Euroopan Yhdysvaltojen ja kv. rauhanliikkeen asiaa ajettu Suomessa jo v. 1929

[skrabb]

Ritva Haavikon kirjoittama kirja Mika Waltari Valloittaja (WSOY 2008)

Kenen joukossa seisot?

Ensimmäisen kerran matkansa jälkeen Mika meni Tulenkantajien seuran kokoukseen lokakuun 27. päivänä 1929 - matkakirja oli jo silloin painossa. Hän tunsi vieraantuneensa kirjailijatovereistaan ja istui vaitonaisena syrjäisessä nurkassa osallistumatta keskusteluun. Aiemmin yli puoluerajojen suomalaisia yhdistävä, uutta kulttuuria luovien nuorten taiteilijoiden rintama säröili.
...
Alun perin epäpoliittisten, vapaamielisten, jokaista kansalaista avosylin tervehtineiden keskuuteen oli vaivihkaa syntymässä kolme eri tavalla ajattelevaa ryhmittymää.
...
Tulenkantajat-lehden päätoimittaja Erkki Vala oli kosmopoliitti liberaali, joka tahtoi lehden palstoilla ajaa voimakkaasti kansainvälisen rauhanliikkeen ja Euroopan Yhdysvaltojen asiaa. Hän selosti Thomas Mannin ajatuksia Euroopan yhdentymisestä ja julkaisi suomentamiaan Paneurooppa-liiton presidentin, kreivi R.N. Coudenhove-Kalergin artikkeleita. Päätoimittajan lämpimät kannattajat olivat Katri Vala, Hagar Olsson ja Pentti Haanpää.
...
Eniten Mikaa tympäisi se, että vain rauhanaktivistit saivat esittää puheenvuoronsa rauhassa. Olsson oli ivaten siteerannut alustuksessaan erästä lehtikirjoitusta, ja kunsen tekijä halusi perustella kantaansa, sekä Olsson, että muut keskeyttivät hänet huutelemalla ivallisia kommentteja: "katselin jäykkiä ja fanaattisia mongoolinaamoja ja tunsin, että minun tieni on jo eronnut tuosta kaikesta. Epäilemättä he edustavat optimismia ja elämänuskoa - ja samalla kuitenkin yksipuolisuutta ja suvaitsemattomuutta. Enkä kuitenkaan voi päästä siitä tunteesta, että meidän aikamme optimismikin on ainoastaan yksi pessimismin muoto."
...
s. 297-299

Googlettamalla silloisten Euroopan yhdentäjien ja rauhanaktivistien taustat selviää.

Ei mitään uutta auringon alla!

[Anti-Utopisti]

Googlettamalla silloisten Euroopan yhdentäjien ja rauhanaktivistien taustat selviää.

Ei mitään uutta auringon alla!

Tein äsken Googlella hieman lisätutkimuksia. Löytyi erittäin mielenkiintoista uutta tietoa.

Ensimmäisen maailmansodan tragedia oli ilmeisesti erittäin merkittävä tekijä, joka kannusti monia sen aikakauden intellektuelleja haaveilemaan Euroopan yhdentymisestä:

"Following the catastrophe of the First World War, some thinkers and visionaries again began to float the idea of a politically unified Europe. In 1923, the Austrian Count Richard Coudenhove-Kalergi founded the Pan-Europa movement and hosted the First Paneuropean Congress, held in Vienna in 1926. The aim was for a specifically Christian, and by implication Roman Catholic, Europe."

Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Pre-1945_ideas_on_European_unity#After_the_First_World_War

Mutta tässä vaiheessa onnistuin löytämään Googlella sellaista uutta ja yllättävää tietoa, joka osittain kumoaa Hommafoorumilla aikaisemmin liikkuneita käsityksiä. Toisin kuin monet salaliittoteoreetikot luulevat, utopismia Euroopan yhdentymisestä oli esiintynyt intellektuellipiireissä jo ennen Richard Coudenhove-Kalergin aktiivisuutta 1920-luvulla tämän utopismin edistämisessä:

"On June 6, 1914, Jászi united a number of progressive groups into the Országos Polgári Radikális Párt (National Civic Radical Party), which called for a universal suffrage, radical land reform, an autonomous customs area, and state control of education. Within six weeks World War One broke out; "the new party supported the pacifist movement and called for the founding of a federation of states for the whole of Europe, a kind of forerunner of the League of Nations." [Jörg K. Hoensch, A History of Modern Hungary, 1867-1994. White Plains, NY: Longman, 1996; pg. 73]"

Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Oszk%C3%A1r_J%C3%A1szi

Unkarissa sikäläiset utopistiset intellektuellit perustivat ensimmäisen maailmansodan tragedioista järkyttyneinä Knights of Europe -organisaation (unkariksi Európa lovagjai) jo ennen 1920-lukua ajamaan Euroopan yhdentymistä ja nationalismin kitkemistä:

"During 1917, the antiwar movement won increasing numbers of adherents from among the Hungarian intelligentsia, and although Szabó's health was failing, he continued to be the leader of the oppositional forces; closest to him in this effort stood Babits and Jászi. Out of the many meetings and discussions led or inspired by Szabó there eventually emerged a plan for a pacifist organization - "The Knights of Europe." According to Bálazs, "Mihály Babits's suggestion persuaded Jászi to organize a spiritual and ethical order of Knighthood opposed to every militarism and every nationalism. Of course, Gyuri and I joined with enthusiasm. ... I believe that similar associations stand ready to be organized all over Europe, and it would be a great thing if we were able to set this in motion."

