttavimman ja tulevaisuuden kannalta tuhoisimman hallituksen jälkeen olisi vähintäänkin suotavaa löytää maahan sellainen laaja poliittinen voima, joka huomioi suomalaisten edun ja nostaa sen toimintansa tärkeimmäksi asiaksi.
Kokoomukseenkaan ei voi tällä hetkellä luottaa, jos mitään todella radikaalia ja konkreettista muutosta (uusi tiukka laki ja diskorahan alentaminen 90-100 prosenttia) ei tapahdu ensi kevään aikana. Vaalien alla annettavia lupauksia ei kannata uskoa. Lupausten tyhjyys ilmeni jo eurovaalien jälkeen.
Kokoomuksella on yritystä järkevään toimintaan maahanmuuton osalta, mutta riittääkö tahto ja rohkeus. Kokoomuksen suurena ongelmana tuntuu olevan päättäminen siitä, kumpaa se tahtoo olla enemmän, suomalaisten etua ajava kansallinen kokoomus vai eurooppalaisen eliittiin pääsyn vuoksi maataan myyvä kansainvälinen kokoomus. Painopisteen soisi olevan kansallisten arvojen puolella. Tällä hetkellä Katainen ja Stubb vievät puoluetta pois kansallisesta ajattelusta. Valitettavasti.
Sosiaalidemokraatit, vasemmistoliitto ja vihreät ovat hallittua ja suomalaisten kannalta edullista maahanmuuttoa ajatellen täysin vääriä vaihtoehtoja. Yksittäisten edustajien ulostuloilla ei ole merkitystä, koska ryhmäkuri palauttaa kapinalliset ruotuun lakiäänestyksissä. Keskustapuolueen piirissä on pieni kapinaryhmä, mutta eduskunnassa ei ole soraääniä näkynyt, joten keskustan paikka lienee samassa kopassa demareiden, vasureiden ja vihreiden kanssa.

Yhteishenkeä ja uskoa tulevaisuuteen voi luoda monin tavoin. Musiikki on yksi hyvä avustaja ja kannustaja.
Jimmy Cliff antaa uskoa sorretuksi tuntevalle. http://www.youtube.com/watch?v=18EAqHx2lMk
El pueblo unido jamas sera vencido(Yhtenäistä kansaa ei voi voittaa). Kappaletta lauloivat chileläiset esiintyjäryhmät Quilapayun ja Inti-Illimani 70-luvulla sotilasjuntan kaapattua vallan Chilessä. http://www.youtube.com/watch?v=_uCC-venMtU Olisiko tuosta laulusta jotain oppimista, ei sen poliittisesta suuntautuneisuudesta vaan sen luoneesta yhtenäisyyden tunteesta omiensa joukossa.
Sotaisimmat ja patrioottisimmat saavat ehkä voimaa näistä. http://www.youtube.com/watch?v=dutNBC36Eyo&feature=related Barry Sadler: Ballad of green barrets
Eräs kansaan (intiaanit) kohdistuvasta sorrosta ja tulevaisuususkosta kertova kappale on Don Fardonin esittämä "Indian reservation", jos El pueblo... tai Jimmy Cliff tai "Ballad of green berets" ahdistavat liikaa poliittisesti tai jostain muusta syystä.
http://www.youtube.com/watch?v=wnWobQaalgY&feature=related
Kruununa kaikelle hengen luomiselle loistaa tietysti suomalaisen peräänantamattomuuden, yhtenäisyyden ja tahdon ylistys Jean Sibeliuksen ja V.A.Koskenniemen toimesta. Finlandia on sävelmistä kaunein ja tunteita herättävin http://www.youtube.com/watch?v=yJWNLIQhYH0

[JM-K]

Heikki tyhjensi ansiokkaasti pajatson tälläkin kertaa, huh huh! Pelottavia asioita kaikki tyynni. Muutama erityinen kommentti:

Monikulttuurisuus on saanut uuden termin. Nyt puhutaan moninaisuudesta vaikka tarkoitetaan monikulttuurisuutta. Tätä samaa termiä käyttää myös Arto Satonen eli kokoomuskin on saanut oman osuutensa Demoksen höttötehtaasta.

Olin itse männä viikolla yliopistotason seminaarissa. Siellä todettiin useaan otteeseen nimenomaan näin: "Moninaisuus on rikkaus". Samaa p*skaa eri paketissa siis.

Hämmentävää on myös ajatella, että vaihtoehtoina ovat vasemmistoliitto, vihreät ja keskustapuolue.

Itse käyttäisin kyllä termiä "pelottavaa".

Pienten puolueiden olisi syytä tehdä laaja vaaliliitto muutaman pääagendan alle. Yhteisten päämäärien löytäminen eripuran sijaan olisi juuri nyt tärkeää, koska kaikki suuret puolueet ajavat Suomea kohti monikulttuurista helvettiä. Vaaliliitot monen pienen puolueen kesken useissa vaalipiireissä olisivat tulevissa vaaleissa kullan arvoisia. Perussuomalaiset, KD, Muutos 2011 ja piraatit sekä itsenäisyyspuolue. Näiden avulla irtoaisi jo kymmeniä paikkoja.
Asetelma vaatisi vastaantuloa ja pientä joustoa joka suunnasta.

Sen verran vakuuttavasti Heikki puhui, että laitan heti Muutos 2011:n hallitukselle viestiä siitä, että josko aloitettaisiin välittömästi tällaisten yhteisneuvottelujen järjestäminen.

Vaalien alla annettavia lupauksia ei kannata uskoa.

Tätä viestiä jokaisen nuivan pitää lähipiiriinsä levittää, uudestaan ja uudestaan. Valtavirta on saatava ymmärtämään, että nykyiset päättäjät ovat pelkkiä oman edun tavoittelijoita kaikki tyynni. Taitaa olla muuten julisteen paikka tämäkin aihe...

[Kerpo]

Monikulttuurisuus on saanut uuden termin. Nyt puhutaan moninaisuudesta vaikka tarkoitetaan monikulttuurisuutta. Tätä samaa termiä käyttää myös Arto Satonen eli kokoomuskin on saanut oman osuutensa Demoksen höttötehtaasta.

Olin itse männä viikolla yliopistotason seminaarissa. Siellä todettiin useaan otteeseen nimenomaan näin: "Moninaisuus on rikkaus". Samaa p*skaa eri paketissa siis.

Moninaisuus on parempi termi juuri epämääräisyytensä vuoksi. Monikulttuurisuus, vaikka aika määrittelemätön onkin, viittaa kuitenkin kulttuureihin. Moninaisuuden piiriin voi saada mitä tahansa vieraista kulttuureista kasvissyöjiin ja homoseksuaaleista goottinuoriin. Moninaisuuden vastustaja on siis moninverroin pahempi ihminen - hänhän vastustaa kaikkea erilaista. Mitä suurempaan nippuun asiat laitetaan, sitä vaikeampaa niistä on keskustella.

[Hessu]

Erästä tekstiäni kommentoitiin joitain aikoja sitten todeten, ettei yhtä puoluetta voi syyllistää kaikista maahanmuuton ongelmista. Kyse oli sosialidemokraateista.
Olen aivan samaa mieltä. Ei yhtä puoluetta voi syyllistää kaikesta, mutta ymmärtääkseen nykyisen tilanteen ja sen, mistä tämä nykyinen hullunmylly on saanut alkunsa, täytyy katsoa totuutta silmiin ja myöntää, että sosialidemokraatit ovat olleet mukana joka käänteessä, kun ulkomaalaispolitiikkaa on heivattu yhä huonompaan suuntaan Suomessa.

Tämä kirjoitus ei ole missään nimessä kaiken kattava vaan ainoastaan sipaisu pintaa. Toivottavasti se saa kuitenkin edes muutaman vannoutuneen yhteen puolueeseen itsensä sitoneen henkilön ajattelemaan ja toimimaan paremman huomisen puolesta. Toisena toiveena on, että kirjoitus herättäisi kiinnostusta maahanmuuton historiaan ja eri tahojen toimintaan vuosien saatossa. Tapahtuneet tosiasiat sekä toimintatavat ja päätökset ovat aikansa lapsia eikä nykyisyyttä voi ymmärtää ellei tunne historiaa lainkaan. Poliitikoilla on tapana toimia ”kuten on ennenkin toimittu” ellei äänestäjä ajoittain osoita heille kaapin paikkaa ja vaihda ”leiriä”.
Äänestäminen on tällä hetkellä ainoa rauhanomainen tapa muuttaa kehityksen suuntaa. Mielipiteiden ääneen lausuminen tai kirjoittaminen ei vielä muuta mitään. Ne ovat välineitä, joiden avulla pyritään kohti tiedostavampaa ja aktiivisempaa yhteiskuntaa. Yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttava muutos vaatii kuitenkin äänestyskäyttäytymistä, jossa ratkaisevassa asemassa ovat teot eivätkä retoriset puheet vaalien alla.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on raottaa sosialidemokraattisen liikkeen toimintaa maahanmuuton näkökulmasta. 

Sosialidemokraattisen puolueen voimakas mukanaolo kansainvälisessä politiikassa on aiheuttanut muutaman hyvän asian lisäksi sen, että puolue on valunut tukemaan myös sellaisia asioita, jotka eivät ole eduksi Suomelle ja suomalaisille. Kansainvälisyyteen pyrkiminen on tuonut mukanaan ulkomaisille areenoille tähyäviä pyrkyreitä, joiden toiminnan tarkoituksena ei ole ensisijaisesti Suomen etu vaan oma etu ja henkilökohtainen kansainvälinen näkyvyys. Saadakseen näkyvyyttä ja meriittejä poliitikon on toimittava niiden mittapuiden mukaan, joita isot maat häneltä edellyttävät.
Sosialidemokraattien kaksi suurta kansainvälistä areenaa ovat Sosialistinen internationaali http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosialistinen_internationaali ja Euroopan sosialistipuolue ESP eli PES, The Party of European Socialists
http://www.pes.org/, jonka nimeä SDP on yrittänyt vienosti kiillottaa kääntämällä sanan sosialisti sanaksi sosialidemokraatti. Näiden kahden organisaation politiikka säätelee sosialidemokraattista puoluetta enemmän kuin Suomen sisäpoliittinen tilanne.

Nykyisen pohjoismaisen maahanmuuttopolitiikan isä ja luoja on Olof Palme (sos.dem.), Ruotsin entinen pääministeri, jonka aikana naapurivaltion sisäistä rakennetta ryhdyttiin järjestelmällisesti muuttamaan. Elintason nousu loi harhakuvan, jonka mukaan maahan voidaan vastaanottaa mittaamattomasti ihmisiä vieraista kulttuureista. Ruotsi ei vaatinut muuttajilta sopeutumista vaan lähti sopeuttamaan omia kansalaisiaan. Olof Palme puhui ja toimi kansainvälisen solidaarisuuden nimissä, mutta samalla hän unohti oman maan tulevaisuuden ja sisäisen turvallisuuden. Jo muutama vuosikymmen sitten alkaneet yhteiskunnalliset ongelmat vaiettiin tai niille annettiin selitys, jonka mukaan ruotsalaiset eivät osaa suhtautua tulijoihin. Ruotsalaisille kerrottiin mm. poliitikkojen, toimittajien ja muutamien kirjailijoiden kynällä ja äänellä, että heillä on ehdoton velvollisuus tarjota turvalliseksi kansankodiksi kehittynyt maansa kansainväliseksi turvasatamaksi.
Ulkomaalaispolitiikka on ajanut osan Ruotsista katastrofin partaalle. Eräiden arvioiden mukaan Ruotsi islamisoituu ensimmäisenä pohjoismaana tämän vuosisadan puolen välin jälkeen. Nykyisellä kehitysnopeudella arvioidaan muutoksen tapahtuvan jo 2050-luvulla.

