2011-03-10 HS Mielipide: Vääriä itsestäänselvyyksiä vaalikeskustelussa

[skrabb]

Vääriä itsestäänselvyyksiä vaalikeskustelussa
"Jos vaaliohjelmilla ja asiakysymyksillä halutaan olevan todellista merkitystä, perussuomalaisilla ei pitäisi olla mitään asiaa hallitukseen."
Erkki Pennanen

HELSINGIN SANOMAT

Poliitikkojen ja mediaväen eduskuntavaalikeskusteluun on pesiytynyt merkillisiä itsestäänselvyyksiä. Kaikki näyttävät lähtevän siitä, että jos ja kun perussuomalaisille on tulossa historiallisen suuri vaalivoitto, puolueelle avautuu sen myötä ilman muuta tie hallitukseen. Timo Soinia nostetaan – jos nyt ei aivan vakavissaan pääministeriehdokkaaksi – merkittäväksi neuvotteluosapuoleksi hallitusneuvotteluissa. Tosiasiassa sen ei pitäisi olla lainkaan itsestään selvää, pikemminkin päinvastoin.

Soinin nimeäminen mukamas pääministeriehdokkaaksi kolmen muun rinnalle perustuu siihen ajatukseen, että gallupeissa kolmen suuren tuntumaan hiipineet perussuomalaiset voisi nousta huhtikuun vaaleissa jopa suurimmaksi puolueeksi. Vaikka niin kävisi ääniosuudella mitaten, eduskuntapaikoissa perussuomalaisten menestys jää parhaimmillaankin kauas suurimman puolueen asemasta.

Se Soinin pääministeriehdokkuudesta, jota muut puoluejohtajat eivät sentään otakaan vakavasti, kunhan pelottelevat ajattelevia äänestäjiä.

Perussuomalaisten ottamista ilman muuta hallitusneuvotteluihin ja hallitukseen voidaan perustella sillä, että puolueesta tullee vaalien suhteellisesti ylivoimaisesti suurin voittaja ja että vaalituloksen tulisi näkyä hallitusneuvotteluissa ja hallituksen kokoonpanossa. Riittävän vahvan enemmistöhallituksen kokoamisen katsotaan sitä paitsi olevan mukamas vaikeaa ilman perussuomalaisia, jos yksi vanhoista suurista puolueista pitäisi jättää oppositioon.

Kaikkein houkuttelevin syy ottaa perussuomalaiset hallitukseen on historian kokemuksen tuoma usko siihen, että hallituksessa populistipuolueen kannatus kääntyy vääjäämättä alamäkeen – jos ei aivan saman tien, niin ainakin vähitellen.

Miksi sitten Soini olisi valmis hallitukseen? Hän on itse sanonut, että jokaisen puolueen tavoite on valta. Valtaa voi olla erityisesti Suomen oloissa vain hallituksessa, ei oppositiossa. Oppositiossa perussuomalaisten tapainen puolue voisi ehkä kasvattaa kannatustaan lisää, mutta Soinilla henkilökohtaisesti ei ole aikaa odottaa, jos hän itse mielii päästä ministeriksi.

Niin hän näyttää tekevän. Hän on jopa ilmoittanut olevansa kiinnostunut esimerkiksi elinkeinoministerin salkusta. Todellisia kynnyskysymyksiä hallitusneuvotteluihin ei näytä olevan. Soini on sanonut olevansa valmis hallitukseen niin Sdp:n, keskustan kuin kokoomuksenkin kanssa. Vain vihreät ei kelpaa.

On siinä meillä protestipuolue, joka ilmoittaa haluavansa muutosta vanhojen eli perinteisten suurten valtapuolueiden menoon.

Muut puoluejohtajat päästävät Soinin heittelemään kansaan meneviä poliittisia hauskuuksiaan yrittämättäkään asettaa häntä lujille saati sanoutua irti hänen näkemyksistään. Jos perussuomalaisten vaaliohjelman keskeiset asiat EU-vastaisuudesta alkaen ottaa tosissaan, puolueella ei pitäisi olla mitään asiaa sellaiseen hallitukseen, joka aikoo jatkaa esimerkiksi Suomen tähänastisen EU-politiikan linjaa. Silti yksikään puoluejohtaja ei ole tähän mennessä sanonut, että perussuomalaisten kanssa ei lähdetä samaan hallitukseen.

