2016-10-03 IS Ulla Appelsinin puheenvuoro turhista susihuuteluista

[td]

Minusta on hiukan outoa miksi outo lintu Ulla Appelsinin kaltaisen toisinajattelijan annetaan olla Sanoma-pravdan toiseksi(?) lujalevikkisimmän läpyskän päätoimittajana. Minkälaiset sisäiset suhteet vallitsevat Ilta-Sanomien toimituksessa kun esimies on suvakkitoimittajiston silmissä silkka natsi ja fasisti?

Ehkäpä tavallaan vastasit omaan kysymykseesi ("toisinajattelijan"-"lujalevikkisimmän"-"päätoimittajana"), raha? Kai se on jotenkin laskettu että voi kirjoittaa satuja 99%:sti ja 1% asiaa. Eli propagandaa 99% ja 1% pitempiä hyviä juttuja, joita suurin osa kansasta ei edes lue, mutta niiden lukijat kehuvat sitten lehteä...kuten täällä...
Sitä en osaa arvioida olisiko parempi että Appelsin ei kirjoittaisi ja levikki laskisi vaiko nykyinen tilanne.

[Elemosina]

Eiköhän Ulla Appelsin kuitenkin mieti mitä kirjoittaa ja miksi. Vaikka syy olisikin levikki eikä aito journalistiikka. Vai onko hänellä nuivalausegeneraattori käytössään, josta syntyy sopivan nuivia tekstejä joista "tolkuhkot" ihmiset tykkää.

[koodari-inssi]

Rasmus-ryhmässä Ullan kirjoitus oli aiheutttanut lupaavaa rasismi-ulinaa. Silloin on selkeästi kirjoitettu oikein.

Kirjoitus oli paremman sanan puutteessa tolkullinen.

[Arvoton]

Ulla ei halunnut laajentaa juttuaan #Pelipoikki-miekkarin tarkoitukseen, joka oli sekä Perussuomalaisten leimaamisen natsipuolueeksi, että puolen miljoonan suomalaisen, l. Persuja viimeksi äänestäneiden tekemistä natseiksi.

"Pitkän marssin" porukka käyttää hyväkseen #JimiKarttusta poliittisen, kategorisen vastustajansa nitistämiseksi tai jopa porvarilliseksi katsomansa, l. terveen järjen tekemistä sairaaksi. Sille on yks lysti itse Jimi ja SVL.

[millla]

Varmasti toimituksessa on käyty keskustelua poliittisesta tasapainosta. Yksi mahdollinen vaihtoehto on se, että erilailla ajattelevien päätoimittajien annetaan vetää omaa linjaansa, silloin kun ovat vastuuvuorossa. Olen ollut huomaavinani, että kun vanha herra, lehdistöneuvos, Jyrki Vesikansa on tuottanut sisältöä kilpailevassa lehdessä, Iltalehdessä, sisältö on pahimmillaan todella pahaa suvakkiutta. Hän on vanha kokoomuslainen, jonka korruptiosta kerrotaan Lahjottu Helsinki -kirjassa. Kyseinen kirja on kokoomuslaisten painajaisuni muutoinkin.

[nollatoleranssi]

Eiköhän Ulla Appelsin kuitenkin mieti mitä kirjoittaa ja miksi. Vaikka syy olisikin levikki eikä aito journalistiikka. Vai onko hänellä nuivalausegeneraattori käytössään, josta syntyy sopivan nuivia tekstejä joista "tolkuhkot" ihmiset tykkää.

Tiettyjä samankaltaisuuksia löytyy Ulla Appelsinista ja Sauli Niinistöstä. Niinistö on pyrkinyt omimaan käsitteen "koko kansan presidentistä". Ei ole koskaan täysin hypännyt elitismin kärryihin, vaikka on ollut jo pidempään poliittisella huipulla. Tietynlainen maanläheinen ja kansalaismainen ajattelu on ollut aina vahvasti läsnä. Ehkä kovimman kritiikin takia on saattanut jonkun verran muuttaa näkökantojaan, mutta on pyrkinyt ottamaan kantaa monenlaisiin ongelmiin.

