Timo Hännikäinen: blogi ja muita kirjoituksia

[Suvaitsevainen Vihreä]

Kuinka joku voi vihata Timo Hännikäistä?

Aina, kun luen hänen kirjotuksiaan, saan hänestä kovin sympaattisen kuvan.

Minusta hän vaikuttaa itserakkaalta. Tässä nytkin käsiteltävässä kirjoituksessaan hän nimittää itseään lahjakkuudeksi.

Minä puolestaan nappasin tuosta kirjoituksesta sen, että hän myöntää omia heikkouksiaan. Se on aika harvinaista. Siksi myös minulle tulee sympaattinen kuva. En jaksa lukea sitä nyt uudestaan ja etsiä tuota lahjakkuuskohtaa, mutta veikkaisin sen olleen vain yhdessä lauseessa. Kyllä itselleninikin olisi liiallinen kehuminen jäänyt mieleen.

Tuollainen kirjoitus on sitä itsetutkiskelua, jota muka naiset arvostavat. Jostain kumman syystä eivät arvosta, kun on väärät mielipiteet. Mutta eikö se nyt niin muka mennyt, että jokainen kelpaa itsenään eikä tarvitse hävetä mielipiteitään?

[guest8096]

Tänne pitäisi perustaa oikein lahjakkuusketju, jossa jokainen saisi vilpittömästi ilman turhaa vaatimattomuutta mutta toisaalta ilman pöyhkeilyä vain yksinkertaisesti kertoa, missä on hyvä  Tällä voisi olla terapeuttinen vaikutus.

Tuohan voisi olla hyväksi. Onko missään muualla maailmassa sellaista, että ei saa ole muita parempi eikä ainakaan sanoa sitä ääneen, kun muut heti sanovat itserakkaaksi tai pahimmillaan hyökkäävät kimppuun, että et ole muita parempi? Minusta kunnia pitää antaa sille kenelle se kuuluu, vaikka sitten itselle.

[Eino P. Keravalta]

Ymmärrän, että itserakkaus on tympeää, ei sellaista kukaan jaksa kuunnella, mutta jos puolueettomasti vain yrittää kertoa hyvistä puolistaan, mikäpä siinä. Itse tunnen paljon ihmisiä, jotka osaavat asioita, joita minä en osaa. En ole heille kateellinen, vaan ihaillen ihmettelen heidän taitojaan ja tietämystään ja iloitsen siitä, että voin näissä asioissa pyytää heidän apuaan.

[Henry]

Hännikäisessä yhdistyy manosfäärin teemat, maahanmuuttokritiikki ja konservatiivisuus, jotka kaikki ovat poliittisesti epäkorrekteja ajattelutapoja. Paskaämpäriksi voi päästä jo yhdellä noista lähestymistavoista, mutta yhdistämällä ne kaikki samaa mieheen tuomio on valmis. Ja kun sen jälkeen vielä kirjoittelee hevosen pippelistä juovuspäissään, niin täydellinen persona non grata on valmis.

Julkkiksethan koostuvat (a) poliittisesti korrekteista henkilöistä, joista tehdään persoonan syväluotauksia naistenlehtiin joka viikkoa ja sitten (b) epäkorrekteista henkilöistä, joita ei haluta inhimillistää tuomalla esille heidän henkilökohtaista elämäänsä.

[Eino P. Keravalta]

manosfääri

Loistava sana 

[J. Lannan haamu]

Minusta hän vaikuttaa itserakkaalta. Tässä nytkin käsiteltävässä kirjoituksessaan hän nimittää itseään lahjakkuudeksi.

Tottakai hän on itserakas, jos ei muuten niin pienellä terveellä tavalla. Jokainen, joka elää tuollaista maailmaa, jossa lähes kaikki ympärillä olevat edustavat kestämätöntä, moraalitonta ja kaikella tavalla kornia asenne- ja arvomaailmaa (lukekaa viimeisestä kirjoituksesta niin selviää hyvin), niin mielummin sitä tykkää itsestään kuin siitä toiseudesta.

Mutta lahjakas mies on, voi hyvänen aika! Katsokaa ja ihmetelkää, kuinka hän käsittelee kieltä ja kuinka hän konseptoi suvaitsevaisen luonteenpiirteitä ja antaa niille merkityksen. Merkityksen, jolle saa nauraa remakasti....

