Ampuma-aseharrastus

[Oluttikka]

Ampuma-aseisiin toimii sama logiikka kuin ydinaseisiinkin:
kun niitä on kaikilla ja kaikki voivat niitä helposti hankkia
ollaan siinä asiassa tasa-arvoisia.
Siihen saakka en koe tarvetta aseistaa siviiliväestöä.


Olen lapsesta saakka haaveillut omasta M60-konekivääristä;
Rambollakin oli sellainen. 

[Klasu]

Kokisin aseiden puutteen pikemminkin turvattomuutta lisääväksi tekijäksi.

Täysin samaa mieltä.

[junakohtaus]

Luulen, että Hommalaiset on enimmäkseen pro-gun väestöä. Kysymys kuuluu, että koetko asuvasi turvallisemmalla vai turvattomalla alueella jos tiedät ampuma-ase harrastuksen, metsästyksen jne. olevan erittäin suosittua alueellasi?

Mielenkiinnosta kysyn, kun tuumailin toisaalla asiaa ja itse koen olevani turvallisessa taajamassa, jossa on paljon pyssyjä. Täällä on myös hyvin vähän ongelmia baareissa jne. vaikka alue ulkopuoliselle näyttäytyykin enemmän syvä joki -osastolta. Luulen, että tämä rauhallisuus johtuu juuri edellämainitusta seikasta.

Ampumaharrastus on ainakin omasta mielestäni nostalgista monesta syystä. Ammuin ensimmäisen kerran haulikolla 10-vuotiaana, kun olin kalassa pohjois-karjalassa ja paikalle tuli naapurin isäntä, erittäin huumoritajuinen mies, ja kysyi haluanko lasauttaa järvelle. No tottakai. Kyseessä ei olleet lyijyhaulit, joten olin perseelläni ja olkapää melkein sijoiltaan. Uskokaa pois, tämä oli huumoria tuolla alueella.

Toinen oli, kun isäni antoi 9-millisen mukaan 15-vuotiaana, kun lähdin kalaan. Testimielessä, että maltanko olla ampumatta. No en ammuskellut metsässä, joten sain tämän jälkeen sitten ajella autolla pitkin mökkiteitä.

En koe, että naapurieni mahdollinen metsästys- tai aseharrastus vaikuttaisi ympäristöni turvallisuuteen tai turvattomuuteen millään tavalla, ei suuntaan eikä toiseen.

"Pro Gun" olen vain siinä mielessä, että mielestäni metsästys ja pahvinpuhkominen ovat asiallisia ja laillisia harrastuksia ja maassa pitää olla jonkinlainen järjestelmä, joka mahdollistaa niiden harrastamisen ihmisille, joille ei ole varsinaista estettä myöntää aselupaa. En mä muuten jaksa siitä asiasta hössöttää mihinkään suuntaan.

[Vera]

Oletko muuten koskaan kuullut suomalaisten kaupunkilaisten omistamista kesämökeistä, perintötiloista + kulkuvälineistä joilla tuonne metsän keskelle ja riistamaille kuljetaan?

Olen kuullut ja jopa nähnytkin, ja olisin silti yllättynyt jos joka ikinen helsinkiläinen yhtäkkiä rupeaisi harrastamaan metsästystä.

[risto]

En koe, että naapurieni mahdollinen metsästys- tai aseharrastus vaikuttaisi ympäristöni turvallisuuteen tai turvattomuuteen millään tavalla, ei suuntaan eikä toiseen.

"Pro Gun" olen vain siinä mielessä, että mielestäni metsästys ja pahvinpuhkominen ovat asiallisia ja laillisia harrastuksia ja maassa pitää olla jonkinlainen järjestelmä, joka mahdollistaa niiden harrastamisen ihmisille, joille ei ole varsinaista estettä myöntää aselupaa. En mä muuten jaksa siitä asiasta hössöttää mihinkään suuntaan.

Nyt on pakko sanoa, että "sama".

Reserviläisiin liityin juuri äskettäin, ja tarkoituksena olisi aloittaa reserviläisammunta. Koen, että tällä voin omalta pieneltä osaltani vaikuttaa maamme puolustuskykyyn, mutta ajatuksena oman perheen tai naapuruston suojaaminen rosmoilta rynsesterillä kuulostaa niin naurettavan jenkkiläiseltä, etten osaa suhtautua siihen kovin vakavasti.