Ruotsin malli on ollut johtoajatuksena suomalaisille sosialidemokraateille. Kaikessa toiminnassa on pyritty seuraamaan Ruotsin esimerkkiä.
Suomalaiset poliitikot ovat jatkuvasti toistaneet, että muiden virheistä voidaan oppia. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Helsingissä ja Turussa ongelmat ovat olleet arkipäivää jo vuosia. Täsmälleen samat virheet kuin muualla, mm. Ruotsissa, Norjassa, Saksassa, Ranskassa ja Englannissa, on toistettu orjallisesti. Kaikissa em. maissa maahanmuuttopolitiikkaa ovat luoneet ja toteuttaneet aktiivisimmin sosialidemokraatit ollessaan lähes suvereenissa vallassa usean vuosikymmenen ajan 1900-luvun jälkipuoliskolla.

Sosialidemokraattien osuus Suomen ulkomaalaispolitiikkaan on hyvin merkittävä. Sosialidemokraateilla on ollut useiden vuosien (vuosikymmenten) ajan ratkaisevat virat ja toimet ulkomaalaispolitiikkaa määriteltäessä ja toteutettaessa.
Tällä hetkellä erityisen merkittävillä poliittisilla paikoilla istuvia sosialidemokraatteja ovat presidentti Tarja Halonen sekä sisäministeriön voimakaksikko, kansliapäällikkö Ritva Viljanen ja maahanmuuttojohtaja Mervi Virtanen. Eläkkeellä oleva ulkomaalaispolitiikan lausuntoautomaatti ja edelläkävijä Risto Laakkonen http://www.etmu.fi/fin/laakkonen.html
on myös sosialidemokraatti.

Suomen pakolaisapu ry:n 13-jäsenisessä hallituksessa toimii puheenjohtajana Thomas Wallgren (SDP). Hallituksessa istuu kaksi muutakin sosialidemokraattia, kansainvälisten asioiden asiantuntija Katja Lehto SAK:sta ja Mari Lindholm demarinuorista. SDP:lla on lähes 25 prosenttia pakolaisavun hallituspaikoista ja hallitus on nimenomaan se, joka päättää yhdistyksen suurista linjoista. Suomenruotsalaisilla järjestöillä on pakolaisavun hallituksessa kolme edustajaa, joka viitannee vahvaan yhteistyöhön välillä RKP+SDP+SPR+Suomen Pakolaisapu ry.
http://www.pakolaisapu.fi/suomen_pakolaisapu/pakolaisavun_hallitus

Erkki Liikanen (SDP) on Suomen Punaisen Ristin puheenjohtaja. SPR vastaa vastaanottokeskusten perustamisesta ja niiden toiminnasta. SDP ja RKP nostivat SPR:n konkurssin tieltä juuri maahanmuuttobisneksen avulla.
Sinikka Mönkäre (SDP) RAY:n johtajana apureineen huolehtii, että ainakaan valuutasta erilaiset monikulttuurisuusprojektit eivät jää kiinni, jos valtion (kansalaisten) peruskassa ei jostain syystä rahoita tarpeeksi.

Propagandaosastokin on tiiviisti SDP:n hallussa. Vuodesta 1965 lähtien Ylen pääjohtaja on aina ollut sosialidemokraatti: Repo 1965-69, Raatikainen 1970-79, Kiuru 1980-89, Paasilinna 1990-94, Wessberg 1994-2005, Jungner 2005-. Ylessä ei ollut moneen vuosikymmeneen yhtään virkaa, jossa ei olisi kysytty puoluekirjaa. Pääosan viroista saivat SDP:n, Keskustan ja Vasemmistoliiton edustajat. Kahden viimeisen vuosikymmenen aikana Kokoomus on saanut enenevässä määrin jalkaansa Ylen oven väliin.
Käytännössä SDP jakoi Ylen virat ja toimet yhdessä Keskustan kanssa usean vuosikymmenen ajan. Muille jätettiin rippeet, tosin SKDL (Vasemmistoliitto) sai voimansa aikana kohtuullisen joukon edustajiaan toimittajien katraaseen. Televisiossa ja radiossa tuotettiin runsaasti kritiikittömästi Neuvostoliittoon suhtautuvia ohjelmia, parhaana esimerkkinä ehkä Leena Pakkasen, Pentti Kemppaisen ja Heikki Vuohelaisen toimittama ”Näin naapurissa”.
Demareilla on myös oma tietotoimisto UP-Uutispalvelu http://www.up-uutispalvelu.fi/esittely.htm .  Aiemmin SDP:n uutispalvelun virkaa toimitti Työväen sanomalehtien tietotoimisto TST, jonka jatko-osa UP on.
Valtamedioista ainakin Ylessä ja Helsingin Sanomissa on voimakas SDP miehitys.

Kirkko politisoitui 1970-luvulla ja aiemmin enimmäkseen kielteisesti uskontoon suhtautuneet demaritkin ryhtyivät miehittämään kirkkovaltuustoja. Osa papeista tunnusti ja tunnustaa yhä väriä. Tunnetuimpia poliittisia pappeja ovat olleet Terho Pursiainen(SKDL, vihr.) ja ortodoksipappi Isä Mitro (sit.,SDP) sekä SDP:n nykyinen varapuheenjohtaja Ilkka Kantola. Pursiainen oli kommunismin/sosialismin kukoistuskaudella SKDL:n kansanedustaja, mutta siirtyi sittemmin monen muun kommunistin/sosialistin tavoin kannattamaan vihreitä.
Politiikka on monien pappisvirkojen nimitysten taustalla. Neuvostoliitossa moni ortodoksipappi toimi valtion vakoojana ja tätä toimintaa kritisoitiin voimakkaasti jälkikäteen. Nyky-Suomessa moni pappi toimii puolueen sanansaattajana. Sitä ei koeta lainkaan ihmeelliseksi tai siitä ei ainakaan julkisesti puhuta.
Poliittisesti valitut kirkkovaltuustot  http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkkovaltuusto
ovat merkittävässä asemassa seurakuntien toiminnassa. Pukit ovat kaalimaan vartijoina myös hengen ravintoa jaettaessa. Tämä toiminta ei koske ainoastaan demareita, vaan kaikki puolueet pyrkivät seurakuntien kakkua jakamaan.

Edellä esiteltyjen henkilöiden ja eri instanssien lisäksi maahanmuuttobisneksessä toimii suuri joukko SDP:n rivijäseniä joko työntekijöinä tai yrittäjinä.

SDP hallitsee maahanmuuton sektorilla virkamiestasoa, tiedotustoimintaa ja osittain rahoitusta. Yhdessä SPR:n ja RKP:n kanssa se vastaa myös turvapaikkapolitiikan käytännön toteutuksesta. Keskustalla, Vihreillä ja Kokoomuksella on myös sormensa pelissä, mutta vaikutusvaltaisimpana koko bisneksessä toimivat sosialidemokraatit.

Ei liene sattumaa, että SDP on miehittänyt maahanmuuton merkittävät johtopaikat. SDP:lla on halu olla maahanmuuttopolitiikan ytimessä niin virkamiestasolla kuin järjestötoiminnassa. Tämä halu ylittää reippaasti puolueen halun tukea omia kansalaisiaan. Miksi? Vastaus löytyy kirjoituksesta: valtavat kassavirrat joilla pidetään jäsenistö suojatöissä ja oma äänestäjäkunta nöyränä, kansainvälinen tunnustus, kansainväliset virat ja kansainväliset paineet veljesjärjestöjen sekä EU:n taholta. Tavallinen suomalainen kaduntallaaja on jäänyt tässä tohinassa puolueen ja pyrkyreiden jalkoihin.

SDP pelaa politiikassa vahvasti kaksilla korteilla. Toisella suunnalla (”palkansaaja-kortti”)se järjestää lakkoja tai vähintään lakonuhkaa (SAK+Heinäluoma) ja toisaalla (esim. EU ja ulkomaalaispolitiikka) se organisoi mm. maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta (Urpilainen+Guzenina-Richardson+Kiljunen+Alho+demarinaiset ja SDP:n opiskelija- ja nuorisojärjestöt).
Molempien tahojen toimet ovat tällä hetkellä tuhoisia. Lakoilla vaikeutetaan entisestään huonoa työllisyystilannetta ja heikennetään elintärkeän pkt-sektorin toimintaa. Pkt-sektori on Suomen suurin työllistäjä. Lakoilla ei ajeta työläisten vaan puolueen etua. Tulevien lakonuhkien ja lakkojen avulla pyritään nimenomaan SDP:n profiilin nostoon.
Demareiden tukeman humanitaarisen maahanmuuton vaikutusta yhteiskunnan toimintaan ei tarvinne tässä yhteydessä syvemmin käsitellä.

SDP johti maata yhdessä Keskustan kanssa usean vuosikymmenen ajan. Tuon ajan poliittisena saldona Keskustalla on lähes täydellinen, mafiamainen maaseutupaikkakuntien hallinta. Keskustan toiminnasta on kirjoittanut Aarno ”Loka” Laitinen useissa kolumneissaan, joten kiinnostuneille voi suositella tutustumista Iltalehden kolumniarkistoon tai Laitisen kirjoittamiin kirjoihin. SDP:n lonkeromaiseen valtaan Laitinen ei ole puuttunut kovin voimakkaasti vaan hän on tyytynyt kaivelemaan enimmäkseen Keskustan toimintaa.
Keskustan hallitessa maaseutua SDP on keskittynyt enemmän suurempien kaupunkien ja teollisuuspaikkakuntien hallintaan. Nyt SDP:n kello tikittää hidastuvaan tahtiin ja Kokoomus on pessyt puolueen sen vanhoilla kannatusalueilla. Helsingissä vihreätkin ovat kiilanneet sekavassa tilassa rämpivän demariporukan ohi.

Muutkaan puolueet eivät saa korkeita pisteitä nykyisestä toiminnastaan ulkomaalaispolitiikan saralla. Niiden toimintaa kommentoin vuoden loppuun mennessä.

Itse en kuulu mihinkään puolueeseen enkä ole koskaan maksanut yhdenkään puolueen jäsenmaksua. Minun motiivini SDP:n tutkimiseen on pyrkimys sen todellisen vaikutusvallan esiin tuomiseen ainakin osittain.
Kukaan ulkopuolinen ei uskoakseni pysty selvittämään kaikkia vaikutuskanavia, koska SDP on äärimmäisen verkottunut puolue ja sillä on runsaasti omia virkamiehiä kaikilla hallinnon aloilla ja tiedotusvälineissä.

Tämän kirjoituksen tiedot on saatu netistä julkisilta sivuilta. SDP:n todellinen verkottuminen ja vaikutusvalta maahanmuuttopolitiikassa on nähtävästi huomattavasti suurempi kuin kirjoituksesta voi päätellä.

[pelle12]

 Älkäämme unohtako mihin liikkeeseen Suomen papisto kuului esim.1930-luvulla. Olen aina ollut ja olen yhä sitä mieltä, että kirkko on aina väärässä. Vähintään 50- 500 vuotta ajastaan jäljessä, riippuen kirkosta.

[Ammadeus]

Samaa perinteistä demariroskaa siis. Lisää rahaa kattoonsylkijöille niin he jostain kumman syystä (mitä ei ole koskaan osoitettu todeksi) alkaa tekemään töitä... ehkä...

Todellista unelmahöttöä.

Demariköntsää,tätä on kuultu jo niin kauan että...huhhuh

[Maastamuuttaja]

Heikki Porkan kirjoitus oli ansiokas. Elämme viimeisiä vuosia, joiden aikana joku neuvokas valt.yo. voisi tehdä - kieli poskella - gradun aiheesta "Sos.dem. puolueen vaikutus suomalaisen yhteiskunnan kansainvälistymiseen" ja saada se hyväksyttyä kiittävin arvosanoin.

Harmittaa, että itselläni ei ole mahdollisuuksia moisen akateemisen kepposen toteuttamiseen.

[Anti-Utopisti]

Esitänpä minäkin tässä oman arvaukseni sosialidemokraattien vaikutuksesta Suomen nykyiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Erityisesti suosittelen kartoittamaan sosialidemokraattien ja muiden sosialistien yhteydet YK-piireihin. Tämä on kuitenkin valitettavasti todellakin vain arvailua mutu-pohjalta, jonka jokainen kohta täytyisi tarkistaa erikseen kunnon tutkimusmenetelmillä.