Mitä merkitystä on suurilla asiakysymyksillä vaalikeskustelussa, jos vaalien jälkeen valmistaudutaan joka tapauksessa käymään hallitusneuvotteluja myös Soinin kanssa? Siinä vaiheessa Soini varmaankin on valmis joustamaan, kun hänellä on äänet jo laarissa ja eduskuntapaikat varmistettu.

Ei Soini omia äänestäjiään petä. He eivät ajattele puolueen toimintaa hallitusneuvotteluissa tai mahdollisessa tulevassa hallituksessa. He haluavat esittää gallupeissa ja vaaleissa protestinsa politiikan nykymenoa ja muiden puolueiden toimintaa kohtaan eivätkä edellytä Soinin pyrkivän mukaan hallituskumppaniksi näille. Äänen käyttäminen pelkän protestin ilmaisemiseen vaaleissa suurella joukolla on demokratian legitimiteetin kannalta toivottavampaa kuin äänestämättä jättäminen.

Meillä kauhistellaan perussuomalaisten kannatuksen jyrkkää kasvua gallupeissa aivan kolmen suuren puolueen tuntumaan. Ei tiedetä, että naapurimaassa Norjassa on jo pitkäaikainen kokemus asemansa vakiinnuttaneesta suuresta populistipuolueesta, jota ei ole vielä kertaakaan otettu mihinkään hallitukseen.

Carl Hagenin aikoinaan suosioon nostama edistyspuolue keikkuu vuodesta toiseen gallupeissa 20–25 prosentin lukemissa ja nousee ajoittain päälle 30 prosentin eli suurimmaksi puolueeksi. Vaaleissa puolueen kannatus tapaa sitten jäädä 15 prosentin hujakoille eli yhtä kaikki keskisuureksi puolueeksi.

Suomalaisesta näkövinkkelistä edistyspuolueen sulkeminen aina jo etukäteen pois hallitusneuvotteluista on outoa varsinkin, kun enemmistöhallitusten kokoaminen on Norjassa muutenkin vaikeaa etenkin porvarillisella puolella.

Jos vaaliohjelmilla ja asiakysymyksillä halutaan olevan todellista merkitystä, perussuomalaisilla ei pitäisi olla mitään asiaa hallitukseen. Meillä puoluejohtajat vain eivät uskalla eivätkä halua sanoa sitä. Päinvastoin he valmistautuvat siihen, että pari ministerinsalkkua perussuomalaisille on halpa hinta näiden vaalimenestyksestä ja sitomisesta hallitusyhteistyöhön ja yhteisen vastuun kantamiseen. Siinä on vain se ongelma äänestäjien näkökulmasta, että millään näkemyseroilla ei loppujen lopuksi ole mitään väliä. Vaalien jälkeen ääripäätkin mahtuvat samaan hallitukseen.

toimittaja
Espoo

http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/artikkeli/V%C3%A4%C3%A4ri%C3%A4+itsest%C3%A4%C3%A4nselvyyksi%C3%A4+vaalikeskustelussa/1135264411394

Saman toimittajan aatoksia v. 2009:

MERKINTÖJÄ
Suomalaisen populismin uusi nousu
Julkaistu: 8.1.2009 lehdessä osastolla Pääkirjoitus
A A Erkki Pennanen

Sähköposti Erkki Pennanen
Helsingin Sanomat

Suomalaiset äänestäjät suhtautuvat uskomattoman lempeästi vallanpitäjiinsä. Valtaosa kansasta on jatkuvasti valmis antamaan presidentin lisäksi myös kulloisellekin hallitukselle hyvän arvosanan työstä.

Enemmistön passiivisen tyytyväisyyden varjossa tekee kuitenkin pitkästä aikaa uutta nousua poliittinen populismi, joka lupaa tarjota säpinää politiikan värittömyyteen.

