2011-03-25 MTV3: Korkojen Kera: Stubb ja Soini hyviä kavereita

[Jouko]

Neuvostoliiton aikana pelättiin ydinsotaa, joka ei näyttänyt kovinkaan todennäköiseltä. Nyt pelätään EU-talouskatasrofia, joka näyttää aika todennäköiseltä. Jotenkin tuntuisi helpottavammalta jos Suomi ei olisi siinä niin kiinni kuin nyt on. Hyväksyisin sen Stubbin haukkuman 70-lukulaisen sulkeutuneisuudenkin. Ei se niin huonoa aikaa ollut. Kekkonen vain kyykytti vuorineuvoksia ja muita pienempiä nilkkejä. Oli hyvää pataa Moskovan kanssa. Enemmän kuin Stubb pystyy koskaan olemaan Brysselin kanssa vaikka tulisi presidentiksi itsekin.

[Lalli IsoTalo]

Kaikki oli jotenkin selkeämpää kuin nykyään.

Finlandisaatio -- eli käyttäytyminen kuin valloitettu valtio, ilman varsinaista sotilaallisesta valloitusta -- oli kaikille lukioikäisille enemmän tai vähemmän itsestäänselvyys. Oli pakko nöyristellä. Kaikki tiesivät, että nöyristely oli teeskentelyä, koska "yleiset syyt". NL miehitti eurooppalaisia toisen maailmansodan jälkeenkin, joten oli parempi yrittää "sinnitellä".

Nykyään taas on miksattu yhteen monenlaista nöyristelyä.

a) Ideologista punavirhesokeutta (mokutus=kulttiuskonto)
b) Olosuhteiden pakosta nöyristely (kulttiuskonnon pakkosyötön sietäminen).
c) Voittoperusteinen mokutus (vastaanottokeskuksia liiketoimintasyistä)

Siksi asiat ovat sekavia, koska monenlaista nöyristelyä sotkeutuu keskenään.

Mutta onneksi:

Homma selkeyttää sen minkä elämä sekoittaa!

Nyt on vauraampaa kuin koskaan ja köyhiä enemmän kuin koskaan.

Keskiluokkaa tuhotaan. Tämä tuho myös paradoksaalisesti tuhoaa köyhien osuutta, koska köyhyys määritellään tuloeroina.

Kun kaikilla on yhtä köyhää, ei ole köyhyyttä.

Poista köyhyys lisäämällä sitä, se on sitä sosialismia.

Niiden vauraiden osuus laskee koko ajan globalisaation myötä, ja rikkaat vievät omaisuutensa Sveitsiin verotettavaksi.

[ilmarinen]

synkroniassa nen-kansan kurjistumisen kanssa.

Mielestäni termi "nen-kansa" on epäonnistunut.
Mitä sillä yleensä tarkoitetaan?

Nen-päätteiset sukunimet ovat Suomessa kaikkein vanhimpia.

Sen sijaan monen hienolta kalskahtavan sukunimen on saattanut sukunimetön renki saada isännältään, kun joku piti keksiä.

http://www.genealogia.fi/nimet/nimi98s.htm

[MikkoAP]

Kaikesta huolimatta, jos olisi mahdollisuus aloittaa "uusi elämä" 13-vuotiaana teininä joko vuonna 2011 tai 1971, niin mieluummin aloittaisin sen 2011.
Maailma ja varsinkin Suomi on nyt niin paljon parempi paikka.

Saatat olla hyvinkin oikeassa, vaikkei se teinien elämä 2011 varmaan mitään ruusuilla tanssimista ole, kaikkine paineineen, mutta toisaalta ei se varmaan sitä ollut vuonna 1971:kään. Tulevaisuus sen sijaan ei näytä kovinkaan ruusuiselta, vaikka kyllähän  maailmanlopun skenaarioita jo 70-luvullakin väläyteltiin tämän tämän. Oli ydinsodan uhkaa sun muuta. Mutta itse asian ydinhän oli tuo 70-luvun Suomen mustamaalaaminen jonkinlaisena mustavalkoelokuvan kaltaisena ahdistava Albaniana, ja se ei kyllä pidä paikkaansa.

Suomi on v.2011 joillekin 13-vuotiaille parempi paikka kuin koskaan, kun taas niille 13-vuotiaille, joilla menee huonosti, se on taas huonompi paikka kuin 1971.

Sen lisäksi ovat sitten juuri nuo synkeät tulevaisuuden näkymät.

[pw]

Tässä oma 70-luvun lapsenvuodatukseni. Meillä pidettiin avainta kynnysmaton alla. Kenenkään taloon ei oltu koskaan rosvousaikeissa menty maaseutumaisessa naapurustossamme. Mitään erityisen arvokasta varastettavaa televisiota ja radiota lukuunottamatta ei toisaalta kenellään ollutkaan.