Luulisin, että lopullinen niitti Euroopan kohtalolle oli nuoren polven sosialidemokraattien ja muiden radikaalien kiinnostus 1960-luvulta alkaen Euroopan ja kolmannen maailman väliseen vastakkainasetteluun, jossa he asettuivat fanaattisesti kolmannen maailman puolelle eurooppalaisia vastaan tasapuolisuuden sijasta:

"Third-worldism is a tendency within left-wing political thought to regard the division between developed, i.e. classically liberal nations, and developing or "Third World" nations against the background of primary political importance. Third-worldism tends to offer support to Third World nations ... and national liberation movements against Western nations or their proxies. Key figures in the Third Worldist movement include Frantz Fanon, Ahmed Ben Bella, Gamal Abdel Nasser, Andre Gunder Frank, Samir Amin and Simon Malley."

Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Third_worldism

Tämä vastakkainasettelu ilmeni yksioikoisena tukena kaikelle kehitysmaalaisten radikalismille eurooppalaisia vastaan apartheidin lakkauttamisen, dekolonisaation ja antikapitalismin nimissä (esim. Frantz Fanonin maailmankuva) sekä myöhemmin yhtä yksioikoisena tukena kehitysmaalaisten pakolaisten "pelastamiselle":

"March, 1960 - April, 1960: The youth organization Student's Refugee Aid Organization (Ylioppilaiden pakolaisapu), is established in Helsinki. The network consists of student union based groups dedicated to radical political debate. The main goal is to raise awareness of refugees and apartheid, support refugees in their local communities, as well as campaign for the rights of refugees everywhere. The main focus is the wars in Algeria and Congo, and later during 60s South-Africa.
...
June, 1961: A new youth organization, The Student's International Aid (Ylioppilaiden Kansainvälinen Apu) is established in Helsinki. It becomes a nationwide organization working with students on issues in the Third World and foreign aid. The organization supports international help efforts and gathers money in Finland for large scale aid in underdeveloped countries. It is active until 1968 before it is torn apart by radicalist factions.
...
February, 1963: The Students United Nations Committee (Ylioppilaiden YK-yhdistys) is founded. The committee plays an integral part in debating international affairs and promoting foreign policy debate. The association is radicalized during 1968 and plays a key role in student politics.
...
March, 1965 - April, 1965: 130 demonstrators participate in the first Finnish demonstration against the American war in Vietnam outside the U.S. embassy in Helsinki. The demonstration is organized by the Committee of 100.
...
March, 1967 - April, 1967: The Student South Africa Committee is radicalized and harshly condemns racial discrimination. Mozambican freedom fighters visit Finland.
...
September, 1968: A radical research and information group on the Third World (Tricontinental, in short: Tricont) is established, based on the programs of the Committee of 100 and Students South Africa Group. Mainly inspired by the example of Cuba, Tricont supports freedom movements in the underdeveloped countries.
...
November, 1968: A "Third World Week" is organized in Helsinki by Tricont with discussions on peace, U.S power structures, the situation in Biafra, Franz Fanon, etc. An international panel discusses the "Violent Student of Today" and possibility of students to change the world. Belgian revolutionary Ernest Mandel and New Left Review chief editor Perry Anderson visit Finland at this occasion.
...
July, 1969: A large congress on Latin America is held during the Jyväskylä summer festival."

Lähde: http://www.1968ineurope.com/index.php/chronologies/index/44

Kansainvälisistä organisaatioista esimerkiksi YK saattaa olla aika pitkälti tämän kehitysmaita symppaavan 1960-lukulaisen radikaalilahkon valtaama. Juuri tähän YK:n ympärille muodostuneeseen solidaarisuusallianssiin kuuluu kai Tarja Halonenkin lähipiireineen monien muiden SDP:n radikaalien tavoin, mikä selittäisi ehkä myös Halosen henkilökohtaiset YK-ambitiot sekä Suomen poliittisen eliitin vimman päästä YK:n turvallisuusneuvostoon.

Ilman näitä eurooppalaisia radikaaleja, joista monet ovat sosialidemokraatteja ja sosialisteja, pelkkä kehitysmaiden edustajien ylläpitämä painostus kansainvälisissä neuvotteluissa tuskin onnistuisi käännyttämään Euroopan oikeistopuolueita puolelleen maahanmuuton vapauttamiseksi, eikä ole edes selvää, haluaisivatko nämä kehitysmaiden edustajat muuten edes edistää fanaattisen antikansallista politiikkaa Euroopassa.

Tämän suomalais- ja eurooppalaisvastaisen radikalismin toteuttaminen olisi joka tapauksessa luultavasti mahdotonta, ellei länsimaissa olisi jo kauan ennen 1960-lukua ollut valmiina konformististen ajatusmallien ja toimintatapojen muodostama perusta, joka kannustaa virkamiesten massat toteuttamaan sokeasti poliittisen eliitin projekteja, vaikka nämä olisivat kuinka mielipuolisia radikalismissaan. Yritän hahmotella alla kronologisesti, kuinka tämä perusta ja sitä hyväksikäyttävä radikalismi ovat vähitellen rakentuneet Suomeen ja muihin länsimaihin.

1) Kristillisten suuntausten välisten kiistojen ja uskonsotien kauden korvasi viimeistään 1800-luvulla ns. poliittisten uskontojen kamppailu vallasta ja länsimaiden maailmankuvahegemoniasta. Tällaisia poliittisia uskontoja olivat luullakseni mm. työväenluokkaan keskittynyt sosialidemokratia (ja muu työväenluokkainen sosialismi), porvaristoonkin vedonnut radikaali liberalismi sekä viimeistään 1920-lukuun mennessä syntynyt älymystölle, yliopistoille ja kulttuuripiireille ominainen apokalyptinen radikalismi.

Kts. lisätietoa poliittisten uskontojen synnystä 1700- ja 1800-luvuilla kirjasta Michael Burleigh: Earthly Powers: The Clash of Religion and Politics in Europe, from the French Revolution to the Great War, jossa kerrotaan myös työväenluokan poliittisten uskontojen kehityksestä (s. 11):

http://www.amazon.com/Earthly-Powers-Religion-Politics-Revolution/dp/0060580933

Olettaisin 1800-luvulla kehittyneen myös uusia menetelmiä kapinoinnin ennaltaehkäisemiseksi, joiden avulla vähintäänkin virkamieskunnan ja armeijan johtoporras saatiin pidettyä entistäkin kuuliaisempana kulloinkin hegemonia-asemassa olevalle poliittiselle uskonnolle. Sosialidemokraatit ottivat sitten 1900-luvun kuluessa Pohjoismaissa vuorollaan tämän hegemonia-aseman täysin edeltäjiensä tapaan ja valjastivat virkamieskoneiston ilman vaikeuksia ajamaan omia yhteiskuntavisioitaan. Tämän olettamukseni tueksi minulla ei ole vielä tarjota lähdettä, mutta armeijan ja virkamieskunnan passiivinen tottelevaisuus jopa maailmansotien hulluimpien vaiheiden aikana viittaisi siihen, että siltä suunnalta ei ole kapinointia odotettavissa edes silloin, kun olisi rationaalisesta näkökulmasta katsoen pakko.

2) Olettaisin kehitysmaiden symppauksen ruvenneen leviämään länsimaissa vaikutusvaltaiseksi aktivistiverkostoksi viimeistään 1970-luvulla:

- ensinnäkin Euroopan kansalaisjärjestöissä (joko spontaanin memeettisen leviämisen kautta tai kehitysmaita symppaavien radikaalien organisoiman tietoisen soluttamisen kautta) sekä

- toisaalta lisäksi YK:ssa, jota kehitysmaat itse rupesivat käyttämään poliittisen vaikutusvaltansa keskeisenä kanavana pyrkien rakentamaan lisäksi sitoutumattomien maiden blokin varteenotettavaksi vastavoimaksi teollisuusmaiden NATO:lle ja Varsovan liitolle.

YK:n tavoitteisiin vaikutti 1970-luvulla yllä mainitun kehitysmaapainotuksen lisäksi arvatenkin:

- Rooman klubista alkanut ympäristötietoisuus,

- kehitysmaista saapuvat huolestuttavat väestöennusteet kolmannen maailman korkeasta syntyvyydestä (Paul Ehrlich: The Population Bomb, 1968; Ehrlichin myöhempi kommentti vahvistaa YK:n väestöennusteiden merkityksen: "Anne and I have always followed U.N. population projections as modified by the Population Reference Bureau") sekä

- YK-piireihin linkittyneiden antirasismi- ja siirtolaisuustutkijoiden parissa levinnyt länsimaalaisvihamielinen apokalyptinen radikalismi, jonka tunnetuimpiin äänitorviin kuului Race & Class -lehti:

http://rac.sagepub.com/archive

3) Samoihin aikoihin 1970-luvulla, kun edellisen vuosikymmenen synnyttämä radikalismi alkoi levitä vasemmistopiireissä, sosialidemokraattien valtavirta oli ehtinyt jo saada paljon kokemusta länsimaiden työvoimahallinnosta ja työvoimasuunnittelusta. Tämä ei ole ihme ottaen huomioon, että työvoimahallinto lienee automaattisesti ollut työväenliikkeeseen linkittyneiden sosialidemokraattien luonnollisimpia valtauskohteita.

Suosittelen tutustumista mm. Michael Pioren teoksiin. Sananmukainen työperäinen maahanmuutto oli jo 1970-luvulla realiteetti ja Pohjoismaissakin pidettiin Nordic Conference on Labour Migration Research -tutkijatapaamisia, mutta vaikka maahanmuuton kasvuun varauduttiin, näiden työvoimasuunnitelmien sävy oli luullakseni erilainen kuin nykyisessä massamaahanmuuton itseisarvoisessa edistämisessä.

4) UNESCO ja UNHCR ovat esimerkkejä YK:n alaosastoista, joiden ympärille vaikuttaa ryhmittyneen paljon Race & Class -henkisiä siirtolaisuustutkijoita, jotka tutkimuksenteon verukkeella sitten pyrkivät tosiasiallisesti lobbaamaan kehitysmaalaisten todellisia ja kuviteltuja etuja länsimaalaisten kustannuksella:

"This article examines the 'Migration Without Border' (MWB) scenario: a world in which border controls would be suppressed and people would be free to migrate from any country to any other. Nigel Harris develops an economic perspective on this highly challenging and thought-provoking idea, and analyses its connection with the development of the world's economy. The movement of people is inherent to the functioning of an international economy, and the article argues that contemporary restrictions on human flows are counterproductive: both receiving and sending countries would benefit from the liberalisation of migratory movements."

Lähde: Nigel Harris: Migration without Borders. The economic perspective.

http://www.unesco.org/most/migration/paper_n_harris.pdf

MOST Publications on International Migration and Multicultural Policies

http://www.unesco.org/most/migration/publications.htm

Myers claims that there were at least 25 million environmental refugees in the mid-1990s, and that this unrecognised category exceeded the then 22 million refugees as officially defined. He thought the number of environmental refugees might well double by the year 2010, and could rise even more quickly as a result of global warming. As many as 200 million people could eventually be at risk of displacement (Myers, 1997). Black argues that there are no environmental refugees as such. While environmental factors do play a part in forced migration, they are always closely linked to a range of other political and economic factors, so that focussing on the environmental factors in isolation does not help in understanding specific situations of population displacement.
...
It is important to remember that the rich countries of the North are still responsible for the greatest environmental problems. This applies in a direct sense: the average American produces ten times as much greenhouse gas and global warming as the average Indian or Chinese. But it is also true in a much more pervasive way. Globalisation as a new world order is based on the opening up of all regions of the world to economic activities largely controlled by Northern-based transnational companies and motivated by their profit interests."