Timo Soinin perussuomalaiset on kituuttanut eduskunnassa jo pitkään. Vasta viime kuukausina puolue on alkanut herättää aivan uutta vastakaikua äänestäjien keskuudessa.

Kevään 2007 eduskuntavaaleissa perussuomalaisten ääniosuus oli 4,1 prosenttia, viime lokakuun kuntavaaleissa 5,4. Sen jälkeen tehdyissä kannatusmittauksissa nousu on jatkunut. Tuoreimmassa Taloustutkimuksen mittauksessa lukema oli jo 7,1 prosenttia.

Mitä on tapahtunut? Mikä voi selittää tämän nousun? En ole nähnyt akateemisten asiantuntijoiden kiinnittävän ilmiöön sen suurempaa huomiota, saati pohtivan sen syitä. Esitän omia arvailujani.

Suhtautuminen Soinin perustuslaillisiin on muuttunut suvaitsevaisemmaksi. Soinin populismi on ollut poliittisesti varsin vaaratonta, hauskaa verbaalipopulismia. Kirjoitin itsekin tällä palstalla populismista "politiikan suolana".

Populistisilla puolueilla on tärkeä rooli poliittisen keskustelun virkistäjinä ja provosoijina. Sillä tavoin ne tavoittavat äänestäjiä, jotka muuten jäävät helposti sivuun eivätkä koskaan ota osaa vaaleihin.

Politiikassa menestys ruokkii vielä parempaa menestystä. Perussuomalaisten paikoin erinomainen menestys kuntavaaleissa teki puolueesta uudella tavalla salonkikelpoisen muiden puolueiden rinnalla.

Äskeisen HS-Gallupin mukaan perussuomalaiset on äänestäjien silmissä "paras" oppositiopuolue. Yhä useampi äänestäjä uskaltaa tämän jälkeen asettua kannattamaan - mahdollisesti myös äänestämään - perussuomalaisia.

Jos näin käy, perussuomalaisten kannatus saattaa hyvinkin jatkaa nousuaan. Viimeksi mitattu seitsemän prosentin kannatus alkaa olla jo vasemmistoliiton ja vihreiden tuntumassa - paljon edellä kristillisdemokraatteja ja Rkp:tä.

Se olisi mullistava ilmiö puoluekentässä, joskaan ei ennenkuulumatonta. Perussuomalaisten edeltäjän Suomen maaseudun puolueen kannatus ylitti eduskuntavaaleissa enimmillään kymmenen prosenttia.

Kun Smp 1980-luvulla nostettiin vuosikausiksi mukaan hallitukseen, sen kannatus kääntyi laskuun. Tämä vei puolueen lopulta tuhoon.

Moni on varmasti sitä mieltä, että on typerää suvaitsevaisuutta kohdella perussuomalaisia puolueena muiden puolueiden rinnalla. Se vain rohkaisee ulkomaalaisvastaisuutta ja kärjistää muita poliittisia vastakohtaisuuksia.

Nyt suvaitsevaisuuteen on varaa. Mutta entäpä jos Soinin puolue nousee seuraavissa eduskuntavaaleissa neljänneksi suurimmaksi puolueeksi?

Vastaus tähän on, että demokratiassa on uskallettava luottaa äänestäjiin ja demokratian pelisääntöihin.

Norjassa pitkään mukana ollut oikeistopopulistinen edistyspuolue on ajoittain noussut kannatusmittauksissa suurimmaksi puolueeksi, mutta muut puolueet ovat kieltäytyneet yhteistyöstä sen kanssa. Tanskassa on oltu suvaitsevampia, samoin Itävallassa, missä populistit jakautuivat kahtia.

Suomessa on kokemusperäistä näyttöä siitä, miten vuorollaan niin kommunistit kuin vennamolaisetkin tehtiin poliittisesti vaarattomiksi ottamalla heidät hallitukseen.

Perussuomalaiset on puolueena niin hahmottumaton joukko, että sen vahvistumisessa on ennenaikaista nähdä mörköjä.

[email protected]
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja.

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Suomalaisen++populismin++uusi+nousu/HS20090108SI1MA01vym

[Sanglier]

"Mukamas."

