Perheet pienenevät rahapulan takia

[mustikka]

Olisi mahtavaa, jos ei tarvitsisi valita lasten ja työn väliltä. Eivätkö molemmat kuitenkin kuulu ihmisen elämään lähes yhtä tärkeinä? Olisi parasta tukea jollain lailla työn ja perheen yhdistämistä, sillä koulutetut naiset eivät varmasti enää suostu jäämään kotiäideiksi.   

Ja kyllä, onhan minulla vielä aikaa. Lapsen hankkiminen vaatii kuitenkin sen tunteen, että haluaa lapsen, eli arkikielellä vauvakuumeen. Tätä on vähän vaikea selittää kahvipöydässä sukulaisille, että "ei, en ole lastenvihaaja, nyt ei vain ole vauvakuumetta".

Pelkäänpä vaan, että joku saa tästä perheiden pienenemisestä syyn vaatia Suomeen lisää maahanmuuttajia.. Onko muuten suomalaisilla romaneilla yleensä paljon lapsia?

Ja muuten, tekivätkö naiset entisaikoina (tai mamut nykyään) paljon lapsia siksi, että halusivat niitä paljon vai siksi, ettei ollut ehkäisyä eikä täten muuta vaihtoehtoa kuin synnyttää? 

[ElinaElina]

Onko nykyään ulkoista painostusta? Mieleeni jäi taannoin lappilaisen kuvailu kotikonnuiltaan, että siellä paheksutaan lapsetonta nuortaparia. Samoin siellä paheksuttiin muutakin, kuten taloa joka ei ollut tiptop, raittiit paheksuivat alkoholinkäyttäjiä ja alkoholinkäyttäjät raitista, joka oli raitis muusta kuin uskonnollisesta syystä. Siellä oli kauheasti paheksujia ja paheksuttavaa.

[EL SID]

Olen 29-vuotias lapseton, naimisissa oleva nainen. Kerron syyt, miksei minulla ja miehelläni ole lapsia.
-Olemme opiskelijoita ja valmistuttuamme voimme joutua lähtemään eri paikkakunnille töihin, joten lastenhoito olisi hankalaa
-En hanki lapsia, ennenkuin minulla on vakituinen työ, koska en halua sitä riskiä, etten pääse (oman alan) töihin. Olen kuitenkin koko elämäni ajatellut tienaavani itse elantoni.
-Äitini oli kotiäiti, joten olen lapsuudenkodissani nähnyt, että se johtaa naisen köyhtymiseen eikä miehen elätettävänä oleminen ole herkkua.
-Sitten tämä tärkein syy, jota on vaikea perustella: minulla ei ole vauvakuumetta, ts. tunnetta, että haluan lapsen. Jos minulla jää lapset tekemättä, niin sitten elämä menee niin. Haluan töihin ja tienaamaan, miksi pitäisi haluta jotain, mitä ei oikeasti halua? Toki halu voi muuttua ja jonain päivänä vauvakuume iskee minuuunkin, mutta mitäpä sitä nyt miettimään.

Minä olen varmaan sitten sellainen kauhea "uranainen", mutta onko siinä jotain pahaa, että nainen haluaa elättää itsensä? Joissakin kulttuureissa on, siksi en oikein innostu siitä, että niitä ollaan tänne tuomassa.

Olisi mahtavaa, jos ei tarvitsisi valita lasten ja työn väliltä. Eivätkö molemmat kuitenkin kuulu ihmisen elämään lähes yhtä tärkeinä? Olisi parasta tukea jollain lailla työn ja perheen yhdistämistä, sillä koulutetut naiset eivät varmasti enää suostu jäämään kotiäideiksi.  

Ja kyllä, onhan minulla vielä aikaa. Lapsen hankkiminen vaatii kuitenkin sen tunteen, että haluaa lapsen, eli arkikielellä vauvakuumeen. Tätä on vähän vaikea selittää kahvipöydässä sukulaisille, että "ei, en ole lastenvihaaja, nyt ei vain ole vauvakuumetta".

Pelkäänpä vaan, että joku saa tästä perheiden pienenemisestä syyn vaatia Suomeen lisää maahanmuuttajia.. Onko muuten suomalaisilla romaneilla yleensä paljon lapsia?

Ja muuten, tekivätkö naiset entisaikoina (tai mamut nykyään) paljon lapsia siksi, että halusivat niitä paljon vai siksi, ettei ollut ehkäisyä eikä täten muuta vaihtoehtoa kuin synnyttää?  

en tiedä, painostaako kukaan sinua. Olet kuitenkin vielä alle 30 ja pystyt tarvittaessa tekemään ne kolme lasta.