Lähde: Stephen Castles: Environmental change and forced migration: making sense of the debate, Evaluation and Policy Analysis Unit, UNHCR

http://www.unhcr.org/research/RESEARCH/3de344fd9.pdf

Meidän täytyisi selvittää kiireesti se päämotiivi, miksi niin monet siirtolaisuus-, ihmisoikeus- ja monikulttuurisuustutkijat haluavat omistaa koko elämänsä vikojen etsimiselle pelkästään länsimaista sekä usein myös länsimaalaisten poliittiselle kampittamiselle kaikilla keinoilla. Entä onko UNESCO:ssa ja UNHCR:ssä kokonaisuutena ensisijaisesti kysymys vilpittömästä pyrkimyksestä kehitysmaalaisten auttamiseen, vai leimaako näitä alaosastoja kokonaisuudessaan 1960-lukulainen länsimaalaisvastaisuus?

5) Viimeistään 1980-luvulla maahanmuuttopolitiikan luonne muuttui ainakin muutamissa länsimaissa. Ennen 1980-lukua maahanmuutto vaikuttaa palvelleen Euroopassa melko puhtaasti oikeistolaisen rahaeliitin tavoitteita halvan työvoiman saamiseksi teollisuuden sekä toisaalta dual labor marketin erityistarpeisiin.

Sosialidemokraattien dominoimassa Ruotsin poliittisessa eliitissä vaikuttaisi viimeistään 1980-luvulla päässeen valtaan jonkinasteinen hurmoshenkisyys maahanmuuton edistämiseksi. Monet ruotsalaiset yliopistot ja tutkimuslaitokset valjastettiin kodifioimaan tämä hurmoshenkisyys erilaisilla näennäisen uskottavilla verukkeilla, jotta ruotsalaiset tavikset näkisivät maahanmuuton positiivisena:

http://www.immi.se/biblio/1986.htm

Australiassa olivat jo 1970-luvulla muutamat fanaattiset tutkijat ja poliitikot pyrkineet monikulttuurisuuden ottamiseen maahanmuuttopolitiikan lähtökohdaksi, mikä toteutui sosialidemokraattisen hallituksen aikana:

The advent of the Whitlam Labor Government (December 1972 to November 1975) was the vehicle via which multiculturalism "exploded onto the political scene". It was Grassby who, with the backing of the new government, pushed multiculturalism as far as it could go. It was a concept popular with the liberalistic academia and "migrant intellectuals ... [who] found the idea of multiculturalism attractive". Not only was the concept "a popular idea with the new intelligentsia, but more important, it had clearly struck a responsive chord with many immigrant communities, particularly those from southern Europe".(19)

Andrew Guild: The Origin of "The Cult of Ethnicity" (Multiculturalism)

http://www.ironbarkresources.com/mc/mc04.htm

1980-luvulla Stephen Castlesin kaltaiset radikaalit maahanmuuttotutkijat toimivat aktiivisesti projekteissa, joissa monikultturismin käsitettä jatkokehitettiin Australian uuden monietnisyyteen pyrkivän maahanmuuttovision kodifioimiseksi:

Stephen Castles: A New Agenda in Multiculturalism?, CHOMI Multicultural Australia Papers 61, 1987.

Koska Suomi oli työperäisen maahanmuuton valtakaudella eli 1960- ja 1970-luvuilla vielä luonteeltaan pikemminkin maastamuutto- eikä maahanmuuttomaa,  niin Suomen maahanmuuttopolitiikkaa ei ollut juuri tarvetta vapauttaa 1960- ja 1970-luvuilla. Pakolaisvirratkaan eivät olleet tuolloin nykyisen veroisia, vaikka mm. Vietnamista ja Chilestä lähtikin jonkin verran pakolaisia. Lisäksi Suomen maahanmuuttopolitiikka oli tuolloin tiukka historiallisista syistä, koska se oli kai alun perin laadittu toisen maailmansodan jälkimaininkien erityisvaatimuksien perusteella, ettei Suomeen pääsisi poliittisesti arkaluontoista väkeä.

1980- ja 1990-lukujen vaihteessa Suomessa tapahtui sitten jotain hyvin omituista. Suomen maahanmuuttopolitiikka vaikuttaa nimittäin olleen vielä 1980-luvun loppuun asti perinteisen tiukkaa. Sitten yhtäkkiä parissa vuodessa Risto Laakkosen kaltaisten sosialidemokraattien sekä radikaalien lakieksperttien retoriikkaan ilmaantuivat yhtäkkiä lähes identtiset kliseet, joita saamme tänä päivänäkin lukea lehdistä. Seuraavassa parafraseeraan tyypillistä mokutusretoriikkaa vuosilta 1990-1991:

- ihmisten liikkuminen on ollut historiassa yleensä aivan luonnollista
- suomalaisiakin on lähtenyt ulkomaille
- maahanmuuttajat ovat rikastaneet Suomen kulttuuria
- kansainvälinen vastavuoroisuus ja sopimukset edellyttävät maahanmuuton vapauttamista
- ulkomaalaisten oikeudet on turvattava pilkuntarkasti kaikissa käsittelyprosessin vaiheissa, koska muuten Suomen poliisi harjoittaa mielivaltaa
- Suomi oli ennen ensimmäistä maailmansotaa nykyistä kansainvälisempi maahanmuuttomaa, joten maahanmuutto ei ole mitään uutta vaan pikemminkin Suomen normaalitila
-  maahanmuuttopolitiikan täytyy olla humaania Ruotsin tapaan, sillä Ruotsi on edistyksellinen esikuva
- Suomessa asuvien maahanmuuttajien oikeudet täytyy saada tasa-arvoisiksi suhteessa kantaväestöön mitä se sitten tarkoittaakin
- ympäristöongelmat ajavat siirtolaisia liikkeelle ja maapallon resurssit täytyy jakaa siksi tasapuolisesti mm. maahanmuuton edistämisellä
- suomalaiset tavikset täytyy uudelleenkouluttaa kansalaisjärjestöjen ja tiedotusvälineiden avustuksella, ja erityisesti suvaitsevaisten ja humaanien asenteiden levittäminen on kansalaisjärjestöjen tehtävä
- maahanmuuttaja tuo selvät säästöt, koska hänen koulutuksestaan on vastannut alkuperämaa
- ulkomaalaiset lisäävät kansainvälistä kompetenssia
- Suomeen ei investoida, ellei Suomi ole kansainvälinen

Kuten näistä kliseistä huomaamme, juuri mikään ei ole muuttunut perusteluissa maahanmuuton vapauttamiseksi, vaan lähes samat kliseet kiersivät siirtolaisuusseminaareissa jo 1990-alussa. Tosin moniarvoisuus-termi korvautui kai sittemmin monikulttuurisuus-termillä ja ympäristökatastrofit-käsite korvautui iskevämmällä ilmastonmuutos-käsitteellä.

Huomionarvoista tässä on se, että kyseisinä vuosina 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa Suomen jäsenyys nykymuotoisessa EU:ssa ei ollut vielä varmaa Neuvostoliiton kehityksen arvaamattomuuden takia. Myöskään Euroopan yhdentymisen tiiviydestä ei ollut tuolloin vielä varmaa tietoa, vaan pidettiin mahdollisena, että yhdentyminen saattaisikin olla ehkä ensisijaisesti taloudellista eikä ideologista. Niinpä vaikuttaa mahdottomalta, että muutos Suomen maahanmuuttopolitiikassa 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa olisi liittynyt joihinkin EY-kaavailujen mukana tulleisiin kassakaappisopimuksiin, joskaan tätäkään vaihtoehtoa ei voida täysin poissulkea ennen tarkempaa tutkimusta.

6) Vaikka Suomeen on tullut 1990-luvun alun jälkeen aivan valtavasti maahanmuuttajia, niin maahanmuuton aktiivisen edistämisen nopeus ei ole kuitenkaan ollut niin suuri, kuin olisi voinut monikultturistien 1980- ja 1990-lukujen vaihteen hurjimman retoriikan perusteella arvata. Eli maahanmuuttajien prosenttiosuus Suomessa on säilynyt varsin siedettävänä verrattuna siihen, mitä arvatenkin tuleman pitää. Meidän täytyisi selvittää, oliko tämä hidas muutosvauhti 1990-luvulla Suomen poliittisen eliitin tietoinen päätös vai oliko se vain poliitikoille ominaisen saamattomuuden seurausta.

Vasta aivan parina viime vuonna Suomen poliittinen eliitti vaikuttaa aloittaneen maahanmuuton aktiivisen edistämisen mm. sosialidemokraattisen maaherra Rauno Saaren työryhmän ohjeiden mukaisesti. Motiivi parin viime vuoden muutoksiin ei kuitenkaan voine olla ainakaan työvoimapulan ja ympäristökatastrofien paheneminen, koska nämä samat alarmistiset verukkeet esiintyivät jo Risto Laakkosen retoriikassa 1990-luvun alussa lähes identtisinä. 

Ehkäpä kyseinen yhteiskuntavisio kulkeutui Risto Laakkoselle 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa jonkin sosialidemokraattien 1980-luvulla tekemän salaisen kansainvälisen strategiapäätöksen kautta. Joka tapauksessa voinemme päätellä massamaahanmuuton kannattajien retoriikan identtisyydestä vuodesta 1990 vuoteen 2009 sen, että motiivi maahanmuuton vapauttamiseen Suomessa täytyy perustua johonkin ennen vuotta 1990 sovittuun yhteiskuntavisioon eikä kyseessä luultavasti ole mikään parina viime vuonna syntynyt uusi motiivi.

Koska SDP:stä varsinkin Tarja Halonen, Ritva Viljanen ja muukin puolueen 1960-lukulainen radikaalisiipi vaikuttavat kuuluvan innokkaimpiin monikultturismin edistäjiin, niin veikkaisin olettamani sosialidemokraattien salaisen yhteiskuntavision alkuperän olevan juuri YK:n ympärille kerääntyneet sosialidemokraattiset kehitysmaiden symppaajat. Näiden symppaajien motiivi on epäselvä, mutta ehkäpä he yksinkertaisesti päättivät joskus 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa valita sosialidemokraattien seuraavaksi tavoitteeksi länsimaalaisten veroisten oikeuksien tarjoamisen kehitysmaalaisille. Tämän tavoitteen toteutus oli kai tarkoitus aloittaa perustamalla monietninen maailmankylä länsimaihin. Tavoitteen salassapito perustui ehkäpä sosialidemokraattisten fabianistien perinteiseen toimintatapaan:

(http://www.libertygunrights.com/FabianEmblemPg2.gif)

Ruotsista ja muista vapaamman maahanmuuton maista saatettiin fabianistihengessä kopioida Suomeenkin samat valheet ja puolitotuudet (työvoimapula, ympäristökatastrofit ja sittemmin ilmastonmuutos), joiden todellinen tavoite oli kuitenkin vain legitimoida uskottavamman kuuloisilla perusteluilla sosialidemokraattien kansainväliseen solidaarisuuteen perustuva uusi maahanmuuttopolitiikka.

Koska myöhemmin myös Tony Blairin, Jack Strawn ja Romano Prodin kaltaiset sosialistit ovat omissa maissaan edistäneet hillitöntä maahanmuuttoa, niin tämä viittaisi siihen, että kaikkien EU-maiden sosialidemokraateilla ja sosialisteilla saattaa olla olemassa salainen suunnitelma avata portit selälleen heti päästessään omien maidensa hallitukseen. Niinpä Suomen kannalta olisi ehkä parasta, etteivät sosialidemokraatit pääsisi hallitukseen mahdollisimman pitkään aikaan. Tosin on epäselvää, kuinka sitoutuneita sosialidemokraatit ovat enää vanhoihin visioihinsa ja onko puolueen enemmistö asiasta samaa mieltä.

Minulle on kuitenkin vielä täysin hämärää, kuinka Euroopan oikeistopuolueet saatiin hyväksymään sosialidemokraattien solidaarisuuspohjainen maahanmuuttopolitiikka. Luultavasti yllä esittämääni kuvioon liittyy muitakin kansainvälisiä lehmänkauppoja maahanmuuton vapauttamisesta. Toki oikeistopuolueet kunnioittavat nekin jossain määrin YK:ta, joten jos YK:n suunnalta on tullut painostusta, niin tämä ehkäpä selittäisi oikeistopuolueiden suostumisen massamaahanmuuttoon.