Rumputuli on alkanut, mutta täällä poterossa vaan naurattaa.

[Jaakko Sivonen]

Soinin nimeäminen mukamas pääministeriehdokkaaksi kolmen muun rinnalle perustuu siihen ajatukseen, että gallupeissa kolmen suuren tuntumaan hiipineet perussuomalaiset voisi nousta huhtikuun vaaleissa jopa suurimmaksi puolueeksi. Vaikka niin kävisi ääniosuudella mitaten, eduskuntapaikoissa perussuomalaisten menestys jää parhaimmillaankin kauas suurimman puolueen asemasta.

Miksi niin kävisi? Nykyinen vaalijärjestelmä antaa vähemmän paikkoja suhteessa ääniin vain pienimmille puolueille. Niin kävi Perussuomalaisille viime vaaleissa, kun kannatus oli 4,1 prosenttia, mutta niin ei todellakaan käy, jos puolueen kannatus on samalla tasolla muiden suurten puolueiden kanssa. Silloin eivät piilevät äänikynnykset ole esteenä.

Aiemmin kokoomuksen ja keskustan puheenjohtajat ovat muutenkin muun muassa  loikkauksien yhteydessä sanoneet, että pääministeriys kuuluu nimenomaan kannatukseltaan suurimmalle puolueelle.

Miksi sitten Soini olisi valmis hallitukseen? Hän on itse sanonut, että jokaisen puolueen tavoite on valta.

Niin, jokainen rehellinen puolue tietenkin pyrkii valtaan. Ehkä tuo ajatus tuntuu Pennaselle niin oudolta, koska suomalaiset konsensuspuolueet ovat voineet perinteisesti keskittyä kähmintään, kun poliittinen linja on joka tapauksessa ollut jokseenkin sama.

Jos perussuomalaisten vaaliohjelman keskeiset asiat EU-vastaisuudesta alkaen ottaa tosissaan, puolueella ei pitäisi olla mitään asiaa sellaiseen hallitukseen, joka aikoo jatkaa esimerkiksi Suomen tähänastisen EU-politiikan linjaa.

Tähänastista EU-linjaa ei tietenkään pidä jatkaa, jos kansa torjuu sen vaaleissa.

Carl Hagenin aikoinaan suosioon nostama edistyspuolue keikkuu vuodesta toiseen gallupeissa 20–25 prosentin lukemissa ja nousee ajoittain päälle 30 prosentin eli suurimmaksi puolueeksi. Vaaleissa puolueen kannatus tapaa sitten jäädä 15 prosentin hujakoille eli yhtä kaikki keskisuureksi puolueeksi.

Paitsi että edistyspuolueen kannatus 2009 vaaleissa oli noin 23 prosenttia ja 2005 vaaleissa noin 22 prosenttia. Pennanen siis valehtelee, mutta siinähän ei ole mitään uutta. Ehkä valheet tepsivät osaan lukijakuntaa.

[jupeli]

Lainaus HS: "Muut puoluejohtajat päästävät Soinin heittelemään kansaan meneviä poliittisia hauskuuksiaan yrittämättäkään asettaa häntä lujille saati sanoutua irti hänen näkemyksistään."

Mitä HS:n Pennanen oikein edellisellä tarkoittaa?
Hän tarkoittaa kootuissa selityksissään, että muiden puolueiden johtajilla on totiset paikat eikä heitä naurata, varsinkaan kun Soinilla on selkeää sanomaa ja asiaa kansalle.
Muiden puolueiden puheenjohtajilla ei ole mitään eväitä Soinia vastaan, koska he itse ovat lujilla ja heillä ei missään tapauksessa ole uskallusta eikä varaa sanoutua irti Soinin ja Perussuomalaisten näkemyksistä, sillä KANSA PÄÄTTÄÄ.

[Jussi Halla-aho]

Soinin nimeäminen mukamas pääministeriehdokkaaksi kolmen muun rinnalle perustuu siihen ajatukseen, että gallupeissa kolmen suuren tuntumaan hiipineet perussuomalaiset voisi nousta huhtikuun vaaleissa jopa suurimmaksi puolueeksi. Vaikka niin kävisi ääniosuudella mitaten, eduskuntapaikoissa perussuomalaisten menestys jää parhaimmillaankin kauas suurimman puolueen asemasta.