Appelsinin kohdalla voisi kait sanoa, että pyrkii katsomaan asioita laajemmalta näkökulmalta. Yksi merkittävä syyhän on tuo profiloituminen eli profiloituuko ehdottomaan eliittiin vai sitten osaksi kansaa / kansan palvelijaksi.

[Arvoton]

Onpa Ulla vetänyt välimatkaa myös feministeihin. Viimeksi keissi Sami Hedberg/Kaarina Hazard. Alkuillasta luin H:n kolumnin ja maalaisjärkinen ihminen ei voi loukkaantua "pulleasta pojasta" viimeistään silloin, kun lukee kontekstin. Kaarinan ja Samin ulkopuolella vain on tasan tarkkaan ihmisiä, jotka saavat hepulin siitä, että vastaavassa kohdassa joku kertoisi "suvun pulleasta ja harmittomasta tytöstä" (kuin Kaarinakin).

Tuolla sitten taas sivistyneistö jauhaa metrikaupalla siitä, tarkoittiko Kaarina loukata Samia ja muita pulleita poikia tai saako ulkonäöstä ylipäätään mainita mitään.

Ullan kommentti oli asiaa siinä mielessä, että naisen ulkonäöstä lausuminen missä tahansa yhteydessä voi saada joillakin aikaan triggeröitymisen.

[VilleJ]

Mitä arvelette että tapahtuisi, jos maahanmuuttokriittinen menisi unelmakonserttiin vittuilemaan suvakeille. Joku anarko sitten päättäisi potkaista tätä ja hän kuolee viikon päästä. Itse arvelen, että ei tapahdu mitään.

[AcastusKolya]

Ei tuo kirjoitus kokonaan ollut ihan niin hyvää. Appelsinin mielestä Jessen rikosrekisteri on "karmaiseva". Minun kieliymmärrykseni mukaan ko. adjektiivi on suomen kielen vahvimpia, ihan siellä huipulla. Jos rikosteri, joka näyttäisi koostuvan lähinnä lievistä pahoinpitelyistä ja "rinnuksiin tarttumisesta", on "karmaiseva", niin mitä adjektiiveja jää sitten sarjamurhaajille, joukkumurhaajille, lastentappajille? Mikä adjektiivi suhteuttaa tytön polttamisen elävältä, jos Jessen rekisteri on "karmaiseva"?

[kummastelija]

Mitä arvelette että tapahtuisi, jos maahanmuuttokriittinen menisi unelmakonserttiin vittuilemaan suvakeille. Joku anarko sitten päättäisi potkaista tätä ja hän kuolee viikon päästä. Itse arvelen, että ei tapahdu mitään.

Minä uskon että olisi sankarina haastateltavana YLE:n aamuohjelmassa, ja poliisin keskijohtoon kuuluva hyypiö nyökyttelisi vieressä.

[Porcius]

Kommentti: Suomessa olisi hyvä muistaa satu sudesta ja paimenpojasta

Jos haluamme aidosti varjella suomalaisen yhteiskunnan rauhaa, jokainen sitä horjuttava ja aggressiivinen ryhmä on otettava vakavasti, kirjoittaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.

HELSINGIN asema-aukion tapahtumat ovat ravisuttaneet suomalaista yhteiskuntaa viime aikoina. Vaikka tutkinta on yhä kesken, kaksi asiaa on selvää: Rautatieaseman edustalla oli uusnatsihenkisen Suomen vastarintaliikkeen mielenosoitus ja tuon mielenosoituksen yhteydessä käytettiin väkivaltaa.

Tapahtuma on tuomittu laajalti ja viranomaiset ovat joutuneet pohtimaan, miten puuttua väkivaltaisten äärijärjestöjen toimintaan. Mikä on erinomainen asia.

Mutta tapahtuman ympärillä vellonut kuohunta marsseineen on herättänyt ihmisissä myös ristiriitaisia tunteita. Miksi? Kannattavatko suomalaiset kenties salaa natseja? Hyväksyvätkö ihmiset aggression? Eivät. Valtaosa suomalaisista tuntee varmasti suurta vastenmielisyyttä sekä uusnatseja että väkivaltaa kohtaan.