Sitäkään vaihtoehtoa ei voitane poissulkea, että käynnissä on 1960-lukulaisten radikaalien suorittama Euroopan alkuperäiskansojen etninen puhdistus, sillä Portugalin sosialistipuolueeseen kuuluvan UNHCR-johtaja Antonio Guterresin viimeisin kommentti on karmaiseva:

"All our societies will become multiethnic, multireligious and multicultural,' he said, 'whether we like it or not.'"

Lähde: Katrin Bennhold and Caroline Brothers: E.U. Urged to Open Doors to Migrants

http://www.nytimes.com/2009/12/15/world/europe/15iht-migrants.html

Artikkelin teksti löytyy myös seuraavasta linkistä:

http://www.americanpatrol.com/CIS_NEWS/2009/091215.html

En tiedä, mihin perustuu Guterresin väite yhteiskuntien monietnistymisen väistämättömyydestä. Ainakin minun on vaikea kuvitella Afrikan yhteiskuntien monietnistyvän, koska eurooppalaisia sinne tuskin muuttaa kolonialismin haavojen takia, eikä Afrikassa riittäne resursseja myöskään aasialaisten laajamittaiselle maahanmuutolle, kun afrikkalaisille itselleenkään ei ehkä riitä ruokaa. On myös vaikea uskoa, että Aasian maahanmuuttokehitys sisältäisi samanlaista massamaahanmuuttoa Afrikasta käsin kuin EU:n maahanmuuttokehitys oletettavasti tulee sisältämään. Amerikka taas on varsin eristynyt manner, jonka geopoliittiset erityispiirteet eivät välttämättä pysty tukemaan laajaa maahanmuuttoa. Niinpä vaikuttaa siltä, että Guterresin ilmaus "all our societies will become multiethnic" tarkoittaakin vain ja ainoastaan Eurooppaa.

Enkä tiedä sitäkään, tarvitseeko Guterresin uhkausta ottaa tosissaan. Hän ei esitä haastattelussaan hurjan retoriikkansa tueksi yhtään uskottavaa kausaliteettia vaan päin vastoin toistaa vanhat sosialistiset kliseet ilmastonmuutospakolaisuudesta, työvoimapulasta, työperäisen ja humanitäärisen maahanmuuton erottelun vanhanaikaisuudesta sekä siitä, ettei Eurooppa saa kieltäytyä poliittisin perustein ihanalta ja väistämättömältä maahanmuutolta. Eli samat vanhat höpinät. Mutta se ainakin on varmaa Guterresin yllä mainitun lipsautuksen perusteella, että kansainvälisessä eliitissä vaikuttaa sosialistien radikaalisiipi, jonka häpeämättömänä tulevaisuusvisiona näyttää olevan Euroopan kansojen etninen tuho.

Jos Euroopan monietnistäminen on vain tietyn kehitysmaita symppaavan ja eurooppalaisvihamielisen poliittisen lahkon projekti, joka on ryhmittynyt sosialidemokraattien ja sosialistien muodostaman ytimen ympärille, niin tästä maahanmuuttokriitikot voivat päätellä tehokkaan vastalääkkeen monietnistämisprojektin jarruttamiseksi. Mokutusrintamaa kannattaa ajatella systeeminä, joka koostuu osasista, näiden osien välisistä yhteyksistä ja kunkin osan toiminnassa tarpeellisista työvälineistä. Kun tästä systeemistä etsii Systempunkt-pisteet ja tökkää oikeisiin kohtiin oikealla frekvenssillä, niin mokutussysteemin saa ehkä jumitettua siksi aikaa, että Euroopan politiikassa prioriteetit ehtivät muuttua. Veikkaankin juuri mokutussysteemin jumittumisen pelon olevan mm. Ritva Viljasen viimeaikaisen apokalyptisen maahanmuuttovimman takana.


[email protected]

[Roope]

1980- ja 1990-lukujen vaihteessa Suomessa tapahtui sitten jotain hyvin omituista. Suomen maahanmuuttopolitiikka vaikuttaa nimittäin olleen vielä 1980-luvun loppuun asti perinteisen tiukkaa. Sitten yhtäkkiä parissa vuodessa Risto Laakkosen kaltaisten sosialidemokraattien sekä radikaalien lakieksperttien retoriikkaan ilmaantuivat yhtäkkiä lähes identtiset kliseet, joita saamme tänä päivänäkin lukea lehdistä.

Harmi että kirjallisia lähteitä on niin vaikea seurata taaksepäin. Tässä kuitenkin ajankuvaa 80-luvun lopulta eli Demlan historiikkia:

Ulkomaalaisasia

1980-luvun loppupuolella Demla oli eturintamassa vaatimassa kohennusta ulkomaalaisten oikeusasemaan Suomessa.  Jo vuonna 1979 Demla oli järjestänyt tilaisuuden aiheesta, alustajana tuolloin oli Lars D. Eriksson.

Toiminnassa hyödynnettiin aktiivisten jäsenten ammattitaitoa ja laadittiin vuonna 1987 eduskunnan oikeusasiamiehelle erittäin laaja ja perinpohjainen kantelu. Kantelussa lueteltiin havaitut epäkohdat ja viitattiin säännöksiin ja kansainvälisiin sopimuksiin, joita ei ole riittävästi huomioitu sisäministeriön ulkomaalaistoimiston ja poliisin työssä. Kantelua olivat laatimassa mm. Kari Kiesiläinen, Johanna Niemi-Kiesiläinen, Pekka Nurminen, Heikki Pihlajamäki, Johanna Suurpää ja Markku Fredman.

Tiettävästi kantelua pidetään edelleenkin eräänä merkittävimmistä, joita eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa on ratkaistu. Kantelun jättäminen ylitti valtakunnallisen uutiskynnyksen ja lienee ensimmäisiä tilanteita, joista tuore kansanedustaja Anneli Jäätteenmäki Demlan puheenjohtajana oli TV-kameroiden ja lehtikuvaajien piirittämänä. Kanteluun saatiin 79-sivuinen vastaus 14.4.1989 oikeusasiamies Olavi Heinoselta, jolle asian esitteli esittelijäneuvos Lauri Lehtimaja.

Kanteluratkaisun seurauksena tapahtui merkittäviä uudistuksia ja ulkomaalaisten oikeusasema parani huomattavasti.

Demla päätyi ulkomaalaisaktiivisuutensa myötä kolmasti Helsingin Sanomien Karin piirroksiin. Lopulta nämä ulkomaalaisaiheiset piirrokset johtivat Kari Suomalaisen potkuihin lehdestään.

Demla oli mukana laatimassa varjoulkomaalaislakia yhdessä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa 1988. Laki julkaistiin kirjassa "Oikeutta ulkomaalaisille" (Gaudeamus), joka syntyi projektin päätteeksi.

Demla oli perustamassa Pakolaisneuvontapistettä, josta sittemmin kehittyi Pakolaisneuvonta r.y. Sillä on tätä kirjoitettaessakin puheenjohtajana Demlan edustaja. Voidaan sanoa, että Demla ulkoisti ulkomaalaisprojektinsa aika pitkälti Pakolaisneuvonnan kautta tapahtuvaksi. 

Näiden toimien johdosta Demla kutsuttiin Ulkomaalaisyhdistyksen kunniajäseneksi vuonna 1988 ja sille myönnettiin Kristillisen rauhanpalkinnon vuonna 1989 työstä ulkomaalaisten hyväksi.

Historiikin lehtileikkeiden tekstejä:
Ulkomaalaislaille tekeillä varjolaki. "Johanna Suurpää esittelee varjolakia, taustalla Markku Fredman.", 1989
Oikeutta ulkomaalaisille, Preesens-kirja, 1988
Demokraattiset lakimiehet kantelivat oikeusasiamiehelle: "Poliisi pitää ilmiantorekisteriä ulkomaalaisista" (kuvassa Demlan silloinen puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki), 1987

Demlalaisten ajattelun muutoksia voisi seurata tutkimalla Oikeus-lehden vanhoja numeroita. Ehkä ei tapahtunut mitään kovin dramaattista. Ajan mittaan asialleen omistautuneista ja hyödyllisistäkin oikeuslaitoksen ja ulkomaalaislain sparraajista tuli päättäjiä, joille ei yhtäkkiä enää ollutkaan vastavoimaa. Lapsilauma yksin karkkikaupassa, kauhea sotkuhan siitä syntyy.

[M.K.Korpela]

Lapsilauma yksin karkkikaupassa, kauhea sotkuhan siitä syntyy.

Paremminkin kakarat pisti autonovet sisältä lukkoon.

[Ernst]

Lapsilauma yksin karkkikaupassa, kauhea sotkuhan siitä syntyy.

Paremminkin kakarat pisti autonovet sisältä lukkoon.

Mutta kuka hitto antoi niille avaimet?

[hattiwatti]

Heikki Porkalta erittain hyvaa tutkivaa journalismia.

Mutta pari paapirua unohtui demarimafiasta:

Vaestonsiirtojen paaarkkitehti, nettisensuurin ajaja,  Ritva Viljanen (SDP).

Ja hanet virallisen paatoksen yli asemaansa jyrannyt suomalaisuuden epadramatisoija Tarja Halonen (SDP).

Tarja Halosen nimityspolitiikka valtion virkoihin on muutenkin pahaenteista:

http://www.tappis.0catch.com/perivihollinen.htm

Viljaseen kytkoksissa olevia demarivaikuttajia tulisi tutkia ehdottomasti enemman: hanella kun on valtaa ihan oikeasti.

[Sami Aario]

Ulkomaalaisasia

1980-luvun loppupuolella Demla oli eturintamassa vaatimassa kohennusta ulkomaalaisten oikeusasemaan Suomessa.  Jo vuonna 1979 Demla oli järjestänyt tilaisuuden aiheesta, alustajana tuolloin oli Lars D. Eriksson.

Toiminnassa hyödynnettiin aktiivisten jäsenten ammattitaitoa ja laadittiin vuonna 1987 eduskunnan oikeusasiamiehelle erittäin laaja ja perinpohjainen kantelu. Kantelussa lueteltiin havaitut epäkohdat ja viitattiin säännöksiin ja kansainvälisiin sopimuksiin, joita ei ole riittävästi huomioitu sisäministeriön ulkomaalaistoimiston ja poliisin työssä. Kantelua olivat laatimassa mm. Kari Kiesiläinen, Johanna Niemi-Kiesiläinen, Pekka Nurminen, Heikki Pihlajamäki, Johanna Suurpää ja Markku Fredman.

Tämä ehkä osittain selittää sen, miksi nykyään Suomeen saapuvat turvapaikanhakijat näyttäisivät pääsääntöisesti saapuvan maahan ilman matkustusasiakirjoja, vaikka ulkomaalaislaki edellyttää niitä kaikilta maahan saapuvilta, eivätkä turvapaikanhakijat ole tästä lain mukaan mikään poikkeus:

Vs: 2009-09-21 Monitori 3/2009: Maahanmuuttaja on heikoin lenkki?

EDIT: Tarkoitin tällä sitä, että turvapaikkajärjestelmä ja siihen liittyvät kansainväliset sopimukset, sekä toisaalta kansallinen etu erityisesti sisäiseen turvallisuuteen liittyen, ovat selvästi ristiriidassa keskenään. Näyttäisi että tätä ristiriitaa ei koskaan selvitetty lainsäädännössä, vaan nykyinen turvapaikanhakijoihin liittyvä käytäntö runnottiin läpi väkisin piittaamatta lainsäädännöstä.

Kun taas oikeusvaltioissa on viranomaisilla käsittääkseni tapana noudattaa olemassaolevaa lainsäädäntöä siksi kunnes lainsäätäjät saavat lainsäädännön vastaamaan niitä kansainvälisiä sopimuksia, jotta niitä voidaan lain puitteissa soveltaa.

