Maaseudun tulevaisuus: Konservatiivien vastaisku

[Iloveallpeople]

Kolumni: Konservatiivien vastaisku

Jokin aika sitten keskustelin 80-vuotiaan isoäitini kanssa maailman menosta. Hänestä tuntui, että hänen ikäpolvensa elää kuin vieraassa maailmassa.

Maailma on muuttunut varsinkin 2000-luvun aikana nopeasti. Tekniikka on mullistanut ihmisten välisen yhteydenpidon. Toisille netit ja facebookit ovat edelleen vierasta kieltä.

Ehkä vielä nopeampi muutos on tapahtunut arvoissa. Vuosikymmenien itsestäänselvyydet on kyseenalaistettu muutamassa vuodessa. Maahanmuutto on tuonut Suomeen kokonaan erilaisia arvoja. Yhtenäiskulttuurin tukipilarina seissyt kirkkokin on hajoamassa käsiin.


Mielipidetutkimusten perusteella isoäitini ei ole ainoa, joka kyseenalaistaa nykyisen menon. Puoluekentällä muutos on näkynyt suurten puolueiden vaikeuksina. Päältä päin katsottuna kaikkien suurten puolueiden johtajat edustavat kaikki samaa liberaalia, kaupunkilaista, kansainvälisyyteen myönteisesti suhtautuvaa arvomaailmaa.

Talouspolitiikassa kaikki kannattavat kaupan vapauttamista ja globalisaatiota. Ainoa ero liittyy siihen onko markkinoiden vapauttaminen itsetarkoitus vai taloudellisten "faktojen" sanelema pakko.

Helsingin Sanomia lukemalla voisi päätellä, että cityliberaali ajattelu on ottanut konservatismista lopullisen niskalenkin. Taantumuksen viimeiset ritarit siellä odottelevat maaseudun perunakuopissa noutajaansa.


Nousukiidossa olevilta perussuomalaisilta on kyselty mikä on heidän vaihtoehtonsa. Vaihtoehto on juuri kaikki se, mitä suuret puolueet eivät edusta.

Avoin kansallismielisyys, protektionistinen talouspolitiikka, maahanmuuton vastustaminen, perinteiset perhearvot ja kriittisyys ympäristönsuojelua kohtaan ovat arvoja joita talouselämä, johtavat poliitikot ja valtamedia pitävät poikkeuksetta sopimattomina ja vahingollisina.

MT:n joulun alla julkaistun gallup-tutkimuksen mukaan niitä kuitenkin kannattaa iso osa suomalaisista. Timo Soini on onnistunut repimään auki suurten puolueiden sisällä ammottavan arvokuilun.

Saa nähdä kuihtuuko konservatiivien vastaisku samalla hetkellä kun Soini istuu mustan ministeriauton takapenkille.


Esimerkit maailmalta antavat viitteitä päinvastaisesta.

Yhdysvalloissa vapaamielisiä 1960- ja 1970-lukuja seurasi vastareaktiona Ronald Reaganiin henkilöitynyt konservatismin paluu.

Barack Obaman valinta presidentiksi ei asetelmaa muuttanut, mistä kertoo heti Obaman valinnan jälkeen tyhjästä ilmestynyt äärikonservatiivinen teekutsu-liike.

Maailman johtavaksi talousmahdiksi on taas nousemassa Kiina, jossa kommunistinen puolue on palauttamassa yhteiskunnan selkärangaksi maata pari tuhatta vuotta hallinnutta kungfutselaista ajattelua.

Erona yksilökeskeiseen liberalismiin kiinalaista ajattelua hallitsee esivallan ja auktoriteettien kunnioitus sekä miehen asemaa korostava perinteinen perhemalli.

Vaikka radikaalit tai fundamentalistiset muslimit ovatkin marginaalinen vähemmistö, ei maailman nopeimmin kasvavan uskontokunnan valtavirtakaan ole mitään salkkareita ja sinkkuelämää.

Sama pätee suureen osaan Afrikkaa ja latinalaista Amerikkaa.

Euroopan taloutta pystyssä pitävät Etelä-Saksan autotyöläiset, tuskin hekään ihan äkkiä samaistuvat hesarin Nyt-liitteen kolumnisteihin.