[Foundation]

Kyllä likasankona oleminen haittaa. On kokonaan eri asia, kuinka sitä sietää. Likasankona toimiminen myös edellyttää tekemisissä olemista likasankon käyttäjien kanssa.

Hännikäinen vaikuttaa kuuluvan immoslaisiin, jotka vaativat sisälleen lisää eripuraa ja sekasortoa. Itse en kyllä keksi, miten heidän elämänsä voisi enää nykyisestä huonontua.

[Ajattelija2008]

Timo Hännikäinen selitti nyt, miksi oli kännipostaillut ympäri nettiä. Kyse oli siis huumorista. Mutta viestien saajat eivät noita hevosen sukuelin -juttuja kaikki ymmärrä huumoriksi. Hänen ei kannata postata huumoria kännissä vaan ainoastaan selvänä.

[J. Lannan haamu]

^ No eihän se nyt pelkästään huumorista ollut, vaan myös siitä kickseistä, mitä saa kun suvaitsevaisto saa hepulikohtauksen.

[Foundation]

^ No eihän se nyt pelkästään huumorista ollut, vaan myös siitä kickseistä, mitä saa kun suvaitsevaisto saa hepulikohtauksen.

Timo kyllä sanoo, että

Olisin luultavasti saanut saman statuksen pelkästään kirjoittamalla mitä asioista ajattelen

[Eino P. Keravalta]

Antti Rautiainen:

Miten voit käydä dialogia henkilön kanssa, joka haluaa kaasuttaa sinut kuoliaaksi?

Kun politiikka ja yhteiskunta kiinnostavat minuakin, haluaisin tältä Antti Rautiaiselta kysyä, keitä nämä natsit ovat ja missä heitä on sekä missä he ovat ilmoittaneet tahtovansa kaasuttaa ihmisiä kuoliaaksi ja keitä nämä kaasutettavat olisivat? Lisäbonuksen Antti saa vielä kun vastaa, millä keinoin ne natsit aikovat kaasuttaa ihmisiä, eikö poliisi puuttuisi sellaiseen toimintaan ja mistä natsit aikovat saada kaasukammionsa - sellaisia ei kai voine netistä tilata eikä kai kukaan rakennusurakoitsijakaan osaa sellaisia valmistaa tai halua valmistaa.

Toistakymmentä vuotta melko aktiivisesti politiikkaa ja yhteiskunnallisia suuntauksia seuranneena voin sanoa, että ainakaan Suomessa ei ole mitään 'natsiongelmaa'. Sen sijaan täällä ongelmana on väkivaltainen ja laista piittaamaton, verenhimoinen äärivasemmisto sekä tietysti ääri-islam.

[Möhömaha]

Kulttuurisodan sumu

Kulttuurisodan keskeisiksi kiistakapuloiksi ovat muodostuneet maahanmuutto, EU-integraatio, homoavioliitto ja sukupuolten asemaa koskevat kysymykset, mutta taustalla ovat paljon syvemmät maailmankatsomukselliset ristiriidat. Kyse ei ole siitä, että yhteiset perusolettamukset jakavat ihmiset väittelevät keskenään mielipide-eroista, vaan ratkaisevat erot ovat juuri perusolettamuksissa.

Monta kertaa minut on väittelyyn jouduttuani vallannut tunne, että keskustelukumppanini elää tyystin eri ulottuvuudessa, jossa vallitsevat kokonaan toiset luonnonlait kuin omassani. Kun keskustelukumppani alkaa puhua cis-seksismistä, toiseudesta, rodullistamisesta, heteronormatiivisuudesta, voimaantumisesta tai sukupuolisensitiivisyydestä, olen yhtä aseeton kuin jos hän puhuisi orgonienergiasta, ufoabduktioista tai kaukoparannuksesta. Kyse ei enää ole pelkistä mielipide-eroista vaan vieraasta kielestä ja oudosta maailmasta, jota se on räätälöity kuvaamaan. Silloin näen hyvin vähän mahdollisuuksia järjellisen keskusteluyhteyden muodostumiselle, ja välillemme avautuu lähes fyysistä huimausta aiheuttava maailmankatsomuksellinen kuilu. Ymmärrän myös täysin, että joku muu tuntee samoin minun juttujani kuunnellessa.