Mistä sitten on kyse? Siihen ei ole helppo vastata, mutta asian ymmärtämisessä voi auttaa Aisopoksen satu paimenpojasta ja sudesta. Muistatteko vanhan tarinan? Paimenpoika oli kedolla kaitsemassa lampaita. Hänen tehtävänsä oli varoittaa kylää vaaratilanteessa, mutta poika alkoikin huutaa varoituksia sudesta, vaikka sutta ei ollut mailla eikä halmeilla. Asiasta nousi kylässä aina iso hätä, mutta paimenpoika juoksutti kyläläisiä kerta toisensa jälkeen turhaan. Kunnes eräänä päivänä susi tulikin.

Mutta palataan sadun loppuun myöhemmin. Puhutaan ensin modernin ajan paimenpojista.


VIIME AIKOINA on käytetty monia hyviä puheenvuoroja fasismia vastaan. Mutta kuohuttava asema-aukion tapahtuma on synnyttänyt myös purkauksia, joissa on sorruttu liioitteluun ja ylilyönteihin. Väärinkäsitysten välttämiseksi on syytä korostaa heti alkuun, että Suomi ei ole rasismille immuuni. Meillä on rasisteja, meillä on ikävä kyllä esiintynyt myös rasistista väkivaltaa. Mutta toisin kuin moni on väittänyt, meillä ei ole vallinnut rasistisen väkivallan ympärillä syvä hiljaisuus. Itse asiassa joissakin tilanteissa jopa päinvastoin. Meillä on sadun paimenpojan lailla huudettu myös tilanteissa, joissa huutoon ei ole ollut aihetta.

Esimerkki avaa asiaa. Musta Barbaari eli James Nikander kertoi taannoin Facebookissa poliisin kohdelleen hänen äitiään ja siskoaan kadulla törkeästi ja aggressiivisesti. Tästä syntyi valtava kohu, josta miestä itseään ei kannata liikaa moittia: jokainen meistä on puolueellinen rakkaita läheisiään koskevissa asioissa. Kohu paisui jättimäiseksi siksi, koska moni poliitikko, vaikuttaja ja jokunen ammattitoimittajakin nieli Mustan Barbaarin tarinan sellaisenaan, edes kysymättä viranomaisten kommentteja.

Syntyi paimenpoikien kuoro. Poliisi sai käsittämättömän paljon lokaa niskaansa rasismista, etnisestä profiloinnista ja naisten poikkeuksellisen törkeästä kohtelusta. Kun asiaa sitten selvitettiin, paljastui, ettei sutta ollutkaan. Paimenpojat olivat huutaneet turhaan. Kuusi poliisia ja viisi ulkopuolista siviiliä todistivat, että tarina ei pitänyt paikkansa, vaan poliisit olivat käyttäytyneet tilanteessa täysin asiallisesti.

Mitä tekivät kohun lietsojat? Katuivat? Korjasivat pahoitellen virheensä? Eivät. Olivat hiirenhiljaa. Kunnes huusivat uudelleen.


HILJATTAIN väitettiin, että ulkomaalaistaustainen, niqabiin pukeutunut nainen olisi joutunut vakavan väkivallan uhriksi Itäkeskuksessa. Nainen itse kertoi, että Suomi ensin -mielenosoittajat olisivat pahoinpidelleet häntä monin eri tavoin, lyöneet, talloneet sekä repineet vaatteita. Taas kaikuivat sosiaalisessa mediassa susi-huudot, joiden mukaan kantasuomalaiset hakkaavat raskaana olevia ulkomaalaisnaisia keskellä kirkasta päivää, ja viranomaiset ja maan hallitus eivät tee yhtään mitään.

Viranomaiset kuitenkin tekivät: eivät hutkineet, vaan tutkivat. Tapauksesta kirjattiin kolme tutkintailmoitusta: naiseen kohdistetusta väitetystä lievästä pahoinpitelystä, naisen tekemäksi väitetystä lievästä pahoinpitelystä ja naisen epäillystä niskoittelusta poliisia vastaan. Viimeksi mainittu nimike perustui siihen, että nainen oli liioitellut tapahtumia poliisille niistä ensi kertaa kertoessaan.