Voin olla väärässä. Ismeistä vahvin taitaa sittenkin olla materialismi. Niin kauan kun palkka juoksee tilille ja kaupasta saa tavaraa, eivät useimmat ihmiset jaksa paljon arvokeskustelua käydä.

Yhdysvalloissa turhauduttiin kun Obama ei saanutkaan taloutta kuntoon. SMP:n yllätysvoittoon 1970 vaaleissa vaikutti enemmän pientiloja kurittanut maatalousverouudistus kuin ajan radikaali henki tai keskustapuolueen liukuminen vasemmalle.

Tuli sitten arvovaalit tai lompakkovaalit, mielenkiintoiset niistä joka tapauksessa tulee.

Niklas Holmberg

Maaseudun Tulevaisuus

[JR]

Maaseudun tulevaisuus on hyvä lehti, enimmäkseen hyvin asiakeskeinen.

[junakohtaus]

Helvetin pelottava visio.

[kaivanto]

Tuossa kirjoitelmassa on yksi järkyttävä virhe. Radikaalit tai fundamentalistiset muslimit eivät todellakaan ole marginaalinen vähemmistö.  

Tuo näkemys loukkaa kymmeniä ellei satoja miljoonia naisia, joiden ihmisoikeuksia apartheid-uskonto polkee päivittäin. Näin cityvihreästä ja liberaalista näkökulmasta katsottuna.

[LW]

Helvetin pelottava visio.

Jos vastaisku lähtee käsistä, ja arvoliberaalit eivät kykene rakentavan väittelyn sijasta kuin räkimään niskaan, niin joo, tulokset eivät liene kovin kaunista katseltavaa. Tämä ei ole kuitenkaan ole vielä kirkossa kuulutettu.

[junakohtaus]

Helvetin pelottava visio.

Jos vastaisku lähtee käsistä, ja arvoliberaalit eivät kykene rakentavan väittelyn sijasta kuin räkimään niskaan, niin joo, tulokset eivät liene kovin kaunista katseltavaa. Tämä ei ole kuitenkaan ole vielä kirkossa kuulutettu.

En ole oikeastaan koskaan nähnyt, että arvoliberaalit ja -konservatiivit kykenisivät rakentavaan väittelyyn. Varmasti jokaisella itsensä jommaksi kummaksi mieltävällä on näkemys siitä miksi näin on (eli että noi yhet on aina tollasia ja väittele tässä nyt sitten), mutta on oikeastaan harvinaisen epäkiinnostavaa miksi hässäkkä karkaa käpälästä, koska sehän muuten karkaa.

En mä ainakaan pysty tuottamaan mitään sellaista, minkä kokisi rakentavaksi ihminen, jonka mielestä presidentin pitää olla kaapin päältä jyrähtelevä puujumala, jota kunnioitetaan, koska sitä rakastetaan, koska sitä pelätään, koska mitä siitäkin tulisi jos presidentti ei olisi jne. Mä osaan siinä tilanteessa vain kysyä "Miksi ihmeessä?" ja se otetaan suoraan vittuiluna, koska kyllähän nyt jokainen ymmärtää, että jne jne.

Olen varsin varma, että omat otteeni näyttävät vastapuolen silmiin aivan yhtä mielettömiltä ja perusteettomilta.

[Miniluv]

Yhdysvalloissa turhauduttiin kun Obama ei saanutkaan taloutta kuntoon.

Obama myytiin sillä idealla, että tässä nyt on sellainen musta ystävä, jonka olet aina halunnut tunteaksesi itsesi kunnolla värisokeaksi.

PArasta ennen-päivä tälla myyntipuheella oli hieman vaalien jälkeen. Sitten talousongelmat, pankkien bailoutit, Riccit yms. päälle.

[IDA]

Tuossa kirjoitelmassa on yksi järkyttävä virhe. Radikaalit tai fundamentalistiset muslimit eivät todellakaan ole marginaalinen vähemmistö.  

Tuo näkemys loukkaa kymmeniä ellei satoja miljoonia naisia, joiden ihmisoikeuksia apartheid-uskonto polkee päivittäin. Näin cityvihreästä ja liberaalista näkökulmasta katsottuna.

On tuossa muitakin virheitä. Toisaalta nyansseista ei kannata keskustella ja oikeastaan uskon, että on konservatiiveille ja järkipolitiikalle eduksi, jos vaalikamppailu heistä huolimatta saadaan konservatiivit vastaan liberaalit kamppailuksi.