noihin juttuihin, joissa pelkäät kotiin jäämistä tai sitä, ette pääse enää tekemään alasi töitä, en usko. Tämä on vanhan, jo kirjoitetun toistoa, mutta meillä lapset tehtiin silloin kun vaimo oli vielä ns. akateeminen pätkätyöläinen, ja vaikka työnantajat vaihtuivat, hän pysyi alalla. Ja itse asiassa, me hyödyimme enemmän, koska vaimo sai ansiosidonnaista, eikä kodinhoidontukea, jota hän olisi muuten saanut.
Äitisi oli todennäköisesti kotiäitinä omasta tahdostaan. Sinusta ehkä outoa, mutta jos pari vuotta työttömänä ollut syrjäytyy, niin miksei pari vuotta lasten kanssa kotona olleelle voi tapahtua samaan?

kaikista parasta olisi, jos ihmisillä olisi varmuus tulevasta. Ehkä sitä täälläpäin on jaossa enemmän kuin muualla suomessa. tai ehkä vain murehdit liikoja: mitä pahaa voisi sattua, jos miehesi on töissä ja päätätte tehdä lapset? taukoa pätkätöihin?  

Onko nykyään ulkoista painostusta? Mieleeni jäi taannoin lappilaisen kuvailu kotikonnuiltaan, että siellä paheksutaan lapsetonta nuortaparia. Samoin siellä paheksuttiin muutakin, kuten taloa joka ei ollut tiptop, raittiit paheksuivat alkoholinkäyttäjiä ja alkoholinkäyttäjät raitista, joka oli raitis muusta kuin uskonnollisesta syystä. Siellä oli kauheasti paheksujia ja paheksuttavaa.

Lappi on lappia ja sillä asuvat ovat oma rotunsa

http://www.youtube.com/watch?v=ykkn39-PG-U

[Brandöt]

Lasten kanssa jaksaa muuten paremmin nuorena.

Olen tismalleen samaa mieltä tästä; jos lapsia ylipäätään aikoo "tehdä" ts. haluaa, olisi hyvä ryhtyä siihen ralliin suht nuorena. Me saimme esikoisemme 25 v., toisen lapsemme 26 v. ja nyt "iltatähden" kuopuksemme (hän myös jää viimeiseksi lapseksemme) 31 v. Ja jo tämän ikäisenä (32 v., kuopus on nyt hieman reilu vuoden ikäinen) voi sanoa, että vauvavuosi oli paljon rankempi, kun mitä päälle parikymppisenä kahden pikkuisen kanssa - nuorempana vain jaksaa paremmin / enemmän. Pienten hoito on rankkaa puuhaa (monella tavalla).

Mustikka; ajattelin niinkuin sinä nuorempana, minullakaan ei ollut mitään vauvakuumetta tai -haavetta siinä vaiheessa, kun esikoista yritettiin - paremminkin kyse oli tietoisesta päätöksestä haluta tähän parisuhteeseen / avioliittoon lapsi / lapsia, ja halusin tehdä lapset ennen 30 vuoden ikää. Biologinen tosiasia on kuitenkin se, että naisen hedelmällisyys on parhaimmillaan 20+ vuotiaana, ja jo 30+ vuotiaana monenlaisten ongelmien riskit kasvavat, hedelmällisyys laskee ja, vaikka kaikki menisikin näiltä osin hyvin, se oma jaksaminen (pitkällä ja lyhyellä tähtäimellä) voi olla kortilla.

Perheen perustamisesta huolimatta olen ehtinyt jo kokeilla unelma-ammattiani ja perustaa oman yrityksen. Tällä hetkellä opiskelen alaa, joka kiinnostaa ja motivoi minua. Ei elämä lopu vanhemmuuteen.   Nämä ovat näitä henkilökohtaisia valintoja ja linjanvetoja, joita jokaisen pitää omalla kohdallaan miettiä. Tsemppiä näihin pohdintoihin itse kullekin!  

[Simo Hankaniemi]

Tosiasia on, etteivät lapset sovi nykyiseen elämänmenoon. Kaikki on liian pirstaleista ja se vähäinenkin "perhe-elämä" on sitä, että jokainen näpyttelee kotona omaa tietokonettaan omassa huoneessaan. Kulttuurievoluutio nyt vain etenee siten, että ensin tuhottiin heimot, sitten suvut, sitten perheet. Nykyinen kulttuuri on yksilökeskeinen, mutta aikaa myöten myös yksilöllisyys joutaa historian roskakoriin. Lisääntymisestä tullee lopulta yhtiöiden hommaa, siihen ei enää tarvita perhettä tai suvullista lisääntymistä. Sen tien alussa ollaan jo. Lopulta robotit kykenevät lisääntymään ja oppimaan omasta kokemuksestaan. Siinä vaiheessa kulttuurievoluutio on syrjäyttänyt biologisen evoluution ja ihmiskunnan aikakausi on ohi. Tietoisuus siirtyy koneisiin ja ne levittäytyvät universumiin.

[Totuus EPT]

Tässä katselen näitä juttuja talouden varallisuuden vaikutusta lisääntymiseen ja pohjanmaalla lisääntyvästä lapsimäärästä, jolloin alan ymmärtää mikä tähän on syynä. Syy mitä näen on niinkuin nimimerkki "EL Sid" mainitsee; pohjanmaalla hyvä työpaikkojen määrä, yhteisöllisyys ja yrittäjyyteen kannustava terve ilmapiiri. Unohtaa ei pidä lähellä olevien vanhempien antamaa apua ja lapsiperheitä kannustava ilmapiiri. Vaikka Pohjanmaalla ollaan tietyllä tavalla vanhaaikaisia se on nykyään vain etu terveelle jatkuvuudelle.