Väkivallasta ei löytynyt mitään näyttöä, eikä naisella ollut vammoja. Niskoittelusta nainen itse sai poliisilta syyksi lukevan päätöksen, mutta olosuhteet huomioon ottaen kirjallinen huomautus katsottiin riittäväksi seuraamukseksi.


MITÄ MERKITYSTÄ näillä esimerkeillä on? Sitä, että turhilla huudoilla on rapautettu uskoa viranomaisiin. Sitä että syyttömiä ihmisiä on leimattu väärin perustein. Ja sitä, että kuten sadussa muinoin, alkaa ihmisten olla vaikea uskoa oikeaan suteen, kun väärästä on varoitettu niin monta kertaa. Ja juuri tämä ilmiö on näkynyt viime aikojen keskustelussa: suomalaisten enemmistö vastustaa aivan varmasti rasismia – väkivaltaisten uusnatsien vastustamisesta puhumattakaan – mutta osa kansasta on niin väsynyt jatkuviin ja turhiin susi-huutoihin, ettei enää jaksa niihin reagoida tai asian käsittely jopa väsyttää.

Se on ikävä seuraus, sillä tällä kertaa huutoon on ollut aidosti syytä. Kun keskellä Suomen pääkaupunkia pidetty uusnatsien mielenosoitus johtaa väkivaltaan ja mahdollisesti jonkun ihmisen kuolemaan, se on erittäin vakava ja järkyttävä asia.

Vapaa oikeus osoittaa mieltä on yksi vapaan demokratian kulmakivistä. Mutta sitä demokratiaa ei saa käyttää väärin, koska muuten pidemmän päälle demokratia on vaarassa. Mielenosoitus on nimensä mukaisesti tarkoitettu mielipiteen ilmaisuun, ei aggressioon: ei kivien viskelyyn, ei paikkojen hajottamiseen, ei eläinten vahingoittamiseen eikä tietenkään kenenkään toisen ihmisen pahoinpitelyyn, vaikka kaikkia näitä on Suomessa viime vuosina nähty.

Väkivaltaiseksi muuttuneessa uusnatsien mielenosoituksessa ei ole mitään puolusteltavaa, päinvastoin: se on jyrkästi tuomittava.



ITSE TAPAHTUMAA on kuitenkin syytä vilkaista hiukan syvemmältä. Asema-aukion epäilty pahoinpitely nimittäin sekä on että ei ole yksittäistapaus.

Se ei ole yksittäistapaus, koska organisaationsa kautta epäilty tekijä on osa vastenmielisen ryhmän toimintaa. Kohtalokkaana päivänä hän oli paikalla edustamassa ryhmää, joka kannattaa kansallissosialismia ja valkoista ylivaltaa ja joka on tarvittaessa valmis aseelliseen väkivaltaan. Väkivalta on jo sinänsä hyvin vakava asia, mutta vieläkin vakavammaksi se muuttuu, jos väkivalta kanavoituu SVL:n kaltaiseen ryhmään, joka hyväksyy väkivallan ratkaisukeinona.

Asema-aukion tragedia ei ole yksittäistapaus sikälikään, että epäillyn tekijän rikoshistoria on karmaiseva. Se alkaa jo 16-vuotiaasta (mitä sitä ennen on tapahtunut, eivät julkiset rekisterit kerro) ja sen jälkeen hän on potkinut, hakannut, riehunut, jäänyt kiinni erilaisten aseiden hallussapidosta, sytyttänyt tulipalon, puukottanut selkään jne. Uhreiksi on valikoitunut milloin keitäkin, ulkomaalaistaustaisia ja kantasuomalaisia, kansalaisia ja poliiseja.

On hyvä kysymys, eikö suomalaisella yhteiskunnalla tosiaan ole mitään keinoja tällaisen henkilön pysäyttämiseksi, kun ko. mies ajautuu jatkuvasti tilanteisiin, joissa joku ihminen (ja myös välillä hän itse) on hengenvaarassa.