[JR]

Se on tässäkin niin jännää, että on fiksuja konservatiiveja ja fiksuja liberaaleja. Yhtälailla kummassakin suuntauksessa on omat ääliönsä ja vaaralliset tyyppinsä. Meitä on moneen junaan ja joku jää vielä asemallekin.
Monessa yhteydessä olen maininnut, että minun on mahdotonta asemoitua politiikassa minnekään muualle, kuin keskustaan.

[junakohtaus]

Itseäni häiritsee konservatiivisessa ajattelussa tolkuton auktoriteettihakuisuus. Epäilemättä konservatiivit omasta mielestään ovat tekemässä jotain kokonaan muuta, mutta tänne se skene näyttäytyy epätoivoisena pyrkimyksenä löytää jostain joku kumarreltava ja, koska kukaan ei oikeasti ole kumartelun arvoinen, silkkana älyllisenä epärehellisyytenä ja tekopyhyytenä.

[Iloveallpeople]

Liberalismin ongelma on siinä, että se tulee väkisinkin jossain vaiheessa häviämään kamppailun. Ajatus, että muiden geenit ovat yhtä arvokkaita kuin omat, ei voi missään tapauksessa elää tilanteessa, jossa resurssien rajallisuus alkaa tulla vastaan. Liberalismin ainut polttoaine on hyvinvoinnin jatkuva lisääntyminen (=itsellä on enemmän kuin kokee tarpeelliseksi).

[requiem]

Helvetin pelottava visio.

Jos vastaisku lähtee käsistä, ja arvoliberaalit eivät kykene rakentavan väittelyn sijasta kuin räkimään niskaan, niin joo, tulokset eivät liene kovin kaunista katseltavaa. Tämä ei ole kuitenkaan ole vielä kirkossa kuulutettu.

En ole oikeastaan koskaan nähnyt, että arvoliberaalit ja -konservatiivit kykenisivät rakentavaan väittelyyn. Varmasti jokaisella itsensä jommaksi kummaksi mieltävällä on näkemys siitä miksi näin on (eli että noi yhet on aina tollasia ja väittele tässä nyt sitten), mutta on oikeastaan harvinaisen epäkiinnostavaa miksi hässäkkä karkaa käpälästä, koska sehän muuten karkaa.

En mä ainakaan pysty tuottamaan mitään sellaista, minkä kokisi rakentavaksi ihminen, jonka mielestä presidentin pitää olla kaapin päältä jyrähtelevä puujumala, jota kunnioitetaan, koska sitä rakastetaan, koska sitä pelätään, koska mitä siitäkin tulisi jos presidentti ei olisi jne. Mä osaan siinä tilanteessa vain kysyä "Miksi ihmeessä?" ja se otetaan suoraan vittuiluna, koska kyllähän nyt jokainen ymmärtää, että jne jne.

Olen varsin varma, että omat otteeni näyttävät vastapuolen silmiin aivan yhtä mielettömiltä ja perusteettomilta.

Omalla kohdallani tässä konservatismi vs. liberalismi vastakkainasettelussa eniten häiritsee se, etten pidä kyseisiä näkökantoja mitenkään toistensa vastakohtina. Tähän turhaan vastakkainasetteluun lähtemällä tavallisesti maltilliset ja keskustelukykyiset henkilöt vain saadaan kavahtamaan takajaloilleen vastapuolesta maalailluilla olkiukoilla.

Konservatiivin mielestä yhteiskunnallista muutosta, myös sen tarvetta, tulee arvioida kokemuksen ja tradition kautta. Liberaalin mielestä yksilönvapaudet ja tasavertaiset yhteiskunnalliset oikeudet ovat kannatettava asia, mielivaltainen valtion väkivaltamonopoli on jo moraalisesti tuomittava asia. Tästä johtuen konservatismin vastapari on tarkoitushakuisesti muutokseen pyrkivä progressivismi, liberalismin vastaparina taas on kollektivismia kannattava autoritarismi.

Itsestäni pystyn tunnistamaan selvästi niin liberaaleja kuin konservatiivisia puolia.