Yhtenäiskulttuuri on todellakin kuollut. Vielä jokunen vuosikymmen sitten elimme maassa, jossa kokoomuslainen, kepulainen ja kommunisti saattoivat kuulua samaan metsästysseuraan ja jutella sulassa sovussa keskenään saunan lauteilla. He nimittäin katsoivat kaikki ajavansa Suomi-nimisen kansallisvaltion etua, ja vaikka keinoista oli jyrkkiäkin erimielisyyksiä, kukaan ei varsinaisesti kyseenalaistanut itse päämäärää. Nykyään mikään ei ole itsestäänselvää ja jaettua, ei edes se mitä Suomi-niminen kansallisvaltio tarkoittaa. Yksien mielestä se on tietyn kansan edunvalvontaa varten rakennettu organisaatio, toisten mielestä se toteuttaa pikemminkin jotain globaalia tehtävää ja sopii kodiksi kenelle tahansa joka tänne haluaa asettua. Lukeneisto on parjannut yhtenäiskulttuuria 80-90-luvulta saakka, mutta harva taisi tajuta, mitä saamme tilalle. Kun yhteiset puitteet hajoavat, seurauksena ei ole mikään tilkkutäkkimäinen harmonia, vaan henkinen sisällissota.
...
En myöskään teeskentele puolueetonta tässä konfliktissa. Päinvastoin, minulla ei ole ollut vaikeuksia valita puoltani kulttuurisodassa ja olen tehnyt sen ajat sitten. Yhtäältä tämä johtuu siitä, että oma maailmankatsomukseni on kylmempi ja suoraviivaisempi kuin se maailmojasyleilevä humanismi, jota punavihreässä kuplassa tunnustetaan. En ole koskaan kyennyt nielemään ajatusta yhtenäisestä ihmiskunnasta, joka on perusolemukseltaan samanlainen kulttuurisista ja etnisistä eroista riippumatta ja jakaa yhteiset päämäärät. Ihmislajia, niin kuin muitakin lajeja, leimaavat erot, konfliktit, eturistiriidat ja hierarkiat. Niiden redusoiminen pois on ihmisyyden typistämistä, vaikka sitä aina yritetäänkin humanismin nimissä.
...
Filosofi Karl Popper on huomauttanut, että jopa korkeimpiin tunteisiimme kuten rakkauteen ja myötätuntoon vetoaminen jakaa ihmiset eri kategorioihin: sisä- ja ulkopuolisiin, oikea- ja vääräuskoisiin, koti- ja ulkomaalaisiin, luokkatovereihin ja luokkavihollisiin. Rakkautta nimittäin ei ole olemassa abstraktissa mielessä, vaan voimme rakastaa vain niitä jotka tunnemme. Ja vielä enemmän tämä pätee silloin kun vedotaan alhaisempiin tunteisiin ja intohimoihin. Tästä syystä minun on myös ollut mahdoton niellä monikulttuurisuuden tai sukupuolineutraaliuden kaltaisia ajatuksia, jotka punavihreään mielipidepakettiin sisältyvät.
...
Maailmankatsomukselliseen paitsioon jääminen johtaa helposti syrjäänvetäytymiseen, mutta minussa se herätti kapinahengen. Punaviherliberaali kulttuuri-ihminen ei nimittäin ole pelkästään väärässä, hän on väärässä täysin turvallisesti. Hän voi luottaa, että ympärillä on pelkkiä samanmielisiä, joista kukaan ei tosissaan haasta hänen katsomustaan vaikka saattaakin olla toista mieltä jostakin sen yksityiskohdasta. Perussuomalaisten äänestäjiä ja muita erimielisiä on helppo halveksia, koska he ovat siellä jossakin, lähiöissä, pikkupaikkakunnilla, ruumiillisissa töissä. Vaikka punaviherliberaali kulttuuri-ihminen ei välttämättä edustakaan mielipiteiltään enemmistöä, hän ei voi rehellisesti väittää olevansa oppositiossa, sillä hänen maailmankuvaansa pönkittävät tiedotusvälineet, kulttuuri-instituutiot ja kokonaiset akateemiset oppialat. Kun kirjailija Laura Lindstedt piti rohkeaksi kehutun Finlandia-palkintopuheensa, jossa lytättiin istuva hallitus luettelemalla melkein kaikki vasemmistokliseet uusliberalismista luokkayhteiskuntaan, hän saattoi luottaa siihen, että kollegat, kulttuuritoimittajat, kirjallisuudentutkijat ja apurahalautakuntien jäsenet olivat jo valmiiksi samaa mieltä hänen kanssaan. Hän kiillotti tiedostavuuden sädekehäänsä halvalla, riskeeraamatta mitään oikeasti arvokasta.