[Timo Rainela]

Koen tämän osion "tavaran" niin kovaksi, mieltä kuohuttavaksi ja lopullista totuutta lähestyväksi...
Sain äsken linkin, joka liittyy afrikkalaisen "työvoiman" muuttoon Eurooppaan.
http://sioe.wordpress.com/2009/12/30/euro-med-union-article-today-in-the-washington-times/

....Amerikkalaisesta näkökulmasta!

[far angst]

Vanha iloinen Neuvostoliitto katsoi olevansa velvollinen (oikeutettu?) jakamaan sosialismin ihanuutta ihan kaikille.  Tämä pakkosyöttö toimi monilla eri tasoilla ja tavoilla, aina sovellettuna toimintoympäristöönsä.  Ja kun Neukkulan polsut itsensä tunsivat (Stalinin kritiikki – itsekritiikkimenetelmä), osasivat he hyödyntää lähetyssaarnaamisessaan ihmisluonnon kuvottavimpiakin syvyyksiä.

Vasemmisto- ja oikeistofasismi on sama asia ja käyttää samoja metodeja.  

NL:n metkuihin kuului perustaa länsimaihin mahdollisimman paljon erilaisia järjestöjä, poppoita, sakkeja ja lössejä, joiden tehtävänä oli aikaansaada ja kanavoida NL:n hyötyyn tähtäävää yhteiskunnallista rauhattomuutta.  Näitä viidensiä kolonnia käytettiin saamaan aikaan lakkoja, mellakoita, mielenosoituksia ja muita sabotaaseja ja ennen kaikkea yleistä tyytymättömyyttä länsimaisissa yhteiskunnissa.  Tyytymättömyys saa aikaan lakkoja, jotka taas häiritsevät talouselämää ja vähentävät kapitalistisen yhteiskunnan perkeleellistä vapautta ja vaurautta.   Kun NL oikein viisaasti käyttäisi näitä järjestönappuloitaan yhteiskunnan pelilaudalla, lisääntyisi mellakointi, elintaso alenisi ja kurjistumisteoria etenisi.  Se taas johtaisi luokkavihaan ja edelleen vallankumoukseen, olihan itse Moses Mordekai Levi  Karl Marx tämän kaiken jo ennustanut ja paksuun kirjaan präntännyt polseviikin sitä tuteerata.

Ja katso!  Tapahtui niin, että Suomeenkin syntyi "spontaanisti" kymmeniä erilaisia "kansalaisjärjestöjä", jotka tietämättään toimivat NL:n komennossa ja hyväksi.   Ulkopuolelta katsottuna niiden toiminta ja retoriikka oli täsmälleen samanlaista, ihan aiheesta riippumatta.  Niinpä Chileä ja Allendea fanittavat ystävyysseurat käyttivät samanlaista kapitalismin ja länsimaisen yhteiskunnan tuomitsevaa kliseistöä kuin erilaiset samalla asialla ja samassa ohjauksessa olevat muutkin opintopiirit, seurat ja harrastelijakoplat.  Ylioppilasteatteri antoi aivan samanlaisia lausuntoja porvariyhteiskunnasta kuin Marxilais-Lenistinen Kitinä- ja Opintopiiri tai vaikkapa Oikeutta Sorretuille! –lössi ja Työväen Pursiseura.

Yhteiskunnallisen tyytymättömyyden esiin manaamisen ja vaahdoksi piiskaamisen lisäksi nämä kommarikomennossa olevat kymmenet ja sadat sakit toimivat lausuntoautomaatteina.   Näitä lausuntoja käytettiin oman väen kesken perusteluina uusiin lausuntoihin ja närkästyksen aiheisiin ja kaiken sortin epäkohtien tongiskeluun.  Niitä käytettiin myös NL:n ja sen orjavasallien omassa propagandassa kertomaan itäblokin proletaareille, että miten päin vittua kaikki siellä kapitalismissa onkaan.

Samanlainen lausuntoautomaatti on tietysti myös HS-raati, ja varmasti sekin ottaa itsensä ihan yhtä vakavasti kuin NL:n komentamat "kansalaisjärjestöt".

Näistä kansalaisjärjestöistä ihan kaikkein pahin tietysti on Demla, ja juuri Demla on ollut aivan avainasemassa muokkaamassa maahanmuuttoa (kapitalistiselle) Suomelle ikuiseksi rasitukseksi.  Demla on NL:n kylvämä lohikäärmeenhammas, josta kasvaneen hirviön tarkoitus on ollut sama kuin muidenkin NL:n pelinappulajärjestöjen; länsimaiden epästabilointi ja länsimaiden elintason romahduttaminen.  Olen aivan varma, että samanlaisia NL:n alkuun saattamia järjestöjä on jokaisessa länsimaassa ja että jokainen näistä järjestöistä on toiminut suunnilleen samalla tavalla ja ennen kaikkea pyrkinyt samaan päämäärään: oman yhteiskuntansa romahduttamiseen.

Valitettavaa on, että nämä NL:n jättämät lehtolapset ovat nyt muodostuneet osaksi yhteiskunnallista rakennetta isäntämaissaan, vaikka ne siittänyt iljetys jo onkin omaan paskaansa tukehtunut.  Ja vaikka näin on käynyt, palvelevat nämä viidennet kolonnat samaa tarkoitusta kuin ennen, länsimaiden heikentämistä.  Ja se taas sopii nykyiselle venäjälle, joka onkin ihan sama asia kuin NL oli.  Oligarkian johtama diktatuuri, joka pyrkii (taaskin) maailmanherruuteen.  Ei mitään uutta auringon alla.

En viitsi pistää näistä väitteistäni mitään linkkejä, koska kukaan ei kuitenkaan viitsi lukea tällaista kuivaa vuodatusta tänne saakka, ja vielä vähemmän vaatia linkkejä.  Olkoot siis, mutta synnyistä syvistä palautan mieleen toisen pitkä jeremiaadini:

http://hommaforum.org/index.php/topic,9886.msg154561.html#msg154561

Muuten,  eikö sinulla näin lauantai-iltana ollut mitään seksikkäämpää zembaloa meneillään kuin tällaisen lukeminen?    GAL!

[Hessu]

Liitän tähän ketjuun, koska asiat sivuavat niin voimakkaasti demareita.

Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen (sdp) esitti tiedotustilaisuudessa kaavion avulla arvioita Suomen talouden kehityksestä.

http://www.uusisuomi.fi/raha/88150-suomi-2020-yksi-karsea-nakemys

Artikkelin lukemisen jälkeen tuli olo, kuin olisin tutustunut yhtä aikaa Demoksen tulevaisuusutopiaan (utopistiset näkemykset) , Pekka Himasen luovaan sanastoon (uudistuva, hiipuva ja sinnittelevä Suomi) ja ilmastopaneeli IPCC:n lätkämailaan (mallinnuskäyrä).

Erkki Liikanen ei sanonut aivan konkreettisesti mitä pitäisi tehdä, vaan hän käytti poliitikolle tyypillisiä kiertoilmauksia. Tämä johtui tarvittavien toimenpiteiden luonteesta. Toimenpiteet ovat nimittäin melkoisessa ristiriidassa sosialidemokraattien käytännön toiminnan kanssa. Jos Liikasen suosituksia noudatettaisiin, toimenpiteet kolahtaisivat nimenomaan Sdp:n kannattajakunnan työmaille hyvin, hyvin negatiivisesti. Suomennan kolme Liikasen pääpointtia.

Liikanen sanoo:

a.Työuria täytyy pidentää molemmista päistä = lyhyemmät opiskeluajat ja myöhemmin eläkkeelle

b.Julkisten palvelujen tuottavuus paremmaksi = voimakas työpaikkojen karsinta julkisella sektorilla sekä mahdollinen palkka-ale

c.Paikallisen sopimisen lisääminen = nykyisen kaltaisen ay-liikkeen alasajo ja sopimisen siirtäminen yritystasolle vaiheittain

Kohdat b ja c ovat täydellisessä ristiriidassa Urpilaisen ja Heinäluoman yhdessä ay-liikkeen kanssa ajamien teesien kanssa.
Kohta a ei myöskään ole viimeisen tiedon mukaan mieluinen vaihtoehto demareille. http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=26831:kataja-sdp-valitsi-leikkaukset-tyoeurien-sijasta&catid=1:politiikka&Itemid=3

En voi millään opilla käsittää, mitä Sdp ajaa takaa, kun mikään ei kelpaa. Se ei aja kaksilla eikä kolmilla korteilla vaan useilla kymmenillä eri korteilla yrittäen edelleen miellyttää kaikkia mahdollisia tahoja yhtä aikaa. Sellainen toiminta ei ole rehellistä eikä edes mahdollista. Hätä on käsittääkseni todella suuri Sdp:n leirissä. Niin rajusti siellä heilutaan joka suuntaan. Poliittiselle tarkkailijalle se antaa kuvan hallitsemattomasta politikoinnista ja täydellisestä otteen kirpoamisesta.

Demareita hallitsee poliittisten broilereiden, narsistien, politrukkien ja pintaliitäjien ryhmä, joka osaa kabinettipolitiikan kiemurat, mutta todellisesta elämästä ja sen ehdoilla toimivasta politiikasta tuo ryhmä on etääntynyt totaalisesti. Mihinkään muuhun johtopäätökseen ei voi tulla heidän toimintaansa seuratessa. Voi hyvin kysyä vanhan työväenlaulun sanoin: Kenen joukoissa seisot, Sdp? Kaikkien joukossa ei voi seisoa yhtä aikaa huoraamatta ankarasti.

Meillä on varaa. Tätä mieltä ollaan Sdp:ssä. Oppositiossa istuessaan se ei ole esittänyt vaihtoehtoista politiikkaa vaan on myötäillyt hallitusta lähes kaikissa suurissa kysymyksissä. Maahanmuuttopolitiikassa Sdp on ollut erityisen voimakkaasti hallituksen takana. Nykyiset irtiotot ovat huvittavaa populistista pyristelyä hädän hetkellä.

Vanhat huijauksen keinot on otettu käyttöön, ne tämä poppoo osaa rutiininomaisesti. Sitä he taas eivät ymmärrä, että kansalaisten tiedostamisen taso (ainakin maahanmuuttopolitiikassa) on huomattavasti korkeampi kuin ennen. Kiitos internetin ja osittain myös tarkkaavaisten nuivien.

Toisaalla Hommassa Tapio Äyräväinen kertoi lyhyesti ja ytimekkäästi Suomen talouden kehityksestä 1980-luvulta tähän päivään. Lyhyt katsaus on suositeltavaa luettavaa kaikille talouden kehityksestä huolestuneille.

http://hommaforum.org/index.php/topic,25629.msg342427.html#msg342427

Katsauksen pääministerien nimistä voi tehdä omat johtopäätöksensä muutamien poliitikkojen kyvystä talouspolitiikan alueella. Ei Kokoomuskaan pääse tästä vastuusta karkuteille. Sauli on ollut aitiopaikalla mukana rakentamassa tätä loukkua. Tätä se Niinistönkin kannattama konsensus tuottaa. Konsensuksessa kukaan ei saa sitä mitä haluaa.

Palaan muutaman päivän sisällä tähän konsensus-aiheeseen, jotta sitä ei sotkettaisi terveeseen yhteistyöhön. Yhteistyöllä ja konsensuksella ei ole nimittäin mitään tekemistä keskenään. Rehti sopiminen ja lehmänkaupat eivät ole sama asia, vaikka näin annetaan useasti ymmärtää.

Vielä lyhyesti erääseen asiaan, joka jäi mieleen luettuani Helena Erosen US- blogia
http://ohohupsis.blogit.uusisuomi.fi/2010/03/03/suomalaisesta-somalimaan-pressa/

Kirjoituksessa mainitaan nimeltä Solidaarisuus-järjestö. Tutustuin netin avulla järjestöön ja aavistukseni osui kohdalleen. Kyseessä on viralliselta nimeltään Kansainvälinen solidaarisuussäätiö. Olen itse tehnyt 80-luvulla hetken (muistaakseni kuukausi – kaksi) töitä kyseiselle säätiölle, tästä syystä nimi alkoi kiinnostaa.

