Suomen Kirjailijaliittoa painostetaan mokuun.

[Mamusaarelainen]

Suomen Kirjailijaliitto on vuorostaan valittu mokutuspainostuksen kohteeksi. Ulkopuoliset pyrkivät muuttamaan tämän pian 120-vuotiaan liiton sääntöjä, joka on vain liiton jäsenten oikeus.

Suomen Kirjailijaliitto edistää suomalaista kirjallisuutta sekä toimii suomenkielisten kirjailijoiden valtakunnallisena yhdyssiteenä. Nyt vaaditaan, että Suomen Kirjailijaliitto ottaa ohjelmaansa muitakin kieliä.

Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Jyrki Vainonen puolustaa liiton tehtävää ja kannattaa sitä, että Suomessa julkaistaan kirjallisuutta muillakin kielillä. Tämä ei riitä mokuttajille, vaan he vaativat nimenomaan Suomen Kirjailijaliiton sääntöjen muuttamista manaten liittoa suvakkiloitsuin. Jotkut maahanmuuttajakirjailijat ovat menneet mukaan tähän painostukseen.

Kysymyksessä on hyökkäys suomen kieltä ja suomalaista kulttuuria vastaan.
Sekaantuminen Suomen Kirjailijaliiton sisäisiin asioihin on lopetettava!

Jos tämän lukee maahanmuuttaja - kirjailija tai kulttuurihenkilö - vetoan teihin:
Suomalaisille ei tarvitse opettaa monikulttuurisuutta. Muihin kulttuureihin tutustuminen on suomalaisille vuosituhantinen juttu ja se on osa suomalaisuutta. Voitte luottaa suomalaisten ystävällisyyteen. Jos Suomeen muuttaneiden kulttuurihenkilöiden toiminnasta syntyy vaikutelma, että he pyrkivät häiritsemään suomalaisuutta, suomen kieltä ja suomenkielistä kulttuuria voi syntyä turhia ristiriitoja. Antakaa suomenkielisen kulttuurin elää rauhassa ja tutustukaa Suomen Kirjailijaliiton kantaan tässä asiassa. Tähän maahan voitte perustaa vaikka kuinka monta monikulttuurista ja monikielistä kirjailijaliittoa.

Tämän kirjoittajalla ei ole mitään tekemistä SKL:n kanssa. Ilmaisen kansalaisena vastalauseeni monikulttuurifasistisen tuputuksen johdosta.



YLE:n radio-ohjelmassa on kova painostus:
Suomalaisuuden aatetta ja monikielisyyttä - millaista on kirjoittaa eri kielillä Suomessa?
http://areena.yle.fi/1-3640064

Kirjailijaliitto vastaa kritiikkiin – liiton jäsenen on kirjoitettava suomeksi
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1456114006062

[Skeptikko]

Seuraavaksi varmaan vaatimus kirjoittaa maahanmuutosta jotain myönteistä, eikä koskaan mitään vähänkään kielteistä.

[Vredesbyrd]

Suorastaan odotettavaa, sillä kirjailijat ovat olleet erittäin kärkkäästi mokuttavia.

[ISO]

Kuka lukee somalinkielistä kirjallisuutta, valtaosa somaleista ei ikinä opi lukemaan tai kirjoittamaan kelvollisesti, ei ne taida olla kirjallisuuden suurkuluttajia.

Seuraavaksi nuo hullut vaatii, että suomalaisten on opeteltava somalinkieltä, että sen kielisille kirjoille on lukijoita.

[Vredesbyrd]

Kirjastossahan noita arabiankielisiä jne. kirjoja on. Näkeekö niiden lainaustilastot jostakin?

[valkobandiitti]

Seuraavaksi varmaan vaatimus kirjoittaa maahanmuutosta jotain myönteistä, eikä koskaan mitään vähänkään kielteistä.

Ruotsissa lienee jo moinen määräys voimassa, lukekaa vaikka ruotsalaisia dekkareita.

[Joutilas]

Asia kiinnosti ja päätin kuunnella siitä ylen jutusta, mistä helvetistä on kyse tällä kertaa.

Radiopätkän alustus menee näin:

"'Esimerksi minä olen asunut Jyväskylässä 7 vuotta, mutta kukaan ei tunne minua kirjailijana.' (Oma suomennos.)

Siinä puhui irakilaissyntyinen kirjailija Saad Hadi. Hän kertoi, että hän on asunut Jyväskylässä 7 vuotta, mutta että kukaan ei tunne häntä kirjailijana. Koska Saad Hadi kirjoittaa arabiaksi, hänen kirjoihinsa ei kiinitetä Suomessa huomiota.

Saad Hadin lisäksi Suomessa on paljon muitakin kirjailijoita, jotka kirjoittavat jollain muulla kielellä kuin suomeksi tai ruotsiksi. Lukumäärän on arvioitu liikkuvan noin 60:n ja 90:n välillä. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta he ja heidän kirjansa eivät juuri saa näkyvyyttä.

Asian korjaamiseksi perulaistaustainen kirjailija Roxana Crisólogo on perustanut erityisen sivuvalohankkeen tukemaan erikielisiä kirjailijoita Suomessa. (... Homma jatkuu ...)"