Nykyinen kirjallisuus- ja taidemaailma, joka on suurelta osin 60- ja 70-lukujen kulttuurivasemmistolaisuuden perillinen, on lakannut olemasta haastava ja kapinallinen jo kauan sitten. Siitä on tullut yksi eturyhmä muiden joukossa, ja sillä on omat tabunsa, viralliset liturgiansa ja siveysoppinsa. Siinä missä menneinä vuosikymmeninä yritettiin järkyttää porvaria keinolla millä hyvänsä, nykyään arvotetaan taidetta sen perusteella järkyttääkö se mahdollisesti vähemmistöryhmiä.

Vaikka kulttuurisodan molemmissa kuplissa esiintyy sokeutta, tyhmyyttä ja kaikenlaisia asioita, joita kukaan kunniallinen ihminen ei voi hyväksyä, niiden välillä on yksi merkittävä ero. Niin sanotulla punavihreällä kuplalla on valtavirtayhteiskunnan ja sen instituutioiden vahva tuki. Tässä mielessä kamppailu on hyvin epätasainen, ja turvattu asema on ruokkinut punavihreässä kuplassa sellaista älyllistä epärehellisyyttä ja katteetonta arroganssia, että pahinkin sinivalkoisessa kuplassa rehottava typeryys kalpenee sen rinnalla. Kukaan ei riskeeraa työpaikkaansa, toimeentuloaan, suhteitaan silmäätekeviin tai mainettaan kunnon kansalaisena olemalla vaikkapa "antirasisti". Sellaiseksi julistautuminen on sama kuin olisi katolilainen Vatikaanissa tai polttaisi kannabista Hollannissa.

Ja mikä olennaisinta, punavihreä kupla pyrkii tällä hetkellä aktiivisesti kaventamaan kansalaisvapauksia ja sillä on suuret mahdollisuudet onnistua tässä. 1960-luvulla oli edistyksellistä lukea "Juhannustanssit", nykyään saman edistysmielisyyden nimissä hyväksytään uskonrauhan sanallisesta rikkomisesta tulevat oikeustuomiot. Nykyajan edistykselliset ajavat lakiin säädöksiä, jotka kriminalisoisivat väärät asenteet tai ainakin niiden ilmaisemisen. Heidän ihanteensa näyttää olevan yhteiskunta, jossa töykeästi puhuminen määriteltäisiin "häirintärikokseksi". He haluavat kaikin keinoin säilyttää sen yliotteen, joka heillä on vuosikymmeniä ollut julkisessa sanassa, ja sananvapaus on uhrattavissa tämän päämäärän hyväksi.

Tällaisesta toiminnasta nähdään merkkejä lähes viikoittain. Viimeisin tapaus lienee se, kun Ylen toimittaja Pertti Rönkköä on yritetty savustaa ulos työpaikaltaan, koska hän on kirjoittanut vääränlaisia uutisia Saksan tilanteesta. Sitä ennen nostettiin haloo, kun perussuomalaisten kansanedustajan oli annettu pitää muutama luento yliopistolla. Olen itse joutunut ideologisten kerrostalokyttääjien hampaisiin monta kertaa. Kirjojeni julkaiseminen tai levittäminen on yritetty estää, minulle apurahoja myöntäneitä tahoja on painostettu perumaan päätöksensä ja niin edelleen. Ihmisille, jotka toimivat näin tai hyväksyvät tällaisen toiminnan, minulla ei ole mitään sanottavaa - pidän heitä yksiselitteisesti vihollisina. Mitä vähemmän heillä on vaikutusvaltaa, mitä vähemmän heitä kuunnellaan, sen parempi. Vaikka minulla ei olisi muuta syytä vastustaa heitä, heidän asennoitumisensa ilmaisunvapauteen riittäisi.