Ainakin minulle eniten aiheuttavat vilunväreitä sellaiset poliittiset tahot, jotka katsovat oikeudekseen ja velvollisuudekseen runnoa oman maailmankuvansa vallitsevaksi normiksi yhteiskunnassa väkivalloin. Aivan sama onko motivaattorina sitten esim. uskonto tai jokin sosialistinen utopia. Näille tahoille yhteistä on autoritarismi - ei konservatismi.

[IDA]

Itseäni häiritsee konservatiivisessa ajattelussa tolkuton auktoriteettihakuisuus. Epäilemättä konservatiivit omasta mielestään ovat tekemässä jotain kokonaan muuta, mutta tänne se skene näyttäytyy epätoivoisena pyrkimyksenä löytää jostain joku kumarreltava ja, koska kukaan ei oikeasti ole kumartelun arvoinen, silkkana älyllisenä epärehellisyytenä ja tekopyhyytenä.

Se auktoriteettihakuisuus lienee omassa päässäsi. Sitä en tietenkään voi tietää mistä asioita katselet, mutta itse en ole havainnut Suomessa konservatiivista politiikkaa, joka olisi älyllisesti epärehellistä ja tekopyhää. Se vähä mitä sitä nykyään on, on nimenomaan älyllisesti rehellistä verrattuna liberaaliin valtavirtaan.

[kaivanto]

Ajatus, että muiden geenit ovat yhtä arvokkaita kuin omat, ei voi missään tapauksessa elää

Käsittämätön tulkinta liberalismista. Oisko lähteitä, minkä sortin liberalismia tuo on? Jos ei vielä ole nimetty, niin täytyy keksiä nimi. Pölhöliberalismia? Kukkisliberalismia?

Ei ainakaan tätä klassista sorttia:
"Kukaan ei voi pakottaa minua olemaan onnellinen hänen tavallaan, vaan jokainen etsiköön oman tiensä onneen, kunhan ei loukkaa toisten vapautta." (Immanuel Kant 1724 - 1804)

[dothefake]

Niinpä, jokainen ajatelkoon sitä omalta kantiltaan.

[JR]

Tahtoo vaan olla niin, että vapaus ja vastuu valuvat helposti eri henkilöille.

[junakohtaus]

Se auktoriteettihakuisuus lienee omassa päässäsi. Sitä en tietenkään voi tietää mistä asioita katselet, mutta itse en ole havainnut Suomessa konservatiivista politiikkaa, joka olisi älyllisesti epärehellistä ja tekopyhää. Se vähä mitä sitä nykyään on, on nimenomaan älyllisesti rehellistä verrattuna liberaaliin valtavirtaan.

Mun nähdäkseni viime aikoina suurin konservatiivisen politiikan voimannäyttö on ollut keskustelu homoliitoista ja siinä on kyllä vastustava puoli vedellyt niin oudosti päin jokaista kuviteltavissa olevaa seinää, että mitään niin kummallista ei olisi edes pystynyt keksimään vaikka miten olisi miettinyt. Oikein hyvä eksemplaari on myös kokoomusnuorten tämänpäiväinen ulostulo, jonka mukaan Sauli Niinistö olisi moraalinen majakka kansakunnalle tai mitä ne nyt sanoivatkaan, mikä hakee ummehtuneisuudessaan vertoja herra tietää mistä kekkosenajalta.

[Rafael K.]

Ajatus, että muiden geenit ovat yhtä arvokkaita kuin omat, ei voi missään tapauksessa elää

Käsittämätön tulkinta liberalismista. Oisko lähteitä, minkä sortin liberalismia tuo on? Jos ei vielä ole nimetty, niin täytyy keksiä nimi. Pölhöliberalismia? Kukkisliberalismia?

Ei ainakaan tätä klassista sorttia:
"Kukaan ei voi pakottaa minua olemaan onnellinen hänen tavallaan, vaan jokainen etsiköön oman tiensä onneen, kunhan ei loukkaa toisten vapautta." (Immanuel Kant 1724 - 1804)

Konservatiiveista ja liberaaleista puheen ollen, Kant ei taitaisi nykyajan liberaaleille kelvata, jos lukisivat hänen kirjoituksiaan eivätkä vain liberaaleja uudelleentulkintoja. Kantin mukaan koska ihmisiä ei saa käyttää välineenä, sukupuoliyhteys on sallittua vain avioliitossa. Sukupuoliyhteydessä näet ihminen asettuu toisen nautinnon välineeksi. Mutta koska aviopuolisoiden voi sanoa omistavansa toinen toisensa, he eivät alistu toisen nautinnon välineeksi vaan toimivat päämääränään yhteinen onni. Kantin edustama liberalismi kielsi avioeron järjenvastaisena.