Toisaalta tapahtunut on siinä mielessä yksittäistapaus, että pahoinpitely ei ollut tämänhetkisten tietojen mukaan etukäteen suunniteltu, eikä sitä suunnattu kehenkään ennalta päätettyyn poliittiseen vastustajaan.

Uhri osui tiettävästi paikalle sattumalta, kohtasi mielenosoittajat, sylkäisi ja ajautui poliisin mukaan jonkinlaiseen sanaharkkaan mielenosoittajien kanssa. Tämän jälkeen epäilty tekijä juoksi uhrin perään ja törkeästi potkaisi tai tuuppasi häntä, jolloin uhri kaatui. Viikko pahoinpitelyn jälkeen uhri kuoli, kun hänet oli kotiutettu sairaalasta. Oikeus ratkaisee, onko pahoinpitelyn ja kuoleman välillä syy-yhteys. Jo tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, että murhasta ei ole juridisesti kyse.


SIITÄ TULLAAN susihuutoihin. Uusnatsien vaaraa ei saa missään nimessä väheksyä, mutta sitä ei saa liioitellakaan. Sutta pitää huutaa, mutta jos ei suurta susilaumaa ole nähty, laumaa ei tule keksiä.

Uusnatsiliike ei ole ollut Suomessa dramaattisessa kasvussa, vaikka näin on annettu joissakin kommenteissa ymmärtää. Eräskin kolumnisti loi jo mielikuvaa kaduilla kohta kuuluvasta "rautasaappaiden kopseesta" ikään kuin hetkenä minä hyvänsä voisi natsiarmeija marssia kulman takaa.

Tällaisen käsityksen synnyttäminen ja kansalaisten turvattomuudentunteen lietsominen on vastuutonta.

Muistetaan tosiasiat: Suomi on, onneksi, edelleenkin erittäin rauhallinen maa ja ääriainekset marginaalisia. Toisin kuin monessa muussa maassa (vaikkapa Ruotsissa tai Saksassa) uusnatsihenkisten henkilöiden liikehdintä on melko pientä. Aktiivisten toimijoiden osalta puhutaan kymmenistä, ehkäpä sadasta ihmisestä. Esimerkiksi Supo ei ole toistaiseksi nähnyt SVL:stä merkittävää vaaraa Suomen yhteiskuntajärjestelmälle.

Omanlaistaan kuvaa liikkeen vahvuudesta kertovat asema-aukiolta otetut valokuvat kohtalokkaalta tapahtumapäivältä. Vaikka SVL järjesti tilaisuutensa keskellä Helsinkiä, aivan Rautatieaseman kupeessa loistavien liikenneyhteyksien päässä, paikalle vaivautui lippuja heiluttelemaan vain muutama mies.

Ryhmä on silti otettava vakavasti pienuudestaan huolimatta, kuten mikä tahansa ryhmä, joka tarkoituksellisesti pyrkii horjuttamaan yhteiskuntarauhaa. Toistetaan vielä: jokainen yhteiskuntarauhaa horjuttava ja aggressiivinen ryhmä on otettava vakavasti.

Kuten esimerkiksi ne Eläinten vapautusrintaman (EVR) eläinaktivistit, joiden epäillään sytyttäneen tuhoisan tulipalon Vantaalla kesällä. Poliisi tiedotti hiljattain, että Pohjolan Matkan linja-autovarikolla tuhoutui kokonaan tai osittain kymmenkunta autoa, mikä on toki aineellisestikin kova tuho, mutta ainekset paljon järkyttävämpään katastrofiin olivat lähellä. Yhden palaneen bussin lähellä sijainneessa taukotilassa oli näet lepäämässä viisi kuljettajaa, sillä oli puoliyö. Onneksi kuljettajat ehtivät pelastautua, vaikka palo levisi räjähdysmäisesti.

Oli tuurista kiinni, että tuona yönä ei tullut viittä vainajaa – ja toisin kuin asema-aukion tragedia, isku bussivarikolle oli etukäteen suunniteltu.