Mitä tuo tarkoittaa? 

[Sanglier]

Se tarkoittaa että näin on sovittu.

"Mukamas" - editointikulttuuria pahan voimia vastaan.

[Kimmo Pirkkala]

Soinin nimeäminen mukamas pääministeriehdokkaaksi kolmen muun rinnalle perustuu siihen ajatukseen, että gallupeissa kolmen suuren tuntumaan hiipineet perussuomalaiset voisi nousta huhtikuun vaaleissa jopa suurimmaksi puolueeksi. Vaikka niin kävisi ääniosuudella mitaten, eduskuntapaikoissa perussuomalaisten menestys jää parhaimmillaankin kauas suurimman puolueen asemasta.

Mitä tuo tarkoittaa? 

Tarkoittanee sitä, että vakava persufobia aiheuttaa jo hallusinaatioita.

[mikkoellila]

Soinin nimeäminen mukamas pääministeriehdokkaaksi kolmen muun rinnalle perustuu siihen ajatukseen, että gallupeissa kolmen suuren tuntumaan hiipineet perussuomalaiset voisi nousta huhtikuun vaaleissa jopa suurimmaksi puolueeksi. Vaikka niin kävisi ääniosuudella mitaten, eduskuntapaikoissa perussuomalaisten menestys jää parhaimmillaankin kauas suurimman puolueen asemasta.

Mitä tuo tarkoittaa? 

Tarkoittanee sitä, että vakava persufobia aiheuttaa jo hallusinaatioita.

On vaalimatemaattisesti mahdollista, että melko tasaisesti ympäri maata jakautuva kannatus tuottaa pienemmän paikkamäärän kuin voimakkaammin tietyille alueille keskittyvä samansuuruinen kannatus.

[Ant.]

Soinin nimeäminen mukamas pääministeriehdokkaaksi kolmen muun rinnalle perustuu siihen ajatukseen, että gallupeissa kolmen suuren tuntumaan hiipineet perussuomalaiset voisi nousta huhtikuun vaaleissa jopa suurimmaksi puolueeksi. Vaikka niin kävisi ääniosuudella mitaten, eduskuntapaikoissa perussuomalaisten menestys jää parhaimmillaankin kauas suurimman puolueen asemasta.

Mitä tuo tarkoittaa? 

Se on loppuun viety päätelmä siitä asiantuntijoidenkin hellimästä teoriasta, ettei perussuomalaisten saama äänimäärä vaikuta oleellisella tavalla perussuomalaisten saamaan kansanedustajamäärään, koska vaalijärjestelmä on perinteisesti suosinut SDP:tä, kokoomusta ja keskustaa.

Otetaan kuvitteellinen kymmenen kansanedustajapaikan vaalipiiri, jossa ei ole tehty vaaliliittoja. Siellä perussuomalaiset saavat suurvoiton ja kannatus jakautuu näin:

Per – 25 %
Kok – 20 %
SDP – 20 %
Kes – 15 %
Vih – 10 %
Vas – 5 %
Muut – 5 %

Mielipidekirjoituksessa ja mm. Sami Borgin analyyseissa esitetyn logiikan mukaan perussuomalaiset voisivat kuitenkin saada vaalipiiristä vähemmän kansanedustajia kuin keskusta, koska vaalipiirijärjestelmä on perinteisesti suosinut kolmea suurta. Siten muut puolueen menevät jollain mystisellä tavalla perussuomalaisten ohi, vaikka niiden kannatus olisi pienempi.

Tässä ei tietysti ole järjen hiventäkään, mutta tämä on kuitenkin se vallitseva logiikka, joka näitä hassutuksia tuottaa.

On vaalimatemaattisesti mahdollista, että melko tasaisesti ympäri maata jakautuva kannatus tuottaa pienemmän paikkamäärän kuin voimakkaammin tietyille alueille keskittyvä samansuuruinen kannatus.

