Perheministeri - tarvitaanko sellaista?

[KalleK]

Keskustan Mari Kiviniemi on viime aikoina nostanut esille ajatuksen erillisen perheministerin postin perustamisesta Suomeen.

Tarvittaisiinko tällaista?

Lähtökohtaisesti pidän ajatusta hyvänä.

Vastaavasti maahanmuuttoministerin vakanssin voisi aivan hyvin lakkauttaa kokonaan. Ellei sitä hoitamaan saada jotain oikeasti maahanmuuttoasioihin perehtynyttä henkilöä, mutta pahoin pelkään että se tulee olemaan aina jonkun monikulttuurisuususkovaisen hallussa, aivan kuten vähemmistövaltuutetunkin toimi.

Keskusta, Kokoomus, SDP ja Kristillisdemokraatit (joista kaikki ajatusta tuntuvat periaatteessa puoltavan) ovat jo ottaneet kantaa julkisuudessa tähän perheministeri-ajatukseen, missä viipyy Perussuomalaisten kanta?

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/108508-%E2%80%9Dsuomelle-uusi-perheministeri%E2%80%9D

http://www.tamperelainen.fi/Uutiset/Kolumnit/Rasanen-Seuraavaan-hallitukseen-saatava-perheministeri

http://www.sdp.fi/politiikka/artikkeli/2818/guzenina-richardson-samaa-mielt%C3%A4-kiviniemen-kanssa-hallituksen-perhepoliti

[IDA]

Lisää ministereitä ei tarvita.

Pitäisi mieluummin miettiä miten ennen, kun toimittiin ilman tietokoneita ja tietoliikenneyhteyksiä, pärjättiin vähemmillä ministeriöillä.

[LW]

Periaatteessa on pitkälti yhdentekevää, lisätäänkö vaikkapa sisäministeriöön X määrä resursseja, vai jaetaanko sama määrä uusille ministeriöille. Uusien ministeriöiden perustaminen on kuitenkin aivan liian houkutteleva tapa poliittisiin lehmänkauppoihin ja suojatyövirkojen perustamiseen, jotta suhtautuisin siihen muuten kuin hyvin epäluuloisesti.

Maahanmuuttoministeriö on vähän siinä ja siinä. Jos vähemmistövaltuutetun virasto sulautettaisiin siihen, päällekkäiset virat karsittaisiin ja johtoon saataisiin joku Eiran Saatanallisen Majesteetin kaltainen järkevä henkilö, sillä olisi puolensa. Ainakin siihen asti, että Thorsin sotkut saataisiin siivottua. Sitäkin voi tosin ajatella, että maahanmuuttoministeri pidettäisiin olemassa siksi, ettei sisäministerin virasta muodostuisi liian tärkeää. Pääministeri on tietysti oma juttunsa, mutta vaistomainen reaktioni olisi se, että muiden ministerien pitäisi olla edes suurinpiirtein yhtä tärkeitä. Tosin välttämättä sekään, että sisäministeri olisi primus inter pares, ei olisi huono asia. Täytyy miettiä tätä.

[Malla]

Lisää ministereitä ei tarvita.

Pitäisi mieluummin miettiä miten ennen, kun toimittiin ilman tietokoneita ja tietoliikenneyhteyksiä, pärjättiin vähemmillä ministeriöillä.

Jeps.
Mitä enemmän ministeriöitä, sitä enemmän byrokratiaa.

[JR]

Helpoin tapa parantaa perheitten hyvinvointia olisi kieltää viinanjuonti.

[Malla]

Helpoin tapa parantaa perheitten hyvinvointia olisi kieltää viinanjuonti.

Tota... muslimiperheissä ei käsittääkseni juoda viinaa. Mutta voivatko nekään hyvin?

[Jaakko P.]

Helpoin tapa parantaa perheitten hyvinvointia olisi kieltää viinanjuonti.

Mitä jos kiellettäisinn vain pahoinvointi perheissä -.-

[Marko Parkkola]

Ei tarvita.

"Ihmiset haluavat enemmän aikaa perheelle, eli työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen, osa-aikatyö, näillä sitä voidaan järjestää."

Ei näihin asioihin ministeriä tarvita. Jokainen perhe voi sisäisesti miettiä ja sopia asiansa. Lisäksi asiaa tulee kysyä työnantajalta, sillä tuskin mikään perheministeri osaisi tulla tekemään minun työni sillä aikaa, kun minä olisin osa-aikaisesti kotona.

Jos nyt joku mietintö näistä asioista tarvitaan, niin Suomessa on julkisessa koneistossa ihan tarpeeksi virkamiehiä. Kutsuu vain sieltä jonkun kahvitunnilta pohtimaan perheitä.