[IDA]

Mun nähdäkseni viime aikoina suurin konservatiivisen politiikan voimannäyttö on ollut keskustelu homoliitoista

Sinulla on selkeästi väärä näkökulma asioihin. Keskustelua eivät käyneet konservatiivit, eivätkä he olleet aloitteellisia keskustelussa, vaan asiaa ovat koko ajan jauhaneet lähinnä Suomen kirkon liberaalit. Tämän voi todeta esimerkiksi Kotimaa-lehden verkkosivuja lukemalla. Itse ohjelmassa taisi olla 3 - 5 konservatiivia, jotka eivät ohjelman jälkeen ole juurikaan puhuneet koko aiheesta.

Itseäni konservatiivina asiassa kiinnostaa - adoptio-oikeuden mistä oikeasti on kysymys lisäksi - ainoastaan kirkollinen puoli. Ja sekin enenevässä määrin laimeammin, koska katolisessa kirkossa koko asiasta ei keskustella lainkaan. Uskoisin muiden konservatiivien olevan suurin piirtein yhtä kiinnostuneita.

Mutta, kuten sanoin, tämä(kin) on ihan hyvä vaalikysymys, koska se sataa ääniä konservatiiveille.

ja siinä on kyllä vastustava puoli vedellyt niin oudosti päin jokaista kuviteltavissa olevaa seinää, että mitään niin kummallista ei olisi edes pystynyt keksimään vaikka miten olisi miettinyt.

Kyllähän se seinä nimenomaan on keksitty ja vastapuoli on jo kaukana muualla.

Oikein hyvä eksemplaari on myös kokoomusnuorten tämänpäiväinen ulostulo, jonka mukaan Sauli Niinistö olisi moraalinen majakka kansakunnalle tai mitä ne nyt sanoivatkaan, mikä hakee ummehtuneisuudessaan vertoja herra tietää mistä kekkosenajalta.

Demarit taisivat keksiä sen, että presidentti on arvojohtaja. Mitä muuten on toitotettu pian 12 vuotta. Onko sinulla koko sen ajan ollut ongelmia presidentin auktoriteetin kanssa?

[JR]

Homoliittokeskustelu voidaan ihan hyvin perustella vaikka biologialla, tai kansanterveydellä, ei siihen arvokeskustelua tarvita. Oma homokammonikin perustuu ihan silkkaan biologiaan, oksennusrefleksiä on mahdotonta hallita, yrittäkää vaikka.
Kokoomusnuoret taas ovat syntymästään umpipölhöjä, mutta eivät hekään aina väärässä ole. Minkäs puolueen nuorisojärjestössä ihan normaali porukka vaikuttaa?

[Noottikriisi]

Itseäni häiritsee konservatiivisessa ajattelussa tolkuton auktoriteettihakuisuus. Epäilemättä konservatiivit omasta mielestään ovat tekemässä jotain kokonaan muuta, mutta tänne se skene näyttäytyy epätoivoisena pyrkimyksenä löytää jostain joku kumarreltava ja, koska kukaan ei oikeasti ole kumartelun arvoinen, silkkana älyllisenä epärehellisyytenä ja tekopyhyytenä.

Minulle konservatismi on vain yhteiskuntaan sovellettua empirismiä. Minusta yhteiskunnan kehitykseen, aivan kuten vähäpätöisempiinkin asioihin, pitää soveltaa vain kokemusperäisesti hyväksi havaittuja muutoksia.
Onhan se vähän tylsää jos on vakuuttunut siitä että omat ideat on niin hyvin perusteltuja ettei ole syytä odotella kokemusperäisiä tuloksia.

[JR]

Vasta muistelin, miten opiskeluaikoina 80-luvulla meille opetettiin, että kokemuksesta ei ole, kuin haittaa silloin, kun pitää luoda uutta ja mennään lujaa eteenpäin. Näitä aatteita, kun sitten kotona isäukolle esittelin, niin pelkkää puhinaa tuli vastaukseksi. Tuli sitten se 90-luvun lama ja moni 80-luvun oppi kiepsahti hetkessä päälaelleen.
Tänä päivänä minä vuorostani puhisen liberaaleille aatteille ja väitän, että monessa suhteessa historia toistaa itseään ja kaikki on jo koettu.