Muutenkin vaaratilanteita varten pitäisi olla lupa kantaa pistoolia kainalokotelossa ladattuna tai vastaavaa. Ei paljon Kaisanniemen puistossa auta, että käskee ryöstäjää venaamaan vartin, että hakee kotoa asekaapista mutkan. Toisaalta jos kotiin tunkeutuva ryöstäjä on niin röyhkeä, ettei välitä siitä, ollaanko kotona vai ei, ei tulisi ensimmäisenä mieleen lähteä kokeilemaan, että kuka on lännen nopein.

Jenkkilässä tietyt "aseilla kyllästetyt" alueet ovat rauhallisia myös (ja ennenkaikkea) siksi, että niiden alueiden rikastusaste on olematon, eikä muutenkaan ole mitään suurkaupunkien slummimeininkiä. Toki myös aseet tuolla villissä lännessä saattavat hyvinkin tuoda myös turvaa.

[Esa N.]

Minulla on aiheesta sen verran kokemusta, että tiedän sinun kirjoittavan sontaa. Eivätkä nuo uljaat miehet punaisissa liiveissään tai camouflage-asuissaan ainoastaan tyydy riehumaan aseiden kanssa kännissä, vaan lisäksi he ajavat humalapäissään autoakin. Tämä näyttää ainakin harvaan asutussa Itä-Suomessa olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.

Olen paennut luvallista asetta ja olen nähnyt luvallisia aseita käytettävän täysin vastuuttomasti. Selittävänä tekijänä näissä tilanteissa on ollut vahva humalatila, ja ikävimmässä tapauksessa humalaan liittyvä riita. Tervekin ihminen saattaa kännissä tai kiivastuessaan menettää malttinsa niin ettei tiedä mitä tekee. Tällöin asetta ei ole hyvä olla saatavilla, ettei tule ruumihia.

Kylläpäs siellä nyt tulee niin faktaa. En tiedä missäpäin harvaan asuttua Itä-Suomea olet majaillut ja tuollaista sontaa nähnyt vai väitätkö muuten vaan tuollaista sontaa.

Ainakin allekirjoittaneen metsästysseuran käytäntö humalassa metsästämiseen on ehdoton. Hirviporukasta tulee lähtö, jos metsästykseen pyrit mukaan humalassa. Samalla tulee seurasanktiot ja ilmoitusta eteenpäin. Ja seuran alueella, jos jonkun havaitaan metsästävän humalassa, niin sama asia.

Viinan juonti on hauskaa ja metsästys / ampumaharrastus on hauska harrastus, mutta ampumaharrastus kännipäissään on iso EIJEI!

Kyllä. Riipasen joskus kännit, mutta silloin en myöskään avaa asekaappia.

Terhon puolesta esittämät yleistykset ovat loukkaavia ja harhaanjohtavia!

[Terhon puolesta]

Ikävä tosiasia on, että suomalaiseen metsästyskulttuuriin kuuluu viina, eivätkä poikkeukset asiaa muuksi muuta. Näkeehän sen noista vahinkotilastoistakin. Jos metsästäjät olisivat huolellisia, vahinkoja ei sattuisi vuodessa muutamaa enempää, eikä kuolemantapauksia tai osumia ihmisiin olisi ainuttakaan.

Ilmoitetut vahingot ovat vain ilmoitettuja. Erilaisten sähläysten lukumäärä lienee vähintään kymmenkertainen. Siksi minäkin siirryin kameran taakse ja ilmoittauduin vastikään jousiammuntakurssille, jos vaikka alkaisin metsässäkin kiertää jousen kanssa. Lahtiporukoihin en enää lähde. 

[Kaarle M.]

Eikö olisi hyvä idea perustaa "Tupauunojen ampumaseura Ry" oheisjärjestöksi?

Good luck with that. Aseellista toimintaa harrastavat yhdistykset ovat metsästysseuroja lukuunottamatta luvanvaraisia ja jos jo hommalaisesta kirjoittelusta päätyy syytteeseen, niin mitkä ovat todennäköisyydet saada millekään "Homman aseelliselle siivelle" perustamislupaa?

Ketjun otsikosta vielä sen verran, että ainoa "ampuma-aseharrastus" on asekeräily. Hyväksyttyjä asekeräilijöitä on Suomessa n. 1000. Muille n. 600 000 aseen omistajalle ase on harrastusväline eikä harrastuksen kohde. Harrastuksen nimitys on silloin urheiluammunta, reserviläisammunta tai metsästys. Työkäyttöön saatuja aseita on aniharvalla omassa hallussa.