Tämä on totta esimerkiksi kristillisdemokraattien kohdalla, joka häviävät RKP:lle paikkamäärässä, koska RKP saa noin samansuuruisen äänipotin vain muutamasta vaalipiiristä, eikä hukkaääniä tule siksi niin paljon. Perussuomalaisten ennustettu kannatus on kuitenkin niin suurta, että piilevä läpikynnys ylittyy tai on mahdollista ylittää kaikissa vaalipiireissä, eikä tällaista hukkaäänitulvaa ole luvassa, kuten ei ole kolmelle muullekaan suurelle.

[Luotsi]

Onpas Erkki vaatimaton tuon tittelinsä suhteen, vain "toimittaja". Senhän pitäisi kuulua: "pääkirjoitustoimittaja, vaaliruhtinas ja hallituksen valitsija" - ainakin tekstin perusteella.

[sattuma]

Soinin nimeäminen mukamas pääministeriehdokkaaksi kolmen muun rinnalle perustuu siihen ajatukseen, että gallupeissa kolmen suuren tuntumaan hiipineet perussuomalaiset voisi nousta huhtikuun vaaleissa jopa suurimmaksi puolueeksi. Vaikka niin kävisi ääniosuudella mitaten, eduskuntapaikoissa perussuomalaisten menestys jää parhaimmillaankin kauas suurimman puolueen asemasta.

Mitä tuo tarkoittaa? 

Toimittajilla on vaikeata tunnusta sitä tosiasiaa, että Persut voivat olla Eduskunnan suurin puolue.
Todennäköisyys tälle  toimittajien perslennolle = nopanheitossa tulee parillinen numero.

[Patriootti]

Toimittaja taitaa tarkoittaa että koska Perussuomalaisten eduskuntapaikat eivät riitä yksikertaiseen enemmistöön eli yli sadan joutuvat he tyytymään siihen mitä saavat kun valtapuolueet jakavat kakkua konsensuksen vallassa.

[Kimmo Pirkkala]

Soinin nimeäminen mukamas pääministeriehdokkaaksi kolmen muun rinnalle perustuu siihen ajatukseen, että gallupeissa kolmen suuren tuntumaan hiipineet perussuomalaiset voisi nousta huhtikuun vaaleissa jopa suurimmaksi puolueeksi. Vaikka niin kävisi ääniosuudella mitaten, eduskuntapaikoissa perussuomalaisten menestys jää parhaimmillaankin kauas suurimman puolueen asemasta.

Mitä tuo tarkoittaa? 

Tarkoittanee sitä, että vakava persufobia aiheuttaa jo hallusinaatioita.

On vaalimatemaattisesti mahdollista, että melko tasaisesti ympäri maata jakautuva kannatus tuottaa pienemmän paikkamäärän kuin voimakkaammin tietyille alueille keskittyvä samansuuruinen kannatus.

Näin varmasti on mahdollista, mutta Viisas Toimittajahan ei puhu mistään mahdollisuuksista, vaan ilmoittaa ikään kuin täysin selvänä asiana, että parhaimmillaankin persujen paikkamäärä jää kauas suurimman puolueen asemasta, vaikka itse prosenteilla mitattuna suurimpia olisivatkin. Tällaisella varmuudella asian ilmaiseminen on täysin harhainen näkemys.

Koska en oikein saata uskoa että toimittaja oikeasti olisi noin tyhmä, jää jäljelle vain se visio, että Hyvä Toimittajaa valehtelee sen minkä pystyy yrittäessään vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen. Luulen kyllä että sekin kolisee omaan nilkkaan, sillä kaikki nämä kirjoitukset kertovat potentiaalisille persukannattajille, että kotona löhöten ei muutos tapahdu vaan äänestämään on oikeasti nyt mentävä tinkimättä ja varmasti.

[Kukko]

Vai onko logiikka se että vaikka persut saisivat eniten ääniä, jää sen edustajamäärä parhaimmilaankin selkeästi jälkeen sen hyvän, vanhan ja ainoan oikean puolueen edustajamäärästä. Ja tämä puolue on siis KOK+KESK+SDP.

[Kimmo Pirkkala]

^Juu tätä puoluetta persut eivät kyllä (valitettavasti) voita.