Lapsen elo oli jälkikäteen ajateltuna hämmästyttävän turvallista. Pientä nokkapokkaa välillä koulun pihalla mutta sehän kuuluu asiaan.
Kummallakin vanhemmalla oli töitä ja pöydässä oli särvintä. En muista, että kukaan aikuisista perhetutuista ja sukulaisista olisi ollut ainakaan kovin pitkään työttömänä. Vanhat ihmiset jäivät eläkkeelle järjestään pitkäaikaisista vakiduuneista.
Köyhääkin oli nykystandardeihin verrattuna, palkat olivat pieniä, mutta kummasti kitkuteltiin luomusti eteenpäin ilman iPadeja sun muita turhuuden markkinoiden vimpaimia.

Seinällä könötti Ericssonin keltainen lankapuhelin, jonka numero oli nelinumeroinen(!) Ihmisille soiteltiin jos oli oikeaa asiaa, pitempää seurustelua harjoitettiin naamatusten ja koskaan ei oltu vaivautuneen häirittyjä jonkun tultua yllättäen kylään. Minulla oli kirjekavereita ulkomaita myöten. Oli jännittävää saada kirjeitä, joiden kuorissa oli eksoottisia postimerkkejä ja -leimoja. Terveisten vaihto saattoi kestää viikkoja. Monellako tenavalla riittää nykypäivänä intoa tällaiseen?

Läheiseltä maajussilta haettiin herkullista tinkimaitoa ja vihanneksia, joiden muotoa eivät direktiivit määräilleet. Ruoka oli terveellistä ja kotitekoista, voita säästämättä ja laadusta tinkimättä.
Ajoin loppuun yhden Jopon. Niitä harvoja merkkikuteita mitä sai äidiltä kinuttua osasi todella arvostaa.   

Kaipaan niin tätä kuvaamaani tunkkaista YYA-Impivaaraa tässä hulluksi tulevassa paskaan hukkuvassa Stubbin ja muiden Suomi-neidon persettä parittavien limanuljaskojen ihannemaailmassa.

Empä osaisi tuota paremmin sanoa. Kuvauksesi on suorastaan hämmästyttävän lähellä omaa lapsuudenkokemustani.

Ja kyllä, minäkin vaihtaisin nykyisen arvoiltaan mädäntyneen, ilmapiiriltään ahdistavan,  taloudellista ja sosiaalista romahdusta kohti ajavan mokuhelvetin koska tahansa 70 luvun impivaaraan. Nykyinen taloudellinen vauraus(ainoa stubbilaisen politiikan puolustus) on sekin pelkkää valhetta, kupla jonka puhkeaminen on hyvin lähellä.

[Punaniska]

Tarkoitin sitä, että täytyisi löytää keinoja, jotka auttaisivat köyhyysloukkuun pudonneita, älykkäitä ja kyvykkäitä ihmisiä nousemaan itse.

Stubblandiassa ei ole kertakaikkiaan mitään käsitystä siitä, kuinka mahdotonta on alkaa yhtä-äkkiä oikeistolaiseksi, jos ei ole suhteita ja alkupääomaa, vaikka kuinka haluaisi perustaa yrityksen.

Minun mielestä suomalaisessa köyhälistössä on se potentiaali, jota mokutttajat hakevat ulkomailta.

Nyt alat kyllä olla aika olennaisessa kiinni. Tuossa sitä pitäisi olla vakavaa pohtimisen paikkaa kaikille ehdokkaille, puolueesta riippumatta.

Oma ehdotukseni on (ja tulee olemaan) re-hel-li-nen tilinteko 90-luvun lamasta. Siitä pitäisi aloittaa. Se tervehdyttäisi yleistä ilmapiiriä. Nykyisellään meillä on helvetinmoinen luuranko kaapissa; kukaan ei usko, että peli oli rehellistä, mutta harva uskaltaa sen ääneen sanoa.

Kansallista nousua on mahdoton rakentaa valheen perustukselle. Siksi tämäkin p###aläjä on pakko pöyhiä läpikotaisin.


Siinä tosin saattaa joku bossi joutua kaltereiden taakse. Mitä sitten?

[Sibis]

"Suomi on v.2011 joillekin 13-vuotiaille parempi paikka kuin koskaan, kun taas niille 13-vuotiaille, joilla menee huonosti, se on taas huonompi paikka kuin 1971."

Tällä hetkellä jokainen 13v on velkaa 13.500e ja velka senkun kasvaa(valtionvelka 73.000.000.000e). Siinä on "savottaa".