Ilmoittaudun tässä myös "Homman aseelliseen siipeen"! Eli harrastan metsästystä pitkillä aseilla ja tarkkuutta pistoolilla. Mestarin ehdotus uudeksi aselaiksi vaikutti hyvältä, mutta kuten tuossa jo aiemmin sanottiin:

Asekeskustelu sopii tälle foorumille yhtä hyvin kuin bensiini sopii tulipalon sammuttamiseen.

Toivoisin lämpimästi, että jokainen kävisi asekeskustelut vaikka täällä: http://forum.eralle.net/

Ja nämä mamu/moku -keskustelut Hommassa. Ei oltaisi sitten niin "uhkaavan oloisia", jookosta...

[Kullervo Kalervonpoika]

Suomalainen mies + ampuma-ase/puukko + alkoholi on huono yhdistelmä. Aseen omistamisen ehdoksi pitäisi asettaa se, ettei omistaja käytä alkoholia. Itsekin metsästyskortin suorittaneena tiedän, että ase voi liittyä mielekkääseen harrastukseen ja sen omistamiselle voi olla perustellut syynsä, mutta siitäkin huolimatta tässä asiassa holhoamista tarvittaisiin enemmän. Sallisin aseet siis ainoastaan absolutisteille.

Tiestitkö, että yleisin henkirikokseen käytetty astalo on edelleen (fileeraus)veitsi. Kirves tulee hyvänä kakkosena.

Tässä Sinulle olisikin oiva missio kieltää samalla kaikki teräaseet ja niiden hallussapito muilta kuin absolutisteilta.

[ämpee]

Tiestitkö, että yleisin henkirikokseen käytetty astalo on edellee (fileeraus)veitsi. Kirves tulee hyvänä kakkosena.

Tässä Sinulle olisikin oiva missio kieltää swamalla kaikki teräaseet ja niiden hallussapito muilta kuin absolutisteilta.

Vasaraakin on käytetty menestyksellisesti rikoksenteossa, ihminen on erittäin kekseliäs vahingoittamaan toista ihmistä kaikilla mahdollisilla välineillä.
Näille välineille on yhteistä vain se, että ne ovat väärässä kädessä.

Ampuma-aseista on netissä ihan oikeaa tietoa saatavilla !!1!

[JM-K]

Kullervolle tiedoksi, että paljaat kädet ovat yleisin tappoväline, sitten tulevat puukot, puntarit yms.

Pitäisikö takavarikoida ihmisiltä kädet?

EDIT: Ei ku joo, enpäs huomannut tuossa Kullervon kirjoituksessa sanaa "astalo". Eli totta puhui Kullervo tälläkin kertaa. Poistun komeroon häpeämään...

[Pöllämystynyt]

En tiedä aseiden käytöstä ja yleisyydestä asuinalueellani mitään, enkä niitä pelkää niin kauan kuin ne ovat alkuperäiskansan käsissä ja tiedän, että niiden tärkeimmät käyttökohteet ovat maanpuolustus ja metsästys, ja näitä tukeva ampumaharrastus. Paljon enemmän pelkäisin sitä, että ghettojengillä on puukot.

Olen pelännyt vain aseettomia ihmisiä, kuten humalaisia suomalaisia koviksia tai uhkaavan oloisia etnojengejä, jotka molemmat voivat noin vain tulla tuntemattomille vittuilemaan.

En itse metsästäisi, koska en voisi tappaa mitään selkärankaista, mutta kyllä täytyy myöntää, että metsästys on hyvä ja luonnollinen harrastus, ja siihen on suomalaisilla oltava monituhatvuotisen perinteen vuoksi luonnonoikeus. Suomalaiset ovat aina metsästäneet ja heillä on ollut siihen vehkeet. Ja näin on aivan hyvä.

Samaan tapaan, en voisi itse ampua ihmistä, mutta hyväksyn pragmaattisesti, perinteen vuoksi ja luonnonoikeudellisesti myös maanpuolustuksen. Suomalaisilla on alkuperäiskansana luonnonoikeus asuinseutuunsa, ja sitä heillä on oikeus puolustaa kuten intiaaneillakin omia seutujaan.