[junakohtaus]

Demarit nyt ovat niin patakonservatiiveja kuin olla voi ja mulla todellakin on iso ongelma sen kanssa, että Tarja Halonen julistaa johtavansa mun arvojani.

[IDA]

Demarit nyt ovat niin patakonservatiiveja kuin olla voi ja mulla todellakin on iso ongelma sen kanssa, että Tarja Halonen julistaa johtavansa mun arvojani.

No joo. Minustakin koko arvojohtaja idea on typerä juttu sinänsä. En kuitenkaan koe sitä Niinistön kohdalla sen ongelmallisemmaksi kuin se noin yleisesti on.

Oma vakaa mielipiteeni on, että presidentillä pitäisi olla varsinaista valtaa tai koko instituution voisi oikeastaan lopettaa. Varsinainen valta olisi sinänsä ok nyt, kun kaudet on rajattu ja valinta tapahtuu suoralla kansanvaalilla.

[Noottikriisi]

Eikös se mene ihan pikkuisen vaikeaksi jos kaikista muutoksista pitää olla kokemusta ennen kuin niitä voidaan tehdä tai soveltaa? Missä vaihtoehtouniversumissa niitä kokemuksia sitten hankittaisiin?

Onhan se vaikeaa kuten harkinta ja varovaisuus yleensäkin.
Kannatan sellaista että katsotaan mallia ja varoittavia esimerkkejä muiden kokemuksista. Jos halutaan olla tiennäyttäjiä joissain uudistuksissa niin pitäisi kuitenkin edetä hitaasti ja harkita etukäteen myös peruutusmahdollisuus niin että voidaan tarvittaessa palata vanhaan hyvässä järjestyksessä ilman vallankumouksia.

[JR]

Yleensä tiukassa taloustilanteessa liberaalit on syytä potkaista päätöksenteosta mahdollisimman kauaksi. Toisaalta uudet ajatukset ja ennakkoluulottomuus on hyväksi taas, kun taloutta nostetaan.

[Iloveallpeople]

Ajatus, että muiden geenit ovat yhtä arvokkaita kuin omat, ei voi missään tapauksessa elää

Käsittämätön tulkinta liberalismista. Oisko lähteitä, minkä sortin liberalismia tuo on? Jos ei vielä ole nimetty, niin täytyy keksiä nimi. Pölhöliberalismia? Kukkisliberalismia?

Ei ainakaan tätä klassista sorttia:
"Kukaan ei voi pakottaa minua olemaan onnellinen hänen tavallaan, vaan jokainen etsiköön oman tiensä onneen, kunhan ei loukkaa toisten vapautta." (Immanuel Kant 1724 - 1804)

Kirjoituksessani arvoliberalismin ilmentyminen oli yhdistetty laumateoriaan ja genetiikkaan. Liberaaleille jokainen ihminen on yhtä arvokas yksilö ja tämä näkyy liberaalissa politiikassa.  En siis usko, että tällainen ajattelu säilyy, kun ihmisten hyvinvointi ei jatkuvasti lisäänny, vaan konservatiivisuuteen liitetyt arvot nousevat pintaan. Konservatiiviseen politiikkaan liitetään protektionismi me-he jaottelu, vahva johtaja, yhteisön vahva rooli jne. Samoja piirteitä joita on kädellisten laumakäyttäytymisessä ja omien geenien siirtymisen turvaamisessa. Kun resurssien rajat tulevat vastaan siirtyy yhteisö kohti "eläimellisempää" arvomaailmaa. Toisin sanoen ei ole enää varaa olla liberaali.

Toki ihmisten ja eläinten välillä on eroja johtuen siinä, että ihminen ymmärtää olevansa yksilö. Tämä ero ylipäänsä antaa liberalismille mahdollisuuden olemassaoloon.

[LW]

En ole oikeastaan koskaan nähnyt, että arvoliberaalit ja -konservatiivit kykenisivät rakentavaan väittelyyn. Varmasti jokaisella itsensä jommaksi kummaksi mieltävällä on näkemys siitä miksi näin on (eli että noi yhet on aina tollasia ja väittele tässä nyt sitten), mutta on oikeastaan harvinaisen epäkiinnostavaa miksi hässäkkä karkaa käpälästä, koska sehän muuten karkaa.