UUSNATSIT on tuomittu laajalla rintamalla Suomen poliittisessa johdossa. Mikä on aivan oikein. Niin pitääkin tehdä. Mutta on hyvä kysymys, miksi EVR:n epäillystä teosta on vallinnut syvä hiljaisuus.

Jos me haluamme aidosti varjella suomalaisen yhteiskunnan rauhaa, silloin ihan kaikenlainen aggressio ja tahallinen tuho on pakko tuomita. Ihan kaikki. On kestämätön tilanne, jos alkaa syntyä käsitys, että joku aggressiivinen ryhmä olisi Suomessa jotenkin toisia aggressiivisia ryhmiä parempi.

Valitettavasti meillä on näitä ryhmiä useita: on rasistisia ja uusnatsihenkisiä ihmisiä, on anarkisteja, on tuhotöihin valmiita olevia EVR:n aktivisteja ja on myös useita terrorismia tukevia ryhmiä, joilla on kansainvälisiä yhteyksiä radikaaliin islamismiin ja terrorijärjestö Isisiin. On ehdottomasti Suomen etu, että mihinkään näistä ei kanavoidu lisää väkeä.

Mistä tullaan Aisopoksen sadun loppuun: siinähän kävi sitten huonosti. Susi tuli ja söi eri versioista riippuen joko lampaat tai paimenpojan, kun aitoihin varoituksiin ei turhien huutojen jälkeen kylässä enää reagoitu. Emme kai halua, että Suomelle käy näin? Meidän on pysyttävä rasistisen väkivallan, aktivistien iskujen ja mahdollisten terroristien varalta hyvin valppaana, mutta väärää vaaraa ei saa huutaa, vaan varoitusten tulisi aina pohjautua tosiasioihin.


NÄIN EI kuitenkaan tällä hetkellä valitettavasti ole. Meillä on molemmilla äärilaidoilla ihmisiä, jotka ovat valmiita väittämään mitä vain – kunhan se vain sopii heidän omaan maailmankuvaansa. Meillä on ikävä kyllä esimerkiksi rasisteja, joihin uppoaa mikä tahansa keksitty ja ruma tarina maahanmuuttajista. Mutta meillä on valitettavasti myös sellaisia kansalaisia, jotka käyttävät mustiabarbaareja hyväkseen: maalaamalla Suomesta rumemman kuvan kuin mitä todellisuus onkaan. Tämän joukon mielestä suomalaiset ovat jotenkin poikkeuksellisen rasistinen kansa ja esimerkiksi poliisi lähtökohtaisesti paha. Siksi tälle ryhmälle viikonlopun mielenosoitus ei ollut vain vilpitön hätähuuto fasismia vastaan, kuten suurella osalla marssijoista varmasti oli, vaan keino tuoda häikäilemättömästi esiin omaa näkemystä. Niinpä marssilla nähtiinkin esimerkiksi banderolli, jossa hyökätään Suomea ja (mielenosoitusta turvaavaa) poliisia vastaan.

Ja tämä on surullista. Me emme tarvitse paikkansa pitämättömiä susi-huutoja mistään suunnasta. Varautua erilaisiin uhkiin toki pitää: siksi se sadun paimenpoikakin kedolle pantiin lampaita kaitsemaan. Mutta sadun opetus on, että kylä, lampaat ja paimenpoika ovat turvassa vain, jos uhkia käsitellään faktojen pohjalta. Tosiasioiden avulla voi etsiä ratkaisuja, mielikuvat ja väärät tiedot lietsovat turvattomuuden tunnetta, epävarmuutta, riitoja ja välinpitämättömyyttä. Ja sellaiseen kehitykseen ei pienellä Suomella näin epävarmassa maailmassa oikein olisi varaa.

Ulla Appelsin

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001274402.html

[ISO]

Jos haluamme aidosti varjella suomalaisen yhteiskunnan rauhaa, jokainen sitä horjuttava ja aggressiivinen ryhmä on otettava vakavasti, kirjoittaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.