Muutamia huomioita:

• Jutussa ihmetellään sitä, että miksi on jopa 90 muunkielistä kirjailijaa, jotka eivät saa "huomiota kirjailijana". Suomessa on tuhansia , enimmäkseen huonoja, kirjailijoita ja runoilijoita, joiden kirjoituksia ei julkaista.
• Jos minä menen Peruun kirjoittamaan Suomeksi runoja, julkaisevatkohan niitä. Vai jäisinkö vaille "huomiota kirjailijana"? Jäisin, koska runoni ovat paskoja ja Perussa osaa alle 15 ihmistä suomea.
• Espanjankielinen kirjailija ei pääse suomenkieliseen kirjailijaseuraan. Ei edes ruotsinkielisten seuraan. Tämä nähdään tietysti ongelmaksi.
• Toimittajan mukaan Helsingin Sanomissa pitäisi arvostella arabiankielisiä kirjoja. Enpä ihmettelisi, vaikka hänen toiveensa toteutuisi.
• Jutussa luetellaan useita eri järjestöjä, toimijoita, projekteja ja apurahoja, jotka edistävät jo noiden 60-90:n muunkielisen kirjailijan asemaa. Omasta mielestäni aika paljon tehty 60-90:n kirjailijan takia. Kuitenkin on varmaan hyvä juttu, jos tuosta kirjailijajoukosta on joku huolissaan ja auttamassa. Muunmuassa jutussa kokoajan haukuttu Suomen Kirjailijaliitto auttaa kirjailijoita kielestä riippumatta.
• Kirjailijaliiton puheenjohtaja Jyrki Vainonen puhuu järkevästi.
• Toimittajan asenteellisuus tulee sen sijaan esille monesta kohtaa. Ei siis ole pyrkimyskään puolueettomuuteen.
• Luonnollisesti muistetaan mainita, että kaikkialla muualla (Ruotsi, Norja, Islanti, ...) kaikki on vitusti paremmin. Me ollaan huonoja.

Lopuksi sanon, että minulle on aivan se ja sama ketkä pääseen Suomen Kirjailijaliittoon.

Edit: typo

[valkobandiitti]

Seuraavaksi varmaan vaatimus kirjoittaa maahanmuutosta jotain myönteistä, eikä koskaan mitään vähänkään kielteistä.

Ruotsissa lienee jo moinen määräys voimassa, lukekaa vaikka ruotsalaisia dekkareita.

Nyt se mokutusvaatimus on totta täälläkin. Luin juuri Juha Nummisen kirjan Tappajan Valta. Paska kirja, älkää ostako tai edes lainatko kirjastosta. Oli ihan samanlaista mokutuspaskaa kuin ruotsalaisissa dekkareissa ja Leena Lehtolaisen kirjoitelmissa.

[Vaniljaihminen]

Älkää vaan vahingossakaan enää ostako mitään uutta fiktiota. Sitä ruvetaan kuitenkin jakamaan pian ihan ilmaiseksikin...

Sen sijaan jemmatkaa klassikoita, ennen kuin niitä ryhdytään sensuroimaan. Sillä ilmaiseksi jaetulla fiktiolla ryhdytään sitten lähinnä pyyhkimään.

[Veikko]

Asia kiinnosti ja päätin kuunnella siitä ylen jutusta, mistä helvetistä on kyse tällä kertaa.

Radiopätkän alustus menee näin:

"'Esimerksi minä olen asunut Jyväskylässä 7 vuotta, mutta kukaan ei tunne minua kirjailijana.' (Oma suomennos.)

Siinä puhui irakilaissyntyinen kirjailija Saad Hadi. Hän kertoi, että hän on asunut Jyväskylässä 7 vuotta, mutta että kukaan ei tunne häntä kirjailijana. Koska Saad Hadi kirjoittaa arabiaksi, hänen kirjoihinsa ei kiinitetä Suomessa huomiota.
--

Mitä ilmeisemmin häneen ei kiinnitetä huomiota, koska hän ei ansaitse huomiota. Vaikka kirjoittaisi millä kielellä tahansa. Arabiasta käännetään - ja on käännetty - jatkuvasti kirjallisuutta suomeksi, ja myynnissä olevia nimikkeitä on nopealla selaamisella ainakin 50:n paikkeilla. Jos joku suomessa arabiaksi kynäilevä on jäänyt huomiotta nykyisen arabikulttuurin nostatuksen huumassa, niin hänen huomioarvonsa on luultavasti olemattoman vähäinen.

Ja sivistyksellinen ja kulttuurillinen ongelma ei ole se, että arabiankielistä kirjallisuutta ei käännettäisi muille kielille - esimerkiksi suomeksi - vaan se, että muille kielille kuin arabia kirjoitettua kirjallisuutta ei juuri ollenkaan käännetä arabimaissa arabiaksi. Yli tuhannen vuoden aikakana koko arabimaailma on kääntänyt vain jokseenkin yhtä monta vieraskielistä kirjaa kuin espanjassa käännetään vuodessa. Ja näiden olemattoman vähien käännöskirjojen ykkönen on Mein Kampf, jota saa - kuten netistä on helppo tarkistaa - monen arabikustantamon painamana laitoksena ympäri arabimaailmaa. Tämä kaikki kertoo karua kieltään sekä arabimaailman kulttuurista että henkisestä tasosta yleensäkin.

[DuPont]

Siinä puhui irakilaissyntyinen kirjailija Saad Hadi. Hän kertoi, että hän on asunut Jyväskylässä 7 vuotta, mutta että kukaan ei tunne häntä kirjailijana. Koska Saad Hadi kirjoittaa arabiaksi, hänen kirjoihinsa ei kiinitetä Suomessa huomiota.

Siis edes arabit eivät lue arabiankielistä kirjallisuutta. Eikö tuo ole sen kulttuurin ongelma?