Periaatteeni ovat kuitenkin tilannesidonnaisia, kuten järkevien periaatteiden kuuluukin. Jos rotta söisi ruokaa josta yhteisöni on riippuvainen tai levittäisi vaarallista tautia, tai jos kohtaisin vakavasti loukkaantuneen eläimen, voisin tappaa selkärankaisen.

Jos tilanne muuttuisi huomattavasti, ja minun olisi elääkseni metsästettävä tai alkuperäiskansan olemassaolon vuoksi ammuttava, niin se olisi silloin toinen asia. Olen maahanmuuttokriittinen, jotta tällaiseen itseni ylittämiseen ei koskaan tarvitsisi mennä. Vastustan monikultturismia koska olen pasifisti.

[Jack]

Aselaki:

"Muistoesineenä säilyttämiseksi lupa voidaan antaa muun kuin erityisen vaarallisen ampuma-aseen tai sen osan hankkimiseen yksittäisessä tapauksessa, jos hakija osoittaa ampuma-aseella tai aseen osalla olevan hänelle erityistä historiallista tai muuta muistoarvoa."

Miten sellaisella esineellä voi olla muistoarvoa, jonka hankkimiseen vasta ollaan anomassa lupaa? Eikö muistoarvo tule siitä, että esine omistetaan eli se on jo hankittu? Vai tarkoitetaanko tässä upseerille tai poliisille myönnettävää lupaa hankkia omistukseensa valtion omistuksessa ollut virka-ase, johon on kertynyt muistoarvoa. Onko mitään tapaa saada "laillistettua" keräilytarkoituksiin ase, jonka on luvattomasti omistanut (esimerkiksi suvun perintöase)? Onnistuuko se edes mutkan kautta eli myymällä ase jollekin muulle ja anomalla lupaa hankkia se takaisin. Koska ase on luvaton, myyminen kenellekään ei taida olla mahdollista. Eräässä radio-ohjelmassa kerrottiin, että Suomessa arvioidaan olevan satoja tuhansia laittomia aseita, joista suuri osa on juuri tuollaisia suvuilla perintönä kulkeneita aseita.

Aselaki:

"Ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hallussapitoon oikeuttavan luvan haltija, joka muuttaa asumaan toisen kihlakunnan alueelle, on velvollinen kolmen kuukauden kuluessa kotikuntansa vaihtumisesta esittämään lupatodistuksensa uuden kotikuntansa poliisilaitokselle tarpeellisten merkintöjen tekemiseksi 113 §:ssä tarkoitettuun tiedostoon.

"lupa on peruutettava, jos:

3) luvanhaltija on rikkonut lupaehtoja tai muuten osoittanut piittaamattomuutta ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia koskevien säännösten noudattamisessa;"

Jos edellä mainittu lupaehtoihin sisältyvä ilmoitus on jäänyt tekemättä määräajassa, eli luvanhaltija on rikkonut lupaehtoja, peruutetaanko lupa saman tien, jos luvanhaltija menee esittämään lupatodistuksen myöhässä - esimerkiksi 30 vuotta myöhässä, jona aikana kotikunta on ehtinyt vaihtua jo muutaman kerran, eikä aselupaa ole kertaakaan esitetty asuinpaikkakuntien poliisilaitoksille? Onko kymmeniä vuosia sitten myönnetty pahvinen "aseenkantolupa" yleensäkään enää voimassa oleva paperi, jonka esittämällä voi ostaa patruunoita, vai johtaako sellaisen esittäminen patruunakaupassa myyjän käväisemiseen takahuoneessa soittamassa poliisille, minkä seurauksena patruunoiden ostaja hetken päästä pidätetään laittomasta asetarvikkeiden hankinnan yrityksestä, ja hänen kotiinsa tehdään kotietsintä, ja mahdollinen ase takavarikoidaan, ja seuraa syyte ja tuomio...

Tämä on vain teoreettista pohdiskelua eikä viittaa mihinkään todellisiin tapauksiin. Kuviteltu esimerkki on kärjistetty. Satojen tuhansien aseluvan saaneiden kansalaisten joukossa joka tapauksessa on jos jonkinlaisia tapauksia, joten varmaan tuon tyyppisetkin ovat mahdollisia. Jos ampumaharrastus ei ole aktiivista, luvat ja niitä koskevat ehdot helposti unohtuvat.

("Muokkaus" tarkoittaa sitä, että poistin tyhjää tilaa tekstin lopusta. En vain ehtinyt ajoissa. Toinen muokkaus on tämän maininnan lisääminen, ja kolmas muokkaus tähän mainintaan jääneen kirjoitusvirheen korjaaminen.)