Perusteollisuus syntyi boostilla sodan jälkeen;sotakorvaukset, sodassa hävittyjen alueiden väestön asuttaminen. Varsin puutteellisissa olosuhteissa Suomi lähti nousuun.
Olympialaiset 1952 edesauttoivat myös talouden ja työllisyyden tahtia.

Stubbi ei ole läksyjänsä lukenut.

[Sanglier]

1990 vapautui keskiolut ja kaikki alkoi mennä päin vittua. Toki myös parannusta ja edistystä, mutta yhteiskunnan syöksykierre alkoi juuri tuolloin. Joten mene XBB vaikka lenkille.

Meillä Kekkoslovakian lapsilla oli onni elää niukassa mutta turvallisessa tilassa. Mitään parempaa ei osattu odottaa eikä vaatia. Maailma oli suuri ja kiinnostava mutta samalla mukavan kaukana, se ei tunkenut iholle. Kouluhammashoitolassa fluoria purskutellessa kasvoi maailman parhaiten pidetty, tasavertaisin ja luottavaisin kohortti.

Olemme nelkytjotain-klubissamme monesti miettineet että meillä oli lapsuudessamme jotain mitä ei enää saa takaisin millään rahalla: usko siihen että koko ajan mennään parempaa kohti. Sitten tuli jupit, kopit ja lama, kaljahanat aukesivat ja kännääminen siirtyi kadulle. EU ja Hornetit antoivat vielä vähän uskoa että kyllä tässä pärjätään. Aika tyhjää itsepetosta.

Eipä tuohon pärjäämiseen usko enää kukaan. Paitsi Alexin kaltaiset kusipäät jotka pärjäävät aina ja kaikkialla.

[Professori]

En oikein tunnista nuoruuteni Suomea tuosta Stubbin luonnehdinnasta. En lainkaan. Kyllä Suomi on aina ollut enemmän tai vähemmän kansainvälinen, eikä 1970-luku tee tässä suhteessa poikkeusta.

Sen verran ärsytti että kirjoitin aiheesta blogipläjäyksen. Siihen voisi vielä lisätä 1970-luvulla yleistyneet nuorten kielimatkat (olin sellaisella itsekin), vaihto-oppilasvuodet, rauhanturvaajat ja niin edelleen. Sekä vuoden 1975 ETY-kokouksen, jolloin Suomi oli koko maailman keskipiste. Perhana että unohdinkin blogistani. Ei tämä kaikki olisi syntynyt ilman ihmisten aitoa kiinnostusta koko maailman asioihin.

Toisin sanoen kyllä Suomi oli 1970-luvulla varsin kansainvälisesti suuntautunut. Ja Stubbilla taitaa olla Suomen historia vähän hakusessa.

[Lalli IsoTalo]

Meillä Kekkoslovakian lapsilla oli onni elää niukassa mutta turvallisessa tilassa.

Jeps.

Kakaralalaumat vaeltelivat vapaasti suhteellisen vapaasti, aamusta iltaan, laajoilla alueilla, omine nokkineen fillareilla ympäri Itä-Helsinkiä, aika kaukana kotoa, joutomailla, rannoilla, metsissä ja asutuskeskuksissa. Se oli ihan normaalia.

Se potentiaalinen uhka tuli samanikäisiltä imppaajilta. Aikuiset rouvat kyllä usein menivät väliin, jos pienemmiltä lapsilta yritetään viedä karkkirahoja julkisilla paikoilla. 

Eipä turvallisuuden tunnetta oikeastaan puuttunut, kunhan osasi käyttää tervettä järkeä, ja kuunteli vanhempien ohjeita. Ja kyllähän sitä sitten Siperia opetti.

[Phantasticum]

Ei Suomi minun mielestäni ollut 1970-luvulla sen sulkeutuneempi kuin nykyäänkään, jos asiaa tarkastellaan oman aikansa kontekstissa. Suomi oli (ja on yhä edelleen) tolkuttoman kaukana silloisesta sivistyneestä Länsi-Euroopasta. Nykyään tilannetta parantaa oleellisesti se, ettei mitään itäblokkia sanan poliittisessa merkityksessä ole enää olemassa.

Tämäkin kartta kertoo sen, mistä oli kyse. Suomi ei ole mahtunut kokonaan edes karttaan mukaan. Tosin ei ole Ruotsi tai Norjakaan. Silti suuret kansainväliset artistit tulivat kyllä Ruotsiin esiintymään, mutta jättivät Suomen lähes poikkeuksetta väliin. Sama pätee osin vielä nykyäänkin.

[Lalli IsoTalo]

... ettei mitään itäblokkia sanan poliittisessa merkityksessä ole enää olemassa.