Itsekin keski-pohjanmaalta kotoisin olevana jään kaipaaman tätä asiota, kun nykyään asun täällä etelä-suomessa, jossa näitä asioita ei näe kuin omissa pikku piireissä. 

[Brandöt]

Lisääntymisestä tullee lopulta yhtiöiden hommaa, siihen ei enää tarvita perhettä tai suvullista lisääntymistä. Sen tien alussa ollaan jo.

Kamala tulevaisuuden skenaario   - tärkein asia, mitä pieni ihminen (vauva) tarvitsee on rakkaus, ja nimenomaan omien vanhempien vaistonomainen tarve suojella ja hoivata omaa pikkuista.

Mutta onhan ihminen nyt jo keksinyt irroittaa esimerkiksi sukusoluja kantajastaan x, kasvattaa niitä kliinisissä laboratorio-olosuhteissa ja istuttaa alkioita henkilöön y. Ihmisellä riittää älykkyyttä tämän em. kuvion toteuttamiseen, mutta ei viisautta ymmärtää sen kauaskantoiset seuraukset (ja sitä kautta pidättäytyä tekemästä sitä).

Edit; typo pois.

[EL SID]

Tosiasia on, etteivät lapset sovi nykyiseen elämänmenoon. Kaikki on liian pirstaleista ja se vähäinenkin "perhe-elämä" on sitä, että jokainen näpyttelee kotona omaa tietokonettaan omassa huoneessaan. Kulttuurievoluutio nyt vain etenee siten, että ensin tuhottiin heimot, sitten suvut, sitten perheet. Nykyinen kulttuuri on yksilökeskeinen, mutta aikaa myöten myös yksilöllisyys joutaa historian roskakoriin. Lisääntymisestä tullee lopulta yhtiöiden hommaa, siihen ei enää tarvita perhettä tai suvullista lisääntymistä. Sen tien alussa ollaan jo. Lopulta robotit kykenevät lisääntymään ja oppimaan omasta kokemuksestaan. Siinä vaiheessa kulttuurievoluutio on syrjäyttänyt biologisen evoluution ja ihmiskunnan aikakausi on ohi. Tietoisuus siirtyy koneisiin ja ne levittäytyvät universumiin.

mitähän tuohon sanoisi?

totta on, että suvut, jopa heimot, ovat levinneet laajemmalle kuin aikaisemmin. Se ei silti tarkoita niiden tuhoa. Itse asiassa sukujuhlat viettävät nykyisin nousukauttaan, itse olin paikalla toteamassa, kuinka Vimpeliläinen urheiluhalli oli ääriään myöten täynnä "sukulaisia" ja enempää ei enää olisi mahtunut, viimeinen kuukausi myytiin ei oota.
Sukujuhlien rinnalle on tullut serkkubileitä, joissa itsekin olen ollut kummankin vanhemman puoleisten serkkujen kanssa.
tapahtumien jälkeen ovat suhteet lähisukuun tiivistyneet, ollaan alettu kyläilemään jne...

Voi olla, että kyse on siitä, että jotkut, tietyt suvut katoavat, ja menettävät merkitystään. Itsellä on päinvastaista kokemusta.
Tietysti tässäkin vaikuttaa tausta: on hienoa olla serkkujuhlissa, joissa pelkästään serkkuja on lähes 30, vanhimmat syntyneet 1940-luvun lopussa ja nuorimmat 1980-luvun puolivälissä ja käydä bilettämisen ohella tutustumassa vanhaan sukutilaan, joka on ollut saman, siis oman, suvun hallussa yli 200-vuotta.
kaikilla ei, ikävä kyllä,ole samoja mahdollisuuksia.  

ja mitä tulee suvuttomaan lisääntymiseen, niin eiköhän tekotapa tuo siihen oman mausteen?

Tässä katselen näitä juttuja talouden varallisuuden vaikutusta lisääntymiseen ja pohjanmaalla lisääntyvästä lapsimäärästä, jolloin alan ymmärtää mikä tähän on syynä. Syy mitä näen on niinkuin nimimerkki "EL Sid" mainitsee; pohjanmaalla hyvä työpaikkojen määrä, yhteisöllisyys ja yrittäjyyteen kannustava terve ilmapiiri. Unohtaa ei pidä lähellä olevien vanhempien antamaa apua ja lapsiperheitä kannustava ilmapiiri. Vaikka Pohjanmaalla ollaan tietyllä tavalla vanhaaikaisia se on nykyään vain etu terveelle jatkuvuudelle.

Itsekin keski-pohjanmaalta kotoisin olevana jään kaipaaman tätä asiota, kun nykyään asun täällä etelä-suomessa, jossa näitä asioita ei näe kuin omissa pikku piireissä. 

näinhän se on.