2009-04-01 AL: Lasten kotouttamisesta ranskalaisissa kouluissa

[Embo]

Maailman tuulet: "Lasten opetus kuuluu meille, älkää yrittäkö auttaa kotona"

Aina silloin tällöin meiltä ulkomailla asuvilta suomalaisilta kysytään, kuinka ne teidän lapset pärjäävät siellä koulussa. Varsinkin kun he eivät puhuneet sanaakaan ranskaa aloittaessaan opintiensä täällä.

Nyt kuusi vuotta myöhemmin kysymykseen voi jo vastata melkoisella kokemuksella. Ja olemme kääntäneet asian ajankohtaisen kotouttamiskeskustelun varjolla pohdiskeluksi ulkomaalaisten lasten pärjäämisestä uudessa kotimaassaan.

Koska kaikkien kolmen lapsen kohdalla täkäläinen menetelmä on toiminut, täytyy ranskalaisessa koulutien aloituksessa ulkomaalaiselle tenavalle olla jotakin hyvää. Ja se toimii yksinkertaisesti: lapsi laitetaan ikänsä mukaiseen luokkaan, pannaan ovi kiinni ja varsin pian ulos tulee ranskankielinen koulussa viihtyvä ulkomaalainen.

Vieraan kielen erityisopetusta ei anneta, ei ole valmistavaa vuotta eikä muitakaan erityisjärjestelyjä. Ulkomaalaisperäisiä lapsia varten ei perusteta ulkomaalaisryhmiä.


Saksalaiset, hollantilaiset, englantilaiset, belgialaiset, marokkolaiset ja suomalaiset ovat ranskalaisten kanssa samoissa luokissa, samoilla tunneilla ja heitä kohdellaan "vain" oppilaina. He sosiaalistuvat muiden mukana. Mahdolliset erilaiset uskonnolliset taustat eivät vaikuta, sillä koululaitos oli jo 1800-luvun lopulla paikka Ranskassa, jossa uskonto erotettiin opintiestä.

Uskonto on kodin asia, samaten vanhempien kielen opettamisvastuu. Kouluelämään "kotouttamisessa" oppilaita ei "tueta" heidän äidinkielensä opettamisella. Kaikki tähtää oman paikan löytämiseen tässä yhteiskunnassa.

Ei voisi kuvitellakaan, että koulussa ulkomaalaislapsia jotenkin valmistettaisiin "takaisinmuuttoon" tai että heidän alkuperäiskulttuuriaan vaalittaisiin tässä tasavallassa.


Poika menee syksyllä lukioon, isompi tyttö viimeiselle yläasteen luokalle ja kuopuksella on vielä kolme vuotta ala-astetta. Hän oppi ranskan samalla lailla kuin kaikki muutkin kolmivuotiaat eli muiden mukana päiväkodissa. Muistamme hyvin ensimmäisen päivän vuonna 2004.

- Ei kannata huolehtia, kaikki ovat täällä kielen oppineet ennen kouluunmenoa, totesi Marylene-johtajatar.

Kaikkien tenaviemme opettajilla oli meille yksi ohje, jota olemme nämä vuodet toteuttaneet tinkimättä.

- Lasten opetus kuuluu meille, älkää yrittäkö auttaa kotona. Menetelmämme ovat varmasti erilaisia eikä läksyjen yhteisteosta ole mitään hyötyä.

Ismo Nykänen, Aude

Kirjoittaja on Ranskassa asuva vapaa toimittaja

[Olaf]

Mutta, mutta.. eikös tämä ole juurikin sitä kauhean rasistista assimilointia! Onneksi Suomessa suvaitsevainen päättäjistömme ei voisi kuvitellakaan moista fasistista politiikkaa, vaan meillä päämääränä on väistämättömän ihana monikulttuuri.