Juuri näin. Sen vuoksi tänne tunkeutuneet muslimiryhmät on otettava vakavana uhkana maan sisäiselle vakaudelle.

[aethanol]

Asema-aukion tragedia ei ole yksittäistapaus sikälikään, että epäillyn tekijän rikoshistoria on karmaiseva. Se alkaa jo 16-vuotiaasta (mitä sitä ennen on tapahtunut, eivät julkiset rekisterit kerro) ja sen jälkeen hän on potkinut, hakannut, riehunut, jäänyt kiinni erilaisten aseiden hallussapidosta, sytyttänyt tulipalon, puukottanut selkään jne. Uhreiksi on valikoitunut milloin keitäkin, ulkomaalaistaustaisia ja kantasuomalaisia, kansalaisia ja poliiseja.

On hyvä kysymys, eikö suomalaisella yhteiskunnalla tosiaan ole mitään keinoja tällaisen henkilön pysäyttämiseksi, kun ko. mies ajautuu jatkuvasti tilanteisiin, joissa joku ihminen (ja myös välillä hän itse) on hengenvaarassa.

Tahatonta komiikkaa lienee se että pahoinpitelijä edustaa juurikin sitä ideologista ryhmää joka ei epäröisi säätää sellaista lainsäädäntöä jolla tällainen henkilö pysäytetään...

[Siili]

Jo kaksi threadiä.  Yhteen?

http://hommaforum.org/index.php/topic,116371.msg2422603.html#msg2422603

[Eisernes Kreuz]

Vastuullisen median äärioikeistoa (ja pääsääntöisesti nimenomaan oikeistoa) koskeva raportointi on todella jo saavuttanut pisteen, jossa voisi helposti uskoa Suomen tilanteen olevan sama kuin aikoinaan Weimarin Saksassa juuri ennen natsien valtaannousua. Kaikkialla esiintyy poliittista väkivaltaa ja kadut tömisevät SA-miesten marssiessa raudoitetuilla saappaillaan.

Suvaitsevaiston mopo on karannut käsistä jo aikoja sitten ja ylittänyt parodiahorisontin.

[nollatoleranssi]

Mitä arvelette että tapahtuisi, jos maahanmuuttokriittinen menisi unelmakonserttiin vittuilemaan suvakeille. Joku anarko sitten päättäisi potkaista tätä ja hän kuolee viikon päästä. Itse arvelen, että ei tapahdu mitään.

Tästä on jo tavallaan ennakkotapauksena kuuluisa anarkistien joukkopahoinpitely heidän omassa vastamielenosoituksessaan (en tiedä oliko siihenkään lupia), jota ei uutisoitu useimmissakaan valtamedioissa Suomessa. Sielläkin missä uutisoitiin, niin se uutisoitiin valheellisesti kysyen mielipidettä pahoinpitelijöiltä(!) ja poliisilta. Iltalehti teki ainoan poikkeuksen tuolloin, koska julkaisi tapauksesta videon kansalaisten itsensä katsottavaksi ja tulkittavaksi.

Tilanne menisi suunnilleen näin (ennakkotapauksen pohjalta):
- Ei uutisoitaisi yhtään mitään, vaikka ihmisiä ja toimittajia parveilisi ympärillä valtavasti. Videoita olisi myöhemminkin tapahtumista jne. Sama pimitys edelleen.
- Uutisoinnissa keskityttäisiin kysymään pahoinpitelijöiltä kommentteja, ei uhrilta. Mahdollisesti poliisilta kysyttäisiin ja kommentit julkaistaisiin ainoastaan sen mukaan saadaanko niillä vähäteltyä asioita (tai kerrottaisiin kuinka "Ei oikein tiedetä mitä tapahtui"). Saatettaisiin tehdä yksittäinen uutisjuttu, mutta sen jälkeen tapaus unohdettaisiin kokonaan.
- Jos uhri tai hänen omaiset yrittäisivät tuoda julki asiaa, niin siihen ei reagoitaisi mitenkään valtamediassa.