Netistä löytyikin mielenkiintoinen tieto. Solidaarisuus on järjestö, jonka hallituksen valitsee valtuuskunta, jonka taas valitsee Sdp.

http://www.solidaarisuus.fi/meista/hallitus/

Sinänsä siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta mielenkiintoiseksi asian tekee sen pohtiminen, lasketaanko säätiön (Solidaarisuus) saama valtion tuki sosialidemokraattien puoluetueksi ja/tai otetaanko Solidaarisuuden saama summa mukaan kehitysyhteistyörahoja yhteen ynnätessä.

Solidaarisuus ilmoittaa sivuillaan saaneensa pääosan vuoden 2008 (muita vuosia ei ole ilmoitettu) rahoituksestaan ulkoministeriöltä. http://www.solidaarisuus.fi/meista/talous/
Valtion suora tuki on n. 1,9 miljoonaa euroa.
Yhden Reumasairaalan konkka olisi hoidettu tällä summalla. Mutta mikään ei ole mistään pois, eikös se niin mene poliittisen logiikan mukaan? Oikeastaan valtion tuki on hieman suurempi, koska viisi prosenttia rahoituksesta tulee nenäpäiväkeräyksestä. Nyt joku voi ajatella, että kansalaisethan sen nenäpäiväkeräyksen rahoittavat, mutta kannattaa miettiä hetki ennen kuin avaa sanaisen arkkunsa.

[ElinaElina]

Tämä pitäisi saada lyhyeen, popolistiseen muotoon. Kirjaa voisi pitää lääkekaapissa oksetuslääkkeen vaihtoehtona.

[Pliers]

Olipahan harvinaisen hyvä kirjoitus. Iso käsi!

On varmaa Liikanen joutunut puremaan kieltään ennustusta lukiessaan. Tilanne on hirveä. Asiaa ei auta lainkaan se, että demarit tulevat tekemään kuin Kreikan vasemmisto pari vuotta taakse päin. Vaikka realiteetit ovat olleet tiedossa, ja vaalien aikaan oikeisto puhui ongelmista avoimesti, lupasi vasemmisto kansalle, että kyllä meillä raha riittää. Tulokset ovat kaikkien tiedossa.

Ilman Suomen pankin ehdottamia toimenpiteitä Suomelle tulee käymään samoin. Se on fakta, eikä mielipide. Se, että miten asiasta saadaan poliittinen yhteisymmärrys, jotta uudistuksia todella päästäisiin tekemään tullee olemaan mahdotonta. Todennäköisesti sdp tulee uhkaamaan vallanhimossaan yleislakolla kaikkien mainittujen uudistusten yhteydessä.

Heinäluoma kiistatta älykkäänä ihmisenä taatusti tietää ja ymmärtää miten vakava tilanne on. Kysymys onkin nyt enemmän vallanhimosta. Heinäluoma kykeni luopumaan puheenjohtajuudesta suoraselkäisesti. Urpilaisella on hillitön näyttämisen halu ja vallanhimo, joten hän taatusti haluaa voittaa ja näyttää kaikin mahdollisin keinoin. Saapa nähdä onko oma suu lähempänä kuin kansalaisten suu.

Toinen asia on se, että äänestäjät ovat vuosi vuodelta koulutetumpia. Onko kriittinen massa jo niin valveutunut, että ymmärtää millaisessa suossa Suomi rypee. Ymmärtääkö valtaosa äänestäjistä, ettei Suomella ole tulevaisuutta ilman radikaaleja toimenpiteitä. Silloin eivät demarien valheet menisi läpi. Nähtäväksi jää.

Konsensus ei ole kompromissi. Se on loistava huomio. Olen aiheesta kirjoittanut aiemminkin, mutta konsensus on nimenomaan kaupankäyntiä. Puolueet käyvät kauppaa itselleen ideologisesti tärkeillä asioilla. Tästä syystä on mahdollista, että kolmen puolueen kaupankäynnissä, jokainen kauppaa käyvistä puolueista saavat mitä haluavat, mutta jokainen sovittu seikka on huononnus kansalaisen arkeen tai vähintään lompakosta pois. Puolueet, kun eivät varsinaisesti ole kiinnostuneita kansalaisten hyvinvoinnista, vaan omasta vallastaan. Tällaisen kaupankäynnin tulos voisi olla vaikka seuraavanlainen:
- Kansallista maataloustukea nostetaan. kepu
- Yritystukia nostetaan. kok
- Palkkoja nostetaan. sdp

Tässäkään vaihtoehdossa kukaan ei voita, mutta puolueet voivat markkinoida itseään äänestäjille sopivin sanankääntein. Silti kokonaisuus sakkaa.

[Anti-Utopisti]

Kirjoituksessa mainitaan nimeltä Solidaarisuus-järjestö. Tutustuin netin avulla järjestöön ja aavistukseni osui kohdalleen. Kyseessä on viralliselta nimeltään Kansainvälinen solidaarisuussäätiö.
...
Netistä löytyikin mielenkiintoinen tieto. Solidaarisuus on järjestö, jonka hallituksen valitsee valtuuskunta, jonka taas valitsee Sdp.

SDP:n ja yleensäkin sosialidemokratian yhteyksiä monikultturismiin kannattaa tutkia tarkemmin.

Yksi tutkimisen arvoinen hypoteesi on sellainen, että monikultturismi saattaa olla viimeisin lenkki aatehistoriallisessa suuntauksessa, joka sai (viimeistään maailmansotien jälkeen) alkunsa vasemmistolaisesta rauhanaktivismista:

http://www.rauhankasvatus.fi/suomenkieliset_kirjat

Tähän suuntaukseen hurahti eettisyydestä kiinnostuneen radikaalivasemmiston ohella ilmeisesti myös merkittävä osa asevelisosialistien jälkeisistä SDP-sukupolvista.

Ehkäpä sosialismin ja kommunismin hiipuminen 1980-luvulla sai sitten aikaan monien aktivistien siirtymisen aiemmasta rauhankasvatuksesta ja kansainvälisyyskasvatuksesta ajankohtaisemmiksi koettuihin monikulttuurisuuskasvatukseen ja monikultturistisen yhteiskuntavision edistämiseen - kansojen välistä rauhaa ajavan perusmaailmankuvan pysyessä kuitenkin enimmäkseen samana.

Entä onko SDP:llä mitään todistettua yhteyttä tähän aatehistorialliseen suuntaukseen? Siltä vaikuttaisi, sillä SDP:ssä levisi ilmeisesti viimeistään 1970-luvulta alkaen uudenlainen kehitysmaatietoisuuden utopismi, jonka sisällöstä saamme paremman kuvan googlettamalla hakutermillä "Kansainvälinen solidaarisuussäätiö":

http://www.google.fi/search?as_epq=kansainvälinen+solidaarisuussäätiö&num=100

Vaikka tämä säätiö keskittynee lähinnä kehitysmaalaisten auttamiseen monikultturismin sijasta, niin sen edustama maailmankuva on silti hyvin mielenkiintoinen tutustumiskohde:

"Kansainvälisen solidaarisuussäätiön arkisto. Kansainvälinen Solidaarisuussäätiö perustettiin vuonna 1970 koordinoimaan SDP:n kehitysyhteistyötä."

Lähde: http://www.tyark.fi/arkistonmuodostajaryhmat.htm

Seuraava tulkinta antaa osittain erilaisen (eli radikaalimman ja päämäärätietoisemman) kuvan säätiön luonteesta sen alkuaikoina:

"Kansainvälinen solidaarisuussäätiö perustettiin vuonna 1970 SDP:n solidaarisuusrahastoksi, joka antoi tukea mm. vapautusliikkeille Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Vuosien kuluessa säätiöstä on kasvanut eri kansalaisryhmien tukema itsenäinen järjestö, jonka hankeiden tavoitteena on parantaa kaikkein heikompien väestöryhmien, etenkin naisten ja lasten asemaa ja toimeentuloa yhteistyömaissa."

Lähde: http://www.finnref.org/fi/materiaali/www_sivuja

Yllä saaduista Googlen hakutuloksista löytyy paljon erilaisia mielenkiintoisia yhdistyksiä. Näistä yhdistyksistä ja niiden keskinäisistä yhteyksistä kannattaa piirtää kaavio, joka paljastaa varsin hyvin, mitä kaikkea tämä utopistinen meemi pitää sisällään. Siinä sivussa hakutuloksista voi yrittää bongata SDP:n kansanedustajia, jotka ovat kunnostautuneet julkisuudessa monikultturismin ja maahanmuuton edistämisen äänitorvina, mikä tukee hypoteesia kehitysmaatietoisuuden ja monikultturismin aatehistoriallisesta yhteydestä.

Mutta palataan vielä takaisin rauhankasvatukseen. Seuraavassa muutamia jatkotutkimuksen kannalta erityisen mielenkiintoiselta kuulostavia julkaisuja em. rauhankasvatuksen kirjallisuusluettelosta:

Kiljunen, K. (toim.): Rotusorron kahleissa – Perustietoja Eteläisen Afrikan tilanteesta. Kansainvälinen Solidaarisuussäätiö, Joensuu, 1975

Rauha – Kehitys – Tulevaisuus. Kansainvälisyyden Haaste Korkeakouluille. Raportti Hyytiälän Seminaarista 8. – 10.11.1979. Suomen Unesco-toimikunnan Julkaisuja No. 16. Interkontin Julkaisuja No. 17. Helsinki, 1980

Maailman Elämän Puolesta. Kirkkopäivät 1983 Valmisteluaineisto. Gummerus, Jyväskylä, 1982

Frolov, Ivan: Globaaliongelmat ja ihmiskunnan tulevaisuus. Progress, Moskova, 1984

Rauha ja oikeudenmukaisuus. YK:n neljä vuosikymmentä. Tammi, 1984

UNESCO: Rauha maan päällä. Unescon antologia. Rauhankirjallisuuden edistämisseura, Jyväskylä, 1984

Kasvatus rauhaan ja kansainvälisyyteen. Kasvatustieteiden tutkimuslaitos, Selosteita ja tiedotteita. Jyväskylä, 1984

Rauhaa rakentamassa. Seurakunnan aikuistyön rauhankasvatusaineistoa. SKSK-Kustannus Oy, Helsinki, 1985

Samoihin aikoihin 1980-luvulla osa vasemmistosta ja jotkut yliopistopiirit kiinnostuivat pakolaiskysymyksistä ja ihmisoikeuskysymyksistä. Olisi kiinnostavaa tietää, oliko tällä jokin yhteys yllä esitettyyn rauhankasvatuksen loppuvaiheeseen vai oliko niiden samanaikaisuus pelkkää yhteensattumaa. Seuraavassa muutamia sekalaisia julkaisuja 1980-luvulta (löysin useimmat näistä Monikulttuurisuusbibliografia 1980-2000 -listan kautta, mutta niillä ei kuitenkaan välttämättä ole mitään yhteyttä toisiinsa eikä monikultturismiin):

Maailman pakolaisongelma 1900-luvulla (1981). Tutkielma, Sosiaalipolitiikka, Tampereen yliopisto.

Pakolaisen oikeusasemasta: erityisesti maahantulo- ja oleskeluoikeuden kannalta Suomen oikeuden mukaan tarkasteltuna (1984). Tampereen yliopisto.

Expulsion in International Law. A Study in International Aliens Law and Human Rights with Special Reference to Finland (1984). Suomalainen tiedeakatemia, Helsinki.

Third World Conflicts and Refugeeism: dimensions, dynamics and trends of the world refugee problem (1986). Suomen Tiedeseura, Helsinki.

An Ethical Analysis of Refugee Aid and the World Refugee Problem (1987). Workshop on Duties Beyond Borders, ECPR Joint Sessions, Amsterdam.

Ihmisoikeudet ja vähemmistöt (1988). Pohjoismaisen oikeuden instituutti. Lakimiesliiton kustannus, Helsinki.

Pakolaisuus: maailman ongelma, meidän ongelmamme (1989). Kustannus 54, Tampere.

Oikeutta ulkomaalaisille (1989). Gaudeamus, Helsinki.