[Kallioinen Käsi]

Kannattaa myös muistaa, että ampuma-ase on Suomessa harrastusväline, ei itsepuolustusväline, joten en ymmärrä miten lakia noudattavassa yhteiskunnassa aseiden määrällä voisi olla vaikutusta yleiseen turvallisuuteen, kun niitä ei "itsepuolustukseen" saa suomalaisen lain mukaan (pl. viranomaiset ja tietyt vartijat) käyttää. 

[Tuulos]

Aselaki:

"Muistoesineenä säilyttämiseksi lupa voidaan antaa muun kuin erityisen vaarallisen ampuma-aseen tai sen osan hankkimiseen yksittäisessä tapauksessa, jos hakija osoittaa ampuma-aseella tai aseen osalla olevan hänelle erityistä historiallista tai muuta muistoarvoa."

Miten sellaisella esineellä voi olla muistoarvoa, jonka hankkimiseen vasta ollaan anomassa lupaa? Eikö muistoarvo tule siitä, että esine omistetaan eli se on jo hankittu? Vai tarkoitetaanko tässä upseerille tai poliisille myönnettävää lupaa hankkia omistukseensa valtion omistuksessa ollut virka-ase, johon on kertynyt muistoarvoa. Onko mitään tapaa saada "laillistettua" keräilytarkoituksiin ase, jonka on luvattomasti omistanut (esimerkiksi suvun perintöase)? Onnistuuko se edes mutkan kautta eli myymällä ase jollekin muulle ja anomalla lupaa hankkia se takaisin. Koska ase on luvaton, myyminen kenellekään ei taida olla mahdollista. Eräässä radio-ohjelmassa kerrottiin, että Suomessa arvioidaan olevan satoja tuhansia laittomia aseita, joista suuri osa on juuri tuollaisia suvuilla perintönä kulkeneita aseita.

Onko kymmeniä vuosia sitten myönnetty pahvinen "aseenkantolupa" yleensäkään enää voimassa oleva paperi, jonka esittämällä voi ostaa patruunoita, vai johtaako sellaisen esittäminen patruunakaupassa myyjän käväisemiseen takahuoneessa soittamassa poliisille, minkä seurauksena patruunoiden ostaja hetken päästä pidätetään laittomasta asetarvikkeiden hankinnan yrityksestä, ja hänen kotiinsa tehdään kotietsintä, ja mahdollinen ase takavarikoidaan, ja seuraa syyte ja tuomio...

Leikkasin välistä vähän pois, mutta vastaillaan. Muistoesineenä kyseessä on yleensä juuri vanhemmille tai isovanhemmille kuulunut ase tai muuten henkilölle läheinen ase. Poliisilla on vieläkin voimassa armokäytäntö luvattomien aseiden kanssa.  Tietääkseni poliisille ilmoituksen tekemisen ja aseen luovutuksen jälkeen/yhteydessä voi mainita että haluaa sen muistoesineeksi jolloin täytetään aselupahakemus.

Nuo pahviset kortit ovat vielä voimassa.

Luvattomat ampuma-aseet, niiden osat, patruunat ja erityisen vaaralliset ammukset sekä räjähteet voi luovuttaa poliisille ilman seuraamuksia. Rangaistusuhasta vapautumisen ehtona on, että henkilö ilmoittaa esineestä oma-aloitteisesti poliisille.

Rangaistusuhasta vapautuminen tarkoittaa sitä, että laittomasta hallussapidosta ei rangaista. Ampuma-aselain ja rikoslain muutokset eivät kuitenkaan vapauta esineillä mahdollisesti tehdyistä muista rikoksista.

[Semiurbaani]

Itse asun melkein Vasrissuolla, enkä täältä tunne/tiedä itseni ja kihlattuni lisäksi ketään ketä Varissuolla harrastaisi metsästystä/ammuntaa (itse harrastan molempia).

Tähän teidän kenelle  aseita keskusteluun sen lisäisin vain, että ne ketä Suomessa saavat poliisilta aseenkantoluvan ovat 98% täysjärkisiä, eivätkä riehu niiden kanssa humalapäissään, vaikka alkoholia kuluttavatkin.

Lähiöissä asuu metsästäjiä ihan huomattavat määrät. Itsekin asuin melkein Varissuolla silloin nuorempana kun vielä oli aikaa haulikon kanssa resuta rannoilla.