Sen sijaan toisen puolen masinoimilla painostus- ja ilmiantokampanjoilla on paljon suurempi teho ilmapiirissä, jossa tietyt asiat ovat niin suuria tabuja, että perusteettomatkin väitteet riittävät leimaamaan ihmisen lopullisesti. Lisäksi, kun sosiaalisessa mediassa joku oikeamielinen huutosakki aloittaa metelöintinsä, siihen yhtyy myös sellaisia vaikutusvaltaisia ihmisiä, joiden agendaan se sopii. Muun muassa poliitikkoja, toimittajia ja kulttuurivaikuttajia, kuten minun tapauksessani on käynyt useammin kuin kerran. Esimerkiksi viime loppuvuoden Kordelin-jupakassa minun vastaiseeni rintamaan liittyi muiden muassa kansanedustaja Eva Biaudet, Julkisen sanan neuvoston jäsen Anssi Järvinen ja Bonnierin journalistipalkinnon saanut toimittaja Tuomas Muraja. Tällaisten ihmisten vetoavulla mikä tahansa riittävän äänekäs joukkio kykenee halutessaan esiintymään kansan äänenä ja moraalisena enemmistönä ja pelottelemaan vakiintuneita instituutioita huonolla julkisuudella.

Kun keinot ovat näin likaisia, elämme kulttuurisodan aikaa, halusimmepa tai emme. Sota kestää vielä pitkään, ja todennäköistä on, että se käy tulevina vuosina entistä kiivaammaksi ja katkerammaksi. Olen itse hyväksynyt tämän tosiasiana, ja vaikka paras vaihtoehto olisikin keskusteluilmapiiri jossa ajatuksia voisi vaihtaa vapaasti maailmankuvallisista eroista piittaamatta, en näe sellaisen syntymiselle kovin suuria mahdollisuuksia tällä hetkellä. Yksilötasolla sellainen on tietenkin yhä mahdollista, mutta ajan henkeä kokonaisuutena ohjaavat aivan toisenlaiset voimat.

[Saturnalia]

Hyvä kirjoitus Hännikäiseltä taas, kannattaa lukea linkistä kokonaan. Hännikäisen kuvaama ilmapiiri on suurissa kaupungeissa hyvin todellinen.
Kyllähän Suomi oli 70-luvullakin jakaantunut poliittisesti, mutta jotenkin vaikutti että ihmisillä oli paremmat käytöstavat ja kuitenkin yhteinen päämäärä, kuten Timo kirjoittaa. Silloin poliittiset blokit olivat suunnilleen tasavahvoja, mikä saattoi vaikuttaa kohteliaisuuteen blokkien kesken. Nykyään kansallismielisten on koettu olleen pahasti alakynnessä, mikä lienee tarjonnut oikeutuksen vihalle heitä kohtaan.

Nykyisen riidan pääsyy on juuri se että liberalismi on myynyt kuvan täysin uudesta päämäärästä, eli fantasian että on mahdollista tavoitella tilaa jossa mitään kansallisvaltiota ja kansakuntaa ei enää ole, ja lisäksi saanut uskoteltua että esimerkiksi vahvan julkisen sektorin olemassaolo olisi tällaisessa utopiassa jotenkin mahdollista yhtä aikaa täyden relativismin ja multikulttuurin kanssa. Koko verojen maksuhalukkuushan perustuu monen kohdalla esimerkiksi sille että edut halutaan turvata omille, ei koko maailmalle. Verojen maksuhalukkuus ja relativistinen multikulttuuri on täysin mahdoton yhtälö. Jos ei kansalaiselle muuta sosiaalisesti hyväksyttävää tapaa jätetä suosio omia, niin hän voi ainakin kieltäytyä maksamasta vieraiden pidot.

Näin multikulttuurinen yhteiskunta johtaa täysin päinvastaiseen poliittiseen tahtoon, kuin mitä vasemmisto tavoittelee.

[Kulttuurirealisti]

Hännikäinen vieraili Monokulttuurissa. Puhetta mm. kansallismielisyydestä, oikeiston keskinäisistä kinoista, alt-rightista jne. Mukana Kuru & pohjoisen kaksikko.

https://www.youtube.com/watch?v=aKRhAax6uYk

[Saturnalia]

Tykkäsin Lihamyllystä. Karua kertomaa. Kirjastokorvauksien evääminen on kyllä täysin sikamainen teko.
Kritiikkiä sen verran, että kansi ei toimi. Näyttää siltä kuin se olisi tehty Commodore kuusnelosen grafiikkaohjelmalla.
Kustantamon muissa kirjoissa on hyviä kansia.