En mä ainakaan pysty tuottamaan mitään sellaista, minkä kokisi rakentavaksi ihminen, jonka mielestä presidentin pitää olla kaapin päältä jyrähtelevä puujumala, jota kunnioitetaan, koska sitä rakastetaan, koska sitä pelätään, koska mitä siitäkin tulisi jos presidentti ei olisi jne. Mä osaan siinä tilanteessa vain kysyä "Miksi ihmeessä?" ja se otetaan suoraan vittuiluna, koska kyllähän nyt jokainen ymmärtää, että jne jne.

Olen varsin varma, että omat otteeni näyttävät vastapuolen silmiin aivan yhtä mielettömiltä ja perusteettomilta.

Toki missä tahansa väittelyssä tulee tilanteita, jossa joltain lähtee mopo käsistä, ja aina on porukkaa (puolin ja toisin), jotka eivät liiemmin osaa perustella väitteitään. Täyden rähinän, ja aina ja kaikkialla täysin rakentavan väittelyn välissä on kuitenkin paljon maastoa. Realistisia skenaarioita ovat ainakin:

1. Salongeissa väitellään enimmäkseen rakentavasti, vaikka yhteisymmärryksen löytäminen olisikin monesti hankalaa. Hollituvassa käydään sielläkin joskus hyviä keskusteluita, yleensä tullaan siihen tulokseen, että ollaan sitten tästä eri mieltä, ja aina välillä auotaan päätä.
2. Eri osapuolet pysyvät enimmäkseen omissa salongeissaan saarnaamassa kuoroilleen, ja niiden ulkopuolella dialogi on yleensä luokkaa: "Suomessa pitäisi olla vahva pressa." "Jaa, haluat sitten tänne diktatuurin, kun olet liian tyhmä ja heikko päättämään omista asioistasi." "Isäs oli kun sua teki, vitun stallarihomo."

[JR]

Kyllä minusta konservatiiveillekin jokainen yksilö on yhtä arvokas. Tietysti rahanteko-/rahankulutusmielessä yksilöillä on valtaisa ero. Vanha totuus siitä, miten pieni osa kansasta on se, joka pitää talouden pyörimässä on edelleen paikkaansapitävä. Yksilön tuottavuus taas ei tunnetusti ole mikään perimäjuttu, vaan seuraava talousnero voi olla ihan kenen tahansa lapsi.

[kaivanto]

2. Eri osapuolet pysyvät enimmäkseen omissa salongeissaan saarnaamassa kuoroilleen, ja niiden ulkopuolella dialogi on yleensä luokkaa: "Suomessa pitäisi olla vahva pressa." "Jaa, haluat sitten tänne diktatuurin, kun olet liian tyhmä ja heikko päättämään omista asioistasi." "Isäs oli kun sua teki, vitun stallarihomo."

Älyttömän hyvä tiivistelmä Suomen poliittisesta keskustelukulttuurista. Eikä siinä median toimintakaan kyllä kovin korkeita arvosanoja saa, koska kärjistämällä ja yksinkertaistamalla ne yleisöt kerätään.

[Iloveallpeople]

Kyllä minusta konservatiiveillekin jokainen yksilö on yhtä arvokas. Tietysti rahanteko-/rahankulutusmielessä yksilöillä on valtaisa ero. Vanha totuus siitä, miten pieni osa kansasta on se, joka pitää talouden pyörimässä on edelleen paikkaansapitävä. Yksilön tuottavuus taas ei tunnetusti ole mikään perimäjuttu, vaan seuraava talousnero voi olla ihan kenen tahansa lapsi.

Minusta taas konservatismissa ihmiset arvotetaan sen mukaan miten hyvin hän tukee yhteisön arvoja. Yhteisön arvojen vastaiset ihmiset joutuvat yhteisön laidalle. Yhteisön arvoja vahvistavat ihmiset sen sijaan pääsevät johtaviin asemiin.

[junakohtaus]

LW,

sikäli joo molempiin, että salongeissa epäilemättä lopulta pystytään sopimaan siitä miten edetään, vaikka kenenkään kannat eivät sinänsä olisi muuttuneet miksikään.

Kakkoskohta taas tietysti kuulostaa erittäin tutulta