Tässä vaiheessa herää kysymys, mistä nämä aatehistorialliset suuntaukset ovat onnistuneet keräämään suuren joukon eettisyydestä kiinnostuneita aktivisteja. Kuten muistamme fabianismin syntyprosessista (esim. The Society for Psychical Research ja The Fellowship of the New Life), niin eräät älymystöpiirien versiot sosialidemokratiasta ja vasemmistohenkinen kristillisyys olivat lähellä toisiaan jo 1800-luvulla:

"... the first Fabians ... had almost all been lapsed Anglicans from Evangelical homes. There was a Christian fringe to the London socialism of the eighties, but this too was Anglican. The Christian Socialists came together in Stewart Headlam's Guild of St. Matthew and the Land Reform Union; and the more respectable Christian Social Union, formed in 1889 -- seeking in Fabian style to permeate the Anglican Church -- soon attracted more than two thousand clerical members. Dissenting clergymen too began to find a place in the Fabian Society and the London Progressives, while Unitarian churches and centres like Stanton Coit's Ethical Church provided a meeting place for believers and idealist agnostics ... Socialism was for all of them, the new Evangelism."

Mainittu lähteessä: Barbara Aho: The Nineteenth Century Occult Revival

http://blessedquietness.com/Journal/housechu/sprtrviv.htm

Niinpä ei ole suuri ihme, jos osa kirkollisista piireistä ja utopistisista sosialisteista löysivät toisensa uudelleen rauhanaktivismin ja pakolaisavun parissa maailmansotien jälkeen. Tämä pitkä aatehistoriallinen yhteys selittäisi senkin, miksi esimerkiksi Kirkon ulkomaanapu ja Ihmisoikeusliitto ovat olleet yhdessä aktiivisia mm. Pakolaisneuvonnan toiminnassa.

Kun tämä vasemmistohenkinen kehitysmaatietoisuuden utopismi, jossa oli mukana myös monia SDP:läisiä, yhdistyi 1980-lukuun mennessä liike-elämän johtajien ja ministeriöiden virkamiesten reaalimaailmasta vieraantuneisiin kansantaloustieteellisiin ja työvoimasuunnittelun laskelmiin, niin näin syntynyt aatehistoriallinen cocktail ilmeisesti mahdollisti oikeisto- ja vasemmistopuolueiden yhteisen päätöksen siitä, että siirtolaisuutta Suomeen edistettäisiin pelätyn työvoimapulan paikkaamiseksi ja maailman parantamiseksi. Vasemmistolaisen rauhanliikkeen maailmankuvasta johdettiin sitten luullakseni virkamiesten ja yhteiskuntatieteilijöiden yhteistyöllä monikulttuurinen yhteiskuntamalli Suomelle läntisten esikuvien mukaisesti.

Mutta tämä on siis toistaiseksi vain täysin vahvistamaton hypoteesi monikultturismin synnystä Suomessa, jossa on vielä paljon aukkoja jäljellä ja joka edellyttäisi järjestelmällisempää lisätutkimusta. On myös mahdollista, että olen tässä asiassa aivan väärillä jäljillä. Joka tapauksessa Kansainvälisen solidaarisuussäätiön historiaan kannattaa perehtyä, koska se todellakin on lähellä SDP:tä ja kertoo paljon puolueen tavasta hahmottaa maailman eri maiden välisiä velvoitteita.


[email protected]

[Hessu]

Yle , Urpilainen , Soini , Niinistö ja Sdp


Ylen uutistoimitus on ryhtynyt ahkerasti markkinoimaan demareita. Aseeksi tähän markkinointiin Yle on ottanut teeman, josta erityisesti Perussuomalaiset tunnetaan.
Yle (ja MTV3) pyrkivät säännönmukaisesti ilmoittamaan, että Jutta Urpilainen ja Sdp vastustavat rahan syytämistä kriisimaille.

Urpilainen ratsastaa kaiken päälle Niinistöllä ja Perussuomalaisilla. Yle kertoo samaan aikaan uutisissaan, että Sdp on se puolue, joka suhtautuu varauksella tukipaketteihin.

http://www.youtube.com/watch?v=Tc4ISyM0nx4 Kari Tapio: Aaveratsastajat

Urpilaisen nykyisin useasti käyttämä Niinistö-kortti on sinänsä huvittava, koska Timo Soini oli se henkilö, joka ryhtyi ensimmäisenä julkisuudessa esittämään kriittisiä näkemyksiä tukipaketeista. Sauli Niinistö otti kantaa vasta Soinin jälkeen.
Urpilainen ja Sdp lähtivät junaan jälkijättöisesti ja empien.

Olen edelleen aivan varma, että Sdp tulee kääntämään kelkkansa, koska se ei käänny ESP:ta (Euroopan Sosialistipuolue) vastaan. Sdp on ESP:n jäsen.

Toinen taho, jota vastaan Sdp ei toimi, on SI (Sosialistinen Internationaali). Sosialistinen Internationaali ajaa taakanjakopolitiikkaa ja Sdp on siinä remmissä mukana.

EU:ssa Sdp:n edustajat Liisa Jaakonsaari ja Mitro Repo toimivat yksiselitteisesti tukipakettien puolesta.
Sdp toimii siis itse sylttytehtaalla (EU) täysin päinvastoin kuin puolueen johdon puheista kotimaassa voisi päätellä.
Sdp:n taustalla useasti mölisevä Paavo Lipponen on hiljaa. Syyn voi arvata. Normaalissa tilanteessa Lipponen kiljuisi pistetyn sian lailla Sdp:n olevan EU:n linjalla. Paavo vaikenee nyt, koska tietää, että demarit palaavat ruotuun vaalien jälkeen.

Sdp pelaa ainakin kaksilla korteilla. Puolueen linjat (kotimaa vs. EU) ovat täydellisesti ristissä keskenään.

Miksi media (Yle, MTV3 ja HS) ei nosta Sdp kaksinaismoralistista linjaa esiin? Syy on tietenkin se, että mediat ovat pyhän kolminaisuuden (kok, kepu, sdp) joukoissa ja pyrkivät kaikin voimin pysäyttämään Perussuomalaisten nousun. Suomen kansallisesta edusta media ei tässä tilanteessa piittaa vähääkään.

Hetkeksi takaisin Niinistöön.

Sauli Niinistö on puhunut useasti samaa kieltä Timo Soinin kanssa ja lisäksi he omaavat hyvin samankaltaisia näkemyksiä EU:n toiminnasta. Niinistö on Soinin tavoin ottanut useasti esiin sen, että EU rikkoo omia sääntöjään, jotka kieltävät muiden jäsenmaiden taloudellisen tukemisen.

Niinistön Soini-kanta on tullut joskus esille aika yllättävissä paikoissa.  Mm. eräässä Ylen toimittajan, Sauli Niinistön ja Mikko Rimmisen radiokeskustelussa, jossa toimittaja ja Rimminen arvioivat Soinia negatiivisessa hengessä. Toimittaja oletti nähtävästi, että Niinistö hyppää samaan kelkkaan, mutta Niinistöpä totesi, että Soini sanoo yhdessä lauseessa saman, mihin muilla puoluejohtajilla kuluu aikaa minuuttitolkulla eikä kuulijalle edelleenkään selviä, mistä puoluejohtajat oikein puhuvat. Toimittaja vaihtoi keskustelun suuntaa välittömästi Niinistön lausunnon jälkeen. Niinistö antoi kahdelle muulle keskustelijalle ilmiselvän tyrmäysiskun.
Kyseessä oli ohjelma, jossa oli alun perin tarkoitus puhua kirjallisuudesta, koska Rimminen oli juuri saanut Finlandian.

Sauli Niinistön ja Timo Soinin kanta EU:n tukipaketeista on kaukana siitä ajatusmaailmasta, jota Kokoomuksen Katainen ja Keskustan Kiviniemi ovat ajaneet. Urpilaisen (ja Ylen uutistoimituksen) Niinistö-kortin käyttöä ja Sdp:n Perussuomalaisten nosteessa peesailua voi hyvällä syyllä pitää epätoivoisena veneen tapin etsiskelynä.


Toinen asia, missä Sdp:n profiilia on pyritty mediassa nostamaan, on maahanmuuttopolitiikka. Soinin ei anneta puhua loppuun, jos maahanmuutosta sanotaan sanaakaan. Sdp kohdalla painotetaan "maassa maan tavalla" fraasia, jonka käytön Timo Soini aloitti poliittisessa puheessa jo vuosia sitten.

Sdp:n toiminta on tarkoin harkittua huijausta. Miksi puolue ei ole aiemmin toiminut tiukan EU-politiikan linjalla, vaikka sillä oli EU:ssa jopa oma komissaari, joka toimi juuri talouspolitiikan alueella. Nyt tämä talouskatastrofi istuu Suomen pankin johdossa kuin tikku kakassa.


Uusille hommalaisille ja miksi ei vanhoillekin, suosittelen kahden tässä ketjussa olevan kirjoituksen lukemista. Niiden lukemisen jälkeen ymmärtää varmasti paremmin, millainen puolue Sdp on. Samalla saa vastauksen myös kysymykseen, miksi Jutta Urpilainen antoi rahaa juuri Solidaarisuus-järjestölle. Tieto löytyy kohdasta Vastaus # 20. Samasta Vastauksesta (#20) saa myös tietää, että Sdp puhuu kahdella kielellä työurien pidentämisen suhteen. Kaiken kukkuraksi tekstistä selviää, että Erkki Liikanen kertoi jo viime keväänä suurelta osin Sdp:n leikkauslistan eli sen listan, josta Sdp ei suostu sanomaan mitään vaalipaneeleissa.

Sdp:n leikkauslista on tehty jo aikaa sitten, mutta puolue ei uskalla puhua siitä yhtään mitään, koska se romahduttaisi puolueen kannatuksen. Tässä kohdassa voi huomauttaa, että Timo Soini on ainoa puoluejohtaja, joka on antanut konkreettista tietoa leikkausten kohteista.

Mari Kiviniemi on ollut kaikkein radikaalein. Hän ei aio leikata mitään. Kuka uskoo?

Kataisen ja Kiviniemen hokema vastuullisesta politiikasta on saanut jo huvittavia piirteitä, koska jopa kansainvälisen kentän talousanalyytikoiden suunnasta kaikuu yhä voimakkaampia ääniä siitä, että tukipaketit ovat tuhon tie.

Mantran hokemisella (vastuu, vastuu, ...) ei mikään muutu, ainoastaan oma usko saattaa hiukan vahvistua. Uskon asiat ja taloudelliset faktat on kuitenkin huono yhtälö, mutta sallitaan se Marille ja Jyrkille, jos siitä saa hyvän fiiliksen. Jyrkin ja Marin paikka olisi oikeastaan Intiassa tai Tiibetissä. Siellä saisi gurulta halvalla hyvän mantrakurssituksen.

http://www.youtube.com/watch?v=o_B-PRh2y9Y&feature=related  Secret Mantra

Olen kohtalaisen varma, että alla olevien linkkien takaa löytyvien kirjoitusten lukeminen ei tuota pettymystä. Itse asiassa niiden sisältö on ajankohtaisempaa kuin kirjoitushetkellä. Muutama nimi on vaihtunut, mutta sillä ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Tekstien lukemisen jälkeen ymmärtää suurella todennäköisyydellä entistäkin paremmin sen, kuinka paljon kakkaa vaalien kynnyksellä puhutaan.


http://hommaforum.org/index.php/topic,18109.msg273034.html#msg273034    Vastaus  # 8
Kirjoituksessa käsitellään laajahkosti Sdp:n toimintaa maahanmuuton sektorilla.

http://hommaforum.org/index.php/topic,18109.msg342675.html#msg342675    Vastaus  # 20
Tekstissä pureudutaan muutamaan juuri tällä hetkellä pinnalla olevaan asiaan, mm. leikkauksiin ja kehitysyhteistyövaroihin.

Ketjussa on myös mm. Anti-Utopistin kirjoituksia, joihin tutustuminen on myös suositeltavaa, jos aikaa ja intoa riittää.