[nutsy]

Onkohan tässä nyt kyse feikistä profiilista vai onko vain kuppi maistunut näppiksen ääressä... 

https://www.facebook.com/jojalonen/posts/2363307820369282

Timo Hännikäisen nimellä Jussi Jalosen facessa joku suoltaa tekstiä kuin paraskin trollaava teini, onko mies itse vai?

Muutamia otteita kirjoitetuista tuotoksista, joita höystetty parilla natsiaiheisella videolla.

"Joisit sinäkin vaan viinaa. Sinusta ei kuitenkaan koskaan tule yhtään mitään. Håmå."

"Minulla on paljon isompi muna kuin sinulla. Ettäs tiedät."

"tissit. perse. adolf hitler"

Oma suosikki näistä on ehdottomasti tuo "tissit. perse. adolf hitler" 

Jos on todellinen niin laskuhumalaa seuraava myrkytystila on mahtanut olla mukava.

[guest11919]

Muistammehan toki hevosen kyrvän, Hännikäisen aiemman känniavautumisen.

[Porcius]

Kyseessä on kirjailijan työhön oleellisesti kuuluva aggressiivinen kemiallinen huuhtelu.

[Hippo]

Hännikäinen kommentoi oikeaa asiaa ja ihan oikealle kohdeyleisölle.

[no future]

Ihan normi Hännikäistähän tuo on, ja sitten vielä sekavat selittelyt päälle Alkoholi on helvetillinen huume. 

[Penan kaveri Eki]

Kyseessä on kirjailijan työhön oleellisesti kuuluva aggressiivinen kemiallinen huuhtelu.

(Omaan) kokemukseen perustuva elämänviisaus: Ihminen on nousuhumalassa ja ditto -krapulassa luovimmillaan.

Ja oleelliseesti luovuuden tason ylläpitämiseen liittyy myös ns. muistinnollaus. Tällä toimeenpiteellä kaikki morkkikset sekä muut lieveilmiöt pidetään loitolla.

[no future]

Ei se nollaus oikein toimi, jos sylkee kaiken talteen internettiin. Kännissä ja läpällä. 

[diipadaapa]

Juhannusyönä Hännikäinen kirjoitti Naisten linjan Facebook-sivuille muun muassa "sieg heil" ja "panen teitä perseeseen". Naisasialiitto Unionin sivuille Hännikäinen kirjoitti "olen pannut tyttäriänne perseeseen. minulle mikään ei ole pyhää!".

https://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/83486-torkyili-juhannuksena-facebookissa-hs-kustantaja-antoi-potkut

[Aapo]

Jaloselle hatunnosto siitä, että antoi noiden Hännikäiden tuotosten jäädä seinälleen. Historioitsijana hän toki ymmärtää niiden kulttuuriperinnöllisen merkityksen.

[l'uomo normale]

Trump osaa tuon paremmin, ja selvinpäin!

[hulaq]

Tuollainen sekoilu kyllä vie pohjaa ukon muilta puheilta aika reippaasti ja antaa ittensä maalitauluks. On kyllä sakeeta touhua...

[diipadaapa]

Mielestäni Hännikäinen on huippu.

[Kaamosaika]

Arvioitte Hännikäistä väärin, jos arvioitte häntä keskiluokan siveysvaatimuksilla ja tuhahtelette ylimielisesti, että siinä on mies, joka ei osaa käyttäytyä kuten minä haluaisin ihmisten käyttäytyvän. Ihmiset näet ovat sellaisia, että he harvoin käyttäytyvät kuten heidän haluaisi käyttäytyvän. Hännikäisen rooli on olla kirjallisuuselämän toisinajattelija, suorastaan piristävä poikkeus suomalaisen kulttuurielämän harmauteen ja mitä sanovat hommalaiset? Kitisevät ja jäkättävät hänen käytöstavoistaan kuin kukkahattutädit.

[Lalli IsoTalo]

Hännikäisellä on kaksi omaa julkista jekyll-hide-overtonin ikkunaa, jotka ovat kauempana toisistaan kun kenelläkään, varmaan koko maailmassa.

[l'uomo normale]

Ennen ei ollut sosiaalista mediaa, kännykkäkameroita eikä Seiska-lehteä, joten oletan kulttuuriväen tapojen siistiytyneen. Nykysivistyneistömme tuotosten tasosta verrattuna aiempien sukupolvien saavutuksiin kulttuurin alalla en osaa sanoa.