Mikä erotti tuon joukkopahoinpitelyn vs asema-aukion Jimi Karttusen pahoinpitelyn?
Joku voisi sanoa, että "kolme vieressä seisovaa kaljatölkkiä". Mutta toinen syy on siinäkin, että tuo anarkistien pahoinpitely tapahtui ruohikolla/kaltevalla nurmimaalla, jolloin riski lyödä päänsä tasaiseen katukiveen oli olematon (josta kuoleman ajatellaan seuranneen).

[Karhukainen]

Suvaitsevaiston mopo on karannut käsistä jo aikoja sitten ja ylittänyt parodiahorisontin.

Niin, ei naurata. Median maahanmuuttokriittisten ajojahti, äärioikeistolaiseksi, fasistiksi, natsiksi yms skitsofreeninen leimaaminen alkaa tuntumaan pelottavalta. Vaikuttaa siltä, että on tarkoitus lietsoa vihaa, vaikka syyttävätkin siitä vastapuolta, ja saada ihmiset pelkäämään poliittisten mielipiteiden muodostamista tai ainakin niiden ääneen sanomista. Tämä kehitys on huolestuttava. Kohta Suomenkin mediassa runkataan ajatukselle oikeistolaisten rottien myrkyttämisestä.

[Outo olio]

Mitä arvelette että tapahtuisi, jos maahanmuuttokriittinen menisi unelmakonserttiin vittuilemaan suvakeille. Joku anarko sitten päättäisi potkaista tätä ja hän kuolee viikon päästä. Itse arvelen, että ei tapahdu mitään.

Samaa mieltä ja ei edes tarvitse olla mikään maahanmuuttokriittinen vaan ihan vain mikä vaan aito tai tulkittu vittuilu voisi olla syynä vahinkotappoon, josta ei sitten kukaan kirjoittaisi mitään, eikä marsseja järjestettäisi. Planeettojen liikkeistä tjsp. johtuen kävi nyt näin että tappaja ja tapettu olivat "oikein" joten asiasta revitään kaikki ilo irti. Itse asiassa on jo käynyt tapauksia jossa osapuolet olivat "väärin" joten niistä väkivaltarikos-hengenmenetyksistä ei revitty otsikoita eikä järjestetty marsseja, emmekä edes ole juuri kuulleet niistä tapauksista. Näitä ovat ne kaikki muut henkirikokset. Suomessa tapetaan vuodessa 100-150 ihmistä (lähde: Wikipedia). Milloin viimeksi kuulit jostakin marssista?

[Lalli IsoTalo]

Mitä arvelette että tapahtuisi, jos maahanmuuttokriittinen menisi unelmakonserttiin vittuilemaan suvakeille. Joku anarko sitten päättäisi potkaista tätä ja hän kuolee viikon päästä. Itse arvelen, että ei tapahdu mitään.

Minä uskon että olisi sankarina haastateltavana YLE:n aamuohjelmassa, ja poliisin keskijohtoon kuuluva hyypiö nyökyttelisi vieressä.

Potkitaanhan mummojakin.

[Perttu Ahonen]

Mitä arvelette että tapahtuisi, jos maahanmuuttokriittinen menisi unelmakonserttiin vittuilemaan suvakeille. Joku anarko sitten päättäisi potkaista tätä ja hän kuolee viikon päästä. Itse arvelen, että ei tapahdu mitään.

Arvaten asia olisi mennyt niin, että potkimiseen osallistuisi useampi anarko ja lopuksi nämä kääntäisivät tajuttoman maahanmuuttokriitikon taskut.
Mediassa asia käännettäisiin factan tarkastajien toimesta niin, että anarkot  sankarillisesti puolustautuivat aggressiivisen maahanmuuttokriitikon hyökkäystä vastaan ja tapaus vielä kaulittaisiin ja käännettäisiin osoitukseksi äärioikeiston väkivaltaisuudesta ja linkitettäisiin maahanmuuttokriitikot osaksi väkivaltaista äärioikeistoa joka tulee kieltää lailla.

Maahanmuuttokriitikon kuolema kuitattaisiin itseaiheutetuksi ja osoitukseksi siitä, kuinka maahanmuuttokriittisyys on terveydelle vaarallista.