Jászi and Babits each drafted a manifesto for the Knights of Europe; according to the former's, the goal of the organization was the creation of "the United States of Europe". Members of the association would support every effort to weaken chauvinism and nationalism; to aid in the formation of viable states and to guarantee to national minorities linguistic, cultural and economic freedom; and to advance democracy, free trade, and social progress. Babits's draft was longer and more literary. The Knights of Europe, he wrote, would wage spiritual/intellectual war to prepare Europeans for the creation of a united Europe."

Lähde: Lee Congdon: The Young Lukács, sivut 133-134

http://www.questia.com/PM.qst?d=104417538

Yllä lihavoitu tavoite Euroopan vähemmistöjen kielellisestä, kulttuurisesta ja taloudellisesta vapaudesta ei välttämättä ole kaukana esimerkiksi eräiden RKP:n alaisuudessa toimivien EU-monikultturistien ajattelutavasta.

Vaikka ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa vaikuttaneiden pasifististen unkarilaisten intellektuellien Európa lovagjai -organisaatio ei päässyt arvatenkaan alkua pidemmälle utopististen tavoitteidensa ajamisessa, niin ei voida poissulkea, etteikö muissa Euroopan maissa olisi saattanut syntyä samanhenkisiä salaisia organisaatioita, jotka saattoivat onnistua paremmin Euroopan yhdentymisen lobbaamisessa eliittipiireissä.

Seuraavassa osuva sitaatti Euroopan yhdentymistä ajaneiden varhaisten utopistien ajattelutavasta:

"Az önzés sohasem szent: a nemzetek önzése [pedig] még veszélyesebb az emberiségre, mint az egyeseké."

Lähde: Mihály Babits, Oszkár Jászi, Ervin Szabó: Knights of Europe - Európa lovagjai

Viittaus löytyy seuraavasta linkistä: http://grabowski.files.wordpress.com/2006/04/AbelCs-srendeznivegre.pdf

Tarkoittaa kai suomeksi jotain sellaista, että "itsekkyys ei ole ikinä pyhää, kansakuntien itsekkyys on jopa vaarallisempaa ihmiskunnalle kuin jotkut ihmiset".

Se piirre, joka erottaa maailmansotien välisen Euroopan yhdentymisen utopismin 1900-luvun lopun monikultturismista on käsittääkseni 1960-luvun potlatch-henkinen radikaalivärinä. Eli 1900-luvun alkupuoliskolla vaikuttaneita radikaaleja intellektuelleja kiinnosti länsimaiden kulttuuriperinnön tutkimus ja parhaiden teosten levittäminen kaikille kansankerroksille toisin kuin 1960-luvun radikaalinuorisoa, jotka halusivat kai enimmäkseen osoittaa mieltään länsimaiden kulttuuriperintöä vastaan. Tämä sukupolviero muodostuikin 1960-luvun kapinahuipun aikana ylittämättömäksi jakolinjaksi, joka erotti Adornon ja Horkheimerin kaltaiset ensimmäisen maailmansodan aikakauteen jämähtäneet vanhat intellektuellit heidän tuhoamisvimman valtaan joutuneista opiskelijoistaan.


[email protected]

[Lalli IsoTalo]

"Enkä kuitenkaan voi päästä siitä tunteesta, että meidän aikamme optimismikin on ainoastaan yksi pessimismin muoto."

Olen mietiskellyt tätä lausetta aika hartaasti, jossa Waltari tuntuu sanovan, että optimismi on suuri illuusio.

Aivan kuin hän aistisi muiden ivasta ja suvaitsemattomuudesta, että historia taas toistaa itseään. Aikaisemmissa maailmanparannusprojekteissa tavoiteltiin "vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa", mutta sitten vallankumous söi lapsensa, ja kirkasotsaiset utopistit päätyivät giljotiiniin.

Tuo Waltarin lause "optimismikin on ainoastaan yksi pessimismin muoto" on itse asiassa aika lähellä lausetta "optimismi on pessimismia", mikä taas on aika lähellä Orwellia.¨

Yritän tässä jotenkin hahmotella ajatusta, että ihmiskunnan suurisuuntaiset pelastushankkeet tuntuvat lähes poikkeuksetta kääntyvät súuriksi illuusioksi, elleivät peräti suurisuuntaisiksi kadotushankkeiksi.

Vaikka itse aikanaan äänestin EU:hun liittymisen puolesta, johtuen Venäjän uhasta, nykyään äänestäisin EU:sta eroamisen puolesta. Mitä enemmän populaatiota, sitä vähemmän tarjottu keskiarvo sopii kenellekään.

[Lalli IsoTalo]

...utopismia Euroopan yhdentymisestä oli esiintynyt intellektuellipiireissä jo ennen 1920-lu[kua...]

Itse asiassa, Kansainliittoa puuhattiin jo 100 vuotta aikaisemmin rauhanedistäjäksi.

http://en.wikipedia.org/wiki/League_of_Nations
Origins of the League
A commemorative card depicting President of the United States Woodrow Wilson and the "Origin of the League of Nations" The concept of a peaceful community of nations had been outlined as far back as 1795, when Immanuel Kant's Perpetual Peace: A Philosophical Sketch[5] outlined the idea of a league of nations that would control conflict and promote peace between states

Ja Rooma edisti omaa maailmanrauhaansa jo pari vuosituhatta aikaisemmin.

http://en.wikiquote.org/wiki/Tacitus
"To ravage, to slaughter, to usurp under false titles, they call empire; and where they make a desert, they call it peace." -- Gaius Cornelius Tacitus (ca. 56–ca. 117), Roman orator, lawyer, and senator. He is considered one of antiquity's greatest historians.

Kommunisteille maailmanrauha tarkoitti kommunismin vastustuksen poissaoloa. Eli ei siis mitään uutta auringon alla, näiden rauhapyrkimysten suhteen.