[Jouko]

Onko ihan pakko joka teemalle perustaa ministerinvirka ja samalla byrokraattien armeija?

[KalleK]

Ainakin ihan näin fiilispohjalta minusta tuntuisi hyvältä, että erillinen perheministeri olisi olemassa. Se antaa kuitenkin jonkinlaisen signaalin siitä, että näitä perheasioita pidetään tärkeänä.

Ehkä minussa asuu sisäinen puunhalaajakukkahattutäti, koska en pysty (ainakaan vielä) asiaa muuten kuin tunnepohjaisesti arvioimaan. 

Toisaalta tähän mennessä ainakin kaikki alan "asiantuntijat" Suomessa ovat olleet naisia, joilla ei todellisuudessa ole höykäsen pöläystä asiantuntemusta saatika kykyä tehdä oikeudenmukaisia päätöksiä toimessaan.

Puhun nyt esim. lastenvalvojista, lastensuojelutyöntekijöistä, tuomareista (huoltajuuskiistoisaa), lasten psykiatrisista hoitohenkilöistä yms. He ovat kaikki aivan pihalla siitä, mikä on lapsen etu. Tai sitten niin oman maailmankuvansa ja työnkuvan myötä syntyneiden vakiintuneiden käytäntöjen (äiti hyvä, isä paha) sokaisemia, että tekevät päätöksensä sen mukaan, ymmärtämättä mihin ne käytännössä johtavat.

Jos tähän maahan saataisiin todellista asiantuntemusta esim. nyt perheministerin vakanssin perustamisen myötä parantamaan lapsien ja miesten asemaa perhekysymyksissä, niin olisihan se aivan helvetin hieno juttu. Kyyninen kyllä asian suhteen olen.

[Marko Parkkola]

Kiviniemi yrittää pedata paikkaa uudelle kepulaiselle ministerille. Takuuvarmasti hänen mielessään "sopivana" ehdokkaana oli nykyään Jyväskylässä toimistoaan pitävä lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula (kesk.).

Samaa epäilen minäkin.

Sitäpaitsi ei perhe minun mielestäni ole mikään poliittinen asia. Jos sitä pitää miettiä, on virkakoneistossa varmasti koulutettuja ja päteviä henkilöitä mietintöihin. Perustettakoon vaikka joku sisä-, sosiaali- ja työministeriön välinen instanssi pohtimaan asioita ja pidetään vielä huolta, että henkilövalinta tehdään tasa-arvon hengessä, eli fifty-sixty kumpaakin sukupuolta.

[ElenaDaylights]

Onko ihan pakko joka teemalle perustaa ministerinvirka ja samalla byrokraattien armeija?

On, ehdottomasti. Virheiden ehdokas J. Toivola unelmoi perustavansa ihmisoikeusministeriön tjs. Kustannuksista viis, koska se olisi perusoikeutta rikkovaa ajattelutapa.

[KalleK]

Perhe on nimenomaan poliittinen asia.

Poliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa valtavasti perheiden - koossa olevien tai hajonneiden - hyvinvointiin.

Poliittisilla päätöksillä voidaan aivan suoranaisesti vaikuttaa jopa syntyvyyteen ja siten maamme väkilukuun. Sekä myös kuolleisuuteen, esimerkiksi itsemurhien ja murhien vähentymisen myötä. Ilman sen kummempaa tilastotietoa, uskallan väittää että suomalaisen miehen pääasiallinen syy tehdä itsemurha on se, että perhe-elämä on mennyt ns. vituiksi. On tietysti aina monisyinen asia, miksi niin on käynyt, mutta politiikalla voidaan ainakin tehdä asiat hieman helpommaksi.

Käsittämätöntä puusilmäisyyttä väittää, etteikö politiikalla pystyttäisi vaikuttamaan kodin sisäisiin asioihin!!!

[KalleK]

Ei edelleenkään mitään kommenttia tähän aiheeseen persujen leiristä...

Paranoia nostaa päätään: onko perheasiat todella Perussuomalaisille joku tabu, josta ei saa puhua eikä siihen saa otta mitään kantaa?

Onko tästä olemassa jokin salainen kassakappisopimus, vai mikä mättää?

Ilmoittakaa persut selkeä kantanne: tarvitaanko perheministeriä vaiko ei?

Jonkin neverheard-janitoivolan epätoivoinen huuto erämaassa huomion saamiseksi näyttää olevan täällä oikein etusivun arvoista kamaa, mutta tämä ei?

JM-K taisi sittenkin olla oikeassa kun sanoi jotain siihen suuntaan että Homma-foorumilla 99% on pelkkää paskanjauhantaa.

Kyllä etenkin näin vaalien alla olisi aika paneutua ensisijaisesti niihin asiakysymyksiin.