Toisen -- hieman marginaalisemman -- koulukunnan mielestä länsiblokki on muuntumassa itäblokiksi, ja länteen loikkaaminen on kohta mahdotonta, kun ei ole enää mitään, mihin loikata.

[Phantasticum]

... ettei mitään itäblokkia sanan poliittisessa merkityksessä ole enää olemassa.

Toisen -- hieman marginaalisemman -- koulukunnan mielestä länsiblokki on muuntumassa itäblokiksi, ja länteen loikkaaminen on kohta mahdotonta, kun ei ole enää mitään, mihin loikata.

Tai sitten nykyään läntisessä Euroopassa asuvat eurooppalaiset loikkaavat itään, kun oma kotimaa alkaa näyttää ja tuntua Lähi-idältä ja Afrikalta. Mitä esimerkiksi hollantilaiset ja belgialaiset voivat tehdä siinä vaiheessa, kun värikkyyttä tuovien kulttuurien osuus on kasvanut 20-30%:iin koko väestöstä. Suomessa voi muuttaa landelle, mutta Hollannissa ja Belgiassa ei voi. Minusta ei ole ollenkaan mahdoton ajatus, että Euroopan sisäinen muuttoliike voisi jossain vaiheessa suuntautua entiseen itäblokkiin.

[Lalli IsoTalo]

Minusta ei ole ollenkaan mahdoton ajatus, että Euroopan sisäinen muuttoliike voisi jossain vaiheessa suuntautua entiseen itäblokkiin.

Tuo "itään loikkaaminen" ei sikäli ole mahdoton ajatus, että esimerkiksi Kreikan saaristossa on (ainakin osittain) piristävän impivaaraista.

[L.N]

Tässä oma 70-luvun lapsenvuodatukseni. Meillä pidettiin avainta kynnysmaton alla. Kenenkään taloon ei oltu koskaan rosvousaikeissa menty maaseutumaisessa naapurustossamme. Mitään erityisen arvokasta varastettavaa televisiota ja radiota lukuunottamatta ei toisaalta kenellään ollutkaan.

Lapsen elo oli jälkikäteen ajateltuna hämmästyttävän turvallista. Pientä nokkapokkaa välillä koulun pihalla mutta sehän kuuluu asiaan.
Kummallakin vanhemmalla oli töitä ja pöydässä oli särvintä. En muista, että kukaan aikuisista perhetutuista ja sukulaisista olisi ollut ainakaan kovin pitkään työttömänä. Vanhat ihmiset jäivät eläkkeelle järjestään pitkäaikaisista vakiduuneista.
Köyhääkin oli nykystandardeihin verrattuna, palkat olivat pieniä, mutta kummasti kitkuteltiin luomusti eteenpäin ilman iPadeja sun muita turhuuden markkinoiden vimpaimia.

Seinällä könötti Ericssonin keltainen lankapuhelin, jonka numero oli nelinumeroinen(!) Ihmisille soiteltiin jos oli oikeaa asiaa, pitempää seurustelua harjoitettiin naamatusten ja koskaan ei oltu vaivautuneen häirittyjä jonkun tultua yllättäen kylään. Minulla oli kirjekavereita ulkomaita myöten. Oli jännittävää saada kirjeitä, joiden kuorissa oli eksoottisia postimerkkejä ja -leimoja. Terveisten vaihto saattoi kestää viikkoja. Monellako tenavalla riittää nykypäivänä intoa tällaiseen?

Läheiseltä maajussilta haettiin herkullista tinkimaitoa ja vihanneksia, joiden muotoa eivät direktiivit määräilleet. Ruoka oli terveellistä ja kotitekoista, voita säästämättä ja laadusta tinkimättä.
Ajoin loppuun yhden Jopon. Niitä harvoja merkkikuteita mitä sai äidiltä kinuttua osasi todella arvostaa.   

Kaipaan niin tätä kuvaamaani tunkkaista YYA-Impivaaraa tässä hulluksi tulevassa paskaan hukkuvassa Stubbin ja muiden Suomi-neidon persettä parittavien limanuljaskojen ihannemaailmassa.


   

Aivan loistava kirjoitus. Aivan rupee herkistymään!
Ei ois kenelläkään aikakonetta myynnissä? Mulla ei ole kuin karvalakkiversio siitä = äänestyslappunen johon laitan numerot, jotka yrittävät viedä meitä ajassa taaksepäin.

[Pike84]

Jos Suomen hyvinvointi on parantunut ("lähtenyt nousuun") 1990-luvulta, niin tällekin varmaan löytyy ihan hyviä perusteluja, mutta merkittävää on se, että samaan aikaan Suomi on velkaantunut tolkuttomasti. Eli vaikka hyvää kehitystä olisikin tapahtunut, niin se ei tosiaankaan ole ollut ilmaista.